King Diamond

Keskustelua korkeakulttuureista, taiteesta ja lähinnä brutaalista jazz-musiikista.

Moderator: The Killer Krew

poolrules
Veriveli
Veriveli
Posts: 5443
Joined: Tue Jan 06, 2004 20:09
Location: Back in the Village

Post by poolrules »

Akiman wrote:
poolrules wrote:Yllättävän moni täällä hehkuttanut yleisöä, vaikka ainakin omasta mielestäni yleisö otti pataan viikontakaiselta Anthrax yleisöltä about 666-0. Tosin kaikki ovat tainneet olla melkoisen edessä, kun taas itse seurasin molemmat keikat hieman taempaa (muutama metri miksaus pöydästä eteenpäin).
Niin. Anthrax ja King Diamondhan eivät onneksi eroa bändeinä yhtään toisistaan, mikä ei tietenkään heijastu yhtään siihen, millainen on hyvä yleisö. Olisihan sitä tietenkin voitu järjestää koko salin kokoinen pitti ja pistetty moshaten humppatahdissa koko keikan ajan, mitä sillä show:lla väliä on? Asiallinen melskaaminen, show:hun osallistuminen, armottomat yhteislaulut falsetteja myöten ja vastaavat toiminnat eivät tietenkään ole hyvää yleisökäytöstä King Diamond keikalla.

Oli pirun kova keikka, vaikka etukäteen pelottikin. End of raportti.
Voi voi Aki. Mistäköhän sait päähäsi, että jollain piteillä olisi minun vertaillessa yleisöjä mitään merkitystä. :roll:

Vertailin lähinnä yleisön mökää ja sitä minkä verran nyrkkiä näkyi ilmassa jne. Enkä käsittääkseni missään vaiheessa sanonut yleisöä huonoksi. Kinkku itse ainakin näytti yleisön reaktioista pitävän. Mutta siinä missä itse keikkaa seurasin (molemmilla keikoilla suht samoissa maastoissa), niin yleisö vaikutti innostuneemmalta ja olevan paremmin mukana viikoa sitten. Jossain muussa osaa salia on voinut vaikuttaa ihan toiselta.
Zapper
Kisälli
Kisälli
Posts: 555
Joined: Tue Jan 06, 2004 17:48
Location: Helsinki

Post by Zapper »

poolrules wrote:
Akiman wrote:
poolrules wrote:Yllättävän moni täällä hehkuttanut yleisöä, vaikka ainakin omasta mielestäni yleisö otti pataan viikontakaiselta Anthrax yleisöltä about 666-0. Tosin kaikki ovat tainneet olla melkoisen edessä, kun taas itse seurasin molemmat keikat hieman taempaa (muutama metri miksaus pöydästä eteenpäin).
Niin. Anthrax ja King Diamondhan eivät onneksi eroa bändeinä yhtään toisistaan, mikä ei tietenkään heijastu yhtään siihen, millainen on hyvä yleisö. Olisihan sitä tietenkin voitu järjestää koko salin kokoinen pitti ja pistetty moshaten humppatahdissa koko keikan ajan, mitä sillä show:lla väliä on? Asiallinen melskaaminen, show:hun osallistuminen, armottomat yhteislaulut falsetteja myöten ja vastaavat toiminnat eivät tietenkään ole hyvää yleisökäytöstä King Diamond keikalla.

Oli pirun kova keikka, vaikka etukäteen pelottikin. End of raportti.
Voi voi Aki. Mistäköhän sait päähäsi, että jollain piteillä olisi minun vertaillessa yleisöjä mitään merkitystä. :roll:

Vertailin lähinnä yleisön mökää ja sitä minkä verran nyrkkiä näkyi ilmassa jne. Enkä käsittääkseni missään vaiheessa sanonut yleisöä huonoksi. Kinkku itse ainakin näytti yleisön reaktioista pitävän. Mutta siinä missä itse keikkaa seurasin (molemmilla keikoilla suht samoissa maastoissa), niin yleisö vaikutti innostuneemmalta ja olevan paremmin mukana viikoa sitten. Jossain muussa osaa salia on voinut vaikuttaa ihan toiselta.
Oli kyllä keskiviikkona niin vitun kova keikka. Ei sitä ehtinyt fiiliksissä miettimään onko kengillä ääniongelmia. Nyt ollaa Ipellä ihan saatanan tumuissa ja lähetään kohta kattoon toista keikkaa. Varmasti kova meno, vaikka ei Kingiltä ääntä lähtiskään, COME TO THE SABBATH!
Iron Constable
Crusader
Crusader
Posts: 7993
Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
Location: Bay Area, Southern Finland

Post by Iron Constable »

Mitäs täällä huudellaan, antaa ihmisten nyt ensin kotiutua keikalta koneen ääreen.

Toiston mausta huolimatta... Tulimme paikalle joskus 21 jälkeen (terveiset vaan seurueelle Jani & Jarno & Harri) ja silloin tuli jo selväksi, että aikataulu on myöhässä kun Secret Sphere aloitti vasta tovin kuluttua. Muutama biisi tuli setistä seurattua, kyllähän pojat soittaa osasivat ja laulajakin kiekui ihan mallikkaasti, mutta minäkään en pahemmin jaksanut heidän touhujaan seurata. Yleisö oli kuitenkin aika kohteliasta ja oli keikassa mukana melko hyvin muutaman kymmenen rivin voimin.

Porukkaahan oli vallan mukavasti, paikka oli suorastaan täynnä, mikä hivenen yllätti. Kinkun suosio näyttää olevan kovempaa sorttia kuin uskoinkaan. "Silinterihattuja" ja maalattuja kasvoja näkyi siellä täällä, panostusta fanittamiseen oli selvästi havaittavissa. Rautaneito-paita aiheutti yhden kysymyksen ja positiivisen kommentin, Asa ja Tipi tuli bongattua yleisön joukosta ja muutama sananen vaihdettua. Terveiset vaan Lahteen ja Raumalle.

Tietoja maestron ääniongelmista oli tihkunut myös meidän leiriimme ja järjestäjän ilmoitus " King Diamond on käynyt lääkärillä, kurkku on erittäin kipeä, mutta hän on luvannut tehdä parhaansa " ei tullut yllätyksenä. Hieman säikäytti toki, mutta ilmoituksella näytti olevaan yleisöön ihmeellisen positiivinen vaikutus. Ilmeisesti kaikki ajattelivat samoin kuin mekin -> koska King ongelmista huolimatta yrittää kaikkensa, annetaan mekin hänelle ISO KÄSI. Ja ääni. Juuri näin yleisö käyttäytyi koko keikan ajan, vuorovaikutus yleisön ja artistin välillä oli erinomainen, äänekäs ja tunteikas. Eilen oli kiva kuulua tuohon joukkoon.

Seurasimme keikan oikealta sivulta, heti pahimman ryysiksen takaa. Onnistuneen nestetankkauksen ansiosta tunnelma oli juuri sopivan korkealla. Normaalin "riehumisen" lisäksi tuli tällä kertaa aika tarkasti seurattua, mitä lavalla tapahtuu, koska kaikkeen oli selvästi panostettu. Homma toimi ja show, todellakin, show, oli hienoa seurattavaa. King suoriutui mielestäni yllättävän hyvin, vaikka toki yleisöä käytettiin paljon apuna laulamisessa, kaikua oli melkoisesti artistin apuna ja tiettyjä kompromisseja pystyi bongailemaan sieltä täältä. Sen verran kuitenkin korkeitakin kohtia mies pystyi vetämään, ettei homma kärsinyt näistä oikeastaan ollenkaan. Karisma & ammattitaito auttoivat asiassa melkoisesti. Mielestäni Kinkku vaatteineen ja kasvomaaleineen oli todella "vetävä" ilmestys, todella heavya tavaraa.

King toisteli keikan aikana muutamaan otteeseen olevansa pahoillaan siitä, ettei pysty antamaan yleisölle 100% suoritusta. Hän käytti muistaakseni sanontoja "my vocal chords are ruined" ja " all the high notes, they´re gone" tai jotain sinnepäin. Kysyin keikan edetessä kuitenkin kavereiltani, että jos King vetää kipeänä näin, niin kuinka sitten terveenä ? Sen verran tasokasta työtä King kuitenkin teki. Mies vaikutti todella vilpittömältä sanoissaan ja harmistus omasta puolikunnosta oli hyvin selkeä. Yleisö antoi kuitenkin mahtavan tuen joka kerta ja herra oli aivan selvästi suorastaan liikuttunut saamastaan vastaanotosta, pari kertaa kiittely loppui ja hän vain elehti hämmentyneenä huutomyrskyn takia ja tyytyi lopuksi nostamaan peukun ylös, kun ei muutakaan keksinyt. Touching.

Alun Abigail-potpuri ja Sleepless Nights ynnä Invisible Guests olivat parhaat vedot. Okei, ei unohdeta Eye Of The Witchiä. Lavan kunkku ei kuitenkaan ollut Kingi, vaan Grandma. Ihana ilmestys, viimeinkin tapasimme :wink: Bändihän itsessään on loistava, La Rocque ja Wead on loistava kitaristipari, Patino bassotteli messevästi ja hän on elkeissään showmies heti Kinkun ja naisten takana, rumpusoolo oli kerrankin lyhyt ja ytimekäs ja Thompson teki minuun muutenkin vaikutuksen terhakkaalla paukutuksellaan. Ei mitään turhia jippoja, mutta kaikki tarvittava.

Alkuasetelmat huomioiden mainio keikka, ei soundillisesti niitä parhaita, mutta visuaalinen puoli oli ykkösluokkaa ja Kingin karisma lähes vertaansa vailla. Uskoisin, että saamansa vastaanoton perusteella miehen seuraavaan visiittiin Suomessa ei mene kovin kauaa. Suomi RAKASTAA? King Diamondia. Sen ainakin Tampereen yleisö näytti osallistumisellaan ja sanoma meni myös artistille perille. Näin uskoisin.

Kyllä elävä musiikki on sitten hieno asia.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
raastin
Berserkki
Berserkki
Posts: 921
Joined: Sat Feb 12, 2005 11:25
Location: Lepra

Post by raastin »

Voisi kai sitä omiakin mielipiteitä ja sepustuksia laittaa. Pakkahuoneelle saavuttiin kaverin kanssa hyvissä ajoin ja tuli hankittua hieno The Puppet Master t-paita ja hihamerkki. Koko keikka oltiin toverin kanssa edessä melko keskellä. Lämppäreistä ei miulle kumpikaan uponnut. Secret Spede sai repeämään pariin otteeseen. Itsekin olin kuullut Kingin ääniongelmista, mutta silti säikähdin kunnolla, kun tuli kuulutus hänen ääniongelmistaan. "Perkele koko keikka pilalla", tuli kirottua mielessä pariin otteeseen. Onneksi King kuitenkin veti keikan hienosti ongelmista huolimatta. Muutenkin koko keikka oli yhtä parhautta. Lavashow oli komeaa ja muu bändi oli loistavassa vedossa. Yleisökin tuntui olevan meinigissä mukana ja Kingkin tuntui tykkäävän. Parhaat vedot olivat mielestäni kaikki Abigail vedot, Eye Of The Witch, Welcome Home, Come To The Sabbath ja Evil. Pakko päästä kattoo Kingiä joskus uusiks, niin hieno keikka oli kaikinpuolin. Paras keikka millä olen ollut.
Relic
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1179
Joined: Tue Mar 07, 2006 20:18
Location: Helsinki

Post by Relic »

Toisen Tavastian keikan alussa tuli tunne, että on tämä varsinaista huijausta kun ääntä ei ollut sitäkään vähää mitä ensimmäisellä keikalla, loppua kohti tilanne onneksi parani. Toisaalta puolikuntoisena vedetty typistettykin setti on parempi niille jotka ovat tulleet kaukaa, kuin peruminen tai siirtäminen. Pitemmän päälle ei varmasti tee äänelle hyvää kiekua kipeänä. Kyse kuitenkin suurista rahoista, joten keikka olisi varmasti soitettu vaikka toinen jalka haudassa. Varsinainen Spinal Tap -hetki koettiin kun kulissit kaatuivat kitaristi Mike Weadin niskaan :lol:.
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

Toinen tavastian keikka oli vieläkin kovempi, kuin ensimmäinen, vaikka Kingiä tulikin seurattua "pienissä" tumuissa.

Lisää pohdintaa tulossa kunhan selviän aluksi.

:roll:
Zapper
Kisälli
Kisälli
Posts: 555
Joined: Tue Jan 06, 2004 17:48
Location: Helsinki

Post by Zapper »

Juu, toinen Tavastian keikka kyllä pesi ensimmäisen. Yleisö näytti olevan takarivejäkin myöten täysillä mukana ja Kingin tukena. Tuli Ipen kanssa pyörittyä keikalla "pienessä" kännissä, joten itse en kauheasti kiinnittänyt huomiota ääniongelmiin ja mielestäni kiekaisut lähtivät GRANDMAAA-huutoa myöten erittäin hyvin. Toki joissain kohdissa King siirsi laulamisvastuuta lähinnä yleisölle, mutta joka tapauksessa loistava suoritus. Parhaiksi biiseiksi keikalla sanoisin Black Horsemenin, Come To The Sabbathin, Eye Of The Witchin sekä Themin kaksikon.
Voimanorja
Manowarrior
Manowarrior
Posts: 2771
Joined: Tue Jul 26, 2005 21:59
Location: Tampere
Contact:

Post by Voimanorja »

King Diamond Tampereen Pakkahuoneella 29.04.2006, Voimiksen silmin

King Diamondia oltiinkin keretty odottamaan vasta viikko, koska huomattavasti enemmän intoa ja odotusta oli aiheuttanut viikkoa aikaisempi Anthraxin keikka. Eipä siinä mitään, koska viikon ajan ainakin olin ihan karvat pystyssä.

Settilista oltiin tietenkin katsottu Italian keikalta ja siltä osin se olikin tiedossa. Torstaina kuultiin juttua, että Kuningas ei ollutkaan ihan kunnossa ja Halloween oltiin jätetty setistä pois. Hirvityshän siinä nousi :? .

Lauantaina sitten muutamat ruisleivät naamariin aamulla ja puoli kahdeksi Pakkahuoneelle jonottamaan, pahojen tapojeni mukaisesti :lol: :lol: :lol: :lol: :lol: Puolen tunnin kykkimisen jälkeen tuli kaksi mukavaa heppua, öö Kouvolasta taisivat olla. Siinä sitten kaiken maailman settiä oli ja yleistä hurmosta tulevan keikan takia, kun näet kaikille kolmelle poijalle ensimmäinen King Diamond keikka.
Porukkaa tuli tosi suppeasti ja hyvin harvoin, mutta sille nyt ei voi mitään. Viiden aikaan teki mieli lähtee syömään ja Klubin edesä bongasin Hammerin, "blondinsa" ja Wrathchild.in. "Blondilla" oli hienot Diamond maskit naamassa. Syömään sitten jatkettiin, johonkin Abdullah Karvattoman-Vaeltajan pizzeeriaan. "Blondi" oli innoissaan palkkapäivästään ja pulitti kaikkien ateriat, eikä se meitä miehiä ainakaan häirinnyt. (Okei, miehenalkuhan minä olen)
Ruokailun jälkeen takaisin jonoon n. 17:45ksi, jolloin porukkaa olikin jo ihan kohtalaisesti paikalla. Ainakin 50 ? ihmistä.

19:02 ovet auki ja kauhee ryntäys lavan eteen ja ENSIMMÄISENÄ OLIN TURVA-AIDASSA KIINNI!!!!!!! ( :lol: )
Paidan haku kun porukkaa tuli ja uskaltautui hetkeksi irrottautua. (Paita)

Ekaa lämppäriä odotellessa tuli mm. sellaisia tykkejä kuten ANGEL OF DEATH, joka laittoi ainakin mun pään heilumaan aika tahdilla ja Criminally Insane tais myös tulla, unohtamatta Painkilleria. Huhhuh. Eka lämppäri, nimeltään Loch Vostock, tuli aikalailla ajallaan lavalle, eli 20:00 ja aika pelleilyä se musiikki oli, mielestäni. Ei hyvä ei hyvä. Solisti-kitaristilla kuitenkin oli onnekseen naurunappula kohdallaan ja ensimmäiset sanat yleisölle taisivat olla "We suck", josta nauru syntyi. Myöhemmin, n. setin puolessa välissä kuitenkin nauraa sai enemmänkin kun johtavaherra päätti kysellä yleisön mielipidettä Jesus Kristuksesta. Reaktio oli tietenkin arvattava, "buu" "fuck you" "fuck off" jne jne. Tähän asti kaikki keskustelu oli hoidettu ihan Englanniksi, mutta nyt herra tuli ja örisi mikkiin huonolla Suomella "Jeesuksen kyrpä on jäätynyt". :lol:

Kakkos lämppäriä odoteltiin sitten ihan vitun kauan ja meinasi moneen kertaan hermo mennä. Lopulta sieltä sitten tuli KAMALA KURAKAARI Italialainen homostelubändi lavalle. Suurin hirvitys oli solisti, joka hyppeli ja pomppeli lavalla koko ajan ILMAN SUKKIA.
Tätä en kommentoi enempää, piste.

King Diamondia odotettiin vittu soikoon ainakin 7 tuntia ja lopultakun valot sammuivat alkoi kuulutus, jonka aikana sain kohtauksen, että nyt se King Diamond on peruttu. No onneksi niin pahasti ei asiat kuitenkaan olleet, mutta huonossa kunnossa ainakin, kuulemma tjsp.

Epämääräinen kirkonkellojen lyönti lähti käyntiin. Yleisö huusi ja samassa lavalle asteli neljä kaapuun pukeutunutta olentoa, jotka kantoivat hauta-arkkua, jonka kyljessä luki Abigail. Arkku laskettiin keskelle lavaa ja hahmot jatkoivat suoraa yleisön eteen, lavan etuosaan ja kyhäsivät erinäisistä aitojen paloista hautausmaan aidan lavan etuosaan.
Tunnelma oli tosi aavemainen. Funeral lähti soimaan ja King Diamond ryntäsi hauta-arkulle ja kaivoi sieltä nuken ja alkoi teatraalisen show:nsa.

Arrival aloitti setin hienosti ja vauhdikkaasti, jonka seurauksena yleisö oli aivan toisissa ulottuvuuksissa. Eturivi moshasi kauhealla vauhdilla ja King Diamond oli JUMALA! Niskathan siinä tahtoi mennä heti alkuun, huonoksi onnekseni. Arrival oli jotain niin hienoa, että sanoin eikä kirjaiminkaan sitä voi kuvailla.
Toisena kipaleen seurasi Abigail teemaa jatkaen Mansion In Darkness, joka veti melkein yhtä pitkän korren kuin Arrival, suurena yleisön suosikkina. King Diamondin show oli jotain uskomatonta ja yleisökin sai karjua sanoja, paljon, luultavastikin Diamond turvautui aina välillä yleisöön! Soolot kunniaan, vaikkakin eniten kiinnitin huomiota mainioon rumputyöskentelyyn. Mansion In Darknesin jälkeen tuli suurin suosikkini eli Black Horsemen. Yleisö hiljeni hetkeksi ennen piisin alkua ja lavallakin oli pimeän puoleista. Kaksi akustista kitaraa tuotiin lavalle, vaikkakin vain toista käytettiin.
Horsemenin ensimmäisestä rummun iskusta lähtien bändi antoi jotain sellaista mitä en olisi sen uskonut pystyvän. Jotenkin vaan, en tiiä miten ja mitä.
Kinkun ääni oli omaan korvaani tähän mennessä aika lailla kunnossa, vaikkakin falsettien aikaan taustalaulajaakin pystyi kuulemaan aika lailla, mutta eipä se tunnelmaamme latistanut.

Keikan olin aloittanut eturivin keskeltä, mutta yllämainittujen biisien aikana vieressäni oleilleet ihmiset olivat työntäneet ainakin 3 metriä vasempaan laitaan päin, harmikseni, mutta se nyt ei sinällään menoa haitannut. Että silleen.

Noin tässä vaiheessa taidettiin hauta-arkku ja aita viedä pois. Varma en ole, mutta jotenkin niin.

Seuraavasta biisistä ei mitään muistikuvia, mutta muiden juttuja ja Italian settilistaa seuraamalla saan tietää, että se oli Spare This Life.
Mansion In Sorrow, joka on yksi kovimmista Deadly Lullabyesin livebiiseistä olikin sitten jo ihan toista maata Spare This Lifeen verrattuna, koska sen mä muistan :lol: Kertsihän tässä biisissä toimii mitä mahtavammin ja yleisöhän se sai aina karjua Mansion in Dark.... Täydellinen livebiisi, jonka aikana King Diamondkin pisteli aikalailla parhaitaan, ainakin mun mielestä. Tunnelmakin oli katossa, eturiviin ängennyt ainakin 10 ihmistä lisää ja tunnelma vain noussut ja noussut.

Tässä vaiheessa keikkaa taisi lähteä soimaan Sorry Dear, jokseenkaan varmaksi en ala vannomaan. Tunnelma oli katossa ja yleisö karjui saatanan kovaa Sorry Dear! Tämän biisin perään odotin tietenkin Deadly Lullabyes tapaan, että Eye of the Witch olisi tullut, mutta eipäs se tullutkaan. Sieltä tuli COME TO THE SABBATH, joka veti ehdottomasti kaikista tikuista ja kepeistä pisimmän! Tunnelma oli katossa kun Diamond karjui alussa Come come to the sabbath, down by the Ruined bridge, Witches and demons are coming, Just follow the magic call, Come come to the sabbath, down by the Ruined bridge, Later on the master will join us, Called from the heart of hell! Jotain niin käsittämätöntä on tämä kyseinen biisi livenä. Heti ekasta kuuntelu kerrasta In Concert 1987- Abigaililta lähtien ollut top-10 biiseissä, ehdottomasti. Kun tuli biisin hiljainen kohta, jota seurasi karmivat Sabbath -huudot yleisö oli kuin maagisessa hurmoksessa, jotenkin. Biisihän jatkui siitä sitten kauheella paukutuksella, mutta myös se hieno riffittelykohta ja herkkälaulaminen saatiin kokea. Biisiä ei siis jätetty kesken. (Mitä vittua mä selitän)

Settiä jatkoi jossain järjestyksessä So Sad, Sleepless Nights ja Blood to Walk.
Myös Eye of the Witchin saimme kuulla, vaikkakaan se ei tehnyt lähellekään sellaista vaikutusta, jota olisin livenä odottanut Ipen, Hammerin ja vierustoverin jutuilta. Hitto. Jäi näet vähän kylmäksi sen biisin aikana, syytä nyt vaikea etsiä, mutta ei vaan jotenkin toiminut silleen kuin muut biisit, vaikkakin ihan hyvä meno oli silti. :?

Keikka läheni loppuaan. Valot pimenivät ja kävi joku tempaus, jonka seurauksena bändi päätyi lavalla hämäräperäisesti ja alkoi Welcome Homen alun paukutukset. Vaikea sanoa, että oliko se jotain encoren tapaista vai viimeistä biisiä, mutta who cares?. Welcome Home oli sitten se toinen biisi, joka ei sinällään niin hirvittävästi säväyttänyt. Yleisössä kuitenkin tuntui tunnelma olevan katossa ja ihan hyvinhän sekin kuitenkin toimi livenä, vaikkakaan ei siis parhaasta päästä. Tämä ja Invisible Quest tosiaan niiitä, joiden tilalla olisi saanut olla Halloween! (Vaikka sitten 2 kertaa :lol: )!
Jumala kiljui, karjui ja rääkyi, plektroja ja rumpukapuloita lenteli + yleisö oli ihan huumassa, vaikkakin kaikki tiesi keikan olevan lopuillaan. Lopulta bändi poistui lavalta, MUTTA TAMPERE EI LUOVUTTANUT vaan jatkoi mielipuolisia King Diamond -huutojaan niin kauan, että takaisinhan sen Kuninkaan oli tultava.

Invisible Quest sieltä tuli, jota seurasi sitten uudemman kerran hieno "loppu"setti ja plekujen heittelyt sun muut, vaikkaan keikka ei vieläkään loppunut.
Piisin jälkeen yleisö sai odotella mielestäni todella kauan, mutta lopulta sieltä tultiin lavalle ja keikan lopetusbiisi, Evil lähti soimaan. Yleisö hyppi ja karjui koko biisin ajan ja multa tippui niskat turva-aidan alle moshauksen seurauksena. Laulamaan en kerinnyt kun en sanoja osannut, mutta muuten yleisö veteli aika pitkälti tätä biisiä.
Ensimmäinen lavalta poistuja biisin lopussa oli King Diamond. Taisi lähteä ihmisten alta äkkiä hotelliin tjsp. Bändi jäi TAAS heittelemään niitä plekuja ja kapuloita, joita meni kahden metrin säteelle minusta yli 6, joista en itse saanut yhtäkään. PRKL. Muu bändi tuli vielä vetämään hienon kumarruksen ja rumpalilla oli "tyylikä" sininen Suomi paita päälläkin.

Keikan jälkeen sitten bongasin siitä Hammerin, "blondinsa" ja Wrathchild.in. Jotain juttua siinä kerettiin vääntään kunnes herroille ja neidille tuli jano ja rahojaan menivät tuhlaamaan juomakojulle. Pyrkiessämme paitakojulle joku heppu lähti kävelemään mua kohti ja käsipäivääthän siinä sanottiin ja selvisi, että Asahan se siinä. Hyvä heppu. Paitakojulta sitten toinenkin paita ja vessan kautta pihalle. Pihalta sitten isukille pirautus ja autokyyti haki kotiin, kebabin kera 8)

Todella mahtava keikka! Kiitokset bändille ja erityisesti King Diamondille ja rautaiselle esiintymiselleen kurkkukivussa.
Rautaneito porukkaakin oli kiva nähdä ja väännellä juttua! ++

---

Hammer: "blondille" nyt joku parempi nimi ja vähän äkkiä :!: :D :lol:
Roskisdyykkari
Lentäjä-Ässä
Lentäjä-Ässä
Posts: 1253
Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
Location: Espoo

Post by Roskisdyykkari »

Kyllähän tuo Kinkku tuli toissapäivänä katsottua Pakkahuoneella, ja keikka oli aivan uskomaton.

Saavuin paikalle kavereiden kanssa juuri ennen kuin lämppäri aloitti soittamaan. Ensimmäinen lämppäri Loch Vostok oli ihan katsottava, muttei todellakaan mikään hyvä. Seuraava lämppäri Secret Sphere oli jotain niin hirveää, että huh huh. Täysin vääränlainen bändi Diamondin lämppäriksi, ihan sairasta sukkahousu-"hevi"-paskaa. Eikä tässä vielä kaikki, lisäksi bändin piti soittaa aivan ylipitkä setti vaikka ketään ei kiinnostanut.

Huokasin helpotuksesta kun lämppärit olivat poistuneet lavalta, ja odotin yhä kärsimättömämmin Kingin nousemista lavalle. Pian joku nousi lavalle ja kertoi viestin Kinkulta, ja pelkäsin toden teolla että Kinkku ei nousisikaan lavalle. Onneksi kuitenkin Kinkku sanoi yrittävänsä parhaansa, ja olin taas helpottunu, vaikka ääniongelma tosin olikin huono juttu.

Pian kaapupukuiset miehet toivat lavalle lavasteita ja taustalla soi jonkinsortin intro, joka tosin tuntui aivan ylipitkältä. Vihdoinkin Funeral käynnistyi ja Kinkku tuli lavalle legendaarisen luuristinsä kanssa heittelemään Abigail- nukkea. Heti setin alussa kuultiin kaksi suosikkibiisiäni, eli Arrival ja Mansion in the Darkness. Setti jatkui Abigail- tunnelmissa, hyvän livebiisin Family Ghoastin jälkeen kuultiin aivan USKOMATON Black Horsemen. Kinkku ei ehkä laulanut parasta mahdollista suoritusta, mutta biisi oli silti setin kohokohtia, etenkin se kohta kun Andy aloitti akustisen intron. Seuraavaksi oli vuorossa Abigail 2:sen suosikkibiisini Mansion in Sorrow, joka toimi livenä tuhat kertaa paremmin kuin levyllä. Tätä ennen oli siis Spare this life intro, ja biisin jälkeen soitettiin nauhalta Sorry Dear.
Vihdoin oli vuorossa se biisi, jota ehkä eniten odotin, yksi suosikkibiiseistäni, Come to the Sabbath! Näyttelijänainen esitteli kynttilöitä ja alttaria yms, ja itse kappale toimi helvetin hyvin livenä. Toisen kertosäkeen jälkeen oli pieni tauko jossa King kiitteli yleisöä ja pahoitteli ääniongelmaansa. Yleisön reaktio oli kyllä aika helvetin hyvä, vaikkei King antanutkaan yleisölle parasta suoritustaan. Spiikkailun jälkeen biisi jatkui Andyn upealla soololla jne.

Tässä (?) välissä olikin vuorossa ainoa biisi Conspiracylta, eli klassikko Sleepless Nights. Kingin laulusuoritus oli aika tuskainen säkeistöjen aikana, mutta kyllä tämä kappale on ehdoton "must" jokaisella Kingin keikalla. Tämän jälkeen saatiinkin kuulla vaihteeksi jotain uutta, Blood to Walk ja So Sad viimeisimmältä Puppet Master- levyltä.
Tähän mennessä olin seurannut keikkaa aivan eturivistä, mutta Blood to Walkia ennen minun oli aivan pakko mennä taaemmas. Ilmanvaihto oli aivan käsittämättömän huono! Jo lämppäreiden aikana meinasin pyörtyä hapenpuutteen takia, mutta etenkin Sleepless Nightsin aikana kuumuus oli niin sairasta, että oli aivan pakko vaihtaa paikkaa. Paikanvaihtokaan ei tosin hirveästi auttanut, ei siellä taaempanakaan mikään viileä ollut. Kaikenlisäksi en nähnyt yhtään mitään Blood To Walkin aikana, ja se vähän harmitti koska pari kertaa huomasin hienot lavasteet, joita olisin mielelläni nähnyt enemmänkin.
Kuultiinhan siellä myös Eye of the Witch, jossa yleisö lauloi - kuten aina - kertosäkeen.

Nyt oli vuorossa jotain top2- Kinkku- levyltä, eli "THEM"iltä. GRAANDMAAAA! Eli siis Welcome Home.
Biisi oli käsittämättömän kova livenä, ja fiilis oli niin loistava ettei edes Kinkun laulusuoritus haitannut.
Nyt oli encoren aika, ja itse en osannut yhtään odottaa että setissä olisi Invisible Guests (sitähän ei nimittäin Oulussa kuultu, ja olin aivan varma ettei sitä kuultaisi Tampereellakaan). Itse en ole ikinä pitänyt tätä biisiä Themin parhaimmistoon kuuluvana, mutta livenä tämä toimi kuin häkä! Hakkasi 6-0 jopa edellisen Welcome Homenkin, jonka aikana nähty Grandma oli varsin hupaisa näky, vaikken siitä paljon nähnytkään. Invisible Guestsin lopussa palasin eturiviin.

Keikan päätti ehdoton keikan kohokohta, EEEVILLLL! Kinkku pyysi yleisöä laulamaan puolet biisistä hänen puolestaan. Ja kyllähän yleisö lauloikin! Biisi oli aivan über kova livebiisi, päätti kyllä mainiosti loistavan keikan!

Keikan päätyttyä bändi jäi lavan eteen kumartelemaan, mutta itse Diamond oli mennyt jo pois kuulemma kauhean kurkkukivun takia.
--

Konsertti oli aivan mainio, ja olisi ollut vielä täydellisempi jos Diamond olisi ollut kunnossa. Mutta kyllä täytyy antaa hieman respectiä herralle, ei hirveän moni vaarantaisi omaa ääntään kiljumalla pitkää settiä kipeällä kurkulla. Ehdottomasti menen katsomaan uudestaan jos/KUN Suomeen saapuu.

Juuri ennen kuin lähdin tunnistin yleisöstä Hammerin ja VoimaNorjan, mutta oli sen verran kiire että en mitään ehtinyt juttelemaan vaikka olisihan se ollut ihan kivaa.

En kyllä vieläkään älyä miten Voimanorja jaksaa joka keikalle jonottaa niin monta tuntia ennen ovien aukeamista, itse päädyin eturiviin vaikka saavuin paikalle vasta n. tunti ovien aukeamisen jälkeen :D .

PS. Voimanorja: Invisible Quest? :lol:
Haba
Kisälli
Kisälli
Posts: 525
Joined: Sat Dec 03, 2005 14:08
Location: Jyväskylä

Post by Haba »

Voimanorja wrote:
Hammer: "blondille" nyt joku parempi nimi ja vähän äkkiä :!: :D :lol:
The DarkRider :lol:!?
"Life is a bitch, too expensive to be your friend"
Hammer
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4137
Joined: Wed Jan 07, 2004 19:02
Location: Jyväskylä

Hammer went to Sabbath 28.4 & 29.4

Post by Hammer »

EYE OF THE WITCH.. livebiisien kruunaamaton kuningas!

Yksi ikimuistoisimmista viikonlopuista takana, vaikka jouduinkin pilailuflunssan takia riehumaan sekä perjantain kuin lauantainkin keikat Buranan voimalla. Tunnelma oli lähes katon yläpuolella perjantaina Oulussa jo silloin kun valot sammuivat ja Abigail-lavasteita roudattiin lavalle. Nopeasti unohdin olevani hieman puolikuntoisena keikalla ja päätin huutaa falsetot mukana ja riehua niin maan perkeleesti.

Laitetaanpas molemmista keikoista pieni yhteenveto, sillä en jaksa kirjoittaa tällä kertaa 666-sivuista fanipoika-arvostelua, jossa käsitellään jokainen biisi soolo soololta ja kiekaisu kiekaisulta.

King Diamond 28.4.2006, Club Teatria Oulu
Ensimmäinen Kingi keikkani kautta aikojen ja tämän tulenkin aina muistamaan erityisesti, koska olihan bändin näkemistä odotettu jo tuskastuttavan pitkään. Kannatti siis ottaa armeijasta perjantai vapaaksi, vaikka tulihan Ouluun asti matkaaminen törkeän kalliiksi. Joidenkin asioiden arvoa ei kuitenkaan voida mitata rahassa, ja maailman parhaan bändin näkeminen oli jokaisen euron väärti.

Ennen keikkaa kävin heittämässä varsin keskinkertaisen pizzan (juusto oli pahinta, mitä olen pizzan päälle saanut) naamariin jossain hotellin vieressä sijaitsevassa pizza&kebab mestassa. Syömisen jälkeen huomasin, että kaikki ei ole ihan kohdallaan. Flunssa vaivasi, olo oli kuoleman väsynyt ja syke lepopulssissakin varmaan sadan yläpuolella. Hetken mietittyäni, nieleskelin särkylääkkeet ja lähdin taksilla kohti Club Teatriaa. Lämppäreiden aikana istuskelin baarin puolella ja juttelin oululaisen, Kingiä jo parikymmentä vuotta fanittaneen kaverin kanssa. Loch Vostok ei saanut suurempia hurraa-huutoja aikaan, muttei juuri ärsyttänytkään. Soundit olivat joka tapauksesta ihan perseestä, joten melkoiselta sekametelisopalta bändin soitto kuulosti. Secret Sphere oli kaikessa keskinkertaisuudessaan jotain niin puuduttavaa, että pysyttelin baarialueella ihan viimeiseen biisiin saakka. Ilmeisesti kumpikaan lämppäreistä ei suuremmin kiinnostanut pohjoisen Kingi-diggareitakaan, koska pääsin murtautumaan todella hyvälle paikalle lähelle lavaa, vaikka siis astelin sinne vasta Italian power-metal "ylpeyden" lopetellessa settiään.

Permannolla "Kuopion Kingi-faneista kovin" tuli morjenstamaan ja ehdotti falsettolaulu-kilpailua. Päätettiin jättää lopputulos ratkaisematta ja huutaa ne ylä-äänet vasta King Diamondin aikana, sillä se tuntui kaikista yleisöystävällisimmältä vaihtoehdolta. Valojen lopulta sammuttua ja huppupäisten Luciferin-lähettien tuotua lavasteet paikalleen oli kaikki valmista Kingin heavy metal teatteria varten. Tässä vaiheessa kulki jo kylmät väreet pitkin selkää ja yleisö hullaantui Kingin astuessa lavalle esittämään Funeralin alkurituaaleja. Neljän biisin Abigail setti teki tehtävänsä, meikäläinen oli ihan sulaa vahaa jo alusta lähtien. Varsinkin A Mansion In Darkness pitkäaikaisena suosikkibiisinä oli räjäyttää pään, mutta kuin ihmeen voimalla pysyin hengissä. Spare This Life intro oli sopiva hengähdystauko ja Mansion In Sorrown kertsin huutaminen oli yllättävänkin hauskaa, vaikkei biisi muuten kuulukaan niihin timanttisimpiin King Diamond kappaleisiin. Tässä vaiheessa olin erittäin tyytyväinen kuulemaani, koska Kingi lauloi kaiken Abigail-matskun niin vahvasti, ettei kurkkuongelmista kuulunut olevan tietoakaan (tai vaihtoehtoisesti olin itse niin hurmiossa ja karjuin biisit niin asenteella mukana, etten kiinnittänyt asiaan huomiota?) .

Come To The Sabbathin alku meni Kingiltä aavistuksen epävireisesti, mutta muutenhan se oli juuri sellaista killeri-livematskua, jonka takia olin Ouluun asti vaivautunutkin. So Sadin teatraalisuus ja Kingin vahva tulkinta yllättivät, joten biisi puolusti vahvana livenumerona paikkaansa setissä. Blood To Walk ja Sleepless Nights toimivat myöskin molemmat mainiosti, vaikkeivat nousseet mielestäni aivan keikan suurimpien hetkien joukkoon. Eye Of The Witch sitten räjäytti pankin ja tajunnan totaalisesti. Livenä kun tätä herkkua saa kuunnella ihan rumpalin soittamana, eikä rumpukoneen tahdittamana kuten studio-lätyllä. Paras livekokemus ikinä ja missään, riittää kuvaamaan biisin toimivuutta Club Teatrialla. Welcome Homessa tuli huolestuttua ensimmäisen kerran Kingin äänen suhteen, koska korkeammat kiekaisut eivät lähteneet läheskään totutulla intensiteetillä. Toisaalta, yleisö hoilasi "Grandmaaaaaaaaaaaaaat!" niin mainiosti ja isoäiti oli lavalla pitkine nenineen ja kävelykeppeineen vielä Eddietäkin koomisempi ilmestys, ettei edes Kingin puolivillainen laulusuoritus jäänyt harmittamaan sen enempää. Evil tuli encorena, Kingin ensin kerrottua tarvitsevansa kaiken yleisön tuen. Parempaa setin lopettajaa en olisi osannut kuvitellakaan, Evil kun toimii AINA. Yleisön puolella meininki oli ylivoimaisesti villeintä koko keikan aikana ja biisin sanat huudettiin fanien kesken raikuvana yhteislauluna. King Diamond näytti olevansa todella otettu yleisön reaktioista ja kiitteli innokkaasta osallistumisesta.

Keikka oli törkeän hyvä, vaikka jälkikäteen jäi kaivelemaan Halloweenin ja The Invisible Guestsin puuttuminen. Muistoksi tarttui tietysti kaikista komein kiertuepaita ja lähdin nestetankkauksen jälkeen tyytyväisenä hotellille nukkumaan.

King Diamond 29.4.2006, Pakkahuone Tampere
Heräsin Oulussa kello kuudelta ja hyppäsin linja-autoon jatkamaan uniani. Aika huonosti siinä onnistuin nukkumaan, koska olo oli edellisen illan King Diamond-shown jälkeen entistäkin nuhaisempi. Kotiin tullessani olin vähällä säikähtää, sillä siellä odotti tyttöystävä lähes täydellisen "Them"-aikakauden kasvomaalauksen kanssa. Siihen vielä King Diamond-silinteri päähän ja meikäläisen Graveyard paita päälle, niin saatiin tytöstä kertaheitolla Suomen fanaattisimman näköinen Kingi-fani. Itse jätin poser-nuhan vaivatessa maskit laittamatta, mutta sain olon kohennettua kiskomalla taas Buranat naamaan. Wrathchildin kyydillä lähdettiin sitten kohti Mustamakkaran luvattua maata ja kuunneltiin automatkalla Deadly Lullabyes liveä. Paikalle saavuttuamme kuulimme Pakkahuoneen pihasta, kun bändi teki soundcheckiä ja soittivat siellä silloin Halloweenia, Kingin kirkuessa erittäin koomisia äänenavauksia. Voimanorjaan tuli törmättyä välittömästi tämän jälkeen ja kaveri oli odotellut Slayeria kuunnellen paikan päällä jo tuntikausia. Siinä hetken jahkailtuamme päätimme suunnistaa toisella puolella katua sijaitsevaan pizzeriaan, jossa todettiin jo Anthrax-reissulla olevan kaupungin parhaat pizzat. Maskipäisen Raiderini tarjottua koko porukalle pizzat ja juteltuamme paikallisen "pienessä maistissa" olevan elämäntaiteilijan kanssa, Voimanorja lähti takaisin jonottamaan. Itse raahasin Wrathchildin ja TheDarkRiderin (käytetään nyt tätä ^ Haban mainostamaa nimeä) kahvilaan, jossa join vielä munkkikahvit.

Tällä kertaa pääsimme toiseen riviin, mutta jouduimme näin ollen katsastamaan molemmat lämppärit. Loch Vostok oli ajoittaisien Opeth-vaikutteiden ansiosta ihan kuunneltava, joskin pidemmän päälle tylsä ja keskinkertainen. Secret Sphere oli vielä onnettomampi tapaus kuin Oulun keikalta muistinkaan. Laulajan lavakarisma oli lähes nollan alapuolella, hiukset oli kuin kengännauhat ja paljain jaloin mikkinsä kanssa venytellen tämä Italian gigolo yritti tehdä vaikutuksen eturivin pikkutyttöihin. Ennemmin kuuntelisin vaikka Sonata Arcticaa ja se kertoo jo todella paljon italialaisten mitäänsanomattomuudesta. Kun bändin setin loppupuolella laulaja sanoi viiden biisin jälkeen "This is our last song" tjs., niin alkoi vitutuskäyrä nousta ja meinasin nukahtaa seisaalleni. Jälkikäteen ajatellen kyse saattoi olla Kingin kurkusta, jota mies jossain takahuoneessa yritti saada siedettävämpään laulukuntoon. Secret Spheren setti siis venyi selvästi odotettua pidemmäksi ja bändi sai keikkansa jälkeen minulta tittelin: "huonoin & tylsin & kliseisin bändi, jonka olen livenä todistanut".

Kingin setti oli The Invisible Guestsin verran pidempi kuin Oulussa. Laulusuoritus oli toki miehen kurkkukivuista johtuen huomattavasti heikompi kuin Club Teatrialla edellisenä iltana, mutta lavaesiintyminen jopa hivenen energisempää. Andy La Rocquen soittoa tuli nähtyä selvemmin kuin Oulussa ja kyllähän mies vakuutti, vaikka onkin varsin rauhallinen live-esiintyjä. Hal Patino varsin koomisessa vaatetuksessaan hoiti pääasiassa moshauspuolen ja esiintyi kauttaaltaan vakuuttavasti. Matt Thompson, jolla oli hiukset selvästi kasvatusvaiheessa, teki takuuvarmaa työtä rumpujen takana. Livia Zita, jonka huomasin toki jo Oulussa, oli melkoisen söpö blondeiksi värjätyissä hiuksissaan. So Sadissa olisin odottanut Livian laulavan dueton Kingin vieressä, eikä taka-alalla. Nythän näyttelijätär esitti Puppet Master tarinan Victoriaa, Livian hoitaessa tälle kuuluvat lauluosuudet. Kokonaisuutena nostaisin Tampereen keikan yhtä hyväksi kuin edellisen illan Oulun shown. Tampereella bändi esiintyi aavistuksen energisemmin, yleisö tuntui olevan fanaattisemmin mukana (varsinkin eturivin tuntumassa, jossa oli paine ajoittain kovempi kuin Anthraxin keikalla) ja setissä oli se Invisible Guests enemmän kuultavaa. Halloween jätettiin taas soittamatta, vaikka soundchekissä bändi sitä jamittelikin ennen keikkaa. Kingin ääniongelmat olivat ainoa miinuspuoli Tampereella, sillä normaalilla King Diamond-livelaulannalla keikka olisi ollut omien fanipoikalasieni läpi täydellinen. Joka tapauksessa Pakkahuoneen suoritus oli helvetin hyvä, vaikka Oulussa kuultiinkin selvästi paremmin laulanut Kuningas.

Andyn plektra tuli poimittua maasta ja jäi mukavaksi matkamuistoksi. Keikan jälkeen tuli juteltua asan, sekä muutamien vieraiden tosifanien kanssa. Myös muutama kaveri halusi ottaa kuvan naaraspuolisesta King Diamondistani ja olivat kovasti innoissaan, kun moinen järjestely onnistui. Asan näkeminen Kingin keikalla oli kova juttu, koska vielä muutamia vuosia sitten kyselin mieheltä King Diamond-suosituksia Nakki.org foorumilla. Silloin vastaus oli tyyliä "Kaikki levyt hyllyyn, Kingillä ei ole yhtään huonoa levyä". Tuota ohjetta noudattaen meikäläisestä tulikin King Diamond-fani. Toisaalta, Sonata Arcticasta en olisi uskonut kuulevani edes mitään positiiviseen viittaavaa kommenttia itseltään asalta, joten allekirjoitukseksihan tuo heitto lopulta päätyi. :lol:

Loppuun vielä mikäli Kingi sattuu Rautaneitoa lukemaan:
Thanks man, the show was absolutely amazing!
Terminator X
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1085
Joined: Wed Oct 12, 2005 18:15
Location: Oulu

Post by Terminator X »

Oli kyllä helvetin hyvä keikka eilen. Odotukset oli todella korkealla, mutta KD pääsi ylittämään ne. Kurkkukipuja tuskin edes huomasi. Pääsi hieman pelästymään kun osa lavasteista kaatui kitaristi Mike Weadin päälle. Onneksi keikka jatkui, eikä mitään sen pahempaa sattunut, vaikka hetken näyttikin huoletuttavalta :D
Ipe
Wanha Merimies
Wanha Merimies
Posts: 4374
Joined: Wed Jan 07, 2004 10:28

Post by Ipe »

^ Kaatui vai? :lol: Minkä kappaleen aikana? Itse korjailin omia kommelluksia eilen niin monesti, että toisinaan jäi lavalla tapahtuneet tapahtumat täysin toissijaisiksi asioiksi. (Vapulla ei vaikutusta asiaan ;) ) Silti kovempi keikka, kun keskiviikon.
Relic
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1179
Joined: Tue Mar 07, 2006 20:18
Location: Helsinki

Post by Relic »

Relic wrote:Varsinainen Spinal Tap -hetki koettiin kun kulissit kaatuivat kitaristi Mike Weadin niskaan.
Ipe wrote:^ Kaatui vai? :lol: Minkä kappaleen aikana? Itse korjailin omia kommelluksia eilen niin monesti, että toisinaan jäi lavalla tapahtuneet tapahtumat täysin toissijaisiksi asioiksi. (Vapulla ei vaikutusta asiaan ;) ) Silti kovempi keikka, kun keskiviikon.
Uudelta The Puppet Master -levyltä tuli kaksikko Blood to Walk ja So Sad, joista jälkimmäisen ollessa lopuillaan vasemman puoleinen kulissi rojahti nurin, eikä Mike Wead ehtinyt kunnolla alta pois. King katsoi tilannetta sivusilmällä ja veti biisin loppuun, jonka jälkeen Living Dead -välisoiton aikana seinä nostettiin takaisin pystyyn. Mike selvisi ruhjeilla ja keikka jatkui pahoittelun jälkeen normaalisti. Mike's a lot tougher than you'd believe.
Jeeves
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2170
Joined: Tue Nov 08, 2005 21:56
Location: Helsinki

Post by Jeeves »

No niin, nyt on tämäkin poika vihdoinkin tutustunut Kinkkuun. Abigailista lähdin liikkeelle, ja onhan se prkl hyvää musiikkia. Ei ainakaan vielä mitään tajunnanräjäyttäjä-kamaa mutta pirun hyvää kuitenkin. Aluksi Kinkun vähiintäänkin erikoinen lauluääni aiheutti takuuvarmat repeilyt, mutta kuten arvelinkin, niin kyllä siihen melko nopeasti tottuu.

Kova bändi, tätä kyllä hyllyyn ehdottomasti. 8)
The Exorcist
Paholainen
Paholainen
Posts: 696
Joined: Wed Aug 24, 2005 14:29
Location: Oulu
Contact:

Post by The Exorcist »

King Diamond - Club Teatria, Oulu 28.4.2006

Tuskaisan pitkä King Diamondin Suomen keikan odotus palkittiin lopulta viime Perjantaina Oulussa. Samalla polkaistiin myös kohtuuttomaksi venähtänyt vappu käyntiin. Keikkaa pohjustettiin Suola-Aitassa jo aikaisesta iltapäivästä, ja seitsemän kieppeillä päätettiin lopulta kiiruhtaa kohti Teatriaa hakemaan todellisia ennakkotunnelmia. Päätimme kuitenkin poiketa Alkon kautta ja hakea muutamat pikashotit.
Saapuessamme ei porukkaa juuri ollut pahemmin paikalla, mikä oli hyvä sillä anniskelupuolella saattoi juoda olutta muutaman tunnin täysin oman porukan kesken ennenkuin se totutusti hajoaisi keikan pyörteessä.
Oluen maistuessa päätimme suosiolla jättää Loch Vostokin ja Secret Spheren väliin, ja varsinkin Secret Sphere kuulosti joltain sellaiselta, jota voi kuulla vain painajaisissaan. Loch Vostok ei juuri innostanut, mutta ei sitten pahemmin ärsyttänytkään. Teatrialla joukkoon eksyi pari asiallista vanhan liiton jäärää, joiden kanssa rupatellessa ilta sujui mitä mainioimmin, keikkakokemuksia vaihdettiin ja bändistä jos toisesta riitti infoa. Kiitokset heille vielä muutamasta asiallisesta "unohdetusta" kasaribändi vinkistä.
Rupattelun alkoi keskeyttää lavalta alkava epämäärinen surina, joka osoittautuikin pian Funeral introksi. Luikimme salamavauhtia Mike Weadin puolelle lähes eturiviin karjumaan ja Kingin tullessa lavalle pääsi ekstaasi valloilleen.
Ennen keikkaa tuli spekuloitua Kingin ääniongelmia, mutta epäilykset katosivat heti Arrivalin aikana, sen verran hyvältä Kunkun laulu kuulosti, ja sama meno jatkui keikan loppuun asti, ainoastaan Welcome Homessa saattoi aistia pientä äänen voimattomuutta. Keikan ehdoton kohta oli kuitenkin The Puppet Masteilta löytyvä balladi So Sad, joka saattoi monet naiskatsojat kyyneliin, sensaatiomainen kappale.
Keikka oli ehdottomasti yksi kovimmista koskaan näkemistäni, yleisössä oli vahva ja tunnerikas meno ja settilista oli yhtä suurta juhlaa alusta loppuun, hatunnosto Kingille että jaksoi Suomen rundin ääniongelmistaan huolimatta, toivottavasti bändille jäi takaisinpaluun tunne. Teatria näytti olevan suurilta osin täynnä, keikan loputtua jäimme vielä samaan retkueeseen kaljoittelemaan. Invisible Quests ja Halloween jäivät puuttumaan, mutta yleiseen keikan tuomaan mielihyvään ne eivät juuri vaikuta, keikka olisi puolestani voinut jatkua vielä tunteja myöhempäänkin. 8)
Small green aliens scuttled out of his path, fearsome Martian warriors would not meet his gaze and the air froze when he croaked in his dark gravelly voice; "A pint of bitter Please mate".
trooper77
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 159
Joined: Fri Oct 29, 2004 9:42

Post by trooper77 »

Ottiko kukaan kuvia Kingin Pakkahuoneen keikalta?????

Voimaorja?????
26 YEARS WITH MAIDEN... AND STILL COUNTING!!!!
Gravehill
Roudari
Roudari
Posts: 489
Joined: Sun Apr 25, 2004 17:19
Location: Tampere
Contact:

Post by Gravehill »

trooper77 wrote:Ottiko kukaan kuvia Kingin Pakkahuoneen keikalta?????

Voimaorja?????
Meikäläinen otti, tosin en kovin kummoisia. Katsohan edelliseltä sivulta.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
-Moonchild-
Kisälli
Kisälli
Posts: 576
Joined: Fri Dec 09, 2005 19:04
Location: Oulu

Post by -Moonchild- »

Katsoin youtubesta tuon Puppet Master-tarinan itse Kuninkaan kertomana. Aivan helvetin hyvä kertoja tuon tyylisiin kauhutarinoihin :shock:

"And the sick children of the Puppet Master and hes wife, they are gonna open a new theatre into London town..."

Onko noita Kinkun tarinoita kuvattu useampikin? Jos on niin mistähän niitä voisi saada?
journeyman
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 387
Joined: Sat Feb 28, 2004 19:18
Location: Joensuu

Post by journeyman »

^eipä taida olla kuvattu ellei jotain ole tuossa Abigail 25th aniverse juhla julkasun boonuksissa.
"Murder", he screamed "Oh why?"
but that's a lie
You killed me first, so now die
Late
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 383
Joined: Thu Jan 15, 2004 21:46

Post by Late »

Ei ole Abigailin juhlapainoksessa kuin 7 biisin live (Göteborg '87) ja Kingin musavideot ( The Family Ghost, Welcome Home ja Sleepless Nights). Mutta jotenkin uskoisin, että uusi levy ja uudet tarinan sepostukset.
-Moonchild-
Kisälli
Kisälli
Posts: 576
Joined: Fri Dec 09, 2005 19:04
Location: Oulu

Post by -Moonchild- »

Jos mahdolliseen uuteen Kinkku-levyyn tulee tuollainen tarina, niin ostan sen jo pelkästään tarinan takia. Ja onhan tuo nykyinen Kinkku hyvinkin verrattavissa näihin 80-luvun kultaisiin albumeihin :wink:
HuJOs
Kisälli
Kisälli
Posts: 636
Joined: Wed Oct 27, 2004 18:09
Location: Vantaa, Itä-Hakkila
Contact:

Post by HuJOs »

Itsellä on vasta yks Diamondin levy The Eye. Levyä on tuullut kuunneltua kohtalaisen paljon, levy vaikuttaa sen verran hyvältä että eiköhän sitä tule jossain vaiheessa lisää hankittua. King Diamond kuulostaa mielestäni joissakin kohtaa yllättävän paljon Rob Halfordilta.
Sopivasti Sodomilla!
http://www.myspace.com/hcvasara
-Moonchild-
Kisälli
Kisälli
Posts: 576
Joined: Fri Dec 09, 2005 19:04
Location: Oulu

Post by -Moonchild- »

Sattuipa hauska sattuma tuossa hetki sitten.
Piirtelin siinä ajankuluksi Kingin logoa, ja äiti siinä sitten kyseli että mitäs piirtelen.
Minä siihen että King Diamondin logoa väsään. Äiti sanoi että laitappa ihan varta vasten soimaan. No, minähän laitoin siinä sitten Charonin jyskäämään, ja niin meni äiti sanattomaksi. Mahtavan kuuloista, kuulemma.
DamageCase
Wimp
Wimp
Posts: 36
Joined: Sat May 13, 2006 19:59
Location: Kokkola

Post by DamageCase »

King Diamondia aloin kuunteleen kunnolla vasta viime viikolla. Ekana ostin Abigailin, The Graveyardin ja Voodoon. Abigail tietenkin paras, mutta ei tule kaukana Graveyard ja Voodookaan.

Parhaimmat biisit toistaiseks on ollut Arrival, The 7th Day Of July 1777, Black Hill Sanitarium, "LOA" House, A Mansion In Darkness ja Salem.

Mitähän albumeita sitä seuraavaks kannattais ostaa. :roll:
Post Reply