Albumikeskustelua ja äänestys: No Prayer For The Dying

[Stratocaster]

^ Asiaa! Mulla meinas taju lähteä kun kuulin ajatuksen kanssa tuon Russian ekan kerran. Aivan loistava biisi! Nyt pari Maidenia ostaessani on extra-paljon tullut kuunneltua, ja onkin todellisia helmiä löytynyt.
Mother Russian lisäksi pitää mainita Dance Of Death-albumin New Frontier joka on ehdottomasti levyn kärkimateriaalia.

[Höyste]

^Tosta New Frontierista. Muistaakseni sait juuri kyseisen levyn ja kuulit varmaan biisin ensimmäistä kertaa vähä aikaa sitte?(korjaa jos oon vääräs)
Mut kuitenkin asiaan: sillon ku mäki sen ekaa kertaa kuulin pidin sitä aivan loistavana biisinä, mutta sitte ku tarpeeks sitä kuuntelin nii se menetti sitte yhtäkkii hohtonsa, nykyään pidän sitä DoD-albumin yhtenä heikoimmista vedoista, koska se on vaa sellanen ralli joka vedetään läpi ja that's it!

[Stratocaster]

^ Joo, sain DoD:in lisäkis Virtualin, Prayerin ja Beastin. Kaikki levyt olivat suurinpiirtein tuttuja, mutta Frontierin tosiaan ajatuksella kuuntelin läpi vasta lähipäivinä. Mun mielestä tommonen kevyempi biisi on tervetullutta, Maiden yleensä tekee syvällisempiä tms. biisejä.

[Lappis]

Public Enema Number One 4

Ihmeellinen huuto, ja mahtava päämelodia alkaa. Taattua Maidenia. Vie heti mukanaan ja toimii kuten pitääkin. Basso taas kerran on hienon kuuloinen, ja hyvin pinnassa.
Erittäin raskaalta kuulostava bändityöskentely pauhaa Brucen hienon laulun taustalla, ja hyvin toimii. Säkeistö on loistava, mutta sitä seuraava "Brave new world"-kohta taas on aika kehno. No, sen jälkeen palataan taas laatu-Maideniin ja parin aggressiivisen kitaravenyttelyn jälkeen palataan taas säkeistöön. Kitarasoundi rulaa, tottakai. Komppipuoli pelaa kuten odotettukin ja taas se basso. Aah...
Kahden minuutin kohdalla kuullaan nykivää ja erikoista kitarariffin tapaista jonka jälkeen seuraa soolo. Lappis tätä aina kehuu, ja onhan tämä mahtava. Murray vetää upeasti ja tässä on selvä kliimaksi mikä joistakin kys. herran sooloista saattaapi puuttua. Great!
Taas laulelua, hyvähyvä. Ride-miehenä tunnettu Nicko McBrain vetelee aika paljon haikka-juttuja tällä levyllä, ja se toimii hienosti minun korvaani. Brave new world-kohta ärsyttää vähän, mutta biisi on silti kaikenkaikkiaan onnistunut. Tällä albumilla on lyhyitä biisejä paljon, joten kovin lihavaa ei nyt saa joka biisistä väsättyä.
Sori vaan Lappis, ei tämä biisi Maidenin parhaimmistoon yllä lähinnä tuon jankkaavan pirteän brave new world-kohdan ansiosta. Se sakottaa kokonaisuudesta ratkaisevan pisteen pois tällä kertaa.
Hyvä biisihän tämä on, ja alkumelodia on edeltäjäkappaleen tavoin mainio. Tuollaiset perusmelodiat ovat usein niitä iskevimpiä mun kaltaisille pahveille.

Mun Maiden-tausta on yhtä vahva kuin sun koko elinikä. Kuuntele 14 vuotta tuota biisiä, kuten muitakin Maideneita, ja sen jälkeen sano, mikä biisi toimii. Sooloineen päivineen


Hyvin sä kirjoitat ikääsi nähden. Ehkä koko nuorisoa ei ollakkaan menetetty typeryydelle.

Nimim. Still in lököment

[Stratocaster]

^ Kuule Lappis, aina naurattaa sun kommentit, ja dissailusi tulee olemaan Suomessa legenda 20 vuoden päästä.
No, kiva että tykkäätte kirjotuksistani. Tuli aika häpeä kun lueskelin jossain vaiheessa vanhoja postejani. Yritän aina parantaa, tottakai.

[Lappis]

^

Toivottavasti

Tosin myönnän, että mieluummin olisin legenda ihan muilla aloilla, mutta jos saan riffikäteni käymään yhtä kovaa kuin dissaus-suuni, ehkä musta tulee jotain joskus?

Tiedä häntä.

Nimim. edelleen Lökömenteissä ja oli hiton hauska eilinen. Kiitos ihmisille, jotka mukana olivat. Muutama niistä henkilöistä lukee tätä foorumia, olematta aktiivisia kuitenkaan.

Nimim. Part II.

sain Conan kakkoselta Rock-pipon, muut ei saanut. Kovaa valuuttaa!

[Peke]

Mun Maiden-tausta on yhtä vahva kuin sun koko elinikä. Kuuntele 14 vuotta tuota biisiä, kuten muitakin Maideneita, ja sen jälkeen sano, mikä biisi toimii. Sooloineen päivineen


Hyvin sä kirjoitat ikääsi nähden. Ehkä koko nuorisoa ei ollakkaan menetetty typeryydelle.

Nimim. Still in lököment

Hello mates,

Kyllä itsekin olen pannut merkille, että Strato ikäisekseen vetää ihan kypsää settia näissä arvosteluissa.

That is the way to go!

NPFTD on ollut mulle se vaikein lätty, mutta olen huomannut, että vuosienkin jälkeen siintä löytyy se juoni, joka oli kadoksissa mulle.

Peke

[-Ossi-]

^ Asiaa! Mulla meinas taju lähteä kun kuulin ajatuksen kanssa tuon Russian ekan kerran. Aivan loistava biisi! Nyt pari Maidenia ostaessani on extra-paljon tullut kuunneltua, ja onkin todellisia helmiä löytynyt.
Mother Russian lisäksi pitää mainita Dance Of Death-albumin New Frontier joka on ehdottomasti levyn kärkimateriaalia.

Meikälle on ollu toi New Frontier myöskin aina Dance Of Deathin parhaimmistoa.
Tulee mieleen 2004 kesä, jolloin tuli kuunneltua New Frontieria aina aamuisin parvekkeella kalsareissa!

[Stratocaster]

Mun Maiden-tausta on yhtä vahva kuin sun koko elinikä. Kuuntele 14 vuotta tuota biisiä, kuten muitakin Maideneita, ja sen jälkeen sano, mikä biisi toimii. Sooloineen päivineen


Hyvin sä kirjoitat ikääsi nähden. Ehkä koko nuorisoa ei ollakkaan menetetty typeryydelle.

Nimim. Still in lököment

Hello mates,

Kyllä itsekin olen pannut merkille, että Strato ikäisekseen vetää ihan kypsää settia näissä arvosteluissa.

That is the way to go!

NPFTD on ollut mulle se vaikein lätty, mutta olen huomannut, että vuosienkin jälkeen siintä löytyy se juoni, joka oli kadoksissa mulle.

Peke

Yllättävää että Prayer on sulle vaikein. Mulle henkilökohtaisesti Fear Of The Dark oli hirveän vaikea albumi arvosteltavaksi. Sen synkkä tunnelma, monimutkainen biisimateriaali ja levyn fiilikset, kaikki merkitsivät. Sen kirjoittaminen oli yllättävänkin raskasta.
Prayer taas meni tosi kevyesti. Ei saanut kovin pitkää tehtyä tästä, koska levykään ei ole eeppinen tai moniselitteinen sisältäen enemmän puolilyhyitä Daughterin, Gunnerin ja Public Eneman kaltaisia kappaleita.

Prayer on yksi suosikeistani. Siinä Maiden kuulostaa bändiltä, yleissoundi on hyvin livemäinen, fiilis tuntuu olevan mukana, Bruce laulaa raskaasti johtuen raa´asta äänestä. Gers tuntuu tuoneen vähän positiivista asennetta mukaan bändiin. Tosin miehen soolot eivät tässä vaiheessa ole vielä parhaimmillaan (se mitä se tarkoittaa, jokainen voi päättää itse)

Lisäksi levy sisältää yhden aivan upean kappaleen, Mother Russia!

[Viinapåppå]

Elämä on.

[Peke]

NO PRAYER FOR THE DYING
jotkut väittävät että Adrianin lähtö näkyy (ja niin se näkyykin) niin ei se ainakaan mua haitannut ollenkaan. Onneksi H sitten palasi. [/i]

Noh.... kyllä Adrianin poissaolo näkyy ihan selkeesti. Sooloissa ja biiseissä.

Sun arvostelu numerot taas ei näy yhtään. Olen kyll värisokee, mutt voitko editoida arvosanat näkyväksi fontiksi ja DOD myös

Cheers and Thanks

Peke

[Makal]

^

Joo, kuuntelin eilen ajatuksella tätä levyä ja täytyy sanoa, että soolot ovat pääosin todella surkeita hutaisuja. Vaikkakin kyllähän sieltä Holy Smokesta löytyy ihan siisti kikka, mutta muuten aika kamalaa kuultavaa. No muuten levyssä ei ole valittamisen aihetta.

[Viinapåppå]

Sun arvostelu numerot taas ei näy yhtään. Olen kyll värisokee, mutt voitko editoida arvosanat näkyväksi fontiksi ja DOD myös

No mulla kyllä tuo vaaleansininen näkyy ainakin erittäin hyvin mutta jos joku ei näe niin sehän on paska homma se..kokeillaan punasta sitte.

[Peke]

Sun arvostelu numerot taas ei näy yhtään. Olen kyll värisokee, mutt voitko editoida arvosanat näkyväksi fontiksi ja DOD myös

No mulla kyllä tuo vaaleansininen näkyy ainakin erittäin hyvin mutta jos joku ei näe niin sehän on paska homma se..kokeillaan punasta sitte.

Jee jee...... hyvin pelaa ja oikeesti olen värisokee, joten mistään keljuilusta ei ollut kyse.

Kiitos

[Lappis]

5. Fates Warning (3-)
+Tässäkin rauhallista alkua joka onnistuu hienosti
+K-E-R-T-O-S-Ä-E-!
+Soolot piristysruiske
-Siihen se sitten jääkin
-Mitäänsanomaton
-Hirveä riffi

6. The Assassin (3)
+Alun rummut & basso
+Kertsi
+Brucen hienohko suoritus
+Tarina
-Tylsyys iskee kertsin jälkeen
-Soolot ja itsemurha lähellä
-Ei iske tämäkään kunnolla

Siihen se sitten jääkin? Mitäänsanomaton? Tämä kiinnostaa varsinkin:
" Hirveä riffi " . Hienosti kommentoitu, mutta .....mikä niistä kaikista riffeistä?

Soolot ja itsemurha lähellä? Tuonkin kommentin voi muutama henkilö ( Itseni mukaanlukien ) Ottaa positiivisena kommenttina tällä laudalla.

Very nice. Mutta jos arvostellaan, arvostellaan. Kritiikkiä, hehkutusta Etc. Ja ne perustelut. Muuten koko " arvostelu " jää hivenen vajavaiseksi.

( Mielestäni tolkuton mielipide )

[Stratocaster]

^ Komppailen nyt Lappista sellaisella tuhdilla Marsu-säröllä.
Mielestäni +/- arvostelu on kovin vaikea saada toimimaan, mutta saa toki yrittää. Itsekin sorruin pariin huonoon +/- arvosteluun mutta tajusin sitten että varmaan perustellumat ja vähän paremmin tehdyt mielipiteet saattavat kiinnostaa laudan muuta porukkaa enemmän.

[Viinapåppå]

^ Selvä

Iron Maiden - No Prayer For The Dying (1990)

1. Tailgunner (Dickinson, Harris)
Alkaa erikoisella ja jännällä kitara-basso vuorottelulla, jonka jälkeen seuraa räjähdys, ja tuntee olevansa ilmojen valtias. Aces High II. Biisi rulla hyvin erikoisella ja ihanan "tuhnulla rumpusoundilla, tarttuvilla kitaramelodioillaan, ja Brucen Räväkällä laululla. Itse tämä iskee ihan perkuleesti tämä Brucen laulutyyli, joka sopii tähän menoon täydellisesti. Kertsi on tarttuva ja mielenkiitoinen vaikka sitä hieman toistetaankin. Soolot ovat hyvät, ja Janickiltakin tulee hyvä depyytti-soolo. Lopetus on varma ja nerokas, ja hyvä aloitusbiisi tälle albumille. Jees jees.
5

Holy Smoke (Dickinson, Harris)
Siis aivan MAHTAVA soolo riffi Gersiltä alkuun! Kukaan ei ole koskaan Maidenista saanut tälläistä fiilistä aikaan! Luoja jo on kovaa menoa alusta asti! Meno jatkuu Brucen karismaattisella vokalisoinilla, Nickon hyvillä filleillä ja kompeilla, ja päättyy ehkä Maidenin kovimpiin sooloihin mielestäni. No ei ehkä ihan kuitenkaan. Lyriikat ovat hauskat, kuten myös video. Steven basso jytisee hienosti ja koko biisin kestävä koko fiilis, tunne, melodisuus, rakenne, ja meininki ovat sanoinkuvaamattomia. Mahtava veto.
5

No Prayer For The Dying (Harris)
Veto lähtee käyntiin balladi meiningillä, joka tuo ihan omat surut mieleen. Brucelle tämä sopii mainiosti, ja kun päästään alun rauhallisuudesta pois, alkaa vasta se MEININKI. Ennen sooloja on pari oikein hyvää nopeatempoista osuutta, jotka menevät läpi hetkessä, ja fiilis on täten korkealla. Kun päästään sooloihin, huomaa että Gershän vetää taas aivan maailmanluokan soolon! (Kuten Dave myös pari) Biisi loppuu ehkä hieman kummallisella "God Give me..." tsydeemillä, mutta ei se kyllä mitään haittaa. Hyvä nimibiisi.
5

Public Enema Number One (Dickinson, Murray)
Alkaa ehkä vähän tympeällä naurahduksella, mutta heti kun rummut ja kitarat hyökkäävät peliin on meno päällä. Bruce vetää tässä taas jälleen taas aivan kympin suorituksen, kuten Nicko myös. Rumpusoundi on itseasiassa koko levyllä aivan mahtava! Kun Nicko polkee haitsua fiilis on taattu! Sama koskee muita soundeja! Melodisuus ja biisin koko sovitus on hyvin haettu, ja kun Daven kova soolo pamahtaa kajareistä, on pakko todeta että onko kaikki levyn biisit tälläisiä? Saas nähdä. "Fall on your knees" & "Get to your feet" kohdat ovat selkeä piristysruiske ankealle päivälle. Biisi loppuu täysin samalla tavalla kuin se alkoi, eli mahtavasti. Ehdottomasta NPFTD:n parhaita vetoja. Siitä vitonen.
5

Fates Warning (Murray, Harris)
Rauhallista alkua pukkaa taas. Sitten kun soittimet alkavat tehdä työtäänsä, Bruce iskee. Biisi tarjoaa pari ihan jees riffiä jotka ovat alussa, mutta lopussa näyttää olevan pari tusinakamaakin, ai ai, tuliko nyt NPFTD:n ensimmäinen moka? Kyllä tuli. Biisi toistaa samaa rakennettaan, ja ei tylsän väliosansa ansiosta tarjo mitään fiiliksiä tyyliin Holy Smoke tai Public Enema Number. Mutta onneksi, soolot nostavat biisin osakkeita kummasti. Yksinkertaisesti bändi näyttää taas että ketkä osaa. Kertsi on tarttuva ja iskevä. "Be it the devil or be it him"-kohta on siinä hyvä. Veto loppuu hienosti ammattimaisesti. Ei mikään surkea veto, mutta ei mikään timanttikaan.
3½

The Assassin (Harris)
Äääh, lisää hutia. Tarjoaa hienon alun rumpuineen kaikkineen, mutta kertsin jälkeen biisi on yksinkertaisesti TYLSÄ. Pari nerokasta riffiä ja Brucen hieno vokalisointi toimii mainiosti, mutta muuten biisi ei mitenkään. "Better watch out" kohdat ärsyttää kummasti. Jos jotain hyvää vielä biisistä haetaan, niin se on sitten salamurhaaja fiilis. Muuta hyvää ei sitten olekkaan. Veto on yksinkertaisesti rakenteeltaan niin tolkuttoman tylsä, että oksat pois. Soolotkin kuulostavat typerältä vingutukselta. Ennen tykkäsin tästä kovasti, mutta sitten se mieli muuttuu. No Prayerin huonoin selvästi.
1½

Run Silent Run Deep (Dickinson, Harris)
Alkaa ehkä vähän pelottavalla sukellusvene huminalla, kertoohan tämä koko biisi rakenteeltaan sukellusveneleffasta. Kaikki menee hyvin kertosäkeeseen asti. Mutta sitten: Kertsin riffi on niin paska, että se kuuluisa itsemurha lähellä. Brucen laulu kuulostaa kertsissä ihan kiinan entisen keisarin saarnalta, että ei jää muuta kuin painaa skippiä ennen kuin pää lähtee. Mutta sitten kun päästään kertsistä pois, meno panee selvästi. Fiilis tulee heti takaisin, ja Bruce pokkaa taas herkällä lopetuksellaan pointsit takaisin. Muuten hyvä biisi, mutta kertsi suoraansanoen hirveä.
2+

Hooks In You (Dickinson, ???Smith???)
WTF?! Oho, johan lähtee biisi heti mahtavalla rokkiriffillä liikkeelle! Törkeä koukku on kyllä ihan niinkuin biisin nimi! Koko biisin ajan mahtava rummutus ja Brucen tehokas ja karismaattinen veto vie ihan kuulon mennessään! Keskiosan soolot ovat taas täysi kymppi, ja ei voi muuta kuin kehua. Biisi ei ole liian pitkä, ja siksi myös ei kyllästy. Lopetus on Maidenin tapaan hieno. "Hooks in me & you" kohdat komeita ja iskeviä.
5-

Bring Your Daughter...To The Slaughter (Dickinson)
Jokin paha lähestyy...tunnen sen kehossani..jokin mutta mikä..? Biisi lähtee heti mahtavalla raskaalla riffillä ja rummutuksella käyntiin, että sitä ei melkein edes huomaa. Bruce tekee tässä varmaan parhaan laulusuorituksensa ikinä. Pakko myöntää. Sanat ovat raa'at, ja myös soolot. Biisi toistaa itseään selvästi, mutta ainakaan mua se ei haittaa yhtikäs yhtään. Biisi jatkuu iiiiiiiiiiihanan tuhnuilla sooloilla albumin tyyliin. Sitten päästään kovaan ja räjähdysalttiiseen "Fetch the daughter.." ja huudatukset! Biisi on koko rakenteeltaan Dickinsonin tapaan nerokas, ja lopetus pokkaa täydet pisteet! Olihan tämä sinkku number #1! Veto loppuu jännästi ja hienosti. Mahtava veto tosiaan.
5

Mother Russia (Harris)
Jonkinlaista eeposmeininkiä Harris hakenut? No kumminkin, alku on hyvinkin venäläismäinen, joka tavallaan erittäin melodinen ja iskevä. Vähän ennen kolme minuuttia biisi pistää parastaan: NPFTD:n paras kohta selvästi! Niin perkeleen melodinen, ja se meininki näkyy tässä sadan kilsan päähän. Kaikki viisi sooloakin ovat täysi kymppi, ja lätty loppuu erittäin mainiosti! Up The Fucking Irons!
5

KA: 4,2

---

Ranking
1. The X Factor 4,47
2. No Prayer For The Dying 4,20

[Edward the Greaat]

^ Selvä

Iron Maiden - No Prayer For The Dying (1990)

1. Tailgunner (Dickinson, Harris)
Alkaa erikoisella ja jännällä kitara-basso vuorottelulla, jonka jälkeen seuraa räjähdys, ja tuntee olevansa ilmojen valtias. Aces High II. Biisi rulla hyvin erikoisella ja ihanan "tuhnulla rumpusoundilla, tarttuvilla kitaramelodioillaan, ja Brucen Räväkällä laululla. Itse tämä iskee ihan perkuleesti tämä Brucen laulutyyli, joka sopii tähän menoon täydellisesti. Kertsi on tarttuva ja mielenkiitoinen vaikka sitä hieman toistetaankin. Soolot ovat hyvät, ja Janickiltakin tulee hyvä depyytti-soolo. Lopetus on varma ja nerokas, ja hyvä aloitusbiisi tälle albumille. Jees jees.
5

Holy Smoke (Dickinson, Harris)
Siis aivan MAHTAVA soolo riffi Gersiltä alkuun! Kukaan ei ole koskaan Maidenista saanut tälläistä fiilistä aikaan! Luoja jo on kovaa menoa alusta asti! Meno jatkuu Brucen karismaattisella vokalisoinilla, Nickon hyvillä filleillä ja kompeilla, ja päättyy ehkä Maidenin kovimpiin sooloihin mielestäni. No ei ehkä ihan kuitenkaan. Lyriikat ovat hauskat, kuten myös video. Steven basso jytisee hienosti ja koko biisin kestävä koko fiilis, tunne, melodisuus, rakenne, ja meininki ovat sanoinkuvaamattomia. Mahtava veto.
5*

No Prayer For The Dying (Harris)
Veto lähtee käyntiin balladi meiningillä, joka tuo ihan omat surut mieleen. Brucelle tämä sopii mainiosti, ja kun päästään alun rauhallisuudesta pois, alkaa vasta se MEININKI. Ennen sooloja on pari oikein hyvää nopeatempoista osuutta, jotka menevät läpi hetkessä, ja fiilis on täten korkealla. Kun päästään sooloihin, huomaa että Gershän vetää taas aivan maailmanluokan soolon! (Kuten Dave myös pari) Biisi loppuu ehkä hieman kummallisella "God Give me..." tsydeemillä, mutta ei se kyllä mitään haittaa. Hyvä nimibiisi.
5

Public Enema Number One (Dickinson, Murray)
Alkaa ehkä vähän tympeällä naurahduksella, mutta heti kun rummut ja kitarat hyökkäävät peliin on meno päällä. Bruce vetää tässä taas jälleen taas aivan kympin suorituksen, kuten Nicko myös. Rumpusoundi on itseasiassa koko levyllä aivan mahtava! Kun Nicko polkee haitsua fiilis on taattu! Sama koskee muita soundeja! Melodisuus ja biisin koko sovitus on hyvin haettu, ja kun Daven kova soolo pamahtaa kajareistä, on pakko todeta että onko kaikki levyn biisit tälläisiä? Saas nähdä. "Fall on your knees" & "Get to your feet" kohdat ovat selkeä piristysruiske ankealle päivälle. Biisi loppuu täysin samalla tavalla kuin se alkoi, eli mahtavasti. Ehdottomasta NPFTD:n parhaita vetoja. Siitä vitonen.
5

Fates Warning (Murray, Harris)
Rauhallista alkua pukkaa taas. Sitten kun soittimet alkavat tehdä työtäänsä, Bruce iskee. Biisi tarjoaa pari ihan jees riffiä jotka ovat alussa, mutta lopussa näyttää olevan pari tusinakamaakin, ai ai, tuliko nyt NPFTD:n ensimmäinen moka? Kyllä tuli. Biisi toistaa samaa rakennettaan, ja ei tylsän väliosansa ansiosta tarjo mitään fiiliksiä tyyliin Holy Smoke tai Public Enema Number. Mutta onneksi, soolot nostavat biisin osakkeita kummasti. Yksinkertaisesti bändi näyttää taas että ketkä osaa. Kertsi on tarttuva ja iskevä. "Be it the devil or be it him"-kohta on siinä hyvä. Veto loppuu hienosti ammattimaisesti. Ei mikään surkea veto, mutta ei mikään timanttikaan.
3½

The Assassin (Harris)
Äääh, lisää hutia. Tarjoaa hienon alun rumpuineen kaikkineen, mutta kertsin jälkeen biisi on yksinkertaisesti TYLSÄ. Pari nerokasta riffiä ja Brucen hieno vokalisointi toimii mainiosti, mutta muuten biisi ei mitenkään. "Better watch out" kohdat ärsyttää kummasti. Jos jotain hyvää vielä biisistä haetaan, niin se on sitten salamurhaaja fiilis. Muuta hyvää ei sitten olekkaan. Veto on yksinkertaisesti rakenteeltaan niin tolkuttoman tylsä, että oksat pois. Soolotkin kuulostavat typerältä vingutukselta. Ennen tykkäsin tästä kovasti, mutta sitten se mieli muuttuu. No Prayerin huonoin selvästi.
1½

Run Silent Run Deep (Dickinson, Harris)
Alkaa ehkä vähän pelottavalla sukellusvene huminalla, kertoohan tämä koko biisi rakenteeltaan sukellusveneleffasta. Kaikki menee hyvin kertosäkeeseen asti. Mutta sitten: Kertsin riffi on niin paska, että se kuuluisa itsemurha lähellä. Brucen laulu kuulostaa kertsissä ihan kiinan entisen keisarin saarnalta, että ei jää muuta kuin painaa skippiä ennen kuin pää lähtee. Mutta sitten kun päästään kertsistä pois, meno panee selvästi. Fiilis tulee heti takaisin, ja Bruce pokkaa taas herkällä lopetuksellaan pointsit takaisin. Muuten hyvä biisi, mutta kertsi suoraansanoen hirveä.
2+

Hooks In You (Dickinson, ???Smith???)
WTF?! Oho, johan lähtee biisi heti mahtavalla rokkiriffillä liikkeelle! Törkeä koukku on kyllä ihan niinkuin biisin nimi! Koko biisin ajan mahtava rummutus ja Brucen tehokas ja karismaattinen veto vie ihan kuulon mennessään! Keskiosan soolot ovat taas täysi kymppi, ja ei voi muuta kuin kehua. Biisi ei ole liian pitkä, ja siksi myös ei kyllästy. Lopetus on Maidenin tapaan hieno. "Hooks in me & you" kohdat komeita ja iskeviä.
5-

Bring Your Daughter...To The Slaughter (Dickinson)
Jokin paha lähestyy...tunnen sen kehossani..jokin mutta mikä..? Biisi lähtee heti mahtavalla raskaalla riffillä ja rummutuksella käyntiin, että sitä ei melkein edes huomaa. Bruce tekee tässä varmaan parhaan laulusuorituksensa ikinä. Pakko myöntää. Sanat ovat raa'at, ja myös soolot. Biisi toistaa itseään selvästi, mutta ainakaan mua se ei haittaa yhtikäs yhtään. Biisi jatkuu iiiiiiiiiiihanan tuhnuilla sooloilla albumin tyyliin. Sitten päästään kovaan ja räjähdysalttiiseen "Fetch the daughter.." ja huudatukset! Biisi on koko rakenteeltaan Dickinsonin tapaan nerokas, ja lopetus pokkaa täydet pisteet! Olihan tämä sinkku number #1! Veto loppuu jännästi ja hienosti. Mahtava veto tosiaan.
5

Mother Russia (Harris)
Jonkinlaista eeposmeininkiä Harris hakenut? No kumminkin, alku on hyvinkin venäläismäinen, joka tavallaan erittäin melodinen ja iskevä. Vähän ennen kolme minuuttia biisi pistää parastaan: NPFTD:n paras kohta selvästi! Niin perkeleen melodinen, ja se meininki näkyy tässä sadan kilsan päähän. Kaikki viisi sooloakin ovat täysi kymppi, ja lätty loppuu erittäin mainiosti! Up The Fucking Irons!
5

KA: 4,2

---

Ranking
1. The X Factor 4,47
2. No Prayer For The Dying 4,20

Tuostahan sen jo huomaa kuinka huonosti tuohon aikaan Maiden tunki biisejä sinne levyille. Fates Warningin ja Assasisin olisi voinu jättää B-puolelle! Run Silent on kyllä ihan parasta antia!!

[poolrules]

^Ihan vain sivuhuomaituksena, että noita pitkiä postauksia ei kannata lainata kokonaisina, vaan poimii sieltä sen kohdat mihin vastaa, tai sitten vain käyttää näitä ^^^^^ väkäsiä. Helpottaa vähän lukemista.

[The Exorcist]

Ja No Prayer For The Dying tulille;


Tailgunner 3,5
Ei parhaimpia Maiden avaajia mutta keskikastin paremmalla puolella ja selvästi, hyvä, raskas, groove pitää kappaleen hyvin elossa. Tyylikäs kertosäe ja hienot laulustemmat Brucelta. Kappale ei ole samanlaista pieksentää kuin Be Quick Or Be Dead mutta rock asennetta piilee tässäkin. Iron Maiden laittoi monelle Seventh Sonia odottaneelle Jamille luun kurkkuun Tom of Finlandin tapaan No Prayer For The Dyingin ohella. Nyt jälkeenpäin on helppo todeta että bändi teki oikean ratkaisun.


Holy Smoke 2,5
Olkoon kuinka huumoriveto tahansa, tämä tulee skipattua melkoisen useasti, eikä kappale jaksa innostaa juuri ollenkaan. Kappale ei ole huono, mutta se on kovin tylsä, alun kitaraharmonia jaksaa kiinnostaa soolojen ohella. Kuitenkin, kappaleessa on ihan hyvä, letkeä meno, joten ei tämä ihan sähellys ole.

No Prayer For The Dying 3,5
Rujoilla soundeilla kiskottu puoliballadi. Kuulostaa irstaalta mutta on silti kovin kiehtova, Dickinsonin raspi alkaa pikku hiljaa purea kappaleen loppurytistyksessä. Heleät akustiset osatkin vakuuttavat, voisi olla alkunsa puolesta Dickinsonin Tattooed Millionairelta tai Balls To Picassolta. Yksi levyn hienoimpia kohtia on temponvaihdos ennen sooloja, Janick Gers:in riehumisen keikalla voi aistia kyseisestä kohdasta.

Public Enema Number One 5
Hienon kitaraharmonian johdatuksella käynnistyy levyn yksi parhaimmista kappaleista, samalla hieman flegmaattisesti alkanut levy pääsee vauhtiin. Dickinsonin vihaiset vokaalit ovat silkkaa rautaa, musiikillisen tyylin myötä vaihtuneesta vokalisoinnista voi olla montaa eri mieltä mutta kuulostaahan ne helvetin hyviltä.

Fates Warning 5
Public Enema Number Onen kanssa levyn suosikkejani, kaukana hittikavalkaadista mutta siltikin niin perkeleen kova, kappaleessa on hyvä groove sekä alkuaikojen raaempaa asennetta on ilmassa, kappaletta voi kuvata jopa uhkaavasti, tuo mieleen kaljahöyryiset hauskanpito illat. Tästä ei 90-luvun Maiden parane, ehdotonta kärkikaartia.

The Assasin 3
Pitää tarpeeksi albumin tunnelmaa yllä, mutta on kuitenkin hieman täytekappaleen oloinen. Hidastempoinen kappale, tosin soolokohdat vedetään hyvällä otteella ja Janick Gers pääsee vihdoinkin kunnolla vauhtiin.
Parjattu meuhkaaja kursiikin ihan hyvän soolon kasaan. Pisteet vielä kertosäkeen laulustemmoista, joissa on ennenkaikkea asennetta.

Run Silent Run Deep 4
Suvantovaiheen jälkeen seuraa taas rautaisempi vaihe. Run Silent Run Deep sijoittuu johonkin The Assasinin ja Fates Warningin välimaastoon, lainaten The Assasinista ne hyvät puolet. Kertoseä on hyvä, tarttuva sekä biisi ei muutenkaan lassahda missään vaiheessa. Soolojen jälkeen paukaistaan helvetillisen hieno Iron Maiden tavaramerkki harmonia, Brucen loppukiekaisu tuo viimeistään mieleen tuon kohtalokkaan matkan kohti syvyyksiä.

Hooks In You 2,5
Siinä ja siinä olisko pitänyt laittaa levylle, omaa levylle ominaisen hyvän grooven mutta se ei nyt riitä. Kertosäe on selvästi kevyempää kasarirockia ja tuo mieleen Adrian Smithin Silver And Goldin, se ei kuulosta Iron Maidenilta. Steve Harrikselle pisteet jälleen koko levyn kestäneistä hienoista bassokuvioista, tästäkin biisistä löytää muutaman hienon bassojutun. Stemma soolo on myös ihan hyvä, ei kuitenkaan pelasta levyn huonoimman kappaleen leimalta.

Bring Your Daughter...To The Slaughter 5
Kappaleen timantti joka huokuu Maidenille hieman epätyypillistä uhkaavaa tunnelmaa. Hienot vokaalit, hyvää raskaan rockin riffittelyä, Janickin hieno soolo sekä kappaleen kruunaava hieno kirkonkellokitaraharmonia tekevät kappaleesta niin hyvän että sen pitäisi olla Maidenin setissä lähes aina.

Mother Russia 4
Jälleen muutama hieno kitaraharmonia ja juhlat käyntiin....melkein. Kappaleen hidas alku lupaa hyvää mutta hieman kuuntelukerrat ovat latistaneet tätä kappaletta, hauska ruski-tavaritsi komppi säkeen alle, jonka jälkeen palataan intron maalailemiin tunnelmiin. Sitten se tulee, se selvä temponvaihdos ja instrumentaali osa joka voisi olla Alexander The Greatista! Tätä kannatti odottaa ja hieman tuntuukin että koko kappale olisi rakennettu kyseisen osan ympärille.... On se loistava.

Summa Summarum:

Levy on kovin tasainen ja yllättäen kovimmat biisit löytyvät niiden tunnetuimpien alta. Fates Warning, Public Enema Number One, Bring Your Daughter....To The Slaughter, Run Silent Run Deep sekä Mother Russia (<-pienin varauksin) tekevät tästä levystä hyvän, joskin tasaisen Maiden kiekon. Se tulee hieman Fear Of The Dearkin ja The X-Factorin perässä 90-luvun Maiden levyissä mutta on silti parhaimmilta osin erittäin hyvä. Bruce Dickinsonin laulusuoritus on piristävän vihainen sekä Janick Gers ottaa paikkansa Maiden rivistössä, kuten Tailgunnerissa totesin, Iron Maidenilta oli hvyä päätös yhdeksänkymmentäluvun alkuun tehdä No Prayer For The Dyingin kaltainen levy, vaikka se merkitsi Adrian "The Mullet" Smithin lähtöä bändistä.

Arvosanaksi tärähtää: 3,9

[Edward the 2nd]

Siirryttiin siis rytinällä 90-luvulle. Adrian Smithkin on luovuttanut kitaransa Janick Gersin käsiin...No prayer seuraavana jonossa:

1. Tailgunner
Hyvin alkaa. Tailgunnerin saundi on räväkkä ja vauhdikas, lyriikat ovat kunnossa, ja kuulostavat laulettuina jopa loistavilta. Erityismaininta kertosäkeelle, joka uppoaa kuin Eddien kirves selkänahkaan. Pikkuplussat kerää myös Brucen "wuu"-kohtaus ennen viineistä kertosäettä. 5

2. Holy Smoke
Nyt sitten lähdetään liikenteeseen pirteämmällä asenteella...mikä ei sovi ollenkaan itse levyn teemaan. Tämä kappale ei juuri kuulosta maidenilta juuri tämän pirteyden takia. Lyriikat ovat toki hyvät, eikä saundikaan ole perärailosta revitty. Tätä kuuntelee joskus, mutta kun haluaa kuunnella Iron Maidenia isolla I:lla, tämän voi surutta jättää väliin. 3-

3. No Prayer for the Dying
Nimikkobiisin kimppuun. Hidastempoinen saundi lupailee hyvää. Samoin lyriikat. Yllättäen tämän kappaleen huonoin puoli on Bruce. Tapa jolla hän käyttää ääntään tässä kappaleessa ei vain iske. Kaikki muu menee sujuvasti ja kappaleen kuuntelee mielellään, jos vain voi sulattaa huonon laulusuorituksen hyvältä laulajalta. 4+

4. Public Enema Number One
Omituisen äännähdyksen jälkeen Public räjähtää käyntiin atomipommin voimalla. Bruce on edellisestä poiketen liekeissä. Erityismaininta upealle kertosäkeelle. Soolo on jotakin aivan taivaallista kuultavaa. Kappaleen uhmakkuus tuo myös plussat kotiin. Tästä ei juuri pahaa sanaa voi sanoa. Hyvää työtä poijaat. 5

5. Fates Warning
Hidas alku ei tällä kertaa kerää pojoja. Sitten kun kappale käynnistyy kunnolla se onkin menoa. Kappaleessa on aineksia vaikka mihin, eikä sitä kannata missään nimessä sivuuttaa. soololle tietysti annettava erityismaininta. Hidas alku syö pisteitä, muttei tämä mikään ala-arvoinen tekele todellakaan ole. 3+

6. The Assassin
Alku on loistava. Lyriikat ovat myös hyvät, mutta niiden sovitus kappaleeseen on mielestäni jäänyt puolitiehen. Kertosäe iskee kyllä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. "Better watch out...cause i'm the assassin!" Ikävä kyllä se ei riitä tekemään tästä kilpailukelpoista edellisten tai seuraavien kanssa. 3

7. Run Silent Run Deep
Nyt päästiin taas kuuntelemaan silkkaa neroutta huokuvaa kappaletta. Tästä en juuri valittamista keksi. Brucen uhmakas laulu sopii hyvin tähän kappaleeseen. Soolo on taas vedetty maidenmaisen mallikelpoisesti. Kertosäe onkin sitten aivan oma lukunsa kun puhutaan neroudesta. Joskus sitä vain jää kelaamaan kappaletta edestakaisin kunnellen kertosäettä yhä uudelleen ja uudelleen. Ansaittu 5

8. Hooks in You
Eipä ole huono tämäkään. Saundi on hyvä, lyriikat kunnossa ja hyvin laulettu. Tässä on kuitenkin jotakin sellaista, joka saa "Hooksin" pidemmän päälle maistumaan puulta, eikä sen pariin jaksa enää palata. Kun pidemmän tauon jälkeen kuuntelee sen uudelleen, miettii miksi sen kuuntelun yleensä lopetti, ja pian sama toistuu. Tästä syystä 3-

9. Bring Your Daughter...To The Slaughter
Jahas...Brucen tekele. Nimi saa ehdottomasti plussat puolelleen, sillä se suorastaan huutaa lukijaansa kuuntelemaan kappaleen. Saundi ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, mutta asia korjataan live-showssa, jossa tämä on ehdotonta kultaa. Kertosäe on taas kerran erityismaininnan ansainnut. Soolon jälkeen tuleva kohtaus on kuin tehty yleisönhuudatusta varten, ja sitä seuraava kohtaus, 3,15 - 3,40 vain kuulostaa hauskalta. Hyvää tekoa on Daughter/Slaughterkin... 4-

10. Mother Russia
Synkkätunnelmainen lopetusbiisi samanhenkiselle albumille. Tämä on silkkaa Ironia alkusekunneista loppuun asti. Varsinkin kun kappale jysähtää käyntiin kaikkien soittimien voimin. Brucen lauluosuudet ovat lyhyitä, mutta sitäkin laadukkaampia. Tätä on hauska lauleskella ja hyräillä mukana. Sitten ennen sooloa...1,55 - 2,35...upea tunnelmanlisääjä. Loppulyriikat ansaitsevat kuitenkin suurimmat kiitokset. Vaikka sen mahdollisuus onkin olematon, tämä on kappale, jonka haluaisin joskus kuulla livenä. 5

Keskiarvo: 4,00

Ranking:
1. Somewhere in Time - 4,81
2. Seventh Son of a Seventh Son - 4,56
3. Piece of Mind - 4, 16
4. Iron Maiden - 4,06
5. No Prayer for the Dying - 4,00
6. Number of the Beast - 3,87
7. Powerslave - 3,81
8. Killers - 3,55

[Freejack]

TAILGUNNER:

+ Bruce
+ Kertosäe
+ Intro
+ Meininki

- Toimisi paremmin levyn keskivaiheilla kuin aloitusbiisinä

4½/5

HOLY SMOKE:

+ Tässä on iloista meininkiä
+ Kitaramelodia! (oikeesti)
+ soolo
+ Brucen agressiivinen laulu
+ Ihan kiva ja pirteä...

- ...Muttei mitään hittiainesta
- jokseenkin liian yksinkertainen

4/5

NO PRAYER FOR THE DYING:

+ Loistelias kitaramelodia
+ Brucen laulu
+ Koko biisi....

- ... mutta soolot ovat keskeneräisiä

4.9/5

PUBLIC ENEMA NUMBER ONE:

+ Pääosin ihan toimiva ja kiva
+ Alun kitaraosat

- Ei toimi mitenkään erikoisesti
- Kertosäe
- Tuntuu pakkopullalta

2/5

FATES WARNING:

+ Satunnaiset hyvät kohdat...

- jotka tosin ovat harvassa...
- muutenkin biisi on täytekipale

1/5

THE ASSASIN:

+ Tässäkin biisissä on hyviä kohtia...

- ... Mutta harvassa
- Tämä paljastaa juuri sen miten Adrianin poissaolo vaikuttaa levyyn, sillä tämä on jälleen yksi täytebiisi....

1/5

Run Silent Run Deep:

+ Ihan kiva...
+ ... Ja jopa nerokas...

- ... Mutta vain Paremman puutteessa

2/5

HOOKS IN YOU:

+ Alun kitarat
+ Bruce vetää ihan kiitettävästi

- Biisi jää pahemman kerran hyvien biisejen alle, vaikkei tämän levyn sontaa edustakkaan

2/5

Bring Your Daughter... To The Slaughter:

+ Toimiva
+ Brucen laulutyyli
+ Kertosäe

- Kitarat kuulostavat väljältä
- Joskus ei jaksa innostaa ja kuulostaa joskus tyhmältä Tuo tyttäresi... Teurastajalle, voi voi...

4/5

MOTHER RUSSIA:

+ alkuriffi...
+ Ja kaikki melodiat ja soolot...

- ... ei juurikaan pahaa sanottavaa....

4/5

Mun mielipide tästä

[Tolppanen]

Sitten voinkin jatkaa arvostelu-urakkaani ja laittaa soittimeen No Prayerin.

1. Tail Gunner
Vou, siitä se lähtee käyntiin! Tämä alku on aina niin mahtavan kuuloinen, niin perkeleen hieno! Olen aina pitänyt tästä niin paljon! Sitten alkaakin Brucen laulu ja säkeistö. Joka kuulostaa myös erittäin hienolta. Ja niin muuten kuulostaa kertsikin. Nyt nousee fiilis tooodella korkealle heti alussa. Tämä on mahtava hyvän fiiliksen nostattajabiisi! Sitten alkaa soolo, joka miellyttää myös mukavasti korvaa. Hieno Maidenin levynavaajabiisi, sieltä parhaammasta päästä ehdottomasti. Legendaarista! 5

2. Holy Smoke
Iloinen fiilis jatkuu myös tämän biisin introssa. Hieno intro toden totta. Ja fiilis senkun pysyy korkealla. Säkeistö ja kertosäe kuulostaa oikein hyviltä ja Brucen uusi laulutyyli vie aikaa totutellessa, mutta kyllä sitäkin kuuntelee ihan mielellään. Ei huono, ei ollenkaan. Soolokin on oikein mallikas, tosin ei kyllä 80-luvun helmilevyjen tasoa. Mutta hyvä biisi tämä silti on, ainoa ongelma ehkä jopa liiallinen positiivisuus melodioissa ja pienehkö yksinkertaisuus. Mutta tätäkin kuuntelee oikein mielellään, hyvin on levy lähtenyt käyntiin, ei muuta voi todeta. 4+

3. No Prayer For The Dying
Voi fiddu, kun on hieno aloitus! Tämä jos mikä kuulostaa hienolta! Melodiat ovat erittäin hienon kuuloisia ja toisaalta Brucen agressiivinen laulutyyli sopii hyvin yhteen. Melodiakulusta tulee epäilyttävästi mieleen Fear Of The Dark, mutta sehän tehtiin tämän jälkeen. Mutta mitäs tuosta. Kaksi eri biisiä ja hienoja kummatkin, muuta ei voi todeta. Soolo on ihan perusmukava, mutta kuulostaa jotenkin... miten sen nyt sanoisi... laihalta? Noo, mutta kokonaisuutenahan tämä on erittäin hieno biisi 5

4. Public Enema Number One
Taas hienosti liikkeelle, eikä fiilis pääse pahemmin laskemaan. Säkeistökin kuulostaa ihan mukavalta. Mutta sitten alkaakin kertosäe, joka on ehkä hienon kömpelön kuuloinen. Mutta lyhyet instrumentaaliosuudet ja hyvät säkeistöt korjaavat paljon asian hyväksi. Brucen uusi laulutyyli sopii kieltämättä ihan hyvin tähän biisiin, mutta ehkä hieman jo ärsyttää. Tai no, emmä nyt ehkä niin voisi sanoa. Mutta joo, onhan tämäkin hyvä biisi. Ainuttakaan huonoa ei ole tähän mennessä vielä esiintynyt. 4-

5. Fates Warning
Helevettiläinen kun taas lähdetään niin hienosti liikkeelle. Tunnelmallisin intro tähän mennessä. Liikkeelle lähtökin on ihan mallikkaan kuuloinen, mutta nyt ihan suoraan sanottuna säkeistö ja kertosäe ovat aika kömpelön kuuloisia, ainakin minun korviini. Erityismaininta biisissä menee tällä kertaa Stevelle. Mutta mitään muuta erityisen hyvää tässä biisissä ei sitten olekaan. Jokos se hienon alun älkeen alkaa alamäki? Joo, ei tämä ole mikään ihmeellinen biisi. Menettelee kyllä, mutta mikään kohta, alkua lukuunottamatta ei meikäläistä erityisemmin lämmitä. Keskitasoa. 3

6. The Assasin
Bassopainotteinen alku lupaa erittäin hyvää tälle biisille. Taas täytyy kehua Steveä. Äijä on "tänään"( ) vedossa. Säkeistö ei ole mitenkään hirveän ihmeellisen kuuloinen jälleen kerran, mutta oikein kuunneltava silti. Ja sitten alkaa lievästi sanottuna aika
hirveä kertosäe. Joka tiettävästi laskee melkoisesti biisin arvosanaa. Ei vieläkään oikein mitään ihmeellistä tarjoilla kuuntelijalle. Oikeastaan taso laskee vieläkin edellisen biisin vielä kohtuullisen hyvästä tasosta. Tämä on jo aika kökkö biisi. Maidenin keskitasoa sieltä heikommasta päästä. Alku oli taas kerran hyvä, mutta muuten koko biisi on lähinnä rasittava. Ja huonoin tähän mennessä. 1½

7. Run Silent, Run Deep
Ja mites se taas menee... alku on hyvä. Vieläkin parempi, kuin edellisessä biisissä. kuin edellisessä biisissä. Mutta säkeistö ei enää olekkaan niin hyvä. Mutta ei tämä niin huono biisi ole kuin edellinen, oikeastaan petrausta on tapahtunut todella paljon. Kertosäekkin on aivan mahtava. Soolo-osuudet on kyllä vedetty kieltämättä ihan tyylikkäästi kotiin. Lisäksi Adrianin lähtö näkyy väistämättä kitaraosuuksissa, vaikka ei mulla ole ikinä mitään Gerssiä vastaan ollut. Hyvinhän se jätkä vetää, mutta kaksikko Murray-Smith on silti niin klasinen, että... No mutta, tämä biisi on silti todella mahtava, ei sille voi mitään. Kuuluu ihan kepeästi levyn parhaimpiin biiseihin. Mahtava! 5

8. Hooks In You
Jeah! Tyylikkäästi liikkeelle! Alun lehmänkello on aivan loistavan nerokas keksintö. Tuskin Nicko sitä itse on oivaltanut, mutta joka tapauksessa hänelle menee biisin erityismaininta. Ja säkeistökin kuulostaa pitkästä aikaa hyvältä. Samoin kertosäe. Fiilis nousee vihdoinkin sieltä keskinkertaisuuden syvästä suosta, jossa se on ollut viimeisimpien biisien ajan. Tämä kuulostaa ihan mallikkaalta. Soolokin on pitkästä oikein hienoa kuultavaa. Hyvä ja sopivan letkeä biisi tähän väliin ja oikein oiva nostattamaan fiilistä. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta ihan kelpo silti. Ei turha biisi. 3+

9. Bring Me Your Daughter... To The Slaughter
Hieno aloitus! Näitähän tällä levyllä riittää. Säkeistö ei ole ihan minun mieleeni, mutta sitten tuleva kertosäe nostaa kyllä biisin arvostusta. Se kuulostaa jopa oikein hyvältä. Ja soolossakin tyylitellään oikein hienosti. Levyn parhaita sooloja ehdottomasti. Mutta sitten astuu pikku hiljaa peliin biisin ehdoton kompastuskivi. Nimittäin aivan liiallinen toisto, joka tekee biisistä puuduttavan. Mikäs siinä on kuunnellessa, kun Bruce laulaa "Bring me your daughter..". Mainio biisi ja ehdottomasti huikea tasonnosto edellisistä biiseistä! 5

10. Mother Russia
Voi saamari, kun alkaa taas hienosti. Ja sen jälkeen tuleva instrumentaalikohta vielä lisää hienouden tuntua. Mutta sitten se säkeistö... noh, ei ole ihan kauheasti minun mieleeni. Mutta nuo instrumentaaliosuudet! Ne ovat niin hienoja! Joka vaikeuttaakin niin mahdottomasti arvosanan antamista tälle biisille. Soolot kuulostavat kieltämättä aika hyviltä ja Nickokin rummuttaa oikein mallikkaasti tässä biisissä. No on tämä ainakin edeltäjäänsä tasokkaampi biisi ja varsinkin viime aikoina olen alkanut pitää tästä yhä enemmän. Tuo niin mystinen tunnelma! Se on aivan mahtava! Kyllä täytyy sanoa loppujen lopuksi, että aikalailla täydellinen biisi. Levyn parhaimpia ehdottomasti. 5

Keskiarvo levylle: 4,08

Odottaa saattoi, että levy ei tule pärjäämään 80-luvun klassikkotuotoksille, mutta yllättäen levy tulikin puun takia ja vetäisi mahtavan keskiarvon. Tosin jäi silti lähes kaikista 80-luvun tuotoksista, mutta ei eroa loppujen lopuksi tullut kuin nimeksi, nuo muutamat rimanalitusbiisit heikentävät vain keskiarvoa niin paljon, että tämän levyn klassikot saattavat monesti unohtua. Killersin kuitenkin pesitodella niukasti. Mutta tämä albumi ei silti ole mikään huono, ei todellakaan. Se on vaan niin häiritsevän epätasainen ja kappaleilla ei ole tarpeeksi syvyyttä, muutamalla. Ja Seventh Sonin jälkeen näkyy myös tietynlainen krapula, joka ilmenee tämän levyn biiseissä. Mutta silti yllättävän hyvä keskiarvo. Ja tosi hyvä levy kaikista ennakko-odotuksista huolimatta.

Ranking tähänmennessä:
1. Somewhere In Time 4,88
2. Seventh Son Of A Seventh Son 4,75
3. Piece Of Mind 4,50
4. Powerslave4,44
5. The Number Of The Beast 4,31
6. Iron Maiden 4,28
7. Killers 4,20
8. No Prayer For The Dying 4,08

[darealjyra]

Isketäänpä sitten pitkän tauon jälkeen albumiarvostelua kehiin. Istuskelen tässä koneen ääressä, kuulokkeet päässä pimeässä huoneessa. Parit saunan jälkeiset takana, selventämässä ajattelua. Viime aikoina No Prayer on ollut soittimessa eniten Maiden-levyistä, en tiedä, mutta tämä on nyt kolahtanut ja kovaa, ja sellaiset biisit varsinkin, joista ei ennen pahemmin välittänyt. Tältä kuitenkin löytyy ne pari heikkoa kohtaa, ja eiköhän ne tuossa arvostelussa erotu. Tätä ennen olen arvostellut FoTD:n ja SiT:n, joista ensimmäisen saisi teilata heti. Pitänee kirjoittaa uusi.

Mutta nyt arvosteluun.

Tailgunner

Oho. Jos ajattelee aikaisempia levyjä, niin tässä on jotain outoa tässä aloituksessa. Toisaalta vähän samantyyppinen kuin Caught Somewheren alku, hemmetin tunnelmoiva, mutta lähteekin sitten "konekivääritulitusriffin" jälkeen käyntiin(kuunnelkaapa Nickon peltityöskentely introssa, voi vittu että on hienoa!). Ei tulekaan kovaa ja korkealta, vaan tulee raspilla, ja keskirekisteristä. Kitaran soundi on tässä kappaleessa jo täysin kohdallaan, ihan perhanan hieno.

Sitten kaikki rikkoutuu. Kertosäe. Minä en tykkää tästä yhtään. Ei sovi muuhun kappaleeseen ollenkaan. Liian lempeä tai jotain. Onneksi hieno soolo-osuus pelastaa pelin, ja kampea käytetään surutta, ja kuulostaa hienolta. Soolon jälkeen olisi sopinut pieni tuplakitarailoittelu, mutta painettakoon villaisella tämän kerran. Kuten sanottua, hemmetin hienot säkeistömelodiat. Aina muuten tarttuu kuuntelemaan sitä Brucen hihkaisua ennen kertosäettä. Outoa. Mutta taas kertosäe. Ei perkele. Lisää munaa. Ei minulle vaan levylle.

Inhottavaa antaa arvosanaa, kun laulu päättyy kertosäkeeseen, ja jättää hieman huonon maun. Tämä tuntuu kolmoselta, mutta tällä kertaa en kuuntele fiilistä, vaan teen oikeutusta muulle biisin osioille kuin kertosäkeelle, ja annan numeroksi puolikkaan paremman.

3½ tähteä

Holy Smoke

Tästä tulee aina mieleen se video. Ei voi mitään. Hymyyn vetää suun. Traktorilla, rän-rän. Hehe. No mutta asiaan. Yksinkertainen, mutta toimiva melodia, soundit ovat todellakin huippuluokkaa. Bruce kuulostaa niin pirun hyvältä, että pahaa tekee. Siinä sivalletaan äänellä teeveepappeja niin että piiska napsaa ja veri roiskaa. Lisää! Kertosäe, ja tässä se rokkaa! Sopii kuin reikä päähän! Me likes! Tässä biisissä sooloilut ovatkin sitten sieltä heikommasta päästä, ei vain onnistu tykkäämään. Mutta eivät sillä tavalla haittaa kuten edellisen veisun kertsi. Lopun kertosäe jättää hymyn edelleenkin naamalle, ja loppuun on helppo henkäistä Brucen mukana, tämäpäs oli mieleen!

4½ tähteä

No Prayer For The Dying

Kurat ja pärkü, nys se alkas(tai no sinne päin ainakin)! Voi hemmetti että osaa olla kaunis alku! Ei tämän paremmaksi voi enää mennä. Kaikkea hienoa sillä kitaralla voikaan saada aikaiseksi. Ei tätä voi tarpeeksi kehua, täytyy vain toivoa, että tätä saataisiin lisää seuraavalla albumilla. Sitten alkaakin sytkärin heilutus Brucen mukana. Cleankitarat tunnelmoi taustalla, ja perhana tässä ollaan kohta kyynelissä! Ei voi mitään, niin rehellisen ja pyyteettömän kuuloista tilitystä tulee Dickinsonin suusta. Väliin sitten säröä mukaan, joka dramatisoi kappaletta hienosti. Ja taas hienoa säkeistöä. Tämän takia Bruce on mielestäni selvästi maailman paras heavy-laulaja, hän on niin perkeleen hyvä dramatisoija. Sitten tulee taas lissää nannaa, kun päästään alun tunnelmointiin, mutta sepäs katkeaakin ja sittenhän rymistellään! Pirun hienot soolot, ja soolon taustalla soiva riffikin jää päähän hienosti! Tämä on hienoa! Ja sitten lopun "God, give me the answers.."-huudot ovat jälleen pirun hienoa kuunneltavaa. Ja. Voiko. Kappaletta. Lopettaa. Paremmin. Kuin. Siihen. Melodiaan?

EI!

Antaisin enemmän, mutten voi.

5 tähteä

Public Enema Number One

Harvoin Nickoa kuulee, mutta tässä siitä on tullut minulle jo kappaleen hieno tunnusmerkki: Aina kun Nicko huudahtaa, on luvassa jotain hyvää!
Hieno, kitaroiden hieman jälkijättöinen melodiointi, on tosiaan kyllä pirun hieno. Säkeistön kaikki vitun melodiat on pirun hienoa kuultavaa, eikä kertsikään häviä yhtään, perkele! Eikä sen jälkeinen, ennen toista säkeistöä oleva täytekitarointi. Kaikki on hienoa! Kaikki on hyvin! Kaikki on parhautta! Tämä on vittu Maidenia! Perkele! Sekoaahan tässä! Ei riitä sanat, ei ollenkaan. Toisen säkeistön ja kertsin jälkeinen tuplakitarointi on pienistä time-eroistaan ansaiten aivan hemmetin hyvän kuuloinen. Ja soolo! Aivan vitun hieno! Ei voi mitään, nyt on aivan pakko uhmata, sanokaa mitä sanotte, minä en teitä kuuntele, tätä paremmissa fiiliksissä ei voi enää olla, minä näytän säännöille persettä ja annan tälle biisille:

6 tähteä

Fates Warning

Alku. Sen Maiden osaa kaikkein parhaiten. Ylivoimaisesti, ei voi mitään muuta kuin kumartaa. Taas tunnelmoidaan, ja urakalla. Kuunnelkaa, perkele, en minä osaa selittää. Sitten biisi lähtee käyntiin, ja kitarat ovat jälleen tikissä. Soundit, täytyy taas toistaa, ovat huumetta. Tuo kikkailu säkeistön taustalla on pirun hienon kuuloista. Säkeistöt ovat tässä viisussa muutenkin, kuten edelläkin, pirun hienot kaiki puolin. Kertsi on hieno, todella hieno. Sen jälkeinen väliosuus on myös hieno. Taas kaikki on hienoa. Soolot ovat hienoja. Olen paska kriitikko, eihän tätä voi kritisoida, helevettiläinen. Menkää nipottamaan muualle, minä suolaan teidät muuten. Ja saadaanhan sitä tuplakitarointia kun oikein pyydetään! Ja millä tavalla! Ei hyvää päivää, järkihän tässä lähtee. Hienoa lopettaa hienoon kertsiin, ja ei voi mitään. Tämäkin on sarjassamme "täydellinen".

5 tähteä

The Assassin

Hmm. Alku lupailee hyvää. Mielenkiintoista melodiaa. Mutta sitten tulee säkeistö, ja hommalta putoaa pohja. Tulee mieleen Neuvostoliitto-vainajan kansanlaulut, ja kumma kyllä Ariakaan ei pääse näin lähelle. Ja ei,ei,ei,ei,ei,ei,ei,ei,ei,ei,ei tällaista kertsiä saa päästää levylle. EI! Miksi? Miksei tätä olisi voinut heittää roskiin koko biisiä? Miksi tuhota hemmetin hienosti alkanut levy tällaisellä roskalla? Ei voi mitään, nimi Maiden ei tässä auta tippaakaan. Tämä on jo melkein pyhäinhäväistys. Tämä yksinkin tiputtaa levyn keskiarvon tasolle, jota se ei ansaitsisi muilta osiltaan. Tuskaa tekee kuunnella loppuun. No, loppuihan se vihdoin. Ei tälle kehtaa antaa oikein mitään arvosanaa, tässä oli ainoastaan se alku hyvä. Pahaa tekee.

1 tähti

Run Silent, Run Deep

Taas tulee hienoa alkua. Olisiko toivoa nyt paremmasta, edellisen shokin jälkeen? Toivottavasti. Oho! Hienostipa lähtee biisi käyntiin. Edellinen särö on kuin muisto vain, viimeistäänkin kun päästään hienoakin hienompaan kertosäkeeseen. Ei tähän oikein taas osaa kirjoittaa mitään. Päätyy vain kuuntelemaan hienoutta. Mutta erityismaininta täytyy antaa soolojen jälkeiselle tuplamelodialle, on vain niin pirun hienon kuuloinen! Parhautta! Tämä biisi on hemmetin hyvin toimiva kokonaisuus, joten siitä täydet pisteet, ei tästä huonoa yksinkertaisesti löydy.

5 tähteä

Hooks In You

Hieno, räkäinen alku. Brucen suoritus säkeistössä on mahtavaa kuuneltavaa, ja kertsin tunnelma on aivan pirun hieno! Näin yksinkertaisesta tehdään hienoa! Tämäkin biisi on tällainen hienosti tikittävä kokonaisuus, eikä todellakaan ansaitse kaikkea sitä paskaa, mitä tämän päälle on ladottu. Tuplakitarointi on toisaalta aika kehnon kuuloinen tässä, vähän väkinäistä. Muuten kyllä ihan nappisuoritus, eikä todellakaan mikään täytebiisi.

4 tähteä

Bring Your Daughter... To The Slaughter

Mjaha. Ylivertainen livebiisi sitten. Hienosti lähtee käyntiin, ja säkeistön räkämelodiset kitarat ovat mukavan kuuloiset. Kertsissä päästäänkin sitten vetämään hevikantria, joka tämäkin on hienon kuuloinen, ja Bruce vetää korkealta ja kovaa ja vibraatolla. Hemmetin hienoa. Ja soolokin mukaan, taattua matskua. Terä menee, kun koko ajan kehuu, mutta ei tätä haukkuakaan voi. Ennen viimeistä kertsiä oleva kohta toimii miljoona kertaa paremmin livenä, josta nyt miinusta. Muuten toimiva biisi.

4 tähteä

Mother Russia

Äiti Venäjä taistelee The Unbelieverin kanssa oudoimman päätösraidan tittelistä. En rupea arvuuttelemaan, kumpi vie voiton. Lieköhän tuon Assassinin riffejä otettu tästä ylijäämäisenä? Kyllähän tästä kieltämättä Venäjä tulee mieleen. Oikein mahtipontinen Igor-riffi peliin, Rasputin raspii ja kansa kuuntelee. Kyllä. Hienoa on. Siinä mielessä omituinen kappale, että ei tässä paljoa lauleta, vaan intrumentit hoitaa puhumisen. Melkein voisi väittää instrumentaaliksi, mutta Brucen pari välispiikkiä evää jutun. Melodiat ovat kyllä aivan pirun hienoja, näitä ei kyllä löydy monesta kappaleesta. Soolo on kyllä pirun omituiselle pohjalle väsätty. Ja toistakin tahdittaa ne oudot välitilut. Tämä olisi hauska todistaa livenä. Biisi loppuu hieman omituiseen paikkaan, mutta lopun puhdas tunnelmoi loppuun asti. Hienoa.

5 tähteä

Tuon onnettoman Assassinin takia tämä taitaa mennä nyt alle neljän,mutta annas lasketaan ennen kuin katkotaan päitä.

Ja tulokseksi tulee:

OHO!

4,3

Odotin huonompaa, mutta onneksi tuo Assassin ei näkynyt pahemmin. Ja toisaalta kompensoihan tuo Public Enema hieman siinä...

Hieno levy.

Täällä Aarne Tanninen, Washington.

EDIT: Lisätty The Assassinin otsikko, kiitoksia scorpparille sinne alas Jäi Fates Warningin tunnelmissa sitten laittamatta

[scorpions]

^Pakko kiittää hienosta arvostelusta, näitä lisää ja PALJON. Arvaatkaapas mikä levy oli pakko pistää soimaan puolessa välissä arvostelua...jep No prayerhan se siellä pauhaa soittimessa. Ainut mistä voi narista on pieni virhe, the assassin piisin nimi puuttuu

Saatana kun kuulostaa hyvältä!!!