Dance of death ajan hampaissa.

[SpinalCrap]

Alkuun ei oikein iskenyt, mutta nyt Death On The Roadin myötä noussut aivan uuteen valoon. Parhaimpia levyjä ehdottomasti! Dance Of The Death ja Paschendale myös mun suosikkibiisejä levyltä, Rainmaker ihan OK. Muutama aika kehnokin biisi tosin löytyy, esim. tupla-bassorumpu-kokeilu Face In The Sand.

[Voimanorja]

Nuista äänestys vaihtoehdoista ei oikein mikään passannut mulle!, joten jätin antamatta ääntäni!
Lähiten menee tuo "paras kaikista" (jotain sinnepäin.

Eli eihän tämä voita mitenkään Somewheree tai Seventh Sonia, mutta kunnon kumautus!
Voittaa Brave New Worldin kuitenkin, helposti!

Taisi olla toinen Maiden levy mulla! Mahdollisesti, näin muistelisin!
Ensimmäisenä muistan että mieleen jäi Paschendale!
Toisena olikin kaikkien kestävä ränkytetty Rainmaker!

Levy on mielestäni hyvä tulos Maidenilta vaikka nuo muutamat vähän huonommatkin biisit ovat plätylle mahtuneet!
Death on the Road nostatti levyä parhausjärjestyksessä aika paljon ylöspäin!

Eniten levyllä pidän seuraavista biiseistä:

Wildest Dreams
Hieno aloitusraita levylle, samoinkuin sinkku lohkaisukin!
Tässä biisissä on hyvä "vauhti", jota ei välttämättä muissa biiseissä ole.! ainakaan niin hyvin huomattavissa!
Bruce laulaa hyvin ja kertsi on ihan hauska! Myös tuo ennen kertsiä kuultava lyhyt "jollotus" sopii biisiin vallan mainiosti!
9 pts

Rainmaker
Levyn kärkikolmikossa painiva biisi joka myös yleensä on soitetuin, jos vain annetaan kaverille näyte levystä tai muuten vaan vaikka jossai partyissä!
Rainmakerissa on hieno "mukaansa tempaava" meininki koko ajan meneillään! (tiedätte mitä tarkoitan )
Hyvät sanat joita on kiva lauleskella!
Kertsi sopii hyvin musiikkiin ja
And I know, of the Rain, That you feel the same as me... kohta, eli kertsin "alkujollotus" on sopiva tähänkin!
Vaikka kertsi tuleekin muutamaan kertaan niin se ei minua ollenkaan haittaa!
Tälläsiä sinkku lohkaisuja tulevalta Real Next Onelta!
10 pts

No More Lies
Alussa on pirun hiano hiljainen melodia, jota seuraa Brucen hieno laulu!
Tätä kun on hetken kuunnellut (mulla soi NYT) niin alkaakin jo tahti vähän nopeentumaan ja kohta Bruce huutaakin jo NO MORE LIES!!!
Todella hyvä biisi!
Sanoisin että voittaa tuon Paschendalen, jos pitää sellainen biisi valita, minkä laittaa soimaan esim kun aamulla pukee vaatteet ja pesee hampaat
Kun laulut on laulettu niin alkaa mun mielestä biisin paras osuus: 03:49 - 05:48
Kitarat on juuri kohdallaan! (Steven bassoihin Martin Birchin kolinat takaisin PERKELE)
Lopussa tämän rallin kruunaa Vääpeli Harrismainen hiljainen kertaus, joka löytyy myös Fear of the Dark, Brave New World ja Dream of Mirrors -biiseistä ... (nuo tuli eka mieleen)
10 pts

Montségur
Biisi josta olen nähnyt ja kuullut vähiten keskustelua, mutta mun mielestä lukeutuu Dance of Deathin parhaimmistoon!
Kertsiä hinkataan varmaan vähän liikaa, mutta biisi kolahtaa silti aina kun se laitetaan soimaan! Instrumentaali osuuksista en tässä biisissä oikein välitä, mutta kertsiä ja muutakin Brucen laulua (miks se tollai piti kirjoittaa? ) on kiva laulaa!
Biisi ei yllä ihan Rainmakerin ja No More Liesin tasolle, mutta Wildest Dreamsin se kyllä pesee kymmenen nolla (melkein)...
9.5 pts

Seuraavaksi päästäänkin levyn todelliseen helmeen, eli

DANCE OF DEATH
Tässä biisissä on taas sitä Steven osaamista ja paljon!
Biisistä löytyy kaikki! Hitaasta skitta melodiasta nopeamman tempon kautta "kunnon ränkytykseen" , mutta ei hiljaista kertausta unohdeta!
Sanat sopivat tähän kappaleeseen ja Bruce laulaa ne hyvin!
03:00 ja siitä eteenpäin on varmaankin levyn nimibiisin vaikuttavinta kohtaa!
By luck then a skirmish started. And took the attention away from me.
Dance of Deathin musiikki osuuksia jaksaa kuunnella, ja välillä ne myös kolahtaa paremmin, kuin Brucen kanssa!
Kappaleen lopusta löydämme taas hilkaisen kertauksen. Se sopii tähän!
To this day I guess I'll never know. Just why they let me go.
But I'll never go dancing no more. 'Til I dance with the dead.
Tätä biisiä sai ehkä eniten soittaa, että se alkoi kuulostamaan todelliselta Steven luomukselta, mutta soittokertojen jälkeen Dance of Death lukeutuu parhaisiin kappaleisiin!
10 pts

Paschendale
Alussa on hieno hiipivä tyyli, mutta jonka rikkoo räjähtävät rummutukset!
Skittat on kunnossa ja Brucen laulu on aivan mahtava!
Maidenin biiseille tavanomaisena, lähdetään hitaamman alun kautta nopeampaan tempoon ja hienoihin istrumentti osuuksiin!
Kertsi ja biisin uudelleen "nouseva", josta kuitenkin "tiputaan" meininki on hieno.
varsinkin niistä kohdista pidän paljon kun:
Skitta --> Skittat --> kaikki minus Bruce ---> kaikki!
Niinkuin mainitsin jo niin Paschendalen instrumentti osuudet on hienot ja niitä jaksaa kuunnella kyllästymättä, eikä sitä Bruceakaan tarvitse odotella!
BLood is falling like a rain...
ja taas "tiputaan" biisissä ja aletaan laulaa "komentavasti"...
Kertsi on myös hyvä ja sitä on kiva hoilottaa!
Home, far away. From the war, a chance to live again
Home, far away. But the war, no chance to live again
Home, far away. From the war, a chance to live again
Home, far away. But the war, no chance to live again
Viimeisen kertsin jälkeen löytyykin taas hiljainen kertaus!
Tässä biisissä kertaus mielestäni toimii parhaiten, verrattuna levyn muihin biiseihin!
(toinen samanlainen on Dream of Mirrors)
See my spirit on the wind
across the lines beyond the hill
friend and foe will meet again
those who died at Passchendaele
10 pts

--------
Levyltä jäljelle jäävät biisit,
Gayes of Tomorrow, New Frontier, Face in the Sand, Age of Innocence ja Journeyman eivät ole niin hyvää tulosta kuin yllä arvioimani!
Näistäkin huonommista kyllä sitten löytyy kaksi vähän muita parempaa biisiä:
Face in the Sand ja Journeyman
Näitä biisejä en sen enempää ala arvostelemaan enkä muutenkaan!

Dance of Death -levy on Maidenilta hyvä tulos jolle annan kokonaisuudessaan pisteitä 9.5!
Eli vaikka arvostelemani biisit olivat melkein kaikki kymppejä, niin muiden biisien vuoksi Dance of Death ei yllä kymppiin!

[THUNDER]

Eipä ole tuo DOD vähään aikaan kyllä soittimessa pyörinyt. Jotenkin on alkuinnostuksen jälkeen mielenkiinto kyseistä lättyä kohtaan päässyt lopahtamaan. Kyllähän levy toimii vieläkin ihan hyvin vähän pienempinä annoksina kuunneltuna, mutta kokonaisuutena ei kanna mitenkään erityisen hyvin. Aika vähän löytyy niitä todellisia huippukohtia. Oikeastaan vain Rainmaker ja Pashendale ovat niitä täysin eheitä kokonaisuuksia. Tuo nimibiisi on kyllä varsin hyvä mutta rakentuu liikaa siihen samaan sointukiertoon joka biisissä on alusta lähtien. Montsegurin ja New Frontierin voisin nostaa vielä kelpo biisien joukkoon.

Levyssä olisi ollut ainesta parempaankin, mutta monessakin biisissä kuten esim. No more lies on menty siitä mistä se kuuluisa aita on matalin. Vähemmän näitä samaa toistavia kaavoja esim. miksi monessakin kappaleessa pitää olla pitkä samaa jauhava alku? Jos kerran sellainen kappaleessa on niin siinä tulisi olla ideaa ja tunnelmaa ihan eri lailla. vrt esim. Alex the Great:n alku. Pitkiä ja eeppisiä biisejä voi tehdä ilman jumalattoman pitkiä introjakin.

Onhan DOD kuitenkin selkeästi parempi levy kuin Brave new World, joka menee meikeläisen listoissa ihan sinne bändin tuotannon häntäpäähän.

[MaidenManutd]

Dance of death on keskinkertainen jopa heikko levy.

Brave new world oli loistava albumi ja hieno paluu Brucelta ja Adrianilta.
Bravella oli vain 2 huonoa biisiä the fallen angel sekä the thin line between love/hate.
Maidenin levyn avausbiisi on yleensä ollut aina mainio menopala mutta Dancen
wildest dreams on todella huono kappale. Myös keikan avausbiisinä täysi susi.
Levyllä on 2 loistavaa kappaletta Dance of death ja Pachendale.
Alussa myös Rainmaker ja No more lies olivat huippuja mutta niihin kyllästyi nopeasti.
Varsinkin no more lies on todella puuduttavaa saman toistoa koko biisi.

Levyn voi jakaa kolmeen osaan:
Huiput:Dance of death,Pachendale.

Keskitasoa:No more lies,Rainmaker,Montzegur

Lievestuoreen perälietettä:Kaikki muut biisit.
Levyn sounditkaan eivät tee kunniaa Maidenille ja tuottajan vaihto olisi kyllä paikallaan
kuten olen ennenkin asiasta maininnut.
Jos vertaa Dance of death levyä toiseen vanhaan metallilegendaan judas Priestin
Angel of retributioniin niin Maiden häviää kirkkaasti niin biisien laadussa kuin
tuotantopuolessakin.

[The_Assassin]

Minkä helvetin ajan hampaissa? Levyn ilmestymisestä on kulunut kokonaiset 2,5 vuotta! Hieman liian aikaista mielestäni alkaa sen ajattomuutta miettimään. No, täytyy joka tapauksessa myöntää, että melko harvoin kyseinen levy soittimessani nykyään pyörähtelee.

[Tolppanen]

Kun ensimmäistä kertaa kuuntelin, muistan että tykkäsin kaikista biiseistä ja levystä jäi todella hyvä fiilis. Eipä se mielipide ole tuosta juuri muuttunut. Todella kova levy on kyseessä. En ole vielä arvostellut sitä tänne, mutta luulen sen saavan todella hyvä keskiarvon ja yltävän ehkäpä top-5:seen, jopa mahdollisesti top-3:seen. Mielestäni levyltä ei täytebiisejä ole, mutta parhaimman levyn tietteliä se ei silti viel, koska Somewhere In Timea ei kyllä kukaan syrjäytä paliltaan. Mutta tiukasti jossain siinä lähistöllä perässä.

[Oblivius]

Kyllä Dance Of Death on kolmen parhaan Maiden lätyn joukossa,pesee Brave New Worldin kevyesti ja varmasti saa tulevaisuudessa klassikolevyn tittelin

[Peto]

DoD nappaa minun listallani surkeimman Brucen aikaisen levyn paikan. Jälkeen jäävät vain Blazen aikaiset viritelmät, joista oikeastaan The X-factor taitaa olla DoD:ia parempi. Levyltä jaksaa kuunnella ainoastaan Paschendale:n. Muuten ei iske. Levy on lyhyesti kiteytettynä väsynyt, löysä, kierrätetty, paikoin jankkaava ja mielikuvitukseton.

Yhdyn MaidenManutd:n mielipiteeseen eli Priestin uusin lätty kepittää ankean DoD:n 100-0, vaikkei AoR ole edes Priestin parasta tuotantoa.

[reptile]

Itse olen alkanut pitämään Dance Of Deathista vielä enemmän, Death On The Roadin ansiosta. Varsinkin Wildest Dreams, Dance Of Death ja Paschendale ovat nousseet koko ajan paremmiksi biiseiksi. Olen aina pitänyt sitä top-5 Maiden-levynä. Se on ihan yhtä hyvä kuin Brave New World. Itselleni nämä kaksi ovat ihan samalla viivalla. DOD on erittäin tasainen levy. Muutama pikku sovitusjuttu olisi voitu tehdä toisin, mutta muuten ei valittamista.

[AironMaiden]

Minäkään en pidä DoD:ista kauheasti. Paschendale ja nimibiisi edustavat levyn parasta antia. Toki sieltä vielä pari muutakin hyvää, kuten Rainmaker, No More Lies ja Face in the Sand löytyy. Saisi loppua Face in the Sandiin koko levy, Journeymanissa minua alkaa jo oksettamaan. Age of Innocent on täysin mitäänsanomaton, kuten New Frontier ja Gates of Tomorrowkin. Huonoihin biiseihin voidaan oikeastaan luokitella vain Journeyman ja Wildest Dreams.

[dejavu]

kyllä on DOD viettäny aikaa meikäläisen soittimessa ilmestymisestään asti ilman suuremoia taukoja, mutta toki muitakin tullu kuunneltua. Ehdottomasti yksi maidenin parhaista levyistä..toivottavasti tuleva levy olisi vähintään yhtä hyvä .......jos jotain huonoa on sanottava niin gates of tomorrow ja age of innocence on aika heikkoja..

[Edward the 2nd]

Dance of Deathin viehätysvoima on yhä elossa ja potkii takaraivoon yhtä kovaa kuin mikä tahansa muukin maiden-albumi. Etenkin Paschendale ja Rainmaker, puhumattakaan nimibiisistä, saavat yhä vuosien kulutuksen jälkeenkin kylmiä väreitä aikaan. Toisaalta albumin vetovoimaa lisää myös se, että se oli ensimmäiseni.

[Voimanorja]

Dance of Deathin viehätysvoima on yhä elossa ja potkii takaraivoon yhtä kovaa kuin mikä tahansa muukin maiden-albumi. Etenkin Paschendale ja Rainmaker, puhumattakaan nimibiisistä, saavat yhä vuosien kulutuksen jälkeenkin kylmiä väreitä aikaan. Toisaalta albumin vetovoimaa lisää myös se, että se oli ensimmäiseni.

Komp komp ja allekirjoitus.

Dance of Death tosiaan oli mun eka Maiden levy.
Paschendale ja nimikkobiisi ehrottomasti parahinta antia lätyltä.

Sinkut Rainmaker, No More Lies ja Wildest Dreamskin hyviä biisejä, mutta eivät mitenkään yllä tuolla DoD Paschendale tasolla. Niissä vaan ei ole sellaista....juttua!

Myös vähemmän puhuttu Gates of Montsequr on kovaa kamaa.
Yhteen aikaan oli kovin Maiden biisi mulle ehdottomasti!

New Frontier, Face In the Sand ja Age of Innosence edustavat yksikolmasosa täyte biisiä mulle.
Vähän paremmaksi laittaa kuitenkin Journeyman.

Levy on ehdottomasti 11/10.

Kiitos.

[TheClairvoyant]

Tuli taas pitkästä aikaa laitettua soittimeen tuo Dance Of Death. Death On The Roadin myötä kyllä aika moni biisi nostatti osakkeitaan minun silmissä. Varsinkin Wildest Dreamsia on tullut kuunneltua nyt aivan uudella asenteella. Vaikka eihän se kyllä mikään huono kappale ole ennenkään ollu.

Rainmaker, Paschendale ja Face In The Sand on selvästi mun suosikkibiisit tältä levyltä. Minusta Face In The Sandin tuplabasari komppi sopii loistavasti Maidenille ja voisivat kyllä käyttää jatkossakin sitä. Ei ehkä niihin 80-luvun klassikoihin ois sopinut mut nyky-maidenille kyllä.

[Stratocaster]

^^ Gates Of Montsegur?

[Voimanorja]

JUMALAUTA

[playboy]

On Maidenin parhaita ehdottomasti. Aluksi en minäkään tykännyt, mutta nyt pyörii eniten soittimessa yhdessä Powerslaven, 7th son of a 7th sonin ja Fear of the darkin kanssa.

[Wrathchild.]

Hyvin on kestänyt ajan hyökkäykset. Edelleenkin tykkään todella paljon ja varsinkin Paschendale ja nimibiisi ovat Maideniä parhaimmillaan. Sanoisin että on mielestäni 6-7 paras Maiden albumi tällä hetkellä.

[Stratocaster]

Dance Of Death taitaa olla eniten kuunneltu Maiden-levyni, mikä on hyvin outoa, koska hankin sen vasta enne joulua. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Albumi on vakiinnuttanut asemansa yhtenä kaikkien aikojen suosikkina, ja sen tunnelma on ainutlaatuinen. Ajoittain synkkää, mutta myös kaunista ja tunnelmallista. Gates Of Tomorrow, New Frontier, Paschendale, Journeyman, Montsegur, No More Lies, Dance Of Death ovat albumin parhaat biisit, ja ihan yleisellä Maiden-asteikolla kovia. Mielestäni tämä The X-Factorin kanssa ovat ainoat todella hyvät Maiden-albumit sitten No Prayerin.

Gates Of Tomorrow.

[Iron Constable]

Päivitetään vähän ajatuksia. Dance Of Death on edelleen kohtuullisen hyvä levy. Sille vaan on käynyt samalla tavalla kuin useimmille vain kohtuullisen hyville levyille käy nykyään ainakin meikäläisen kuuntelussa. Alkuinnostus kestää parisen viikkoa, jolloin levyä tulee kuunneltua muutamia kymmeniä kertoja, sen jälkeen tulee kyllästyminen ja useamman kuukauden tauko. Myöhemmin levyn pariin tulee palattua kerran-pari vuodessa, ei sen enempää. Välillä kun inspiraatio iskee, saattaa muutama biisi päästä täsmäsoittoon, Dance Of Deathin kohdalla tämä tarkoittaa lähinnä nimikappaletta, Rainmakeria ja Paschendalea.

Omat kuuntelutottumukseni ovat muuttuneet levyjen määrän myötä. Kun vuosittain tulee hankittua 100-150 uutta äänitettä ja ennestään niitä on reilut 500, niin samaa levyä ei tule hinkattua kovin pitkään, ellei kyseessä sitten ole todellinen klassikko ja helmien helmi, mitä DOD ei ole. Onpahan vain kohtalainen näyttö edelleen elinvoimaisesta legendasta, jolla ei kuitenkaan ole mitään asiaa samoihin sfääreihin kuin 80-luvulla. Osan syystä otan omaan piikkiini, koska fanaattisin fanitus alkaa olla itselläni jo takana. Maiden on nykyään edelleen suosikkibändini, mutta samalla viivalla parinkymmenen muun loistavan orkesterin kanssa. Keikkafiiliksessä tosin mikään ei edelleenkään pääse edes kovin lähelle, ehkä Dioa lukuunottamatta. Sen suhteen Maiden varmaan pysyy ykkösenä niin kauan kuin ovat nykyisellä tasollaan. No, nyt lähti rönsyilemään.

[Zhimp]

Dance Of Death on mielestäni eräs parhaista levyistä tällä hetkellä, mutta arvelen sen tipahtavan seuraavan levyn huuman aikana, sillä 7th Son saattaa saada uuden arvon levyn ilmestyessä, jos uudessa levyssä on jotain 7Th Soniin liittyvää, niinkuin on povattu?

[MurrayFan]

Minulle Dance of death on todella tärkeä, koska siihen mahtuu monia muistoja,
kuten kesä joka tulee aina mieleen. Se on myös ensimmäinen maiden-levy,
joka tarkertuu jokakerta korvakäytävään kummittelemaan kun kuuntelee.

[maidenpoker]

DOD löytää tiensä soittimeeni nykyäänkin melko usein, lähes yhtä usein kuin ostettaessa, siitäkin kun on jo puolitoista vuotta aikaa. . Eli kyllä DOD vieläkin on tiuhassa kuuntelussa vaikkakin AMOLADkiilaa melko kirkkaasti edelle.

[yanic]

Viimeisen puolentoista vuoden aikana Dance Of Death on jäänyt niin koko levynä kuin yksittäisinä kappaleina poikkeuksellisen vähälle kuuntelulle. En tosin ilmestymisenkään aikaan pitänyt tätä yhtä kovana kuin BNW:ia. Jo tunkkaiset ja tuhnut soundit pilaavat kuuntelukokemusta melkoisesti. Vasemmalla kädellä sävelletyt Wildest Dreams, No More Lies ja Gates Of Tomorrow häviävät selkeästi BNW:in heikoille biiseille kuten Out Of The Silent Planetille ja The Thin Line Between Love And Hatelle. Levyn kirkkain kärki ei todellakaan kalpene Maidenin kovimpien valioiden rinnalla, mutta ero huonoimpiin on vain liian suuri, jotta tämä levy voisi olla pitkässä juoksussa keskivertoa parempi ja kestäisi aktiivista kuuntelua.

[InYourFace90]

Lähiaikoina DoD on eniten soittimessa pyörinyt Maiden levy. No More Lies!