Rage

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Fri Mar 03, 2006 23:57

Asamael wrote:Tietysti jos Smolskin-Terranan aikainen tuotanto ei oo koskaan iskeny, niin ei uusi levy siihen varmaan tuo muutosta.

Kuka on sanonut, ettei mulle iske Smolski/Terrana-aikakausi?? No, ehkä puhuit yleisesti. Unity on aivan helvetin muhkea heavylevy hienoine kertosäkeineen ja Smolskin mahtavine kitarakikkoineen. Myös Soundchaserin osto on pyörinyt mielessä, mutta kuulemani materiaali kuulostaa Unityyn verrattuna huonommalta. War of Worlds on kyllä biisi, joka määrittelee mitä on heavy metal. Allekirjoitan tuon kertosäejutun. Wagner tosiaankin osaa tehdä tarttuvia kertosäkeitä, olematta kuitenkaan "liian tarttuvia", if you know what I mean.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Sat Mar 04, 2006 18:23

Tuplapostaus, sorry.

Katselin/kuuntelin pitkästä aikaa tuota DVD:tä ja kuuntelin biisejä Victor Smolskin kotisivuilta (MP3-osiosta löytyy myös Ragen biisejä). Ja ja, perun yllä olevat puheeni. Nuo Soundchaser-biisit iskivät kuin olisi lekalla päähän lyöty. Kumma kun avautuivat kunnolla mulle vasta nyt. No, parempi myöhään, jos silloinkaan

(arvon historian opettajani kuuluisat sanat, kun joku myöhästyy tunnilta). Kyllä tuo on pakko hankkia ihan vaan aloituskaksikonkin vuoksi. Tämä on heavy metallia parhaimmillaan!

Asamael · Post by **Asamael** » Sun Mar 05, 2006 21:49

Sugar Daddy wrote:Asamael kirjoitti:
Tietysti jos Smolskin-Terranan aikainen tuotanto ei oo koskaan iskeny, niin ei uusi levy siihen varmaan tuo muutosta.

Kuka on sanonut, ettei mulle iske Smolski/Terrana-aikakausi?? No, ehkä puhuit yleisesti. Unity on aivan helvetin muhkea heavylevy hienoine kertosäkeineen ja Smolskin mahtavine kitarakikkoineen. Myös Soundchaserin osto on pyörinyt mielessä, mutta kuulemani materiaali kuulostaa Unityyn verrattuna huonommalta. War of Worlds on kyllä biisi, joka määrittelee mitä on heavy metal. Allekirjoitan tuon kertosäejutun. Wagner tosiaankin osaa tehdä tarttuvia kertosäkeitä, olematta kuitenkaan "liian tarttuvia", if you know what I mean.

Joo, tarkoitin lähinnä yleisenä vinkkinä niille, jotka levyn ostoa harkitsevat. Wagnerin kertosäkeet ovat juuri tuollaisia hienovaraisia, eikä niihin helpolla kyllästy.

Sugar Daddy wrote: Katselin/kuuntelin pitkästä aikaa tuota DVD:tä ja kuuntelin biisejä Victor Smolskin kotisivuilta (MP3-osiosta löytyy myös Ragen biisejä). Ja ja, perun yllä olevat puheeni. Nuo Soundchaser-biisit iskivät kuin olisi lekalla päähän lyöty. Kumma kun avautuivat kunnolla mulle vasta nyt. No, parempi myöhään, jos silloinkaan (arvon historian opettajani kuuluisat sanat, kun joku myöhästyy tunnilta). Kyllä tuo on pakko hankkia ihan vaan aloituskaksikonkin vuoksi. Tämä on heavy metallia parhaimmillaan!

No tätä on kyllä helppoa komppailla. Mulle on käynyt siinä mielessä erikoisesti että nuo biisit toimivat heti ensikuulemalta, mutta silti Soundchaseriltä löytyy aina vaan uusia koukkuja, eikä tylsistymään pääse missään vaiheessa. Alkukaksikon lisäksi parhaiten toimii ehkä armottomasti draivaava nimibiisi, ankara Human Metal, pirun tarttuvat Flesh and Blood ja See you in heaven and hell, sekä tuo Falling from grace- biisikaksikko, josta on muuten hieno studiolivepätkä tuossa dvd:llä. Eikä ne pari muutakaan biisiä mitenkään huonoja ole.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Tue Mar 07, 2006 19:11

Akiman vauhdissa!

Jotenkin noiden klippien perusteella osasin jo arvata tämän. Toki on tuokin vain yhden ihmisen mielipide, mutta yleensä on mennyt mun ja Akimanin mielipiteet suhteellisen hyvin yksyhteen. Tiedän, että Rage osaa tehdä helvetin purevaa heavy metallia, mutta kokeellisemmat linjat ei sitten miellytä yhtään. Niin kuin arvostelussa todettiinkin, perinteisempi Rage toimii paremmin kuin nuo "kokeilut".

Mulla on nyt tilauksessa Soundchaser, joka on varmasti parempi kuin Speak of the Dead. Se ainakin on sitä 100% heavy metallia! Oletko Akiman muuten kuullut Unitya tai Soundchaseria? Jos olet, niin mitä olet niistä mieltä?

Jussi K · Post by **Jussi K** » Tue Mar 07, 2006 22:04

^ Tätä uutta vielä kuulematta (täytyy Hesan keikkareissulta sitten ostaa) voin veikata, että samanlainen arvostelu voidaan kirjoittaa esimerkiksi Welcome To The Other Side -levystä (2001), eikä sekään noin vähiä tähtiä ansaitsisi. Vaikkakin on mielestäni Soundchaserin ohella heikointa studioalbumi-Ragea v. 1990 jälkeen. Siinäkin on nimittäin noita (ei niitä kyllä biiseiksi voisi sellaisenaan lukea) parin minuutin alku-, väli- ja loppusoittoja & 'biisi'määrä lopulta 17 hujakoilla.

JOS tämä uusi on sinfoniaorkesterimaisuudessaan yhtään lähellä XIII:tä, voin sanoa jo pitäväni levystä. tuo kolmetoistanenkin kasvoi hiljalleen mahtavaksi levyksi, vaikkei aluksi tuntunut oikein muuta kuin avaus- & sinkkubiisit sisältävänkään. Makukin kasvaa jätkän myötä; mutta tällä on tosin Smolski puikoissa, johon en ole koskaan oppinut säveltäjänä ja soittajana luottamaan..

Asamael · Post by **Asamael** » Thu Mar 09, 2006 23:28

Nojoo, itseasiassa jos olisin kirjoittanut arvion kuunneltuani levyn ensimmäisen kerran, niin olisi tullut varmaan aikalailla samanlaista tekstiä kuin Akimanilta. Juuri tuo että periaatteessa kaikki oli kunnossa, mutta sisältö tuntui olevan vähän yhtä tyhjän kanssa.

Nyt kuitenkin pidän tuota jopa melko hyvänä levynä, aikalailla yhtä hyvä kuin tuo WTTOS. Suoranaisia hittejäkin on ainakin tuo No Regrets ja Kill Your Gods. Kyllä ne koukut sieltä ajan kanssa muotoutuu. Se on kieltämättä vähän ärsyttävää että alussa on monenlaisia "säläbiisejä". Vaikka ne hyviä orkestraatioita sisältävätkin, niin mukavaa olisi kuulla yhtenäinen, eeppinen sävellys. Kuten Ghost love score.

Tuskinpa kukaan yltää sen mahtavuuteen, mutta Ragella siihen olisi varmaan parhaat mahdollisuudet, sen verran potentiaalia bändissä on sävellyspuolella.

poolrules · Post by **poolrules** » Thu Mar 23, 2006 1:19

Sugar Daddy wrote:Akiman vauhdissa!

Tämän päivän useamman kuuntelun perusteella olen aika samoilla linjoilla tuon akimanin tekstin kanssa. Tosin tähtiä saisi mieluummin olla 3,5 kuin 2,5.

Perjantain aikataulukin on ilmestynyt nosturin sivuille.

www.elmu.fi wrote:e 24.3., ovet 21.00, 20€, (-S-/K18)
23.30 RAGE (GER)
22.00 FREEDOM CALL (GER)

tsorl · Post by **tsorl** » Sat Mar 25, 2006 15:45

Noni, alkakaahan hehkutella. Osasiko Victor soittaa Mannin riffit? Pysyikö Terranalla kapulat käsissä? Kehtasiko Peavy yrittää Invisible Horizonsin falsetteja?

Taival · Post by **Taival** » Sat Mar 25, 2006 16:18

Ihan vieras bändi, mutta onpahan tekosyy lähteä kämpästä ulos kun lähtee katsomaan tämäniltaisen keikan.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Sat Mar 25, 2006 16:27

No hehkutetaan sitten

Jumalauta mikä keikka! Ehkä paras koskaan. Ei tullut Invisible Horizonsia, mutta helvetti mitä sieltä tulikaan. War of Worlds oli silkkaa parhautta, mutta siitä soitettiin vaan ekat kolme minuuttia (tai jotain sitä rataa). Toimi silti kuin unelma. Bändi näköjään muuttaa settilistaansa suhteellisen usein. Nyt kuultiin todellinen helmi Trappedilta, nimittäin BABY, I'M YOUR NIGHTMARE! Keikan ehdottomia kohokohtia. Settilista oli loistava, paitsi sitä uuden levyn orkesterihäröilyä tuli hieman liikaa.

Rage oli kyllä todella viihdyttävä bändi. Bändi pisti oikein kunnon shown pystyyn. Mike Terranan rumpusooloa ennen tuli nauhalta "Ladies and gentlemen, the sexiest drummer in the world: Mike *jotakin* Terrana". Vähänkö repesin. Sitten ennen Don't Fear the Winteria alkoivat Mike ja Victor soittaa jazzia ja Mike lauloi mikkiin: "Don't you fear the winter, I will keep you safe and warm". Samalla Mike esitteli bändin. Sitä jatkui vähän aikaa kunnes BANG! ja vitunmoinen speed metal -juhla lähti käyntiin. Kertosäettä huudettiin henkihieverissä.

Ja eturivissä olin, Smolskista noin kahden metrin päässä. Ehkä maailman paras kitaristi, ei voi muuta sanoa. Kitarasoolo oli loistava, riffittely toimi ja kokonaisuus oli puhdasta kultaa. Välillä moshattiin ja nostettiin nyrkkiä ilmaan, mutta aina kun tuli Smolskin soolon aika, rauhoituttiin ja ihmeteltiin kaverin taitoja. No, ainakin minä. Uskomatonta.

Groove on näillä kavereilla jotain aivan uskomatonta. Sitä ei voi kuvailla, se täytyy kokea! Peavy on bändin johtajana todella sympaattinen kaveri, karismaa löytyi ja hän otti yleisönsä hyvin haltuun. Kaiken lisäksi Peavylla on massaa! Respect!

Sanoinkuvaamattoman upea keikka.

Freedom Call oli mielestäni aika perus-poweria, ei mitään suurempaa. Ihan hyvä lämmittelijä kuitenkin Ragelle. Olisi todella ollut häpeä, jos Rage olisi soittanut ensin. Illan jälkeen ei ollut mitään epäselvyyttä, kuka siellä määräsi. FC:n soundit olivat muuten hyvät, mutta laulua ei kuulunut lähes ollenkaan. Onneksi Ragen kohdalla asia korjattiin.

Tämän jälkeen on vain kysyttävä, miksi Rage on näin aliarvostettu. Niin loistava bändi on kaikin puolin. Levyt ovat uskomattomia, keikat vielä uskomattomampia. Mikä mättää? Tutustukaa nyt viimeistään tähän Saksan parhaaseen bändiin!

poolrules · Post by **poolrules** » Sat Mar 25, 2006 16:35

tsorl wrote:Noni, alkakaahan hehkutella. Osasiko Victor soittaa Mannin riffit? Pysyikö Terranalla kapulat käsissä? Kehtasiko Peavy yrittää Invisible Horizonsin falsetteja?

No olihan se aika hurjaa tykitystä aina siihen asti, kunnes joutui Don't Fear The Winterin aikana poistumaan, kun piti 01:30 lähtevään bussiin keretä.

Kyllä sitä vain kolmellakin ukolla saa melkoisen menon aikaiseksi, kun vain on tarpeeksi pätevät äijät lavalla. Eli Rage pyyhki Freedom Callilla lauteita aika totaalisesti, vaikka FC:kin toimi ainakin omasta mielestäni ihan kohtuu hyvin. Noista Mannin riffeistä en tiedä, mutta kyllä tuo Smolski vain on aika ukko kitaran varressa. Sellaista soittoa, että silmät kiinni ei varmaan olisi huomannut, että lavalla on vain yksi kitaristi.

Settejä en kummaltakaan rupea tähän arvailemaan, koska en niitä kuitenkaan oikein muista, ja kuten jo mainittu niin Ragea en kerennyt loppuun asti näkemään. Tuon takia kyllä houkuttaisi lähteä tänään Tampereelle, mutta taitaa kuitenkin jäädä välistä.

edit: Vielä komppia tuolle Sugar Daddyn tekstille (viimeistä lausetta lukuunottamatta

). Niin, ja se taisi olla Mike "The Troll" Terrana.

edit2: Otetaan vähän suolaa haavoihin, eli monta biisiä tuli vielä ton Don't Fear The Winterin jälkeen?

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Sat Mar 25, 2006 16:52

poolrules wrote:edit2: Otetaan vähän suolaa haavoihin, eli monta biisiä tuli vielä ton Don't Fear The Winterin jälkeen?

Hmm, olisko ollut joku kaksi-kolme. Mä en lähes ikinä muista settilistoja keikkojen jälkeen.

Higher than the Sky tuli ainakin viimeisenä. Siihen oli muuten hienosti yhdistetty Priest-cover Jawbreaker. Yllättävän samankaltaisia biisejä.

EDIT: Lisätään vielä, että yksi kaveri onnistui toteuttamaan stagedivauksen. Kovasti juoksi järjestysmiestä ensin karkuun, kunnes nousi lavalle ja hyppäsi yleisön joukkoon. Yleisö ei vaan ollut kovin vastaanottavainen

poolrules · Post by **poolrules** » Sat Mar 25, 2006 18:57

^En ole minäkään hyvä muistamaan settejä, mutta heitellään nyt tähän kuitenkin ne mitä mieleen tulee.

Speak Of The Dead
No Fear
Down
Drum Solo
Enough Is Enough
Turn The Page
Baby, I'm Your Nightmare
Suite Lingua Mortis (en oo varma tuliko ihan koko 22 minuuttia)
War of Worlds
Don't Fear The Winter
Higher than the Sky

Joku medley taisi kans olla, ja oisko ollut myös pari biisiä mitä en tunnistanut. Plus ne Winterin jälkeiset mitä en kuullut.

Pistin tuon pienellä, jos joku Tampereelle haluaa välttyä pahimmilta spoilauksilta.

Taival wrote:Ihan vieras bändi, mutta onpahan tekosyy lähteä kämpästä ulos kun lähtee katsomaan tämäniltaisen keikan.

Oikea asenne.

Taival · Post by **Taival** » Sat Mar 25, 2006 20:59

poolrules wrote: Oikea asenne.

No mikä ettei...

Tarttis kai lähteä katteleen. Enhän mä edes tiä pääsenkö sisään. Ei siellä perkele kauaa jaksa ilman live musaa patsastella, on se niin synkkä paikka.

Taival · Post by **Taival** » Sun Mar 26, 2006 2:27

Ladies and gentlemen... The sexiest drummer in the world... Mike Terrana!

Terveisiä Tampesterin yöstä...
Olin lähtevinäni katsomaan orkestraatioilla höystettyä kikkeliheviä. Näin se ei ihan mennyt, sillä laulu- & soitinyhtye Rage tarjoilikin minulle ehtaa hevimetallia jossa oli niin orkestraatiota kuin power- ja ehkä jopa pieniä speed-metal vaikutteitakin. Ja kikkeleistä ei tietoakaan. Silkkaa munaa.
Oli melkoinen shokki jo pelkästään se, kun katseli lavaa jossa oli pelkät rummut. Morjes, mikä kromihirviö. Ja miksi ne basarit oli sillä lailla 40 senttiä lattiasta irti? Täh?
Lavalle kampesi itsensä trio joka paukutteli sitten reilun puolitoistatuntia menemään hyvällä fiiliksellä. Kyllä meikäläisen ennakkoasenteita murjottiin oikein tosissaan.
En nyt sano, että olisi ollut ihan mikään elämää suurempi keikka, mutta jos levyillä tarjoillaan yhtä kovaa intensiteettiä ja tunnetta, niin saatan alkaa faniksi ihan äkkiseltään.

Että ei muuta kuin tutustumaan.

Ainiin... Se illan paras tapahtuma. Jos joku eilisen keikan kävijöistä poikkesi krääsäpöydällä, niin saattaa tietää mistä puhun.
Menin ennen encorea tsekkaamaan, olisko halvalla Rage tuotantoa tarjolla. Ei ollut. Mutta kun olin hetken silmäillyt siinä, niin myyjä tyttö alkoi jutella ja kaupustella ihan tosissaan. Ja melkoinen tyttö olikin. Vaikka meikäläinenkin englantia puhuu ihan ok, niin menin ihan jumiin. Oli nimittäin niin ihastuttava neitonen, että voi pojat. Tarinoitiin hetki ja täytyy sanoa, että jos tyttönen olisi sanonut: "Lähde kanssani Saksaan ja perusta perhe." olisin lähtenyt hetkeäkään miettimättä.
Tämä kaikki johti siihen, että olen Victor Smolskin soololevyä (soi juuri nyt... Huhhuh mitä kamaa.

) ja herran nimeä kantavaa kaulanauhaa rikkaampi ja 12 euroa ja sydäntä köyhempi.

Olipahan reissu. Nyt maate.

poolrules · Post by **poolrules** » Sun Mar 26, 2006 3:19

^Kattelin itsekin hesassa, että melkoisen pirtsakka neiti oli fanitavaraa myymässä. Ja sitä juttua tuntui silloinkin irtoavan aika mallikaasti. Parempi se kuitenkin näin päin on, se yleisempi vaihtoehto kun tupaa olemaan se ruma ja karvainen saksalainen ukko.

Taival · Post by **Taival** » Sun Mar 26, 2006 12:04

^ Juu, ehdottomasti parempi.

Tosin niinku hällekin sanoin, että jos kaikilla bändeillä ois tuollasia myyjättäriä, niin olisin varmaan ajautunu henk. koht. konkurssiin jo ajat sitten.

Jotenkin kun tuo lisääntyvä valo vie nukkumiskyvyn, niin tässä on nyt tullut heiluttu hereillä vaikka kuinka ja on ehtiny kuunteleen bändin sivuilta löytyneitä biisejä.
Pääosin ihan helkkarin hienoa matskua. Soundchaser ja War Of Worlds on jo ihan lemppareita. Samoin myös Down, joka toimi eilen livenäkin komeasti.

Täytynee laittaa ainakin Unity ja Soundchaser tilaukseen. Ehkä tuo DVD:kin.

Jude · Post by **Jude** » Sun Mar 26, 2006 20:32

Perjantaina käytiin Nosturissa kattomassa.
Freedom Call... hohoijaa! Levyllä bändi toimii hienosti. Livenä tasapaksua mitään sanomatonta soittelua. Bändissä ei ollut mitään muuta hyvää kun Zimmerman, jota kyllä suuresti ihmettelen, miksi mies on moisessa projektissa mukana.
Heidän keikan jälkeen Nosturi alkoikin jo tyhjentyä uhkaavasti ja mietinkin jo että mitä Ragen keikasta tulee.
No, Rage oli hyvä! Smolskista näki, että se jätkä tykkää soittaa. Yleisö ei ollut ihan niin mukana menossa, mutta kovasti tuli laulettua mukana.

Lauantai Hellä Tampere (Onneksi ilman Freedom Callia)
Porukkaa ei ollut todellakaan paljon, mutta mielestäni keikka oli loistava!!! Parempi kun Nosturissa ja yleisökin enemmän mukana. Itse myös eturivissä. Lava oli todella pieni ja aivan liian korkealla. Lavan reuna nimittäin oli suurinpiirtein rinnan korkeudella.
Viikonlopun saldo oli 2 paitaa,äänen menetys ja niska järkyttävän kipeä.
Ai niin, Terrana pudotti myös Tampereella soolon aikana kapulan.

Asamael · Post by **Asamael** » Sun Mar 26, 2006 21:39

Taival wrote:Ainiin... Se illan paras tapahtuma. Jos joku eilisen keikan kävijöistä poikkesi krääsäpöydällä, niin saattaa tietää mistä puhun.
Menin ennen encorea tsekkaamaan, olisko halvalla Rage tuotantoa tarjolla. Ei ollut. Mutta kun olin hetken silmäillyt siinä, niin myyjä tyttö alkoi jutella ja kaupustella ihan tosissaan. Ja melkoinen tyttö olikin. Vaikka meikäläinenkin englantia puhuu ihan ok, niin menin ihan jumiin. Oli nimittäin niin ihastuttava neitonen, että voi pojat.

Oli kyllä varsin miellyttävä tuttavuus, täytyy myöntää. Hommasi jopa mulle Smolskin nimmarinkin.

Jude wrote:Ai niin, Terrana pudotti myös Tampereella soolon aikana kapulan.

Taisi pudottaa jopa 2 kertaa.

No, tekevälle sattuu.

Laitanpa kanssa jonkinlaista raporttia keikasta.
Kaverin kanssa tosiaan saavuttiin junalla Tampereelta Helsinkiin, ja vaikka
karttakin oli mukana, niin reissuun sisältyi silti perinteistä junttimaista
palloilua Helsingin kaduilla. Hostel Lönnrotiin kuitenkin ehdittiin
yhdeksän aikoihin nestetankkauksen ja huoneeseen tutustumisen merkeissä.
Huone ei ollut mikään visuaalinen, saati hajuaistillinen elämys, mutta ajoi
asiansa. Yllätyimme, kun huomasimme, että hostellin käytävillä kaikui
lähinnä venäjänkielinen puhe, mutta siitäkin huolimatta reppumme saivat
keikan ajan makoilla rauhassa huoneen lattialla.

Sitten pääkallopaikalle. Nosturi löytyi lopulta pienen satama-alueella
käppäilyn jälkeen. Narikkaa kohti, mars, ja tässä vaiheessa alkoivat
tunnelmat olla katossa, kun satuin huomaamaan Mike Terranan, joka käveli
muina miehinä paitakojun luokse. Sen verran siinä häkellyin, että tokaisin
vain "You rule!" ja paiskasin kättä irokeesipäisen rumpukoneen kanssa.

Pienen odottelun jälkeen saimmekin todistaa Freedom Callia. Itse olin
nähnyt tämän iloisen powerpumpun aiemmin jo Nummirockissa, jossa keikka
kärsi hälyttävästä yleisökadosta, mutta serkulleni tämä oli ensimmäinen
kerta, ja hän oli syystäkin innoissaan. Innoissani olin toki minäkin kun
"We are warriors, born from the light, an army for freedom, defenders of
life!" kajahti. Mielestäni bändi veti sellaisen peruskeikan ja sai myös
ansaitsemansa vastaanoton. Ei välttämättä mitään ikimuistoista, mutta ei
missään tapauksessa helposti unohdettavaakaan. Plussaa Eero Kaukomiehelle
koskettimien hallinnasta!

Sitten päästään varsinaiseen asiaan eli itse pääesiintyjään, joka ei ollut
enempää, eikä vähempää kuin RAGE. Vasta reilu puoli vuotta on kulunut, kun
tutustuin ensi kertaa tähän orkesteriin, ja nyt se räjäytti tajuntani (ja
korvani) pahemman kerran. Tarttuvia kappaleita ja ikimuistoisia
kertosäkeitä, raskaita riffejä, groovea, ilmiömäistä instrumenttien
hallintaa, itsensä likoon laittamista, ei tippaakaan ylimielistä asennetta,
tonneittain lavakarismaa ja sopivasti huumoria. Kaikkea tätä näytti Rage
nykyisin olevan. Erityisen positiivinen yllätys oli uusien kappaleiden
toimivuus livenä.

No Fear ei levyltä kuulostanut niin mahtavalta, mutta viimeistään
kuullessani pääriffin massiivisen raskauden eturivissä, aivan Victorin
edessä, vakuutuin kappaleen loistokkuudesta. Eturivipaikasta kuuluu kiitos
niille kavereille, jotka epäitsekkäästi antoivat tilaa tällaiselle
itsekkäälle paskiaiselle:

Viimeistään Peavyn ilmoittaessa että "You're
going down" tajusin mistä oli kysymys: Rage oli saapunut Suomen kamaralle.
Melko yllättävät (ja mainiot) valinnat olivat Turn the page ja I'm
crucified. Molempien kertosäkeet ovat mielestäni Ragen parhaimmistoa.
Hankalaa on tietysti nimetä mitään yksittäistä kohokohtaa tasavahvasta
setistä, mutta Straight to Hell oli se biisi jota eniten olin odottanut, ja
sehän myös soitettiin. Hillitön groove tuossa kappaleessa ja Victorkin
ruoski kuin viimeistä päivää, soolokin oikein rokkaava. Ankaria olivat myös
Terranan ja Smolskin omat soolo-osiot. Terrana olisi voinut ehkä näyttää
haastavampiakin komppeja, mutta toimiihan tuo tuplabassarivyörytyskin.
Keikan aikana ei Terrana paljon säästellyt vaan hakkasi rumpuja erittäin
aggressiivisen oloisesti. Hänelle kuuluukin isoin kiitos Ragen tiukkaakin
tiukemmasta livesaundista. Eikä pidä unohtaa että Mike on "the sexiest
drummer in the universe"

. Ei ainakaan itseluottamusta kaverilta puutu.

Miellytti kovasti, kun Victor oli sisällyttänyt sooloonsa saman
släppäys+täppäys-osion, minkä hän dvd:lläkin vetäisi. Siinä kyllä loksahti itse
kultakin suu auki, sen verran kevyen näköistä on tuon kaverin soitanta.
Smolski pystyy käytännössä tekemään mitä tahansa kitarallaan.

Jossain vaiheessa kuultiin myös erittäin legendaarinen parivaljakko,
nimittäin Enough is enough ja Baby I'm your nightmare. Klassikoita olisi
voinut mahtua enemmänkin settiin, esimerkiksi Black in Mind- levyn
täydellinen sivuuttaminen harmitti vähän. On kuitenkin ymmärrettävää että
Rage haluaa soittaa paljon tuoreita kappaleita tällä kiertueella. Ja mikäs
siinä, jos uudet kappaleet ovat kerran laadukkaita. Suite-osion he
esittivät livenä myös mallikkaasti ja mahtuupa siihen raskaita riffejäkin
soitannollisen pätemisen lomassa.

Soundchaser-levyltä kuultiin War of worlds, josta oli harmillisesti jätetty
loppu pois. Olisin halunnut kyllä kuulla sen maukkaan rokkiriffin ja
svengaavan soolon, mutta aina ei voi voittaa. Muuten War of worlds tappoi
talossa ja puutarhassa ja nyt myös Nosturissa. Soundchaserilta kuultiin
myös toinen kappale, perinteinen päänpaukutushymni, jonka kertsissä
laulettiin "I'm human METAL!". Setin loppuvaiheilla Rage alkoi jammailla
hieman jatsahtavaa kuviota ja Mike rupesi laulamaan: "Don't you fear the
winter". Voisin hyvin kuvitella Ragen vetämässä gangsteri-ajan Chigagossa,
jossain hämyisessä kuppilassa tuollaista versiota kappaleesta.

Yht'äkkiä
jatsaus loppui ja tuttu paasaus alkoi. Armottomasti tuo alkuriffi edelleen
draivaa, eikä kenenkään tarvinnut enää kummastella miksi Don't you fear the
winteristä on muodostunut klassikko. Higher than the Sky, hieman uudempi
klassikko, päätti odotetusti setin yleisönhuudatuskertosäkeineen ja jätti
ainakin minut varsin häkeltyneeseen tilaan.

Suuri yllätys oli edessä seuraavana päivänä, sillä olin saanut erinäisiltä
henkilöiltä tietoa, että Ragen lauantaisella keikalla Tampereen ravintola
Hellässä olisi ikäraja ulottumattomissani. Bändikavereiltani kotopuolesta Pohojammaalta tuli kuitenkin tietoa, että ikäraja olisi 18. He ajaa päräyttivät
Tampereelle, ja menin toki uudestaan katsomaan Saksan ihmeitä. Edellistä
selostusta Nosturin keikasta voidaan käyttää mainiosti kuvaamaan myös tätä
keikkaa, sillä erotuksella, että yleisöä oli hävettävän vähän, mutta
onneksi kuitenkin varsin kovaäänistä.

Eturiviin pääsi tällä kertaa jopa turhankin helposti: eikö Rage muka tämän suositumpi ole? Tampereelta jäikin muistoksi
Smolskin nimmari ja kohta jo 24h tinnittäneet korvat. Seuraavalla kerralla
käytän kyllä korvatulppia, vaikka itse Iron Maiden tulisi paikalliseen
kuppilaan soittamaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että nämä kaksi keikkaa olivat kovimpia, mitkä olen nähnyt.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Sun Mar 26, 2006 21:50

Juu, No Fear toimi kyllä livenä helvetin hyvin. Paljon paremmin kuin studiona.

Mutta hetkinen, olitko sinä (Asamael) se pitkänoloinen kaveri, jolla lyhyt tukka, eturivissä Smolskin kohdilla? Ja vieressä vasemmalla sellainen tuhdinkokoinen kaveri (eli minä

)? Juteltiin siinä keikan avaajasta, mä toivoin War of Worldsia ja sä Straight to Helliä? Jumankekka jos näin oli, toi kuvaus vaan jotenkin mätsää...

Asamael · Post by **Asamael** » Sun Mar 26, 2006 21:56

^
Jep, näinhän se oli.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Sun Mar 26, 2006 22:04

^No voi kehveli. Oltais voitu enemmänkin jutskata. On tää pieni maailma

NP: Human Metal (oli muuten keikalla aikamoinen jyrä, METAL!)

Asamael · Post by **Asamael** » Sun Mar 26, 2006 22:10

^
Niin oltais joo. Pitäs varmaan investoida siihen Rautaneito-t-paitaan.

Ja maailmahan on tosiaan pieni, ainakin jos puhutaan metallipiireistä.
Vai pitäskö sanoa humanmetallipiireistä?

np. Tinnitus

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Mon Mar 27, 2006 16:03

Viime aikoina on tullut hankittua roimasti lisää Ragea. Levyt Perfect Man, Secrets in a Weird World ja Soundchaser ovat nyt koristamassa levyhyllyäni.

Perfect Manin sanoin olevan huono. Hmm, sanoin väärin

Tästedes en sorru siihen virheeseen, että kuuntelen huonolaatuisia klippejä netistä, ja tuomitsen levyn heti. Perfect Man on nimittäin helvetin hieno melodinen speed metal -levy. OK, Peavyn laulu on sitä falsettia tällä(kin) levyllä, mutta itse asiassa olen alkanut tottua ja jopa pitää siitä. Perfect Man omaa muuten yhden hienoimmista miksauksista ikinä, varsinkin bassolle on annettu roimasti tilaa. Nyt viimeistään vakuutuin siitä, että Peavy on basistinakin helvetin kova! Ja kyllä se Don't Fear the Winter on kova biisi, varsinkin livenä tappava, muttei kuitenkaan edusta Perfect Mania parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kokonaisuutena tarttuvaa speed metallia Ragen "Laadun tae" -leimalla varustettuna.

Secrets in a Weird World on Perfect Maniin verrattuna hieman huonompi, mutta silti todellinen killerilevy. Intro on ehkä yksi parhaista levyn aloittajista koskaan. Sen jälkeen tuleva Time Waits for No One, Make my Day, The Inner Search ja Invisible Horizons on erittäin kova nelikko. Varsinkin Invisible Horizons on yksi Ragen täydellisimmistä biiseistä. Ei lopussakaan levyssä mitään vikaa toki ole. Tällä kertaa miksaus on hieman raskaampi, kitaraa on tuotu enemmän esiin ja yleissoundi on tietyllä tavalla jykevämpi. Todella kovatasoinen levy tämäkin.

Soundchaser on ostamastani kolmikosta kuitenkin se paras. Uskaltaisin väittää, että on jopa Unityakin parempi. Levyltä löytyy täyden kympin biisejä pilvin pimein, ja ainut hieman huonompi on Defenders of the Ancient Life suhteellisen ärsyttävän kertosäkeensä takia. Loppulevy on kyllä sellaista heavy metal -juhlaa, että oksat pois. Biisit ovat monipuolisia, soundit selkeän jyräävät, Peavy laulaa hienommin kuin koskaan, jne. Yksinkertaisesti ei mitään suurempaa valitettavaa, näin tehdään kunnon heavylevy!

Ja CDON.COMista on tulossa vielä Ragen G.U.N. Recordsin aikainen kokoelma, joten kyllä kelpaa.

EDIT: Onhan se Manni Schmidtkin aika kova kepittäjä, niin riffien, soolojen kuin harmonioidenkin osalta.

poolrules · Post by **poolrules** » Mon Mar 27, 2006 17:21

Tuollanäyttäisi olevan kuvia keikasta.

Rautaneito.com

Rage

Ragen paras albumi?