Scorpions
Moderator: The Killer Krew
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
Animal Magnetism nimiseltä albumilta löytyy, tosin ei kuulemma kaikilta versioilta.Sad wings of destiny wrote:Milltäs Scorpionsin levyltä löytyykään biisi Hey you? Perhanan loistava. Lyriikat kanssa kiinnostaisi.
google.com wrote: Hey you, I'm in love with your eyes
And the sound of your name
Hey you, I'm in love with your smile
And the way you're dressed today
Hey you, well I like the way you walk
Just like a star moves on stage
Hey you, well I like the way you talk
You're really calm for your age
I really die, you're driving me wild
I really die, I'm in love 100 times
I really die, you're driving me wild
I really die, I'm in love 100 times to be your lover
Hey you, I said you know what's going on
Do you know what I mean?
Hey you, daddy wants you back home
This school is up to me
I really die, you're driving me wild
I really die, I'm in love 100 times
I really die, you're driving me wild
I really die, I'm in love 100 times to be your lover
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
http://metal-archives.com/release.php?id=35073Sad wings of destiny wrote:Milltäs Scorpionsin levyltä löytyykään biisi Hey you? Perhanan loistava. Lyriikat kanssa kiinnostaisi.
2001 vuoden remasterilta kait? Tuohan ei tunnetusti Sädärille käyozz3 wrote: Animal Magnetism nimiseltä albumilta löytyy, tosin ei kuulemma kaikilta versioilta.

YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
-
- Hell Rat
- Posts: 322
- Joined: Tue Dec 06, 2005 16:34
HEY YOU on alunperin singlebiisi 70/80 luvun taitteesta jota ei julkaistu millään studiolevyllä vasta kun animal magnetism uudelleenjulkaisu cd:llä.Sad wings of destiny wrote:Milltäs Scorpionsin levyltä löytyykään biisi Hey you? Perhanan loistava. Lyriikat kanssa kiinnostaisi.
aikanaan oli muistaakseni best of rockers and ballads nimisellä kokoelmalla mukana.
Scorpparit suoltivat tuossa 80/90 lukujen taitteessa noita kokoelmia runsaasti niin en
ihan varmasti muista millä se noista oli. ite en ole noita kokoelmia hankkinut kun studiolevyt löytyvät. Hey you on scorppareiden parhaita biisejä.
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
Ja muutenkaan mä en osta hyllyyni rokkia kuin viinyyleinä. Muutama Scorppari löytyy kyllä vinyylinä.QazKFD wrote: 2001 vuoden remasterilta kait? Tuohan ei tunnetusti Sädärille käy
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Taitaa olla ainakin viimevuotisella The Platinum Collection triplalla.MaidenManutd wrote: aikanaan oli muistaakseni best of rockers and ballads nimisellä kokoelmalla mukana.
EDIT:
Katos, olihan toi "The Best of Rockers 'n' Ballads" ja "Essential" -kokoelmilla myös.
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
-
- Hell Rat
- Posts: 322
- Joined: Tue Dec 06, 2005 16:34
joo,oikein muistin. Multahan löytyi vinyylinä tuo BEST OF ROCKERS AND BALLADSQazKFD wrote:Taitaa olla ainakin viimevuotisella The Platinum Collection triplalla.MaidenManutd wrote: aikanaan oli muistaakseni best of rockers and ballads nimisellä kokoelmalla mukana.
joka julkaistiin 1989 lokakuussa. Biisi numero 11 on Hey you.
Tuo oli eka kerta kun kyseinen biisi oli virallisella scorpions levyllä sinkkujulkaisun jälkeen.
Kuvia eiliseltä keikalta missä esiintyi Judas Priest, Scorpions, Ian gillan ja näkyyhän siellä muuan Bruce Dickinsonkin kuvissa.
Ai ai kun tuonne olisi päässyt
http://www.wireimage.com/GalleryListing ... ====177632
Ai ai kun tuonne olisi päässyt

http://www.wireimage.com/GalleryListing ... ====177632
http://www.wacken.com/de/woa2006/main-s ... ns-voting/
Tuolla olisi äänestys tulevasta Scorpions setistä minkä herrat vetää Wacken festareilla. Mukana on myös vierailemassa Uli Jon Roth, Michael Shenker ja myös Herman Rarebell mahdollisesti joten aika legendaarisesta keikasta on kyse, sen kait voi jo sanoa näin etukäteen. Mielestäni varsin hyvän leikkauksen nuo äänestettävät veisut antavat Scorpions tuotannosta.
Tämähän nyt ei aivan suoranaisesti vaikuta Suomalaisiin faneihin, ellei matkaa paikan päälle, mutta sikäli minä ainakin äänestin kun tuo ilta kuvataan ja nauhoitetaan mahdollista DVD/live julkaisua varten. Sieltä vaan valkkaamaan omat suosikit.
Up the Scorpions topic!
Tuolla olisi äänestys tulevasta Scorpions setistä minkä herrat vetää Wacken festareilla. Mukana on myös vierailemassa Uli Jon Roth, Michael Shenker ja myös Herman Rarebell mahdollisesti joten aika legendaarisesta keikasta on kyse, sen kait voi jo sanoa näin etukäteen. Mielestäni varsin hyvän leikkauksen nuo äänestettävät veisut antavat Scorpions tuotannosta.
Tämähän nyt ei aivan suoranaisesti vaikuta Suomalaisiin faneihin, ellei matkaa paikan päälle, mutta sikäli minä ainakin äänestin kun tuo ilta kuvataan ja nauhoitetaan mahdollista DVD/live julkaisua varten. Sieltä vaan valkkaamaan omat suosikit.

Up the Scorpions topic!
http://www.scorpions.gr/root/cominghome.wmv
Tuolta ladattavissa pikku pätkä Coming home veisua, tuolta taannoiselta Royal albert hall keikalta. Kyllä se Klasu vetää vieläkin pirun hyvin!!
Muistutus vielä tuosta ylemmästä viestistä käykää ihmeessä äänestämässä jos on aikaa
Tuolta ladattavissa pikku pätkä Coming home veisua, tuolta taannoiselta Royal albert hall keikalta. Kyllä se Klasu vetää vieläkin pirun hyvin!!
Muistutus vielä tuosta ylemmästä viestistä käykää ihmeessä äänestämässä jos on aikaa

Yksinpuhelu jatkukoon...
Löytyipäs Ross Halfinin sivuilta mainio kirjoitus Scorpionsin nyky kunnosta!!
April
Went to the Teenage Cancer Trust at the Royal Albert Hall last night. It was METAL night, a tribute to the DJ, Tommy Vance.
See Bill Barclay, an old friend of mine and The Scorpions tour manager. He takes me in to see my Teutonic chums. Haven't seen them all for a long time. They are on great form. I talk to Rudolph Schenker and ask him how his brother Michael is. He tells me they are launching a Flying V together in Frankfurt today. I ask Rudolph how old he is - when he tells me he's 57 I am shocked. He looks like he's in his forties. It's true, men do age better, I mean, look at me (ho, ho)...
Anyway, onto The Scorpions. I have to say this - it was like a blitzkrieg. They came on and rocked, and I mean seriously. It was one of the best shows I have seen in a long, long time. The sound, the lights, the playing and the posing were fantastic. Just when I was getting fed up seeing the same old thing, The Scorpions were like a breath of fresh air. I was hugely disappointed when they finished their set. The Zoo is a great rock song. The mighty Priest delivered the goods but it was a bit disappointing as there was no Beyond The Realms Of Death, Painkiller or Victim Of Changes. Still, Heading Out The Highway was great. And Rob Halford did a nice tribute to Tommy Vance at the end. The encore was Take On The World. I think the last time I saw them do this was on Top Of The Pops... The Priest are back - AND The Scorpions.
Spoke to Joe Elliot (who's in Lanzarote) today. As I was sorting out my Leppard file he was dating it for me. I told him all about The Scorpions. He seemed more interested in Ian Gillan as he has contributed vocals to a forthcoming solo album from the Purple vocalist. After he told me this highly uninteresting piece of news, I went back to talking about the Scorpions. He probably thinks I'm mad. Jimmy Page called me next looking for Peter Makowski who had stayed overnight. I told James all about The Scorpions metal domination of the Albert Hall - he couldn't wait to talk to Pete...
Been spending all day listening to The Scorpions Platinum Collection on EMI. I'm just on disc two.
Tässä vielä yksi juutuuppi, mainiosta biisistä nimeltä Lovedrive!
http://www.youtube.com/watch?v=pXMXaG6w ... =scorpions
Löytyipäs Ross Halfinin sivuilta mainio kirjoitus Scorpionsin nyky kunnosta!!
April
Went to the Teenage Cancer Trust at the Royal Albert Hall last night. It was METAL night, a tribute to the DJ, Tommy Vance.
See Bill Barclay, an old friend of mine and The Scorpions tour manager. He takes me in to see my Teutonic chums. Haven't seen them all for a long time. They are on great form. I talk to Rudolph Schenker and ask him how his brother Michael is. He tells me they are launching a Flying V together in Frankfurt today. I ask Rudolph how old he is - when he tells me he's 57 I am shocked. He looks like he's in his forties. It's true, men do age better, I mean, look at me (ho, ho)...
Anyway, onto The Scorpions. I have to say this - it was like a blitzkrieg. They came on and rocked, and I mean seriously. It was one of the best shows I have seen in a long, long time. The sound, the lights, the playing and the posing were fantastic. Just when I was getting fed up seeing the same old thing, The Scorpions were like a breath of fresh air. I was hugely disappointed when they finished their set. The Zoo is a great rock song. The mighty Priest delivered the goods but it was a bit disappointing as there was no Beyond The Realms Of Death, Painkiller or Victim Of Changes. Still, Heading Out The Highway was great. And Rob Halford did a nice tribute to Tommy Vance at the end. The encore was Take On The World. I think the last time I saw them do this was on Top Of The Pops... The Priest are back - AND The Scorpions.
Spoke to Joe Elliot (who's in Lanzarote) today. As I was sorting out my Leppard file he was dating it for me. I told him all about The Scorpions. He seemed more interested in Ian Gillan as he has contributed vocals to a forthcoming solo album from the Purple vocalist. After he told me this highly uninteresting piece of news, I went back to talking about the Scorpions. He probably thinks I'm mad. Jimmy Page called me next looking for Peter Makowski who had stayed overnight. I told James all about The Scorpions metal domination of the Albert Hall - he couldn't wait to talk to Pete...
Been spending all day listening to The Scorpions Platinum Collection on EMI. I'm just on disc two.
Tässä vielä yksi juutuuppi, mainiosta biisistä nimeltä Lovedrive!
http://www.youtube.com/watch?v=pXMXaG6w ... =scorpions
No niin, muutaman kuukauden tauon jälkeen on taas aika palata arvostelu projektiini, tästä yhdestä suurimmasta eurooppalaisesta rock jättiläisestä. Toivotaan että topic tästä vielä vähän aktivoituisi niin ei menisi ihan yksinpuheluksi;) Tällä hetkellähän bändi tekee keikkaa kovasti ja valmistelee ensi vuonna ilmestyvää uutta studio-albumia, tuottajan palille on pestattu varsin luetettavien lähteiden mukaan legendaarinen tuottaja/säveltäjä Desmon Child. Herrahan on tunnettu varsin monen rock hirmun levyiltä säveltäjän muodossa, esim. Kiss, Aerosmith ja vaikkapa Alice Coopperin jymyhitillä Poison . Joten mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää, kuulemma Blackoutin ja Love at first stingin tunnelmissa edetään ja siihen kun lisätään Desmondin hitinvainu, varmasti kovaa kamaa tulossa!
Sitten siirtykäämme arvosteluihin jossa tällä kertaa vuorossa on Scorpionsin viides studioalbumi. Levyn nimi on Taken by force ja levy on monelta kantilta varsin merkittävä bändin historiassa. Kyseessä on nimittäin viimeinen levy millä mukana oli kitara legenda Uli Jon Roth ja samalla ensimmäinen levy missä rumpu pallille oli istutettu Herman ”the german” Rarebell. Rudy Lenners oli siis siirtynyt sivuun ja tehnyt tilaa rumpalille, joka olisi vielä tuleva erittäin merkittävä osa bändia tulevaisuudessa.
TAKEN BY FORCE
Klaus Meine (Laulu)
Rudolf Schenker (Kitara)
Uli Roth (Kitara)
Herman Rarebell (Rummut)
Francis Buchholz (Basso)
Tuottaja: Dieter Dierks
Julkaisu: 1977
1. STEAMROCK FEVER
Levy polkaistaan käyntiin yllättävästi kassakoneen kilinän tapaisella saundilla, jonka päälle vyörytetään varsin tarttuva kitaramatto ja Klausin iskevä tulkinta. Biisissä annetaan paljon tilaa uudelle rumpalille Herman Rarebellille, varsinkin haitsu on varsin pinnassa läpi biisin (Remasteri versio). Kappale sisältää varsin paljon erilaisia taustahuutoja ja kaaoottista tunnelmaa kuin MM-finaali konsanaan, mutta kaikesta huolimaatta pysyy hyvin kasassa. 9/10
2. WE`LL BURN THE SKY
Kakkos veisuksi on iskettykin sitten levyn todellinen timantti kappale. Biisi joka kaikien näiden vuosienkin jälkeen kuuluu yhä bändin repertuaariin, alkaa rauhaisalla kitarakuviolla johon Klaus pian hyppää mukaan. Seuraavaksi pieni tauko ja biisi lentoon, Klasun lievä nasaali ääni sopii varsin mallikkaasti mukaan. Jälleen pientä hidastusta ja mukaan tulee alusta tuttu skittakuvio jonka taustalle on lisätty särökitaraa. Biisi on Schenkerin käsialaa ja sanoituksen on tehnyt bändin ulkopuolinen neito nimeltä Monika Dannemann . Todella hieno kertosäe ja ytimeen iskevä yksinkertainen komppi. Varsin mainio versio tästä muuten löytyy myös vuonna 2000 ilmestyneellä Philharmonikoiden kanssa tehdyltä dvd:eeltä Moment of clory. Loistava versio raskaampine kitaroineen ja orkestereineen. 10/10
3. I´VE GOT TO BE FREE
Tällä kertaa kyseessä on kokonaan Ulin tekemä, biisi joka alkaa hieman Deep Purple maisella kitara kuviolla. Klasu kukaan erittäin rujolla laululla. Biisi kulkee eteenpäin alusta tutulla kitarakuviolla johon pikkuhiljaa lisätään jippoja läpi laulun. Varsin hieno soolo kohta jossa erityisesti taustan matalat kohdat potkii. Soolon jälkeen taas kertosäkeeseen joka ehkä hieman kaipaisi jonkinmoista nostatusta. 8/10
4. THE RIOT OF YOUR TIME
Käyntiin synkällä akustisen kitaran sointu kuviolla, johon Klaus mukaan hiukan taustalle jäävän laulunsa kanssa. Kun itse biisin nimen laulaminen alkaa rytmi vaihtuu hienosti ja pieni soolo osuus jossa rummut ja kitara, pelaa hyvin yhteen. Kaiuttimiin kiertoa ja omintakeisilla saundeilla leikittelyä. Vähän olisi kaivannut Klausilta lisää tulkintaa, niin paremmin olisi maistunut. 7/10
5. THE SAILS OF CHARON
Alkuun tukeva skitta kuvio ja varsin tukeva komppi Hermanilta. Taustalta löytyy varsin maukasta soolottelua heti kärkeen. Klaus pistää parastaan alusta asti, hienoja melodian kulkuja ja venytyksiä. Kertsin jälkeen hiukan Queenilta saundaava kohta jonka jälkeen, loppuun hiljaista riffin tapailua. Kaikin puolin varsin mallikasta materiaalia. 9/10
6. YOUR LIGHT
Biisin alkuun lyhyellä kitarakuviolla, jonka jälkeen siirrytään todella tyylikkääseen rauhalliseen kitaran tapailuun. Loistavia pieniä jippoja ripoteltu sinne sun tänne, Klaus mukaan ja meininkiä nostetaan astetta rankemmaksi kunnes taas palataan rauhalliseen osioon. Klasu on todella elementissään ja kitaroista irtoaa varsin monipuolisia ääniä. Pulivälin paikkeilla pieni soolo kohta ja sitten paluu biisin pääkuvioon, kuorrutettuna ilmeisesti bongo rummuilla? Tämä biisi todella nosti päätään allekirjoittaneelle sitten viime kuuntelukerran. 9/10
7 .HE`S AWOMAN SHE`S A MAN
Tässä tuleekin sitten varsinainen klassikko rock pläjäys, joka käyntiin tanakalla rumpujen ja kitaroiden yhteispelillä. Laulu kehiin pian ja Klaus todella venyttää äänijänteitään oikein urakalla. Tämä on biisi mistä varmasti monet myöhemmin ilmaantuneet hevibändit ovat ottaneet mallia, esim. toinen saksalainen suuruus Helloween. Itse asiassa tämähän löytyy coveroituna Helloweenin Metal Jukebox levyltä missä bändi coveroi omia suosikkejaan. Tämä veisu on alusta loppuun silkkaa asiaa, kunnon menopala.
10/10
8. BORN TO TOUCH YOUR FEELING`S
Levyn loppuun on jätetty ikään kuin sokeriksi pohjalle puhdasverinen balladi. Rauhaisaa akustisen kitaran tapailua jonka taustalla vingutetaan hitaasta sähkökitaraa. Klaus saa heti ensimmäisestä sanastaan kiinni biisin ”punaisesta langasta” huikealla tulkinnallaan. Todella jylhää biisin kasvatusta jossa edetään juuri niin kuin pitää. Mukaan sähkökitarat ja tukeva biitti hetkeksi, kunnes taas rauhoitutaan fiilistelemään. Vaikka tässä ollaankiin raavaita hevi miehiä, niin kyllä tämä biisi ns. koskettaa niin kuin jo nimi enteilee. Kyseessä on muuten levyn pisin biisi, jolla kestoa on kokonaiset 7minuuttia 37 sekuntia. Loppuun isketään musiikin päälle naisia puhumassa, en nyt ole kielestä varma mutta loistavasti sopii yleistunnelmaan. Näillä eväillä mennään biisin ja aina levyn loppuun. 10/10
Levyn keskiarvo: 72
Arvosana : 9
Loppu anekdoottina todettakoon että tällä levyllä Uli ei ole aivan niin suuressa roolissa kuin edellisillä albumeilla, vaikka onkin 3 biisiä itsekseen levyllä tehnyt. Tällä levyllä uusi rumpali Herman ei vielä kerennyt mukaan biisien tekoon, lukuunottamatta He`s A woman...biisin sanoitusta, tulevaisuudessahan tuokin asia korjaantui varsin mallikkaasti mutta se onkin jo sitten toinen tarina.
Sitten siirtykäämme arvosteluihin jossa tällä kertaa vuorossa on Scorpionsin viides studioalbumi. Levyn nimi on Taken by force ja levy on monelta kantilta varsin merkittävä bändin historiassa. Kyseessä on nimittäin viimeinen levy millä mukana oli kitara legenda Uli Jon Roth ja samalla ensimmäinen levy missä rumpu pallille oli istutettu Herman ”the german” Rarebell. Rudy Lenners oli siis siirtynyt sivuun ja tehnyt tilaa rumpalille, joka olisi vielä tuleva erittäin merkittävä osa bändia tulevaisuudessa.
TAKEN BY FORCE
Klaus Meine (Laulu)
Rudolf Schenker (Kitara)
Uli Roth (Kitara)
Herman Rarebell (Rummut)
Francis Buchholz (Basso)
Tuottaja: Dieter Dierks
Julkaisu: 1977
1. STEAMROCK FEVER
Levy polkaistaan käyntiin yllättävästi kassakoneen kilinän tapaisella saundilla, jonka päälle vyörytetään varsin tarttuva kitaramatto ja Klausin iskevä tulkinta. Biisissä annetaan paljon tilaa uudelle rumpalille Herman Rarebellille, varsinkin haitsu on varsin pinnassa läpi biisin (Remasteri versio). Kappale sisältää varsin paljon erilaisia taustahuutoja ja kaaoottista tunnelmaa kuin MM-finaali konsanaan, mutta kaikesta huolimaatta pysyy hyvin kasassa. 9/10
2. WE`LL BURN THE SKY
Kakkos veisuksi on iskettykin sitten levyn todellinen timantti kappale. Biisi joka kaikien näiden vuosienkin jälkeen kuuluu yhä bändin repertuaariin, alkaa rauhaisalla kitarakuviolla johon Klaus pian hyppää mukaan. Seuraavaksi pieni tauko ja biisi lentoon, Klasun lievä nasaali ääni sopii varsin mallikkaasti mukaan. Jälleen pientä hidastusta ja mukaan tulee alusta tuttu skittakuvio jonka taustalle on lisätty särökitaraa. Biisi on Schenkerin käsialaa ja sanoituksen on tehnyt bändin ulkopuolinen neito nimeltä Monika Dannemann . Todella hieno kertosäe ja ytimeen iskevä yksinkertainen komppi. Varsin mainio versio tästä muuten löytyy myös vuonna 2000 ilmestyneellä Philharmonikoiden kanssa tehdyltä dvd:eeltä Moment of clory. Loistava versio raskaampine kitaroineen ja orkestereineen. 10/10
3. I´VE GOT TO BE FREE
Tällä kertaa kyseessä on kokonaan Ulin tekemä, biisi joka alkaa hieman Deep Purple maisella kitara kuviolla. Klasu kukaan erittäin rujolla laululla. Biisi kulkee eteenpäin alusta tutulla kitarakuviolla johon pikkuhiljaa lisätään jippoja läpi laulun. Varsin hieno soolo kohta jossa erityisesti taustan matalat kohdat potkii. Soolon jälkeen taas kertosäkeeseen joka ehkä hieman kaipaisi jonkinmoista nostatusta. 8/10
4. THE RIOT OF YOUR TIME
Käyntiin synkällä akustisen kitaran sointu kuviolla, johon Klaus mukaan hiukan taustalle jäävän laulunsa kanssa. Kun itse biisin nimen laulaminen alkaa rytmi vaihtuu hienosti ja pieni soolo osuus jossa rummut ja kitara, pelaa hyvin yhteen. Kaiuttimiin kiertoa ja omintakeisilla saundeilla leikittelyä. Vähän olisi kaivannut Klausilta lisää tulkintaa, niin paremmin olisi maistunut. 7/10
5. THE SAILS OF CHARON
Alkuun tukeva skitta kuvio ja varsin tukeva komppi Hermanilta. Taustalta löytyy varsin maukasta soolottelua heti kärkeen. Klaus pistää parastaan alusta asti, hienoja melodian kulkuja ja venytyksiä. Kertsin jälkeen hiukan Queenilta saundaava kohta jonka jälkeen, loppuun hiljaista riffin tapailua. Kaikin puolin varsin mallikasta materiaalia. 9/10
6. YOUR LIGHT
Biisin alkuun lyhyellä kitarakuviolla, jonka jälkeen siirrytään todella tyylikkääseen rauhalliseen kitaran tapailuun. Loistavia pieniä jippoja ripoteltu sinne sun tänne, Klaus mukaan ja meininkiä nostetaan astetta rankemmaksi kunnes taas palataan rauhalliseen osioon. Klasu on todella elementissään ja kitaroista irtoaa varsin monipuolisia ääniä. Pulivälin paikkeilla pieni soolo kohta ja sitten paluu biisin pääkuvioon, kuorrutettuna ilmeisesti bongo rummuilla? Tämä biisi todella nosti päätään allekirjoittaneelle sitten viime kuuntelukerran. 9/10
7 .HE`S AWOMAN SHE`S A MAN
Tässä tuleekin sitten varsinainen klassikko rock pläjäys, joka käyntiin tanakalla rumpujen ja kitaroiden yhteispelillä. Laulu kehiin pian ja Klaus todella venyttää äänijänteitään oikein urakalla. Tämä on biisi mistä varmasti monet myöhemmin ilmaantuneet hevibändit ovat ottaneet mallia, esim. toinen saksalainen suuruus Helloween. Itse asiassa tämähän löytyy coveroituna Helloweenin Metal Jukebox levyltä missä bändi coveroi omia suosikkejaan. Tämä veisu on alusta loppuun silkkaa asiaa, kunnon menopala.
10/10
8. BORN TO TOUCH YOUR FEELING`S
Levyn loppuun on jätetty ikään kuin sokeriksi pohjalle puhdasverinen balladi. Rauhaisaa akustisen kitaran tapailua jonka taustalla vingutetaan hitaasta sähkökitaraa. Klaus saa heti ensimmäisestä sanastaan kiinni biisin ”punaisesta langasta” huikealla tulkinnallaan. Todella jylhää biisin kasvatusta jossa edetään juuri niin kuin pitää. Mukaan sähkökitarat ja tukeva biitti hetkeksi, kunnes taas rauhoitutaan fiilistelemään. Vaikka tässä ollaankiin raavaita hevi miehiä, niin kyllä tämä biisi ns. koskettaa niin kuin jo nimi enteilee. Kyseessä on muuten levyn pisin biisi, jolla kestoa on kokonaiset 7minuuttia 37 sekuntia. Loppuun isketään musiikin päälle naisia puhumassa, en nyt ole kielestä varma mutta loistavasti sopii yleistunnelmaan. Näillä eväillä mennään biisin ja aina levyn loppuun. 10/10
Levyn keskiarvo: 72
Arvosana : 9
Loppu anekdoottina todettakoon että tällä levyllä Uli ei ole aivan niin suuressa roolissa kuin edellisillä albumeilla, vaikka onkin 3 biisiä itsekseen levyllä tehnyt. Tällä levyllä uusi rumpali Herman ei vielä kerennyt mukaan biisien tekoon, lukuunottamatta He`s A woman...biisin sanoitusta, tulevaisuudessahan tuokin asia korjaantui varsin mallikkaasti mutta se onkin jo sitten toinen tarina.
Noista Scorppareiden 70-luvun tuotoksista juuri tuo "Taken by force" on oikeastaan ainoa, joka itselleni kolahtaa. Steamrock fever,He's a womann... ja Born to touch your feelings ovat hyvää tavaraa, eikä nuo muutkaan biisit huonoja ole.
Tokyo Tapesia kuuntelee mielellään edelleen kun siihen poimittu pääsääntöisesti ne parhaat 70-luvun biisit. Mielestäni vasta Matthias Jabsin tulon myötä Scorpions muuttui sellaiseksi josta itse olen tykännyt.
Tokyo Tapesia kuuntelee mielellään edelleen kun siihen poimittu pääsääntöisesti ne parhaat 70-luvun biisit. Mielestäni vasta Matthias Jabsin tulon myötä Scorpions muuttui sellaiseksi josta itse olen tykännyt.
What we do in life, echoes in eternity
Tuo Uli Rothin aikainen Scorpions kiehtoo itseäni selvästi eniten. Vaikka diggailen bändin kasarimatskua pääsääntöisesti todella paljon ja uudemmatkin levyt, lukuunottamatta tylsää Eye To Eye kiekkoa ovat ihan hyvää tavaraa, niin korkeimmalle jalustalle nousee 70-luvun Scorpions. Erityisesti tuo Taken By Force on se Scorpions levy, jota pidän todellisena mestariteoksena. Tunnelma on synkempi ja melankolisempi kuin bändillä yleensä ja kitaristivelho Rothin sanoituksetkin ovat mielenkiintoisia. Bändin mainioista livelevyistä Tokyo Tapesillä on eniten livemeininki ja settilista on silkkaa nautintoa upeine alkuaikojen biiseineen. Täytyy ostella aitona hyllyyn loputkin vanhat Scorppari-levyt tuon Taken By Forcen lisäksi. Velipojan hyllystä olen niitä usein lainaillut ja niiden kuuntelemisen perusteella bändi mahtuu helposti viiden kovimman hard rock bändin joukkoon.
Tuo uusi pitkäsoitto ilmestyy siis ensi vuonna. Lähinnä odottelen onko luvassa viimeisimmän Unbreakablen tapainen tiukka rokkipaketti vai sortuuko bändi tekemään venäläisfanien hartaasti odottaman slovarilevyn. Itse ostan levyn, jos Meine & co. rokkaavat jälleen vähän rankemmin.
Tuo uusi pitkäsoitto ilmestyy siis ensi vuonna. Lähinnä odottelen onko luvassa viimeisimmän Unbreakablen tapainen tiukka rokkipaketti vai sortuuko bändi tekemään venäläisfanien hartaasti odottaman slovarilevyn. Itse ostan levyn, jos Meine & co. rokkaavat jälleen vähän rankemmin.
Niistä haastatteluista mitä olen lukenut, bändi sanoo levyn olevan Blackout-tyylistä raakaa menoa. Which is nice.Hammer wrote: Tuo uusi pitkäsoitto ilmestyy siis ensi vuonna. Lähinnä odottelen onko luvassa viimeisimmän Unbreakablen tapainen tiukka rokkipaketti vai sortuuko bändi tekemään venäläisfanien hartaasti odottaman slovarilevyn. Itse ostan levyn, jos Meine & co. rokkaavat jälleen vähän rankemmin.
What we do in life, echoes in eternity
Jos sieltä tosiaan uusia Dynamiteja tulee, niin onhan tuo ostettava heti ilmestymispäivänä. Toivottavasti Blackout tyylinen ei tarkoita When The Smoke Is Going Down tempoisia slovareita.rocker wrote:Niistä haastatteluista mitä olen lukenut, bändi sanoo levyn olevan Blackout-tyylistä raakaa menoa. Which is nice.

-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Joo, tuo Blackout on aika maaginen levy. Sinänsä aika simppeliä kamaa, mutta kolisee kuin metrin halko. Kitarat ovat raakoja ja Klasu rääkyy paremmin kuin ikinä. Nimibiisi, No one like you, Now!, Dynamite, You give all I need... kaikki aivan loistokamaa.The Prisoner wrote:...joka sinänsä on loistava biisi oikealla paikallaan. Blackout hipoo täydellisyyttä omassa genressään. Paras Scorpionsin levy.Hammer wrote:Toivottavasti Blackout tyylinen ei tarkoita When The Smoke Is Going Down tempoisia slovareita.
Jos samaa plaatua on luvassa niin voi hyvänen aika!
What we do in life, echoes in eternity
Löytyipä yllättävä coverveto youtubesta, nimittäin System of a down vetää tuon yhden maailman parhaista balladeista. Tai tarkemmin sanottuna kitaristi.Hammer wrote:Toivottavasti Blackout tyylinen ei tarkoita When The Smoke Is Going Down tempoisia slovareita.
SOAD- When The Smoke is Going Down (Scorpions cover)
http://www.youtube.com/watch?v=MLzQKttx ... 0scorpions
Uuden levyn odotus on kyllä kova, enkä usko että pettymystä tulee sillä Scorpionsin kurssi on jo hyvän aikaa ollut oikeaan suuntaan

-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
Scorpionsin suunta on ollut Savage Amusament levyn jälkeen pelkkää alamäkeä, että nyt olisi erittäin helppo parantaa linjaa keskiverto modernilla rocklevyllä jota uusi Scorpions aivan varmasti tulee edustamaan. Ei ole mahdollista enää tänä päivänä saada sitä kasarifiilistä mitenkään vangittua levylle, kun jo sounditkin ovat modernit eikä kasarit, kappalemateriaalista nyt puhumattakaan.
Katsellaan ja kuunnellaan, mutta olen nyt jo erittäin varma ettei Scorpionsin uusi mikään hyvä ole vaan keskinkertainen rokkilevy joka saattaa silti sisältää 3 ihan siedettävääkin kappaletta.
Aina kriittinen uuden musan suhteen. Erittäin harvoin on tullut tarpeeksi toimivaa kamaa nykypäivinä.
Katsellaan ja kuunnellaan, mutta olen nyt jo erittäin varma ettei Scorpionsin uusi mikään hyvä ole vaan keskinkertainen rokkilevy joka saattaa silti sisältää 3 ihan siedettävääkin kappaletta.
Aina kriittinen uuden musan suhteen. Erittäin harvoin on tullut tarpeeksi toimivaa kamaa nykypäivinä.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Sad wings of destiny wrote: Aina kriittinen uuden musan suhteen. Erittäin harvoin on tullut tarpeeksi toimivaa kamaa nykypäivinä.
Totta. Oldschool-mieheksi itseni lasken eikä sitä osastoa juuri enää muut tee kuin Astral Doors.
Aina toivotaan, useimmiten petytään.
Scorpionsin Unbreakable oli kuitenkin jo lupaus paremmasta...
Juuri näin, hieno paluu hevimpään kamaan kahden suht väljyn levyn jälkeen. Levy sisältää mielestäni yhden Scorpionsin parhaista biiseistä KOSKAAN, nimittäin Through My Eyes pistää hyvin nippuun koko pändin taian. Eikä esimerkiksi New Generation, Love 'em Or Leave 'em,Deep And Dark, ja vaikkapa Blood Too Hot kalpene ollenkaan 80-luvun tuotannon kanssa. On muuten tuo Unbreakable ainoa levy mitä löytyy kolmin kappaleinThe Prisoner wrote: Scorpionsin Unbreakable oli kuitenkin jo lupaus paremmasta...

Eri mieltä!Täytyy todeta, että Crazy World ja Face the heat olivat mielestäni todella hyviä ja rankkojakin levyjä. Hakkaavat Unbreakablen miten päin vain. Pure Instinct ja Eye to eye olivatkin sitten todellista kuraa.Sad wings of destiny wrote:Scorpionsin suunta on ollut Savage Amusament levyn jälkeen pelkkää alamäkeä
What we do in life, echoes in eternity
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1136
- Joined: Thu Jan 08, 2004 0:10
Offtopic: jaa, ei vai? Mites old school DM ja thrash metal sitten?The Prisoner wrote:Sad wings of destiny wrote: Aina kriittinen uuden musan suhteen. Erittäin harvoin on tullut tarpeeksi toimivaa kamaa nykypäivinä.
Totta. Oldschool-mieheksi itseni lasken eikä sitä osastoa juuri enää muut tee kuin Astral Doors.
Aina toivotaan, useimmiten petytään.
Scorpionsin Unbreakable oli kuitenkin jo lupaus paremmasta...

Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities