Black Sabbath

Relic · Post by **Relic** » Mon Mar 20, 2006 20:48

ozz3 wrote:Onko moni muukin sitä mieltä, että debyytti on Sabbathin paras levy? Ei turhia biisejä + omasta mielestäni yhtyeen historian kaksi parasta vetäisyä löytyvät tältä lätyltä.

Jos ei paras, niin ainakin merkittävin. Mielenkiintoista tosin, että levyn seitsemästä biisistä kaksi on covereita.

Hanged man · Post by **Hanged man** » Mon Mar 20, 2006 21:02

Jotenkin on menny maku koko Sabbathista noiden Osbournejen toilailuiden takia.

Sabbathista kyllä pidän muuten,myöskin Dion aikaisesta mutta jotenkin ainakin meikäläisen kohdalla se hohto mikä Sabbathista teki minulle tärkeän on romuttunut täysin,kiitos MTV:n ja viimeisen Maiden vs Sharon episodin.

Kannattaa muuten tsekata tuo kaikkien aikojen paras tribuuttilevy,Nativity in black.
Uskomattoman tiukka levy!

scorpions · Post by **scorpions** » Mon Mar 20, 2006 21:17

Hanged man wrote:Kannattaa muuten tsekata tuo kaikkien aikojen paras tribuuttilevy,Nativity in black.
Uskomattoman tiukka levy!

Totally komp komp!!!
Jumalauta minkä version Type of negative vetää Black sabbathista, tai itseasiassa uskon että itse saatana on sen tehnyt, niin pahaholaismaiselta se kuulostaa

Ja onhan siellä mukana muuan Bruce Dickinsonkin.

Saabas · Post by **Saabas** » Mon Mar 20, 2006 21:43

ozz3 wrote: edit: Ja tuosta Ozzy-eran täytebiisi väitteestä. Itse sanoisin, että viideltä ekalta ei ensimmäistäkään turhaa biisiä löydy (miinuksena FX, mutta sitä nyt tuskin voi musiikiksi laskeakkaan), Sabotagella ja sitä seuranneilla Technical Ecstasyllä ja Never Say Diella onkin sitten sitä oikeaa kurakaarta mukana.

Armotonta komppausta tältä suunnalta, joskaan mä en suostu löytämään Sabotageltakaan vielä yhtään kuraa (lasien paksuus on sitä luokkaa). TE:llä ja NSD:lla onkin sitten jo tuubaakin joukossa, mutta esim. TE paranee edelleen kerta kerralta, vaikka sitäkin on tullu luukutettua ihan järkyttäviä määriä ja onkin mun kirjoissa pian liittymässä tohon Sabbathin kiveäkin kovempaan sixpackiin seitsemänneksi lenkiksi.

Hanged man · Post by **Hanged man** » Mon Mar 20, 2006 21:46

^^Joo,oikein hyvä tuutulaulu tuo BS.Peter Steele vanhana vihtahousuna vakuuttaa

Myöskin Sepulturan Symptom of the universe on uskomattoman kova.
Kovempi kuin alkuperäinen.

Jukka · Post by **Jukka** » Mon Mar 20, 2006 21:56

scorpions wrote:
Hanged man wrote:Kannattaa muuten tsekata tuo kaikkien aikojen paras tribuuttilevy,Nativity in black.
Uskomattoman tiukka levy!
Totally komp komp!!!
Jumalauta minkä version Type of negative vetää Black sabbathista, tai itseasiassa uskon että itse saatana on sen tehnyt, niin pahaholaismaiselta se kuulostaa

Ja onhan siellä mukana muuan Bruce Dickinsonkin.

Itsellä tuo löytyy tuplavinyylinä. Parhaita ellei jopa paras tribuuttilevy kautta aikain.

Peke · Post by **Peke** » Sun Apr 02, 2006 19:56

Viimenkin tämäkin kasarihullu sai hommattua Black Sabbath Headless Cross ja Eternal Idol äänitteet.

Kyllä vaan Headles Cross tykittää mahtavasti... Tony Martin on ihan mahtava vocalisti... jos joskus olen muuta väittänyt niin tervaa ja höyheniä mulle päälle

Oman säväyksen Headless Crossiin tuo rumpalilegenda Cozy Powell

# Tony Iommi - Lead Guitar
# Tony Martin - Vocals
# Laurence Cottle - Bass
# Cozy Powell - Drums
# Geoff Nicholls - Keyboards

Siis nämäkin levyt oli multa hukassa vuosikausia.... Onneks aina vaan löytyy kaikkee vanhaa uutta, upeeta matskua.. mm Iced Earth, Helloween, Manowar ja mitäs vielä löytyykään.....

Post by **Iron Constable** » Sun Apr 02, 2006 23:47

^Totuuden sanoja veliseni. Headless Cross on joltisenkin parasta, mitä nimen Black Sabbath alla on saatu aikaan. Ja mulle on ihan sama, vaikka siellä Ozzy-fanien otsasuonet pullistuu

Black Sabbath-levyillä Eternal Idol, Headless Cross, TYR, Cross Purposes ja Forbidden on minulle aina parasta Sabbathia, eikä vähiten vokaaleissa häärivän Tony Martinin takia.

Toki samaan hengenvetoon on lisättävä, että Dion kajauttamat Heaven & Hell ja Mob Rules yltävät samaan kastiin edellä mainittujen kanssa. Ehkä Headless Cross ja Heaven And Hell ovat ne ultimaattiset Sabbath-levyt, kumpi on parempi, riippuu vähän päivästä. Vuorotellen.

Relic · Post by **Relic** » Mon Apr 03, 2006 19:33

Iron Constable wrote:Black Sabbath-levyillä Eternal Idol, Headless Cross, TYR, Cross Purposes ja Forbidden on minulle aina parasta Sabbathia, eikä vähiten vokaaleissa häärivän Tony Martinin takia.

Sääli vain ettei Forbidden yltänyt täyteen potentiaaliinsa jo Headless Cross -kiertueelta ja Tyr -albumilta tutusta Iommi/Martin/Murray/Powell/Nicholls kokoonpanosta huolimatta. Kelpo biisejä levyltä toki löytyy, eniten itseäni häiritsee tuotantopuoli. Toinen harmillinen asia on Cross Purposes -livealbumin/videon laimeahko laulupuoli ja settilista, verrattuna moniin Headless Cross ja Tyr -keikkoihin, joita bootleg muodossa onneksi löytyy.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Mon Apr 03, 2006 20:50

Relic wrote: Sääli vain ettei Forbidden yltänyt täyteen potentiaaliinsa jo Headless Cross -kiertueelta ja Tyr -albumilta tutusta Iommi/Martin/Murray/Powell/Nicholls kokoonpanosta huolimatta.

Ihan totta. Kai sillä Ernie C:llä haettiin keskellä ysäriaikakautta uutta soundia kieltämättä vanhahtavaan meininkiin (hox! ei huono asia ollenkaan

). Meriittinähän äijällä oli Ice T:n 'mättöbändi' Body Countin tuottaminen.. samallahan oli herra jääteellä sitten kunnia olla vierailevana artistina Forbiddenilla.

Post by **Iron Constable** » Mon Apr 03, 2006 21:23

Komppia siinä mielessä, että Forbidden on tosiaan Martin-eran heikoin ja jotenkin hieman väsynyt tuotos, vaikka kohtalaisen hyvä onkin ja kuten todettua, sisältää pari helmeä sen keskinkertaisemman materiaalin ohella.

Aikoinaan tuli todistettua Black Sabbath Pakkahuoneella, kun Martin vielä hoiti laulupuolen ja keikka on jäänyt erinomaisena mieleen, niin yleisen fiiliksen kuin bändin suorituksenkin suhteen.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Mon Apr 03, 2006 21:28

Iron Constable wrote:Aikoinaan tuli todistettua Black Sabbath Pakkahuoneella, kun Martin vielä hoiti laulupuolen ja keikka on jäänyt erinomaisena mieleen, niin yleisen fiiliksen kuin bändin suorituksenkin suhteen.

Kateellinenko? Ja pyh!

Relic · Post by **Relic** » Mon Apr 03, 2006 23:38

Iron Constable wrote:Aikoinaan tuli todistettua Black Sabbath Pakkahuoneella, kun Martin vielä hoiti laulupuolen ja keikka on jäänyt erinomaisena mieleen, niin yleisen fiiliksen kuin bändin suorituksenkin suhteen.

Martin ei toki kyseiselläkään kiertueella laulanut huonosti, mutta toisinaan vain sitäkin paremmin. Mitä settilistaan tulee, oli biisien vähäisyys muilta Martinin ajan levyiltä Geezerin mukanaolon myötä ymmärrettävissä, mutta silti sääli.

Esimerkki Cross Purposes -settilistasta:
Time Machine
Children of the Grave
I Witness
The Mob Rules
Into the Void
Anno Mundi (The Vision)
Black Sabbath
Neon Knights
Psychophobia
The Wizard
Cross of Thorns
Symptom of the Universe
Headless Cross
Paranoid
Iron Man
Sabbath Bloody Sabbath

Esimerkki Tyr -settilistasta:
Anno Mundi
Neon Knights
Headless Cross
When Death Calls
War Pigs
The Shining
Heart Like A Wheel
The Lawmaker
The Sabbath Stones
Odin's Court
Sign of the Southern Cross
Feels Good to Me
Iron Man
Children of the Grave
Black Sabbath
Die Young
Heaven and Hell
Paranoid

Post by **Iron Constable** » Tue Apr 04, 2006 0:24

Otin parin vuoden tauon jälkeen Forbidden-levyn kuunteluun, kun siitä oli puhetta YVnäkin Daddyn kanssa. Ajatukset jonoon ja tulos tulee tuohon alle. Kauhean kaksijakoinen levy, alku menee aika vaisuissa tunnelmissa, mutta I Won´t Cry For You muuttaa fiilikset ja Sick And Tired-kappaleen jälkeen myös siihen asti kovin tunkkaiset soundit muuttuvat selvästi paremmiksi, jatkaen samalla linjalla loppuun saakka

Noinkohan tuottaja vaihtui kesken nauhoitusten vai mitä hittoa, niin erilaiselta levyn puoliskot kuuluvat ainakin minun korviini. Viimeinen biisi on napakymppi ja kaksi muuta pääsevät hyvien kastiin, loput ovat sitten heikompia, mutta neljää ekaa lukuunottamatta melko hyviä kuitenkin. Todellista pohjanoteerausta saa etsiä, mutta biisit ovat hiukan epätasaisia. No joo, seuraavassa tarkemmin.

BLACK SABBATH : FORBIDDEN

ILLUSION OF POWER
-Lempeä alku muuttuu nopeasti Sabbathmaiseksi laahaavaksi riffittelyksi, todella klassisen kuuloista. Tony Martinin laulu kuulostaa hieman räkäisemmältä kuin on totuttu, mutta sopii kappaleen henkeen. Kertosäkeessä hoetaan yksinkertaisesti kappaleen nimeä ja taustalla kähisee sanoitukseen osallistunut ICE-T, joka muutenkin puhelee itsekseen keskivaihella. Kappaleen rakenne on äärimmäisen yksinkertainen, eikä varsinaista kohokohtaa tule, hyvin tasapaksu, tylsähkö ja varovainen aloitus tälle levylle. 6½

GET A GRIP
-Hiukan lisää vauhtia ja hyvä niin. Möyrivät riffit aloittavat kappaleen rivakasti, Tony Martin aloittaa säkeistön nopeasti, mutta laulu on jotenkin puolivillaisen ja ponnettoman oloista. Kertosäkeeseen mennessä kappaleeseen tulee hieman lisää kaivattua voimaa, kuten myös lauluunkin, taustan kitara riffeineen on mainio. Perussäkeistön laulu jotenkin häiritsee läpi kappaleen. Soolojen virkaa ajaa aika onneton sähellys, ei näin. Kappale elää erittäin voimakkaasti kohtuullisen kertosäkeistönsä ja sitä seuraavan osion varassa. Lopussa suoritetaan pieni loppukiri, joka tuo ylimääräisen plussan, varsinkin kun Martinkin innostuu vähän revittelemään. 7+

CAN´T GET CLOSE ENOUGH
-Bassolla ja kitaralla näppäillään rauhallinen alku, Martinin yksinäinen ääni ujuttautuu sekaan ja fiilis on kovin alakuloinen. Intro jatkuu melko monotonisena esityksenä lukuun ottamatta vokaaleja, kunnes 1:24 polkaistaan käyntiin klassinen Sabbath-riffi ja homma pelittää välittömästi pykälää paremmin. Laulu on parasta tähän mennessä ja raskas riffi todellakin kuljettaa kappaletta eteenpäin, jalka jyrää omaa elämäänsä tätä groovea kuunnellessa. Sabbath ei ole koskaan ollut kummoisempi kitarasoolojen kyseessä ollen, kyllä se Iommi on vaan niin riffi. Lopussa laskeudutaan alun teemaan ja biisistä jää outo, kaksijakoinen maku jälkeen. Vieläkin odotellaan parempaa ! 7+

SHAKING OFF THE CHAINS
-Murskaavan raskas alku ja tempo pysyttelee melkoisen rauhallisena. Raskas kitarointi jatkaa taustalla ja päälle Tony Martin vetää jokseenkin epävireisen kuuloiset vokaalit. Pienen kiihdytyksen jälkeen riffittely jatkuu ja sama teema toistuu. 1½ minuutin kohdalla laitetaan pökköä pesään ja lähestytään ilmiselvästi kertosäettä, joka onkin mainio. Cozy Powell takoo tömäkkää tahtia ja kahleita heitellään syrjään oikein urakalla. Iommin riffittely on maukasta ja sormet käyvät kohtuullisen nopeaan. Tony Martin tyytyy edelleen pysymään melko matalalla ääniala huomioiden. Ei kovaa ja korkealta tällä levyllä. Kappaleen loppuun tuupataan melkoista sekameteliä ja levyn anti pysyy edelleen melko keskinkertaisella tasolla. 7

I WON’T CRY FOR YOU
- Hienolla akustisella introlla aloitetaan, Martinikin laulaa kuten vain hän osaa, kauniisti ja korvia hyväillen, jopa hiukan korkeampia sfäärejä tavoitellen, oikein hyvä ! Reilun minuutin jälkeen iskeydytään ensimmäisen kerran kertosäkeeseen, jossa tätäkin onnetonta rakkaustarinaa vatvotaan oikein tunteella. Balladihan tämä on, Sabbathin tapaan. Kitara heittää väliin kaipaavaa ulinaa ja tuo hienoa tunnelmaa. Nyt liikuttiin kerralla selvästi korkealaatuisemman materiaalin pariin. Levyn parhaat, hieman Blackmoren mieleen tuovat ja sopivasti 70-lukulaiset soolot sopivat saumattomasti kappaleen henkeen. Loppuun vähän vielä kitarointiin variaatiota, vahvat Cozyn rummut ja Martinin fiilistely, hienoa. 8½

GUILTY AS HELL
-Jylhät kitarat alkuun ja basso möyryää vapautuneesti taustalla. Vokaalit menevät taas samaan tyyliin kuin aloitusraidoissa, taitaa olla tuo hivenen epävireinen tunnelma oikein levyn teema. Muuten fiilis on kuin suoraan Eternal Idol-levyltä, varsinkin kitarasoundi. Ei nyt sentään sinkkulohkaisu, mutta materiaalin yleisen sävyn huomioon ottaen, sellaiseksikin tämä olisi sopinut, fiilis on hivenen kevyempi ja ”kaupallisempi”. Kertosäekin on kohtalaisen hyvä. Lauluun vaan kaipaisi tässäkin vähän enemmän munaa, potentiaalia kun olisi. Lopussa jyristellään mallikkaasti ja pidetään edelleen yllä sellaista Seventh Star / Eternal Idol-fiilistä. Lyhyt ja ponnekas. 8-

SICK AND TIRED
-Powell päristää kappaleen tanakasti alkuun, riffit ottavat nopeasti vallan ja temmossa ynnä tyylissä mennään jonnekin myöhemmän Dion fiiliksiin. Säkeistön alkaessa kiinnittyy huomio tähän astista huomattavasti puhtaampaan ja selkeämpään taustaan, jota sävytetään hienosti koskettimilla. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Kappaleessa on raikkautta, jota levyltä tähän asti on puuttunut. Soundit ovat puhtaammat, eikä kappaleessa muutenkaan ole valittamista. Kitarasoolot iskevät korvaan rauhallisella ja selkeällä otteellaan. Piristävä välipala hieman tunkkaiseen yleissoundiin, läpi kappaleen korva poimii energisen Cozy Powellin rumpuineen. 8

RUSTY ANGELS
-Kevyempää riffiä alkuun ja selkeät Martinin vokaalit. Aivan kuin tässäkin biisissä olisi paremmat soundit kuin alkulevyllä. Onkohan tuottajaa vaihdettu kesken äänitysten ? Ruostuneet enkelit eivät kuulemma osaa lentää ja kuolevat pois, eivät pääse piiloon ja sitä rataa. Ihan hyvää infoa, ken sitä tarvitsee. Kevyt perusriffi hallitsee kappaletta ja rakenne pidetään simppelinä, tämä taitaa muodostaa jonkinlaisen parin edellisen kappaleen kanssa. Ennen kolmea minuuttia hidastetaan ja vedetään erittäin tyylikäs väliosa, jossa Martin on pääosassa, kunnes kitarasoolot varastavat shown. Perusteemaan palataan kuitenkin nopeasti ja kappale on ohi ennen kuin huomaakaan. Tasaista. 8

FORBIDDEN
-Nimikappaleelta täytyy aina odottaa jotain erikoista. Kappale polkaisee alkuun rumpalin tukemalla riffillä ja riffittely jatkuu kohta runsaampana. Laulumelodia on parasta tähän asti, taustan basso on erinomainen. Edelleen jatketaan selkeillä soundeilla ja Tony Martin pistää nyt parastaan, onhan sitä ääntä vieläkin. Kertosäe on yksinkertaisen tehokas ja sitä tukeva riffi hyvää Iommi-laatua. Periaatteessa ei mitään erikoista, mutta kappaleen yleisfiilis on mukaansatempaava ja vokaalit vakuuttavat. Kaikki kohdallaan sanoitusta myöten, sooloistakin on pakko pitää. Lopussa Martin innostuu ähkäisemään pari kertaa tyylikkäästi ja kappale päättyy kerralla perinteiseen rymistelyyn. 9-

KISS OF DEATH
- Upea akustinen intro ja vielä upeammat Martinin vokaalit, sanoitus on aivan perhanan kova, pakko laittaa pieni pätkä arvostelun lopuksi. Intro loppuun raskaaseen rysäykseen ja tässä vaiheessa on melkoisen selvää, että taitaa tulla hekumallinen päätös levylle. Biisi rauhoittuu pian edelleen upeaan kohtaan, jossa lauletaan fiilistellen ja eri instrumentit tuovat oman pikantin lisänsä tunnelmaan. Kaksijakoisuus jatkuu ja riffit jysäyttävät pian päälle vaihtuakseen taas akustissävytteiseen näppäilyyn, joka tukee vokalistin tunteilua. Kaupan päälle tunnelma on sopivasti jotenkin uhkaava. Ajassa 3:24 päästään ensi kerran mahtavaan kertosäkeeseen, jossa on kaikki kohdallaan. Jyräävän kertosäkeistön jälkeen laitetaan vauhtia erittäin klassisen kuuloisen Sabbath-riffin tukemana. Jestas, tässähän korvat todistavat todellista Black Sabbath-klassikkoa, suoraan kaikkien aikojen vetojen joukkoon. Reiluun kuuteen minuuttiin on mahdutettu kaikki se, mikä on Sabbathissa hyvää ja tällä kertaa myös, kiitos Tony Martinin, mahtava laulusuoritus. Loppuun vielä kellon raksutus, mennyttä aikaa ? Täysi 10

Sanoituksellisen esimerkin myötä kiitos ja kuulemiin.

This is no ordinary soul, that you're destroying,
Not just another life that drifts along with the sands of time.
We tried to show you on your way, but still, you cannot see, you're hurting me
You told too many lies and so it ends, yeah

scorpions · Post by **scorpions** » Mon Apr 10, 2006 12:05

Uusi Tony Martin haastattelu, jossa puhutaan niin sooloista kuin Black Sabbathista ja Tony Iommista!!

http://web.telia.com/~u43123410/mfintervju192.html

Jukka · Post by **Jukka** » Wed Apr 12, 2006 12:07

RONNIE JAMES DIO Collaborating With TONY IOMMI On New BLACK SABBATH Material

Legendary heavy metal vocalist Ronnie James Dio has flown to the U.K. to write a couple of tracks with BLACK SABBATH guitarist Tony Iommi for a forthcoming box set, tentatively titled "Black Sabbath – The Dio Years". The box set will reportedly contain all the BLACK SABBATH albums with Ronnie in fully remastered form with these couple of tracks added as a special bonus. No further information is currently available.

Nyt on mielenkiintoista matskua tulossa. Saas nähdä miten yhteistyö sujuu, tuo on ehdottomasti hankittava jostain kuunneltavaksi.

WallyGee · Post by **WallyGee** » Wed Apr 12, 2006 17:09

^ Totta puhut,vaikuttaa todella mielenkiintoiselta.Sen verran kuitenkin Sabbathista ja Diosta pidän.

Relic · Post by **Relic** » Wed Apr 12, 2006 17:15

Jukka wrote:
Legendary heavy metal vocalist Ronnie James Dio has flown to the U.K. to write a couple of tracks with BLACK SABBATH guitarist Tony Iommi for a forthcoming box set, tentatively titled "Black Sabbath – The Dio Years".

En ollut uskoa kun alunperin näistä huhuista luin, tuostakaan ei ilmene mistä uutinen on peräisin. Viime joulukuussa kuitenkin kysyin Ronnielta itseltään asiasta ja hän sanoi, että sessiot on tarkoitus pitää toukokuussa tai niillä main, joten pakkohan se oli uskoa

. Enää puuttuu, että Geezer ja Vinnie eksyisivät samaan studioon

.

reptile · Post by **reptile** » Wed Apr 12, 2006 18:17

Toi olisi kyllä tosi kova juttu, jos Dio, Iommi, Butler ja Appice tekisivät uutta materiaalia yhdessä. No joo, saahan sitä haaveilla, mutta ei kai olisi mahdottomuuskaan? Mutta sekin että Dio ja Iommi tekevät yhdessä jotain, niin on jo helvetin hieno juttu.
Mob Rules ja Dehumanizer ovat molemmat oikein mainioita levyjä, mutta Dion Black Sabbath-levyistä paras on jumalainen, täydellinen Heaven And Hell.

Peke · Post by **Peke** » Wed Apr 12, 2006 21:56

reptile wrote:Toi olisi kyllä tosi kova juttu, jos Dio, Iommi, Butler ja Appice tekisivät uutta materiaalia yhdessä.

Kyllhän tuossa on yksi hevin paras nelikko (4WD) mitä on kuultu.
Itselleni vaan oli ja on pettymys tuo Dehumanizer...
jos jengi palais levyn tekemään.. niin sitten sillä konseptilla, jonka ne osaa parhaiten. Kiitos

Oh no, here it comes again
Can't remember when we came so close to love before
Hold on, good things never last
Nothing's in the past, it always seems to come again

Jussi K · Post by **Jussi K** » Wed Apr 12, 2006 23:41

^ Muistakaahan toki, ettei Vinnie Appicella ollut mitään tekemistä Heaven And Hellin kanssa

vaikka aina Dio-eraan kiinteästi liitetäänkin; mutta ei kai siinä, Country Girl on yksi Sabbathin parhaimmista biiseistä.

Noista uusista ekstraksi tehtävistä ei ole koviakaan odotuksia, muistissa on Reunion-liven studioraidat Psycho Man & Selling My Soul. Olkoonkin Ozzyn levyille kelpaamatonta ylijäämämateriaalia, roskaa silti.

Relic · Post by **Relic** » Thu Apr 13, 2006 2:40

Jussi K wrote:Muistakaahan toki, ettei Vinnie Appicella ollut mitään tekemistä Heaven And Hellin kanssa vaikka aina Dio-eraan kiinteästi liitetäänkin.

Niin, paitsi että soitti Heaven and Hell -kiertueella. Jutellessani Bill Wardin kanssa kesällä, hän sanoi että on todella ylpeä levystä, mutta ei muista sen nauhoituksista mitään. En kuitenkaan pidä kyseisen kokoonpanon edes lyhyttä yhdistymistä todennäköisenä, siksi ehdotin Appicea, mieshän viimeksi vuonna 1999 oli Wardin varamiehenä.

Jussi K wrote:Noista uusista ekstraksi tehtävistä ei ole koviakaan odotuksia, muistissa on Reunion-liven studioraidat Psycho Man & Selling My Soul. Olkoonkin Ozzyn levyille kelpaamatonta ylijäämämateriaalia, roskaa silti.

Dio & Blackmore, Dio & Iommi, Dio & Campbell, noissa yhdistelmissä on taikaa, toivokaamme parasta.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Thu Apr 13, 2006 12:37

Relic wrote:
Jussi K wrote:Muistakaahan toki, ettei Vinnie Appicella ollut mitään tekemistä Heaven And Hellin kanssa vaikka aina Dio-eraan kiinteästi liitetäänkin.
Niin, paitsi että soitti Heaven and Hell -kiertueella. Jutellessani Bill Wardin kanssa kesällä, hän sanoi että on todella ylpeä levystä, mutta ei muista sen nauhoituksista mitään. En kuitenkaan pidä kyseisen kokoonpanon edes lyhyttä yhdistymistä todennäköisenä, siksi ehdotin Appicea, mieshän viimeksi vuonna 1999 oli Wardin varamiehenä.

Joo-o, mutta itse levystä oli puhe. kiertueet tehdään jälkeenpäin. Kun Peke tuon nelikon (ihan aiheesta) ylistämisen jälkeen siteerasi Heaven And Hellin Neon Knightsia, niin siinä pisti silmään olematon asiayhteys Vinnie Appicen kanssa; voihan toki helposti käsittää toisinkin postauksestani. Myönnetään.

Eikö Ward ainakin aluksi yrittänyt soittaa tällä 1980-kiertueella, että parin ensimmäisen keikan jälkeen hälytettiin Appice kehiin? Tällainen muistikuva jotenkin oli jäänyt. Eihän se Bill 1983 Born Againillakaan levyntekoa kauempaa kestänyt riveissä..

Kaukkis · Post by **Kaukkis** » Thu Apr 13, 2006 13:54

^Oman muistini mukaan Ward soitti suurimman osan kiertueesta ja loppupuolen Havaijin keikasta lähtien Appice oli kehissä+settilistakin muuttui.

Jeeves · Post by **Jeeves** » Thu Apr 13, 2006 18:40

En tiedä, laittaisiko tämän Metallica-topikkiin vai tänne, niin laitetaan tänne.

Eli katselin äsken tuon Rock N Roll Hall Of Fame -tapahtuman, jossa Black Sabbath pääsi viimeinkin kerhoon. Metallican James ja Lars siis tulivat pitämään puheen jne. Mielestäni tuo oli todella hieno hetki, molemmat bändit kun sattuvat olemaan ihan TOP-bändejä mun listoissa. Larsin ja Jamesin puhe oli todella hieno ja etenkin James oli hemmetin hauska. Black Sabbathin pojat tulivat myös heittämään kiitokset ja muutaman sanan.

Sitten Metallica soitti kaksi koveria, Hole In The Skyn sekä Iron Manin. Ensimmäinen toimi todella erinomaisesti, Rob Trujillo esitteli maagisia taitojaan. Jälkimmäinen ei ollut niin hyvä kuin Hole In The Sky, mutta hyvä kuitenkin. Jamesin laulu oli mielestäni erittäinkin hyvää, ainakin erilaista kuin olemme tottuneet kuulemaan. Kirkkikin soitti nämä Sabbathit erinomaisesti, ja Rob oli aivan ilmiömäinen. Kyllä tämä todisti, että ei se Metallica nyt ihan tuhnubändi vielä ainakaan ole, kun tuo Larssikin soitti ihan ok. Taisivat kyllä Sabbathin äijät tykätä näistä Metallican vedoista, siltä se tietenkin ainakin vaikutti, toivottavasti näin myös oli. Ainakin Ozzy oli ihan tunnelmissa.

Mutta pääasia tietenkin se, että Sabbath pääsi Hall Of Fameen. Varmasti upea hetki kruunata 40 vuoden upea ura tuohon. Ja pääsivät vielä kuuntelemaan sellaisen megabändin kuin Metallican covereita.

Black Sabbath kyllä ansaitsee kaikkien metallipäiden kunnioituksen, on kuitenkin niin mittavan ja käsittämättömän upean uran tehnyt ja on kuitenkin hevimetallin luoja, jos näin voi sanoa. Vaikka ei Sabbathin musiikista pitäisi niin ei voi kiistää sitä, että hevi ei ehkä olisi nykyään sitä mitä se on ilman Sabbathia. On tämä kyllä bändien bändi.

P.S. Jumalauta noita Hetfieldin hartioita.

P.S.S. Hieman Sharon on horo, näytti tuossa gaalassakin ihan joltain hutsulta.

Rautaneito.com

Black Sabbath

black sabbath