Nowen, Peace with Death

[Lappis]

Vähintään neljän levyn kohdalla viidestä promomateriaalin, saatekirjeiden ja mainosten ylisanat paljastuvat banaalisti keskinkertaisten tuotosten haperoiksi kääreiksi vailla katetta. Poikkeukset ovat siksi aina toivottuja ja tervetulleita.
Lahtelaisbändin death metallin ja thrashin aineksia sekoitteleva rymistely alkaa kierros toisensa jälkeen kuulostamaan koko ajan sujuvammalta ja kiinteämmältä. Levyn materiaali kantaa loppuun asti ja siinä on tuntevinaan henkeä. Olikin mielenkiintoista huomata omien havaintojen jälkeen saatteessa käytetyn termiä sielukas. Ja kerrankin aiheesta.
Essence of Fearin soidessa kolea veto käy läpi talon tavallista voimakkaampana. Galsan fiiliksen saavuttamiseksi ei ole edes tarvittu mitään yliampuvia kikkailuja. Rokkoisimmatkin maisemat saadaan aikaan harkitun tasokkaisiin sävellyksiin varsin tavanomaisella otteella, josta Sacrifice for Nothing käy mainiosta onpinnäytteestä. Deadly Force puolestaan yllättää olemalla muuta materiaalia reilusti reippaampi, ja hoilauskertosäkeineen se kummasti piristää albumin puoliväliä.
Klassikkokappaleita raskaan musiikin historian lehdille tältä levyltä ei tule jäämään. Sen verran rattoisasti reilu kolmivarttinen kuitenkin kuluu kerta toisensa perään, että jotain omaa tässä on keksitty.

8/10

Lähde: SUE

Ja Jyväskylän hurjapäille tiedoksi, että Nowenin keikka siellä Suomen yhdestä mageimmista kaupungeista on toteutumassa. Lisää, jahka saadaan satarosenttinen varmuus.

[Hammer]

Ja Jyväskylän hurjapäille tiedoksi, että Nowenin keikka siellä Suomen yhdestä mageimmista kaupungeista on toteutumassa. Lisää, jahka saadaan satarosenttinen varmuus.

Tolokutonta! Yritänpä saada kirjoitettua syvä-(kurakaari)analyysit uudesta levystä ennen kuin valloitatte Jyväskylä "Cityn".

[Lappis]

Miasma tipahti tänään postiluukusta ja sieltä löytyy myös Nowenin kuulumisia levyn tekemisen tiimoilta, treenimetodeista ja kaikkea siltä väliltä.
Lehdenhän voi myös ostaa digitaalisena altaolevasta osoitteesta hintaan 2,90€;
http://www.lehtiluukku.fi/" onclick="window.open(this.href);return false;

Suosittelen toki tilaaman lehden himaan, maksaa jotain 20 euroa vuodelta. Miasmaahan ei saa enää ostettua lehtipisteistä, mutta yksittäisnumeroita voi tilata himaansa allaolevasta osoitteesta;
http://www.miasma.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

Jostain syystä sivut eivät juuri nyt pelitä ainakaan täällä mun päässä, mutta eiköhän ne kohta linjoilla jälleen ole.

Ja Club PRKLE Stadissa toimii näyttämönä 23.3 kun lavalle nousevat Nowen, Sadistik Forest ja ArchiTorture

[Lappis]

Jahas, setit on treenattu keikkaa varten ja kyllähän vaikuttaisi hikinen iltapuhde olevan edessä. Missäs se Hammerin superraportti viipyy

[Hammer]

^ Kyllä se on tulossa, ehkä hyvin piankin, vaikka on muiden kiireiden takia jäänyt kirjoittamatta. Missäs viipyy Jyväskylän keikkapäivämäärä, jotta tiedän, mikä on levyanalyysin takimmainen deadline?

[asa]

^ Kyllä se on tulossa, ehkä hyvin piankin, vaikka on muiden kiireiden takia jäänyt kirjoittamatta. Missäs viipyy Jyväskylän keikkapäivämäärä, jotta tiedän, mikä on levyanalyysin takimmainen deadline?

Arvostelunhan voi tehdä vasta kun on testannut biisien toimivuuden livetilanteessa

[Lappis]

Näillä näkymin, johtuen Hra. Räihän alkavista kiireistä Before the Dawnin riveissä, Nowen/Gloria Morti-keikka menee pitkälle syksylle. Toki tulisimme aikaisemminkin keikalle että ei muuta kuin joku järkkäämään. Constantine/Nowen-rykäisy kesälle? Siitä vaan joku puuhamieheksi ja mehän ajamme J-kylään välittömästi.

En tiedä, onko tästä ollut puhetta, mutta tuolta löytyy levy myös Spotifyn puolelta;
http://open.spotify.com/album/4wrl28kIKJMqLtrFiVTakh" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja tosiaan, viikon päästä älämölöidään Stadissa Architorturen ja Sadistik Forestin kanssa.

Tuossa virallista tiedotetta asiaan liittyen;

SADISTIK FOREST JA NOWEN LEVYNJULKAISUKEIKOILLA KURITUSHUONE IV:ssa

Toisen levynsä Death, Doom, Radiation 21.3.2012 julkaiseva oululais-savolainen death/thrash-ryhmä SADISTIK FOREST tekee neitsytmatkansa pääkaupunkiseudulle levynjulkaisukeikan merkeissä Kuritushuone IV -tapahtumaan. Pohjoissuomalaisille bändeille on aina hienoa soittaa levynjulkaisukeikka Helsingissä, ja nyt tästä unelmasta tehdään jälleen totta. Edellisen kerran Kuritushuone oli samoissa merkeissä oululaisen Antipopen uuden levyn tiimoilta joulukuun alussa.

Sadistik Forest sai alkunsa Possessedin comeback-keikkojen innoittamana kitaristi Antti Heikkisen toimesta kesällä 2007. Pian kasvoi lihaa luiden ympärille ja kokoonpano – jonka herrat olivat aiemmin soittaneet useissa bändeissä – oli valmis. Bändi halusi tehdä brutaalia, periksiantamatonta death metalia ja tässä onnistuttiin siihen malliin hyvin, että debyyttilevy Sadistik Forest oli totta elokuussa 2010, julkaisijanaan Violent Journey Records.

Toisella levyllä Death, Doom, Radiation bändin tyyli täsmentyy ja soitto kuulostaa entistäkin selkeämmältä, mutta yhtä määrätietoiselta kuin edellisellä ja perimmäisten asioiden äärellä ollaan jälleen.

Lahtelainen jo vuonna 1999 perustettu NOWEN saapuu tapahtumaan samoissa merkeissä kuin pohjoisen miehet. Nowenin toinen levy Essence of Fear ulostui tammikuussa 2012. Kuritushuone IV -keikka tulee olemaan Nowenille näin ensimmäinen esiintyminen levyn tulon jälkeen. Albumi on ehditty noteerata medioissa edellistä (Nothing But Hate, 2010) tanakampana tapauksena. Nowen tunnetaan runnovaa death metalia thrash-vaikutteilla tuottavana kokoonpanona. Bändiä on verrattu jossain yhteyksissä muun muassa Morbid Angeliin ja Deathiin. Vertailut voinee unohtaa ja tehdä itse omat johtopäätökset.

Illan avajaisaktina toimii vantaalainen kovasta nosteesta nauttiva thrash metal -yhtye ARCHITORTURE. Ryhmä aloitti jo vuonna 2005, silloin nimellä Treachery. Pari demoa tuli kyseisen nimen alla. Sitten vaihtui nimi ja täsmentyi tyylisuunta. Nyt on Architorture-nimellä tehty kolme omakustanneäänitettä. Bändi luokittelee itsensä uuden aallon thrashiksi, mutta soitosta kuuluu uusien tuulahdusten lisäksi yhtä lailla vanhoja kaikuja. Levyttämään saakka porukka ei ole vielä ennättänyt, mutta kohokohta lienee esiintyminen viime vuoden Jalometalli-festivaaleilla Oulussa. Eiköhän se debyyttialbumikin sieltä pian tule.

Kuritushuone IV:n ajankohta on perjantai 23. maaliskuuta, tapahtumapaikka PRKL Club (Kaisaniemenkatu 4, Helsinki). Ovet avautuvat klo 21 ja ensimmäinen bändi lavalla tuntia myöhemmin. Liput maksavat 6 euroa.

Viides Kuritushuone tarjoillaan perjantaina 20. huhtikuuta niin ikään PRKL Clubissa Helsingissä. Esiintyjät, aikataulut ja muut yksityiskohdat julkaistaan myöhemmin.

Yhteistyössä Miasma Magazine.

Illan aikataulu:
21:00 – ovet auki
22:00 – ARCHITORTURE
23:00 – NOWEN
00:00 – SADISTIK FOREST

http://www.facebook.com/events/192066590888756/" onclick="window.open(this.href);return false;

Allaolevasta linkistä löytyy jotain kisaa, mihin vastailemalla oikein voi voittaa bändien viimeisiä tuotoksia, ilmaista Miasman vuosikertaa Etc.

[Lappis]

Rymistellään tänään. Blastbeatia, tuplabassaria, Jarnon moshausta ja Markuksen hienoja sooloja luvassa

[asa]

Ja lappis sitten hoitelee kurakaariosaston, vai?

[Vekkuli]

Siinä ja siinä miten kerkee/jaksaa-split asettuu, mutta Nowenin takia tämänpäiväinen kiinnostaisi kovasti!

[Lappis]

Ja lappis sitten hoitelee kurakaariosaston, vai?

Ajattelin talviloman kunniaksi ottaa Barathrum-meiningillä naamarit ennen keikkaa ja sit katsella jurrissa osana yleisöä, miten jätkät soittaa. Jarno voi hoitaa vokaalit, mieheltä lähtee kunnon viemärisaundit kurkusta

[Hammer]

Onhan se jo aikakin heittää mietteitä Nowenin Essence of Fear -levystä. Tokaistakoon heti alkuun, että en ole muusikko, enkä siksi pureudu levyn kaikkiin soittoteknisiin nyansseihin tappavan tarkalla ammattitaidolla, vaan kirjoitan levystä enemmän fiiliksellä ja tunteella.

Arvostelunhan voi tehdä vasta kun on testannut biisien toimivuuden livetilanteessa

Niinpä, siksi kirjoittanenkin uuden tekstin kun huomaan, ettei bändi hallitsekaan levylle soittamiaan kurakaaria livetilanteessa.

Mutta, tässä se kaipailtu super-raportti tai analyysin tynkä nyt sitten olisi:

NOWEN: ESSENCE OF FEAR (2012)

1. Intro II

Tunnelmallista, jotenkin samalla tavalla melankolis-sävytteisen ja suomalaisen kuuloista kuin jotkin Sentencedin sävellykset. Fiilikseltään hyvinkin sentencedmäistä, vaikkakin tunnistettavaa Nowenia. Tyylikäs avaus.

2. The Egotist

Suoraviivainen ja vihainen startteri höystettynä tappokertsillä. Parin minuutin jälkeen kehiin hyökkäävä teknisempi soitto sooloineen päivineen osoittaa, ettei tässä mitään AC/DC:ta soitella kuitenkaan. Tiukkaakin tiukempaa yhteissoittoa ja paketti pysyy mahtavasti kasassa. Sanoitus on sitten sitä trademark-dissausta parhaimmillaan, sitä kamaa, jonka vain Lappis hallitsee. En nyt sano, että jakaisin sanoituksen maailmankuvan, muuten kuin tiettyinä päivinä ja tietyissä fiiliksissä, vaikka tunnistan tietyistä säkeistä myös itseni niin hyvässä kuin pahassakin.

3. The Inner Beast

Murinaosasto kuulostaa helvetin hyvältä, äijämäiseltä, karismaattiselta ja uskottavalta. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että kuulen aina ensimmäisessä säkeistössä ”Trapped in my mind” -kohdassa ”Tragedy my mind”. Rumpuja kuunnellessa tulee mieleen, että jotakuinkin tältä rumpujen pitää kuulostaa. Paljon parempi rumpusoundi kuin useiden miljoonabudjettibändien levyillä. Ja paljon parempi rumpali kuin useissa isoissa bändeissä. Aivan huikea rumpali, jos totta puhutaan. Markuksen liidiosion aikana kitara itkee upeasti kaiken rankemman rypistyksen ja tylytyksen välissä. ”Who can make me whole again?” –screamit tulevat aina kuin suoraan sydämestä. Eläytymiselle pojot. Biisi itsessään on yksi omista lemppareistani, eikä vähiten sanoituksen ansiosta. Tekstistä ja ylipäätään biisin sielunmaisemasta näkee ja kuulee sen, että ahdistusta on koettu, epätoivoa on tunnettu ja masennukset on läpikäyty. Itse voisin kirjoittaa samanlaisen tekstin tietyssä mielentilassa, joten sanoitus on kaikessa karuudessaan ja simppeliydessään aika täydellinen ja samastuttava. Finland – ten points.

4. Crown of Fallacy

Alussa lähdetään liki samoille poluille kuin introssa, suomalaiseen sielunmaisemaan – kylmään ja lohduttomaan. Sitten korvia hellitään sellaisella kurakaaririffien aatelistoon lukeutuvalla tapauksella, että kylmät väreet juoksevat pitkin selkää. Nerokas riffi, kertakaikkiaan. Ihan ekoilla kuunteluilla biisin tiettyjen osioiden black metal –henkisyys vähän häiritsi, mutta mitä enemmän tätä kuuntelee, niin sitä enemmän biisi kasvaa. Kappaleessa on lyhyeen kestoonsa nähden itse asiassa aivan älyttömästi kaikkea: yllättäviä tahdin ja tempon vaihdoksia, black-henkisyyttä, nerokasta soittoa, teknistä death metalia, upean melodisesti soivaa maalailevaa kitaraa ja myös perinteisempää kurakaari-Nowenia. Niitä biisejä, jotka vaativat kuuntelua, mutta joihin ihastuu korviaan myöten hieman pidemmän tuttavuuden jälkeen.

5. Path of Destruction

Taas sama kaava, eli kuningasriffiä pantataan vähän aikaa. Reilun puolen minuutin jälkeen kurakaaririffin hellimät korvat ovat myyty. Suomen liki parasta kitaratyöskentelyä, fanilasien kanssa tai ilman. Soolo-osiossa on vauhtia ja melodiaa kuin joissain Mercyful Faten vanhoissa kitarasooloissa. Sanoitus ei yllätä, mutta nostaa hymyn huulille. Dissaus ei petä. Upea biisi vitutusfiilisten purkuun ja käsittelyyn.

6. Sacrifice for Nothing

Lappis on kehittynyt murisijana, ihan loistavaa ja ennen kaikkea äijämäistä vokalisointia. Pitää päivittää omat murinalaulaja-listat jossain vaiheessa ja nostaa Mr. Lappalainen myös niille listoille. 02:45 alkava ”Diablo-osio” on taas sellaista korvakarkkia, että oksat pois. Lopetus-säkeistö pistää taas ihon kananlihalle, täydellistä lyriikkaa! Kaihoisan kauniit loppusävelet ovat hyvä kontrasti kaikelle rankemmalle kamalle ja sopivat itse asiassa biisin yleistunnelmaan todella hienosti. Tunnelmallista, rankkuudessaankin varsin herkkää.

7. Deadly Force

STALLONE!!! Cobra on kaikessa kasarihauskuudessaan niin legendaarista kamaa, että eihän tätä biisiä voi kuunnella kuin leveä hymyn virne kasvoilla. Sanoitukset pudottavat joka kerta. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Lappis vetämään tämän biisin ilmeenkään värähtämättä livekeikoilla vai uskalletaanko biisiä ottaa settiin? Tietysti soitatte tämän ja luultavasti encorena. Tukkanuotan vokalisti veti hiljattain Jyväskylän Pub Katseessa melkein koko setin repeilykamaa naama vihaisena tai peruslukemilla, joten ehkä Lappis pystyy heittämään tämän silkalla murhakatseella koska vain, vaikka treenikämpällä on lienee repeilty ja antaumuksella? Jos nyt biisistä sanoisin jotain, niin energinen ja nopea menopala, joka pitäisi heittää vähintään radiosoittoon kaikkien Radio Rock –hevareiden järkytykseksi. Musiikillisesti biisissä parasta on tehokkaan iskevä rumputuli, joka kuulostaa kerrassaan mahtavalta.

COBRA!!!-huutoa on tullut kokeiltua kotona. Muutamaankin otteeseen. Tulee matalalta ja miehekkäästi niin levyllä kuin kotitreeneissäkin.

8. The Honor

Taas murinat tulevat niin matalalta ja vakuuttavasti jo heti alusta lähtien, että tekee mieli murista mukana, vaikka ääni menisikin väärällä tekniikalla muristessa riekaleiksi. Haluaisin itse vokalisoida yhtä vakuuttavasti, mikä on se jippo, että ääni kestää tämän kaltaista murinaa useampia biisejä putkeen?
Itse pystyn kohtalaisen vakuuttavaan matalaan murinaan, mutta parin-kolmen biisin murisemisen jälkeen olen yleensä jo tuhonnut kurkkuni ja meininki muuttuu yhtäkkiä lähes riekaleiseksi Alexi Laiho –teiniärinäksi.

Heti alkuhuuto Murder! tuo Sepulturan Beneath the Remainsin mieleen. Ja sehän ei ole huono juttu, sillä edellä mainittu levy on ehkä maailmankaikkeuden kovin tai ainakin yksi kovimmista thrash-/death-levyistä. Riffittely on läpi biisin juuri sitä Nowenia, jolle olen myynyt sieluni jo vuosia sitten. Puolivälin jumalainen väliosa sooloineen päivineen on liki parasta mitä voi musiikiltaan toivoa; Technical death metal, hell yeah! Sanoitus pureutuu taas mukavan tiukasti asian ytimeen, joten ei valittamista silläkään sektorilla.

9. Acts of Deceit

Alun ”yöää!!!”-huuto pudottaa heti tuolilta ja heilauttaa melkein kahvit syliin. Riffittely on niin tunnistettavaa Nowenia, että biisiä voisi kutsua lähes malliesimerkiksi Nowen-kappaleesta. Kertosäe on omaan makuuni ehkä levyn vaatimattomin, ei huono, mutta ei myöskään sellainen kliimaksi kuin kertsiltä odottaisin. 02:04 lähtien sitten tuleekin melodia, joka hetken kuulostaa aivan Kreatorin Enemy of God –kappaleesta pöllityltä, muistaakseni kohdasta ”Those who die along the way…”. Voi olla, että muistan kohdan ja biisin väärin, mutta onneksi Nowenin yhtäläisyydet siihen, kylläkin hyvään, osioon kestävät vain muutaman sekunnin. Ei mene plagiontisyytösten puolelle, sillä tämä biisi heittää sen osion jälkeen kehiin sellaista teknistä kitarataiturointia, josta Kreatorin ukot voisivat vain päiväunissaan haaveilla. Kaikesta korvakarkista ja kurakaarista huolimatta levyn etäisin veto itselleni, sillä kertosäe ei vain ole täysin mun juttu. Kova biisi joka tapauksessa.

10. Corrupted by Poison

Nyt tarjotaan jo paikoin suorastaan härskejä melodioita, fillejä ja kiemuroita kaiken perinteisemmän Nowenin ohella. Olette te (aika) mestareita soittamaan. Vaikka en soittamisesta paljoa tiedä, niin sen tiedän, että tämä ei ole mitään helppoa kamaa. Hetkittäin mukavan progeilevaa ja haastavaa, eikä siksi tartu ihan ensimmäisellä kuuntelulla takaraivoon, mutta jaksaa kiehtoa ja yllättää vielä useampien keskittyneidenkin kuunteluiden jälkeen. Sanoitus tuottaa uskovaisiin ja uskontoihin elämässään pettyneelle mielelle kaikessa ylimielisyydessään, dissaus-henkisyydessään ja tylyydessään jotain sairasta mielihyvää.

11. Essence of Fear

Alun puhaltava tuuli luo fiilistä, jota seuraavat melodiat johdattelevat mukavasti basson kolahdellessa jykevästi taustalla. Eeppistä kappaletta lupaileva alku, eikä sitä seuraava eeppisen melodinen ja jykevä riffi yhä munakkaana kuuluvine bassoraitoineen saa muuttamaan mielipidettä. Taiturimainen säkeistöjen taustalla soiva pääriffi (?) saa taas ihailemaan kitaraosaston teknistä osaamista. Myös jo pelkästään rumpuraidoiltaan kappale on levyn liki kiehtovinta antia, sillä voisin kuunnella naama messingillä vaikka pelkkää rumpalin suoritusta. Kappale vaihtelee ja haastaa kuulijaa, eikä polje missään vaiheessa paikoillaan.

Sanoitus on kantaa ottava ja maaliinsa osuva. Allekirjoitan tekstin ja kruunaan sen yhdeksi tämän levyn parhaista sanoituksista. Soolotkin saavat kitarat itkemään sillä antaumuksella, että ei voi muuta kuin nostaa verbaalisesti hattua.

Surumielisen kuuloinen loppu päättää levyn jättäen kuuntelufiiliksen siihen mistä kaikki alkoikin; kylmät väreet puskevat pintaan ja tajunta jää melankolissävytteisen tunnelman armoille. Erinomaista, suorastaan eeppistä kaikessa veret seisauttavassa tunnelmassaan. Jos ei ihan levyn paras, niin ainakin koskettavin biisi. Vielä en osaa nimetä yhtä ja parasta biisiä, sillä niitä parhaita biisejä on niin monia, mutta mitäpä sitä väkisin yhtä nostamaan ylitse muiden, kun kukaan ei moiseen valintaan pakota.


Loppuyhteenveto: Essence of Fear on kokonaisuudessaan teknisempi, monipuolisempi ja soitannollisesti tiukempi paketti kuin Nothing But Hate. Vaikka alkuun olinkin sitä mieltä, ettei tämä levy ihan pärjäisi vertailussa debyytille, niin joudun tällä kertaa syömään sanani. Harvinaista kyllä, mutta levy kohensi ja kohentaa osakkeitaan tasaisen vahvasti joka kuuntelulla. On tämä sittenkin vähän parempi kokonaisuus kuin Nowenin debyyttilevy, ei selvästi, mutta hiuksenhienosti. Aivan alkuvaiheissa olisin täräyttänyt levyn arvosanaksi jotakuinkin 4 tai 4+ / 5, mutta nyt arvosana on kivunnut jo sinne 4½ - 5- -osastolle. Eli, ei nyt ihan täydellinen levy, mutta hyvin lähellä sitä. Taitaa olla alle 10 levyä saanut minulta sen täydet 5-tähteä, joten Essence of Fear on aika kärkikastissa jopa kaikista kuulemistani levyistä. Ainakin levy on oman tyylilajinsa ehdotonta parhaimmistoa, vaikkei nyt sentään jumalaiselle Beneath the Remainsille ihan vedäkään vertoja. Soitannollisesti myös yksi parhaiten soitetuista äärimetallilevyistä.

Nyt käyn raivaamassa levylle tilaa hyllystä, kurakaarilevyjen kunniapaikoilta, jonkin Death-nimeä kantavan täysin tuntemattoman yhtyeen vierestä.

[Lappis]

^ Mies osaa kirjoittaa. Kiitokset vaivannäöstä.

Ja tokihan Deadly Force tänään Stadissa kajahtaa ilmoille. Eiköhän sellainen menopala setissä tule pysymään pidempäänkin. Sen näkee sit, meneekö repeilyksi vai ei...

[Hammer]

^ Mies osaa kirjoittaa. Kiitokset vaivannäöstä.

Kiitos. Mielelläni kirjoittelen vastaavia tekstejä jatkossakin, jahka julkaisette lisää levyllisiä kurakaaria. Jos musiikki muuttuu yhtäkkiä kurakaarista liian hempeisiin sulosointuihin, niin sitten saattaa tulla aavistuksen tylympää analyysia. Sitä Nowenin loogisen kehityksen päätepistettä eli Love-levyä toki asiaan kuuluvalla hartaudella odotellessa.

Ja tokihan Deadly Force tänään Stadissa kajahtaa ilmoille. Eiköhän sellainen menopala setissä tule pysymään pidempäänkin. Sen näkee sit, meneekö repeilyksi vai ei...

Pitäkäähän setissä ainakin Jyväskylän valloitukseen asti - otetaan kisa siitä kumpi repeilee biisin aikana enemmän: yleisö vai bändi. Veikkaan, etten itse pysty vetämään koko biisiä mukana murhaavan tiukalla extreme metal -katseella. Leveä hymy puskee väkisin pintaan.

[Vekkuli]

Ei mennyt putkeen oma osallistuminen, kun to-pe yönä ei saanut nukuttua yhtään. Tuli sitten mentyä jo kympin jälkeen koisimaan Sadistik forestikin oli kuulemma hyvä.

Tarvii paikata sitten jossain vaiheessa, tai vääntää se yhteiskeikka jos ei muu auta

[Lappis]

^ Yhteiskeikkaa vaan kehiin.

Olihan taas mukavaa. Parit Moshpitit syntyi mutta näytti kaatuvan erään kaverin turhan väkivaltaiseen toimintaan kyseisessä pitissä. Ei kuitenkaan nämä metallipitit ole ihan samoja kuin HC-keikoilla.

Intro II
The Egotist
The Inner Beast
Bleed, Suffer and Die
Crown of Fallacy
Path of Destruction
Dead Meat
Sacrifice for Nothing
Deadly Force
The Honor
Pathetic Existence

Jotenkin noin. Joutui biisin tiputtamaan setistä ettei setti veny liian pitkäksi. Olisihan tuota mielellään vaikka toiset 45 minuuttia soittanut

[Lappis]

Nowen-haastattelu viimeisimmästä Miasma-lehdestä. Markus Makkonen on mies tekstin takana.

Nowen

Sielukasta ja aitoa

Lahden Nowen on tahkonnut kuolometalliaan jo pitkään. Vuonna 1999 perustettu teknisemmän tyylin yhtye aloitti uransa kitaristi Mikko "Lappis" Lappalaisen sooloprojektina, kasvaen lopulta täyden bändin mittoihin. Debyyttialbumi Nothing but Hate näki päivänvalon vuonna 2010 ja yhtyeen kakkoskiekko Essence of Fear silppuroi tietään kauppoihin alkuvuodesta 2012.

Nowen on monelle demo-ja ug-julkaisuja seraavalle tuttu nimi. Kipakoista tulituksistaan ja taiturimaisesta soitostaan tunnettu yhtye onkin kaikessa hiljaisuudessa tehnyt jo varsin pitkän päivätyön pysyen kuitenkin pitkälti valtavirran tutkan ulkopuolella. Uudella albumillaan Essence of Fearilla yhtyeellä on kuitenkin kaikki ässät hihassaan suuremman tunnettavuuden ja arvostuksen haalimiseen. Yhtyeen perustaja ja voimahahmo Mikko Lappalainen ja basisti Jarno Nurmi keskustelivat Miasman kanssa hieman bändin kuulumisista.

Ilman turhaa hankaamista

Nowenin levy-yhtiö Violent Journey Records on rummuttanut jo tovin nettiin maistiaisia yhtyeen uudelta albumilta. Jos Essence of Fear on kuulostanut irtopaloina aiempaa selkeämmältä ja iskevämmältä, korostuu vaikutelma levyn kuultuaan entisestään. Nowen tuntuukin löytäneen ilmaisulleen varsin terhakan ja tulivoimaisen konseptin.
Millaisin miettein odottelette itse uuden albumin julkaisua?
-Jokainen bändin jäsen varmasti odottelee levyn ulostautumista. Studion jälkeen ollaan pidetty tästä bändistä hivenen taukoa ja treenaus keikkoja varten aloitetaan heti vuoden vaihteen jälkeen. Niin ja mä olen duunaillut uutta materiaalia kolmannelle levylle ja yrittänyt kovasti buukkailla keväälle keikkoja, Lappis kertoo.
-Erittäin suurella mielenkiinnolla odottelen, minkälaista palautetta levystä alkaa kuulua ja keikoille on tosiaan jo kova hinku, nyt, kun on uuttakin kamaa esitettävänä, Jarno jatkaa.
Verrattuna Nowenin debyyttiin Nothing but Hateen uutukainen on huomattavasti helpommin sisäistettävää materiaalia ja riffeillä on taipumus jäädä päiviksi päähän surraamaan. Mitä levyjen kanssa tehtiin toisin, vai olivatko syntytarinat täysin identtiset?
-Itse asiassa mitään ei teknisesti ajateltuna tehty juurikaan toisin, Lappis toteaa. - Mä tein himassa biisin, mentiin Villen (Vehviläinen, rummut) kanssa treenikselle ja sorvattiin biisi jotenkin kasaan. Pari-kolme kertaa edellämainittu ruljanssi per biisi ja studioon. Studiossa sit rummut narulle ja rumpuraidat demokitaroineen jätkille stadiin. Pojat treenasivat korvakuulolta himassa, tulivat studiolle, kun aika koitti, ja soittivat omat osuutensa purkkiin ideoidensa kera. Näin siis kummankin levyn kanssa. Poikkeusta löytyi sen verran, että uudelle levylle sekä Jarno että Markus(Taipale, kitara)ovat myös tehneet biisin per mies.
- Meidän tyyli on aina ollut se, että hyvinkin vähällä treenauksella mennään studioon. Näin saadaan biiseihin enemmän ilmavuutta ja variaatioita, koska jokainen otto on erilainen. Homma pysyy myös jännittävänä, koska kukaan ei sessioiden alussa tiedä, miltä valmis levy tulee kuulostamaan.
Millaisin miettein Nowen sitten muistelee debyyttiään?
- Ruokankaan Vesku teki joka suhteessa erinomaista työtä ja koska luotto mieheen on kova, ei tullut mieleenkään lähteä vaihtamaan tallia. Meillähän on itseasiassa Veskun kanssa jo aika pitkä historia. Ensimmäisen kerran oltiin tekemisissä vuonna 2002 tai 2003. Mies kasasi silloin Suomen demoskenestä kokoelmaa nimeltään Demonstration of Penetration ja pyyteli meitä myös mukaan, johon toki suostuimme, Lappis kertailee. - Joskus 2006 Vesku kyseli jälleen ug-bändejä kokoelmalle, ja tällä kertaa se ilmestyi Miasman kylkiäisenä. Biisi oli Illusions Where hell Begins-minilevyltä. Vesku on ollut meidän matkassa mukana jo aikalailla alusta asti. Tai me Veskun matkassa, miten päin sen nyt haluaa laittaa. Hienoa, pyyteetöntä työtä mies on tehnyt raskaan musiikin eteen ilman riskiä rikastumisesta. Respect.

Kuolema ei ole kaunis

Nowenia pidetään death metallin teknisemmän saran kyntäjänä. Mitkä ominaisuudet yhtye itse kokee musiikilleen tärkeimmiksi? Teknisyyden, biisien kokonaisuudet vai kenties jotain aivan muuta?
- Aika vaikea kysymys. Yleismaailmallisesti voisi kait sanoa, että henkilökohtaisen soiton ja koko bändin yhteensoiton tiukkuus on tämän bändin missio ja samalla hyvän Nowen-biisin tärkein ominaisuus. Biisit/riffit yleensä syntyvät mun tapauksessa ihan soittamisen ja treenaamisen sivutuotteena ja kun treenaus on lähes päivittäistä, syntyy myös riffejä. Toiset menevät duunipäivän jälkeen oluelle rentoutuakseen, mä menen himaan; vahvari päälle, skitta kouraan ja treenaamaan. Tapansa kullakin, Lappis toteaa pienen pohdinnan jälkeen.
Jarno muistuttaa myös musiikillisen monipuolisuuden ja yllätyksellisyyden merkityksestä. Kuten metallimusiikissa yleensä, myös Nowenissa vannotaan iskevien riffien nimeen.
Essence of Fearia kuunnellessa huomaa, että useassa kappaleessa puidaan lyriikoiden osalta hieman samoja aiheita, useilla eri näkövinkkeleillä. Onko albumi teemallinen kokonaisuus? Ainakin omien demonien kanssa painiskelua ja ihmiskuntakritiikkiä olin aistivani.
- Aikalailla napakymppiin osuit. Lyyrisesti näin suoraa "politiointia" on viimeksi tullut kirjoitettua Cursed or Blessed-demon aikoihin. Itse asiassa yllätyin hivenen itsekin muutamista omista lyriikoista, Lappis tuumaa. - Omien demonien kanssa on painiskeltu jokaisella julkaisulla ja se aihe on lähellä sydäntä, koska tiedän, että tuolta omalta pimeältä puolelta löytyy raakamateriaalia suhteellisen runsaasti. Suoranaista teemaa ei sinällään uutukaiselta löydy, mutta kyllä kaikki lyriikat ovat löyhästi toisissaan kiinni. Sama juttu oli edellislevynkin kanssa. Lyyrinen johtoajatus lienee toi Lähi-idän tietty uskonto ja kaikki järjettömyys, jota siellä sitten harrastetaan autuaana ja onnellisena uskonnon nimissä. Lapset manipuloidaan taistelemaan aseet kädessä jo pienestä pitäen, itsemurhaiskut, kunniamurhat ja niin edelleen.
- The Honor-biisi on esimerkiksi tositarina ihan oikeasta elämästä ja juurikin siitä, miten veli ampuu siskonsa kunnian nimessä. Itselleni herää välittömästi kysymys, että mikä hitto on kunniallinen kuolema? Kunniallinen kenelle? Kuolet vanhuuteen, rintamalla, toisen käden kautta, uskonnon takia, miten vain, niin kyllä kunniat ovat kaukana itse kuoleman hetkellä. Uskaltaisin väittää, että mikään kuolema ei ole kaunis eikä millään tavalla kunniallinen. Typerä klisee, jonka viljeleminen pitäisi kriminalisoida.
- Lappiksen demonien kanssahan tässä bändissä enimmäkseen painitaan, Jarno heittää. - Vakvasti ottaen nuo jokaisen henkilökohtaiset demonit ovat toki sellaisia, että niiden kanssa painimisesta tuskin ihan lähiaikoina päästään eroon, eli sillä rintamalla on varmasti edelleen sanoitusaiheita tiedossa. Ne lyriikat, jotka itse tein tälle levylle, seuraavat tosiaan aika pitkälle noita mainittuja teemoja. Toki ne lähestyvät asiaa vähän eri tyylillä kuin muut sanoitukset, mutta erilaisia lähestymistapoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.
Haastattelua tehdessämme on kulunut päivälleen kymmenen vuotta Death-legenda Chuck Schuldinerin kuolemasta. Evil-Chuckin tekemä uraauurtava työ äärimetallin kehittämiseksi on kuultavissa myös Nowenin musiikissa. Toki vaikutteina, ei apinointina. Onkin pakko kysyä, millainen miesten itsensä suhde kyseiseen artistiin on. Ainakin media tuntuu liittävän bändiä Chuckin musiikilliseen perintöön tuon tuostakin.
- Minun henkilökohtainen suhde Deathiin ja herra Schuldineriin on aina ollut todella tärkeä ja varsin vahva. yksi suurimpia syitä, miksi aikoinaan innostuin kitaran soittamisesta. Leprosy oli julkaisuvuotenaan(1988) se levy, mikä vei mennessään. Tosin, en bändiä nimeltä tunnistanut kuin vasta vuonna 1991. Tuhat kertaa kopioitu c-kasetti ilman mitään nimiä, niin jäi bändin nimi epäselväksi. Toisen puolen sisältöä en kyllä valitettavasti enää muista. Edelleenkin se tärkein yhtye, jos yksi pitäisi valita, mutta totta kai on monia muitakin bändejä, joilta on vaikutteita imetty. Mitä vanhemmaksi tässä on tullut, sitä laajemmaksi koko vaikutteiden kirjo on mennyt. Välillä, riippuen ihan fiiliksestä, kuunnellaan kyllä jotain ihan muuta kuin raskasta musiikkia. Muutamia metallibändejä jos mainitsee, niin Akercocke, Vader, Anthrax, Paradox, Emperor, Dream Theater, Faith No More, vanha Sepultura ja tietty Iron Maiden. Tuo lista on siis ihan totaalinen pintaraapaisu, Lappis tuumaa., mutta toteaa Deathin olevat toden totta se Nowenin yhteinen suosikki, jota kaikki arvostavat ja jonka kautta musiikkia peilataan.
Essence of Fearin saatekirjeessä käytetään levyn sisällöstä varsin silmäänpistäviä adjektiiveja. Levyä kuvataan ennen kaikkea sielukkaaksi ja sen aitoutta korostetaan useaan otteeseen. Nyt saatte kyllä kertoa hieman lisää. Miten nämä piirteet ilmenevät musiikissanne?
- Mahtaako sielukkuus ilmetä mitenkään, taisi Jarno vain runoilla jotain dramaattista saatetekstiin, Lappis nauraa. - Vakavasti puhuen, meillä on aina järjettömän hauskaa studiossa ja nimenomaan ilman alkoholia. Koko bändi vaikuttaa olevan luovimmillaan aina studiossa ja ideatkin ovat välillä sen mukaisia. Toivon, että tämä hauskuus ja aito rakkaus musiikkia ja varsinkin soittamista kohtaan myös kuuluu lopputuloksessa. Myös valtaosaa lyriikoista on oikeasti mietitty eikä lähdetty tälle "Paloitellaan kaikki"-linjalle. Mietittiin yhdessä, että se linja on jo läpikäyty edellisellä levyllä.
- Aitous tulee taas ehdottomasti teknisen puolen kautta eli Nowen on koko olemassaolonsa ajan kiskonut joka soittimen purkkiin ilman klikkiä ja muita apukeinoja. Rumpusämplejä ei levyiltämme löydy eikä myöskään triggereiden napsutusta. Uusimmalle levylle jätimme myös kaikki pikkuvirheet, mitä ei itse äänityksen aikana huomattu eli mitään ei lähdetty jälkikäteen korjaamaan. Vokaalit ovat 98% ykkösellä sisään vedettyjä ja kitarasoolot ovat pääosin studiossa improvisoituja. Markus taisi miettiä yhden soolon etukäteen ja mä katselin kahdet soolot. Tosin, toisen totesin studiossa heikoksi ja improvisoin koko soolon uusiksi.
- Toki pientä uhoa oli mukana saatetta miettiessä, mutta niinhän sitä kuuluukin olla, Jarno kiteyttää. - Musiikillisen aitouden Lappis jo kiteyttikin, mutta näkyyhän tuo aitous myös tietynlaisena rehellisyytenä. Asiaahan on lähes mahdoton sanoilla kuvailla, mutta tuskin kukaan, jolla on palo luoda musiikkia tai mitä tahansa ilmaisua, voikaan tehdä muuta kuin jotain sielukasta ja aitoa.

Outo kiinnostaa

Essence of Fearin kannen maalaus on metallilevyksi varsin poikkeuksellinen. Vaalean sinisen ja valkoisen pakkassävyt edustavat sitä värikartan vähemmän hyödynnettyä puolta, mutta ehkäpä juuri tästä syystä kansi on suorastaan poikkeuksellisen vaikuttava ja mieleenpainuva. Voitteko kertoa hieman graafisen kokonaisuuden taustoista?
- Noora Ekström on kannen maalannut ja hän on Markuksen parempi puolisko. Kyseessähän on siis ihan taulu ja tauluhan vei välittömästi huomioni, kun vierailin Markuksen ja Nooran luona tuossa viime keväänä. Ensimmäinen kommenttini taisi olla, että "tuossa on meidän seuraavan levyn kansi!". Näin sitten kävi ja kyseinen taulu on nyt minun ja avovaimoni seinällä, toki Nooran signeeraamana. Häneltä tuntuu tauluja tulevan suhteellisen vauhdilla, joten voisi jo hiljalleen alkaa katselemaan seuraavan levyn kansikuvaa. Tuberculosis Witheriasta hoiti sitten muun homman eli lay-outit, logon ja niin edelleen. Mies teki myös loistavaa työtä, Lappis valoittaa taustoja.
Tuberculosis on myös yhtyeen ensimmäisen albumin ilmeen taustalla, joten hänen ja Nowenin yhteistyö juontaa juurensa jo kauempaa.
- Kansi on kyllä todella kaunis ja siitä voisi saada paljonkin irti erilaisia ajatuksia, Jarno tuumaa. - Jos kuitenkin tyydytään yhdistämään maalaus levyyn, niin tärkeitä yksityiskohtia ovat tietty tuo kylmyys ja silmien ummistaminen. Kylmyys voi olla oman itsensä täydellistä jäätymistä esimerkiksi niiden uskonnollisten painostusten seurauksena, mitä levyllä kuvataan, tai se voi olla muunlaista jäätymistä. Silmät voi sulkea monestakin syystä, mutta yleensä ihmiset lopulta tekevät sen ihan itse ja vapaaehtoisesti, omien näkemystensä seurauksena. Jotkut levyn kappaleista ovat toki aika kaukanakin kannen tunnelmasta, mutta se yleisvire, joka levyn läpi kulkeen on aika hyvin kannessa kuvattuna.
Nowen koostuu varsin aktiivisista ja tunnetuista muusikoista. Ville Vehviläinen rummuttaa myös Waltarissa ja Markus sekä Lappis vaikuttavat Witheriassa. Voisi kuvitella, että aikataulujen yhteensovittaminen olisi melkoisen vaikeaa, mutta miehet muistelevat, että vain pari keikkaa on jouduttu perumaan muiden kiireiden vuoksi.
Tarjoaako Nowen sitten kenties jotain erilaista tai erityistä muihin yhtyeisiinne nähden?
- Nowen on minulle bändi siinä kuin Witheriakin, tosin sillä pienellä erotuksella, että kyseessä on enemmänkin minun visioni bändistä ja musasta. Näin ollen kannan myös sen vastuun, mikä minulla perustajana tässä bändissä on. Witheria on taas Markuksen visio samasta asiasta, joten minulla ei ole Witheriassa vastaavaa vastuuta. Toki myös soitin on eri bändistä riippuen. Jarnolla on Desecrasy ja Serpent Ascending ja mielestäni kaikki nämä toiset bändit ovat hieno juttu. Näet muita ihmisiä, muita tapoja toimia studiossa ja keikoilla, voit soittaa eri tavalla erityylistä musaa, kenties eri soittimella, Lappis muotoilee.
- Ehkä Nowen on näistä eniten ainakin minulle sellaista rennompaa puuhaa. Pääsee keskittymään enimmäkseen soittopuoleen ja nauttimaan siitä, kun taas muiden omien bändien kohdalla on erilaiset lähestymistavat, jotka sisältävät itselle enemmän stressitekijöitä, Jarno kertoo.
Vaikean kakkosalbumin klisee vilahtelee bändien haastatteluissa tuon tuostakin. Koetetaanpa siis purkaa tätä ajatusta hieman toisin ja kysytäänkin herroilta, miten haastavaksi he kokevat tulevan Nowenin kolmannen albumin. Tuleeko erittäin toimivan ja onnistuneen Essence of Fearin ylittäminen muodostumaan mielestänne vaikeaksi vai joudutaanko uuden kokonaisuuden viettämään unettomia öitä?
- Mä en oikeasti ajattele tuollaisia ollenkaan. Essence on nyt tehty ja kohta keikkaillaan sen tiimoilta. Mä olen tehnyt koko ajan uutta materiaalia ja tiedän, että Jarno on myös kehitellyt jotain. Toivon, että myös Markus jatkaa biisien tekemistä Nowenille. En mä jää tyytyväisenä makoilemaan ja miettimään, kuinka hieno ja kova levy tehtiin. Katse eteenpäin ja uutta matoa koukkuun. Mullahan on aika kova perverssio tuonne progen ja instrumentaalimusan suuntaan, mutta tuskin me nyt kolmatta albumia tullaan ihan instrumentaalikamana tekemään. Tämä bändi on kuitenkin ennenkaikkea soittajien bändi eli kyllä mua joku instrumentaalirunkkauskama kiinnostaisi. Muista jätkistä en tiedä; Voi olla, että häipyisivät ovet paukkuen, jos tällaista alkaisin ääneen ehdottelemaan, Lappis virnistää.
Jarnokin kertoo erikoisempien musiikillisten ratkaisujen kiinnostavan.
- Olen ajatellut, että Nowenin kohdalla voi huoletta tuoda ne perverseimmätkin ideat esiin, kun sellaisia ilmenee eli itseäkin houkuttaa ajatus yhä hämärämmistä ratkaisuista. Toki laatukriteerit mielessä pitäen. Ei paljon kiinnosta vääntää jotakin muka kokeellista tekotaiteellista paskaa, jonka ainoa arvo on siinä, että voi lukea itsensä "eliittiin" siinä vaiheessam kun kukaan muu ei sitä enää ymmärrä.
Pieni tahallisen prvokaation kipinä silmissään journalisti heittää lopuksi ilmoille tiedustelun Nowenin "metallijoulusta". Miten sitä juhlitaan vai juhlitaanko ollenkaan?
- Minun kohdalla se meinaa kait samaa kuin menneinäkin vuosina: Syödä hemmetisti lohta sen erinäisissä muodoissa äidin ja avovaimon kanssa ja katsella DVD:ltä Simpsoneita, Huonosti Käyttäytyviä Miehiä tai jotain laadukasta brittikomediaa. Voisi kait sanoa, että metallit ovat aika kaukana meikäläisen joulusta. Jos bändinä ajattelee, niin siinä olisi heavya kerrakseen, jos Nowen lämppäisi Motörheadia jouluaattona. En laittaisi pahakseni laisinkaan. Ja tottakai äiti ja vaimoke mukaan. Siinä olisi vaihtelua meille kaikille, Lappis naurahtaa.

[Lappis]

Nyt vasta hokasin, että tässä arvostelussahan on muutama melkein suora kysymys. Ja pari kohtaa vaatii, kertakaikkiaan vaatii pienen kommentoinnin joten...

6. Sacrifice for Nothing

Lappis on kehittynyt murisijana, ihan loistavaa ja ennen kaikkea äijämäistä vokalisointia. Pitää päivittää omat murinalaulaja-listat jossain vaiheessa ja nostaa Mr. Lappalainen myös niille listoille. 02:45 alkava ”Diablo-osio” on taas sellaista korvakarkkia, että oksat pois. Lopetus-säkeistö pistää taas ihon kananlihalle, täydellistä lyriikkaa! Kaihoisan kauniit loppusävelet ovat hyvä kontrasti kaikelle rankemmalle kamalle ja sopivat itse asiassa biisin yleistunnelmaan todella hienosti. Tunnelmallista, rankkuudessaankin varsin herkkää.

"Diablo-osio"? Ja mä kun luulin, että kyseinen riffi on aikamoinen kunnianosoitus Deathille...

7. Deadly Force

STALLONE!!! Cobra on kaikessa kasarihauskuudessaan niin legendaarista kamaa, että eihän tätä biisiä voi kuunnella kuin leveä hymyn virne kasvoilla. Sanoitukset pudottavat joka kerta. Kysymys kuuluukin, että pystyykö Lappis vetämään tämän biisin ilmeenkään värähtämättä livekeikoilla vai uskalletaanko biisiä ottaa settiin? Tietysti soitatte tämän ja luultavasti encorena. Tukkanuotan vokalisti veti hiljattain Jyväskylän Pub Katseessa melkein koko setin repeilykamaa naama vihaisena tai peruslukemilla, joten ehkä Lappis pystyy heittämään tämän silkalla murhakatseella koska vain, vaikka treenikämpällä on lienee repeilty ja antaumuksella? Jos nyt biisistä sanoisin jotain, niin energinen ja nopea menopala, joka pitäisi heittää vähintään radiosoittoon kaikkien Radio Rock –hevareiden järkytykseksi. Musiikillisesti biisissä parasta on tehokkaan iskevä rumputuli, joka kuulostaa kerrassaan mahtavalta.

COBRA!!!-huutoa on tullut kokeiltua kotona. Muutamaankin otteeseen. Tulee matalalta ja miehekkäästi niin levyllä kuin kotitreeneissäkin.

Kyllä se valitettavasti? niin menee, että treeniksellä hoidetaan ne pelleilyt ja repeilyt ja keikalla naama on aika perusasetuksissa, oli ne sanat mitä tahansa. Johtunee mun kohdalla ihan siitä, että kun soittaa ja vokalisoi samaan aikaan(tuokin on liikaa miehille eli tuurilla mennään) niin ei siinä paljoa kerkeä miettiä lyriikoiden syvintä antia.
[/quote]

8. The Honor

Taas murinat tulevat niin matalalta ja vakuuttavasti jo heti alusta lähtien, että tekee mieli murista mukana, vaikka ääni menisikin väärällä tekniikalla muristessa riekaleiksi. Haluaisin itse vokalisoida yhtä vakuuttavasti, mikä on se jippo, että ääni kestää tämän kaltaista murinaa useampia biisejä putkeen?
Itse pystyn kohtalaisen vakuuttavaan matalaan murinaan, mutta parin-kolmen biisin murisemisen jälkeen olen yleensä jo tuhonnut kurkkuni ja meininki muuttuu yhtäkkiä lähes riekaleiseksi Alexi Laiho –teiniärinäksi.

Tiedä muista, mutta oma jippo on varsin yksinkertainen; Tekniikat helvettiin ja oma tyyli kunniaan. Se, mikä tuntuu siellä kurkussa hyvälle. Tosin, muistaakseni alkuaikoina mikään ei tuntunut hyvälle mutta...
Essence-levyn vokaaleita äänitettäessä meni aikalailla tasan 4 tuntia. Välillä röökitauko, mutta vettä meni paljon ja kahvia aika pienet määrät. Vokaalit kun oli purkissa, tuli taustakööri paikalle ja taustat ineen(allekirjoittanut siis veti myös taustat köörin kanssa/köörissä). Ja viimeisenä Deadly Forcen puhtaat kertsit. Täytyy myöntää, että ne puhtaat alkoivat yskityttämään välillä, mutta sisään ne saatiin. Aamulla taisi olla hivenen ääni matalana mutta se nyt ei yllättänyt tuon session jälkeen. Parituntinen keikka menisi helposti ja voisin vielä karaokeen painella sen jälkeen laulamaan Popedaa

9. Acts of Deceit

Alun ”yöää!!!”-huuto pudottaa heti tuolilta ja heilauttaa melkein kahvit syliin. Riffittely on niin tunnistettavaa Nowenia, että biisiä voisi kutsua lähes malliesimerkiksi Nowen-kappaleesta. Kertosäe on omaan makuuni ehkä levyn vaatimattomin, ei huono, mutta ei myöskään sellainen kliimaksi kuin kertsiltä odottaisin. 02:04 lähtien sitten tuleekin melodia, joka hetken kuulostaa aivan Kreatorin Enemy of God –kappaleesta pöllityltä, muistaakseni kohdasta ”Those who die along the way…”. Voi olla, että muistan kohdan ja biisin väärin, mutta onneksi Nowenin yhtäläisyydet siihen, kylläkin hyvään, osioon kestävät vain muutaman sekunnin. Ei mene plagiontisyytösten puolelle, sillä tämä biisi heittää sen osion jälkeen kehiin sellaista teknistä kitarataiturointia, josta Kreatorin ukot voisivat vain päiväunissaan haaveilla. Kaikesta korvakarkista ja kurakaarista huolimatta levyn etäisin veto itselleni, sillä kertosäe ei vain ole täysin mun juttu. Kova biisi joka tapauksessa.

Piti oikein kuulostella toi Kreator-melodia ja Markushan sen takana on. Tosin, mies vain myötäilee mun tekemää riffiä, joten...No, mä en ole oikein koskaan lämmennyt Kreatorille, Markus kyllä on. Tai siis, onhan mulla jopa Flag of Hate-Lp ja Extreme Agressions-Lp hyllyssä. Uutta Kreatoria olen joskus kuullut n. 10 sekunnin verran.

10. Corrupted by Poison

Nyt tarjotaan jo paikoin suorastaan härskejä melodioita, fillejä ja kiemuroita kaiken perinteisemmän Nowenin ohella. Olette te (aika) mestareita soittamaan. Vaikka en soittamisesta paljoa tiedä, niin sen tiedän, että tämä ei ole mitään helppoa kamaa. Hetkittäin mukavan progeilevaa ja haastavaa, eikä siksi tartu ihan ensimmäisellä kuuntelulla takaraivoon, mutta jaksaa kiehtoa ja yllättää vielä useampien keskittyneidenkin kuunteluiden jälkeen. Sanoitus tuottaa uskovaisiin ja uskontoihin elämässään pettyneelle mielelle kaikessa ylimielisyydessään, dissaus-henkisyydessään ja tylyydessään jotain sairasta mielihyvää.

Olisin halunnut pudottaa koko biisin levyltä koska se on vanhin biisi tälle levylle= olin kyllästynyt koko biisiin. Pojat oli eri mieltä.

11. Essence of Fear

Alun puhaltava tuuli luo fiilistä, jota seuraavat melodiat johdattelevat mukavasti basson kolahdellessa jykevästi taustalla. Eeppistä kappaletta lupaileva alku, eikä sitä seuraava eeppisen melodinen ja jykevä riffi yhä munakkaana kuuluvine bassoraitoineen saa muuttamaan mielipidettä. Taiturimainen säkeistöjen taustalla soiva pääriffi (?) saa taas ihailemaan kitaraosaston teknistä osaamista. Myös jo pelkästään rumpuraidoiltaan kappale on levyn liki kiehtovinta antia, sillä voisin kuunnella naama messingillä vaikka pelkkää rumpalin suoritusta. Kappale vaihtelee ja haastaa kuulijaa, eikä polje missään vaiheessa paikoillaan.

Sanoitus on kantaa ottava ja maaliinsa osuva. Allekirjoitan tekstin ja kruunaan sen yhdeksi tämän levyn parhaista sanoituksista. Soolotkin saavat kitarat itkemään sillä antaumuksella, että ei voi muuta kuin nostaa verbaalisesti hattua.

Surumielisen kuuloinen loppu päättää levyn jättäen kuuntelufiiliksen siihen mistä kaikki alkoikin; kylmät väreet puskevat pintaan ja tajunta jää melankolissävytteisen tunnelman armoille. Erinomaista, suorastaan eeppistä kaikessa veret seisauttavassa tunnelmassaan. Jos ei ihan levyn paras, niin ainakin koskettavin biisi. Vielä en osaa nimetä yhtä ja parasta biisiä, sillä niitä parhaita biisejä on niin monia, mutta mitäpä sitä väkisin yhtä nostamaan ylitse muiden, kun kukaan ei moiseen valintaan pakota.

En yleensä muista studiosessioiden jälkeen yhtään, miten ja missä biisit tuli tehtyä. Tämä biisi on jäänyt mieleen jostain syystä. Vapaa sunnuntai, niin duunista kuin darrastakin, kitara käteen ja neljä tuntia eteenpäin= biisi oli täysin valmis alusta loppuun. Niitä välivaiheita en tosin muista. Lyriikat tuli mistä tuli, ei muista. Kait ihan omasta innosta seurata uutisia.

[Lappis]

CD.Onissa ale. Essence of Fear 5,95€:
http://cdon.fi/musiikki/nowen/essence_of_fear-17620730" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja Nothing But Hate Fireboxilta 4,95€:
http://www.firebox.fi/store/?p=en.levyt ... &pid=16459" onclick="window.open(this.href);return false;

Joku arvostelu jostain maailmalta;

Nowen is a group of Death / Thrash Finnish I had the pleasure of discovering a few weeks ago with his latest album entitled Essence of Fear, his second since its inception in 1999.

Working in a modern mix of Thrash and Death melodic metal Nowen offers original and does not fall the trap of copy / paste several formations so characteristic of this kind. The musicianship and production are flawless and LBUM full of catchy riffs and strippers.

Perfect for "headbanger" and shake his cage, ideal for car or public transport. Essence of Fear is a very good album to discover and not require multiple listens to appreciate its true value.

8.5/10

Google käänsi.
Lähde:
http://www.hurlemort.com/?p=97" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lappis]

Ylläolevasta linkistä tosiaan kummatkin levyt lähtee halvalla.

Sit jotain haastattelua englanniksi;

Welcome on Aristocrazia Webzine, who are Nowen?

Lappis: Nowen is Mikko "Lappis" Lappalainen on guitars and vocals, Markus Taipale on guitars, Jarno Nurmi on bass and Ville Vehviläinen on drums. Official releases are "Where Hell Begins" MCD 2005, "Nothing But Hate" full-length 2010 and "Essence Of Fear" full-length 2012. It is most likely we will hit the studio in 2013 so our third album will be out 2014.


You all play in other projects like Serpent Ascending, Witheria, Waltari, Enforce, Sceptical Schizo. Which are the reasons that brought you to create this band?

Lappis: Well... First of all, people seem to have wrong knowledge of me playing in Sceptical Schizo. I have never even heard the band and I don't even know what kind of music they play. So there is most likely other Mikko Lappalainen in Finland also who has bandstuff going on. But just to be clear on this matter; Nowen and Witheria are the only bands where I play. And that leads us to the next question. I am the reason why this band exist. As a young boy I wanted to play in a band with other guys but there were no bands available. So I just had to start to build my own band. That happened in 1999-2000. I moved to a bigger city, met the right guys and here we are. I wanted to form a band. That is the reason why we still exist. And second of all, for me and Markus, Witheria is not an "project", it is a full band, just like Nowen. But I don't know what that Enforce is. Our drummers old band perhaps? Ville Vehviläinen plays nowadays in Waltari and Nowen but he has no other bands.

Jarno: I wouldn't call those bands projects either. They all just have different approaches and intentions so they all have their own reasons. Nowen is quite different from other bands that I'm part of (which at the moment are Serpent Ascending and Desecresy) and Nowen is much more based on the joy of playing and having some good time.


I had the pleasure of listening and reviewing both your albums, I feel that you don't want to follow any trend or put some strange genre just to get attention, you are coherent. How do you write your songs? And how do you decide the lyrical themes for them?

Lappis: Hah. You damn right we don't follow any trends! Why should we? Our songwriting style is pretty old-school. My style is just to play guitar. sually, while I play, couple of good riffs will appear to me. At some point I have written the whole song and that's it. When the song is ready we'll go at our rehearsing place and guys will bring their ideas and playing styles into the song. No magic, just enjoying my guitar and playing with it. Nobody really decide our lyrical themes, they just come from somewhere. But usually the theme is something what I have thought about. Maybe our next record is all about love and sex? Of course we all love girls but I think our lyrical "journey" will not include girls and stuff like that in the future.

Jarno: I usually get an idea for a riff or a melody that comes to my mind and then I attempt to play it with a guitar. Quite often I fail with this attempt and then the song is ready, haha. When writing lyrics I listen to the song and try to tune in to the feeling. The words just start to flow then.


The lyrics, they have something spiritual in your approach to emotions, Lappis is the only composer, right? From what do you take inspiration?

Lappis: Actually Jarno also wrote couple of lyrics ("Crown Of Fallacy", "Acts Of Deceit") on "Essence Of Fear". And this is great, I have a sidekick writing lyrics nowadays. I wrote all the lyrics on "Nothing But Hate" and "Where Hell Begins". But I have written most of the lyrics and there is this deep side of me what I like to explore. Just thinking about life, myself, my purpose here and all the things what I love, hate and despise. For example, most of the time I really like to be me but there is this dark side of mine I don't like so much. "The Inner Beast" is all about that. We're just animals, nothing more. So I guess I take my inspiration from within and life/death that surrounds us. It's all about finding your very essence, your soul and what happens there.

Jarno: Like Lappis said, on the new album there's two lyrics that I wrote. I just want them to represent what I think and have experienced. The lyrics are based on self-examination and sometimes on certain disgusting religious dogmas. For example the lyrics of "Crown Of Fallacy" can be interpreted questioning the personal god, "The Father" of monotheistic religions or some other false authority. Yet the narrator also questions his own authority. Of course there's more to the lyrics but it would be pointless to reveal it all here. Anyway, I think that kind of lyrics are quite near to the essence of Nowen and the ideal lyrical themes for the band as those themes are something that I think we all can agree with. Though I have to disagree that we're just animals. I agree most of the people are at the stage of living like animals but it doesn't mean that it should be like that. There's more in the essence.


Both your albums have direct and straight songs, it's strange but did you notice that this is a rare feature today? People is always trying to do difficult stuff and sometimes the result is not that good.

Lappis: Actually I haven't notice that. But I have no clue what kind of music other bands write and play nowadays. My favorite bands are still the same what they were twenty years ago so maybe that is one of the reason why our music is what it is. You know, old Sepultura, Death, Vader, Deicide, Emperor, Immortal, Anthrax, Slayer, Etc.


Is it difficult to combine your commitments with your bands to have time for Nowen?

Lappis: Not at all. Like I said, for me there is only Nowen and Witheria so there is no time issues.


"Nothing But Hate" and "Essence Of Fear", if you had to introduce them to someone who did not listen to them, what would you say to make him listen to it and which are their main qualities?

Lappis: If you like fast, tight, energetic, little bit of progressive, skillful and honest metal with natural sounds and great dynamic range, give us a try.


How is the Finnish metal scene today, besides the most famous bands?

Lappis: I don't pay much of attention to the metal scene in Finland or in the world so I really don't know. Like I said, I listen those old favorite bands of mine so the metal scene in here. I don't really care. Playing guitar is probably the greatest passion of my life but listening music... I prefer movies and books instead. But actually there is this one band that really deserve to be mentioned here and that band is Crystalic. They played awesome metal and they made two albums. Unfortunately they decided to call it off last year. The legacy of Chuck Schuldiner was strongly presented in their music. Great band, hopefully they will continue their career at some point.


Which differences did you notice among the last decades ('80-'90, '90-2000, 2000-today)?

Lappis: Hahhah. Read above. But seriously, couple of things came to my mind; Sepultura died (for me) and Chuck Schuldiner died. And of course there was this Blaze Bailey-era in Iron Maiden but that didn't work so well in my opinion. His solo stuff is great though.


Second release and another time you worked with Violent Journey, how did you get in contact with Vesa and how is the relation with him?

Lappis: We have a long history with Vesa. It was 2003 when we were first time in contact with him. It was a CD-collection for finnish underground demobands and Vesa asked if we would like to get part of that collection. There were other collection also in 2006. We really trust the guy and hopefully our relationship with him will continue. Vesa is all about music, just like us. He is an truly old-schooler.


Does Nowen play live? Did you already have the chance of playing songs from "Essence Of Fear"?

Lappis: Hell yeah, we play live! Now we have this new album is out and our first gig since "Nothing But Hate Tour" is coming in 23.3 at Helsinki. And there is more to come. But I don't like to play gigs too often. I have other things in my life also what I like to do.


Metal is renewing itself, there are trends like metalcore and more and more young guys are approaching this world, which advices would you give to people who have just entered in this world which sometimes has some contradictions?

Lappis: Be yourselves and listen to your hearts.


Which are the albums that you consider fundamental for what you are today both as musicians and as men?

Lappis: There are quite many to mention... But here are THE albums:
Anthrax - "Among The Living"
Sepultura - "Beneath The Remains"
Death - "Leprosy" and "Individual Thought Patterns". Actually all Death-albums.
Metallica - "Ride The Lightning"
Emperor - "In The Nightside Eclipse" and "Anthems To The Welkin At Dusk"
Deicide - "Once Upon The Cross"
Faith No More - "Angel Dust"
Dream Theater - "Scenes From A Memory: Metropolis Part II"
Iron Maiden - "No Prayer For The Dying"

Jarno: I just want to add one single favorite of mine that is Sentenced's "North From Here".


What are you preparing now? Some dates to support "Essence Of Fear" around Europe or what else?

Lappis: It would be awesome to hit the road across the Europe and play some live shows but at the moment we are just focusing to play our live shows here in Finland. we don't have any gigselling management behind us so it is not easy to do live shows abroad. And of course I try to write new music all the time. There is five-six songs ready for our third album so things are looking pretty good in that section. If someone wants us to play in their city, feel free to contact us.


Thanks for the time spent with us, the last message for our readers is up to you.

Lappis: Enjoy your lives, it is not that long.


http://aristocraziawebzine.blogspot.com ... rsion.html" onclick="window.open(this.href);return false;

CD.Onissa ale. Essence of Fear 5,95€:
http://cdon.fi/musiikki/nowen/essence_of_fear-17620730" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja Nothing But Hate Fireboxilta 4,95€:
http://www.firebox.fi/store/?p=en.levyt ... &pid=16459" onclick="window.open(this.href);return false;

[Hammer]

Oho, nyt lähtee kyllä jo tuota Nowenin uutukaistakin hävettävän halvalla. Ostakaa, jotka ette tuota mestariteosta vielä omista!

Kiitokset Lappikselle vastakommenteista.

"Diablo-osio"? Ja mä kun luulin, että kyseinen riffi on aikamoinen kunnianosoitus Deathille...

Diablohan heittää vähä väliä kehiin niitä kunnianosoituksia Deathille, joten ei ihmekään, että välillä aika selvistäkin Death-riffeistä tulee Diablo mieleen.

Tiedä muista, mutta oma jippo on varsin yksinkertainen; Tekniikat helvettiin ja oma tyyli kunniaan. Se, mikä tuntuu siellä kurkussa hyvälle. Tosin, muistaakseni alkuaikoina mikään ei tuntunut hyvälle mutta...
Essence-levyn vokaaleita äänitettäessä meni aikalailla tasan 4 tuntia. Välillä röökitauko, mutta vettä meni paljon ja kahvia aika pienet määrät. Vokaalit kun oli purkissa, tuli taustakööri paikalle ja taustat ineen(allekirjoittanut siis veti myös taustat köörin kanssa/köörissä). Ja viimeisenä Deadly Forcen puhtaat kertsit. Täytyy myöntää, että ne puhtaat alkoivat yskityttämään välillä, mutta sisään ne saatiin. Aamulla taisi olla hivenen ääni matalana mutta se nyt ei yllättänyt tuon session jälkeen. Parituntinen keikka menisi helposti ja voisin vielä karaokeen painella sen jälkeen laulamaan Popedaa

Melkein kaikki, joilta olen asiasta kysellyt ovat sanoneet aika lailla samansuuntaisia kommentteja.
Pitänee siis riskillä opetella ja kiduttaa kurkkua, vaikka kaiken ärinän ja murinan seurauksena lähtisi ääni kokonaan. Ehkä se oma kurkulle ystävällinen tyyli löytyy, ehkä ei.

[Lappis]

Uusimmassa Miasmassa Essence of Fear osui käsittääkseni arvostelijan makuhermoon aikalailla täydellisesti;

10/10

Uusia biisejäkin on tullut duunailtua ja yli levyllinen olisi kamaa valmiina. Sanoja tosin ei ole yhtään, ainoastaan titteli. Jos tuossa syksyllä alkaisi treenailemaan ja studioon menisi jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan ihan tämän päivän asia, toi studio

[Lappis]

Harvoin tämä kurapaskabändi kymppejä saa arvosteluissa, joten laitetaan Miasman arvostelu tänne;

" Kenties yksi tämän vuoden hehkutetuimpia tapauksia on Nowenin kakkosalbumi Essence of Fear. Tämä jo yli kymmenen vuotta kasassa ollut yhtye uhkaa tarjota uutukaisellaan jotain huomattavasti sielukkaampaa kuin tämän päivän metallibändit yleensä.
Ymmärrän, mitä yhtye hakee edellämainitulla. Albumilla on selkeä punainen lanka, joka kantaa läpi albumin. Debyytti minulla on valitettavasti kuuntelematta, joten siihen en osaa EoF:a verrata. Tämän kyseisen albumin kohdalla kuitenkin tyylilaji osuu meikäläiselle juuri eikä melkein. Sopivasti old-school-hengellä toteutettua thrashin ja deathin parittelua ilman modernia kliinisyyttä, umpitukkoisia saundeja ja persoonattomia vokalisteja. Nowenilla on erittäin laadukas paketti kasassa ja levyä voi hyvällä omatunnolla pyöritellä päivästä toiseen soittimessa ilman puutumisen tunnetta. Riffeissä piisaa, vokaaleissa on ärjyä ja karjua ja lyömäsoitinosasto paukuttaa minkä ehtii. EoF miellyttää tärykalvoja kaikin puolin.
Lisäksi on nostettava esiin levyn kansitaide. Nykyään metallialbumien kannet tahtovat koostua lähinnä törkeän näköisistä digitaaliefekteistä ja täydellisesti loppuun kalutuista pääkalloista, mutta Nowen turvautuu perinteiseen käsintehtyyn grafiikkaan, tekijänä tässä tapauksessa Noora Ekström.
Albumi, jolla musiikki toimii niin kuin pitää, tuotantojälki on erittäin hyvällä maulla ja ammattitaidolla tehty ja joka on höystetty perinteisemmän kaavan kautta tehdyllä kansitaiteella, on juuri sellaista, mitä tämän päivän metallimaailma kaipaa. Essence of Fear on täydellinen vastaisku modernia metallia ja toimintatapoja vastaan."

10/10

Lähde: Miasma-magazine, Juuso Viljanen

Yllättäen muuten kansitaiteesta ei olla oikein välitetty ulkomailla. Suomalaisille se tuntuu uppoavan. Tuotannosta ja saundeista en ota kiitosta omille harteilleni. Ville hoiteli rumpusaundit, naturally, Juhon kanssa ja Juho Räihälle kuuluu puolet saundikunniasta. Mies lukee mun mielen täydellisesti näissä saundiasioissa. Ei tarvi montaa lausetta vaihtaa ja samalla sivulla ollaan. Jahka saadaan noi parit reenit pidettyä ja biisit sen maks. kolmeen kertaan läpikäytyä, lienee aika alkaa kaivelemaan Juhon numeroa ja sopia studioseteistä.
Ja Noora, joko alkaa uutta taulua tulemaan? Seinällä on tilaa ja uusi, tuleva levy kaipaa kansitaidetta...

[Lappis]

14.9. paukutellaan sit setit lävitse Torvessa. Muista bändeistä ei vielä tietoa, infotaan
Edit: Ja vaikuttaisi, että vanha tuttumme, Evil Angel, tulee kaveriksi tarjoamaan kunnon pieksäjäiset

[asa]

Siellä sit.