IndianaJones wrote:Aika hiljaiseloa mies on vaan viimeaikoina elellyt, kuihtuiko sävellyskynä vai mitä tapahtui? Onko sulla kokemusta noista uudemmista levytyksistä, ovatko vertailtavissa noiden klassikoiden kanssa?
Jep, harmittavan hiljaista on ollut Stevien toiminta jo jonkin aikaa. Yksittäisiä keikkoja sentään heitellyt siellä sun täällä, esim Riossa viime vuonna: http://www.youtube.com/watch?v=VeVYMxRi ... re=related on muuten vähän törkeän kova veto ja Steven ääni on huippukunnossa.
Onhan noita joitakin uudempia tullut kuunneltua. Hotter Than July on helkkarin kova levy. Vuoden 85 In Square Circle on myös jees, ei tosin jakoa noihin klassikoihin. Sitten tuo uusin A Time To Love on tullut tutuksi. Aika pitkä ja hiukan epätasainen, mutta kokonaisuutena erittäin hyvä levy. Noiden jälkeen on tutustuminen on jäänyt vain pariin kuunteluun per levy. Ihan kelpo kamaa ne on muistaakseni ollut, mutta ei niin hyvää että olisi saman tien tehnyt mieli tutustua tarkemmin. Pitänee kyllä lähiaikoina ottaa nekin haltuun.
Hammer wrote:Ja voi olla, että vaikkei Renkse vokalistina koskaan nousisi keskitasoa korkeammalle, niin alan pitää miehen lauluista osana musiikkia ja aivan kuin yhtenä toimivana instrumenttina.
Nyt kun sen sanoit, niin tuo on pointti jonka takia itselle toimii. Nimenomaan toimiva osa loistavaa kokonaisuutta vaikkei erikseen poimittuna mikään huikea elementti.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
np: Aerosmith - Beautiful
Hieman kyseenalaistin Aerosmithin uusimman levyn tason mutta onhan täällä muutamia hyviä vetoja mukana. Esim. tämä Beautiful on mainio biisi, upea melodia kertsissä joka nappaa heti ekalla kuuntelulla mukaan. Muuta toimivaa kamaa levyltä on ainakin LUV XXX (tuo mieleen Love in an Elevatorin), Lover Alot ja Freedom Fighter. Balladeja olisi voinut kyllä karsia pois jotta olisi tullut tiiviimpi paketti, nyt joutuu poimimaan paremmat biisit seasta.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Tälläkin palstalla on useampaan otteeseen repeilty Primal Fearin live-vedolle Running in the Dustista, mutta kyllä tälläkin vedolla on omat meriittinsä. Rumpali kädettää kapuloidensa kanssa pariin kertaan ekan 45 sekunnin sisään, kitaristi näyttää joltain anime-versiolta Tony Iommista ja Martin kuulostaa aivan paskalta. Käsittääkseni miehen ääni oli kuitenkin vielä Black Sabbath -aikoinaan ihan mainio. Tämä nyt vaan oli, noh, vaivaannuttava. No, ei tässä sentään vielä Axl Rosen tasolle mennä mutta olihan tämä nyt aika väsynyttä.
Löysin kyseisen bändin tämän biisin muodossa ja täytyy sanoa, että kolahti heti kättelyssä! Sen jälkeen onkin tullut sitten seurailtua bändin edesottamuksia aika tarkkaan ja minun listallani bändi on yksi kovimpia suomalaisia metallibändejä!
Bändin tuotoksista jollain tavalla "omimmaksi" on muodostunut tämä vuonna 2004 ilmestynyt kolmas albumi Eternium. Pitkään on bändi viettänyt hiljaiseloa, joskus Icaroksen jälkeen ilmeisesti harkitsivat vakaasti lopettamistakin, mutta käsittääkseni päättivät kuitenkin jatkaa, toivottavasti on tulossa viimeistään ensi vuonna uutta lättyä pihalle!
"It's sad funny ending to find yourself pretending a rich man in a poor man's shirt.." - Bruce Springsteen
Tälläkin palstalla on useampaan otteeseen repeilty Primal Fearin live-vedolle Running in the Dustista, mutta kyllä tälläkin vedolla on omat meriittinsä. Rumpali kädettää kapuloidensa kanssa pariin kertaan ekan 45 sekunnin sisään, kitaristi näyttää joltain anime-versiolta Tony Iommista ja Martin kuulostaa aivan paskalta. Käsittääkseni miehen ääni oli kuitenkin vielä Black Sabbath -aikoinaan ihan mainio. Tämä nyt vaan oli, noh, vaivaannuttava. No, ei tässä sentään vielä Axl Rosen tasolle mennä mutta olihan tämä nyt aika väsynyttä.
Livenä Martinin ylärekisteri on pahasti mennyttä, lähin vertailukohta kompromissien suhteen lienee Don Dokken... Toki studiossa saadaan vielä maagista soundia aikaan, tästä vuoden 2010 Phenomena-biisitä Liar on hyvin tunnistettavissa Martinin legendaarinen soundi, tykkään -> http://www.youtube.com/watch?v=Ppzgi2Wr ... re=related
Aijai kun on hyvä biisi. Pienet flirttailut electronican ja reggaen kanssa luovat omanlaisensa tunnelman.
Moving Pictures on heikoin kuulemistani Rush-albumeista. Se on erittäin hyvä, mutta esimerkiksi Hemispheresin jokainen yksittäinen kappale on loistava, niin hyviä MP:llä ovat vain Witch Hunt ja Vital Signs. Lisäksi The Camera Eye ei ole toistaiseksi herättänyt suurempia tunteita.
E:King Crimson - 21st Century Schizoid Man
Tätä biisiä ei voi kehua tarpeeksi. Riffi on murskaavan raskas, tälläisestä keskiverto melodeathbändi voi ainoastaan unelmoida. Instrumentaaliosio swingaa kivasti. Säkeistöt ovat industrial-henkiset särövokaaleineen ja taustaäänineen. Rummut ovat jotain käsittämätöntä, koko ajan hurja meno päällä.
Olenkos muuten koskaan kertonut miten, hieno soitin saksofoni on? Vitun hieno.
KC:n debyytti on erinomainen (kyllä, myös Moonchild). Toivottavasti heillä on muitakin näin hyviä levyjä.
Oi aikoja arkoja,
Aikojen uhriparkoja,
Hyveen kirveitä,
Tekoja hirveitä,
Kun lait luonnon omat
Rikkovat luonnottomat.
Theocracy - 30 Pieces of Silver
Vanha tuttu kappale, mutta yhä, paras kertosäe vuosiin. Kappale tuli sattumalta mieleen tämän uusimman Saul Schuback -käänteen myötä.
Aijai kun on hyvä biisi. Pienet flirttailut electronican ja reggaen kanssa luovat omanlaisensa tunnelman.
Kyllä. 2112:n jälkeen Rushin paras biisi. Varsinkin kappaleen loppufiilistelyt ovat upeine rumpufilleineen mahtavaa kuultavaa.
Nightwish - Song of Myself (instrumental)
Huikea biisi näin instrumentaaliversionakin. Kuorojen käyttö tässä biisissä on kutakuinkin parasta ikinä ja kliimaksi ennen "puheosuutta" on loistava. Tämän instrumentaaliversion hyviin puoliin kuuluu, että voi paremmin keskittyä hienoon musiikkiin kappaleen lopussa. Tulee aina mukavan seesteinen olo siitä. Odotan kyllä innolla huomista keikkaa ja elokuvaa.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Jumalauta, kun toimii. Mercy Falls on loistava levy, ja pitäisi vissiin tutustua tähän The Great Escapeen myös. Megaeepoksen voi suosiolla jättää Tuubi-kuunteluissa vimpaksi, sillä valtavan pitkistä biiseistä ei ole kovin hyviä kokemuksia: Manowarin Achilles-pörinän aikana teki lähinnä mieli kuolla, ja Dream Theaterin Six Degrees of Inner Turbulence oli sentään oikeasti vain sarja yksittäisiä kappaleita. Katsellaan. Yllätti kyllä pitkän tauon jälkeen, miltä Karevik kuulosti Seventh Wonderissa, sillä päällimmäisenä oli bändiä suht huonosti tuntevana lähinnä miehen ääni Kamelotin Sacrimony-kappaleessa. Loistava laulaja yhtä kaikki.
Led Zeppelin - Out on the Tiles
Isäukon lempparibändiä kuunteluun, sillä onhan nyt Isänpäivä. Tässä biisissä on jotenkin aivan upea draivi, ja olen aina pitänyt kyseistä biisiä aivan pirun aliarvostettuna ja yhtenä yhtyeen parhaista.
Äsken kuuntelin Deathin Pull the Plugin muistinvirkistykseksi, en tosin niinkään isän kunniaksi, joten aika sekalaisella kattauksella mennään. Ja ai että muuten kuulosti Pull the Plug pitkästä aikaa mahtavalta.
^ Itse myös treenaillut monien vuosien jälkeen Deathin biisejä ja voi prkle kun ne vain kuulostavat kovilta. Viritteillä tässä pieni Death-prokkis, joten joutunut ottamaan haltuun läjän Death-veisuja
Jumalauta, kun toimii. Mercy Falls on loistava levy, ja pitäisi vissiin tutustua tähän The Great Escapeen myös. Megaeepoksen voi suosiolla jättää Tuubi-kuunteluissa vimpaksi, sillä valtavan pitkistä biiseistä ei ole kovin hyviä kokemuksia: Manowarin Achilles-pörinän aikana teki lähinnä mieli kuolla, ja Dream Theaterin Six Degrees of Inner Turbulence oli sentään oikeasti vain sarja yksittäisiä kappaleita. Katsellaan. Yllätti kyllä pitkän tauon jälkeen, miltä Karevik kuulosti Seventh Wonderissa, sillä päällimmäisenä oli bändiä suht huonosti tuntevana lähinnä miehen ääni Kamelotin Sacrimony-kappaleessa. Loistava laulaja yhtä kaikki.
Jes, joku muukin sentään mieltää Six Degreesin kappaleina. Täytyykin pistää tuo The Great Escape soimaan, jossain välissä täytyy varmaan hommata tuo Mercy Fallskin kun on niin kovasti hehkutettu.
Jethro Tull - Mother Goose
Aqualungin paras? Aika kaukaiseksi jäänyt kyllä tämä klassikko, esimerkiksi joidenkin parjaama War Child on omaan korvaan mielenkiintoisempi. Ja Passion Play. Puhumattakaan Songs From the Wood/Heavy Horses kaksikosta. Noh, erinomaisen koukuttavat kitarakuviot biisissä kyllä on.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Aijai kun on hyvä biisi. Pienet flirttailut electronican ja reggaen kanssa luovat omanlaisensa tunnelman.
Kyllä. 2112:n jälkeen Rushin paras biisi. Varsinkin kappaleen loppufiilistelyt ovat upeine rumpufilleineen mahtavaa kuultavaa.
Minulla on kuvan single, jossa on B-puolena liveversio Vital Signs´sta, joka kestää hieman pidempään kuin studioversio eli studioversion loppufeidauksessa kuuluvat Geddyn kiekunat on tässä mukana.
Brainstorm wrote:Bändin tuotoksista jollain tavalla "omimmaksi" on muodostunut tämä vuonna 2004 ilmestynyt kolmas albumi Eternium
Aika harvinaisen helposti parhain levynsä tuo; mie veikkaan että se sellaiseksi jääkin.
Karpaasi wrote:Megaeepoksen voi suosiolla jättää Tuubi-kuunteluissa vimpaksi, sillä valtavan pitkistä biiseistä ei ole kovin hyviä kokemuksia: Manowarin Achilles-pörinän aikana teki lähinnä mieli kuolla, ja Dream Theaterin Six Degrees of Inner Turbulence oli sentään oikeasti vain sarja yksittäisiä kappaleita. Katsellaan.
Kovin samaa mieltä olen; itse asiassa minusta tuolla uusimman SW:in puolituntisellakin astuttiin paikoin miinoihin. Toivottavasti pitäytyvät jatkossa lyhemmissä kappaleissa.
ns: Running Wild - Land Of Ice
Olen varmaan ennenkin sanonut, mutta tästä tulee aina mieleen Ragen '93 Lost In The Ice, mutta syynä ei ole pelkästään nimien samankaltaisuus. Aihepiirithän ovat täysin erilaiset, mutta molemmille bändeille suhteellisen harvinaisina eepoksina jyskäävät jotenkin yhtä uhkaavasti. Lisäksi nämä 2 levyä taisivat tulla samassa paketissa Boxman.fi:stä silloin joskus 1999
np: Metal Church - Fake Healer
Piiiitkästä aikaa Metal Churchia kuuntelussa ja kyllä toimii! Soundit ovat jykevät aivan kuten tätä edeltäneellä The Darkilla ja tiukat riffit tulevat suoraan päin kasvoja, aivan kuten tässä genressä pitääkin olla. Mike Howe oli myös erinomainen korvaaja David Waynelle tässä kohtaa. Pitääkin tässä lähiaikoina ottaa Churchin viides studiolevy (Hanging In the Balance) vuodelta 1993 kuunteluun kun neljä ensimmäistä levyä on jo tiedossa.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
mie olen jostain syystä fiksoitunut viime aikoina 1974-86 Rollareihin. Tällä '83 Undercoverin sinkulla on erikoinen soundi, kuten koko albumillakin mutta silti tunnistettavia koukkuja täynnä.
Lappis wrote:^ Itse myös treenaillut monien vuosien jälkeen Deathin biisejä ja voi prkle kun ne vain kuulostavat kovilta. Viritteillä tässä pieni Death-prokkis, joten joutunut ottamaan haltuun läjän Death-veisuja
Milloinkas tuo Death-prokkis mahdollisesti aktivoituu? Sitten keikalle Pub Katseeseen, mars!
np: Metal Church - Fake Healer
Piiiitkästä aikaa Metal Churchia kuuntelussa ja kyllä toimii! Soundit ovat jykevät aivan kuten tätä edeltäneellä The Darkilla ja tiukat riffit tulevat suoraan päin kasvoja, aivan kuten tässä genressä pitääkin olla. Mike Howe oli myös erinomainen korvaaja David Waynelle tässä kohtaa. Pitääkin tässä lähiaikoina ottaa Churchin viides studiolevy (Hanging In the Balance) vuodelta 1993 kuunteluun kun neljä ensimmäistä levyä on jo tiedossa.
Hanging in the Balancen jälkeen jatkapa kronologisesti ja ota kuunteluun Vanderhoof - s/t eli Kurdtin soololevy vuodelta '97. Todella hyvää jytää ja todella hyvä laulaja Damon Albright (aka Scott Albright). Kirk Arrington rummuissa.
Metal Churchin vuoden '99 Masterpeace on ihan OK, mukana jopa yksi erinomainen biisi eli They Signed In Blood. David Waynen "Metal Church" -niminen soololevy on myös varsin hyvä, Munroen aikaiset MC-tuotokset onkin sitten ainakin minun korviini kovin bulkkia. Ja jos tuo Vanderhoofin soolokama kiinnostaa niin miehen nykyinen pääproggis Presto Ballet ilman muuta myös tutustumislistalle.
np: Blue Öyster Cult - Lips in the Hills
BÖC:ltä ilmestyy perjantaina boxi (16CD+1DVD) jossa kaikki studio- ja livelevyt ekasta Imaginokseen plus rariteetteja. Äxä pyytäisi 83,95e mikä ei kyllä ole ollenkaan paha tuommoiselle satsille, pitäisköhän repäistä. Revölution By Nightistakin tuo taitaa olla ensimmäinen kunnon CD-julkaisu yli 20 vuoteen.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
"The Final" Jolly Roger @ 2009 WOA alkaa päästä vauhtiin, varsinkin kun seuraava biisi on Black Hand Inn Ah, jos tätä myllytystä saisi joskus kuunnella livenä... Mathias 'metalmaschine' Liebetruthkin saa polkea niin että kuulokkeensa tippuvat. Mikäs vika muuten näissä J-S Eckertin bassoissa oli paikanpäällä, vai korjailtuko niitä on Rolfin toimesta tähän tallenteelle?
^ haha, minusta taas paikka b-puolena on tuolla BHI-sessioiden tuotteella aina ollut ansaittu, toisin kuin esimerkiksi mahtavalla (edellisen Pile Of Skullsin vastaavalla) Win Or Be Drownedilla
ns: The Offspring - Gone Away
nostalgista, perusasioita vm. 1997 kevättalvi. Muistuu mieleen tet-jaksolla kasiluokalla kun tuohon aikaan hinnoittelin Prismassa vaparin osastolla mm. levyjä, joista sitten olikin hyvä käydä ostamassa Helloweenin PBGA & KOTSK II alle kahden kympin markkahintaan myöhemmin, kun itse oli lätkinyt kyseiset alelaput
Kuinkahan paljon Offspring oikein maksaa, kun Suomeen kesäfestaribuukkaus houkuttelisi uskoakseni aika monta muutakin +/- 30-v-ikätoveriani näiden parhaiden biisien perässä fiilistelemään.
Aikakirjojen kannessa saisi olla varoitus miten ajaa meiningillään oluen pariin; yhtä juhlaa tämäkin, toinen täyspitkänsä. Tiedä vielä pärjääkö RW-tunnelmassa Seitsemän Meren Luopiolle (Eripura, 2008) mutta yhtäkaikki kova ralli myös tämä.
edit: kuten myös Noitien Tuho. Klassisinta omaa tyyliään; mutta eipä tällä levyllä yhtään heikkoa ja turhaa raitaa taaskaan ole.
Käsittääkseni miehen ääni oli kuitenkin vielä Black Sabbath -aikoinaan ihan mainio. Tämä nyt vaan oli, noh, vaivaannuttava. No, ei tässä sentään vielä Axl Rosen tasolle mennä mutta olihan tämä nyt aika väsynyttä. 
Ah, jos tätä myllytystä saisi joskus kuunnella livenä... Mathias 'metalmaschine' Liebetruthkin saa polkea niin että kuulokkeensa tippuvat. Mikäs vika muuten näissä J-S Eckertin bassoissa oli paikanpäällä, vai korjailtuko niitä on Rolfin toimesta tähän tallenteelle?
