Naputtelen kolumnit-osastolle vielä ihan kunnollisenkin tarinan, mutta tässä muistiinpanoni muutamalla lisäkommentilla The Final Frontier albumin ennakkokuuntelusessiosta EMIn konttorilla 7.7. Sain tänään vasta luvan jotain pukahtaa materiaalista. Kokonaisuutena voisi sanoa, että materiaalia on ihan perkeleesti ja levy toimisi varmasti älppärinä paremmin, koska tauon tuohon keskivaiheille jollain tapaa tarvitsee. Tykkäsin, että soundit olivat todella hyvät ja etenin kitarasoundit olivat monipuoliset ja kirkkaan kuulaat. Jollain tapaa SIT tunnelmat tulivat, mutta tätäkin mietin, että kuinka paljon mielikuvaan vaikuttaa joku käsittämätön pääni sisäinen matematiikka Bahaman studioiden vaikutuksesta. Tällaista määrää materiaalia on vaikea analysoida yhdellä kuuntelukerralla, joten ei saa hirttää munista, jos joku onkin ihan toiselle tapaa ja varaan oikeuden takin kääntöön ja mielipiteen muuttamiseen

! Summaisin kuitenkin, että ehkä paras levy sitten Seventh Sonin.
01. Satellite 15.....The Final Frontier 8:40
- Pitkä intro, noin 3,5 minuuttia
- Muhkea kitarasoundi ja rumpuvalli, joista tulee “mitä helvettiä?!” –fiilis
- Intro ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta todellakin jotain uutta Maidenille
- Itse biisi kuulosti jo ekalla kerralla Smithin kynäilemältä ja varsin helpolta mid-tempo rockerilta, jossa kaksi ihan kelpo sooloa
- Levyn heikoin biisi, jolle arvio ekan kuuntelun perusteella 2½ tähteä viidestä
02. El Dorado 6:49
- Kaikille jo tuttu, mutta kunnon stereoista kuulosti paljon paremmalta ja crash ending -alku sopi edellisen biisin jälkeen mainiosti.
- 3½ tähteä viidestä eli astetta parempi
03. Mother Of Mercy 5:20
- Noin 1,5 minuutin intro, joka muistuttaa Brucen soololevyiltä tuttua Jerusalemia, koska jonkinlainen brittiläinen ylänköjen vihreä ja aava kuva mielikuvitukseen muodostui
- Kun laukkakomppi lähtee ja biisi todella alkaa, ensimmäinen havainto on VITUSTI KITARAA!!!
- Kertsi vedetään kovaa ja korkealta ja sanat menevät jollain tapaa ”mother of mercy – angel of death, mother of mercy – angel of pain” (älkää lynkatko, jos ihan päin persettä)
- Bruce laulaa paremmin kuin AMOLADilla, jotenkin rennommin, kypsemmin, soololevymäisemmin
- Täydet 5/5 tähteä (ja on fanipoikalasit silmillä annettu)
04. Coming Home 5:52
- Ekalla kuulemalla jostain syystä tuli mieleen veikkaus Gers / Dickinson yhteistyöstä, mutta sittemminhän on tullut tietoa, että biisi on Smith / Harris / Dickinson kolmikon tuotos
- Itse biisi on slovarimainen, jossa kaksi sooloa, joista arvaisin yhden kuuleman perusteella, että Gers vetää ekan ja se on aivan killerisoolo ja Smith toisen soolon, joka ei ole yhtään hassumpi sekään
- Kertsissä lauletaan ”Coming Home, far away...” monta kertaa
- Alun ja lopun rähinät muistuttavat Out of the Shadowsia, mutta tuli myös Children of the Damnedia jostain mieleen.
- Bruce loistaa todellakin tässä, mutta vähän jäi jotain hampaan koloon, en osaa selittää, että mitä. Tosin yhdellä kuulemalla ei mitään syväanalyysiä voi tehdäkään.
- 4 tähteä viidestä
05. The Alchemist 4:29
- Up tempo rocker a la Man on the Edge
- Triplakitaraharmonioita, menoa ja meininkiä
- Gersin (?) soolo mallia hieman rävellystä mukana
- 4/5
06. Isle Of Avalon 9:06
- Eka biisi, josta ei voi millään laittaa numeraalista arviota, koska kyseessä pitkä eepos, josta voi saada irti vasta monen kuuntelukerran jälkeen jotain
- Kirja Avalonin usvat, johon biisi perustuu on minulla juuri parhaillaan luennan alla. Kirja 100% fantasiaa, jossa jumalattaret, papittaret ja muut kumppanit touhuavat keskenään rituaalimenojen ja taikavoimien maustamia sekstailujaan ja sotailujaan
- Maalaileva, unimainen alku, josta tulee aivan kirjan mielikuva venematkasta Avalonin saarelle usvan läpi, jonka vain papitar saa vedettyä sivuun
- Mukana on aivan Seventh Son of a Seventh Son biisin väliosan kaltainen kohta, joka kuulostaa todella hyvältä
- Paljon tutunkaltaisia hyviä juttuja vuosien varrelta
- Ukkosen jyrinääkin mielestäni jossain välissä mausteena
- Paljon sooloja, joista eka mielestäni Dave Murrayn Paschendalen (?) kaltainen
- vanhalenmainen jazzmetalliväliosa?!
- proge-eepos, jota ei yhdellä kuulemalla nielaista, mutta siitä jäi todella nälkäinen olo, tätä on saatava lisää!
- Crash Ending!!!
07. Starblind 7:48
- Tämä biisi kuultiin kahteen kertaan ja varovainen arvio 4 tähteä viidestä
- Kyseessä on aivan häröbiisi, jossa ihme komppi ja riffi
- Alku rauhallinen, jossa kitarointi, synat ja Brucen laulua
- Helvetisti rytminvaihdoksia ja erilaisia kitarasoundeja, sooloja ja pysähdyksiä
- Todella paljon potentiaalia kasvaa yhdeksi fanien suosikiksi
- Kestää todennäköisesti kuuntelua hautaan asti
- Erikoismaininta Adrian Smithin Somewhere In Time vaikutteisesta blues soolosta!
08. The Talisman 9:03
- Tämäkin kappale tuli kaksi kertaa, ja sille oli erittäin helppo antaa täydet viisi pistettä
- Pitkä akustinen intro taas. Tällä albumilla eivät pitkät introt tunnu häiritseviltä, koska biisit ovat niin pitkiä, että kuulija oikeastaan tarvitsee hengähdystaukoja
- Mukana folk-vaikutteita!
- Muistuttaa The Legacyä, mutta on sata kertaa parempi
- Kun laukkakomppi lähtee ja biisi itsessään oikeasti starttaa, vanha fani on pelkkää hymyä
- Fanien suosikki 100 % varmuudella
- Säkeistöt lauletaan suht korkealta ja kertsit, joita tuntuu olevan kahtakin eri sorttia lauletaan herkästi ja toinen korkealta. Kertsissä kysytään toistaen ”Where´s ...”
- Haisi Harrisille jo kaukaa, yllätys, että myös Gers mukana.
09. The Man Who Would Be King 8:28
- Taas pidempi intro, jossa kitarointia aivan Somewhere In Timen hengessä, olisko ollut lonelinessofthelongdistancerunnermainen Murrayn luritus.
- Biisin alku kuultiin kahteen kertaan, mutta levyssä oli vikaa, eikä koskaan päästy loppuun asti eli ei voi antaa pointseja. Vaikutti kyllä hyvältä alulta.
10. When The Wild Wind Blows 10:59
- Mitä tästä voisi sanoa... Kuultiin kerran ja veti niin hiljaiseksi, että huh.
- Muistiinpanoissa lukee vaan isoilla kirjaimilla TIMANTTI!
- Jotain samankaltaisuutta voi kuvitella, kun Alexander The Greatin risteyttää Dance of Deathin ja Fear Of The Darkin kanssa, mutta ei se kuitenkaan ole samanlainen kuin mitä Maiden on koskaan tehnyt. Pitkä intro, jossa tuuli suhisee
- Useita erilaisia rytmejä, soundeja
- Rento ja kypsä
- Kun albumi päättyy tuulen ääneen, tuli pakosti mieleen, että jos Maiden näin päättää 15 studioalbumin uransa, niin kyllä loppuu tyylillä
- Kuusi pistettä viidestä