Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son

Keskustelua Iron Maidenista ja kaikesta bändiin liittyvästä.

Moderator: The Killer Krew

Seventh Son of a Seventh Son arvosana

1
1
0%
2
3
1%
3
7
3%
4
36
15%
5
199
81%
 
Total votes: 246

Lowerslave
Viimeinen voitelija
Viimeinen voitelija
Posts: 1977
Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
Location: Helsinki

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Lowerslave »

Summerganon wrote:The Apparition..? Taino, ehkä silläkin biisillä on faninsa.
*nostaa kätensä*
Jostain syystä oon aina tykänny, vaikka melkein kaikki muut tuota haukkuukin. Parempi tuo on kuin esim. samalta levyltä Weekend Warrior ja Judas Be My Guide. Mutta ei siitä levystä sen enempää. Seventh Sonista sen verran, että kuuluu meikäläisen suosikkeihin Maidenin kasarilevyistä (jos Infinite Dreamsin livenä kuulisin, voisin kuolla onnellisena). Syvällisempää analyysia varten joutuisi kyllä kuuntelemaan levyn oikein ajatuksella uudestaan - eli heti sitten parin vuoden päästä, kun tulee taas Maidenin katalogi veivattua läpi :P.
Riivattu
Vempare
Vempare
Posts: 23
Joined: Tue Jun 21, 2011 23:00
Location: Turku

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Riivattu »

Kyllä minäki pidän The Apparitionista. Ohan se vähän laahava kappale, mutta parin kuuntelukerran jälkeen siitä kyllä rupeaa tykkäämään. Ja mitä tulee nyt Can I play with Madness kappaleeseen, kyllä sekin on hyvä. Vaikkei sävellykseltäänsä olekkaan samaa tasoa kuin muut Seventhin kappaleet, silti se on kyllä mukavan pirteä, vaikkakin poppimainen Maidenin biisi. Meikä kyllä tykkää.
Timbe-
Vempare
Vempare
Posts: 15
Joined: Wed Jul 06, 2011 20:59
Location: Sipoo

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Timbe- »

Riivattu wrote:Kyllä minäki pidän The Apparitionista. Ohan se vähän laahava kappale, mutta parin kuuntelukerran jälkeen siitä kyllä rupeaa tykkäämään. Ja mitä tulee nyt Can I play with Madness kappaleeseen, kyllä sekin on hyvä. Vaikkei sävellykseltäänsä olekkaan samaa tasoa kuin muut Seventhin kappaleet, silti se on kyllä mukavan pirteä, vaikkakin poppimainen Maidenin biisi. Meikä kyllä tykkää.
Komppaan, Can I Play With Madness kolahtaa mulle niin hyvin että huh huh, en tiedä miksi. :lol:
Sonisphere 2010 8.8.2010 Pori, Kirjurinluoto
Iron Maiden 8.7 Helsinki, Olympiastadion
Summerganon
Berserkki
Berserkki
Posts: 926
Joined: Wed Apr 29, 2009 18:53

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Summerganon »

Pakko vielä The Apparitionista sanoa, että onhan se siinä mielessä kasvanut, ettei se ole enää automaattisesti täyttä paskaa, vaan kuunneltava siinä missä monet muutkin biisit, en lähtisi sitä nyt täysin lynkkaamaan pelkän olemassaolonsa vuoksi, kuten joskus tuntuu tekevän. Myönnän, että olin aluksi biisiä vastaan aika jyrkästi, eikä se ole mielestäni hyvä vieläkään, mutta kun biisin oppii tuntemaan, niin sen sulattaa vähän paremmin. The Talismanin introa en aluksi sulattanut ollenkaan, vaan meinasin pitkästyä kuoliaaksi. Kun intron parin kerran jälkeen oppi tuntemaan läpikotaisin, se upposikin vähän paremmin. Jännä juttu.

Ettei mene ihan ohi aiheen, niin sanotaan vielä, että Can I Play With Madness on minustakin hyvä kappale. Ei todellakaan Maidenin parhaimmistoa ja tavallaan Seventh Sonin huonoin biisi, mutta ei missään nimessä kelvoton, vaan esimerkki hyväntuulisesta ja ihan toimivasta biisistä, jota jos nyt ei rakastakaan, niin ei vihaakaan. Liveversioissa on potkua ja toimii hassusti paremmin 7th levykokonaisuudessa, vaikka nimenomaan tavallaan sen tunnelmaa rikkookin. :D Pitäisi kyllä ehdottomasti vääntää kunnon arvostelukierros koko kataloogista, kun tulee näistä yksittäisistä biiseistä niin paljon shaibaa jauhettua. :)
"Living in this place,
Staring into space we find
We might share the corners of our lives
Infinity runs deep,
Eternity that we can't keep
Melting through the frozen wastes of time"

Bruce Dickinson - Navigate The Seas Of The Sun
Euronymous
Kisälli
Kisälli
Posts: 519
Joined: Sun Aug 14, 2011 18:49
Location: Oulu
Contact:

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Euronymous »

Arvostelempa tämänki levyn. Yksi parhaista Maiden-levyistä. Tästä arvostelusta tulee vaan aika yksipuolinen, biisit saavat ainoastaan vitosia...

Moonchild 5
Intro on akustinen, johdatteleva. Koskettimien tullessa kehiin fiilis muuttuu odottelevaksi. Kosketinsoundit on vaan ihan hirveät, kitaralla ois toiminu paremmin. Lyriikat on helvetin hyvät ja kertsin kitaramelodia on kuin taikuutta. Helvetin hyvä biisi ja yksi parhaimpia aloitusbiisejä!

Infinite Dreams 5
Tästä ei ole pahaa sanottavaa, toimii kuin junan vessa! Alku on aika poikkeuksellinen, että säe jatkuu rauhallisesti RUMPUKOMPILLA! Loppu onkin aika hektistä, aijai. Parhaimpia biisejä Maidenilta.

Can I Play With Madness 5
Päätin antaa tälle biisinperkeleelle ihan vidaillakseni bitosen, kuuluuhan se parhaalle Maidenin levylle. Kyllä tämä kelpo sinkkupoppibiisi kuuluu tälle levylle, ihan kuin Quest for Fire ja Sun and Steel POMmille.

The Evil That Men Do 5!!
Tämähän on legenda! Alkuriffi on jotenkin lunki ja rauhoittava vaikka sen jälkeen alkaakin kova laukka. Kertsi on aika poppi mutta mitäpä tosta. Ehdoton livebiisi!

Sevent Son of a Seventh Son 5
Kyllä tämä eepos on vaan hyvä! Tunnelma on hiuksenhieno keskikohdassa, Brucen saarnaa nostaa ihon kananlihalle. Lopun soolot on parhaimpia ikinä! Pisteitä menettämättä sanon että verset on liian hitaita. :lol:

The Prophecy 5!!
Tämä on ehdoton Daveilu. Ihana biisi alku-ja loppu kitarataiteiluineen. Verset kulkevat Nickon oudon ja taidokkaan rumpukompin mukana. Ei ole pahaa sanottavaa tästä, tämä jatkaa seitsemännen pojan tarinaa...

The Clairvoyant 5
Alku alkaa bassolla, eli ei voida mennä vikaan! Alku on riehakas ja hyvä, ei pahaa sanottavaa. Säkeet kulkevat mollissa ja instrumentaalikohdat duurissa. Tämäkin kuuluu tuohon ''teemaan'', mitä Seventh Son ja The Propechy edustavat.

Only the Good Die Young 5
Menopala, kertsi on vaan taikaa! Tämän haluaisin kuulla livenä, ei pahaa sanottavaa. Tämä on vaan niin hyvä, ettei sanat riitä kuvaamaan. Tästä biisistähän löytyy bassosoolonpätkäki, ei paha. Outrossa palataan levyn aloittaneeseen pätkään, ja sitten tämä jämpti kokonaisuus on saapunut määränpäähänsä.

Loppusanat:
Tää on paras Maiden-levy!! Tunnelma ja soundit ovat kohdillaan, biisit on hiottu aivan täydellisiksi. Sovituksilla onkin suuri osa tällä levyllä, ei voi ku vaan ihailla.

Arvosana: 5!

Omat arvostelut:
Sevent Son of a Sevent Son 5
Somewhere in Time 4.75
Piece of Mind 4.4
AMOLAD 4.4
Powerslave 4.25
No Prayer for the Dying 4.1
The Number of the Beast 4
Killers 3.6
Fear of the Dark 3.58
Dance of Death 3.54
The X Factor 3.36
Iron Maiden 3.2
The Final Frontier 3
Brave New World 2.9
Virtual XI 2.87
Last edited by Euronymous on Mon Feb 18, 2013 18:56, edited 2 times in total.
''No! We are not an English rock band... We are dental floss salesmen from Montana.''

Iron Maiden since 2006

Maiden Helsinki 2008, 2013, 2x2018; Birmingham 2023

SoundRanch Studio
Krugbit
Bändäri
Bändäri
Posts: 210
Joined: Thu Mar 15, 2012 12:32

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Krugbit »

Seitsemäs levyarvostelu. Aika panna 80-luku pakettiin.

Moonchild

"Seven deadly sins..." erittäin hieno aloitus levylle. Sitä seuraava nostatuskohta syntikoineen on myös toimiva mutta vähän turhan pitkä. Toisaalta livetilanteessa tuokin toimii paremmin, lisätään vain yleisön nälkää. Ensimmäinen säkeistö vyöryykin sitten voimalla päälle. Biisissä on todella pahaa enteilevä tunnelma ja Brucen "ilkeä" laulu sopii täydellisesti. Kertosäe on onnistunut, hyvä kitaramelodia taustalla. Biisin paras kohta on varmaankin väliosan lauluosuudet. "The twins they are exhausted..." Murhaavaa tavaraa. Kitarasoolot ovat hyviä. Biisin lopussa toistetaan vielä alun synakuvio ja Bruce kirkuu päälle. Tiukka ja armoton avausbiisi, ensi kesää odotellessa, vaikka kyllähän tämä kuultiinkin jo 2008. 5

Infinite Dreams

Aivan mahtava biisi, ei voi muuta sanoa. Kaikki toimii. Alun melodia on hieno, rauhallisessa ensimmäisessä säkeistössä kitaristit ja Harris soittavat taustalla hienoja kuvioita ja Bruce näyttää että laulu sujuu matalammaltakin erittäin hyvin. Biisi kasvaa alkupuolella koko ajan, mikä kasvattaa jännitettä sopivasti vähitellen. Puolivälin kohdalla jännitys sitten purkautuu rankkaan riffittelyyn ja Brucen karjaisuun. Loppupuolella painetaankin taas täysillä. Kitaristit vetävät mallikkaat soolot, joita seuraa jälleen hieno kitaramelodia. Lopuksi vielä rauhoitutaan ja kappaleen lopetus on onnistunut. Sanoituksetkin ovat hyvät, ensin lauletaan painajaisunista mutta sitten siirrytään vähän korkeammalle tasolle ja päädytään lopulta suorastaan eksistentiaaliseen pohdiskeluun. Tämänkään biisin hienoutta en alussa ymmärtänyt mutta ajan myötä tämä on kasvanut yhdeksi bändin parhaista tuotoksista. Ja sehän onkin todella hyvän kappaleen merkki. 5

Can I Play with Madness

Sitten vaihdetaan astetta kevyempään tunnelmaan. Varsin popmainen ja hittihakuinen kappale mutta sellaiseksi melko tyylikäs. Kappaleen aloitus ei tosin ole sieltä parhaasta päästä. Säkeistöt ovat melko simppelit mutta kertosäkeessä on vähän enemmän sisältöä. Kitarat ovat kertsissä tosi hyvät eivätkä laulumelodiatkaan ole hullumpia, vaikka ne kappaleen nimen huutamiset ovatkin aika poppimeininkiä. Ei minulla sinänsä ole mitään popmusiikkia vastaan, siitäkin genrestä löytyy hyviä biisejä, mutta sellainen meininki ei kuitenkaan sovi Maidenille niin hyvin. Väliosassa on yritetty jotain poikkeavaa mutta se onkin tällä kertaa melkeinpä kappaleen heikoin osuus. Ei tämä mikään huono biisi ole mutta jää vähän muiden jalkoihin tällä levyllä. Hittihakuisuutta korostaa myös kappaleen pituus, vain kolme ja puoli minuuttia. Killersin jälkeen sellaisia ei ole ollut paljoa. 3,5

The Evil That Men Do

Levyn toinen hittikappale ja mielestäni ihan ansaitusti. Erityisesti kappaleen alku on hieno, ensin tyylikäs intro ja sen jälkeen mahtavaa riffittelyä. Kitarat ovat itse asiassa koko kappaleessa erinomaiset. Siinä onkin yksi asia josta erityisesti pidän tällä levyllä. Kitaristit soittavat taustalla jatkuvasti jotain omia kuvioita, mikä tuo lisää syvyyttä ja mielenkiintoa kappaleisiin. Samalla Harrisin basso kuitenkin huolehtii komppaamisesta, joten meininki pysyy hyvänä. Pre-chorus ja kertsi ovat huomattavasta toistosta huolimatta mielenkiintoisia, mistä kiitos kuuluu pitkälti äsken mainitsemalleni seikalle. Kitarasoolo oikeastaan menee siinä sivussa, mikä ei tarkoita että se olisi huono, vaan se täydentää kappaletta hienosti. Vaikka biisi on myös toimiva keikkabiisi niin tämä ei pääse ihan täysin oikeuksiinsa livenä. Kappaleessa on sellainen atmosfääri, jota on vaikea toteuttaa livetilanteessa. En tiedä kuinka moni on tästä samaa mieltä kanssani, mutta minulle juuri se tunnelma on olennainen osa tätä kappaletta. 5

Seventh Son of a Seventh Son

Albumin magnum opus. Alkukin on sopivan mahtipontinen kuorotaustoineen. Sama meno oikeastaan jatkuu koko kappaleen. Selväksi käy että tässä luodaan jotakin suurta. Kitarat ovat tällä kertaa melko yksinkertaiset mutta Bruce tulkitsee aika dramaattisesti. Sanoituksillakin luodaan kohtalokasta tunnelmaa. Kertosäe on suorastaan raivoisa. Säkeistöjen ja kertsien jälkeen onkin sitten vuorossa jotain ihan muuta, kun tulee laskeutuminen hiljaiseen väliosaan. Väliosassa on upea, hiipivä tunnelma ja Bruce puhuu väliosan värssyt uhkaavaan sävyyn. Nostatus väliosasta lopun soolokohtaan on hyvä mutta hieman ylipitkä. Kerran-pari tulee jo sellainen fiilis että "eikö se nyt vieläkään lähde" mutta se on pikkuvika. Kappale huipentuu kitarasooloon joka onkin yksi Maidenin parhaista. Murray ja Smith pistävät menemään kaiken mitä repertuaarista löytyy. Soolojen jälkeen tulee vielä loppuun hienot melodiat joilla kappale saadaan komeaan päätökseen. 5

The Prophecy

Tämä kappale on aika epäkiitollisessa paikassa, sillä edellisen jälkeen tämä tuntuu jopa vähän vaatimattomalta, vaikka hyvästä biisistä puhutaankin. Uhkaava ja painostava kappale, ehkä vähän Moonchildin tyyliin. Sanoituksissakin on jotain samaa, Lucifer se siellä naureskelee. Tosin tässä kappaleessa ei hirveän paljoa lauleta, instrumentaalinen väliosa on aika pitkä. Kappale loppuu hiukan yllättäen melankolisten akustisten kitaroiden säestyksellä. Ja omasta mielestäni kyseessä on vieläpä biisin paras kohta. Loppu toimii myös hyvänä siltana seuraavaan kappaleeseen. 4

The Clairvoyant

Kappaleen bassointro on aika luonnollinen jatkumo edellisen biisin lopetukselle. Sitten tulee duurissa menevä kitarariffi mutta säkeistössä mennäänkin taas mollissa. Vähän epätavallinen ratkaisu tällaiset vuorottelevat duuri- ja molliosuudet mutta toimii kyllä hyvin. Tässä kappaleessa kuullaan taas sitä mitä tuossa aiemmin hehkutin eli kitarat ovat loistavat. Säkeistöissä kitaristit soittavat aika vähän mutta laatu korvaa määrän. Minimalistiset kitarakuviot luovat hienon tunnelman. Kertsissä kuullaan taas hyviä taustamelodioita. Sanoitukset ovat kappaleen nimelle sopivan mystiset ja vievät Seventh Sonissa alkaneen tarinan tyngän päätökseen kun päähenkilö selvästikin kuolee. Tämäkin on oikein hyvä biisi mutta kuitenkin "vain" hyvä biisi. Jokin viimeinen silaus tästä puuttuu ja siksi ihan täysiä pisteitä ei tipu. 4,5

Only the Good Die Young

Loppuun vielä kunnon menobiisi, ja meno on synkkää. Todella negatiiviset sanoitukset, kuten melkein koko levylläkin, mutta toimivat ja sopivat hyvin kappaleeseen. Musiikillisesti kappale on hyvä rypistys levyn loppuun ja tunnelma on taas kerran loistava. Säkeistöjen kitaraosuuksia on jälleen ilo kuunnella. Bruce vetää hienon tulkinnan ja laulaa itse asiassa melkein koko kappaleen suht matalalta. Mukava kuulla tätäkin puolta miehen laulusta. Plussat myös väliosan bassovetoisesta kohdasta. Lopetus on tehty isosti, tosin vielä loppurevitysten jälkeen tulee sama juttu kuin millä levy alkaa ja ympyrä sulkeutuu. Tyylikäs päätös levylle. Tämä on kuitenkin myös yksi Maidenin kaltoin kohdelluimmista kappaleista. Kun tätäkään ei ole soitettu livenä niin tämä on täysin syyttä jäänyt varsin vähälle huomiolle muiden kuin fanien keskuudessa. Seventh Son nyt on niin vahva albumi että sen voisi aivan hyvin esittää livenä kokonaan. 5

Päättöarvioinnin aika ja keskiarvoksi tulee 4,625 ja pyöristetään 4,63:een. Looks like we have a winner. En usko että mikään tulee tätä enää ylittämään. Kova keskiarvo tuli vaikka arvostelin kappaleet erikseen, tämä levy on kuitenkin ennen kaikkea kokonaisuus, enemmän kuin osiensa summa. Tuo ympyrän sulkeutuminen oikeastaan vielä alleviivaa tätä. Periaatteessa kokonaisarvosanaa voisi siis vielä nostaa tuosta mutta antaa sen nyt olla. Maiden joka tapauksessa saavutti huippunsa tällä albumilla ja vaikka on tämän jälkeenkin tehnyt tukun hyviä levyjä, tätä se ei ole pystynyt ylittämään.

Seventh Son of a Seventh Son 4,63
Somewhere in Time 4,56
Powerslave 4,13
Piece of Mind 4,11
Iron Maiden 4,06
The Number of the Beast 4
Killers 3,85
There was a point to this story, but it has temporarily escaped the chronicler's mind.
- Douglas Adams: So Long, and Thanks for All the Fish
Necromancer
Peräruiske
Peräruiske
Posts: 61
Joined: Tue Mar 20, 2012 18:28
Location: Tampere

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Necromancer »

Albumi, joka jää vuosien kuluessa aina välillä "unholaan". Vasta keikalla muistaa kuinka kovia ne kovat biisit olivatkaan oikeasti. Levyllä on yksi heikko lenkki ja se on Prophecy.

1. Moonchild: 5
2. Infinite Dreams: 4
3. Can I Play with Madness: 3.5
4. The Evil That Men Do: 5
5. Seventh Son of a Seventh Son: 5
6. The Prophecy: 2.5
7. The Clairvoyant: 4.5
8. Only The Good Die Young: 4.5

KA: 4.25

Iron Maiden: 4.10
Killers: 3.80
The Number Of The Beast: 4.25
Piece Of Mind: 3.45
Powerslave: 3.85
Somewhere In Time: 4.55
Seventh Son Of A Seventh Son: 4.25
No Prayer For The Dying: 3.35
Last edited by Necromancer on Thu Jan 23, 2014 15:49, edited 1 time in total.
AntiSmuli
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2215
Joined: Sun Oct 19, 2008 15:47

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by AntiSmuli »

Nyt kun on välillä aikaa kirjoittaa tännekkin, niin kysästään tätä, johon joku viisaampi vois valottaa vastausta. Monesti, ainakin ennen, monet toivat esille muuten täydellisen Seventh Son CD:n, mutta monet korostivat Nickon pientä kauneusvirhettä jonkin fillin muodossa. Asan muistan tästä ainakin mainihtineen ? Mikähän tuo filli on ja missä biisissä ?
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
asa
MAIDEN HELL
MAIDEN HELL
Posts: 6061
Joined: Tue Jan 06, 2004 18:48
Location: Lahti Metal HELL
Contact:

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by asa »

AntiSmuli wrote:Nyt kun on välillä aikaa kirjoittaa tännekkin, niin kysästään tätä, johon joku viisaampi vois valottaa vastausta. Monesti, ainakin ennen, monet toivat esille muuten täydellisen Seventh Son CD:n, mutta monet korostivat Nickon pientä kauneusvirhettä jonkin fillin muodossa. Asan muistan tästä ainakin mainihtineen ? Mikähän tuo filli on ja missä biisissä ?
Lienee tarkoitat Infinite Dreamsin kohtaa 5.19, jossa jää yksi snaren isku kompista pois tai se on erittäin hiljainen.
asa
MAIDEN HELL
MAIDEN HELL
Posts: 6061
Joined: Tue Jan 06, 2004 18:48
Location: Lahti Metal HELL
Contact:

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by asa »

No ei sitä nyt välttämättä sieltä seasta helposti erotakaan. Siitä nyt ei ole muuta kerrottavaa, kuin että yksi lyönti on jäänyt jostain syystä pois, mahdollisesti kapula osunut kanttiin. Päättäneet jättää levylle, kun otto muuten ollut hyvä, siihen aikaan ei ihan samanlailla hinkattu levyjä kuin nykyään.

EDIT: Euronymouksen viesti hävisikin tästä välistä.
AntiSmuli
Sateentekijä
Sateentekijä
Posts: 2215
Joined: Sun Oct 19, 2008 15:47

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by AntiSmuli »

^Danke schön. Empä oo tuollaista ennen huomannut, vaikka biisi on kuunneltu ties kuinka monta kertaa.
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
Euronymous
Kisälli
Kisälli
Posts: 519
Joined: Sun Aug 14, 2011 18:49
Location: Oulu
Contact:

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh

Post by Euronymous »

Juu, poistin viestini kun en aluksi huomannut sun selitystä. Halusin kuulla siis vain tuon kohdan biisissä. Minäkin luulen että osunut pikkasen kanttiin, että ei sitten kuulu aivan täydellisesti tuo isku.
''No! We are not an English rock band... We are dental floss salesmen from Montana.''

Iron Maiden since 2006

Maiden Helsinki 2008, 2013, 2x2018; Birmingham 2023

SoundRanch Studio
On the worlds hands
Viikonloppusoturi
Viikonloppusoturi
Posts: 259
Joined: Mon Jun 13, 2011 23:00
Location: Kuopio

Re: Albumikeskustelua ja äänestys: Seventh Son Of A Seventh Son

Post by On the worlds hands »

Noniin, kevään mahdollisesti viimeisen "kunnon" pakkaspäivän kunniaksi (ehkä Lappia lukuunottamatta), otetaan kylmään ja tunteettomaan käsittelyyn jäätävä levy (jos tajusitte). Kymmenisen vuotta keulilla paistatellut Pedon Lukema saattaa joutua väistymään kärkipaikalta, katsotaan. Jätetään kuitenkin saatesanat tähän ja mennään asiaan.

Yritän pureutua ensin sanoituksiin lyhyesti (toivottavasti joku tajuaa edes vähän) ja sitten muihin osa-alueisiin. En pureudu yksityiskohtiin koska en osaa enkä rehellisesti sanoen jaksa, mutta tein pientä researchia kuitenkin. Jokainen joka tämän arvostelun lukee varmasti tietää suurinpiirtein mistä puhutaan, sama miten päin honkia asian itse horisen.

Kyseessähän on siis syntiikkapitoinen teemalevy, jonka kaikki kappaleet ovat sanoituksiltaan kytköksissä toisiinsa. Seitsemännen pojan seitsemäs poika on siis Orson Scott Cardin kirjoittamaan fantasiaromaaniin pohjautuva hahmo, joka saa syntyessään outoja voimia, esimerkiksi kyvyn nähdä tulevaan jne. Hän syntyy keskiaikaiseen kylään joka on ikiaikaisten profetioiden mukaan(?) tuhoon tuomittu ja jonka hän yrittää pelastaa vaikka kukaan ei kuuntele hänen varoituksiaan. Tuolloin keskiajallahan kylät olivat yhteisöjä joista pidettiin kiinni vähintään yhtälailla kuin nykyään kokonaisesta maasta.

Hyvä ja paha yrittävät molemmat saada pojan puolelleen hänen vasta mittaillessaan voimiaan. Albumin alussa paholainen tulee hänen vanhempiensa luokseen kertoen vielä syntymättömän pojan vääjämättömästä kohtalosta tuhoutuneessa kylässä. Pojan isä alkaa nähdä traumaattisia unia sekä tulevaisuuteen. Tässä kappaleessa levyn eka puolikas.

Lopulta poika syntyy ja isä kuolee. Poika näkee ennustuksen kylänsä tuhosta mutta kukaan ei usko häntä. Kylä tuhoutuu ja hänen oma voimansa tuhoaa pojan. Jäljelle jää vain toteamus siitä, että pahuus elää ikuisesti ja katastrofeja tulee aina tapahtumaan, mutta ihmisen tulisi oppia niistä. Löyhä aasinsilta tähän päivään, jolla voisin lainata Brucea Doningtonissa -92: War is bullshit. Tässä kappaleessa levyn toka puolikas.



Moonchild

Alkaa akustisesti kasvattaen hiljalleen tunnelmaa Adrianin kaikuefektisellä synakitaramelodialla. Biisi kasvaa vauhdikkaaksi jyräksi jossa kertosäkeet ovat yllättävänkin livemäiset ja vaikkei laulu olekaan mitään korvia hivelevää, niin sopii täysin biisin ja koko levyn tunnelmaan. Kyllä tässä jossain määrin pystyy aistimaan paholaisen joka tulee kylvämään epäilyksen siemeniä pariskuntaan; synnyttääkö äiti kenties jonkinlaisen murhaajan, tai onko poika jollain muulla tavalla häiriintynyt, onko itsemurha ainoa ratkaisu estää tuleva tuho jne. Tuntuu että kitarasoolot ja väliosa olisi oikein laboratoriossa kehitelty tätä varten. Vahva avaus ja päivänselvä valinta avausraidaksi sävellyksellisestikin, sillä koko biisi on oikeastaan sellaista tunnelman nostatusta alusta loppuun. 4,5

Infinite Dreams

Tässä saattaisi olla Hallowedin jälkeen jopa bändin paras biisi. Olen kuunnellut hiljattain tämän pelkällä bassolla, ja yllätyin kuinka simppeli tämä tavallaan on, mutta biisin rakennetta ajatellen avainasemassa. Pakko oli luntata joitakin muiden kommentteja nimenomaan tästä biisistä, ja yhdyn näkemykseen että basso on jotenkin ylös-alas jumputtava mikä synnyttää erikoisen illuusion biisin ympärille. Kitaroissahan sitten on kaikenlaisia monimutkaisiakin tunnelmaa rikastuttavia jippoja. Eikä tätä ilman strategisiin paikkoihin ripoteltua syntikkahöystettä voisi kuvitellakaan. Alusta loppuun saakka dynaamisesti etenevä kompakti paketti jossa on groovemaista ilmavuutta ala Nicko McBrain. Tässä biisissähän seitsemännen pojan isä tosiaan näkee enneunia kylän tuhosta sekä ajautuu pelkotiloissaan pohtimaan kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuutta. 5

Can I play With Madness?

Piti luntata, ja tämä taisi olla listakolmonen ilmestyessään singlenä brittilistoille. Ihan hyvin siihen nähden että perinteinen hevi alkoi mennä muodista noina kasarin loppuaikoina thrash metallin ja myöhemmin grungen vallatessa alaa. Selvästi levyn "kaupallisin" biisi duurivoittoisine tunnelmineen (mikä ei ehkä kappaleen kontekstiin erityisemmin sovi), stemmoineen jne. Vaikka ei nyt toki ihan jenkkimarkkinoille ole suunnattu, niin on tässä kieltämättä sellainen hittihakuisuuden vieno vivahdus jo ihan kestonkin puolesta. Monet eivät tästä tykkää, mutta itse en tätä näkemystä allekirjoita. Vaikka kieltämättä studioversio ei mikään tarunhohtoinen ole, niin kyllä tämä livenä on levyn parhaimpia biisejä, ellei jopa se paras, sekä ehdoton osa albumikokonaisuutta. Ei nyt bändin elämäkertaa ole tässä lähettyvillä, mutta muistaakseni kulki alunperin työnimellä On the Wings of Eagles, joka sitten ennen äänityksiä ilmiselvästi vaihdettiin. Bruce taitaa vastata sanoituksista, Adrianin käsialaa verset, bridget, chorus. Väliosasta ei voi erehtyä, se on ilmiselvä Steven panos kappaleeseen. 3

The Evil That Men Do

"...speaking of the evil that men do..."

Levyn selvästi soitetuin kappale livenä ja siinä mielessä jo vähän puuduttavakin. Toki ymmärtäähän sen miksi tätä on veivattukin niin paljon, sanoisin että niinsanotusti catchy biisi alusta loppuun, erityisesti kertosäen osalta. Joskaan en ikinä ole mikään biisin massiivinen fani ollut syystä tai toisesta, syy saattaa olla mielestäni hieman ärsyttävässä bridgessä. Muilta osin, etenkin massiiviselta introltaan, sävellys on erinomainen. Vielä kun oltaisiin saatu inasen hitaammaksi kaikuefektillä maustettuna, niin ai että. Mutta hyvä ehdottomasti näinkin. Sanoituksellisesti biisi taitaa viitata takaumana seitsemännen pojan syntyyn. 4

Seventh Son of a Seventh Son

Albumin nimibiisissä päähenkilö vihdoin syntyy selvännäön lahjoineen, edessä raskas taakka tähtiin kirjoitetusta tulevaisuudesta ja kylän tuhosta "so it shall be written, so it shall be done. Sisältää lukuisia rytminvaihdoksia ja alkuosa on syntikoineen hieman haikea. Laulu ehkä keskeisimmässä osassa levyä tässä biisissä, johon eläydytään fantastisesti. Biisin keskivaiheilla tehdään niinsanotusti merimiehet ja hiljennytään hartauteen, joka myöhemmin kasvaa vielä niinkutsuttua edeltäjäänsä massiivisemmaksi kitarailotulitussarjaksi. Jos nyt jotain miinusta haetaan, niin minusta biisi on vähän ylipitkä toisinkuin Mariner, tuo hiljainen väliosa vähän kiikunkaakun, mutta ainakin biisin alkuosaa olisi ehkä inasen verran voinut typistää. Ei sentään vielä tässä vaiheessa kertosäe vienyt kolmea minuuttia biisistä, joten siinä mielessä vähän turhaa nillitystä. Mutta minulle tämä ei ihan niin kova juttu ole ehkä pituuden tai sitten jotenkin turhan ahdistavan / haikean tunnelman vuoksi. Tai sitten olen enemmän perinteisemmän suoraviivaisen rockin perään, ikinä en ole ollut mikään eeppisten syna-kristallipallo-minkälie sankarihevin suurin ystävä, vaan joku Wrathchild / 22 Acacia Avenue -osasto on enemmän heiniäni. En ole tätä koskaan loopilla kuunnellut, vaan vähän aina jopa odottaa koska se hidas väliosa alkaa, ja sitten minuutin päästä että koska se loppuu. Silti eihän se biisiä missään nimessä huonoksi tee. Tuo loppuosa etenkin Adrianin toisesta soolosta aina viimeiseen sekuntiin on levyn parasta antia yhdessä Infinite intron ja väliosan kanssa. Taustakuoron "mölinä" todellakin toimii. 3,75

The Prophecy

Murrayn jokalevyinen kiintiösävellys, ainakin jos tasaisen vauhdin taulukkoa tutkaillaan. Erittäin kaksijakoinen, intro on äärettömän hyvä, ja väliosa sooloineen korviahivelevää. Sitten käänteisesti akustinen outro ehkä jotenkin irrallinen ja jatkuu turhan pitkään , mikä ehkä lienee syy miksei tätä livenä soitettu. Enpä juuri pidä siitä muutenkaan. Plus jotenkin tuo laulu menee samaan kastiin, sinänsä ei mitään vikaa ja tunnelmaa on, mutta silti jotenkin pliisua touhua. Ehkä takerrun liikaa tuohon hyvän ja pahan "vuorotteluun". Joskus ei vain osaa selittää. Verset uppoaa ihan hyvin meikäläiseen muuten. Sanoituspuolella kyläläiset syyttävät päähenkilöä siitä ettei hänen ennustama kylän tuho (vielä) toteutunutkaan, eikä tulevaisuutta voi ennustaa tai muuttaa, hyläten hänet 3

The Clairvoyant

On lempibiisejä levyltä. Olen ehkä hieman vastarannankiiski kun 7th Sonit, Prophecyt ja Only the Goodit ei niin uppoa, mutta tämä on huikea. No, makuasioistahan ei tunnetusti kiistellä. Biisi kasvaa yksi kerrallaan mukaan hyppäävine instumentteineen paremman termin puutteessa, suokaa anteeksi, voimaballadia voimakkaammaksi voimaballadiksi. Tässä on jotenkin jännä sekoitus iloista ja surullista meininkiä, joista molemmat loksahtavat tähän kuin palapeli, toisinkuin ehkä Madnessin hilpeys tai nimibiisin haikeus. Tunnelma tässä on uniikilla tavalla taianomainen. Kertosäe, jota aikoinaan vierastin, se on sellainen josta olen nyttemmin oppinut pitämään. Livenä toimii yllättävänkin hyvin, ja ihan aiheesta ollut vakiovieras setissä. 4

Lyhyt sanoituskatsaus: Päähenkilö oppii hallitsemaan voimiaan, mutta sekoittaa sen mikä on totta ja mikä ei, jolloin kuolema on ainoa ulospääsy "as soon as you´re born, you´re dying". Toisessa säkeessä kertoja toteaa, ettei poika nähnyt omaa tuhoaan. Jälleensyntymälle annetaan vielä kuitenkin mahdollisuus.

Only the Good Die Young

Hieman epätyypillinen lyhyehkö päätöskappale. Pientä jatkumoa albumin neloskappaleelle, pahuus jatkaa eloaan kävi miten kävi. Päähenkilön elämää tarkastellen paholaisen ja hänen menneen itsensä toimesta todetaan, ettei kohtaloonsa voi vaikuttaa. Sokea usko parempaan (epäonnistunut ennustus) ei myöskään auta, vaikka pahuus ei varsinaisesti voittanutkaan, vaan merkkeihin tulevasta tuhosta olisi pitänyt itse osata varautua paremmin.

Sävellyksellisesti myös Evilille pientä jatkumoa, ehkä Evilin suosio alkuperäisessä livesetissä esti sen, ettei tätä biisiä olla kuultu koskaan livenä. Tai sitten kyse voi olla akustisesta outrosta, joka päättää levyn samalla tavoin kuin sen aloitti, ja se ei livetilanteeseen olisi niin hyvin istunut. Jokatapauksessa tämäkään ei itselleni ihan mikään kuolematon klassikko ole. 3



Laitan jo tämän sisään, lisään kohta loppukaneetit ym.

Noniin, nyt voi lisätä loppuluritukset kun on saatu arvostelu turvallisesti eetteriin ettei vahingossakaan katoa bittiavaruuteen, ja otettu hieman välipalaa. Olihan tuo pienimuotoinen urakka, mutta lopulta ihan palkitseva. Hitto, kun viime kesänä oli 7th Son fiilis ja nyt olisi No Prayer -fiilis, mutta tein arvostelut päittäin :D sen kun olisikin osannut ennustaa...

Toivottavasti en mennyt kovin pahasti sekaisin missään kohtaa ja saitte edes jotain selvää sanoitusten pintapuolisesta analysoinnista. Pitää lukea uudestaan ja korjata joku päivä tässä jos sattuu huomaamaan, että jossain kohtaa sattuu puhumaan yhtä ja kirjottamaan toista..

Yllättävän ei-puuduttavaa oli etsiä taustatietoa biiseihin, ja itsellekin sanoitukset aukesivat ihan uudella tavalla, mikä on kerrassaan upea juttu vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, vaikka en niin ajatuksella paneutunutkaan. Kyllä Maiden jos ottaa, niin ennenkaikkea myös antaa. Kuten hieman ounastelinkin, niin vaikka itselle ei 7th Son ole bändin paras levy kuten niin monelle, niin piti nyt kuitenkin yrittää tehdä kunniaa ja panostaa edes se minimi. Soitannollisesti varmaankin paras levy ja yhtyeen huippu kyseessä silti. En tosiaan itse ole mikään älytön magia-fantasia systeemien ystävä ainakaan musiikissa, niin siksi ei tämä kokonaisuutena ole paras, vaikka yksittäisissä biiseissä on ehdottomasti koko kataloogin kattavia helmiä.


Tällainen arvostelu tällä kertaa, näillä puhein Adrianille aikaista syntymäpäivää ja toivotaan, että jos joku on tehnyt suosiollisia ennustuksia Ukrainan tilanteen suhteen, ne menisivät onnellisesti maaliin toisinkuin kuin Seitsemännellä Pojalla kävi.

1. The Number of the Beast: 4
2. Seventh Son of a Seventh Son 3,78
3. Killers: 3,5
4. Iron Maiden: 3,5
5. Dance of Death 3,5
6. Fear of the Dark 3,25
7. Virtual XI 3,18
8. No Prayer For The Dying 3,15

Edit: jo perinteiseen tapaan kirjoitusvirheitä hieman korjattu ja joitakin lauseita täydennetty.
Post Reply