The Final Frontier albumikeskustelu

[nickorules]

Viddu mikä alaku levyssä...aattelin jo että mikä radion vitsi tää on...no kuunnellaan-

Minä säikähdin, kun ennen levyä soittivat Ramonesia.

Piiloraita Blietzkrieg Bop .

[Karpaasi]

Kommentoidaanpa nyt epäselvempiä biisejä ekan kuuntelun jälkeen, kun alkaa olla jo aika selkeä mielipide kappaleista:

Kuuntelin ekaa kertaa omalta levyltä juuri äsken kokonaisuuden läpi, ja alkaa vaikuttaa, että The Alchemist saattaakin vääntyä vaikka ihan hyväksi kappaleeksi. Eihän se Bruce Dickinsonin The Alchemistia piekse, mutta ihan hyvä ränttätänttä-kappale se on Dickinsonin The Magicianin lyyrisessä hengessä. The Magicianissakin myös toimi tuo kaahausmeininki yhdistettynä äärimmäisen korneihin lyriikoihin itseään bostailevasta taikurista. Luulenpa, että noilla lyriikoilla oli meikäläiselle muutenkin aika suuri vaikutus, kun luin niitä samalla tuon "ensikuuntelun" yhteydessä. Pahoittelut väärästä mielipiteestä, kun dissasin tätä aikaisemmin.

The Man Who Would Be Kingistä en aio vieläkään mielipidettäni korjata, vaan lähinnä vahvistui käsitys, että paska biisi on kyseessä. Tylsä intro (Wild Windiä mukaan lukematta kaikissa biiseissä on paska akustinen intro, jos sellainen on tarjolla), tylsä säkeistö ja kruununa huono kertsi. Keskikohdassa hirveän sooloripulin (Daveko tästä vastuussa? For the Greater Good of Godin Daven soolon ohella hirveintä 2000-luvun sooloilua )taustalla soiva rytmi on helvetin hyvä. En osaa miltä muulta bändiltä yhtye kuulostaa tuossa kohtaa, mutta päällimmäisenä tuli joku toinen kevyempi brittipumppu (ei välttämättä edes heviä tai rockia). Tuota kohtaa seuraava duurimelodia on mukavaa vaihtelua levyn muihin liidihin. Sitten taas päädytään polkemaan niissä paskoissa säkeistöissä ja kertseissä. Ei jatkoon. Lyriikat huonot.

Satellite 15... The Final Frontier. Tuo intro on aika pirun turha periaatteessa, ja ihmetyttäähän se, miksi helvetissä on survottu yhteen kaksi toisiinsa sopimatonta biisiä. Joltain lyyriseltä kannalta näkisin, että Satellite 15 kertoo avaruuteen jumittumisen paniikista ja ahdistavasta ilmapiiristä, mutta The Final Frontierin Skorppari-rokkerissa ei kertojaa enää kiinnosta niin pirusti kuoleeko se sinne peltikoppiinsa vai ei. "No, tulihan tässä elettyä. Ehkä voisi jutella perheen kanssa mutta ei nyt liikaa oteta paineita asiasta." Muusisesti ei mitään kummallista kyseessä. Aika harmiton pala, jonka sijasta voitaisiin aloittaa suoraan El Doradolla eikä albumin sisältö mitenkään kärsisi.

Isle of Avalon. Voi jessus, sinänsä yritän pitää tästä kappaleesta jo ihan mielenkiintoisten lyriikoittensa puolesta, mutta tämä tuntuu niin perhanan tylsältä. Tuo intro toimisi sellaisena perhanan pariminuuttisena pakollisena Maiden-introna, mutta kun se soi suurimman osan ajasta huonolla laulumelodialla varustettuna. Totta kai, tässä yritetään tuoda mystisyyttä mukaan tukemaan lyriikoita, mutta hitto vie, vähintään 3 minuuttia lopusta pois! Soolo toimii yhä, mutta muuten tökkii. En pidä silti mahdottomana, että tämä kasvaisi ajan myötä.

The Talismanin lyriikoista diggaan, liekö Ghost of the Navigatorin hengenheimolainen länteen seilaamisineen ja kuolemateemoineen? Ärsyttävä introhan tässä taas on, eikä tuo riffikään (ekaa kertaa soitettaessa ylimääräisine kitarasointuineen kuulostaa todella hyvältä) ole välttämättä mikään omaperäisin, mutta perhana kuin toimii. Spirits sails they drive us on... -osan sointukulusta tulee mieleen hieman joku toinen Maidenin kappale, oletettavasti These Colours Don't Runin bridge-osa.

Starblind toimii tähän asti hyvin, mutta potentiaalia on reilusti paremmaksi kuuntelujen myötä. El Dorado, Mother of Mercy, Coming Home ja When the Wild Wind Blows edustavat levyn tiukinta kärkeä. Niistä en löydä juuri valitettavaa, tosin Mother of Mercyn lyriikat ovat tosiaan melkoista kierrätystä, mutta ne toimivat hyvin kontekstissaan.

Kyllä tämä näillä näkymin sinne 8 tai 8,5:n paikkeille varmaan rantautuu.

[Jerky]

oliskohan sieltä Compass Pointin studion nurkista löytynyt myös ne vanhat Gallien Krugerin vahvarit, joita aikanaan käytettiin?

No onneksi ei mitään transistorivahvareita ole nyt käytetty. Sitä paitsi SIT:illekin ne äänitettiin Hollannissa.

[Jyyd]

Eka kuuntelukerta takana, aika sekava fiilis tosta vielä jäi, mutta eipä tuo ainakaan paljoa pettymyksen puolelle kääntynyt, tosin ei mikään kova jymypaukkukaan ole.

- The Talismanin kohdalla tuli sellanen fiilis, että nyt lähtee ja tässä se on. Eli iski parhaiten noista toistaiseksi.
- The Man Who Would Be Kingin alku (lauluosa) muistutti jostain kumman syystä The Cultin Edietä. Kelpo biisi, jossa olisi potentiaalia kovempaankin, harmillisesti ei saada tätä biisiä kunnolla lentoon.
- When the Wild Wind Blows on viiteen minuuttiin asti vitun huikeaa menoa, etenkin kohta "Of a lifetime spent together, Long ago will be gone" toi tunteet pintaan. Se viiden minuutin kohdilla tuleva muutos olisi voitu leikata pois, ja siirtyä loppukohtiin suoraan. Pieni harmitus tuli tuossa kohtaa.
- Isle Of Avalonin intro on kyllä käsittämättömän hieno, kun samalla katsoi noita bookletin kuvia niin kylläpä pääsi tunnelmaan. Tuli jo kasaritunnelmatkin mieleen. Muu biisi esim. keskikohdilla ei vielä irronnut minulle, vaatii siis kuuntelua.
- The Alchemist tuntuu alussa vähän kepoiselta, mutta lopulta tästä paljastuu ihan hyvä nopea ralli, katsotaan onko esim. Man on the Edgen veroinen sitten loppupeleissä.
- Coming Home muistuttaa ilmiselvästi Brucen soolotuotantoa, jopa tuo rankempi osuus. En sit tiedä onko se hyvä vai huono asia, ainakin keskitason biisi tämä. Hyvät sanat
- Mother Of Mercyssä jälleen kerran about kahden minuutin intro kunnes biisi saadaan käyntiin, ehkä näitä oli pari liikaa tälläkin levyllä. Itse biisi omaa potentiaalia, ei ainakaan ole siis kehno veto.
- Satellite 15.. on kyllä lopulta käsittämättömän kehno intro, ne ekat 30-60 sekuntia olisivat riittäneet mainiosti, sitten kun tietokonerummut tulivat kehiin, niin se oli kyllä jo liikaa, harmi . Tommonen lähes viisiminuuttinen meni siis tuon parissa.
- The Final Frontier on kyllä kasvanut mulle, itseasiassa olen alkanut pitää tästä biisistä, hyvä keskitason veto, harmi kun intro on liimattuna kiinni niin pitää nyt aina kelailla tuohon.
- El Dorado oli kotiteatterin kaiuttimista mainion kuuloinen, tuo startti saa aina fiiliksen pintaan. Hyvä livebiisi, ja toimii melko hyvin myös levyllä. Tästä saa sen fiiliksen, että nyt pojat mennään!
- Starblind muistuttaa jotain AMOLAD:n vetoa, rumpukomppi on mielenkiintoinen, ei tosin karsealta kuullostanut vielä. Liika pituus vaivaa tätä piisiä, ei lähde lentoon oikein milloinkaan.

[Hilguma]

Nyt ensimmäistä kertaa levy kuunneltuna.

Jaa-a, aikamoinen möhkälehän tämä oli. Vähän on ristiriitaiset fiilikset. Sitä kun odotti jotain yhtä mahtavaa kuin Somewhere In Time tai A Matter Of Life And Death, mutta ihan näiden tasolle ei ainakaan enimmäisen kuuntelun myötä päästy. Hyviä juttuja tosin löytyy paljon, ja albumi tulee 100% varmasti kasvamaan tästä. Alkufiiliksien perusteella parhaat biisit voisivat olla Mother Of Mercy, Coming Home, jossa on vahvasti Brucen soolojuttujen fiiliksiä sekä upea When The Wild Wind Blows. Muut kappaleet (miinus kaksi ekaa, jo kauan kuultavissa olleet biisit) odottelevat vielä aukeamistaan. Viikonloppu meneekin mukavasti levyä sulatellessa.

[Bruusbruus]

Mua ottaa päähän tää Klasu Flaming ko vähättelee Maidenia ja väittää esim. että SIT ei ollut kovin kummoinen. Tai semmoisen käsityksen tuosta saa -.-

Miehen jutut aiheuttivat kyllä ihmetystä. No Prayer reilusti huonompi kuin Fear? Be Quick Or Be Dead väkisin väännetty sinkkubiisi? Virtual parempi kuin X Factor?

Mutta sille piti jo nauraa, kun mies sanoi Virtual XI:lla olevan hienot Harris-eepokset The Clansman ja The Angel and the Gambler.

Mielipideasioitahan nuo ovat. Itse en edes muista kuin muutaman biisin No Prayeriltä ja Feariltä, joten taitaa samaan kuraosastoon mennä molemmat. Be quick tosiaan on väkisin väännetty sinkkubiisi. Virtual XI on ainoa Maidenin studioalbumi (tämän uusimman ohella) jota en omista, silti olen aina pitänyt Angel and the Gambleristä.

Ja taitaa olla aika pistää TFF tilaukseen.

[rue morgue]

Nyt vasta kuuntelen levyä kunnolla ja alku kyllä kuulostaa ihan mukiin menevältä.
Intro oli kyllä jollain tavalla outo, mutta mun mielestä ok. Ehkä hiukkasen ylipitkä. No se on se taiteilijan vapaus tehdä niin kuin haluaa.
Nyt menossa The Alchemist ja kuulostaa pirun hyvältä. Kuhan kuutelen pari kertaa voi sanoa että nouseeko top5. Mun mielestä levyssä pitää olla kantavuutta (eli pitää kestää useamman kuuntelukerran),että sen voi nostaa top5 joukkoon.

Niin yritin katsoa sitä mission edit bonuksia , niin mulla sivusto rupesi herjaamaan Javasta. En jaksanut vielä alkaa kattoa missä vika. Kait yön pikkutunneilla se tulee tehtyä kun koira ja muija on nukkumassa.

[Wrathchild.]

Nyt on viis kertaa levy läpi kuunneltu, ja ei voi kyllä muuta sanoa ku että perkele vieköön kun TOIMII!

Satellite 15... The Final Frontier ja El Dorado

Tuo intro on kyllä ihan käsittämätöntä kuraa ja kertakaikkisen ärsyttävä. Tuskin tuun kyseistä tekelettä enää ikinä kuuntelemaan, enkä pysty ymmärtämään mitä sillä edes on haettu. Noh nimikko ja El Dorado on kyllä kovia biisejä ja toimivat varsin mukavasti kuten jo aiemmin sanottu.

Mother of Mercyn
Tässä kohtaa sitten räjähti pankki.Introsta lähtien hienon kuulosta ja kun "I`Am a soldier of war" kohdasta lähtee käyntiin ni johan on herkkua.Todella loistava biisi ja tosissaan vähän erilaista Maidenia, mutten näe sitä mitenkään pahana asiana.

Coming Home
Myös erittäin tyylikäs ja hieno biisi. Alku on hyvä, säkeistöt upeat ja kertosäe loistava. Bruce vetää tosi hienosti. Soolot on jotain aivan mielettömän hienon kuuloista.

The Alchemist
Pysäyttää hetkeksi albumin nousukiidon. Ihan jees biisi, mutta jää selvähkösti muun levyn varjoon. Kertsi, ja 3.5minuutin jälkeen lähtevä melodia ovat hyviä, mutta jotain tästä kyllä puuttuu eikä ihan täysillä toimi.

Isle of Avalonin
Sitten on taas herkkua luvassa. Intro on jotain ihan mielettömän tunnelmallista, ja jammailu sekä instrumentaaliosiot välillä 3.50-5.35 kuulostavat todella upeilta. Outo lintu kieltämättä, mutta todella herkullinen sellainen.

Starblind
Tässä on sitten aivan käsittämätön biisi. Tällä hetkellä on itelle levyn kovin ja voi pojat, että on kitaroinnit kohdillaan. Alkuriffi on hyvä, samoin kertsi ja varsinkin sitä seuraava laulumelodia. Timanttia alusta asti, mutta viimeistään 5.04-5.40 kitarointi aiheuttaa sitä kuuluisaa hunajan kusemista.

The Talisman
Myöskin levyn kuumimpaan kärkeen kuuluva teos. "Legacy intron" jälkeen lähtee komeasti käyntiin ja onkin yhtä juhlaa siitä eteenpäin. "No there´s no one going back" kohdassa ekaa kertaa esiintyvä laulumelodia on ihan mieletön, ja samoin 3.43:n kohdilla kuultava kitaramelodia. Bruce vetää ehkä levyn parhaat vokaalit, ja kertsikin (Westward the tide... ) on hieno. On kyllä kertakaikkiaan tykki biisi

The Man Who Would Be King
Intro on erittäin tyylikäs, ja 3.58:n kohdalla alkava väliosa on uskomattoman hienoa kuultavaa. Myös biisin lopetus ajassa 7.25 Brucen hoilauksineen, ja far far away lauluineen on omaan korvaan huikaisevan hieno. Säkeistöt voisivat kuitenkin mielestäni olla paremmat, eikä ole kokonaisuutena edeltävien tasoa. Toimii joka tapauksessa hienosti.

When the Wild Wind Blows
Levyn ennalta hehkutetuin biisi, joka ei ihan täytä kaikkia niitä odotuksia. Siltikin mielettömän upea teos ja tämän hetken top 3 kamaa levyllä. Etenkin intro on jotain aivan uskomattoman hienoa ja melodiat hemmetin toimivia, vaikka tutun kuuloisia ovatkin Hienoa riffittelyäkin löytyy.

Kokonaisuutena sanottakoon, että ei ihan taida yltää AMOLADIN(top 3 Maiden levy itselleni) tasolle, mutta ei kauhean paljoa jää puuttumaankaan. Erittäin tyytyväinen olen ja mielyttää ainakin omia korviani tämä tekele.Katellaan rauhassa mihin suuntaan levy lopulta lähtee kulkemaan. UP THE IRONSIA vaan!!!!

[scorpions]

Tämänhän herra on myös itse myöntänyt, että suurin osa Maiden materiaalista on äärimmäisen epämukavaa laulaa ja tekisi mieli karsia eritoten Steven sanoituksista puolet pois ja se myös tältä levyltäkin kuuluu.

Lähde?

se on vaan ihmiset myönnettävä tosiasiat ja ilmoittaa maailmasta löytyvän helposti 50 parempaa musiikkia tekevää pändiä vuona 2010..

Scorpions

Luulen että Maidenin ongelma on levyjä tehdessä se, että Stevehän on sanonut että kun tarpeellinen määrä biisejä on sävelletty levylle, eli noin 10kpl. pändi lopettaa säveltämisen siihen, koska ei halua kuluttaa aikaa heikompien biisien tekoon.

Tässä puhutaan scorpionsin omasta näkemyksestä..

kymmenen tuhannen taalan kysymykseni kuuluu?
Kuka helkutti väittää että ne 10 ensimmäistä sävelmää olisi automaattisesti loistavia saati levytettävän arvoisia. Luulen että juuri tämän takia pändi on niin pinttynyt kaavoihinsa, todellisia inspiraatioita ei kerkeä montaakaan tapahtua niinä 2vk jona pändi säveltää.

..Ja tässä taasen saa sen kuvan, että aiempi lainaus on faktaa, koska puhutaan siihen malliin, että scorpions on ollut joko läsnä Maidenin tehdessä levyjä tai tästä on joku haastattelu tehty?


Hyvä arvio joka tapauksessa.

1.Lähde Kerrang lehden Bruce haastattelu 1998 loppuvuodesta, löytyy arkistoista voin napata kuvan joskus kun kerkeän!

2. Kyllä, Scorpions julkaisi kokonaisuudessaan paremman levyn kuin maiden 2010

3. Näin Steve on sanonut monessa haastattelussa, sen ei luulisi olevan yllätys jos vähääkään on Maidenin haastatteluja seurannut, toki tuo 10biisi luku oli heitto, koska se on usein biisimäärä joka Maiden levylle päätyy.

4. En ole ollut läsnä missään levyn Maiden teoissa kuten joku voisi arvata, haastatteluista olen tuo lukenut useaan otteeseeen Sepon suusta!


PS: Noin kuuden kuuntelun jälkeen, kyllähän sieltä rupeaa löytymään ihan ok veisuja ala Wild wind, mutta ei tämä mikään mestariteos ole ja Brucen 4 viimeisellä-soololevyillä olisi ollut suurin osa biiseistä B-puolia.

[Tumppa]

En jaksa jokaista kappaletta arvioida erikseen, mutta pakko sanoa, että aivan uskomaton teos kyseessä. Ei todellakaan tarvinnut pettyä ja levy on avautunut jo lähes täysin, vaikka olen vasta kerran ehtinyt levyn kuuntelemaan. Suurin plussa kuitenkin menee Brucelle, joka laulaa aivan uskomattoman hienosti jokaisen kappaleen.

Satellite 15-intro on todella omituinen ja ehkä vähän turhakin, mutta kyllähän se introna menettelee. Lempparibiisejä on kaikki väliltä Mother of Mercy-The Talisman, TMWWBK ei oikein iskenyt heti (vähän raskas kokonaisuus tuo loppupuoli, kun on eeposta eepoksen perään) ja vaikkei tuo päätöskappale klassikoille pärjää, niin hyvä biisi tuokin on.

[Karpaasi]

Suurin plussa kuitenkin menee Brucelle, joka laulaa aivan uskomattoman hienosti jokaisen kappaleen.

Vaikka levy onkin hyvä, täytyy minun olla tästä eri mieltä. Matala laulut menee toki hyvin asiallisesti, mutta esimerkiksi The Talismanin nopean osuuden alkaessa Bruce kuulostaa aivan järkyttävän kireältä. Mother of Mercy saa lähes ainoan miinuksensa Brucen kireydestä kertsissä, jossa mies kuulostaa ihan seitsemänkymppiseltä vaarilta, joka huutaa keuhkonsa tyhjäksi kohtauksen iskiessä. Onneksi levyllä on kuitenkin useita kappaleita, joissa vedetään aika pitkälti matalalta, kuten When the Wild Wind Blowsissa. AMOLADista ollaan kuitenkin otettu oppia: siinä kun Bruce vetää lähes yksinomaan aivan liian korkealta nykyisiin äänivaroihinsa nähden.

[Jeeves]

Ehkä viisi kuuntelua nyt takana, ja maistuu kerta kerralta paremmin. Alkaa selkeästi avautumaan nuo loppupään biisit ja kokonaisuus on jo melkoisesti selkeämpi kuin ensimmäisellä kuuntelulla.

Muutamia huomioita hieman olutpäissään levyä kuunnellen:

- Intro on edelleen aivan perseestä. Ekat 45 sekuntia olisi ollut ihan mukiinmenevä, vaikkakin aika mielikuvitukseton ja tavanomainen intro. Loppu introsta melkoista kuraa. Itse nimibiisi on varsin jees. Ei räjäytä pottia heti kärkeen, mutta perushyvä avaus.

- El Dorado potkii ihan mallikkaasti jo. Aluksi tuntui ehkä vähän pettymykseltä, mutta on parantunut kuuntelujen myötä. Varsinkin ihan levyltä kuunneltaessa kunnon saundeilla toimii kyllä oikein hyvin. Hieman lyhyempänä, 4-5 minuutin vetona toimisi vielä paremmin.

- Mother Of Mercy on toiminut ensimmäisestä kuuntelusta lähtien erinomaisesti. Bruce on aika kireän kuuloinen kertosäkeessä, mutta ei pääse liikaa häiritsemän. Myös hiljaisen intron jälkeen tuleva "I'm a soldier of war" -venytys on melkoisen hämärän kuuloinen. Varmaan siinä on lähdetty hakemaan hieman erikoisempaa laulumelodiaa, mutta itselle ei kyllä toiminut. Mutta potkii pirusti tämä biisi.

- Coming Home on ihan ok veto, ei huippu mutta varsin kuuntelukelpoinen. Ei tässä mitään unohtumatonta tapahdu, mutta ei varsinaisesti mitään valitettavaakaan ole biisissä.

- Maiden goes Aria mjötää. The Alchemistin alkumelodia saundeja myöden on kuin suoraan jostain Arian biisistä. Biisi on muutenkin mukava ripeämpi rykäisy keskellä albumia ilman hiljaisia introja ja muuta sälää ennen kuin lähtee kunnolla käyntiin, joten positiivisesti tähän biisiin täytyy suhtautua. Vaikkakin sinne sekaan mahtui ainakin joku melko mielikuvitukseton riffintekele eikä kappale nyt muutenkaan ole mikään täydellinen napakymppi.

- Isle Of Avalon avaa sitten näiden vaikeampien tapauksien sarjan. Intro on ihan ok, mukavan usvainen, kuitenkin hieman liian pitkä. Sen jälkeen aika takuuvarmaa perusmaidenia. Soolo-osuus varsinkin on mainio. On noussut joka kuuntelulla pykälän paremmaksi.

- Starblindin intro ei ole erityisen muistettava, mutta onneksi sopivan lyhyt. Siitä eteenpäin kappale on mielestäni varsin kova. Vaikea biisi, ei meinannut aluksi lähteä sitten millään ja kuulosti todella mitäänsanottamalta junnaukselta. Nyttemmin toimii kuin häkä lukuunottamatta about kappaleen keskellä, toisen kertsin jälkeen lähtevää riffiä, joka kuulostaa omaan korvaan aika väkinäiseltä. Mutta kovin progeilla vesillä mennään, joka passaa minulle toki mainiosti.

- The Talismanin käynnistyessä tulee kyllä väkisinkin hieman sellainen olo, että tämä on kyllä jo kuultu. Aika samankaltainen tämä on kieltämättä The Legacyn kanssa, mutta ei nyt ihan liikaa. Sen jälkeen kyllä lähtee todella tykisti kappale liikkelle, huippua! Näitä kohtia ei liikaa tällä albumilla ole. Bruce on taas aika kireän kuuloinen varsinkin kertsissä, mutta ei pääse juuri haittamaan kun toimii muuten niin pirusti. Kuuden minuutin tienoilla tuleva hieman iisimpi soolo-osuus on loistava.

- The Man Who Would Be Kingin intro on taas vähän tällaista "nojaa" -osastoa. Ei huonon kuuloinen ollenkaan, mutta voisi sitä joskus kokeilla jotain muutakin. Itse biisi on kyllä erinomainen. Varsinkin soolo-osuus on komea, vaikka itselle ehkä vähän sen rumpukomppi tökkiikin. Loppu on vähän turhan oloinen, vaikka sinänsä ihan hyvän kuuloinen kyllä.

- Where The Wild Wind Blows on kaiken ennakkohehkuttelun jälkeen kyllä lievähkö pettymys. Ei perkele pitäisi näköjään mitään ennakkoarvioita lueskella. Kokonaisuutena toki hyvä biisi, tunnelmaltaan varsinkin mukavan rauhallinen. Mutta ei silti missään vaiheessa lähde oikein kunnolla lentoon. Mutta ei käy kieltäminen, etteikö olisi todella kova biisi joka tapauksessa. Mahtaakohan tämä kertoa päivästä, jolloin Maiden lopettaa.

Kyllähän tämä kova julkaisu on, ei pääse mihinkään. Mun puolesta olisi ihan reilusti saanut tiivistää biisejä tiukemmiksi kokonaisuusiksi, niin olisi vieläkin parempi. Mutta näinkin kyllä toimii. Tämä on Maidenin tyyli tehdä biisejä nykyään ja sillä selvä, kaikkia ei voi 100% miellyttää. Vähän vaivaa myös Brucen paikoittainen kireys korkeimmissa kohdissa ja jotkut mielikuvituksettomat riffit ja muut sävellylliset ratkaisut.

Täytyy kyllä myöntää, että odotukset eivät syystä tai toisesta mitenkään valtavan korkealla olleet, joten pettynyt ei kyllä missään nimessä voi olla. Ansaitsee ehdottomasti paikkansa Maidenin tuotannossa ja loistavan A Matter Of Life And Deathin seuraajana.

[Paddy]

Olenkohan ainut jonka mielestä toi Satellite 15 intro on hyvä? Just tollanen painostava ja härö tunnelma ja pari hienoa kitarajuttua, niin johan toimii meikäläiseen!

[Riivinrauta]

Olenkohan ainut jonka mielestä toi Satellite 15 intro on hyvä? Just tollanen painostava ja härö tunnelma ja pari hienoa kitarajuttua, niin johan toimii meikäläiseen!

Et ole o/

[QazKFD]

Voihan saatana kun osais kirjottaa, nyt nimittäin tavaraa riittäis! Huh huh.

Lyhyesti vois sanoo, että lähes jokanen biisi nosti profiiliaan tänään. Kyllä ton koko matkan jälkeen toi When the Wild Wind Blowsin viimeinen säkeistö vetää aika herkäks. Huh huh.

[Fender]

Voihan saatana kun osais kirjottaa, nyt nimittäin tavaraa riittäis! Huh huh.

Lyhyesti vois sanoo, että lähes jokanen biisi nosti profiiliaan tänään. Kyllä ton koko matkan jälkeen toi When the Wild Wind Blowsin viimeinen säkeistö vetää aika herkäks. Huh huh.

Sama juttu, tuli tänään kuunneltua levy selaillen samalla kaikki lyriikat läpi. Final Frontierin idea oli mun mielestä suhteellisen lapsellinen/korni, El Dorado oli loistava ja muutkin biisit nostivat päätään ihan kunnolla kun kuunteli lyriikoiden kera.

[Justice]

Argh mitä tos final frontier pelin viimeses kentäs pitää tehä

[maidenisti74]

Nyt olen kuunnellut levyn kerran läpi ja fiilikset on korkealla. Aluksi tosin ei ollut johtuen tuosta ylipitkästä alkuintrosta ja hieman tasapaksusta aloitusraidasta(vrt yleensä Maidenin albumien aloitusraidat jotka ovat jo räjäyttäneet tajunnan) Kertakuulemalla en voi vielä paljon puhua,mutta kun levyyn pääsi sisälle niin se oli jo tässä vaiheessa upea paketti. Paljon erilaista materiaalia ja vaihtelevia tunnelmia. Omiksi suosikeikseni on noussut Talisman joka on todella upea. Siinä voidaan puhua jo klassikosta syntyessään. Samoin myös seuraavat kaksi viimeistä biisiä ovat todella upeita ja nostivat ihan kyyneleet silmiin(The Man Who Would Be King ja When The Wild Wind Blows) voisi sanoa että tämä levy paranee kokoajan loppua kohti.

Kyllä ovat hienon albumin taas tehneet. Tämä on erilainen kuin vaikka AMOLAD ja niin sen pitää ollakin. Jokainen levy on oma yksilönsä joita ei sinänsä voi verrata muihin. Toivon totisesti ettei tämä ole viimeinen albumi...

[QazKFD]

Suurin plussa kuitenkin menee Brucelle, joka laulaa aivan uskomattoman hienosti jokaisen kappaleen.

Vaikka levy onkin hyvä, täytyy minun olla tästä eri mieltä.

Lyhyesti: ja vitut. Laulumelodioissa on ehkä tämän(kin) levyn suurin voimavara ja se johtuu yksinomaan (okei, suurimmaksi osaksi) herra Dickinsonin tulkinnasta, jossa ei kerta kaikkiaan ole (eikä voi olla) mitään vikaa. Ja koska nyt julistan näin, totean tämän samalla ultimaattiseksi totuudeksi(tm), jota ei voi sivuuttaa.

Sama juttu, tuli tänään kuunneltua levy selaillen samalla kaikki lyriikat läpi. Final Frontierin idea oli mun mielestä suhteellisen lapsellinen/korni

Mun mielestä se ei ollut oikeastaan korni, vaan perinteisen sci-fi, no, ehkä vähän lapsellisella tasolla. Mies, yksin ajelehtimassa aluksessaan kohti suurta tuntematonta!

[Jukka]

Suurin plussa kuitenkin menee Brucelle, joka laulaa aivan uskomattoman hienosti jokaisen kappaleen.

Vaikka levy onkin hyvä, täytyy minun olla tästä eri mieltä.

Lyhyesti: ja vitut. Laulumelodioissa on ehkä tämän(kin) levyn suurin voimavara ja se johtuu yksinomaan (okei, suurimmaksi osaksi) herra Dickinsonin tulkinnasta, jossa ei kerta kaikkiaan ole (eikä voi olla) mitään vikaa. Ja koska nyt julistan näin, totean tämän samalla ultimaattiseksi totuudeksi(tm), jota ei voi sivuuttaa.

Näin se korva viskaa, MoM menee jo välillä niin kiekumisen puolelle, että oikein pahaa tekee. Miten on mahdollista, että herran sooloilla kuultua tulkintaa ei ole tarttunut Maidenin levyille läheskään samassa mittakaavassa? Liekö sitten Steve vaan kiristänyt otettaan, mitä enemmän tulee ikää lisää.

[Xolair]

Tässäpä jo jonkinlaista omaa mielipidettäni TFF:stä, kun jokaisesta biisistä on vähintään yksi kuuntelu takana (ekasta kuudesta vähän enemmänkin):

• * Satellite 15 -intro aika hyvä, olisi vaan saatu karsia siitä parisen minuuttia pois, toistoa tulee jo heti alussa vähän liikaa. Itse nimibiisi ei ole vieläkään uponnut liiemmin, ja varsin tylsä veto kyseessä. Toisaalta esim. laulumelodiat ovat tarttuvia, ja soundit etenkin sooloissa miellyttävät, mutta muuten nukuttavuutta havaittavissa. Kaukana esim. Wicker Manin energisyydestä, jos minulta kysyttäisiin niin El Doradokin saattaisi toimia aloittajana paljon paremmin.
  
  * El Dorado taas upposi melkeinpä ekasta kuuntelusta lähtien, joten siinä ei mitään vaikeuksia. Edelleenkin todella mukiinmenevä biisi ja peittoaa aloituksen sata-nolla. Erityismaininta Harrisin bassokolinasta, joka kuulostaa hienoimmalta moneen vuoteen, welcome back!
  
  * Mother of Mercy ei enää aiheuta niin suuria tunteita kuin ekalla kerralla, nyt alkaa jo pikkusen laskeutumaan se kiihko. Aika perusveto sinällään, jossa joitain hienoja ja vähän uudenlaisia yksityiskohtia joita ei liiemmin ole Maidenissa kuultu. Joissain kohdissa sentään käsinkosketeltava tunnelma.
  
  * Coming Home on nyt sitten avautunut aivan eri lailla monen kuuntelun jälkeen ja reilusti nelosen paremmalla puolella on arvosana nyt. Koskettavaa tulkintaa Brucelta, tunnelmaa löytyy vaikka millä mitalla. Ja etenkin Adrianin soolo uppoaa kybällä. Mahtava biisi, kerta kaikkiaan.
  
  * Alkemisti tuntuu vieläkin varsin hyvältä, ei kuitenkaan parhaiden "laukkabiisien" kerhoon pääse. Nyt kun on lukenut lyriikatkin niin biisi tuntuu paremmalta. Aloitusriffi jossa beissi hakkaa A:ta kitaroiden alla on kyllä parhautta, ja säkeistöissä kuulee että kyllä Harrisilla nopeus on sormissa tallella. Jumankauta.
  
  * Isle of Avalon, siinäpä taas sitä mahtavuutta. Pari asiaa sävellyksessä olisi voinut tehdä toisin, mutta se neljän ja puolen minuutin kohdalla tuleva bassokuvio johon kitarat liittyvät on kyllä aikamoista progeilua taas vaihteeksi, ja nostaa arvosanaa mukavasti. Harrisin lyriikat ovat taas hemmetin hyvät, way to go! Rosoisuudesta huolimatta potentiaalia nousta yhdeksi bändin parhaista vedoista koskaan.
  
  * Starblindissa progeilu menee monimutkaisemmaksi kuin edeltäjässä, tätä en ole vielä kerennyt tarpeeksi luukuttaa mutta jo intro, ja sen uskomattoman tarttuva ja tunnelmallinen laulumelodia on jotain aivan uskomatonta. Tästäkin mahdollisesti tulossa erinomainen biisi, vaikka se Infinite Dreams -kohta hieman korventaa.
  
  * The Talisman. Intro on sinällään AMOLAD -vaikutteinen, ehkä liiaksikin, mutta taas laulumelodia uppoaa ja ne "parit tuplatut Brucet" oli ekalla kerralla yllättävä efekti introssa. Tällaista lisää. Muuten laukkaa löytyy, ja kyllähän tämäkin veto oli mukiinmenevä kun pari kertaa on tullut kuultua. Yllättävän Rime of the Ancient Mariner -tyyliset lyriikat, joista plussaa.
  
  * Kingis Mään on taattua Murrayta, kyllä. Kerran tullut kuultua ja pari kohtaa biisissä oli sellaista... väkinäisyyttä, mutta muuten Davelta taas kohtuullisen hyvä veto. Synat mahtavuutta, vaikka niissä sellainen SIT -soundi olisi toiminut paremmin. Intro on tunnelmallisinta Maidenia pitkään aikaan.
  
  * Ja sitten se eeppinen, kaikkien kehuma lopetusbiisi Wild Wind. Ei tässä ekan kuuntelun jälkeen uponnut juuri ollenkaan, pari hienoa kohtaa ja loput sellaista Harris -kliseiden ja jämien lämmittelyä. Tai sitten biisi vielä avautuu, toivon mukaan. Nuo sointukulut vaan on taas kuultu jo lukuisissa eri biiseissä, eipä jäänyt liiemmin mitään päähän tästä vedosta. Lyriikat ovat heikompaa Harrisia, vaikka kyllä nekin ihan luettavat ovat. Jäi sellainen vaikutelma että kyseessä 11 minuuttia keskinkertaisuutta, mutta annan zipaleen vielä kyteä parin(kymmenen) kuuntelun ajan päässä. Toivottavasti paranee!

Että näin. Jos pitäisi arvuutella, niin kyllähän tämä on melkein yhtä hyvä kuin AMOLAD ellei parempi. Joissakin biiseissä on sellaisia uusia kikkoja Maidenin repertuaarissa joita kuuntelee mielikseen, toisissa taas on sellaista pientä kliseisyyttä mutta sentään jonkin verran vähemmän kuin edellisessä albumissa. Suuri plussa progemeiningistä joka menee edeltäjää rutkasti pidemmälle. Soundit ovat enemmän kuin kohdallaan, kitarat kuulostavat teräviltä ja rouheilta, ja se jo mainittu bassokolina on parissa kohtaa järjettömän herkullista kuultavaa vaikka enemmänkin olisin halunnut kolinaa biiseistä erottaa. Bruce laulaa enimmäkseen rennohkosti, pari kohtaa menee kipurajalla ja sellaiselta se kuulostaa, mutta onneksi hienot laulumelodiat ja matalammalta laulaminen pelastaa absoluuttiselta yökötykseltä. No ei vaineskaan. Lisäotot vaan olisivat voineet tehdä terää.

Tuntuu hyvältä albumilta, ja eikun lisssää kuuntelua.

[Hese]

Toista kuuntelua menossa ja sanotaan nyt että ei ole huono levy ei. Paranee ehdottomasti loppua kohden ja kolme vikaa rallia ovat timanttia. Starblindista ei jäänyt vielä mitään käteen, oli semmoinen sillisalaatti mutta eiköhän se tuosta vielä lähde. Vertauskohtia jos haetaan niin BNW, AMOLAD ja DOD. The Talismanista löytyi jopa hieman The X Factor kitarajuttuja ja välillä progeillaan melkein kuin Dream Theater konsanaan. Biisit joissa Bruce on ollut mukana niin voisivat olla vaikkapa herran omilta soololevyiltä. Kyllä tämä levy on ehdottamasti nähtävä livenä!

[QazKFD]

Näin se korva viskaa, MoM menee jo välillä niin kiekumisen puolelle, että oikein pahaa tekee.

Usko korvias kaima vaan, meikä on niin pro-Bruce Dickinson että oikein pahaa tekee. Ei näitä kannata niin tosissaan ottaa!

[Suotana]

Ehkä viisi kuuntelua nyt takana, ja maistuu kerta kerralta paremmin. Alkaa selkeästi avautumaan nuo loppupään biisit ja kokonaisuus on jo melkoisesti selkeämpi kuin ensimmäisellä kuuntelulla.

Tosiaan kerta kerralta kuulostaa paremmalta. Eka kerta radiosta kuultuna jätti vähän tyhjän mielen. Loppupään biisit toimivat itselle jo ekalla kerralla, mutta alkupää (mercy, coming home, alchemist) alkoivat kuulostamaan jo runsaasti paremmalle parin kuuntelun jälkeen. Kumma juttu, että nämä lyhyet biisit itselläni jäivät odotuttamaan avautumistaan. Nelisen kertaa kuunneltuna ja erittäin positiivinen fiilis koko levystä tällä hetkellä. Valitettavaa en tähän hätään juurikaan keksi muuta kuin, että Satelite 15 on ehkä turhan pitkä ja "kokeellinen" omaan makuun. Final Frontier toimii ittessään ihan hyvin avausbiisinä ja soolot kyllä nostaa ehdottomasti tämän kappaleen pisteitä! Syvempiä analyyseja turha alkaa vielä tekemään, kun vasta muutamaan otteeseen kuullut levyn, mutta ehkä myöhemmin jotakin voisi raapustaa.

[Daelos]

Eeppiset sanat Isle of Avalonissa! Starblind on kovis biisi kyllä..