Kiitokset
Suurimmat kiitokset matkan onnistumisesta kuuluvat ehdottomasti ihanalle avovaimolleni Miinalle, joka kevyellä allekirjoittaneen juomisen säännöstelyllä (ekan keikan muistikuvat ja näin ollen puolet keikkaraportista olisi jäänyt muuten kirjoittamatta) sekä meidän pariskunnan selvempänä ja seurallisempana puoliskona piti varsinkin fani-tapaamisessa keskustelua kokoajan yllä!
AMOLAD-Eddie valokuvista kiitokset IMOC:in ”Draconion:ille”, omat kuvat meni vituiksi… Enemmän kuvia meetingissä mukana olleista faneista löytyy tietenkin IMOC:in sivuilta, itse tuli nimittäin jumiteltua lähinnä vaan noissa parissa pöydässä.
Samalla pahoittelut surkea laatuisista itse kuvaamistani keikkakuvista ja ääninäytteestä.
Matkan tarkoitus
Lähdimme reissuun kahdestaan avovaimoni kanssa, joten tarkoituksena oli keikkojen lisäksi pitää lyhyt yhteinen loma.
Matkan suunnittelu ja keikkalippujen hankkiminen
Koska Rautaneidon Milano-retkelle ei ollut mahdollisuuksia päästä työkiireiden vuoksi, päätin, että sitten lähdetään Lontooseen! Kiertueen viimeiset keikat ja vielä Lontoossa – pakko päästä! Innostusta lisäsi vielä se, että sattumalta samassa hotellissa pidettäisiin IM-fanien suurtapaaminen!
Tilasin heti kun mahdollista (10.3.2006) liput 22.12 keikalle Ticketmasterin kautta IMOC:n tunnuksilla. Päätin tilata tässä tilanteessa varmuuden vuoksi istumapaikat, lähinnä turvallisuuden ja viihtyvyyden takia. Parhaat tarjolla olevat liput Adrianin puolelta näyttivät olevan suht kaukana lavasta, ennen puoltaväliä kuitenkin. Maksoin piletit luottokortilla.
Kuukausi tämän jälkeen tuli ilmoitus myös toisesta keikasta, joka pidettäisiin seuraavana päivänä eli lauantaina 23.12. No sinnehän oli tietenkin pakko päästä mukaan! Taas sama kuvio. Ostin liput IMOC:n tunnuksilla heti kun tulivat myyntiin. Tällä kertaan otin parhaat mahdolliset paikat, mutta nyt Janickin puolelta. Jälleen areenan kartta näytti paikkojen sijainniksi saman kun edelliselle päivälle eli aika kauas lavasta. Maksoin liput, koska odottelemalla ei yleensä parempia paikkoja myyntiin ilmaannu..
No väärässähän sitä oltiin, muutamaa ensimmäistä katsomolohkoa oli jostain syystä pantattu IMOC:in jäseniltä ja ne tulivat myyntiin samalla kun lippujen osto oli ns. normaalikansalle mahdollista. Päätin pitää ostamani paikat, pääasia että liput oli nyt tilattu.
23.12 keikan liput tulivat postissa noin kuukautta ennen lähtöä, vaikka ne oli ostettu myöhemmin. 22.12 liput saapuivat noin pari viikkoa ennen lähtöä. Ticketmasterin sivuilta ei näkynyt missään vaiheessa, kun tarkastelin oman lipputilaukseni vaiheita, että onko lippuja lähetetty. Sivut näyttivät vain että tilaus on käsittelyssä, vielä siinäkin vaiheessa kun liput olivat jo taskussa..?
Yövyimme Ibis London Earls Court-hotellissa 3 yötä (to 21.12 – su 24.12), hinta yhteensä 198£ (n.300e) kahdelta henkilöltä.
Lennot
Tutkiskelin lentojen hintoja ja 3 kk ennen lähtöä päätin ostaa Blue1:lta menolennot 21.12 torstaina Helsingistä Lontoon Stanstedin kentälle (hinta kahdelta 160 € verojen ym. lentokenttämaksujen kanssa). Paluulento British Airwaysin koneella Lontoon Heathrown kentältä Helsinkiin, hinta yhteensä 149 £ (n. 225 €).
Kuukausi ennen lähtöä tuli sitten Blue1:lta mailia: ”Lennon aikataulu muuttunut.” Saapumisaikamme Stanstedin kentälle oli alunperin n. klo 10 paikallista aikaa aamulla, nyt muutoksen jälkeen saapumisaika klo 19!!! Ei onnistu, torstai on meidän ainoa vapaapäivä ja sekin olisi nyt mennyt vituiksi tuon takia. Ja hotellille olisi pitänyt ilmoittaa, että tullaan vasta tuohon aikaan. Junamatka Stanstedin kentältä kestää jo normaalistikin jotain tunnin Lontoon keskustaan ja maksaa noin 50 €/ 2henkilöä + metroliput oikealle asemalle.. Päätin ottaa rahat takaisin Blue1:lta ja ostaa uudet liput British Airwaysiltä Helsingistä suoraan Heathrown kentälle. Hinta n.288 € kaksi henkilöä.
Lähtöpäivä koittaa
Torstaina klo 6 aamulla kentälle. Koneen lähtö klo 7.45. 10 min ennen koneeseen siirtymistä tulee kuulutus: ”Joudutte odottelemaan koneessa 2 tuntia!” Syynä Heathrown kenttää piinaava sakea sumu! Vihdoin päästään ilmaan ja 20 min Lontoon yläpuolella kaartelun jälkeen kone laskeutuu. Sumu on todella sairas, näkyväisyys ehkä 50m!
Kamat hihnalta ja kohti metroa. Metromatka oli todella helppo, Piccadilly Line vie suoraan kentältä Earls Courtin asemalle noin puolessa tunnissa. Metroasemalta maanpinnalle ja edessä helottaa itse Earls Court Exhibition Centre 1, eli keikkojen päänäyttämö! Ja vieressä iso Different World -sinkun mainos 2.
Hotelli
5 min kävely metroasemalta hotellille ja suoraan huoneeseen. Hotelli ns. perustason 3 tähden hotelli. Safkat McDonaldsista ja lepuuttamaan edellisen päivän pientä kohmeloa pois. Aulassa muutama ruotsalainen fani.. Pari pinttiä huuleen ja unta palloon.
Keikkapäivä # 1
Odotettu keikkapäivä valkeni sumuisena 3, uutisista näkyi että Heathrown kentällä oli törkeä kaaos. Jotkut fanit missasivat ensimmäisen keikan just sumun ym. kaaoksen takia. Esim. Englannin kaikki sisäiset lennot oli peruutettu. Kiva juttu just jouluruuhkien aikaan.
Huoneessa imastiin muutama drinkki ja sitten hotellin baariin, joka oli nyt aika yllättäen aivan täynnä! UP THE IRONS! Onneksi saatiin paikat ystävällisen norjalaispariskunnan (Stig ja Tone) pöydästä. 4 Vieressä hengaili itse AMOLAD-Eddie 56 aika tyylikäs kokonaisuus! Paikalla oli luonnollisesti myös Tanskan jalokivi Rasmus 78.
Jossain vaiheessa baarissa piipahtivat myös kaksi Maidenin alkuperäisjäsentä vuoden 1975 kokoonpanosta, Dave Sullivan ja Terry Rance! Kyseiset herrat pyörittävät muuten nykyään Portugalissa sijaitsevaa Eddie’s Bar:ia. Ajattelin käydä vähän kohun laannuttua pyytämässä muutaman nimmarin, mutta just meikäläisen tuurilla ukot olivat häipyneet paikalta vähin äänin. No can do.
Keikkapaikalle saavuimme vähän klo 20 jälkeen. 910. Ovista sisään ja saman tien omille paikoille, ovilla ei tehty minkäänlaista turvatarkastusta. Paikat olivat juuri niin kaukana kun olin pelännyt, eli ei nyt ihan puolesta kentästä mutta melkein. Onneksi käytössä oli lavan molemmilla puolilla isot screenit.
Vähän aikaa odoteltuamme pärähti odotetusti Different World soimaan! Muutamia katsojia nousi ympäriltä seisomaan, mutta suuri osa näytti istuvan paikoillaan.. These Colours Don’t Run:in aikana näköjään jo seistiin 11.
Muistaakseni Longest Dayn jälkeen/aikana pamahti lavalta päävirrat! N. 30 min tauon aikana bändi piti yleisöä hereillä: Fudispallon pomputtelua lavalla ja pallo yleisöön, Adrian jonglööraa appelsiineillä, Nicko istuskelee rumpujen edessä kylpytakissa kädessä kupponen teetä? Bruce huutelee jotain megafoniin 12, mutta ei kuulu tietenkään melkein tuonne puoleen kenttään. Sitten lauletaan pari joululaulua ja Davelle ennenaikaiset onnittelut. Loppusetti meni ihan normaalin kaavan mukaan eli yleisön täysi villiintyminen myös istumapaikoilla kun oli vuorossa Fear Of The Dark. Muutama kuva keikalta. 131415
Keikalla oli muistikuvieni mukaan yllättävän paljon faneja, jotka olivat selkeästi tulleet katsomaan pelkkää Triviumia. Kun Maiden aloitti, Trivium-paitaisia heeboja lähti valumaan katsomosta pihan puolelle. Losers!
Keikan jälkeen suoraan takaisin hotelliin ja baariin! IM-faneja oli paikalla kuulemma ainakin 18 eri maasta. Hotellin baarissa järjestettiin myös molempina iltoina ”The Beastin” toimesta Clive Aid -arvonta, jonka tuotto menee lyhentämättömänä MS-tautia sairastavalle Iron Maidenin entiselle rumpalille Clive Burrille. Voittaja sai signeerattuja BruceAir666-tavaroita, liput maksoivat 5 £. Keräyksen tuotto oli loppujenlopuksi aika huikea 2100 £!
Erittäin ystävällistä ja rentoa porukkaa!!! 161718192021, vasemmassa reunassa meetingin järjestäjä ”The Beast” 22 Jolle kuuluu suurin kiitos koko tapahtumasta!!!!!!! Miinalla päässä jenkkifani ”JerseyDevilin” kypärä, johon oli maalattu todella siistejä A Matter Of Life And Death -aiheisia kuvia 23.
Hotellin baari oli auki tällä kertaa aamuun asti, mutta meidän pariskunta poistui huoneeseen joskus 04 aikaan, taisi siellä olla muutkin jo vähän kypsässä kunnossa: 24.
Keikkapäivä #2
Aamulla englantilaiselle aamupalalle hotellin ravintolaan, joka oli paha pettymys. Hinta 8 £ (12 €) per nenä. 5 min tungettiin makkarapätkiä kurkkuun ja meikäläinen kävi laattaamassa luonnollisesti myös pari pekonipalloa pönttöön. Se siitä aamupalasta.
Tänään sai dokaaminen jäädä vähemmälle, koska seuraavana aamuna herätys klo 6. Ja vielä lisäksi mahdolliset ongelmat Heathrown lentokentällä. Skipattiin baari, otettiin ”muutama” bisse huoneessa ja lähdettiin kohti keikkapaikkaa. Pihalla pikaposeeraus Suomenlipun kanssa! 25 Nopean turvatarkastuksen jälkeen kohti omia paikkoja, jotka olivat siis nyt Janickin puolella.
Yleisö oli nyt täysin eri maata kun edellisenä päivänä! 26 Meteli oli viisi kertaa kovempaa ja yleisö kymmenen kertaa paremmin messissä alusta asti varsinkin istumakatsomoissa. 27 Välillä koko katsomo pomppi tasajalkaa ilmaan ja ainakin tärinästä voisi päätellä, että vähintään muutama halkeama saatiin aikaiseksi! Jotenkin tuntui, että myös bändi oli kovemmassa iskussa tänään.
Dave ei saanut kakkua totuttuun tapaan naamaan, mutta totta kai sankarille laulettiin onnittelut saatanallisella volyymillä!!!! Mies oli syystäkin pelkkää hymyä, olihan pyöreät kyseessä. Keikan jälkeen Bruce vihjaili odotetusti Doningtonista, eli sinne seuraavaksi!!? Keikalta takaisin hotellille ja suoraan huoneeseen. Sammuminen tapahtui suht äkkiä ja seuraavaksi kello herättikin 06.00.
Paluumatka
Kamat kasaan ja metrolla kentälle. Kentällä 200m jonot check-in tiskeille. Pakko käyttää suomalaista urpotyyliä, eli väärälle tiskille aneemisella englanti-suomella horisemaan jotain ja tyrkyttämään varauslappua. Onnistui! Yllättävän helpon turvatarkastuksen jälkeen odottamaan koneen lähtöä. Kone lähti ajallaan ja vajaan kolmen tunnin lennon jälkeen oltiin jo takaisin Suomessa jouluaattona n. klo 15.
Loppuyhteenveto ja pari vinkkiä
Todella onnistunut reissu kaikin puolin ottaen huomioon matkan tarkoituksen. Etenkin kakkoskeikka oli lähes täydellinen. Ykköskeikka jää mieleen puolentunnin ”erikois-shown” takia. IMOC/IMFC-Meeting kruunasi matkan.
- Muistakaa ottaa sähkölaitteisiin piuhan ja seinän väliin tuleva EU-UK adapteri mukaan. Kannattaa ostaa viimeistään kentältä. Hotellissa niitä on, mutta meidän tapauksessa ainakin kaikki olivat koko ajan lainassa.
- Omalla kohdalla ensimmäinen yritys halpalentoyhtiöllä jäi samalla viimeiseksi.
- Englantilaista aamupalaa en suosittele kenellekään, ei kannata edes kokeilla mielenkiinnosta.
- Special keikka t-paidat kannattaa ostaa ennen kuin ne loppuvat. Kävin parista kojusta kyselemässä tokan keikan jälkeen, ja niistä olivat kaikki koot loppuneet. Hinta oli 20£ (30e). Omaa typeryyttä, nopeat syö hitaat.
- Jos ostaa IMOC-tunnuksilla liput niin kannattaa tosiaan vähän tsiigata, että minkälaisilta paikoilta ne ovat, että jos vaikka paremmat paikat tulisivat myös myöhemmin myyntiin.Nyt sitten suunnittelemaan vuoden 2007 reissua…
– A.Leppänen aka – – AcesHigh – -, Helsinki 4.1.2007