Näiden herrojen jälkeen eipä taida enää innokkaita esiintyjiä nykyään enää olla lauteille kiipeämässä, kun yleisö on ajettu hurmostilaan ja totaalipähkinöiksi. Maiden on.
Vuodesta 2018 näyttää tulevan rock maailmassa kovasti aktiivinen ja orkesterien kiertusuunnitelmia vilkaistessa erittäin kattava varsinkin Euroopan suuria kesäfestareita silmällä pitäen. Suomessa kesäkuussa Hyvinkäällä järjestettävään Rockfestiin on myös saatu komea kattaus legendoja a la Ozzy ja Priest. Ilmeisesti järjestelyissäkin ollaan löystyvän alkoholilainsäädännön myötä pääsemässä lähemmäs rentoa, ihmisläheistä ja vähemmän ahdasta tunnelmaa. Vähän sellaista, mitä on voinut kokea muualla. Suomessa olemme vähän kärjistäen kireitä sikoja kaljakarsinassa, muualla viipyilevän letkeitä hippejä toisille tilaa antaen.
Iron Maiden vetää koko kesän keikkoja ja Suomen lähistöllä toukokuun lopussa. Pari ehtoota Hartwall Areenalla ovat faneille parhautta. Sisähallikeikalla saavat kunnon soundeilla hienossa valoshowssa Maiden ukkolot yleensä varsin kelpo hurmoksen aikaiseksi. Been there (pari kertaa!), done that, got the t-shirt.
Metallica tuuttaa samassa hallissa jo ennen Maidenia. Viime vuosina yhtye on vähentänyt paskan suoltamista ja palannut laatumaterialin pariin. Siispä keikalle on mentävä ja odotukset jonninmoiset. Selvästi ollaan uran ehtoopuolella ja voi olla henkilökohtaisesti niitä viimeisiä livekokemuksia Metallican parissa.
Jos olette seuranneet suurimpien eurooppalaisten rock ja metallijuhlien esim. Hellfest (Ranska), Wacken (Saksa), Donington (UK), Graspop (Belgia), Nova Rock (Itävalta), Rockavaria (Saksa), Sweden Rock (Ruotsi), Copenhell (Tanska), Rockfest Barcelona (Espanja), Tons of Rock (Norja) ja Firenze Rocks (Italia) julkistuksia ja lipunmyyntiä niin voidaan todeta, että 2018 on yksi kaikkien aikojen kovimmista vuosista. Lähes kaikki suurimmat ovat lauteilla kesän aikana. Guns N Roses, Maiden, Nightwish, Volbeat, Foo Fighters, Alice in Chains, Avenged Sevenfold, Ozzy, Priest, Helloween, Megadeth jne. Siinä on rock-fanilla varaa valita. Tosin nykymaailmassa on käsittämätöntä lippujen menekki. Hellfest esimerkiksi myytiin loppuun jo melkein vuosi sitten ennen kuin yhtään esiintyjää oli julkaistu. Oma lottokone arpoi täksi kesäksi Nova Rockin ja kunnon uhkapelimeininki tietenkin; VIP tiketit plakkariin ennen kuin esiintyjät oli julkaistu. Hyvältä näyttää kattaus Itävallassakin. Pieni mahdollisuus vielä on, jos kaikki natsaa, että ollaan Kööpenhaminan Copenhell tapahtumassakin juhannusviikolla. Pakkaavat vaan työt häiritsemään harrastuksia niin kuin muillakin.
Teimme kesäkuussa 2016 retken Ruotsissa Sölvesborgissa järjestettäville Sweden Rock festivaaleille, jotka viettivät 25 juhlavuottaan. Neljän päivän VIP-tiketit ostettiin jo viime syksynä samana päivänä, kun liput tulivat myyntiin muistaakseni ilman, että yhtään esiintyjää oli julkaistu. VIP lippuja oli 2000 kpl myynnissä ja ne menivät kaikki saman tien. Samaan syssyyn varattiin majoitus läheisestä Karlshamnin kaupungista First Hotel Carlshamn neljän tähden hotellista, josta oli non stop kuljetus festarialueelle 180 kruunulla / menopaluu / hlö. Bussikuskit olivat sen verran festarifiiliksessä, että mentiin samoilla lipuilla kolme päivää 🙂
Freewheel burning – lähdön tunnelmaa
Retkelle päätettiin lähteä Harley-Davidson Ultra Classicilla, joka viime syksynä ostettiin juuri tällaisia kahden keskisiä laatuaikamenoja varten. Sen verran hienoa kyytiä oli, että mennään tänä kesänä Maidenin keikalle Hämeenlinnaan ja HDC-F:n pääralliin Seljekseen heinäkuussa samaan tyyliin.
Tiistaiehtoolla lähdettiin ajelemaan kohti Turkua kauniissa kesäkelissä, josta Viking Gracella yön yli Tukholmaan.
Turun satamassa laivaa odottamassa
Hieno ja maistuva illallinen asiaan kuuluvine viineineen nautittiin laivan pääravintelissa auringon laskiessa. Alkoi jo pikkuhiljaa päästä lomafiilikseen ja pipo löysätä. Pehkuihin mentiin kello hyvissä ajoin, koska seuraava päivä tulisi olemaan aika rankka suht pitkän ajomatkan vuoksi.
Kesälomafiilis!
Keskiviikkoaamu Tukholmassa oli kostea ja ensimmäiset 300 kilometriä ajeltiin vilpoisessa kelissä ja aina välillä ripsautti sadekuuron päälle. Siitä huolimatta oli hieno fiilis ajella noin 600 kilsaa reitti Tukholma – Katrineholm – Norrköping – Västervik – Kalmar – Karlshamn, josta pitkä pätkä rantaviivaa seuraten. Noin 10 tunnin ajamisen jälkeen päästiin hotellille, jossa HD miesten TES:n mukainen saapumisolut tai kaksi, lämmin suihku, ruokailu ja lähtö festarialueelle. Keskiviikkona ei esiintyjäkaarti ollut vielä aivan parasta. Diamond Head kiinnosti lähinnä eniten ja aika hyvin Am I Evil? kolahtikin. Lähinnä tutustuttiin isoon festarialueeseen ja nautittiin rennosta ilmapiiristä. Alueella sai joka puolella ostaa kaljaa, siideriä ja viiniä ja kulkea juomat kädessä. VIP alueella myytiin terävämpiä ja pari napsausta parempia eväitä. Lippuihin kuuluvat hupparitkin tulivat todella tarpeseen, koska auringon laskiessa lämpötila oli about 10 astetta. Porukka oli aikast iäkästä ja miesvoittoista, paljon prätkäkerholaisia. Ruotsin Hells Angelsilla oli oma ständikin, josta myivät support-tuotteitaan. Summa summarum kansaa oli lähtenyt bileisiin 40 eri maasta ja päivittäin porukkaa oli noin 30 000.
Torstaipäivän anti oli pari napsua kovempi, kun omat suosikit Slayer, Megadeth ja Queen vetivät täydet setit yötä myöten. Etenkin Megadeth oli erinomainen, jota seurattiinkin lähietäisyydeltä. Queenillä oli hämmentävän hieno show ja ammattilaiset asialla joka vinkkelistä. Ehkä Adam poika oli kuitenkin vahvasti biker henkisen yleisön edessä pari napsua outolintu, mutta kiekui kyllä klassikot vailla vertaa.
First Hotel Carlshamnia voi lämmöllä suositella SRF vierailleMegadeth näytti, että mistä pitkätukkainen Häkkinen pissii!
Perjantaina suosikeista esiintyi LA Guns, Lita Ford, The Hellacopters, Gamma Ray ja Twisted Sister. Hellacoptersit ja GR soittivat samaan aikaan ja valittiin väärä bändi eli ruotsalaisten ylpeys, joka teki comeback keikkansa. Kaikki parhaat jätettiin soittamatta, mikä vähän ihmetytti ja vitutti. Muut bändit olivat hyvässä vedossa ja etenkin TS Dee Sniderin loistavien spiikkien myötä oli hienoa seurattavaa. Festareiden paras veto meille.
Twisted Fucking Sister oli festareiden ylivoimaisesti paras akti ja Dee Snider oli herra & hidalgoSaatiin kimmoke vielä käydä kuuntelemassa Dee Siderin juttuja elokuussa Porissakin
Viimeisenä päivänä eli lauantaina käytiin katsomassa Anthraxia ja Udo Dircschneideria. Sen verran jo oli turnausväsymystä ja aihetta mennä ajoissa goisimaan seuraavan päivän ajomatkan vuoksi, että Sabaton skipattiin. Ja jäihän noita 60 muutakin keikkaa katsomatta, mutta tosi hyvillä mielin todettiin kemut erittäin onnistuneiksi. Hyvää ruokaa, juomaa, porukkaa ja bändejä riitti yli tarpeen.
Sunnuntaina aikaisin ylös ja aamupalan kautta satulaan. Aurinkoisessa kelissä 600 kilsaa melkein samaa reittiä kuin tullessa takaisin. Noinkin pitkä retki meni kuin siivillä. Viikkarin terminaalikin löytyi laakista eikä tarvinnut häröillä pitkin vittumaista hidasta ja ruuhkaista Tukholman liikennettä täyden kuorman matkapyörällä. Kippaaminen tuolla pyörällä on todennäköisempää liikennevaloissa kuin ajaessa.
Viking Amorellan autokannella pyörät rivissä kuin ellun kanat
Yllä Sonyn puhelimen itsestään kuvista tekemä pätkä.
Kaunis kartanlukijaprinsessani oli tyytyväinen VIP kapakan eväisiin, shampanjaa meni kitusiin gallonakaupalla – eipä ole muuten missään heavy rock festareilla ennen ollut aitoa simaa tarjolla
Parasta retkellä oli nauttia emännän kanssa kahdestaan yhdessäolosta, hauskanpidosta ja lomailusta. Erittäin onnistunut lomaviikko, josta jäi hienoja muistoja pitkäksi aikaa. Otetaan joku kerta vielä uusiksi 😉
