Kuten Iron Maidenin debyyttialbumi, myös kakkoslevy Killers pitää sisällään paljon materiaalia, joka oli kirjoitettu jo kauan ennen levyn tekoa ja ilmestymistä. Näitä ovat ainakin kappaleet: Wrathchild, Innocent Exile, Purgatory (aiemmin nimellä ”Floatin”), sekä Drifter. Albumiin liittyy myös paljon erityispiirteitä, jotka tekevät siitä monessakin mielessä erittäin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Jossakin mielessä levyä voisi pitää jopa konseptialbumina.
Albumi julkaistiin helmikuussa 1981. Levyn tekoon liittyvää studiosessiota edelsi kitaristi Dennis Strattonin eroaminen yhtyeestä. Elokuussa 1980 Kissin kanssa alkaneen Euroopankiertueen jälkeen kävi selväksi, että kitaramies lähtee vaihtoon. Selityksinä on useimmiten kuultu musiikilliset erimielisyydet, mutta ilmeisesti Strattonin eroamiseen liittyy myös kiertue-elämän lieveilmiöihin viittaavia ristiriitoja.
Maideniin liittyi Strattonin paikalle Urchin-yhtyeestä tunnettu Adrian Smith, joka oli joidenkin bändin jäsenten hyvä ystävä jo entuudestaan. Smithin täytyi paikkansa lunastaakseen kumota lyhyessä ajassa tuoppi olutta putkeen, osoittaa kykynsä jalkapalloilijana ja soittaa Wrathchild-kappale hyvin. Mies suoriutui annetuista haasteista ja Iron Maiden oli valmis jatkamaan toimintaansa. Smith ajettiin sisään bändiin lyhyehköllä kiertueenpätkällä kotimaassa, sitten mentiin studioon.
Myöhään vuoden -80 lopussa alkanut levynteko keskeytyi jouluna 1980, kun Maiden soitti Lontoon legendaarisessa Rainbow-teatterissa. Konsertti taltioitiin ja osa siitä julkaistiin sittemmin kotivideona.
Killers albumille nauhoitettiin kaikkiaan kymmenen kappaletta. Lisäksi nauhalle jäi samasta sessiosta ”Twilight zone”, joka sittemmin julkaistiin singlenä. Myöhemmissä cd-painoksissa kappale on liitetty levyn yhteyteen.
Suurin osa Killersin kappaleista käsittelee tietynlaista tappaja-teemaa. Jo aloitusraita ”Ides of March” viittaa murhaan. Kappaleen nimi on napattu William Shakespearen näytelmästä ”Julius Caesar”. Näytelmän mukaan ennustaja varoittaa Juliusta maaliskuun 15. päivästä, jota kappaleen nimi tarkoittaa. Caesar murhattiin sittemmin Rooman senaatissa tuona nimenomaisena päivämääränä. Kakkosraita ”Wrathchild” puolestaan on tarina isäänsä etsivästä raivopäisestä lehtolapsesta, jonka mitä ilmeisimpänä tarkoituksena on etsiä isänsä käsiinsä ja ottaa tämä hengiltä.
Edelleen seuraa kappale ”Murders in the Rue Morgue”, joka viittaa Pariisissa tehtyyn kaksoismurhaan. ”Genghis Khan” on instrumentaali, mutta kappaleen otsikko tarkoittaa yhtä maailmanhistorian julminta ja verisintä valloittajaa, Tsingis-kaania, joka mongolilaumansa kanssa hävitti puoli Aasiaa. Todellinen ”killeri”.
”Innocent exile” on tarina syyttömästä pakenijasta, jota ilmeisesti epäillään murhasta. Nimikappale ”Killers” on raadollinen kuvaus kaduilla ja metroissa riehuvasta sosiopaatista ja levyn päättävä ”Drifter” tarina parannuksen tehneestä pahantekijästä. Näistä aineksista levyä voisi pitää tappamiseen liittyvänä teemalevynä, joskin varsin löyhästi.
Loput levyn kappaleista (”Twilight zone”, ”Purgatory”, ”Another life”) edustavat teemaa, jossa leikitellään tuonpuoleisella ulottuvuudella tavalla tai toisella.
Vielä levyltä löytyy edellisiin teemoihin liittymätön tarina Saatanan kanssa liikaa leikkineestä ressukasta, jolla tulee kovan paikan tullen Jumalaa ikävä. ”Prodigal son” on suora viittaus raamatun vanhan testamentin vertaukseen tuhlaajapojasta, joka palaa kotiin, sekoiltuaan ensin aikansa maailman turuilla.
Yksi merkittävimpiä seikkoja Killers-levyssä on albumin tuottaja. Levy-yhtiö EMI halusi selvästi panostaa nosteessa olevaan Maideniin ja levyä tuottamaan palkattiin jo noihin aikoihin legendaarinen Martin Birch. Mies oli aiemmin tuottanut mm. Deep Purplea. Birch tuotti sittemin kymmenkunta Maiden-albumia ja jälki on kuultavissa.
Killersin erityispiirteiksi voi muuhun Maiden-tuotantoon nähden siis laskea lukuisia seikkoja: 1.Levyllä on kokonaista kaksi instrumentaalia. 2. Levyltä puuttuu lähes kaikilta muilta albumeilta löytyvä pidempi ”eepos”. 3. Martin Birchin ja Adrian Smithin debytointi Maidenissa. 4. Tietynlainen teemaluonne. Vielä voisi mainita kansitaiteen, jossa on selvästi havaittavissa muutos aikaisempiin levy- ja singlekansiin. Killersin kansi on monen mielestä tyylikkäin Iron Maiden-kansi kautta aikojen. Materiaalin puolesta voisikin ehkä päätellä, että levy on tehty tietynlaisella kiireellä. Vanha materiaali on käytetty tarkkaan loppuun, löutyy instrumentaaleja jne.
Kakkosalbumin jälkeen Maiden lähti vähän helvetin pitkälle maailmankiertueelle. Ensin käytiin läpi kotimaa Englanti, jossa tehtiin pääesiintyjän ominaisuudessa kymmeniä keikkoja. Sitten oli vuorossa Eurooppa, niinikään pääesiintyjänä. Euroopan jälkeen Maiden lähti ensimmäistä kertaa Japaniin, jossa soitettiin pääesiintyjänä neljänä päivänä. Japanin keikkojen jälkeen alkoi mittava kiertue Yhdysvalloissa Judas Priestin ”Point of Entry”-kiertueen lämmittelyaktina. Kiertueen aikana yhtye teki myös viisi omaa keikkaa Kanadassa ja pohjoisissa Yhdysvaltojen osavaltioissa, tämän jälkeen Priest-rundi jatkui ja sen päätyttyä maiden lämmitteli vielä Yhdysvalloissa UFO:a parin keikan verran, tehden ensiesiintymisensä Long Beach Arenalla Kaliforniassa. Erittäin puuduttavan Amerikankiertueen jälkeen bändi palasi vielä Eurooppaan, tehden muutamia keikkoja pääesiintyjänä mm. sellaisissa paikoissa, jotka oli alkuvuonna jouduttu syystä tai toisesta peruuttamaan.
Raskas maailmankiertue vaati veronsa, sillä vuosikausia Maidenissa laulanut Paul Di´Anno sai rundin jälkeen yhtyeestä kenkää. Syynä oli bailaamisen arvottaminen lauluhommien edelle. Ääni ei kestänyt, keikat saattoivat mennä poskelleen ja mies sai mennä. Di´Annon viimeiseksi viralliseksi Maiden-julkaisuksi jäi Japanissa äänitetty live-ep ”Maiden Japan”. Viimeisen Maiden-keikkansa Di´Anno lauloi Tanskassa, vaikka joidenkin lähteiden mukaan paikka olisi ollut Ruotsin Lund.
Raskaan Killer-kiertueen jälkeen Maidenilta meni puolisentoista kuukautta, kun jälleen oltiin keikalla. Tällä kertaa laulajana debytoi Samson-yhtyeestä bongattu Bruce Dickinson. Uuden laulajan etsintä oli ollut intensiivistä ja Dickinsoniin päädyttiin hyvin ymmärrettävistä syistä. Maiden soitti Dickinsoninia sisäänajaakseen viisi keikkaa Italiassa, yhden keikan Lontoossa Rainbow-teatterissa (esitelläkseen uuden laulajan brittifaneille) ja vielä jouluisen salakeikan legendaarisessa Ruskin Arms-klubissa peitenimellä Genghis Khan. Verrattain nopeasti Ruskin Arms-keikan jälkeen Iron Maiden meni jälleen studioon äänittämään kolmatta albumiaan.