Soolot

Kappaleet

1. Son of a Gun (Dickinson / Gers)
2. Tattooed Millionaire (Dickinson / Gers)
3. Born in ’58 (Dickinson / Gers)
4. Hell on Wheels (Dickinson / Gers)
5. Gypsy Road (Dickinson / Gers)
6. Dive! Dive! Dive! (Dickinson / Gers)
7. All the Young Dudes (Bowie)
8. Lickin’ the Gun (Dickinson / Gers)
9. Zulu Lulu (Dickinson / Gers)
10. No Lies (Dickinson / Gers)

Sinkkujen b-puolet

Ballad of Mutt
Winds of Change
Darkness Be My Friend
Sin City
Riding With The Angels (Live)
Black Night (Live)
Son of a Gun (Live)
Tattooed Millionaire (Live)

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Janick Gers – kitara
Andy Carr – basso
Fabio Del Rio – rummut

Tattooed Millionaire Remastered 9,90 €

Tattooed Millionaire julkaistiin toukokuussa 1990. Paras UK:n listasijoitus 14 ja Amerikan Billboardilla sijoitus 100. Listasijoituksilla mitaten Tattooed Millionaire on Dickinsonin parhaiten menestynyt sooloalbumi, mikä on aika yllättävää, koska albumin materiaali on melko rennosti parissa viikossa kasattua hard rockia. Lead singer of Iron Maiden -tarra albumin kannessa lienee vaikuttanut asiaan melkoisesti. Tattooed Millionairella Maiden-fanien tietoisuuteen tuli ensimmäistä kertaa tuleva Maiden-kitaristi Janick Gers, joka monien mielestä soittaa tällä albumilla paremmin kuin koskaan.

Albumin avaava kappale Son of a Gun on selkeästi vahvinta materiaalia heti kättelyssä ja hieno laulusuoritus Dickinsonilta. Lyriikkapuolella ollaan vakavammissa, mutta kieltämättä hieman kliseisissä merkeissä (”Kill for killing’. Live to die.”). Tuntuu, että sanoitus auringonlaskuun moottoripyöräilevästä kuolemaan rakastuneesta väkivallan saarnamiehestä on nopeasti tehty, eikä mitään kovinkaan syvällisiä merkityksiä sisältävä. Kuulostaa tosin pirun hyvältä ja kovien poikien tarinalta. Vai mitä tuumaatte kappaleen päätössloganista ”Take me to Jesus, with Judas my guide.” Tästä Dickinson jatkokehitti yhdessä Maiden-kitaristi Dave Murrayn kanssa kappaleen Judas Be My Guide Maidenin Fear of the Dark -albumille vuonna 1992. Huomio kiinnittyy myös kitaristi Janick Gersin hienoihin ja tunnelmallisiin heittoihin ja revittelyihin vähän koko ajan sinne tänne. Lisäksi äijällä on todella hyvä hard rock soundi kitarassa tällä levyllä. Kokonaisuutena Son of a Gun on Dickinsonin soolomateriaalina selvästi parhainta osaa ja kelpo aloitus soolouralle.

Albumin nimikkokappaleessa Tattooed Millionaire siirrytään kepeämpiin ja kaupallisiin tunnelmiin Dickinsonin kritisoidessa kuuluisuuksien ja ”tärkeiden” ihmisten tekemisiä ja elämän tyyliä. Melko suoria piikkejä menee MTV:n suosikkipojille Los Angelesin glam rock osastolle, jota Dickinson on suorastaan halveksunut ennenkin muun muassa Iron Maidenin Live After Death konsettivideolla. Biisistä on tehty erittäin dickinsonmainen ja epäilemättä noin 30 puntaa kustantanut hauska video.

Kolmas kappale Born in ´58 on kuin suoraan Bruce Springsteenin kynäilemä ja kunnianosoitus vanhan liiton miehille, jotka taistelivat isänmaan puolesta. Käsittääkseni Dickinsonin vanhemmat eivät olleet hänen lapsuudessaan kovinkaan paljoa läsnä vaan hän olisi enemmänkin isovanhempien kasvatti, josta kappaleessa kerrotaan seuraavasti:

”My grandfather taught me how to fight.
Old fashioned stuff like wrong and right.
But all around I see his morals buried in a mess
Of money troubles, Born in a mining town in ’58.
When black and white TV was up to date.
And men where still around.
Who fought for freedom, stood their ground and died.”

Hell on Wheels esittelee Brucen ”raakkuääntä” ja on malliosoitus täytebiisistä. Kyseessä on poikkeuksellisen sisällötön raapaisu Dickinsonin mittareilla. Harmiton, väritön ja mauton. Lyriikkapuolella on vaikea mitään kovinkaan syvällisiä merkityksiä kaivella kaahailevasta tyypistä, mutta toisaalta kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa:

”Lay off the gas, make it last.
Cuz under my hood she’s blowing’ fast.”

Blowin´ ei taida tässä nyt ihan sanatarkasti tarkoittaa puhaltelemista… Come as you go!

Gypsy Road on kaunis ja lämmin vanhan hipin unelmoiva henkäys, jossa kaipuu wanhaan hyvään aikaan on käsinkoskelteltava. Ystävät, vapaus, unelmointi… Yllättävän hyvin Bruce vetäisee tämän ja tavallaan rasittuneen tuntuinen ääni luo kappaleeseen sopivan tunnelman, että reisussa on oltu ja vähän rähjäännyttykin. Hieno kertosäe, jossa tuplattua laulua maestrolta ja epämaidenmaiset ”all right -heitot. Olisko tässä lausetta jokaisen huoneentauluun:

”Dream a little every day.”

B-puolen avaavan Dive! Dive! Dive! -kappaleen inspiraation lähteenä lienee brittiläisen John Ryanin kirjoittamat lasten kirjat ja sarjakuvastripit, joiden pohjalta tehtiin myös telkkarisarjoja ja joissa sekkailevat mm. merirosvot Captain Pugwash ja laulussakin mainittu Seaman Staines. Mielenkiintoinen urbaanilegenda ja ehkä tähän biisiin oman mausteensa tuovat sarjojen hahmojen kaksimieliset nimet kuten Master Bates ja Seamen Staines sekä seikka, että Captain Pugwashin nimi oli Australiassa slangisana suuseksille. John Ryan jopa haastoi oikeuteen lehdistöä näiden asioiden esille tuomisista faktoina ja voitti jutut vuonna 1991.

All the Young Dudes on alun perin David Bowien kirjoittama ja Mott The Hooplen vuonna 1972 julkaisema kappale, josta omat versiot ovat tehneet kymmenet muusikot Cyndi Lauperista Ozzy Osbourneen. Bruce versio on aivan kelvollinen, mutta Tattooed Millionairella hieman outo veto.

Lickin´ The Gun esittelee Brucen ensimmäistä kertaa räppäämässä poliitikkojen kohinoista. Onneksi näitä ei ole miehen tuotantoon pahemmin muita eksynyt seuraavaksi julkaistua sooloalbumi Ball To Picassoa lukuun ottamatta. Kaiken kaikkiaan todella karmea kappale kaikin tavoin alusta loppuun.

Zulu Lulu on suoraa puhetta tummien silmien vaikutuksesta mieheen, kipeän selän hoidosta ja kahvimaidon läikyttelystä viimeiseen pisaraan. Musiikillisesti biisi on perusrockia.

Albumin päättävä No Lies tunnelmoi suurkaupungin punaisten lyhtyjen katujen ja pulveripaikkojen tahdittamana. Inspiraation lähteenä voisi hyvinkin olla vaikka Lontoon Soho. Itse biisi on astetta tanakampi jytkytys kuin pari edellistä, mutta nopeasti hutaistun tuntuinen. Lopun feidaus pois ja takaisin tuntuu turhalta venytykseltä.

Kappaleet 

1. Cyclops (Dickinson / Roy Z)
2. Hell No (Dickinson / Roy Z)
3. Gods of War (Dickinson / Roy Z)
4. 1000 Points of Light (Dickinson / Roy Z)
5. Laughing in the Hiding Bush (Dickinson / Roy Z / Dickinson)
6. Change of Heart (Dickinson / Roy Z)
7. Shoot All the Clowns (Dickinson / Roy Z)
8. Fire (Dickinson / Roy Z / Casillas)
9. Sacred Cowboys (Dickinson / Roy Z)
10. Tears of the Dragon (Dickinson)

Sinkkujen b-puolet

Firechild
Elvis Has Left The Building
The Breeding House
No Way Out (To Be Continued)
Winds of Change
Spirit of Joy
Over and Out
Laughing in the Hiding Bush (Live)
The Post Alternative Seattle Fall-Out (Live)
Cadillac Gas Mask
No Way Out (Continued)
Tibet

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Roy Z – kitara
Eddie Cassillas – basso
David Ingraham – rummut
Doug Van Booven – lyömäsoittimet
Mario Aguilar (kansitekstien mukaan soittoa ja laulua Shoot all the Clowns)
Dean Ortega (kansitekstien mukaan soittoa ja laulua Shoot all the Clowns)
Dickie Fliszar – rummut (Tears of the Dragon)

Tästä Balls To Picasso Remastered 2CD 18,90 €

Kappaleet

Disc 1 – Alive in Studio A

1. Cyclops
2. Shoot All the Clowns
3. Son of a Gun
4. Tears of the Dragon
5. 1000 Points of Light
6. Sacred Cowboys
7. Tattooed Millionaire
8. Born in ’58
9. Fire
10. Change of Heart
11. Hell No
12. Laughing in the Hiding Bush

Disc 2 – Alive At The Marquee

1. Cyclops
2. 1000 Points of Light
3. Born in ’58
4. Gods of War
5. Change of Heart
6. Laughing in the Hiding Bush
7. Hell No
8. Tears of the Dragon
9. Shoot All the Cowboys
10. Sacred Cowboys
11. Son of a Gun
12. Tattooed Millionaire

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Alex Dickson – kitara
Chris Dale – basso
Alex Elena – rummut

Alive in Studio A / Alive At The Marquee julkaistiin maaliskuussa 1995 ja sen paras listasijoitus UK:ssa oli huikea 96.

Kappaleet 

1. Space Race (Dickinson / Dickson)
2. Back from the Edge (Dickinson / Dickson)
3. Inertia (Dickinson / Dickson)
4. Faith (Dickinson / Dickson)
5. Solar Confiniment (Dickinson / Dickson)
6. Dreamstate (Dickinson / Dickson)
7. I Will Not Accept the Truth (Dickinson / Dickson)
8. Inside the Machine (Dickinson / Dickson)
9. Headswitch (Dickinson / Dickson)
10. Meltdown (Dickinson / Dickson)
11. Octavia (Dickinson / Dickson)
12. Innerspace (Dickinson / Dickson / Dale)
13. Strange Death in Paradise (Dickinson / Dickson)

Sinkkujen b-puolet

I’m in a Band With an Italian Drummer
Rescue Day
God’s Not Coming Back
Armchair Hero
R 101
Re-Entry
Americans Are Behind
Inertia (Live)
Faith (Live)
Innerspace (Live)
The Prisoner (Live)

Yhtyeen kokoonpano

Bruce Dickinson – laulu
Alex Dickson – kitara
Chris Dale – basso
Alex Elena – rummut

Tästä Skunkworks Remastered 2CD päivän hintaan!

”Where were you when it fell from the sky?”

Skunkworks ei ole Bruce Dickinsonin sooloalbumi, mutta käsittelemme sitä tässä kohtaa, koska yleisesti se kuitenkin mielletään sellaiseksi, vaikka kyseessä on oikeasti Skunkworks-nimisen bändin saman niminen albumi, jonka laulusolistina sattuu olemaan herra nimeltä Bruce Dickinson. Levy-yhtiö suuressa viisaudessaan ei tietenkään suostunut julkaisemaan albumia Skunkworks-bändin nimellä. Se olisi ollut kaupallinen itsemurha ja jälkikäteen ajatellen vielä suurempi floppi.

Mistä on Skunkworks tehty? Ripaus grungea, hyppysellinen nuoruuden intoa bändin kautta, vaikuttavana ainesosana Brucen äänen uusi löytyminen, neljä senttiä aiempaa selvästi erilaisia sanoituksia ja aiheita sekä hiivana psykedeelistä jamittelua. Toimii toisille kuin metrinen halko, toisille aiheuttaa haukotus-kohtauksen. Suurta yleisöä tämä albumi ja kokoonpano ei kiinnostanut pätkääkään ja tässä kohtaa uraansa herra oli kaikkein lähimpänä lyödä hanskat tiskiin. Kiitos ja näkemiin. Seuraavana vuonna ilmestynyt Accident of Birth palautti tien metallin pariin ja kaupallinen nousu alkoi, mikä vain kiihtyi entisestään yhdessä Adrian Smithin kanssa vuonna 1999 tehdyn Iron Maiden reunionin seurauksena saavuttaen toistaiseksi toisen kultakauden huipun vuonna 2008, jolloin Suomessakin myytiin ennakkoon loppuun kaksi stadionia. Olisi mielenkiintoista tietää, että olisiko Skunkworks-materiaali sitä oikeaa aitoa Bruce Dickinsonia ja saanut merkittävästi jatkoa miehen tyylinä, jos suuri yleisö olisi ottanut sen omakseen. Kumpaa musiikkia hän itse pitää enemmän omanaan; kunnon heviä vai tämän albumin materiaalin kaltaista tavaraa?

”Don’t wanna waste my time on you if you can’t travel this way too. Fire up this beast, we’ll ride the skywaves!”

Kappaleet 

1. Freak (Dickinson / Roy Z)
2. Toltec 7 Arrival (Dickinson / Roy Z)
3. Starchildren (Dickinson / Roy Z)
4. Taking the Queen (Dickinson / Roy Z)
5. Darkside of Aquarius (Dickinson / Roy Z)
6. Road to Hell (Dickinson / Smith)
7. Man of Sorrows (Dickinson)
8. Accident of Birth (Dickinson / Roy Z)
9. The Magician (Dickinson / Roy Z)
10. Welcome to the Pit (Dickinson / Smith)
11. Omega (Dickinson / Roy Z)
12. Arc of Space (Dickinson / Roy Z)

Sinkkujen b-puolet

Ghost of Cain
Accident of Birth (demo)
Starchildren (demo)
Taking the Queen (demo)
Man of Sorrows (radioversio)
Man of Sorrows (orkesteriversio)
Man of Sorrows (espanjan kielinen versio)
Darkside of Aquarius (demo)
Arc of Space (demo)

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Adrian Smith – kitara
Roy Z – kitara & piano
Eddie Casillas – basso
David Ingraham – rummut

Muut viheltäjät

Silvia ”At” Tsi – viulu (Taking the Queen, Man of Sorrows, Arc of Space)
Rebecca ”Hell” Yeh – sello (Taking the Queen, Man of Sorrows, Arc of Space)
Richard Baker – piano (Man of Sorrows)

Tästä Accident of Birth Remastered 2CD 19,90 €

Welcome Home – It´s been too long, We´ve missed You! Bruce Dickinson palaa Accident of Birthillä perinteisemmän heavy metallin pariin muutaman grungeindietiesmikäkohelluksen jälkeen ja kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Paikoittain mennään kirkkaasti yli Maiden-standardien ja saadaan Maiden sen omia aseita (tuplakitarat, ooo-huudatukset, introt jne) käyttäen näyttämään vanhalta nukkavierulta pierukasalta.

Accident of Birth -albumi avataan syntisen punaisissa tunnelmissa, kun The Freak maalaa samettisen taivaan alla punaisten tuulien puhaltaessa kuvaa pakkomielteen vaivaamasta henkilöstä, ”friikistä”. Vie sie, mie vikisen

”Your life is lost, your soul is damned
But it feels too good to make a stand”

Biisissä ei suoraan sanota, että mikähän tämä pakkomielle voisi olla, mutta vihjaillaan pimeyden prinssistä

”The Prince of Darkness plays his games”

ja dominatrixista, joka vie ”friikin” pimeyden saloihin

”Who is your mistress who leads you to the dark secret?”

Kyllä tästä silkkaa S&M meininkiä helposti saadaan, mutta ihmisillä on niin monia pakkomielteen kohteita, että on liian helppoa katsoa asiaa taas ”siitä” vinkkelistä. Avaus jysähtää raskaiden kitarasoundien ja erinomaiselta kuulostavan herran itsensä takia tajuntaan ja dickinsonmaisen mystinen ja moniulotteinen sanoitus vie heti mennessään.

Toltec 7 Arrival on lyhyt intromainen mutina, jonka yhteys Meksikossa 1000-luvulla heiluneiseen erittäin sotaisaan kansaan eli tolteekkeihin ei ole aivan selvä, mutta käsittääkseni ”äidillä” tarkoitettaan maata. Olisiko tässä joku jumala numero seitsemän tulossa tai vaikka seitsemäs ihmisuhri just lähdössä kohti parempia galaxeja:

”I mean you no harm
Come closer, learn the truth
Come closer, learn the truth
Come…
Bless me, mother, for I have sinned”

Starchildren alkaa suoraan edellisestä verrattain raskaalla poljennolla ja mukaan on saatu hieman kunnon sahaustakin. Bruce laulaa sellaisella itseluottamuksella, että nyt on itse perkele laskeutunut maan kamaralle ihmisen hahmona ja imaisee mukaansa koko jengin! Sanoituksen tarkoituksesta ei oikein ota helposti selvää, koska kyseessä on hieman kliseinen perinteinen hevistyge, johon ei ole sen kummempia syvällisiä ajatuksia piiloitettu. Starchildren on jyräävä, raskas, korkealta ja kovaa menevä rutistus.

Taking The Queen onkin ensimmäinen albumin varsinaisista todellisista helmistä. Akustinen, maalaileva intro suhinoineen ja kohinoineen on omiaan nostattamaan tunnelman kattoon ennen kuin alkaa tapahtua.

Kuunnelkaa, miten Dickinson laulaa huikeasti kohdan:

”Now the flame burns higher,
Purifies the love that died,
And scared rats closed in a life,
Back to the earth, sealing the tomb”

Melkein viisiminuuttinen kappale tuntuu todella lyhyeltä ja ikään kuin loppuu kesken. Sanoituksen pohjana voi hyvinkin olla fantasiakirjallisuutta, mutta mahdollisesta teoksesta ei ole mitään tietoa. Joka tapauksessa biisissä kuvataan kuningattaren kohtaloa, kun nirriä tullaan hakemaan ja valtakunnassa alkaa mennä sen jälkeen kaikki niin perseelleen, että kultakin ruostuu. Vahva veto, josta taas suoraan ilman katkoa jatkuu Darkside of Aquarius , toinen helmi putkeen.

Vielä vuonna 1997 sooloilevien velikultien ex-Maiden-taistelupari Dickinson & Smithin kynäilemä neliminuuttinen uptempo rockeri Road To Hell on helppo pala ja iskee tajuntaan heti laakista. Kuka ja missä alun perin on sanatarkkaan ottaen tokaissut vanhan elämänviisauden ”The Road To Hell is paved with good intentions” ei ole aivan historian kirjojen mukaan yksiselitteinen. 1700-luvulla vaikuttanut englantilainen kirjailija, esseisti, runoilija, elämäkertakirjoittaja ja kriitikko Samuel Johnsonia pidetään lauseen isänä. Hän laati mm. englannin kielen sanakirjan A Dictionary of the English Language, joten kyseessä ei ole mikään tahansa Johnson. John Rayn kerrotaan jo 1670 käyttäneen sanontaa ”Hell is paved with good intentions.” ja jopa tätä aikaisemmin 1100-luvulla kerrotaan Pyhä Bernhard Clairvauxlaisen tokaisseen ”Hell is full of good intentions or desires.” Itse kappaleessahan lauletaan näiden kaikkien sekoitusta eli ”Road to hell is full of good intensions” eli tie helvettiin on täynnä / päällystetty hyvillä aikomuksilla. Sanoituksessa on hienoja ja varsin vahvoja kielikuvia ”Your screaming eyes cry out but they are blind”, ”Father, forgive me my sins, Give me the nails, I’ll hammer them in”. Rapatessa roiskuu ja ihmiset tekevät syntiä niin perkeleesti, Tuleen ei saa jäädä makaamaan.

Man of Sorrows, kaunis ja albumia hienosti rytmittävä ja rauhoittava kappale oikeassa kohtaa, kertoo Brucen omien sanojen mukaan englantilaisesta okkultistista ja kirjailijasta nimeltä Aleister Crowley, joka eli 1900-luvun alkupuolella. Biisin nimi viittaa raamatun jakeeseen Jesajan kirjaan 53, jossa kuvataan miestä, joka ottaa kaikki maailman synnit kantaakseen (tuttu tunne krapulan kolmantena päivänä toim. huom.). Katolilaiset opettavat, että tämä enteilee Jeesusta, joka kuoli ristillä maailman kaikkien ihmisten puolesta. Kappaleesta on myös espanjan kielinen versio, joka löytyy albumin uudelleenjulkaistulta versiolta vuodelta 2005. Missä viipyy suomen kielinen versio, häh?

…Ja nyt loppuu hempeily ja alkaa teollisuusmetalli a lá Bruce & company: Accident of Birth! Albumin eka sinkku on aitoa heviä, raskasta ja nopeaa, hyvillä soundeilla, korkealta ja kovaa vedettynä. Kouluesimerkki siitä, mitä Maidenin tuohon aikaan olisi ehkä hieman kannattanut tehdä. Tarina kertoo, että Bruce olisi epäonnistuneen abortin tulos ja että tässä biisissä sivuttaisiin aihetta. Mies itse on kuvaillut aihetta, jossa perheestä helvetissä on joku päässyt pois ja muut perheenjäsenet haluavat tämän onnekkaan takaisin.

The Magician on nopea ja helppo, harmiton ja hupsu välipala, jonka mukana lollottelu sujuu kuin tanssi. Biisi sisältää muutamia hienoja one-linereita, jossa santaa lentää Saatanan nassuun ja Jeesusta tilalle. Riffistä ja soundista tulee jostain syystä mieleen Tony Iommi.

Welcome to the Pit (Dickinson / Smith) on toinen vanhan Maiden kaksikon kirjoittamista biiseistä tälle levylle mainion Road To Hellin ohella. Kappale on aihepiiriltään kuin Maiden klassikko Revelationsin pikkuveli. Brucen seksiä ja mystiikkaa tihkuva sanoitus kaappaa kuulijan kasvottomien ja tuntemattomien ihmisten (”I don’t even know your name, You won’t even see my face…” ”Cover your eyes with the velvet hands of darkness”) koviin orgioihin, jossa käärmettä vilahtaa mekkoon koko ajan. Käärmeenpesällä viitataan tässä ajattomiin orgioihin, joita on järjestetty maailman sivu. Kyseessä on salaseura, koska (”Cover your lips with the wicked tongue of silence”) näistä kemuista ei ulkopuolisille höpötellä. Vaaranahan tässä on, että käy kuin Tiger Woodsilla ja hommiin tulee himo (”Are you surprised in every way that you like it? Are you surprised that you want it?”). Ihan tavanomaista lauantai-illan saunapuhtaasta huumasta ei siis ole kyse, vaan Dickinson jättää kuulijan mielikuvitukselle tilaa pohtia, että mitä kaikkea kivaa sitä onkaan keksitty. Laulun kertoja häärii itse toimien herrana ja hidalgona (”But you choose to play my games. Now you can feel the hard, the hard… Place…”). Itse biisi on varsin hitaasti aukeavaa sorttia, johon Adrian Smith revittelee sydänverellä taivaita hipovan kitarasoolon ja jyrää suhteellisen psychomotelmaista raskasta pääriffiä. Laulussa on voimaa ja tunnetta, kieroa mieltä ja tulkintaa.

Albumin ehtoopuolta edustava Dickinsonin ja Roy Zetan tekemä kauniisti soiva auringon sammumisesta (jota tietysti voidaan tässä ajatella anekdoottina jonkun tietyn henkilökohtaisella tasolla tärkeän asian päättymiselle) kertova Omega on albumin ehdotonta eliittiä niin soitannollisesti kuin myös laulun osalta. Biisissä on yksi upeimmista kitarasooloista koskaan. Tietääkseni kappaletta ei ole koskaan soitettu livenä keikoilla, mikä on suuri vääryys, koska Chemical Wedding Tourille tämä kyllä sopii tyylinsä puolesta erinomaisesti. Lyriikkaosasto on kirjaimellisesti ajateltuna aika korkealentoista fantasiaa, eikä sinänsä ainakaan itseäni paljoa lämmitä, mutta hieman mielikuvitusta käyttämällä biisin voi hyvin tulkita kertovan esimerkiksi rakkauden loppumisesta, tärkeistä asioista luopumisen tuskasta, unelmien murskaantumisen pettymyksestä ja tulevaisuuden haaveiden totaalisesta pakotetusta muuttamisesta. Mahahaavat (ja lääkäriin en muuten mene), konkurssit, erot, linnatuomiot jne lauloi jo aikanaan P. Hanhiniemi suomalaiseen tyyliin suoraan – tässä brittiversio samoista aiheista!

Arc of Space päättää albumin hiljaisiin tunnelmiin. Äärettömän kaunista, liekö jäänyt Somewhere in Timen äänityksistä pöytälaatikkoon. Tuolloinhan Dickinson olisi halunnut viedä Maidenia akustisempaan suuntaan, mutta mielipiteet jyrättiin ja jopa lähtö oli tuolloin lähellä. Avaruuden ja ajan kaari, noin kait tuon kappaleen nimen voisi kääntää. Yksi hienoimmista Brucen ikinä laulamista riveistä löytyy tästä biisistä:

”In my heart I reach you
In my heart I reach out to you
In my heart I touch the face of God
It’s all a dream, somehow… ”

Kappaleet 
1. Trumpets of Jericho
2. King In Crimson
3. Chemical Wedding
4. Gates of Urizen
5. Killing Floor
6. Book of Thel
7. Tears of the Dragon
8. Laughing in the Hiding Bush
9. Accident of Birth
10. The Tower
11. Darkside of Aquarius
12. The Road to Hell

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Adrian Smith – kitara
Roy Z – kitara
Eddie Casillas – basso
David Ingraham – rummut

Tästä brasilialaista kansantanhua elävänä joka kotiin: Scream For Me Brazil 10,90 € – tämä mulle, kiitos ja hei!

Scream For Me Brazil julkaistiin 2.11.1999. Samaan aikaan Dickinson oli palannut Maideniin ja kohina koko leirissä oli melkoinen. Live-albumin myyntiin ei sillä kuitenkaan tuntunut olevan mitään merkitystä ja listasijoitus UK:ssa jäi kovin vaatimattomaksi ollen 177. Albumi nauhoitettiin Chemical Wedding Tourilla Sao Paulossa 1999. Keikasta on julkaistu kuvamateriaalia The Anthology kolmen DVD:n boxin kyljessä. Soundit ovat hieman tuhnuiset, mutta tunnelma välittyy hienosti ja sitä ei totisesti brasseilta ole koskaan puuttunut.

Kappaleet 

Disc 1

1. Broken
2. Tattooed Millionaire
3. Laughing in the Hiding Bush (Live)
4. Tears of the Dragon
5. The Tower
6. Born in ’58
7. Accident of Birth
8. Silver Wings
9. Darkside of Aquarius
10. Chemical Wedding
11. Back from the Edge
12. Road to Hell
13. Book of Thel (Live)

Disc 2

1. Bring Your Daughter… to the Slaughter (alkuper�inen versio)
2. Darkness Be My Friend
3. Wicker Man (nauhoitettu 1997)
4. Real World
5. Acoustic Song
6. No Way Out… Continued
7. Midnight Jam
8. Man of Sorrows (Demo)
9. Ballad of Mutt
10. Re-Entry
11. I’m in a Band With an Italian Drummer
12. Jerusalem (Live)
13. The Voice of Crube
14. Dracula

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Adrian Smith – kitara
Roy Z – kitara
Eddie Casillas – basso
David Ingraham – rummut
Lisää tulossa…

Tästä Bruce parhaat kotiin kannettuna hintaan 14,90 €

The Best of Bruce Dickinson julkaistiin 25.9.2001 ja oli Suomessa sen verran suosittu, että sijoittui albumilistallamme sijalle 6. ”You are number six!” Ystävämme UK:ssa eivät noteeranneet tupla-albumia ja se jäi 141. sijalle. Kokoelmalle nauhoitettiin kaksi upouutta Dickinsonin ja Roy Z:n tekemää kappaletta Broken ja Silver Wings, jotka olivatkin tasoltaan erinomaisia.

Kappaleet 

1. Mars Within
2. Abduction
3. Soul Intruders
4. Kill Devil Hill
5. Navigate the Seas of the Sun
6. River of No Return
7. Power of the Sun
8. Devil on a Hog
9. Believil
10. A Tyranny of Souls
11. Eternal (mukana vain Japani painoksessa)

Albumilla esiintyvät taiteilijat

Bruce Dickinson – laulu
Roy Z – kitara
Eddie Casillas – basso
David Ingraham – rummut

Missin’ Adrian Smith (toim. huom.)

Jos et muuten saa, tästä oma Sielujen Styrankki himaan 14,90 €

Tyranny of Souls julkaistiin 23.5.2005 ja se sijoittui Suomen ja Ruotsin listalla kymmenenneksi ja UK:ssa sijalle 65. Kreikassa Tyranny of Souls upposi kansaan kuin häkä ollen listasijalla 2. Albumi on ensimmäinen Dickinsonin kokopitkä studiosoolo herran Maideniin paluunsa jälkeen ja fanien keskuudessa todella odotettu.