Steve Harris, Paul Di'Anno
3:16
Ei sooloja
Soitettu livenä käytännössä joka konsertissa, World Piece Touria lukuun ottamatta, aina vuoteen 1990 saakka, jolloin putosi pois setistä No Prayer On The Road -kiertueella. Lisättiin takaisin ohjelmistoon Fear of the Dark -kiertueella 1992. A Real Live -kiertueella ei ilmeisesti soitettu. Viimeiset liveversiot Running Freestä soitettiin Blaze Bayleyn ollessa bändissä The X-Factour -kiertueella 1995-96. Vaikka vuonna 1999 tapahtuneen uudelleen yhdistymisen jälkeen Maiden ei ole biisiä soittanutkaan (Ed Huntour, Brave New World Tour, Give Me Ed, ´til I´m Dead Tour, Dance of Death World Tour), löytyy kappaleesta liveversio, joka soitetaan kuusihenkisellä kokoonpanolla: Doningtonin Monsters of Rock -festareilla, Englannissa vuonna 1992. Tuolloin Adrian Smith vieraili lavalla viimeisen encoren eli Running Freen aikana. Kyseinen visiitti oli ensimmäinen kerta, kun bändi esiintyi nykyisessä kokoonpanossaan. Siis seitsemän vuotta ennen varsinaista Reunionia. Kuulopuheiden mukaan tilanne oli ollut koskettava ja kyynel oli vierähtänyt H:n silmästä. Yleisö ei luonnollisestikaan tiennyt todistavansa jotakin historiallista. Running Free soitettiin ensimmäisenä encore-kappaleena taas vuoden 2005 Early Days Tourilla.
Virallisia liveversioita Running Freestä löytyy Maiden Japan -live ep:ltä 1981, Live After Death -liveltä 1985, A Real Dead One -livekokoelmalta 1993 (versio vuodelta 1992), Live at Donington -liveltä 1992 (kuusihenkinen kokoonpano), sekä kaksi versiota Eddie´s Archive -kokoelmalta.
Vapaalla jalalla on Iron Maidenin ensimmäinen virallinen julkaisu omalla nimellä. Soundhouse Tapes ilmestyi toki ensin, mutta omakustanteena. Metal for Muthas puolestaan oli kokoelma. Sinkku ilmestyi helmikuun alussa vuonna 1980 ja myi 10 000 kappaletta ilmestymisviikollaan ja nousi Iso-Britannian listalla sijalle 44. Levyn ilmestyttyä – noin kuukautta myöhemmin – bändi esiintyi Britannian ehkä merkittävimmässä tv:n musiikkiohjelmassa Top of the Popsissa, jossa Maiden esitti kappaleen hyvin poikkeuksellisesti livenä. Ohjelmaformaatin mukaan artistit esiintyivät yleisölle taustanauhojen varassa playbackinä. Maiden halusi veivata oikeasti, ja vaatimukseen suostuttiin. Aiemmin luvan moiseen oli saanut ainoastaan legendaarinen The Who vuosia aikaisemmin. Esitys upposi yleisöön loistavasti. Esiintyminen on dokumentoitu sittemmin 12 Wasted Years -videolla (1987).
Kappale on yksi harvoja Maiden-biisejä, jossa ei ole minkäänlaista kitarasooloa. Ennen levytystä Dave Murray oli soittanut keikoilla kappaleeseen soolonpätkän, mutta jostakin kumman syystä levylle päädyttiin vetämään vain junnaava väliosa. Väliosa toimii hyvin livenä, sillä siinä voi harjoittaa interaktiivisuutta yleisön kanssa, mutta levyversiossa ratkaisu ehkä hieman ontuu. Running Free onkin ennen kaikkea livebiisi. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa kappaleeseen otettiin kuitenkin mukaan lähes lakisääteinen yleisönhuudatusosuus, joka ikävä kyllä on useimmiten puuduttavaa kuunneltavaa tallenteelta. Konserttitilanteessa – johon huudatusosuus tietenkin onkin suunniteltu – se ei hirveästi haittaa.
Live After Death -levyllä oleva liveversio Long Beach Arenalta 1985 päätyi sinkuksi, mutta seiskatuumaiselle sinkulle ei mahtunut koko pitkää versiota yleisönhuudatuksineen. Niinpä huudatusosuus leikattiin sinkkuversiosta pois. Tämä sama versio päätyi sittemmin myös LAD:n ensimmäiselle, yhden levyn cd-painokselle samasta syystä, keston takia.
Kappaleen sanoma on varsin yksinkertainen. Jälleen kerran sanoitukset ovat Di´Annon, sävellys Harrisin. Running Free on kertomus nuoresta, kodittomasta hurjapäästä, joka on onnistunut hankkiutumaan liemeen virkavallan kanssa. Kundi on viettänyt edellisyön putkassa Los Angelesissa (LA-jail) sireeneitä kuunnellen, mutta ilmeisesti päässyt sieltä joko karkuun, tai sitten laskettu muuten vapaaksi. Kappaleen kertosäkeen hokema onkin sitten tätä vapauden ylistystä posessa olon jälkeen: I´m Running free, yeah – Oon vapaalla jalalla, jee.
Hieman monimutkaisen koukun sanoituksiin tekee jälkimmäinen osa, jossa kaveri iskee mukaansa naisen Bottle Top -nimisestä baarista. Tämän jälkeen hänen perässään ovat all the boys. Tarkoittaako tämä nyt sitten poliiseja, vai joitakin muita poikia, jää arvoitukseksi.