Avainsana: Norja

Harley & BMW Norway Race päivä 4

13.7.2021

Mattigoppa – Pykeija – Vesisaari 120 km (total 1571 km)

Ensimmäistä kertaa tällä reissulla kaivettiin merinovillakerrasto esiin. Pakollinen varuste pidemmillä reissuilla. Olo on kuin Michelin ukolla.

Herättiin koleahkoon ja pilviseen keliin. Noin 12 astetta, vilpoinen merituuli ja pilvinen keli, tosin ajamista ei tänään olisi kuin 120 kilsaa. Aamutoimien, muutaman työasian hoitamisen ja ajosuunnitelmien päivityksen jälkeen päätettiin lähteä syömään kuningasrapua Pykeijan parhaaseen ja ainoaan Bistroon. Ei pettänyt tälläkään kertaa.

Pykeijan Bistron eväät – vahva suositus!

Alkupaloina saatiin pohjoisen makuja eli kylmäsavustettua ruijanpallasta, poron kieltä, valaan lihaa, rapua yms. Listalta löytyy vaikka mitä erikoisuuksia ja osaavat kyllä tehdä kalasta aikamoisia makunautintoja.

645 kruunun kuningasrapulautanen oli sen arvoinen. Tarjoilevat ravut lämpiminä.

Vatsat täynnä hypättiin rattaille ja lähdettiin kohti Vesisaarta (Vadsø). Muutaman kerran pikkasen ripsautti vettä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sadekamppeita kannattanut alkaa kaivelemaan päälle. Takana ajanut BMW Sandy naureskeli perillä, että aina kun meinasi alkaa sataa niin ”vrrrooooom!” HD:n vauhti kiihtyi ikään kuin sateen alta pois. Matkalla sattui ensimmäinen läheltä piti -tilanne karavaanarin tullessa mutkan takaa keskellä tietä, mutta ehti vetäistä vaununsa omalle kaistalle helvetisti heilahtaen. Näitähän saa välillä Facebookista lukea, kun on ollut pakko ohjata pyörä ojaan, kun vastaan tulee liian kovaa kurvissa pitkästä matkasta nuutunut ekaa kertaa isolla autolla reissuun lähtenyt karavaanari.

Ei ole minusta siihen
En tahdo elää polvillaan
Nuoleskellen, anellen heidän armoaan
Tiedän, on parempi kuolla seisten
Pudota suorilta jaloiltaan, huutaen
Te ette koskaan pystyneet turpaani tukkimaan

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – ”Kuolla seisten”

Vesisaaren Scandicissa respan kundi ohjasi parkkeeraamaan pyörät pääovien eteen ja siihen näytti illan aikana saapuvan myös altalainen Harrikka-porukka. Pikaisen majoittumisen jälkeen käppäiltiin vastapäätä olleeseen Mølleen kaljalle ja pizzalle. Tarjoilivat paikallisen käsityöläispanimo Qvænbryggin hyviä oluita ja loistavaa siideriä. Yhdeksältä kämpille ja köllöttelemään. Aika hurjastelua 😂. Tässä on nyt vähän ollut hintsusti ajamista viime päivinä, mutta loppuviikon aikana saattaa keleistä vähän riippuen maisema alkaa vaihtua tiheämpään.

Harley & BMW Norway Race päivä 2

11.7.2021

Rovaniemi – Sodankylä – Inari – Utsjoki – Nuorgam – Mattigoppa 616 km (total 1431 km)

Rovaniemellä herättiin kakkospäivään kello hyvissä ajoin Raution Ranchillä ja syöpästiin aivan helkatin hyvä aamiainen sisältäen mm. savuporoa. Palttiarallaa yhdentoista jälkeen lastattiin pyörät ja lähdettiin kohti Jäämerta Sandyn sukulaisten mökille. Sitä ennen piti BMW:n Garminin navigaattorille tehdä napapiirin ylitykseen liittyvät temput. Hän kun menee kuulemma sekaisin siinä kohtaa ellei asetuksia pikkaseen fiilaile. Ei ole tässä paljoakaan itsellä kuittailun varaa, kun HD:n navigaattori ei löydä yhtikäs mitään reittejä, kun kyseessä USA:sta keväällä tuotu pyörä, johon Loimaalla HD merkkihuollossa syötetty Euroopan kartat. Epäilivät GPS antennin olevan sökönä eikä ole vielä saatu uutta vaihdettua.

Lähtöpuuhissa Rovaniemellä, kelikin on kuin morsian ☀️

Taas saatiin upeat ajokelit. Sodankylän Alkosta poikettiin hakasemaan tuliaiset Norjan isännille. Tuntuu tällä reissulla olevan HD:n laukuissa hyvin tilaa, vaikka kampetta on mukana reilusti. Touratechin vesitiivis kassi on kyllä loistava hankinta, suosittelen lämpimästi muillekin motoristeille. Lähtiessä vetäjänä toiminut BMW Racing Teamin Sandy kyseli matkavauhdin sopivuutta, johon menin sitten tekemään sen klassisen virheen, että jos pari napsua kovempaa mentäisiin… Sanotaanko notta sitä saa mitä tilaa 😳

Pykeijaan menevällä tiellä körötellään. On se hyvä tämä GoPron Iphone versio 😎

Raja ylitettiin Nuorgamissa. Jonoa ei ollut yhtään ja rokotustodistuksen QR-koodi luettiin, mitään muuta ei tarvittu. Minulla kun oli kaksi cocktailia veressä niin siirrettiin venttapaikalle, mutta Sandy kävi ottamassa puikon nenään. Vartti odotettiin tuloksia ja sen jälkeen viimeinen pikataival Mattisbuktaan, joka sijaitsee Pykeijaan vievällä tiellä. Hieno mutkainen pätkä kurvailtiin nopeasti perille meren tuoksua haistellen ja maisemia ihaillen.

HD:n kate suojaa kyllä hyvin kuskia. Pari nappia tullut läpi otsaan saakka, mutta muuten saanut ajella ilman tuubia lärvin edessä. On muuten yllättävän iso vaikutus tuon matalan plexin muodossa. Heittää tuulen pään yli aivan eri tavalla kuin normaali suora plexi.

Perillä pikatutustumiset, iltapalaksi lohta ja pottuja, loraus valkkaria ja saunaan. Saunassa keskusteltiin, että menikö Sodankylässä se hilla sieraimeen, kun vauhtia löytyikin yllättäen niin helkatisti, mutta tunnustusta ei irronnut 😂

Mökiltä löytyy uimaranta, mutta vielä jäi uimahousut kuiviksi, kun oli vesi sen verran vilakkaa. Viimeksi molemmat ovat käyneet uimassa vuosi sitten Jäämeressä.

I know just where you come from
Where all your yesterdays are gone
And now you’re done
But you’ve only just begun
It’s time you opened up the door
And now it’s all very clear
This journey of one thousand years

KISS – “Journey of 1000 years”

Keskiyöllä alkoi aurinko vielä mollottaa uudestaan niin kuin keskellä päivää, jota oli lähdettävä ihastelemaan rantaan.

Nyt alkaa olla kesäloman makua. Kuva otettu keskiyöllä. Aurinko lämmitti, vaikka pikku vinkka kävikin.

Harley & BMW Norway Race päivä 1

10.7.2021

Rauma – Seinäjoki – Oulu – Kemi Rovaniemi 815 km (total 815 km)

Taitaa tulla neljäs kesä putkeen, jolloin ollaan suunnattu road tripille Norjaan. Aikaisemmin on ajeltu nuorison kanssa HD:lla ja Corvetella. Nyt lähdettiin reissuun road captain Sandyn kanssa. Molemmilla on talven aikana kulkupeli vaihtunut tuoreempaan. Sandyllä on perseen alla tuorehko ja teknisesti ylivertainen 1250 kuutioinen BMW R1250 RS, jota ei taida ajamalla saada rikki. Allekirjoittaneella tälläkin kertaa vaaran tuntua eli HD Street Glide Special 114 cid / noin 1900 kuutiota. Pidetään peukkuja, että vehkeet kestävät.

Tien päällä kiidän jossain
Perseeni alla nuo
Janoissaan
Pollet bensaa juo

Eppu Normaali: ”Tien päällä taas”

Yhdentoista hujakoilla lähdettiin Raumalta puksuttelemaan. Matkanteko sujui aika hitaahkosti lukuisten tietöiden ja kovan helteen ja monien juomataukojen vuoksi. Noin 30 astetta oli melkein koko päivän eikä tullut tippaakaan vettä. Oulun kohdalla olin jo aivan naatti, mutta ruokaa ja juomista koneeseen kulttuurikohde Impaled Nazarenen alkuperäiskitaristin lapsuudenkodissa (huom. kulttuurikohde 😂) niin piristyin. Kiitos taas Annikille!

Raaserit tauolla. Molemmilla pääsee suurin piirtein saman verran tankillisella eli about 450 kilsaa. HD:ssa tosin isompi tankki eli kuluttaa jonkun litran enemmän.

Oulusta ylös päin noin klo 21 alkoi ilma viiletä ja Rovaniemelle puolilta öin saavuttaessa olikin jo vilu. Saunaan, pari hiivaa, shotti itäsaksalaista pippuriviinaa (yäk 😂) ja petiin. Otti aika koville tämä ensimmäinen veto, mutta niinhän se oli suunniteltukin, että otetaan heti luulot pois.

Tälle retkelle tuli hommattua vesitiivis Touratechin kassi ja kiinnitysvermeet. Aivan loistava hankinta jo nyt, ja jos pitää vielä vettä niin ten points!

H-D Nordic päivä 12

24.7.2020

Odoteltiin tämä päivä Narvikissa jännäkakka housussa, että miten varaosan kanssa käy. Vierailtiin toisen maailman sodan tapahtumiin Pohjois-Norjassa sijaitsevassa museossa ja tsekkailtiin vähän kauppoja, syötiin ja poika kävi parturissakin. Vähän sellaista mussua keliä ja sateli pitkin päivää, niin ei lähdetty viereiselle vuorelle cable carilla, koska vuori oli pilven piilossa ja näkyvyys sieltä vähän heikohko. Iltapäivällä H-D Nord Norgesta soittivat, että nyt olis pyörä kunnossa. Reissu jatkuisi siis ajaen suunnitelman mukaisesti seuraavana päivänä pikku hiljaa kotia kohti Kilpisjärven kautta. Täräytetään aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja ajellaan taxilla liikkeeseen, kevyt vinkaisu Osuuspankin muovista, pyörän lastaus ja hanaa! Toivottavasti tekniset murheet olivat nyt siinä.

Narvikin Scandicissa oli tosi mukavat oltavat ja kannattaa ottaa sieltä majoitus, jos täällä päin liikkuu.

Edellisen päivän asiallinen ruokapaikka Fiskehallen. Vahva suositus!

”En oo käyny Irlannissa mutta sielt´ on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonu
Mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonu
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset
Nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengen jättiläiset”

H-D Nordic päivä 4

15.7.2020

Kirkkoniemi – Pykeija – Båtsfjord 300 km (total 1647 km)

Aamulla pyörää lastaillessa tuli norjalaisnainen ihastelemaan HD riviä hotellin eteen ja pienen juttutuokion lopuksi kertoi, että huomenna alkaa täällä kesä ja että tulee hienot ilmat reippaaksi viikoksi. Tämähän sopi meille! Se on aina näiden erilaisten härvelien kanssa liikuskellessa kivaa, kun kaikki tulevat juttelemaan kuulumisia. Harrikka-tyypit nyt tulevat kaikki muutenkin, mutta vielä sitten ihan kaikenlaiset muutkin ja kun ei olla road captainin kanssa hiljaisemmasta päästä itsekään niin ei tule matkan teosta välillä mitään, kun jäädään suusta kiinni.

Pikku-Suomeksikin kutsussa Pykeijassa mopoparkissa erinomaisen lounaspaikan lähistöllä.

Eilisen Thai ravintolan sörsselit olivat sen verran tulista kamaa, että aamulla tuntui lieskat lyövän kaikista putkista myös kuskeilla, kun alettiin vehkeitä käynnistellä. Päästiin hyvissä ajoin liikenteeseen ja suuntana reippaan sadan kilsan päässä oleva Pykeija, josta oli saatu hyviä vinkkejä kokeneilta moottoripäiltä. Ravintola Bistroen löytyi helposti pikkukylän perältä ja lounaaksi tilattiin tietenkin kuningasrapua. Noin 600 kruunua maksava annos oli täydellinen. Harvoin rapua syödessä tulee vatsa täyteen (olisko vähän iso vatsa toim. huom.) Listalla oli paljon muutakin hyvää, esim. poroa, valasta yms.

Elämäämme tyytyväisinä lähdettiin tutkimaan, että onnistuisiko päästä pulahtamaan jäämeressä ja vähän saunoa samalla. Jäämeren saunalle mentiin kyselemään, että miten olis ja kävi hyvä tuuri, kun 40 minuutin päästä olisi tyhjä vuoro puulämmitteisessä saunassa. Otettiin vielä Klaukkalasta matkailemaan lähtenyt nuori pari mukaan maailmaa parantamaan. 250 kruunua per masokisti oli tästäkin kokemuksesta pilkkahinta. Vesi oli noin 5 asteista ja pari kertaa käytiin vilvoittelemassa. Ei tuntunut sen jälkeen enää noin 10 asteinen vienon tuulen hyväilemä ilmakaan kylmältä vaan patsasteltiin putinmaisesti pelkissä nahkahousuissa upea veistosmainen yläbody paljaana hyvä tovi saunan jälkeen. Vahvaa seikkailun tuntua 😎.

Pykeijan hiekkaranta ja kirkas ehkä vähän vilpoinen vesi 😂

Kunnon puusaunassa lämpeni ukkolot pulahduksien välissä. Suihkukin oli, mutta paikan 76-vuotias emäntä esitteli rypytöntä kasvoaan kertomalla, että ei mihkään suihkuun, kun suolainen jäämeri tekee iholle ihmeitä. Ja meikäläisellä oli ehkä vähän tähän kuontaloon tarvetta tällaiselle hoidolle niin rouvan ohjeilla mentiin 😊

Valtavan kokoinen valas nähty Pykeijan rantavesissä. Harvinainen näillä huudeilla, mutta oli säyseä otus.

Ajorytkyt vaan päälle ja taas mentiin. Vajaa pari sataa kilsaa Båtsfjordin kalastajakylälle. Oli vähän muutettava suunnitelmaa, kun alun perin piti ajella Vardøøn ja sieltä Hurtigrutenilla kolme tuntia perille, mutta meni Pykeijan pyörteistä nautiskellessa sen verran aikaa, että päätettiin hurauttaa suoraan korsulle Båtsfjord Bryggeen. Aurinko paistoi, mutta ilma oli loput 70 kilsaa melko vilpoinen. Tien vieressä oli aika reippaasti luntakin ja hyvä baana ilman liikennettä niin saattoi antaa vähän hanaakin, mitä nyt tuollaisella meidän vanhalla lehmällä yleensäkään voi antaa hanikkaa tai muuta kuin kovaa ajoa ja paljon ääntä. Loud pipes get pussy 😇

Kuski jäähypenkillä odottamassa saunavuoroa.

Ehtoo oli jo sen verran pitkällä, että ei paljoa muuta ehditty, kuin syömään pizzat ja fiilistelemään vähän J. Karjalaisen biisejä, kun uni tulikin molemmilla. Oli ihan paras päivä!

Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään,
Silti tuskin paikoilleni jään.

Niin kuin tuntematon tie,
Laulu eteenpäin vie.
Vähät eväät repussa,
Määränpää missä lie.

H-D Nordic päivä 3

13.7.2020

Ivalo – Kirkkoniemi 250 km (total 1347 km)

Nyt on sellainenkin ihme nähty, että road captain nousi aamupalalle 😂 ja siitähän seurasi, että pikataival Ivalosta Kirkkoniemeen suhautettiin reippaasti ja kohteessa oltiin jo hyvissä ajoin. Ilmeisesti Korona-viruksen vuoksi paikallisen Scandicin sauna- ja uima-allasosasto oli suljettuna, mikä oli kermapersauksillemme hirveä pettymys, koska oltiin ajateltu pulikoida vähän, mutta ens kerralla sitten. Ivalosta ylöspäin olikin kivan tuntuinen tie järvimaisemia hipoen ja sopivasti mutkitellen eli sitä voi kaikille prätkäimmeisille suositella. Joku 70 kilsaa ennen Norjan rajaa oli aika röykkyistä tietä ja meinasi jopa kassi takaritsiltä pudota, mutta onneksi huomattiin ajoissa. Norjan rajalla ilmeisesti on joku hyttyskarkoitin, koska kaikki jäivät siihen ja tässä Kirkkoniemessä ei ainakaan ole ainoatakaan ötökkää. Sattui aivan paras ajokeli ja vähän jopa näille paikkeille helteinen keli eli nyt sääherrat olivat meidän puolella. Kotona ilmeisesti on tullut ihan vitusti vettä ja nyrkin kokoisia rakeita. Kirkkoniemessä pieni käppäily kaupungilla (melkoinen menomesta 😂), pizzat ja päiväunet. Aikamoista hurjastelua siis.

Scandicin parkissa kaikki HD:t rivissä niin kuin pienen talon porsaat.

Kusitauolla in the middle of nowhere. Huom. road captainin melko iso karkkipussi takaritsillä 😋

Road trip – päivä 3

20.7.2019

Rovaniemi – Tromsø 596 km

Puolilta päivin lähdettiin ajamaan vähän pidempää vetoa ja määränpäänä lenkin pohjoisin kohde Tromsø. Täytyy kyllä todeta, että Suomen tiestö on aivan paskana ja varmasti Venäjälläkin on nykyään jo paremmat väylät. Muutaman kerran luuli isomman montun kohdalla, että auto hajoaa etenkin, kun ollaan vähän jäykempi alustaisen auton kanssa liikenteessä. Ajettiin E8 käsivartta pitkin Kilpisjärvelle poroja väistellen ja välittömästi rajan ylityksen jälkeen baana muuttui niin kuin olisi sametilla ajanut. Samassa myös maisemat paranivat hitosti ja napattiin kattokin irti, kun keli oli niin hyvä. Loppumatka menikin sitten naatiskellen ja koko ajo lopulta ei niin kovin pitkältä tuntunutkaan.

Matkalla Tromsøøn. On tämä kyllä niin hieno maa ajella prätkällä ja autolla, että oksat pois.

Kartanlukija ideoi jo seuraavaa retkeä, että matkailuautolla voitaisiin seuraavalla kerralla tuutata menemään, mutta ans kattoo ny. Minulla on vähän huonoja kokemuksia sanaparista matkailuauto ja Tino, mutta se on niin pitkä ja karmea tragikomedia, että jääköön seuraavaan kertaan. (Saman niminen kartanlukija ei liity tarinaan. Toim. huom.)

Pikku hiljaa tässä alkaa päästä lomamoodiin, josta merkkinä se, ettei aina oikein muista, että mikä päivä on. Tosin kuski ei välillä muista edes omaa nimeään niin ihmekös tuo.

”In your life you may choose desolation And the shadows you build with your hands If you turn to the light That is burning in the night Then the journeyman’s day has begun” – Dickinson / Smith / Harris –

Korsu oli varattu Clarion The Edgestä ja olikin hyvän tuntuinen mesta ihan rannassa. Parkkipaikkoja ei tosin ole lainkaan niin auto saatiin johonkin ahtaaseen luolaan molempien peilien säilyessä vielä mukana, vaikka läheltä liippasi. Total lukemat tässä vaiheessa 1354 km.

Clarionin katolla Skybar, josta upeat näkymät ympäri kaupunkia.

Seuraavaksi matka jatkuu Lofooteille muutamaksi päiväksi.

Harley Nordic Tour – päivä 8

16.7.2018

Karlstad – Tukholma 310 km

Ruotsin ylityksestä ei ihmeempiä tarinoita. Varmasti olisi voinut ajella pikkuteitä kivemmin, mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo niin paljon hienoja maisemia ja paikkoja nähtynä, että tuumattiin yhdessä pojan kanssa, että mennään suorinta reittiä.

E18 moottoritietä jyristeltiin menemään 32 asteen helteessä. Tuntui, että asfaltti hohkasi lämpöään ja otti vielä kulmakerrointa munien välissä olleesta 1600 kuutiosta. Hikoilua perseen kautta varmasti yhtä paljon kuin selästä, josta valui hikivesi solkenaan. Poikettiin Mall of Scandinavian O´Learysiin katsomaan futiksen MM-finaali Ranska – Kroatia, jossa 3/4 baarista oli kroatialaisten puolella näin huudosta päätellen. Haistiin nuoremman isännän kanssa varsin miehekkäältä.

Kylmää juomista ja futista! Istumapaikat olivat jo menneet, mutta olihan tässä jo aika pirusti istuttukin, että teki ihan hyvää patsastella.

Seiskaksi rantaan Vikingin terminaaliin, jossa pieni odotus ja laivaan. Harvoin on kylmä suihku tuntunut yhtä hyvältä. Kummallakaan merimatkalla ei pyöriä tarvinnut sitoa, kun henkilökunta kertoi, että tulossa ei ole mitään kovempaa keliä.

Vaikka kuumuutta olikin ihan riittävästi niin sata kertaa mieluummin sitä ajelee ja odottelee helteessä kuin kaatosateessa. Tippaakaan ei taivaalta tullut koko reissun aikana.

Matkan varrella tuli Harrikkaan sisäänajo suoritettua ja kotona kärähdettiin turvallisuussuositusten noudattamatta jättämisestä… No, tämä oli varsin harvinaista temppuilua meille yleensäkin.

40 000 km tauluun. Huom Head of Gotka pronssinen ansiomerkki ilman käsiä yli satast ajamisesta

Harley Nordic Tour – päivä 7

14.7.2018

Geilo – Kongsberg – Karlstad 450 km

Geilosta Kongsbergiin vievä tie no 40 oli noin 160 kilsan verran loistavaa tietä ja mukava ajella. Sopivasti nousuja ja laskuja, mutkia jne. Sitä vastoin moottoritietä E18 melkein 300 kilsaa Karlstadiin päin oli ihan sitä ihteään.

Reissun loppu alkaa häämöttää ja Ruotsin ylitys taitaa mennä motaria ajaessa ellei huomenna keksitä jotain. Futiksen MM finaali tarttis jostain väijyä, mitenkähän natsaa. Varmasti reissun kuumin päivä tänään, sai ukko ja poika tankata huolella, ettei väsähdä. Lätty punottaa enemmän kuin wanhalla juopolla yleensä. Kuvia ei nyt tullut tältä pätkältä napsittua, onhan niitä jo pirusti otettukin.

Harley Nordic Tour – päivä 6

Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Indre Anra – Tørvikbygd – Jondal – Odda – Geilo 420 km

Reipas 400 kilsaa ja 10 h posotettiin perjantaina. Google ei halunnut käyttää lauttaa ekan 10 kilsan jälkeen eli reitti ei ole ihan tismalleen se, jota ajettiin.

Fiilis vähän niin kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina leffassa aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Jo 10 kilsan jälkeen tuli 40 minuutin lossimatka, jossa poristiin sveitsiläisen prätkäpariskunnan kanssa ja ladattiin GoPro kameraa, kun joku oli unohtanut sen hoitaa hotellilla.

Oh, and I’m a cowboy, on a steel horse I ride 😄

”Sometimes you tell the day By the bottle that you drink And times when you’re all alone all you do is think” – Bon Jovi

Lossin jälkeen ekan kerran eksyttiinkin, mutta pienellä selvittiin takaisin suunnitellulle reitille. Tie no 7 on kansallinen matkailureitti (vai miten se kääntyykään) ja oikein hyvä pätkä ajella. Siitä käännyttiin 49:lle ja ajettiin lossirantaan Tørvikbygdiin -> lossilla Jondaliin. Aika paha tunneliosuus alakierrettä jossain näillä main vähän vitutti, kun reissun ainoa perseessäkilluja sattui peesiin.

Edelleen sadeasut ovat saaneet pysyä laukussa, kun tuo keltainen pallukka on seurannut koko matkan.

Joo, tässä kohtaa vetaistiin etappisavut ja matka jatkuu…

Jondalista alkaa tie no 550, joka oli jäänyt mieleen jonkun fiksun vinkkinä (olisko ollut HDCF foorumilla) että se kannattaa käydä kurkkaamassa niin tietää Norjassa ajaneensa. Oikeassa oli! Kierrettiin Hardanger vuonon rantoja ilta-auringossa kylpien. Teki gutvosta sielulle. Taka-ampuja vähän ihmetteli, että pitääkö joka perkeleen mutka koluta täällä läpi, että eikös jo mentäis vähän suorempaakin reittiä korsulle, mutta lyhyt pikapalaveri, jäätelöä ja Spriteä auttoivat hänen hetkelliseen uupumiseen. Sitkeä sissi se on, tuli 2000 km samalla täyteen.

Tie no 550 oli hyvä vinkki jostain netistä tsekattuna.

Vuonojen jälkeen alkoi vähän jotenkin Suomen lapin tuntuinen tunturiosuus Geiloon, jossa meitä odottikin hotellilla 20 bussillista kiinalaisia. Parkkiin etuovelle, kämpille, pari ansaintaolutta ja petiin.