Avainsana: matkailu

Rock kesä 2020 – peruttu!

25.4.2020

Viime kesänä tuli ahkerasti kierrettyä keikoilla ja festareilla. Euroopan isot heavy festarit olivat sen verran ikimuistoisia, että päätettiin saman tien nuoremman hevanderin kanssa lähteä kesällä 2020 uudestaan. Juhannuksena järjestettävän Hellfestin lipuista sai stressata melkoisesti, kun 55 000 tikettiä oli netin kautta jonottamassa populaa perkeleesti, mutta niin vain onnistui. Pari tuntia kesti kaikkien lippujen meneminen, vaikka yhtään bändiä ei oltu julkaistu. Kesäkuulla oli aikomus käydä tsekkaamassa Maidenia Tampereella järjestettävässä Rockfestissä ja Göteborgissa Ullevilla. Heinäkuulle oli tällä kertaa ajatuksena oli ajella kesälomalla heinäkuussa Vettellä Tallinnan kautta Wiener Neustadtin kautta Stuttgartiin, josta myöhemmin Hampurin kautta kotiin. Reissulla neljä keikkaa Maidenia (Wiener, Stuttgart, Bologna ja Lissabon) sekä Wacken. Mukaan mahtui vähän rantalomailua Portugalissakin. Liput, hotellit ja lennot saatiin natsaamaan kaikki viimeisen päälle. Tarkoitus oli pitää autoa jemmassa Stuttgartissa sen aikaa, kun käydään Italiassa ja Portugalissa lentäen.

Tähän mennessä vielä ei kaikkia ole peruutettu, mutta selvää on, ettei retkeilemään nyt ole asiaa ja happeningit on siirretty ensi vuodelle. Onneksi festariliput käyvät sellaisenaan 2021. Maidenin keikkoja ei ole vielä kaikkia peruttu ja osaa siirretään hamaan tulevaisuuteen. Minusta saisivat kuopata nyt Legacy of the Beast Tourin ja alkaa tuuppaamaan uutta matskua ilmoille sitä promoavan kiertueen kanssa. Lisäksi olisi hienoa, jos näin korona aikana yhtye kehittäisi jotain online toimintaa, vaikka jäsenet asuvatkin eri puolilla maailmaa. Tämä ei vaan ole oikein koskaan ollut Maidenin juttu, sen verran on vanhan liiton meininkiä. Muutama muu tuntuu hiffanneen asian toisin, esim. Mustasch soittelee autotallista facebook keikkoja livenä ja Machine Headin Robb Flynn jammailee usein myös livenä itsekseen. MD:n Helsingin keikka toukokuulta siirtyikin loppuvuodelle, johon mennään tietysti.

Nyt keskitytään sitten kotiolojen fixailuun, kuntoiluun, töihin ja lepäämiseen. Musiikkia tulee kuunneltua vielä enemmän kuin normaalisti, kun on kaikenmaailman ihme bändejä tullut bongattua viimeisen vuoden aikana. Ylivoimaisesti näistä kovin on Dagoba, joka kolahti kesällä Ranskassa kuin metrinen halko. Marseillen pojilta lähtee sekoitus melodeathrässiä hyvin ja sopivan letkeä meno on jotenkin tähän uuteen elämäntilanteeseen auttanut, ikään kuin Shawter olisi huutanut puolestani eron ja muiden kamppailuiden tuomaa pahaa oloa sisältä pois, niin on itse päässyt vähän kelvemmällä. Bändi ei ole kovin tunnettu ja suosittu laajalti, mutta kannattaa tsekata uusin albumi Black Nova ja vanhimmista What Is Hell About.

Road trip – päivä 3

20.7.2019

Rovaniemi – Tromsø 596 km

Puolilta päivin lähdettiin ajamaan vähän pidempää vetoa ja määränpäänä lenkin pohjoisin kohde Tromsø. Täytyy kyllä todeta, että Suomen tiestö on aivan paskana ja varmasti Venäjälläkin on nykyään jo paremmat väylät. Muutaman kerran luuli isomman montun kohdalla, että auto hajoaa etenkin, kun ollaan vähän jäykempi alustaisen auton kanssa liikenteessä. Ajettiin E8 käsivartta pitkin Kilpisjärvelle poroja väistellen ja välittömästi rajan ylityksen jälkeen baana muuttui niin kuin olisi sametilla ajanut. Samassa myös maisemat paranivat hitosti ja napattiin kattokin irti, kun keli oli niin hyvä. Loppumatka menikin sitten naatiskellen ja koko ajo lopulta ei niin kovin pitkältä tuntunutkaan.

Matkalla Tromsøøn. On tämä kyllä niin hieno maa ajella prätkällä ja autolla, että oksat pois.

Kartanlukija ideoi jo seuraavaa retkeä, että matkailuautolla voitaisiin seuraavalla kerralla tuutata menemään, mutta ans kattoo ny. Minulla on vähän huonoja kokemuksia sanaparista matkailuauto ja Tino, mutta se on niin pitkä ja karmea tragikomedia, että jääköön seuraavaan kertaan. (Saman niminen kartanlukija ei liity tarinaan. Toim. huom.)

Pikku hiljaa tässä alkaa päästä lomamoodiin, josta merkkinä se, ettei aina oikein muista, että mikä päivä on. Tosin kuski ei välillä muista edes omaa nimeään niin ihmekös tuo.

”In your life you may choose desolation And the shadows you build with your hands If you turn to the light That is burning in the night Then the journeyman’s day has begun” – Dickinson / Smith / Harris –

Korsu oli varattu Clarion The Edgestä ja olikin hyvän tuntuinen mesta ihan rannassa. Parkkipaikkoja ei tosin ole lainkaan niin auto saatiin johonkin ahtaaseen luolaan molempien peilien säilyessä vielä mukana, vaikka läheltä liippasi. Total lukemat tässä vaiheessa 1354 km.

Clarionin katolla Skybar, josta upeat näkymät ympäri kaupunkia.

Seuraavaksi matka jatkuu Lofooteille muutamaksi päiväksi.

Kesän keikat 2019

18.5.2019

Tänä vuonna näyttää henkilökohtainen keikkakalenteri melko hyvältä ja tuntuu, että koko ajan julkaistaan lisää mielenkiintoisia tapahtumia, joita on vaikea missata. Huhtikuussa vähän lämmiteltiin Raumalla Brummissa Los Bastardos Finlandesin ja Ukissa paikallisessa kuppilassa Kotiteollisuuden kanssa. Molemmat olivat hyviä keikkoja ja kannatti ehdottomasti käydä.

Kesäkuussa Alice in Chains nähdään ensin lauantaina 15.6. Oulussa jäähallikeikalla ja seuraavana päivänä Helsingissä. Uusin albumi Rainier Fog on soinut taajaan ja on yksi yhtyeen parhaista.

Juhannuksena on tänä vuonna vähän erilaista ohjelmaa, kun pitkäaikainen haave päästä Ranskaan Hellfest-festareille toteutuu. Torstaina 20.6. Slipknot pääesiintyjänä heidän omalla Knotfest-nimisellä päivällään.

Varsinaisen Hellfest kattauksen mielenkiintoisimmat aktit ovat Slash, Slayer, Kiss, Manowar, Whitesnake, ZZ Top, Anthrax, Godsmack, Testament, Def Leppard ja Lynyrd Skynyrd. Nähtävää riittää tosiaan ja ovat vielä osanneet omaan makuun laittaa aikataulutkin juuri sopivasti, etteivät mene päällekkäin.

Heinä-elokuun vaihteessa on vuorossa toinen pitkäaikainen haave, kun käydään Wacken Open Airin tunnelmaa aistimassa. Kyseessä festareiden 30-vuotisjuhlat, mutta esiintyjälista ei ole aivan yhtä timanttia kuin takavuosina. Saxon, Airbourne, Anthrax, D-A-D, Krokus, Monster Magnet, Slayer, UFO, Queensryche, Testament ja vanha kunnon Uriah Heep ovat kiinnostavimmat bändit tällä kertaa. Mutta festareilla on mukava tutustua myös uusiin tuttavuuksiin, joita on aina bongattu ja hienoja yhtyeitä ikään kuin “löydetty” omalle soittolistalle.

Elokuun 10. päivä jyrähtää Tampereella, kun Rammstein esiintyy Ratinassa. Ensimmäinen kerta heidän keikallaan ja show on yleensä ollut melkoinen. Liput menivät sen verran kuumille kiville, että joutui maksamaan itsensä kipeäksi Huuto.netissä.

Syyskuussa koetaan aika specialia, kun Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus soittaa akustisen keikan Ylivieskassa. Vaikka ajamista tulee yhteen keikkaan taas perkeleesti niin on sen verran mielenkiintoinen tapaus, että ei voi missata.

Lokakuussa Airbourne rokkaa Tampereen Pakkahuoneella ja odotuksissa on melko hikinen ehtoo. Aussit yleensä antavat kaikkensa keikoillaan ja jengi on pähkinöinä.

Marraskuulle tuli juuri uutisia, kun Volbeat kertoi julkaisevansa uuden albumin ja tekevänsä ison kiertueen, joka pysähtyy 27.11. Helsingin Hartwall Areenalla. Viime vuonna Nova Rockissa yhtye oli kyllä aika kovassa tikissä.

Maidenia ei tänä vuonna tule nähtyä näillä näkymin, kun ei millään joka paikkaan ehdi ja äijät kiertävät Amerikassa ja Brasiliassa niin noita varten olisi pitänyt lomat ja muut suunnitella. Kun Wacken & Hellfest liput tulevat jo vuotta aikaisemmin myyntiin ja aina ne myydään hujauksessa loppuun niin näihin oli satsattava, jos meinaa joskus päästä. Toivottavasti huhut Maidenin uudesta albumista pitävät paikkansa ja tiedossa olisi ensi vuodeksi uutta materiaalia ja kiertuettä sen päälle. Nehän ovat aina tien päällä, niin mitä muutakaan sitä osaisi odottaa.

Onhan tuossa kesällä vielä paljon mielenkiintoisia festareita, kuten Tuska, Rock in the City jne, joihin saattaa yht’ äkkiä lähteä, mutta tuntuu olevan jo aika hyvin ohjelmaa niin joskus täytyy vetää vähän happeakin.

Keep rockin’!

Harley Nordic Tour – päivä 8

16.7.2018

Karlstad – Tukholma 310 km

Ruotsin ylityksestä ei ihmeempiä tarinoita. Varmasti olisi voinut ajella pikkuteitä kivemmin, mutta tässä vaiheessa alkoi olla jo niin paljon hienoja maisemia ja paikkoja nähtynä, että tuumattiin yhdessä pojan kanssa, että mennään suorinta reittiä.

E18 moottoritietä jyristeltiin menemään 32 asteen helteessä. Tuntui, että asfaltti hohkasi lämpöään ja otti vielä kulmakerrointa munien välissä olleesta 1600 kuutiosta. Hikoilua perseen kautta varmasti yhtä paljon kuin selästä, josta valui hikivesi solkenaan. Poikettiin Mall of Scandinavian O´Learysiin katsomaan futiksen MM-finaali Ranska – Kroatia, jossa 3/4 baarista oli kroatialaisten puolella näin huudosta päätellen. Haistiin nuoremman isännän kanssa varsin miehekkäältä.

Kylmää juomista ja futista! Istumapaikat olivat jo menneet, mutta olihan tässä jo aika pirusti istuttukin, että teki ihan hyvää patsastella.

Seiskaksi rantaan Vikingin terminaaliin, jossa pieni odotus ja laivaan. Harvoin on kylmä suihku tuntunut yhtä hyvältä. Kummallakaan merimatkalla ei pyöriä tarvinnut sitoa, kun henkilökunta kertoi, että tulossa ei ole mitään kovempaa keliä.

Vaikka kuumuutta olikin ihan riittävästi niin sata kertaa mieluummin sitä ajelee ja odottelee helteessä kuin kaatosateessa. Tippaakaan ei taivaalta tullut koko reissun aikana.

Matkan varrella tuli Harrikkaan sisäänajo suoritettua ja kotona kärähdettiin turvallisuussuositusten noudattamatta jättämisestä… No, tämä oli varsin harvinaista temppuilua meille yleensäkin.

40 000 km tauluun. Huom Head of Gotka pronssinen ansiomerkki ilman käsiä yli satast ajamisesta

Harley Nordic Tour – päivä 7

14.7.2018

Geilo – Kongsberg – Karlstad 450 km

Geilosta Kongsbergiin vievä tie no 40 oli noin 160 kilsan verran loistavaa tietä ja mukava ajella. Sopivasti nousuja ja laskuja, mutkia jne. Sitä vastoin moottoritietä E18 melkein 300 kilsaa Karlstadiin päin oli ihan sitä ihteään.

Reissun loppu alkaa häämöttää ja Ruotsin ylitys taitaa mennä motaria ajaessa ellei huomenna keksitä jotain. Futiksen MM finaali tarttis jostain väijyä, mitenkähän natsaa. Varmasti reissun kuumin päivä tänään, sai ukko ja poika tankata huolella, ettei väsähdä. Lätty punottaa enemmän kuin wanhalla juopolla yleensä. Kuvia ei nyt tullut tältä pätkältä napsittua, onhan niitä jo pirusti otettukin.

Harley Nordic Tour – päivä 6

Sund – Klokkarvik – Hjellestad – Indre Anra – Tørvikbygd – Jondal – Odda – Geilo 420 km

Reipas 400 kilsaa ja 10 h posotettiin perjantaina. Google ei halunnut käyttää lauttaa ekan 10 kilsan jälkeen eli reitti ei ole ihan tismalleen se, jota ajettiin.

Fiilis vähän niin kuin Bill Murraylla Päiväni murmelina leffassa aamupalan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Jo 10 kilsan jälkeen tuli 40 minuutin lossimatka, jossa poristiin sveitsiläisen prätkäpariskunnan kanssa ja ladattiin GoPro kameraa, kun joku oli unohtanut sen hoitaa hotellilla.

Oh, and I’m a cowboy, on a steel horse I ride 😄

”Sometimes you tell the day By the bottle that you drink And times when you’re all alone all you do is think” – Bon Jovi

Lossin jälkeen ekan kerran eksyttiinkin, mutta pienellä selvittiin takaisin suunnitellulle reitille. Tie no 7 on kansallinen matkailureitti (vai miten se kääntyykään) ja oikein hyvä pätkä ajella. Siitä käännyttiin 49:lle ja ajettiin lossirantaan Tørvikbygdiin -> lossilla Jondaliin. Aika paha tunneliosuus alakierrettä jossain näillä main vähän vitutti, kun reissun ainoa perseessäkilluja sattui peesiin.

Edelleen sadeasut ovat saaneet pysyä laukussa, kun tuo keltainen pallukka on seurannut koko matkan.

Joo, tässä kohtaa vetaistiin etappisavut ja matka jatkuu…

Jondalista alkaa tie no 550, joka oli jäänyt mieleen jonkun fiksun vinkkinä (olisko ollut HDCF foorumilla) että se kannattaa käydä kurkkaamassa niin tietää Norjassa ajaneensa. Oikeassa oli! Kierrettiin Hardanger vuonon rantoja ilta-auringossa kylpien. Teki gutvosta sielulle. Taka-ampuja vähän ihmetteli, että pitääkö joka perkeleen mutka koluta täällä läpi, että eikös jo mentäis vähän suorempaakin reittiä korsulle, mutta lyhyt pikapalaveri, jäätelöä ja Spriteä auttoivat hänen hetkelliseen uupumiseen. Sitkeä sissi se on, tuli 2000 km samalla täyteen.

Tie no 550 oli hyvä vinkki jostain netistä tsekattuna.

Vuonojen jälkeen alkoi vähän jotenkin Suomen lapin tuntuinen tunturiosuus Geiloon, jossa meitä odottikin hotellilla 20 bussillista kiinalaisia. Parkkiin etuovelle, kämpille, pari ansaintaolutta ja petiin.

Harley Nordic Tour – päivä 4

12.7.2018

Sæbø – Volda – Folkestad – Nordfjordeid – Förde – Lavik 250 km

Päivä 4 reitiltä erityisesti tie no 651 oli huikea baana. Rauhallista, vähän kyläteitäkin. Väisteltiin lehmiä, lampaita ja kissoja.

Taas lähdettiin puolilta päivin masut täynnä pekonia painamaan kohti Lavikia. Matka noin 250 km saatiin ajella auringon paisteessa. Pari lossia, paljon tunneleita (pisin 6 km), kinttupolkuja, moottoritietä. Tie no 651 oli saanut uutta pintaa, kannattaa käydä hurauttamassa, jos täällä päin pyöritte.

Kapteeni tsiikaa lossilla, että ollaan oikealla kurssilla.

Vice President käärmenäyttelyssä. Voittopokaali tästäkin lajista, watch out Eurajoen tyttelit 🙂

Lossilla, noin 50 – 80 kruunua per täräytys.

”But your thoughts will soon be wanderin’, the way they always do When you’re ridin’ sixteen hours and there’s nothin’ much to do And you don’t feel much like ridin’, you wish the trip was through Here I am, on the road again, here I am, up on the stage Here I go, playin’ star again, there I go, turn the page” – Bob Seger

”So when you’re somewhere out there And you wanna save your soul, you’d better think about rock’n’roll” – Peer Gunt

Harley Nordic Tour – päivä 3

11.7.2018

Lillehammer – Trollstigen – Geiranger – Sæbø 500 km

Kolmas päivä, varmasti kymmenen vuoden moottoripyöräilyhistorian kirkkaasti hienoin reitti (tähän asti).

Lillehammerissa aamuaurinko tervehti meitä ja näytti tulevan hieno keli ajella, mitä sitten olikin pelkkää aurinkoa koko päivän. Ei saatu tippaakaan sadetta ja lähempänä kolmeakymmentä oli lämmintä. Aamupala, lyhyt puhelinpalaveri asiakkaan kanssa, poika pelihuoneeseen ja isille kuubalainen spaddu, joiden jälkeen lähdettiin puolilta päivin tyytyväisinä oloomme köröttelemään.

Heti Lillehammerista pois päin ajellessa alkoivat tiet ja maisemat olla kohdillaan. Matkan teko oli varsin hidasta, nopeudet 60 – 90 km/h välillä ja tosi paljon pysähdeltiin ottamaan huikkaa ja kuvia. Pojan kanssa ajellessa on mukavaa, kun muut liikenteessä olijat tulevat juttelemaan ja moikkailevat. Rentoa ja kivaa porukkaa.

E6 oli varsin leppoisaa menoa ja hyvässä kunnossa, maisemat kohdallaan. Vuorten päällä lunta ja vähän väliä putouksia. Liikennekulttuuri rauhallista, oikeastaan yhtään kaaharia ei nähty tai muutenkaan mitään koheltajia.

Trollstigen oli päivän kohokohta. Upeaa syheröistä serpentiinitietä ylös vuorille kaasuteltiin pikkuhiljaa. Jotkut hyppivät vuoren laelta laskuvarjolla alas. Hurjan näköistä touhua livenä.

Tino ottaa Trollstigenin haltuun. Nousua 10 asteen kulmassa oli riittävästi.

Geiranger vuonon kohdalla alkoi jo vähän väsykin iskeä. 7-8 tuntia oli jo tehty matkaa ja vielä oli 170 km ja 3 h vuoristoteitä jäljellä. Sopiva päivämatka on noin 300 kilsaa, mutta matkajohtajamme oli suunnitellut koukkauksen Sæbøn Saga Fjord vuonohotelliin. Kartalla näytti välimatka niin pieneltä…

No selvittiin hienosti ja vähän yhdentoista jälkeen illalla saavuttiin perille. Kamojen purku, pieni tutustuminen ympäristöön ja petiin.

Näkymiä Sagafjord hotellin takapihalta illalla, ukkolot olivat kalassa ja lokkien määrästä päätellen jotain saivatkin.

Nova Rock 2018 @ Nickelsdorf, Itävalta 2/2

22.6.2018

Bratislavan katolla kaupungin maamerkkinä toimivasta UFO:sta katsottuna.

Nova Rockin perjantai skipattiin kokonaan ottamalla päivä rennosti Bratislavan vanhassa kaupungissa kierrellen ja hotellilla peuhaten. Perinteinen pakollinen käynti kaupungin erinomaiseen Harley-Davidson liikkeeseen ja sikariklubiin totta kai ohjelmassa. Keikoista ainoastaan Avenged Sevenfoldia vähän missattiin, muut perjantain bändit olivat aika mitään sanomattomia.

Loistava palvelu Bratislavan HD kaupassa ja tavaraakin oli tarjolla sopivasti 🙂

Lauantaina käytiin tutustumassa Unkarissa Györin kaupunkiin, josta siirryttiin festareille katsomaan Volbeatia. Kansaa oli paikalla silmän kantamattomiin, ehkä noin 50 000 henkeä. Pirusti jengi crowdsurffasi ja hoilotti mukana.

Nova Rockin festarialue sijaitsee keskellä valtavaa tuulipuistoaluetta. Kaksi päälavaa ja pari muuta pienempää soivat neljä päivää melkein tauotta. Pirusti kansaa oli teltan ja asuntoauton kanssa liikkeellä.

Volbeat oli varmasti tämän kesän yksi kohokohdista. Hieno, hyväntuulinen, erinomaisilla soundeilla hittiä toisensa perään esittänyt tanskalaisyhtye kertoi tulevansa ensi vuonna Nova Rockiin uudestaan.

Billy Idol fiilisteli illan viimeisenä, mutta oli sen verran pliisua Volbeatin tykityksen jälkeen, että viiden biisin jälkeen lähdettiin ajelemaan Bratislavaan hotellille.

Sunnuntain pääesiintyjänä olikin sitten odotetusti Iron Maiden. Kolmas keikka tällä kiertueella itsellä. Tällä kertaa lavan ja miksauskopin välissä hyvällä paikalla meno maistui. Kovasti porukka kessutteli jazz tupakkia ympärillä varsin avoimesti.

Sign of the Cross on Blaze aikakauden ehdotonta aatelia ja upea valinta settiin. Yksi kohokohdista.

Bändi on hämmästyttävän kovassa tikissä!

Sama kova setti kuin aikaisemmillakin keikoilla toimi hienosti ja lavashow oli näyttävä. Keikan jälkeen osa 40 000 hengen yleisöstä lähti kotimatkalle muodostaen perkeleenmoisen ruuhkan, jossa mentiin ensimmäinen tunti vauhtia 1 km / h.

The Number of the Beast soi komeasti ja lava oli yhtä lieskamerta, sehr gut!

Vähän harvemmin soitettu klassikko Where Eagles Dare oli kova tykitys, jossa McBrain pisti rumpujen takana parastaan.

Kokonaisuutena Nova Rock oli ehkä hieman odotuksiin nähden pettymys. Vitutti tarpoa mutaliejussa ja tässä läpi käytyjä keikkoja lukuun ottamatta muut bändit eivät olleet näkemisen arvoisia. Festareilla ei käytetty lainkaan käteistä rahaa vaan cashless kortti, johon ladattiin rahat, toimi hienosti. Verrattuna parin vuoden takaiseen visittiin Sweden Rockiin jäi tästä hieman valjumpi jälkimaku.

Nova Rock 2018 @ Nickelsdorf, Itävalta 1/2

15.6.2018

Itävallan suurimmat rockjuhlat järjestetään neljän talon muodostaman Nickelsdorfin kylän vieressä sijaitsevalla pellolla, jota ympäröi laaja tuulipuistoalue. Ja kun pellosta on kysymys, niin rankkasateiden jälkeen koko alue on luonnollisesti yhtä suurta mutakylpylää. Festari vetää noin 40 000 ihmistä neljän päivän ajan. Aikaisemmat esiintyjät olivat olleet niin hyvää luokkaa, että hankin VIP tiketit jo ennen kuin 2018 yhtään bändiä oltiin julkaistu ja kävikin hyvä tuuri, että Maiden vetää sunnuntaina kekkereiden viimeisenä aktina. Muita katsomisen arvoisia yhtyeitä tällä kertaa ovat Volbeat, Avenged Sevenfold, Megadeth ja Billy Idol. Olisihan tuohon reippaaseen 50 bändin listaan voinut jotain muutakin parempaa tarttua, mutta hyvä näinkin, kun ollaan Bratislavassa kortteeramassa niin tulee tässä vähän muutakin puuhailtua. Käydään myös Unkarissa Györissa tuttuja tapaamassa. Muutenkaan ei kyseessä ole ehkä aivan niin heavy metal festivaali kuin ehkä voisi luulla. Kaikenlaista hilipatipippaa pääsee lavalle, mutta sellaista perusmetallia on kovin vähän. Nuorempaan makuun selkeästi.

Megadeth veti festareiden ekana päivänä niin perussetin kuin vain voi. Soundit ja yhtyeen kiinnostus olivat ehkä kesän huonoimmat. Pari vuotta sitten Sweden Rockissa meno oli aivan eri luokkaa.