Aamulla päätettiin seuraavaksi hurauttaa johonkin kylpylään ja reilu sata kilsaa Göteborgista etelään Nina bongasi Falkenberg Strandbad -nimisen kylpylähotellin, joka osoittautuikin varsin kivaksi mestaksi. Pötköteltiin, lilluttiin, syötiin hyvin ja oltiin vaan. Ihan lomafiilis!
Rento meininki Falkenbergissä. ”You know its been on my mind Could I stand right here Look myself in the eye and say That it’s over now” – Alice in Chains – Over Now
Kauan odotettu konserttipäivä Göteborgin Ullevi stadionilla koitti vihdoinkin. Lippuja oli mennyt kaupaksi 61 000 kpl ja tunnelma oli sen mukainen. Päivä oli palloiltu pitkin kaupunkia ja kierreltiin vähän vesilläkin.
Parin kolmen vuoden pakollinen tauko konserttirintamalla ja viimeisestä Maiden keikasta koronan vuoksi olikin jo liiiiian pitkästi.
Airbourne ja Hellacopters toimivat ehtoon lämmittelijöinä. Aussit hoitivat homman himaan kirkkaasti ja taisi olla jo kolmannen biisin aikana, kun kitaristi/laulaja ramppasi pitkin yleisöä ja otti paikan haltuun. Hellacopters oli vaisumpi ja jotenkin valjumpi vaikka toki soittivat omaan makuun sopivia biisivalintoja.
”I’m a hell raiser, risk taker, full speed ahead Till I’m dead in the fast lane Live wire, wild fire I’d rather burn up in flames than fade away You gotta live it up!”
Maiden aloitti uuden Senjutsu-albumin kolmella ensimmäisellä biisillä ja oli varsin virkistävää kuulla uutta materiaalia livenä. Niiden jälkeen alkoi hittikimara vanhoja biisejä, jotka upposivat yleisöön. Bändi oli hyvällä fiiliksellä lavalla, kuten lähes aina Ruotsin keikoilla. Hurrit ovat hulluna Maideniin, mikä näkyi kaupungilla vahvasti.
Tyylikäs Maiden show, jossa oli sopivasti lieskaa ja savua. Ninan ensimmäinen Maiden konsertti 🤟”Can you see the riders on the storm?”Flight of Icarus – klassikko vuodelta 1983 ja toimii edelleen!Viimeisenä biisinä vanha sotaratsu Aces High oudossa kohtaa settiä, koska tällä biisillä yleensä on aloitettu keikkoja, mutta menihän se näinkin.
Mattigoppa – Pykeija – Vesisaari 120 km (total 1571 km)
Ensimmäistä kertaa tällä reissulla kaivettiin merinovillakerrasto esiin. Pakollinen varuste pidemmillä reissuilla. Olo on kuin Michelin ukolla.
Herättiin koleahkoon ja pilviseen keliin. Noin 12 astetta, vilpoinen merituuli ja pilvinen keli, tosin ajamista ei tänään olisi kuin 120 kilsaa. Aamutoimien, muutaman työasian hoitamisen ja ajosuunnitelmien päivityksen jälkeen päätettiin lähteä syömään kuningasrapua Pykeijan parhaaseen ja ainoaan Bistroon. Ei pettänyt tälläkään kertaa.
Pykeijan Bistron eväät – vahva suositus!
Alkupaloina saatiin pohjoisen makuja eli kylmäsavustettua ruijanpallasta, poron kieltä, valaan lihaa, rapua yms. Listalta löytyy vaikka mitä erikoisuuksia ja osaavat kyllä tehdä kalasta aikamoisia makunautintoja.
645 kruunun kuningasrapulautanen oli sen arvoinen. Tarjoilevat ravut lämpiminä.
Vatsat täynnä hypättiin rattaille ja lähdettiin kohti Vesisaarta (Vadsø). Muutaman kerran pikkasen ripsautti vettä, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi sadekamppeita kannattanut alkaa kaivelemaan päälle. Takana ajanut BMW Sandy naureskeli perillä, että aina kun meinasi alkaa sataa niin ”vrrrooooom!” HD:n vauhti kiihtyi ikään kuin sateen alta pois. Matkalla sattui ensimmäinen läheltä piti -tilanne karavaanarin tullessa mutkan takaa keskellä tietä, mutta ehti vetäistä vaununsa omalle kaistalle helvetisti heilahtaen. Näitähän saa välillä Facebookista lukea, kun on ollut pakko ohjata pyörä ojaan, kun vastaan tulee liian kovaa kurvissa pitkästä matkasta nuutunut ekaa kertaa isolla autolla reissuun lähtenyt karavaanari.
Ei ole minusta siihen
En tahdo elää polvillaan
Nuoleskellen, anellen heidän armoaan
Tiedän, on parempi kuolla seisten
Pudota suorilta jaloiltaan, huutaen
Te ette koskaan pystyneet turpaani tukkimaan
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – ”Kuolla seisten”
Vesisaaren Scandicissa respan kundi ohjasi parkkeeraamaan pyörät pääovien eteen ja siihen näytti illan aikana saapuvan myös altalainen Harrikka-porukka. Pikaisen majoittumisen jälkeen käppäiltiin vastapäätä olleeseen Mølleen kaljalle ja pizzalle. Tarjoilivat paikallisen käsityöläispanimo Qvænbryggin hyviä oluita ja loistavaa siideriä. Yhdeksältä kämpille ja köllöttelemään. Aika hurjastelua 😂. Tässä on nyt vähän ollut hintsusti ajamista viime päivinä, mutta loppuviikon aikana saattaa keleistä vähän riippuen maisema alkaa vaihtua tiheämpään.
Rovaniemi – Sodankylä – Inari – Utsjoki – Nuorgam – Mattigoppa 616 km (total 1431 km)
Rovaniemellä herättiin kakkospäivään kello hyvissä ajoin Raution Ranchillä ja syöpästiin aivan helkatin hyvä aamiainen sisältäen mm. savuporoa. Palttiarallaa yhdentoista jälkeen lastattiin pyörät ja lähdettiin kohti Jäämerta Sandyn sukulaisten mökille. Sitä ennen piti BMW:n Garminin navigaattorille tehdä napapiirin ylitykseen liittyvät temput. Hän kun menee kuulemma sekaisin siinä kohtaa ellei asetuksia pikkaseen fiilaile. Ei ole tässä paljoakaan itsellä kuittailun varaa, kun HD:n navigaattori ei löydä yhtikäs mitään reittejä, kun kyseessä USA:sta keväällä tuotu pyörä, johon Loimaalla HD merkkihuollossa syötetty Euroopan kartat. Epäilivät GPS antennin olevan sökönä eikä ole vielä saatu uutta vaihdettua.
Lähtöpuuhissa Rovaniemellä, kelikin on kuin morsian ☀️
Taas saatiin upeat ajokelit. Sodankylän Alkosta poikettiin hakasemaan tuliaiset Norjan isännille. Tuntuu tällä reissulla olevan HD:n laukuissa hyvin tilaa, vaikka kampetta on mukana reilusti. Touratechin vesitiivis kassi on kyllä loistava hankinta, suosittelen lämpimästi muillekin motoristeille. Lähtiessä vetäjänä toiminut BMW Racing Teamin Sandy kyseli matkavauhdin sopivuutta, johon menin sitten tekemään sen klassisen virheen, että jos pari napsua kovempaa mentäisiin… Sanotaanko notta sitä saa mitä tilaa 😳
Pykeijaan menevällä tiellä körötellään. On se hyvä tämä GoPron Iphone versio 😎
Raja ylitettiin Nuorgamissa. Jonoa ei ollut yhtään ja rokotustodistuksen QR-koodi luettiin, mitään muuta ei tarvittu. Minulla kun oli kaksi cocktailia veressä niin siirrettiin venttapaikalle, mutta Sandy kävi ottamassa puikon nenään. Vartti odotettiin tuloksia ja sen jälkeen viimeinen pikataival Mattisbuktaan, joka sijaitsee Pykeijaan vievällä tiellä. Hieno mutkainen pätkä kurvailtiin nopeasti perille meren tuoksua haistellen ja maisemia ihaillen.
HD:n kate suojaa kyllä hyvin kuskia. Pari nappia tullut läpi otsaan saakka, mutta muuten saanut ajella ilman tuubia lärvin edessä. On muuten yllättävän iso vaikutus tuon matalan plexin muodossa. Heittää tuulen pään yli aivan eri tavalla kuin normaali suora plexi.
Perillä pikatutustumiset, iltapalaksi lohta ja pottuja, loraus valkkaria ja saunaan. Saunassa keskusteltiin, että menikö Sodankylässä se hilla sieraimeen, kun vauhtia löytyikin yllättäen niin helkatisti, mutta tunnustusta ei irronnut 😂
Mökiltä löytyy uimaranta, mutta vielä jäi uimahousut kuiviksi, kun oli vesi sen verran vilakkaa. Viimeksi molemmat ovat käyneet uimassa vuosi sitten Jäämeressä.
I know just where you come from
Where all your yesterdays are gone
And now you’re done
But you’ve only just begun
It’s time you opened up the door
And now it’s all very clear
This journey of one thousand years
KISS – “Journey of 1000 years”
Keskiyöllä alkoi aurinko vielä mollottaa uudestaan niin kuin keskellä päivää, jota oli lähdettävä ihastelemaan rantaan.
Nyt alkaa olla kesäloman makua. Kuva otettu keskiyöllä. Aurinko lämmitti, vaikka pikku vinkka kävikin.
Rauma – Seinäjoki – Oulu – Kemi Rovaniemi 815 km (total 815 km)
Taitaa tulla neljäs kesä putkeen, jolloin ollaan suunnattu road tripille Norjaan. Aikaisemmin on ajeltu nuorison kanssa HD:lla ja Corvetella. Nyt lähdettiin reissuun road captain Sandyn kanssa. Molemmilla on talven aikana kulkupeli vaihtunut tuoreempaan. Sandyllä on perseen alla tuorehko ja teknisesti ylivertainen 1250 kuutioinen BMW R1250 RS, jota ei taida ajamalla saada rikki. Allekirjoittaneella tälläkin kertaa vaaran tuntua eli HD Street Glide Special 114 cid / noin 1900 kuutiota. Pidetään peukkuja, että vehkeet kestävät.
Tien päällä kiidän jossain
Perseeni alla nuo
Janoissaan
Pollet bensaa juo
Eppu Normaali: ”Tien päällä taas”
Yhdentoista hujakoilla lähdettiin Raumalta puksuttelemaan. Matkanteko sujui aika hitaahkosti lukuisten tietöiden ja kovan helteen ja monien juomataukojen vuoksi. Noin 30 astetta oli melkein koko päivän eikä tullut tippaakaan vettä. Oulun kohdalla olin jo aivan naatti, mutta ruokaa ja juomista koneeseen kulttuurikohde Impaled Nazarenen alkuperäiskitaristin lapsuudenkodissa (huom. kulttuurikohde 😂) niin piristyin. Kiitos taas Annikille!
Raaserit tauolla. Molemmilla pääsee suurin piirtein saman verran tankillisella eli about 450 kilsaa. HD:ssa tosin isompi tankki eli kuluttaa jonkun litran enemmän.
Oulusta ylös päin noin klo 21 alkoi ilma viiletä ja Rovaniemelle puolilta öin saavuttaessa olikin jo vilu. Saunaan, pari hiivaa, shotti itäsaksalaista pippuriviinaa (yäk 😂) ja petiin. Otti aika koville tämä ensimmäinen veto, mutta niinhän se oli suunniteltukin, että otetaan heti luulot pois.
Tälle retkelle tuli hommattua vesitiivis Touratechin kassi ja kiinnitysvermeet. Aivan loistava hankinta jo nyt, ja jos pitää vielä vettä niin ten points!
Odoteltiin tämä päivä Narvikissa jännäkakka housussa, että miten varaosan kanssa käy. Vierailtiin toisen maailman sodan tapahtumiin Pohjois-Norjassa sijaitsevassa museossa ja tsekkailtiin vähän kauppoja, syötiin ja poika kävi parturissakin. Vähän sellaista mussua keliä ja sateli pitkin päivää, niin ei lähdetty viereiselle vuorelle cable carilla, koska vuori oli pilven piilossa ja näkyvyys sieltä vähän heikohko. Iltapäivällä H-D Nord Norgesta soittivat, että nyt olis pyörä kunnossa. Reissu jatkuisi siis ajaen suunnitelman mukaisesti seuraavana päivänä pikku hiljaa kotia kohti Kilpisjärven kautta. Täräytetään aamupalan jälkeen kamppeet kasaan ja ajellaan taxilla liikkeeseen, kevyt vinkaisu Osuuspankin muovista, pyörän lastaus ja hanaa! Toivottavasti tekniset murheet olivat nyt siinä.
Narvikin Scandicissa oli tosi mukavat oltavat ja kannattaa ottaa sieltä majoitus, jos täällä päin liikkuu.
Paikallinen Manta.
Edellisen päivän asiallinen ruokapaikka Fiskehallen. Vahva suositus!
”En oo käyny Irlannissa mutta sielt´ on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonu
Mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonu
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset
Nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengen jättiläiset”
Kirkkoniemi – Pykeija – Båtsfjord 300 km (total 1647 km)
Aamulla pyörää lastaillessa tuli norjalaisnainen ihastelemaan HD riviä hotellin eteen ja pienen juttutuokion lopuksi kertoi, että huomenna alkaa täällä kesä ja että tulee hienot ilmat reippaaksi viikoksi. Tämähän sopi meille! Se on aina näiden erilaisten härvelien kanssa liikuskellessa kivaa, kun kaikki tulevat juttelemaan kuulumisia. Harrikka-tyypit nyt tulevat kaikki muutenkin, mutta vielä sitten ihan kaikenlaiset muutkin ja kun ei olla road captainin kanssa hiljaisemmasta päästä itsekään niin ei tule matkan teosta välillä mitään, kun jäädään suusta kiinni.
Eilisen Thai ravintolan sörsselit olivat sen verran tulista kamaa, että aamulla tuntui lieskat lyövän kaikista putkista myös kuskeilla, kun alettiin vehkeitä käynnistellä. Päästiin hyvissä ajoin liikenteeseen ja suuntana reippaan sadan kilsan päässä oleva Pykeija, josta oli saatu hyviä vinkkejä kokeneilta moottoripäiltä. Ravintola Bistroen löytyi helposti pikkukylän perältä ja lounaaksi tilattiin tietenkin kuningasrapua. Noin 600 kruunua maksava annos oli täydellinen. Harvoin rapua syödessä tulee vatsa täyteen (olisko vähän iso vatsa toim. huom.) Listalla oli paljon muutakin hyvää, esim. poroa, valasta yms.
Päivän lounas oli parasta A-luokkaa!
Elämäämme tyytyväisinä lähdettiin tutkimaan, että onnistuisiko päästä pulahtamaan jäämeressä ja vähän saunoa samalla. Jäämeren saunalle mentiin kyselemään, että miten olis ja kävi hyvä tuuri, kun 40 minuutin päästä olisi tyhjä vuoro puulämmitteisessä saunassa. Otettiin vielä Klaukkalasta matkailemaan lähtenyt nuori pari mukaan maailmaa parantamaan. 250 kruunua per masokisti oli tästäkin kokemuksesta pilkkahinta. Vesi oli noin 5 asteista ja pari kertaa käytiin vilvoittelemassa. Ei tuntunut sen jälkeen enää noin 10 asteinen vienon tuulen hyväilemä ilmakaan kylmältä vaan patsasteltiin putinmaisesti pelkissä nahkahousuissa upea veistosmainen yläbody paljaana hyvä tovi saunan jälkeen. Vahvaa seikkailun tuntua 😎.
Pykeijan hiekkaranta ja kirkas ehkä vähän vilpoinen vesi 😂
Kunnon puusaunassa lämpeni ukkolot pulahduksien välissä. Suihkukin oli, mutta paikan 76-vuotias emäntä esitteli rypytöntä kasvoaan kertomalla, että ei mihkään suihkuun, kun suolainen jäämeri tekee iholle ihmeitä. Ja meikäläisellä oli ehkä vähän tähän kuontaloon tarvetta tällaiselle hoidolle niin rouvan ohjeilla mentiin 😊
Valtavan kokoinen valas nähty Pykeijan rantavesissä. Harvinainen näillä huudeilla, mutta oli säyseä otus.
Ajorytkyt vaan päälle ja taas mentiin. Vajaa pari sataa kilsaa Båtsfjordin kalastajakylälle. Oli vähän muutettava suunnitelmaa, kun alun perin piti ajella Vardøøn ja sieltä Hurtigrutenilla kolme tuntia perille, mutta meni Pykeijan pyörteistä nautiskellessa sen verran aikaa, että päätettiin hurauttaa suoraan korsulle Båtsfjord Bryggeen. Aurinko paistoi, mutta ilma oli loput 70 kilsaa melko vilpoinen. Tien vieressä oli aika reippaasti luntakin ja hyvä baana ilman liikennettä niin saattoi antaa vähän hanaakin, mitä nyt tuollaisella meidän vanhalla lehmällä yleensäkään voi antaa hanikkaa tai muuta kuin kovaa ajoa ja paljon ääntä. Loud pipes get pussy 😇
Kuski jäähypenkillä odottamassa saunavuoroa.
Ehtoo oli jo sen verran pitkällä, että ei paljoa muuta ehditty, kuin syömään pizzat ja fiilistelemään vähän J. Karjalaisen biisejä, kun uni tulikin molemmilla. Oli ihan paras päivä!
Ei kukaan ole pyytänyt lähtemään,
Silti tuskin paikoilleni jään.
Niin kuin tuntematon tie,
Laulu eteenpäin vie.
Vähät eväät repussa,
Määränpää missä lie.
Nyt on sellainenkin ihme nähty, että road captain nousi aamupalalle 😂 ja siitähän seurasi, että pikataival Ivalosta Kirkkoniemeen suhautettiin reippaasti ja kohteessa oltiin jo hyvissä ajoin. Ilmeisesti Korona-viruksen vuoksi paikallisen Scandicin sauna- ja uima-allasosasto oli suljettuna, mikä oli kermapersauksillemme hirveä pettymys, koska oltiin ajateltu pulikoida vähän, mutta ens kerralla sitten. Ivalosta ylöspäin olikin kivan tuntuinen tie järvimaisemia hipoen ja sopivasti mutkitellen eli sitä voi kaikille prätkäimmeisille suositella. Joku 70 kilsaa ennen Norjan rajaa oli aika röykkyistä tietä ja meinasi jopa kassi takaritsiltä pudota, mutta onneksi huomattiin ajoissa. Norjan rajalla ilmeisesti on joku hyttyskarkoitin, koska kaikki jäivät siihen ja tässä Kirkkoniemessä ei ainakaan ole ainoatakaan ötökkää. Sattui aivan paras ajokeli ja vähän jopa näille paikkeille helteinen keli eli nyt sääherrat olivat meidän puolella. Kotona ilmeisesti on tullut ihan vitusti vettä ja nyrkin kokoisia rakeita. Kirkkoniemessä pieni käppäily kaupungilla (melkoinen menomesta 😂), pizzat ja päiväunet. Aikamoista hurjastelua siis.
Scandicin parkissa kaikki HD:t rivissä niin kuin pienen talon porsaat.
Ivalossa nuorisoa liikenteessä…😂
Kusitauolla in the middle of nowhere. Huom. road captainin melko iso karkkipussi takaritsillä 😋
Pasi kuikalla ja matka jatkuu. Vaasasta saatiin rukkaset 😎
Nuoremman isännän kanssa piti lähteä Euroopan kiertueelle katsomaan heavy konsertteja ja ajelemaan Corvetella, mutta sattuneesta syystä suunnitelma peruuntui. Sen sijaan otettiin Harrikka tallista ja lähdettiin tutustumaan Pohjois-Norjaan. Viime kesänä tuli kilsoja 30 ja nyt oli aika kovat poltteet, kun ajamattomia kilsoja oli rutkasti. Alkaa tuo takapenkkikuski olla sen ikäinen ja kokoinen, että varmaan viimeistä kertaa mennään tappituntumalla ja seuraavaksi saakin sitten ajella omalla joskus muutaman vuoden päästä. Viimeksi oltiin saman tyylisellä lenkillä 2018 Keski-Norjassa ja viime vuonna ajettiin koko rannikko Tromssasta alas asti autolla.
Ivalossa rautahepo Kultahipun parkeissa. Pikkuhiljaa alkanut vaihto HD baggeriin käydä mielessä, kun kohta tuota pitsalaatikkoa ei enää tarvita, kun aletaan vedellä soolona.
Pari ekaa päivää tuutattiin menemään ylös päin reilu 500 kilsaa per päivä. Oulussa yöpyminen ja loistava iltapala kaupungin parhaassa hampurilaisravintolassa Kauppuri vitosessa. Vahva suositus Heinäpään Teurastajalle! Otettiin vielä pakollinen toripolliisi kuva ja koisimaan. Seuraavan päivänä köröteltiin Rovaniemen ja Sodankylän kautta Ivaloon. Sadekamppeitakin jouduttiin vähän käyttämään, mutta pääosin saatiin ajella hyvässä kelissä. Ivalon Kultahipussa oli saunallinen koppi varattuna kermaperseille ja aika pian kellistettiin päät tyynyyn, jotta päästään aamulla ajoissa jatkamaan noin 250 kilsaa kohti Kirkkoniemeä. Luvassa hieno ajokeli, kun perillä pitäisi olla noin 19 astetta ja pelkkää aurinkoa.
Road captain tuimana polliisin pakeilla. Tällä kertaa selvittiin ilman sakkoja.
Viime kesänä tuli ahkerasti kierrettyä keikoilla ja festareilla. Euroopan isot heavy festarit olivat sen verran ikimuistoisia, että päätettiin saman tien nuoremman hevanderin kanssa lähteä kesällä 2020 uudestaan. Juhannuksena järjestettävän Hellfestin lipuista sai stressata melkoisesti, kun 55 000 tikettiä oli netin kautta jonottamassa populaa perkeleesti, mutta niin vain onnistui. Pari tuntia kesti kaikkien lippujen meneminen, vaikka yhtään bändiä ei oltu julkaistu. Kesäkuulla oli aikomus käydä tsekkaamassa Maidenia Tampereella järjestettävässä Rockfestissä ja Göteborgissa Ullevilla. Heinäkuulle oli tällä kertaa ajatuksena oli ajella kesälomalla heinäkuussa Vettellä Tallinnan kautta Wiener Neustadtin kautta Stuttgartiin, josta myöhemmin Hampurin kautta kotiin. Reissulla neljä keikkaa Maidenia (Wiener, Stuttgart, Bologna ja Lissabon) sekä Wacken. Mukaan mahtui vähän rantalomailua Portugalissakin. Liput, hotellit ja lennot saatiin natsaamaan kaikki viimeisen päälle. Tarkoitus oli pitää autoa jemmassa Stuttgartissa sen aikaa, kun käydään Italiassa ja Portugalissa lentäen.
Tähän mennessä vielä ei kaikkia ole peruutettu, mutta selvää on, ettei retkeilemään nyt ole asiaa ja happeningit on siirretty ensi vuodelle. Onneksi festariliput käyvät sellaisenaan 2021. Maidenin keikkoja ei ole vielä kaikkia peruttu ja osaa siirretään hamaan tulevaisuuteen. Minusta saisivat kuopata nyt Legacy of the Beast Tourin ja alkaa tuuppaamaan uutta matskua ilmoille sitä promoavan kiertueen kanssa. Lisäksi olisi hienoa, jos näin korona aikana yhtye kehittäisi jotain online toimintaa, vaikka jäsenet asuvatkin eri puolilla maailmaa. Tämä ei vaan ole oikein koskaan ollut Maidenin juttu, sen verran on vanhan liiton meininkiä. Muutama muu tuntuu hiffanneen asian toisin, esim. Mustasch soittelee autotallista facebook keikkoja livenä ja Machine Headin Robb Flynn jammailee usein myös livenä itsekseen. MD:n Helsingin keikka toukokuulta siirtyikin loppuvuodelle, johon mennään tietysti.
Nyt keskitytään sitten kotiolojen fixailuun, kuntoiluun, töihin ja lepäämiseen. Musiikkia tulee kuunneltua vielä enemmän kuin normaalisti, kun on kaikenmaailman ihme bändejä tullut bongattua viimeisen vuoden aikana. Ylivoimaisesti näistä kovin on Dagoba, joka kolahti kesällä Ranskassa kuin metrinen halko. Marseillen pojilta lähtee sekoitus melodeathrässiä hyvin ja sopivan letkeä meno on jotenkin tähän uuteen elämäntilanteeseen auttanut, ikään kuin Shawter olisi huutanut puolestani eron ja muiden kamppailuiden tuomaa pahaa oloa sisältä pois, niin on itse päässyt vähän kelvemmällä. Bändi ei ole kovin tunnettu ja suosittu laajalti, mutta kannattaa tsekata uusin albumi Black Nova ja vanhimmista What Is Hell About.