Yleisesti ottaen ollaan sitä mieltä, että Iron Maidenin ensimmäinen albumi on periaatteessa kokoelma-levy, kuten osittain seuraajansa Killerskin. Väite on perusteltavissa sikäli, että kaikki levylle päätyneet kappaleet olivat valmiiksi olemassa, kun Maiden meni studioon. Osaa biiseistä oli soitettu keikoilla jo kolme-neljä vuotta aiemmin ja niistä jokainen oli bändin keikka-setissä kiinteästi jo ennen levyn ilmestymistä 11.4. 1980. Ensimmäistä albumia ja Killersiä pidetään kumpaakin tavallaan kokoelmina näistä varhaiskauden kappaleista.
Vaikka debyyttilevy onkin ensimmäinen täyspitkä Maiden-albumi, oli Maidenia julkaistu levymuodossa jo kolme kertaa aiemmin. Aikaisemmat julkaisut olivat legendaarinen demotallenne ”Soundhouse tapes” (9.11.1979), Maidenin ensimmäinen EMI-single ”Running free” (8.2.1980), sekä hevikokoelma ”Metal for Muthas” (15.2.1980). Huomionarvoista on, että ”Running free”-singlen ja ”Metal for Muthas”-kokoelman ilmestymisväli oli vain viikko. Tähän saattaa olla syynä se, että ”Metal for Muthas”-kokoelman tiimoilta järjestettiin mukana olevien bändien kiertue. Ehkä Maiden-leiri halusi sinkun kauppaan kiertueen aikana. Onhan tunnetusti hyvin tavanomaista, että hyvän keikan nähtyään musiikkifani kävelee seuraavana päivänä levykauppaan kyselemään näkemänsä bändin tuotoksia.
Vuosien 1979 ja 1980 taitteessa Maiden alkoi saada siihen asti ennennäkemätöntä tuulta siipiensä alle. Brittiläisiä klubeja, pubeja ja kapakoita oli vuosien varrella kierretty niin ahkerasti, että tietynlainen fanikanta oli olemassa jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä. ”Soundhouse tapes” oli ilmestyttyään viety käytännössä käsistä. Kolmen biisin levy käsitti kappaleet ”Prowler”, ”Invasion” ja ”Iron Maiden”. Raidoista kaksi päätyi ensimmäiselle albumille, tosin uudelleen äänitettyinä versioina. Nuo kappaleet olivat ”Prowler” ja ”Iron Maiden”, jotka sittemmin aloittavat ja päättävät ensimmäisen levyn. ”Invasion”in kohtalo oli päätyä ”Women in uniform”-singlen ahteripuolelle loppuvuodesta 1980.
”Metal for Muthas”-kokoelmalle pääsi Maidenilta kaksi biisiä: ”Wrathchild” ja ”Sanctuary”. Molemmat olivat siinä vaiheessa soineet keikkaseteissä jo pitkään. Kumpikaan kappaleista ei -ehkäpä juuri kokoelmalla olosta johtuen- päätynyt ensimmäiselle Iron Maiden-albumille. ”Sanctuary” julkaistiin muutamaa kuukautta levyn ilmestymisen jälkeen singlenä (23.5.1980) ja ”Wrathchild” sai odottaa lähes vuoden päivät seuraavan levyn, ”Killersin” ilmestymistä. ”Sanctuary” julkaistiin myöhemmin Yhdysvalloissa osana ekaa levyä. Myös myöhemmin tehdyt uudelleenmasteroinnit sisältävät biisin. Alunperin se ei kuitenkaan ekalla levyllä ollut. ”MfM”-versiot kyseisistä kappaleista ovat sikäli uniikkeja, että ”Sanctuary”-singlellä ja ”Killers” -albumilla olevat versiot on nauhoitettu uudelleen. Kokoelmaa varten tehtiin vain hätäinen pikavisiitti studioon. ”Sanctuary” äänitettiin uudelleen ekan levyn sessioissa ja ”Wrathchild” koki saman ”Killers”-sessioissa. ”Metal for Muthas” -versiot olivat pitkään todella harvinaisia, kunnes ne julkaistiin ”Virus”-singlen yhteydessä 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Ensimmäinen levy on hyvin raaka ja intensiivinen esitys. Suoraa ja raskaanpuoleista metallia. Levyä palkattiin tuottamaan Will Malone-niminen mies. Hänen panoksensa oli levyn teossa kuitenkin varsin vähäinen. Käytännössä tuotoksesta vastasivat bändi ja äänittäjä. Levyllä on aistittavissa nuorten miesten tekemisen meininkiä. Yhtyeen jäsenet olivat kuitenkin vasta aloittelevia muusikoita ammatillisessa mielessä. Soittotaitokin kehittyy ensimmäisestä levystä myöhemmin vielä kummasti, vaikkei se hassummalta kuulosta tässäkään. Tyyli on löydetty, myöhemmin se jalostuu.
Levy on hyvin tasapainoinen kokonaisuus, eikä sisällä varsinaisia epäkohtia. Ehdottomiksi helmeksi voi sitävastoin nostaa ”Phantom of the operan”. Steve Harrisin ainutlaatuinen kyky tehdä kappaleita korostuu myöhemmillä levyillä, mutta ”Phantom of the opera” edustaa ekalla levyllä niitä elementtejä, jotka myöhemmin muodostuvat bändille tunnusomaisiksi. Näinollen voi ehkä sanoa, että ”Phantom of the opera” on ekalla levyllä suorastaan aikaansa edellä.
Ensimmäisen levyn kappaleet käsittelevät sanoitustensa puolesta tietynlaista ”lainsuojaton”-teemaa (”Prowler”,”Running free”, ”Sanctuary”), toisaalta kauhujuttuja (”Transylvania”, ”Phantom of the opera”, ”Iron Maiden”). Levyltä löytyy myös kaksi ehkä tulkinnanvaraisinta Iron Maiden-kappaletta koskaan: ”Strange World” ja ”Remember Tomorrow”. Vielä levyllä on ”Charlotte the Harlot”-rokkirypistys, jota voisi ehkä jollakin kieroutuneena tavalla pitää rakkauslauluna. Pikemminkin se kuitenkin on kuvaus onnettoman rakkauden pauloissa kieriskelevästä luuserista. Myöhemmin Maiden-lyriikoissa esiintyvät yhteiskunnalliset pohdinnat ja esimerkiksi omaan olemassaoloon liittyvät kysymykset loistavat poissaolollaan.
”Running free”-single myi 10 000 kappaletta ilmestymisviikollaan, listasijoitus 44. Itse levyä meni heti 50 000 kappaletta ja se nousi listaneloseksi. ”Sanctuary”-sinkku nousi listalla sijalle 29., kun se reilu kuukausi levyn jälkeen ilmestyi. Suosiota voi pitää keskimääräistä parempana, sillä radiosoitosta ei ollut tietoakaan ja kyseessä olivat uuden ja levynmyyntimittakaavassa tuntemattoman bändin ensimmäiset julkaisut. Ainoana hyvänä selityksenä ekan levyn suosiolle voikin -loistavan musiikin lisäksi- pitää Maidenin ahkeraa keikkailua ja jo tuohon aikaan näyttäviä ja ammattitaitoisia esiintymisiä.
Keikkailu edisti levymyyntiä ja levymyynti poiki keikkoja. Maiden soitti ensimmäisen levyn ilmestyttyä laajan kiertueen kotimaassaan, teki pääesiintyjän ominaisuudessa muutaman pistokeikan Euroopassa, mutta ennenkaikkea se pääsi lämmittelemään Judas Priestiä ”British Steel”-Euroopankiertueella ja Kissiä ”Unmasked”-kiertueen Euroopan osuudella. Suosio kasvoi näiden mahdollisuuksien jälkeen potensseihin ja seuraavan levyn julkaisulle ja ensimmäiselle maailmankiertueelle oli pohjatyö tehty.