Andenes – Reine 332 km
Aamukaffella hotellin edessä ollessa autolta pääsi taas normaalisuoritus eli 5 minuutin ujellus sisältä. Kuskilla ei tällä kertaa verenpaine noussut jostain syystä lainkaan eikä ylimääräistä hikoiluakaan ilmennyt. Kaikkeen tottuu 🙂
Puolilta päivin lähdettiin köröttelemään Lofootien toiseen päähän kohti Moskenesin kunnassa sijaitsevaa Reinen kalastajakylää. Melkoinen menomesta, 314 asukasta. Alkumatkasta sää oli pilvinen, vähän ripsauttu vettäkin ja monien vuorien huiput olivat pilvien peitossa. Loppumatkalla otettiin katto veks autosta, kun sää kirkastui. Edes takaluukun kolahdus päähän ei saanut viilipyttynä ollutta kuskia kiihtymään.
Reitillä maisemat olivat todellakin kohdallaan ja aikaa meni yli 7 tuntia, kun pysähdyttiin ainakin 10 kertaa. Muutenkin vauhti ylitti 80 km/h todella harvoin, koska tiellä on matkailuautoja ja busseja niin matkanteko on sellaista leppoisaa cruisailua. Meillä on takarenkaat niin helvetin vanhatkin ja polleja tarpeeksi niin lähtee perä muutenkin helposti irti. Kuuden kilsan tunnelissa totta kai hiukan kuunneltiin V8:n jytinää, mutta siinäpä ne hulluttelut.
Long and weary my road has been
I was lost in the cities
Alone in the hills
No sorrow or pity for the leaving
I feel
I am not your rolling wheels
I am the highway
I am not your carpet ride
I am the sky
Friends and liars don’t wait for me
I’ll get on all by myself
I put millions of miles
Under my heels
And still too close to you
– Chris Cornell –
Loppumatkasta alkoi tulla useampi hieno beach vastaan, jossa yhdellä käytiin vähän käppäilemässäkin. Vesi ei ollut niin kylmää kuin olisi luullut, mutta uimaan asti ei tällä kertaa menty, kun ei ollut pyyhettä mukana. Muuten olisi tietenkin menty 🙂
Yöksi tultiin erikoiseen Catogården-nimiseen hipahtavan tuntuiseen kommuuniin, joka kattaa 10 huonetta vanhassa talossa. Yhteiset vessat ja suihkutilat sekä aamulla tarjolla tunnin joogaakin. Meikäläinen ei nyt varmaan ehdi, kun meillä on kuitenkin aamulla Corvetten kanssa varashälytin-jumppa.
