The Book of Souls listaykköseksi 24 maassa

Iron Maidenin uusi albumi The Book of Souls on saanut faneilta maailmalla loistavan vastaanoton. Albumi on noussut listaykköseksi 24 maassa. Kyseessä on parasta Maidenia sitten Seventh Sonin ja se on aika paljon sanottu. ""

Julkaisuun on satsattu ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Special-versiot kirjana ja triplaälppärinä ovat todella laadukkaat ja tyylikkäät. Tärkein eli musiikki on valtaosin erinomaista. 11 kappaleesta karsintasarjaan vaikka sinkkujen B-puoliksi olisi voitu jättää Speed of Light, When The River Runs Deep ja Shadows of the Valley. Jäljelle jäävät kahdeksan kappaletta ovat timanttia. Avausraita If Eternity Should Fail tekee selvää jälkeä ja luo Dickinsonin sooloalbumeilta tutun tunnelman. Ei ihme, että biisi oli alunperin tarkoitettu herran konseptisoololevylle, johon on valmiina 5-6 biisiä tehtynä yhdessä hovituottaja/kitaristi Roy Z:n kanssa. The Great Unknown jakaa fanien mielipiteet, mutta kuuluu ehdottomasti levyn parhaimmistoon. The Red and The Black on Harrisin yksin tekemä 13 minuuttinen järkäle, johon on kasattu onnistuneesti suurin piirtein kaikki mahdolliset Maiden kliseet. Wanhan liiton fanille toimii, kun jättää turhat analyysit lasit pois ja antaa pään heilua. Nimikkobiisin ensimmäiset 5 minuuttia ovat Maiden standardeilla raskasta poljentoa, mutta levyn ultimate kohokohtana ja varsinaisena keskipisteenä toimiva viimeinen viisiminuuttia kestävä ilotulitus on juuri sitä mitä on Maidenilta tilattu jo tovi. Tämän biisin aikana saapi olla turvamies aika tarkkana jossain etelän kiihkomaidenuskovaisten laittaessa isomman vaihteen yleisössä silmään. Toisen discin avaajana toimiva perinteinen rocker Death or Glory porautuu ensimmäisen maailmansodan saksalaisten lentäjä-ässän Manfred von Richthofenin sielun elämään. Mies tunnetaan paremmin Punaisena Paronina ja kaverin kalustona toimi alla olevan kaltainen kolmitasomersu.

""

Kunnes on aika vakavoitua. Näyttelijä Robin Williams oli eläessään mies hauskimmasta päästä, mutta päätyi kuitenkin itsemurhaan. Tätä aihetta käsittelee levyn rauhallisinta poljentoa edustava Tears of the Clown. Takuuvarma tippa linssiin biisi. Dave Murray on kunnostautunut tekemällä taas yhden kappaleen levylle. Man of Sorrows kaikessa melankolisuudessaan on tuttua tavaraa tältä mieheltä. Levyn päättävä Empire of the Clouds on 18 minuuttia jotain sellaista, miitä ei olisi koskaan osannut odottaa Iron Maidenilta. Niin erilaista, rohkeaa, kaunista ja eleganttia kappaletta on vaikea sulattaa, ymmärtää tai analysoida. Sen täytyy vain antaa mennä.

""

Yhtye on alkanut julkaista keikkapäivämääriä vuodelle 2016. Euroopassa kierretään toukokuusta elokuuhun.

Vuoristoradalla

DSC_0655
Terveisiä Corfulta!

Iron Maidenin keulamies Bruce Dickinson on kuvannut monesti haastatteluissa 80-luvun alussa The Number of the Beast -albumin julkaisun myötä alkanutta vuosikymmenen kestänyttä suosion kasvua hurjasti kiihtyvään reissuun vuoristoradalla, joka kesti ja kesti vuodesta, kiertueesta ja albumista toiseen. 90-luvun taitteessahan Metallica, Guns n Roses, Nirvana ja kumppanit ajoivat ohi ja myös koko heavy skene alkoi menettää suuremman yleisön suosiota, jolloin Maidenin yleisömäärät ja levymyynti alkoi pienentyä. Varmasti myös albumien laatu ja miehistövaihdokset vaikuttivat asiaan. Muuan Adrian Smith ja itse maestro ottivat ns. ritolat ja jotain syvempää koko bändissä meni rikki, jota on kohtuullisella menestyksellä sitten paikattu vuodesta 2000 lähtien, jolloin sama kaksikko teki paluun. Tuttua tarinaa kaikille bändin faneille. Tämä alustuksena omaan kesään 2015, jolloin aika moni asia loksahti kohdalleen ja elon polku tuntui hienolta. Tosin niin kovaa haipakkaa on menty, että blogin pitämiselle ei ole ollut sopivaa väliä.

DSC_0630
Corfun helteisessä kaupungissa mahat täynnä ja mieli hyvänä


Perheellä menee hyvin, kaikilla synkkaa ja jengi on terveenä. Tämähän on kaiken perusta. Viime vuosina on tullut tavaksi käydä vetämässä happea viikon parin reissulla Välimeren maisemissa. Tänä kesänä oltiin Kreikassa Corfulla elokuussa. Tästä opittiin, että jatkossa aikaisempi tai myöhempi aika vuodesta on meille parempi, koska 35 – 40 astetta alkaa olla osalle porukasta liikaa ja veto ei meinaa oikein riittää, kun soijaa pukkaa. Itse nautin lämmöstä ja kovastakin helteestä, mutta porukalla mentäessä otetaan kaikki huomioon. Loma teki tehtävänsä, ehkä hotelli Century Resort Acharavin kylässä saaren pohjoisosassa oli lievä pettymys. Vuokra-autolla ja 125 cc skootterilla ajeltiin ympäri saarta. Ensi kesänä vuorossa varmaan jotain akselilta Kroatia, Portugali, Espanja tms. Unelmaahan olisi sattua samaan aikaan tonteille, kun suosikkiyhtye vetää keikkaa, mutta aikatauluissa pitää niin monen osua kohdalleen, että saas nähdä.

Yksi useampi vuotinen unelma toteutui kesän aikana, kun Hämeenlinnan HD Sunrisesta löytyi juuri sopivan hintainen, suht vähän ajettu ja oikeille muutoksilla tehty matkapyörä. Lapset ovat tykänneet istuskella takana ja rakas luxuspuumanikin on jo tarakalla nähty. Tosin hänelle ei ole ihan vielä juuri tämän pyörän ja merkin ihanuus avautunut. Kuulo, paikat hampaista ja pääkin on kuulemma ollut jo lähdössä irti… Näin on kuitenkin kirjoitettu ja jossain heikossa tilassa häneltä on puristettu lupaus lähteä pyöräretkelle Sölvesborgin maisemiin kesäkuussa 2016.

DSC_0702
Vuojoen kartanon maisemissa Eurajoella. Jos satutte maisemiin, niin käykääpä testaamassa kartanon lounasta, suosittelen!

Pari viikkoa on työrintamalla ollut melkoinen vilske, kun organisaatiossa tehtiin vähän muutoksia ja sain nimityksen toimitusjohtajan tehtävään. Olen vuodesta 2003 ollut logistiikka-alan yrityksessä töissä ja viimeiset pari vuotta osakkaana. Matka on ollut opettava, kun nuoresta insinöörinplantusta lähdin varastomiehen apupojan tehtävästä kapuamaan ylös päin. Ensimmäiset pari kolme kuukautta korjasin erään asiakkaan lamppuja (insinöörin nöyryystesti). Puoli vuotta purin kontteja ja opettelin ajamaan trukkia. Sen jälkeen opettelin työnjohtotehtävät ja tuurasin lomat. Myyntipuolen tehtäviin ja sopimusasioihin mentäessä alkoi tavallaan se oman alan tekeminen, mutta olipa todella hyvä veto firman miesomistajalta saada ensin tatsi yritykseen, ihmisiin jne. ja lähteä sitten vasta ramppaamaan asiakkaissa. Reippaassa kymmenessä vuodessa kasvettiin kaksikymmenkertaisesti. Nyt on edessä uusi luku tarinassa. En osaa oikein sanoa, että onko tämä ollut tavoitteena vai ei, mutta tehtävä tuntuu omalta, luonnolliselta ja tietyllä tapaa helpolta. Työ itsessään ei todellakaan tunnu helpolta, pirusti lykätään uutta asiaa ja vastuukenttä moninkertaistui. Vannon perheyrittäjyyteen, jatkuvuuteen ja arvoihin, hyvään palvelukonseptiin ja henkeen yrityksen henkilökunnan kesken, fiilikseen, ylpeyteen omasta yhtiöstä, kulutarkkuuteen ja vastuullisuuteen. Nämä olen lainannut ja omanlaisiksi muokannut Joutsen Finlandin Eero Kotkasaarelta.

Lisää uutta väriä tähän loppukesään tuli harrastuspuolella, kun kylän miehet perustivat uuden kiekkoseuran, jonka nimeksi ristivät kansainväliseltä 11896167_762460867196556_7620610846677877336_nkalskahtaen HC Eurajoki. Kolmosdivari, joka myös rautaliigana tunnetaan, on juuri passeli taso itselle. Seuran tarkoituksena on tarjota paikallisille kavereille mahdollisuus pelata ja harrastaa. Pelaajat ja johto äänestivät vanhimman, hitaimman ja painavimman pakin kapteeniksi. Varmaan osaksi sen vuoksi, että olen aika pitkään kiekkotouhuissa ollut mukana ja tulee niin moni asia jo aika selkäytimestä, mitä toiminta edellyttää. Huumorilla mennään. Viime sunnuntaina oli mahtavaa käydä Vermuntilan Tempon sunnuntaijäillä avaamassa kausi sillä saralla, koska meillä oli mukana NY Rangersin Antti Raanta. Ei sitä ihan joka kausi ole tullut tehtyä maalia NHL-kassarille.

Sokerina pohjalla uusi Iron Maiden -albumi The Book of Souls, joka ilmestyi syyskuun alussa. Tosin jo viikkoa aikaisemmin levy löytyi netistä. Kyseessä on 90 minuuttinen möhkäle, jonka pureksiminen vie aikaa. Etumerkki on varsin positiivinen. Rehellisyyden nimissä ja erittäin vahvoista Maiden laseista huolimatta on tunnustettava, että olisi ollut parempi ratkaisu julkaista pari kolme sinkkua ja jättää fillerit hyviksi B-puoliksi. Tällä karsinnalla 8 kappaleeseen olisi edelleen tullut 75 minuuttinen albumi ja loistava kokonaisuus. Sinkkujen kanssa oltaisiin voitu tuottaa hard core faneille specialia. Mutta nykyään vain harva yhtye toimii näin ja suurin osa meuhkaa kaikenlaisten ulkomusiikillisten asioiden mukaan. Valitettavasti Maiden on hieman lähtenyt tähän samaan kelkkaan. Nyt odotellaan keikkapäiviä ja aloitetaan suunnittelu, josko natsaisi aikataulut Suomen keikan lisäksi myös joidenkin ulkomaan keikkojen suhteen.