Lasten suusta

Meillä vanha DVD-soitin laukesi taannoin ja hankittiin harman/kardonin bluray-soitin, joka innostui soittamaan jopa Flight 666 konserttilevyn loppupuolta, jota vanhempi kone jostain syystä hylki niin, että meni aina koko vehje jumiin. Vähän niin kuin vanhemman kannattajan kuula; Rime of the Ancient Marinerin jälkeen tuntuu aina kuin, että nyt on sitten kaikki nähty, kiitos ja näkemiin.

Tästä teknisestä onnistumisesta liikuttuneena laitettiin eilen perheen pienimmän kannattajan (6-v.) kanssa Maidenia koneeseen ja namikat kaakkoon. Poika kapulat käsissä tietenkin vetämään ihan niin kuin McBrain. Tino McBrain live at the living room! Ja totta kai samanlaiset rummut olisi saatava kuin telkkarissakin. Iskä ylpeänä siitä antamaan hieman perspektiiviä rumpujen hinnoista, että ”nuo rummut maksavat saman verran kuin tuo meidän Volvo tuolla pihalla…että ei oikein taida perse kestää.” Tähän loogisen innostunut vastaus nuorelta mieheltä oli tietenkin, että ”no miksei me sitten vaihdeta sitä noihin rumpuihin?!”

Niin äippä, miksei?