Grave Digger
Moderator: The Killer Krew
Grave Digger
Tutustuin vasta tänään Grave Diggeriin, ladattuani bändin Rheingold levyn koneelle. Itseasiassa levy kuulosti varsin lupaavalta ja haluaisin tutustua kyseiseen bändiin tarkemminkin. Löytyykös laudalta asiantuntemusta tämän bändin suhteen, olisi hauska tietää Saksan heviylpeydestä (?) enemmänkin ja mitä levyjä suosittelisitte aloittelijalle? Itse en tosiaan tiedä bändistä muuta kuin sen mitä metal archives antaa kertoa ja kuuntelukokemukseni rajoittuvat toistaiseksi tuohon Rheingold levyyn.
Grave Digger on kyllä helvetin kova bändi, jolta ei oikeastaan heikkoa levyä ole tullut.
Voisin melkein väittää, että jos pidät yhdestä Digger-levystä, pidät kaikista. Lähes jokaiselta levyltä löytyy ne tutut elementit.
Chris Boltendahlin "äijämäinen" laulutapa ja kohtuu simppelit, mutta tarttuvat riffit. Perushyvää Heavy Metallia.
Totuushan on myös se, että Grave Digger ei ole "uudistautunut" mitenkään erityisen paljoa, mutta miksi pitäisikään,
kun homma toimii näinkin?
Kannattaa tosiaan tilata CDON:sta Middle Age Trilogy-boxi. Sisältää digiversiot levyistä: Tunes of War, knights of the
cross ja excalibur. Hintaakaan ei ole kuin 17,95€ joka on helvetin vähän! Jokainen levy on "yksittäinen" eli ei ole mitään
kolmea levy yksissä kansissa tms. Niin ja mikä tärkeintä, boxin jokainen levy on vähintäänkin hyvä, heh.
Voisin melkein väittää, että jos pidät yhdestä Digger-levystä, pidät kaikista. Lähes jokaiselta levyltä löytyy ne tutut elementit.
Chris Boltendahlin "äijämäinen" laulutapa ja kohtuu simppelit, mutta tarttuvat riffit. Perushyvää Heavy Metallia.
Totuushan on myös se, että Grave Digger ei ole "uudistautunut" mitenkään erityisen paljoa, mutta miksi pitäisikään,
kun homma toimii näinkin?
Kannattaa tosiaan tilata CDON:sta Middle Age Trilogy-boxi. Sisältää digiversiot levyistä: Tunes of War, knights of the
cross ja excalibur. Hintaakaan ei ole kuin 17,95€ joka on helvetin vähän! Jokainen levy on "yksittäinen" eli ei ole mitään
kolmea levy yksissä kansissa tms. Niin ja mikä tärkeintä, boxin jokainen levy on vähintäänkin hyvä, heh.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Tämä onkin mielenkiintoinen bändi. Periaatteessa sellaista terminologiaa ja tyyliä, jonka pitäisi upota meikäläiseen. Olen yrittänyt aikojen saatossa kuunnella useampaakin levyä, Excaliburia nyt viimeisimpänä, mutta täytyi luovuttaa.
Meinaan tuo solistin "äijämäinen", ^hyvin sanottu, laulutapa ei putoa ei sitten alkuunkaan. On sen verran kauheaa kuultavaa, että biisi vesittyy samantien kun herr Bratwurst mikälie avaa suunsa.
Putoaa samaan kategoriaan kuin Children on Bodom ja muutama muu, musiikki on ok, mutta vain instrumentaalina ja kun sitä ei alunperin ole sellaiseksi tehty niin olkoon.
Tämä ei topicin aloittajaa auttanut yhtään, kiitos ja anteeksi, onneksi Gravehill tuossa yllä sentään kirjoitti asiaa. Sainpa tämän pois sydämeltä.
Eli toisinpäin kuin yllä, jos et pidä yhdestä et pidä yhdestäkään, tai jotain.
Meinaan tuo solistin "äijämäinen", ^hyvin sanottu, laulutapa ei putoa ei sitten alkuunkaan. On sen verran kauheaa kuultavaa, että biisi vesittyy samantien kun herr Bratwurst mikälie avaa suunsa.
Putoaa samaan kategoriaan kuin Children on Bodom ja muutama muu, musiikki on ok, mutta vain instrumentaalina ja kun sitä ei alunperin ole sellaiseksi tehty niin olkoon.
Tämä ei topicin aloittajaa auttanut yhtään, kiitos ja anteeksi, onneksi Gravehill tuossa yllä sentään kirjoitti asiaa. Sainpa tämän pois sydämeltä.
Eli toisinpäin kuin yllä, jos et pidä yhdestä et pidä yhdestäkään, tai jotain.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Chris Boltendahlin tapa laulaa kuuluu tosiaan tähän samaan lokeroon kuin King Diamond. Useat ihmiset joko pitävät miehen "äijä" tyylistä,Iron Constable wrote: Meinaan tuo solistin "äijämäinen", ^hyvin sanottu, laulutapa ei putoa ei sitten alkuunkaan. On sen verran kauheaa kuultavaa, että biisi vesittyy samantien kun herr Bratwurst mikälie avaa suunsa.
toiset taas eivät voi sietää sitä. Bändi on keikkailun suhteen hieman kuin Running Wild. Muualla kuin saksassa ei pahemmin kierrellä. Chris
muistaakseni totesi, että ei mielellään lähde kattavammalle kiertueelle, kun ei yksinkertaisesti riitä yleisöä ja persnettoa tulee.
Last edited by Gravehill on Wed Feb 16, 2005 19:20, edited 1 time in total.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Grave Diggerillä on ainakin uusimmilla levyillä onneksi kertosäkeissä aika paljon kuorovokaaleja eli Boltendahlin miehekkäästä tulkinnasta "saa" nauttia vain lähinnä säkeistöosuuksissa. Ja ne kertosäkeet ovatkin kovaa kamaa, erityisesti Knights Of The Crossilla. Itse tykkään juuri noista middle age-trilogian levyistä ja Rheingoldista.
Tähän väliin on pakko pistää hieman off-topikkia.
Onko tuo toinen viestini tähän aiheeseen rivitykseltään päin persettä teidän ruudulta katsottuna?
Duunissa kirjoittelen koneella jossa on 17" näyttö ja kotona on 15". Aina, kun kirjoitan duunista ja
luen myöhemmin viestini kotona, niin rivitys näyttäisi olevan päin vittua? Kotoa, kun kirjoitan ja luen
sen puolestaan duunissa, niin rivitys näyttäisi olevan kunnossa.
EDIT: Tietysti 17" käyttäessä ja kirjoittelee niin ruudulle "mahtuu" enemmän, mutta 15" ei voi näyttää niin paljoa/isoa(?) ja rivitys näyttää
paskalta. Pitää varmaan laittaa joku näytön koko äänestys tänne, hah. Ja näyttäisi tuo esikatselukin välillä "kusettavan".
Onko tuo toinen viestini tähän aiheeseen rivitykseltään päin persettä teidän ruudulta katsottuna?
Duunissa kirjoittelen koneella jossa on 17" näyttö ja kotona on 15". Aina, kun kirjoitan duunista ja
luen myöhemmin viestini kotona, niin rivitys näyttäisi olevan päin vittua? Kotoa, kun kirjoitan ja luen
sen puolestaan duunissa, niin rivitys näyttäisi olevan kunnossa.
EDIT: Tietysti 17" käyttäessä ja kirjoittelee niin ruudulle "mahtuu" enemmän, mutta 15" ei voi näyttää niin paljoa/isoa(?) ja rivitys näyttää
paskalta. Pitää varmaan laittaa joku näytön koko äänestys tänne, hah. Ja näyttäisi tuo esikatselukin välillä "kusettavan".
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Hyvä kun valaisit vähän mistä Grave Diggerissä on kyse. Itseäni ei yleensä suuremmin haittaa, vaikka bändi ns. polkisi musiikillisessa kehityksessään paikallaan ja kuulostaisi vuodesta vuoteen lähes samalta, kunhan vain kuulostaa hyvältä. Tietysti riippuu vähän bändistä, että milloin moinen alkaa ärsyttämään vai alkaako ollenkaan. Ihastuin Rheingold levyssä ensimmäisenä tarttuviin riffeihin ja laulajakin vakuutti omalla tavallaan. Taidanpa tilata CDON:sta tuon Middle Age Trilogy boxin tässä lähiaikoina, kun on kerrankin rahaa. Hinta on sen verran alhainen, että tuskin ainakaan tulen pettymään, todennäköisesti päinvastoin.Gravehill wrote:Kannattaa tosiaan tilata CDON:sta Middle Age Trilogy-boxi. Sisältää digiversiot levyistä: Tunes of War, knights of the
cross ja excalibur. Hintaakaan ei ole kuin 17,95€ joka on helvetin vähän! Jokainen levy on "yksittäinen" eli ei ole mitään
kolmea levy yksissä kansissa tms. Niin ja mikä tärkeintä, boxin jokainen levy on vähintäänkin hyvä, heh.
Mulla ei ole Hautamäen kommentteihin ja suosituksiin paljoa lisättävää. Samaa pönäkkää Oktoberfest-heviähän GD on koko ajan vääntänyt mutta mikä on vääntäessä kun homma toimii näinkin hyvin. Ei mitään taidehomostelua vaan riffejä ja sopivan yksinkertaisia ja tarttuvia biisejä. Ja vaikka Boltendahlin ulosanti ymmärrettävästi monia etookin, niin ei Grave Diggerissa IMO vain olisi samaa luolamiescharmia jonkin tusina-kotipellon luotsaamana.
Jos esim. Accept tipahtaa niin Grave Digger kannattaa ehdottomasti tsekata ja paras aloitus on juuri tuo 3cd:n Middle Ages Trilogy.
Jos esim. Accept tipahtaa niin Grave Digger kannattaa ehdottomasti tsekata ja paras aloitus on juuri tuo 3cd:n Middle Ages Trilogy.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Nyt on tullut tutustuttua tuohon Middle Ages Trilogyyn oikein ajan kanssa ja täytyy sanoa, että on hinta-laatusuhteeltaan paras paketti mihin olen rahani sijoittanut. Kolme erinomaista levyä 18 eurolla ja tosiaan kaikki levyt ovat erillisinä digipack versioina boxin sisällä. Ihan pelkästään ulkoasultaankin mahtava paketti. Sisältö on myös juuri niin hyvää, ellei parempaakin kuin osasin odottaa, Rheingold levyn kuultuani.
Kerronpa hieman omia ajatuksiani trilogian kolmesta levystä:
Tunes Of War on trilogian ensimmäinen levy, joka tarjoilee tasaisen hyviä biisejä läpi levyn. Heikkoja lenkkejä ei levyltä juuri löydy, tosin varsinaisia tajunnanräjäyttäjiäkin on vain muutamia. Levyn mielenkiintoinen skotti-teema nostaa levyn arvosanaa heti puolikkaalla ylöspäin. Useiden Grave Digger fanien suosikkibiiseihin lukeutuva Rebellion (The Clans Are Marching) on myös omasta mielestäni levyn parasta antia. Kertosäe on erinomainen, mikä on Grave Diggerille tyypillistä. Useimmissa Diggerin biiseissä parasta antia ovat tunnelmalliset/erittäin tiukat ja toimivat kertsit. Keskinkertaisen kertosäkeen omaavat biisit putoavat tämän bändin kohdalla lähes poikkeuksetta levyn heikompaa kalustoon. Scotland United, The Dark Of The Sun, The Truth ja Killing Time edustavat levyn rankempaa ja menevämpää heviosastoa. Kaikissa edellä mainituissa biiseissä on varsin yksinkertaisen, mutta todella toimiva kertosäe. Tulee helposti moshattua kuin heikkopäinen kyseisiä menopaloja luukuttaessa. Tunnelmallisempaa osastoa edustavat parhaiten erinomainen William Wallace (Braveheart) ja levyn ainoa balladi The Ballad Of Mary (Queen Of Scots). Bonuksena levyltä löytyy kolme biisiä Grave Diggerin varhaisesta, ja suurelle yleisölle ehkä tuntemattomammasta varhaistuotannosta, Heavy Metal Breakdown ja Headbanging Man bändin debyyttilevyltä sekä Witch Hunter yhtyeen toiselta kiekolta.
Knights Of The Cross on hieman melodisempi ja epätasaisempi albumi kuin edeltäjänsä. Joka tapauksessa itse pidän tästä trilogian toisesta levystä hieman Tunes Of Waria enemmän. Ilman muutamaa todella keskinkertaista biisiä (Fanatic Assassins, Heroes Of This Time) levy olisi aivan kiitettävä kokonaisuus. Suorastaan mahtavia biisejä levyltä löytyy useita. Intron jälkeen aggressiivisesti hyökkäävä nimikkobiisi Knights Of The Cross kritisoi avoimesti kristinuskoa ja jopa thrash metalmaiset riffit murjovat sellaisella voimalla että heikompia hirvittää. Lionheart, Inquisition, Baphomet ja Over The Sea ovat todella hyviä hevibiisejä, mutta levyn mielestäni parhaimmat biisit ovat vielä tulossa. The Curse Of Jacques on tunnelmallinen, uskomattoman hyvän kertosäkeen omaava power/heavy metal rallatus. Lyriikoissa ei lauleta enempää tai vähempää kuin itse paholaisesta. Lopetusraita The Battle Of Bannockburn on vähintäänkin yhtä kova kuin edeltäjänsä, paitsi että biisin alun "säkkipilli-jodlaukset" ovat ihan turhat. Biisin lähtiessä käyntiin on selvää, että kyseessä on elämää suurempaa heviä. Kertosäe on mukaansa tempaava ja riffit ovat tarttuvia. Bonusraitaa ei olla unohdettu tältäkään levyltä, vaan bonuksena tarjoillaan coveri Black Sabbathin legendaarisesta Children Of The Gravesta. Biisi soitetaan hienosti läpi, paitsi että mielestäni Chris Boltendahlin vokaalit eivät oikein sovi tähän klassikkoon. Annetaan se kuitenkin hänelle anteeksi, sen verran erinomaista jälkeä mies tekee mm. varsinaisen levyn kahdessa viimeisessä biisissä.
Excaliburiin olen kerennyt tutustumaan vasta muutaman kuuntelun verran, mutta jo nyt on selvää että levy on trilogian tasaisin ja paras kokonaisuus. Excalibur sisältää ainoastaan fantastisia ja hyviä biisejä, eli edes yhtään keskinkertaista tekelettä ei ole joukkoon eksynyt. Mukana on mahtavia nopeita hevirallatuksia, kuin myös täydellisiä tunnelmapaloja. Intro The Secrets Of Merlin on eittämättä yksi parhaista introista, mihin olen vähään aikaan törmännyt. Sitä seuraava ensimmäinen varsinainen biisi Pendragon on nopea, rankka ja mukaansa tempaava. Kertosäe jää päähän soimaan jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen, sillä niin yksinkertainen joskin erinomainen se on. Excalibur on lähes samantasoinen nopeampi biisi, mutta vasta The Round Table (Forever) antaa viitteitä, että vieläkin parempaa on luvassa. Lähes täydellinen biisi, jonka kertosäkeestä tulee kuitenkin hieman mieleen joku Hammerfallin kertsi. Sinänsä yllättävää, että tämä ei aiheuta edes suurta ärsytysreaktiota, sillä Chris Boltendahl hoitaa tämän tyylisenkin kertosäkeen paljon Hammerfallin Cansia paremmin. Eihän näitä laulajia voi edes verrata keskenään, sen verran erityylisiä kuin ovat. Boltendahl laulaa huomattavasti "äijämäisemmin" ja raivokkaammin kuin Cans. Morgane Le Fay on ehdottomasti yksi albumin parhaista biiseistä, joten ei yllätä yhtään että Grave Digger tykkää soittaa tätä keikoillaan. Jopa yksi parhaimmista kuulemistani Grave Digger-biiseistä on tämä kyseinen Morgane Le Fay! The Spell jatkaa edellisen biisin loiston tasolla vaikka onkin aikalailla erityylinen biisi. Yksi parhaista puoliballadeista joita olen kuullut ja lyriikat ovat hienot vaikkakin menevät enemmän sinne power-poser osastolle. Lancelot on myös mainitsemisen arvoinen biisi ja jopa levyn parhaimpien vetojen tasolla. Oikeastaan kaikki loputkin biisit voisi mainita, sen verran kovaa kamaa ne ovat. Balladi Emerald Eyes on ehkäpä levyn tylsintä antia, vaikka toki balladiksi hieno. Bonustrackina tarjoiltava Parcival ei anna mitään uutta, muttei petäkään. Excalibur on konseptitarina Kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista, mikä ei aiheena suuremmin kiehtonut ennen levyn kuulemista. Kuitenkin levyn kuultuani aloin perehtymään lyriikoihinkin tarkemmin ja jollain tapaa kiinnostumaan aiheesta. Musiikki on levyllä niin hyvää, että voin jo nyt julistaa levyn bändin parhaimpien tuotosten joukkoon vaikka jokunen Grave Digger albumi on vielä itseltäni kuulematta. Jos tämä nyt lasketaan power metal genreen, niin onpahan paras power albumi mihin olen törmännyt. Mielestäni Grave Digger on lähempänä Heavy Metallia kuin power metallia, vaikka joidenkin levyjen sanoituksen ovatkin power-metalmaisia.
Itse suosittelen Grave Diggeriä kaikille heavy metallista, rankemmasta power metallista (tai power metallista yleensäkin) ja tiukoista riffeistä pitäville. Jopa thrash metal aineksia löytyy useilta Grave Diggerin levyiltä. Jos pidät edellä mainituista ominaisuuksista musiikissa, kannattaa antaa Grave Diggerille mahdollisuus ja erinomainen tapa aloittaa bändin kuunteleminen on tutustua tähän kyseiseen Middle Ages Trilogyyn. Myös Rheingoldia suosittelen aloituslevyksi. Jos et voi sietää Boltendahlin äijämäistä vokalisointia, niin kannattaa unohtaa koko juttu. Jos miehen ääni taasen uppoaa edes jossain määrin eikä aiheuta suurempia inhoreaktioita, niin bändi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. En tiedä onko Grave Diggerillä ja Running Wildilla muita yhdistäviä tekijöitä kuin että molemmat ovat saksalaisia bändejä. Itse innostuin molemmista bändeistä yhtä aikaa, joten jos Running Wild kolahtaa, kokeile ihmeessä myös Grave Diggeriä. Middle Ages Trilogyn levyilläkin soittava Uwe Lulis on kelpo kitaristi, jolla on riffit ja soolot hallussa. Rumpali Stefan Arnold on aika perus-kaveri omalla paikallaan, muttei mikään kehno rumpali kuitenkaan. Myös Grave Diggerin nykyinen kitaristi, Lulisin korvannut Manni Schmidt on hyvä kepittäjä, joskaan ei aivan Lulis veroinen. Rheingold levy on kuitenkin hyvä osoitus myös Schmidtin taidoista.
Loppuun vielä oma rankingini tähän asti kuulemistani Grave Diggerin tuotoksista:
1. Excalibur (1999)
2. Rheingold (2003)
3. Knights Of The Cross (1998)
4. Tunes Of War (1997)
5. Symphony Of Death EP (1994)
6. Heavy Metal Breakdown (1984)
7. The Last Supper (2005)
Listalta puuttuvat vielä itselleni toistaiseksi tuntemattomat Grave Diggerin levyt: Witch Hunter (1985), War Games (1986), The Reaper (1993), Heart Of Darkness (1995) ja The Grave Digger (2001).
Jos jollain on tietoa kyseisitä albumeista, niin jonkinasteiset analyysit olisi tervetulleita. Kehut ja kritiikit otetaan takuulla huomioon seuraavaa Grave Digger ostosta tehdessä.
Kerronpa hieman omia ajatuksiani trilogian kolmesta levystä:
Tunes Of War on trilogian ensimmäinen levy, joka tarjoilee tasaisen hyviä biisejä läpi levyn. Heikkoja lenkkejä ei levyltä juuri löydy, tosin varsinaisia tajunnanräjäyttäjiäkin on vain muutamia. Levyn mielenkiintoinen skotti-teema nostaa levyn arvosanaa heti puolikkaalla ylöspäin. Useiden Grave Digger fanien suosikkibiiseihin lukeutuva Rebellion (The Clans Are Marching) on myös omasta mielestäni levyn parasta antia. Kertosäe on erinomainen, mikä on Grave Diggerille tyypillistä. Useimmissa Diggerin biiseissä parasta antia ovat tunnelmalliset/erittäin tiukat ja toimivat kertsit. Keskinkertaisen kertosäkeen omaavat biisit putoavat tämän bändin kohdalla lähes poikkeuksetta levyn heikompaa kalustoon. Scotland United, The Dark Of The Sun, The Truth ja Killing Time edustavat levyn rankempaa ja menevämpää heviosastoa. Kaikissa edellä mainituissa biiseissä on varsin yksinkertaisen, mutta todella toimiva kertosäe. Tulee helposti moshattua kuin heikkopäinen kyseisiä menopaloja luukuttaessa. Tunnelmallisempaa osastoa edustavat parhaiten erinomainen William Wallace (Braveheart) ja levyn ainoa balladi The Ballad Of Mary (Queen Of Scots). Bonuksena levyltä löytyy kolme biisiä Grave Diggerin varhaisesta, ja suurelle yleisölle ehkä tuntemattomammasta varhaistuotannosta, Heavy Metal Breakdown ja Headbanging Man bändin debyyttilevyltä sekä Witch Hunter yhtyeen toiselta kiekolta.
Knights Of The Cross on hieman melodisempi ja epätasaisempi albumi kuin edeltäjänsä. Joka tapauksessa itse pidän tästä trilogian toisesta levystä hieman Tunes Of Waria enemmän. Ilman muutamaa todella keskinkertaista biisiä (Fanatic Assassins, Heroes Of This Time) levy olisi aivan kiitettävä kokonaisuus. Suorastaan mahtavia biisejä levyltä löytyy useita. Intron jälkeen aggressiivisesti hyökkäävä nimikkobiisi Knights Of The Cross kritisoi avoimesti kristinuskoa ja jopa thrash metalmaiset riffit murjovat sellaisella voimalla että heikompia hirvittää. Lionheart, Inquisition, Baphomet ja Over The Sea ovat todella hyviä hevibiisejä, mutta levyn mielestäni parhaimmat biisit ovat vielä tulossa. The Curse Of Jacques on tunnelmallinen, uskomattoman hyvän kertosäkeen omaava power/heavy metal rallatus. Lyriikoissa ei lauleta enempää tai vähempää kuin itse paholaisesta. Lopetusraita The Battle Of Bannockburn on vähintäänkin yhtä kova kuin edeltäjänsä, paitsi että biisin alun "säkkipilli-jodlaukset" ovat ihan turhat. Biisin lähtiessä käyntiin on selvää, että kyseessä on elämää suurempaa heviä. Kertosäe on mukaansa tempaava ja riffit ovat tarttuvia. Bonusraitaa ei olla unohdettu tältäkään levyltä, vaan bonuksena tarjoillaan coveri Black Sabbathin legendaarisesta Children Of The Gravesta. Biisi soitetaan hienosti läpi, paitsi että mielestäni Chris Boltendahlin vokaalit eivät oikein sovi tähän klassikkoon. Annetaan se kuitenkin hänelle anteeksi, sen verran erinomaista jälkeä mies tekee mm. varsinaisen levyn kahdessa viimeisessä biisissä.
Excaliburiin olen kerennyt tutustumaan vasta muutaman kuuntelun verran, mutta jo nyt on selvää että levy on trilogian tasaisin ja paras kokonaisuus. Excalibur sisältää ainoastaan fantastisia ja hyviä biisejä, eli edes yhtään keskinkertaista tekelettä ei ole joukkoon eksynyt. Mukana on mahtavia nopeita hevirallatuksia, kuin myös täydellisiä tunnelmapaloja. Intro The Secrets Of Merlin on eittämättä yksi parhaista introista, mihin olen vähään aikaan törmännyt. Sitä seuraava ensimmäinen varsinainen biisi Pendragon on nopea, rankka ja mukaansa tempaava. Kertosäe jää päähän soimaan jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen, sillä niin yksinkertainen joskin erinomainen se on. Excalibur on lähes samantasoinen nopeampi biisi, mutta vasta The Round Table (Forever) antaa viitteitä, että vieläkin parempaa on luvassa. Lähes täydellinen biisi, jonka kertosäkeestä tulee kuitenkin hieman mieleen joku Hammerfallin kertsi. Sinänsä yllättävää, että tämä ei aiheuta edes suurta ärsytysreaktiota, sillä Chris Boltendahl hoitaa tämän tyylisenkin kertosäkeen paljon Hammerfallin Cansia paremmin. Eihän näitä laulajia voi edes verrata keskenään, sen verran erityylisiä kuin ovat. Boltendahl laulaa huomattavasti "äijämäisemmin" ja raivokkaammin kuin Cans. Morgane Le Fay on ehdottomasti yksi albumin parhaista biiseistä, joten ei yllätä yhtään että Grave Digger tykkää soittaa tätä keikoillaan. Jopa yksi parhaimmista kuulemistani Grave Digger-biiseistä on tämä kyseinen Morgane Le Fay! The Spell jatkaa edellisen biisin loiston tasolla vaikka onkin aikalailla erityylinen biisi. Yksi parhaista puoliballadeista joita olen kuullut ja lyriikat ovat hienot vaikkakin menevät enemmän sinne power-poser osastolle. Lancelot on myös mainitsemisen arvoinen biisi ja jopa levyn parhaimpien vetojen tasolla. Oikeastaan kaikki loputkin biisit voisi mainita, sen verran kovaa kamaa ne ovat. Balladi Emerald Eyes on ehkäpä levyn tylsintä antia, vaikka toki balladiksi hieno. Bonustrackina tarjoiltava Parcival ei anna mitään uutta, muttei petäkään. Excalibur on konseptitarina Kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista, mikä ei aiheena suuremmin kiehtonut ennen levyn kuulemista. Kuitenkin levyn kuultuani aloin perehtymään lyriikoihinkin tarkemmin ja jollain tapaa kiinnostumaan aiheesta. Musiikki on levyllä niin hyvää, että voin jo nyt julistaa levyn bändin parhaimpien tuotosten joukkoon vaikka jokunen Grave Digger albumi on vielä itseltäni kuulematta. Jos tämä nyt lasketaan power metal genreen, niin onpahan paras power albumi mihin olen törmännyt. Mielestäni Grave Digger on lähempänä Heavy Metallia kuin power metallia, vaikka joidenkin levyjen sanoituksen ovatkin power-metalmaisia.
Itse suosittelen Grave Diggeriä kaikille heavy metallista, rankemmasta power metallista (tai power metallista yleensäkin) ja tiukoista riffeistä pitäville. Jopa thrash metal aineksia löytyy useilta Grave Diggerin levyiltä. Jos pidät edellä mainituista ominaisuuksista musiikissa, kannattaa antaa Grave Diggerille mahdollisuus ja erinomainen tapa aloittaa bändin kuunteleminen on tutustua tähän kyseiseen Middle Ages Trilogyyn. Myös Rheingoldia suosittelen aloituslevyksi. Jos et voi sietää Boltendahlin äijämäistä vokalisointia, niin kannattaa unohtaa koko juttu. Jos miehen ääni taasen uppoaa edes jossain määrin eikä aiheuta suurempia inhoreaktioita, niin bändi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. En tiedä onko Grave Diggerillä ja Running Wildilla muita yhdistäviä tekijöitä kuin että molemmat ovat saksalaisia bändejä. Itse innostuin molemmista bändeistä yhtä aikaa, joten jos Running Wild kolahtaa, kokeile ihmeessä myös Grave Diggeriä. Middle Ages Trilogyn levyilläkin soittava Uwe Lulis on kelpo kitaristi, jolla on riffit ja soolot hallussa. Rumpali Stefan Arnold on aika perus-kaveri omalla paikallaan, muttei mikään kehno rumpali kuitenkaan. Myös Grave Diggerin nykyinen kitaristi, Lulisin korvannut Manni Schmidt on hyvä kepittäjä, joskaan ei aivan Lulis veroinen. Rheingold levy on kuitenkin hyvä osoitus myös Schmidtin taidoista.
Loppuun vielä oma rankingini tähän asti kuulemistani Grave Diggerin tuotoksista:
1. Excalibur (1999)
2. Rheingold (2003)
3. Knights Of The Cross (1998)
4. Tunes Of War (1997)
5. Symphony Of Death EP (1994)
6. Heavy Metal Breakdown (1984)
7. The Last Supper (2005)
Listalta puuttuvat vielä itselleni toistaiseksi tuntemattomat Grave Diggerin levyt: Witch Hunter (1985), War Games (1986), The Reaper (1993), Heart Of Darkness (1995) ja The Grave Digger (2001).
Jos jollain on tietoa kyseisitä albumeista, niin jonkinasteiset analyysit olisi tervetulleita. Kehut ja kritiikit otetaan takuulla huomioon seuraavaa Grave Digger ostosta tehdessä.
<offtopic>
Eikä se näytön koko yksinään, vaan resoluutiohan tekee aivan samaa. Näyttäähän se vähän erlaiselta kun joku kirjoittaa 15" 800x600 -ruudulla tekstiä, kun se, että itse kirjoitan 19" 1400x1050 -ruudulla tekstiä. "Pieniä" eroja.Gravehill wrote: EDIT: Tietysti 17" käyttäessä ja kirjoittelee niin ruudulle "mahtuu" enemmän, mutta 15" ei voi näyttää niin paljoa/isoa(?) ja rivitys näyttää
paskalta.
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
Varsin ruhtinaalliset hämmästelyt.Lionheart wrote:Minusta tuo bändin laulaja ei ole niin huono kuin yleensä sanotaan. Uusinta levyä kuullessani ajattelin parin sekunnin ajan että mitäs helvettiä Hietalan Marco tässä laulaa...
Huom. hämmästelyä kesti n. 3.5 sekunttia.
Onhan se totta, että ei Boltendahl mikään Marco Hietala ole tai muutenkaan mikään loistokas vokalisti. Itse olen kuitenkin alkanut tottumaan herran ääneen, eikä se rasita kuin ajoittain. Useissa biiseissä esimerkiksi tällä Rheingold albumilla Boltendahl onnistuu kuulostamaan jopa loistavalta. Parasta Grave Diggerin musiikissa onkin mielestäni mahtavat riffit ja erinomaiset kertosäkeet! Vaikka aiemmin listasin Excaliburin mielestäni parhaaksi Grave Digger levyksi, niin nyt on kyllä ykköspaikka tiukasti uhattuna Rheingoldin toimesta. Tiukkaa riffittelyä, eikä mitään power tilulilua. Ainoastaan lyriikat viittaavat power metallin puoleen, muuten kyseinen albumi on kunnon heavy metal vääntöä. Sanotaan näin, että Excalibur on yksi parhaista power metal albumeista mitä olen koskaan kuullut, mutta Rheingold on ehkä sittenkin minulle se kovin Grave Digger levykokonaisuus (ainakin tähän asti kuulemistani, enkä usko että parempaakaan ovat tehneet).-
The Prisoner
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Ei kyllä putoa mullekaan toi vokalistin ääni, ei sitten ollenkaan.
Muuten bändi voisi olla kuuntelemisen arvoinen, onhan Jens Becker (ex-Running Wild) todella kovan luokan bassottelija eikä soundeissa ja melodioissa mitään vikaa muutenkaan ole... Laulu on vaan todella syvältä ja tappaa kuunteluinnon HETI.
Itse asiassa voisin myydä pois Excalibur-Limited Editionin (bonusbiisinä Parcival, Digipack) joka on kuin uusi ja stereoissa pyörinyt kahdesti tai kolmesti.
Jos kiinnostaa niin laittakaa YV:tä.
Muuten bändi voisi olla kuuntelemisen arvoinen, onhan Jens Becker (ex-Running Wild) todella kovan luokan bassottelija eikä soundeissa ja melodioissa mitään vikaa muutenkaan ole... Laulu on vaan todella syvältä ja tappaa kuunteluinnon HETI.
Itse asiassa voisin myydä pois Excalibur-Limited Editionin (bonusbiisinä Parcival, Digipack) joka on kuin uusi ja stereoissa pyörinyt kahdesti tai kolmesti.
Jos kiinnostaa niin laittakaa YV:tä.
Takaisin haudan partaalta... ja oikeaakin asiaa on. GD:n kotisivuilla nimittäin mainitaan, että live-dvd:tä on tulossa. Show on kuvattu Brasiliassa ja julkaisupäivämäärä 1.10.2005.
Toivottavasti ei ole tällä kertaa mistään festareilta Tunes of Wackenin tyyliin, visuaalisessa ilmeessä oli nimittäin toivomisen varaa. Kunnon sysimusta sisätilakeikka pyroineen tekisi ihan pikkuisen paremmin oikeutta GD:n rymellykselle kuin Wackenin auringonpaiste.
Toivottavasti ei ole tällä kertaa mistään festareilta Tunes of Wackenin tyyliin, visuaalisessa ilmeessä oli nimittäin toivomisen varaa. Kunnon sysimusta sisätilakeikka pyroineen tekisi ihan pikkuisen paremmin oikeutta GD:n rymellykselle kuin Wackenin auringonpaiste.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Minulla joskus oli joku Grave Diggerin alkupään tuotannon levy ja se oli "ihan jees" osastoa mutta tyhmyyttäni sitten rahan tarpeessa myin kaverille. Harmittanut on.
Bändiä kyllä kuullut sen jäleen siellä sun täällä ja Saksalaistahan GD on, niin hyvässä kuin pahassakin.
Boltendahlin ääni ei minulle ollut mikään ongelma, vaikka siihen tottuminen hetken veikin. Ja nyt kun joku valaisi tuosta CDONissa olevasta boksista, niin pakkohan se oli tuolla hinnalla tilata.
Bändiä kyllä kuullut sen jäleen siellä sun täällä ja Saksalaistahan GD on, niin hyvässä kuin pahassakin.
Boltendahlin ääni ei minulle ollut mikään ongelma, vaikka siihen tottuminen hetken veikin. Ja nyt kun joku valaisi tuosta CDONissa olevasta boksista, niin pakkohan se oli tuolla hinnalla tilata.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo tuleva live-DVD. Onko kyseisen keikan settilistasta mitään tietoa?
Grave Diggerin alkuaikojen levyt on tullut kuunneltua läpi, eli debyytin lisäksi olen saanut tutustumisen asteella Witch Hunterin ja War Gamesin. Hieman olivat pettymyksiä, vaikka sisälsivätkin joitain erinomaisiakin vetoja. Välillä tosi tiukkaa ja vihaista rokkimenoa löytyi paljonkin, mutta biisimateriaali oli loppujen lopuksi aika tökkivää. Boltendahlin ääni on alkanut hieman rasittamaan toisinaan bändiä kuunnellessa. Myöhemmillä levyillään bändi on saanut parempia kertosäkeitä aikaan ja noissa kuorokertseissä edes herra laulaja ei onnistu pilaamaan kuuntelunautintoa. Joka tapauksessa bändin soitto on parhaimmillaan loisteliasta ja jopa Boltendahl vetää välillä ihan mallikkaasti. The Reaper, Heart Of Darkness ja The Grave Digger ovat bändin tuotannosta enää kuulematta. Todennnäköisesti haen koneelle joitain näytteitä noilta levyiltä, ennen kuin mahdollisesti lähden sijoittamaan vähäisiä rahojani niihin. Muutenkin olisin kiinnostunut kuulemaan noista kolmesta levystä ajatuksia niihin jo perehtyneiltä..?
Grave Diggerin alkuaikojen levyt on tullut kuunneltua läpi, eli debyytin lisäksi olen saanut tutustumisen asteella Witch Hunterin ja War Gamesin. Hieman olivat pettymyksiä, vaikka sisälsivätkin joitain erinomaisiakin vetoja. Välillä tosi tiukkaa ja vihaista rokkimenoa löytyi paljonkin, mutta biisimateriaali oli loppujen lopuksi aika tökkivää. Boltendahlin ääni on alkanut hieman rasittamaan toisinaan bändiä kuunnellessa. Myöhemmillä levyillään bändi on saanut parempia kertosäkeitä aikaan ja noissa kuorokertseissä edes herra laulaja ei onnistu pilaamaan kuuntelunautintoa. Joka tapauksessa bändin soitto on parhaimmillaan loisteliasta ja jopa Boltendahl vetää välillä ihan mallikkaasti. The Reaper, Heart Of Darkness ja The Grave Digger ovat bändin tuotannosta enää kuulematta. Todennnäköisesti haen koneelle joitain näytteitä noilta levyiltä, ennen kuin mahdollisesti lähden sijoittamaan vähäisiä rahojani niihin. Muutenkin olisin kiinnostunut kuulemaan noista kolmesta levystä ajatuksia niihin jo perehtyneiltä..?
^ Tämmöisen biisilistan löysin äkkiguugletuksella:
Passion/The Last Supper
Desert Rose
The Grave Dancer
Shoot Her Down
The Reaper
Paradise
Excalibur
The House
Circle Of Witches
Valhalla
Grave in The No Man´s Land
Son Of Evil
The Battle Of Bannockburn
The Curse Of Jacques
Yesterday
Morgane Le Fay
Symphony Of Death
Witchunter
The Dark Of The Sun
Knights of the Cross
Twilight of the Gods
======
The Grave Digger
Rebellion
======
Rheingold
The Round Table (Forever)
Heavy Metal Breakdown
Aika hyvä! Näyttäisi olevan ihan miehekkään kokoinen setti ja kaikki "hitit" luonnollisesti löytyvät. Uudelta levyltäkin taitaa olla aika paljon minkä toki ymmärtää. Vaan eiköhän minunkin Middle Ages/Rheingold -sivistykselläkin aika hyvin mukana pysyne. Ja mikä tärkeintä: The Curse Of Jacques!
Passion/The Last Supper
Desert Rose
The Grave Dancer
Shoot Her Down
The Reaper
Paradise
Excalibur
The House
Circle Of Witches
Valhalla
Grave in The No Man´s Land
Son Of Evil
The Battle Of Bannockburn
The Curse Of Jacques
Yesterday
Morgane Le Fay
Symphony Of Death
Witchunter
The Dark Of The Sun
Knights of the Cross
Twilight of the Gods
======
The Grave Digger
Rebellion
======
Rheingold
The Round Table (Forever)
Heavy Metal Breakdown
Aika hyvä! Näyttäisi olevan ihan miehekkään kokoinen setti ja kaikki "hitit" luonnollisesti löytyvät. Uudelta levyltäkin taitaa olla aika paljon minkä toki ymmärtää. Vaan eiköhän minunkin Middle Ages/Rheingold -sivistykselläkin aika hyvin mukana pysyne. Ja mikä tärkeintä: The Curse Of Jacques!
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Eipä näytä olevan pelkoa, että bändi Suomeen eksyisi The Last Supper-kiertueella. Ruotsissa näyttäisivät jantterit soittavan 6.8 Gates of Metal - festivaaleilla.
Saisivat tulla Suomeen vaikka pienellä pistokeikalle, en pistäisi pahakseni ja tuskin moni muukaan.
Saisivat tulla Suomeen vaikka pienellä pistokeikalle, en pistäisi pahakseni ja tuskin moni muukaan.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Varsin hyvä setti, oli siellä todellisia helmiäkin joukossa.tsorl wrote:Aika hyvä! Näyttäisi olevan ihan miehekkään kokoinen setti ja kaikki "hitit" luonnollisesti löytyvät. Uudelta levyltäkin taitaa olla aika paljon minkä toki ymmärtää. Vaan eiköhän minunkin Middle Ages/Rheingold -sivistykselläkin aika hyvin mukana pysyne. Ja mikä tärkeintä: The Curse Of Jacques!
Etenkin tämä kolmikko on erinomainen ja kaikki putkeen:
The Battle Of Bannockburn
The Curse Of Jacques
Yesterday
Jep, nyt on ihan oikeaa faktatietoa tuosta livejulkaisusta. Nimenä "25 To Live" ja julkaisupäivämäärä 14.10. Saatavana DVD, tupla-cd sekä molemmat sisältävä limited edition -boksi.
DVD:n kansi
CD:n kansi
Eivät kuulemma keikkaile ensi vuonna ollenkaan ja oli kai niillä muutakin asiaa mutta kun ei copy/paste onnistu hienoilta Flash-sivuilta niin olkoon saatana. Mä ostan tuon dvd:n kuitenkin.
DVD:n kansi
CD:n kansi
Eivät kuulemma keikkaile ensi vuonna ollenkaan ja oli kai niillä muutakin asiaa mutta kun ei copy/paste onnistu hienoilta Flash-sivuilta niin olkoon saatana. Mä ostan tuon dvd:n kuitenkin.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
! Olen kuullut muutamaa levyä ja täytyy sanoa että Bändin parhaita puolia ovat Kitara riffit , hyvänä esimerkkinä Valhalla. Kyllä Vokaalitkin minusta ovat bändiin juuri sopivat 
Grave Digger - 25 To Live
Grave Digger ei petä. DVD on tullut kerran katsottua, cd pauhaa tälläkin hetkellä ja voinpa sanoa että on kaiken kaikkiaan onnistunut tuotos. Muutaman vuoden takainen Tunes of Wacken ainakin tulee omistetuksi takaapäin ja poikittain. Sisätilakeikka (~2000 henkeä?), oikea valoshow, todella äänekäs yleisö ja yli tuplasti pidempi setti tekevät tästä sen Kaivuri-liven joka pitää fanilla olla.
Teknisestä toteutuksesta ei mitään valittamista. Leikkaus on toimivaa, hidastus/ruudunjako/AlienVsPredator -efektejä käytetään kohtuudella ja muutenkin tätä on ilo katsella (vaikka onhan nuo tosiaan helvetin rumia kavereita).
Itse bändistä ei todellakaan mitään valittamista. Manni Schmidtin pojot nousevat aina kun miehen "näkee livenä", sitä riffiä vaan tulee ja tulee. Yhden kitaristin systeemin varjopuolena on tietenkin livesoolot, eli niistähän tapaa pudota pohja totaalisesti (ellei ole Victor Smolski). Homma kuitenkin klaarataan tässä ihan hyvin. Kakkoskitaristi saattaisi olla GD:lle jopa liikaa, koska tällaisenaankin sitä säröä ja kuonaa on ihan perkeleellisesti. Becker ja Arnold... soittavat bassoa ja rumpuja.
Chrisin laulutyylistä jokaisella on oma mielipiteensä, mutta jotain se tekee oikein kun onnistuu 2½ tuntia örveltämään "nuotinkaan värähtämättä" (:lol:). Mutta kaikki biisit siis raakutaan läpi aivan studiotasoon. Yleisö auttaa kertseissä.
Bonuksia olisi tietenkin voinut olla vähän runsaamminkin tuon 20min. "sekoillaan Brasiliassa" kotivideon lisäksi, mielellään vaikka toisen levyn muodossa. Mutta eihän mikään ole täydellistä, paitsi Ragen dvd.
Fanit
Ostakaa.
Grave Diggerin vihaajat Ei, ette tule käännyttymään. Tämä ei esittele bändistä mitään uusia puolia vaan sitä samaa tamppausta mitä ennenkin. Ehkä vähän lujempaa.
Hajanaisia mietelmiä (pallukoita!):
Grave Digger ei petä. DVD on tullut kerran katsottua, cd pauhaa tälläkin hetkellä ja voinpa sanoa että on kaiken kaikkiaan onnistunut tuotos. Muutaman vuoden takainen Tunes of Wacken ainakin tulee omistetuksi takaapäin ja poikittain. Sisätilakeikka (~2000 henkeä?), oikea valoshow, todella äänekäs yleisö ja yli tuplasti pidempi setti tekevät tästä sen Kaivuri-liven joka pitää fanilla olla.
Teknisestä toteutuksesta ei mitään valittamista. Leikkaus on toimivaa, hidastus/ruudunjako/AlienVsPredator -efektejä käytetään kohtuudella ja muutenkin tätä on ilo katsella (vaikka onhan nuo tosiaan helvetin rumia kavereita).
Itse bändistä ei todellakaan mitään valittamista. Manni Schmidtin pojot nousevat aina kun miehen "näkee livenä", sitä riffiä vaan tulee ja tulee. Yhden kitaristin systeemin varjopuolena on tietenkin livesoolot, eli niistähän tapaa pudota pohja totaalisesti (ellei ole Victor Smolski). Homma kuitenkin klaarataan tässä ihan hyvin. Kakkoskitaristi saattaisi olla GD:lle jopa liikaa, koska tällaisenaankin sitä säröä ja kuonaa on ihan perkeleellisesti. Becker ja Arnold... soittavat bassoa ja rumpuja.
Chrisin laulutyylistä jokaisella on oma mielipiteensä, mutta jotain se tekee oikein kun onnistuu 2½ tuntia örveltämään "nuotinkaan värähtämättä" (:lol:). Mutta kaikki biisit siis raakutaan läpi aivan studiotasoon. Yleisö auttaa kertseissä.
Bonuksia olisi tietenkin voinut olla vähän runsaamminkin tuon 20min. "sekoillaan Brasiliassa" kotivideon lisäksi, mielellään vaikka toisen levyn muodossa. Mutta eihän mikään ole täydellistä, paitsi Ragen dvd.
Fanit
Ostakaa. Grave Diggerin vihaajat
Ei, ette tule käännyttymään. Tämä ei esittele bändistä mitään uusia puolia vaan sitä samaa tamppausta mitä ennenkin. Ehkä vähän lujempaa.Hajanaisia mietelmiä (pallukoita!):
- Chris Boltendahl ei osaa englantia. Välispiikit, bändin esittely yms. ovat niin surkuhupaisaa kuultavaa että ihmetyttää oikeasti, miten mies on pystynyt tekemään (suurin piirtein) englanninkielisiä biisejä 25 vuotta.
- Jokainen biisi aloitetaan täsmälleen samanlaisella yleisönhuudatuksella tyyliin: Son of... Evil!, Son of... Evil!, "Zis vans Son of Evil!". Puolessavälissä alkaa jo vähän kulua. Ehkä näin on silti parempi, kuin että jos Chris kertoisi ala-aste-englannilla hauskoja sattumuksia rundin varrelta.
- Minä muutan Brasiliaan. Jos jossain on maa, jossa tuon näköiset neitoset kuuntelevat Grave Diggeriä niin mitä minä Suomessa teen?
- Kosketinsoittaja Katzenburg on edelleen minulle suuri mysteeri. Mitään ei kuulu mutta Mustakaapu rokkaa menemään. Sisäpiirivitsi? Bändiin muilutettu levy-yhtiön pomon suosikkiveljenpoika, joka Chris ei uskalla potkia bändistä? En minäkään kehtaisi kasvojani näyttää.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Grave Digger: The Reaper (1993)
Jälleen on todettava, ettei ole vielä tullut ostettua yhtään huonoa Grave Diggerin levyä. Nyt bändin tuotoksia on hyllyssä siis 6 kappaletta. The Reaper levyn ostin pilkkahinnalla huuto.netistä, vaikka aiemmalla tutustumiskuuntelulla se ei juuri säväyttänyt. Tänään sain aidon levyn kouraan ja asetin sen soittimeen, ilman sen suurempia odotuksia. Jo tyylikkään intron aikana tunnelma nousi korkeuksiin ja levyn nimikkobiisin tykittäessä Grave Diggerille tyypillisellä suoraviivaisella draivilla päin näköä, olin heti myyty. Tämä on simppeliä, rehellistä heviä, josta ei todellakaan asennetta puutu! Nimikkobiisin lisäksi levyn parhaimmistoon lukeutuvat ehdottomasti koukuttavan kertosäkeen omaava Shadows Of A Moonless Night, loistava rallatus Under My Flag ja ennen kaikkea yli 6 minuuttia pitkä, upean tunnelman omaava Legions Of The Lost (Part II).
Huonoina puolina mainittakoon muutamat oikeasti surkeat esitykset, kuten aivan järkyttävän kertosäkeen omaava Spy Of Mas'On sekä lähinnä huvittava Ruler Mr. H. Jälkimmäinen alkoi mielikuvituksettoman kertosäkeensä takia naurattamaan aika lailla. Tottahan se toki on, että Adrian Smith on melkoinen hallitsija, muttei miehelle olisi moista fanihymniä tarvinnut kirjoittaa.
Noh, tuo Spy Of Mas'Onin kertsi se on yksi hirveimmistä, mitä olen kuullut miesmuistiin. Muut levyn hetkittäiset heikkoudet ovat biisien sisäisiä, pieniä epäkohtia.
Joka tapauksessa, paikoittaisesta epätasaisuudestaan ja muutamista täytebiiseistä huolimatta, suosittelen tutustumaan The Reaperiin. Ei tämä ole lähelläkään Grave Diggerin uran parhaimmistoa, mutta perhanan toimivaa perusheviä kuitenkin. Jos halvalla löytyy, kannattaa ostaa pois. Täyttä hintaa en olisi tästä itse maksanut, mutta levy tulee taatusti pyörimään tasaisin väliajoin soittimessa. Kaikille bändin faneille levy on ehdottomasti pakko-ostos.
"The gates of hell are open
The night of the wolf has broken
The moon of madness is shining
The son of evil is rising "
Huonoina puolina mainittakoon muutamat oikeasti surkeat esitykset, kuten aivan järkyttävän kertosäkeen omaava Spy Of Mas'On sekä lähinnä huvittava Ruler Mr. H. Jälkimmäinen alkoi mielikuvituksettoman kertosäkeensä takia naurattamaan aika lailla. Tottahan se toki on, että Adrian Smith on melkoinen hallitsija, muttei miehelle olisi moista fanihymniä tarvinnut kirjoittaa.
Noh, tuo Spy Of Mas'Onin kertsi se on yksi hirveimmistä, mitä olen kuullut miesmuistiin. Muut levyn hetkittäiset heikkoudet ovat biisien sisäisiä, pieniä epäkohtia. Joka tapauksessa, paikoittaisesta epätasaisuudestaan ja muutamista täytebiiseistä huolimatta, suosittelen tutustumaan The Reaperiin. Ei tämä ole lähelläkään Grave Diggerin uran parhaimmistoa, mutta perhanan toimivaa perusheviä kuitenkin. Jos halvalla löytyy, kannattaa ostaa pois. Täyttä hintaa en olisi tästä itse maksanut, mutta levy tulee taatusti pyörimään tasaisin väliajoin soittimessa. Kaikille bändin faneille levy on ehdottomasti pakko-ostos.
"The gates of hell are open
The night of the wolf has broken
The moon of madness is shining
The son of evil is rising "
-
Voimanorja
- Manowarrior
- Posts: 2771
- Joined: Tue Jul 26, 2005 21:59
- Location: Tampere
- Contact:
Nonne. Taasen on tullut aika kysyä suosituksia.
Seuraavaksi voisin vaikka pistää oman topiskin 'Suosittele Voimanorjalle!'
Kuulin Kuukalta jostain ihmeen Grave Diggeristä, jonka musa muka kovaa kamaa.
En sitten mitää perehtynyt siihen kun siinä vaiheessa mun Metalisointia oli sellainen 'en tiedä muita kuin Iron Maidenin' -asenne. (04 loppuvuosi)
Nyt sitten yksi kaunis päev rohkaistuin ja tein heräte ostoksen. Tunes of Wacken -oli tuo ensimmäinen lätty Grave Diggeriltä minulla! Soundit aikas perseellään tällä levyllä ja se jäi harmittaan kun heti viikon sisään piti ostaa (TIETENKIN) uusi 25 To Live -lätty, joka sensiaan tarjoaa mahtavat soundit kuten myös mahtavan settilistan, höystettynä Sao Paulon kiljukurkku -faneilla
Biiseistä parhaiten alkuun kolahtivat Heavy Metal Breakdown, the Last Supper, the Reaper ja the Dark of the Sun. Nyt sitten kuuntelin lisää ja huomasin, että ai piru Knights of the Crossissa on hyvät rummutukset ja muutenkin potkii kovaa tämä biisi! Myös Excalibur on mahti teos.
Itseasiassa voin soitella koko levyn läpi kyllästymättä kertaakaan. Ainoastaan siinä ennen the Dark of the Sunia tulee mieleen, että skippaisko ja hevittelis vielä enemmän ?
Mutta mahtavaa kamaa siis.
Mitä pitäisi ostaa studio julkaisuista? Jotain klassikkoa like Iron Maiden´s the Number of the Beast?
Älysin näet äsken omistavani RAHAA ja sehän mulla palaa tähän musiikkiin kaikki tyyni, joten huamenna kauppaan.
Eli studio lättyä haeskelen... (Monikossakin uskallan puhua. Rahaa tähän tarkoitukseen 40 € )
Seuraavaksi voisin vaikka pistää oman topiskin 'Suosittele Voimanorjalle!'
Kuulin Kuukalta jostain ihmeen Grave Diggeristä, jonka musa muka kovaa kamaa.
En sitten mitää perehtynyt siihen kun siinä vaiheessa mun Metalisointia oli sellainen 'en tiedä muita kuin Iron Maidenin' -asenne. (04 loppuvuosi)
Nyt sitten yksi kaunis päev rohkaistuin ja tein heräte ostoksen. Tunes of Wacken -oli tuo ensimmäinen lätty Grave Diggeriltä minulla! Soundit aikas perseellään tällä levyllä ja se jäi harmittaan kun heti viikon sisään piti ostaa (TIETENKIN) uusi 25 To Live -lätty, joka sensiaan tarjoaa mahtavat soundit kuten myös mahtavan settilistan, höystettynä Sao Paulon kiljukurkku -faneilla
Biiseistä parhaiten alkuun kolahtivat Heavy Metal Breakdown, the Last Supper, the Reaper ja the Dark of the Sun. Nyt sitten kuuntelin lisää ja huomasin, että ai piru Knights of the Crossissa on hyvät rummutukset ja muutenkin potkii kovaa tämä biisi! Myös Excalibur on mahti teos.
Itseasiassa voin soitella koko levyn läpi kyllästymättä kertaakaan. Ainoastaan siinä ennen the Dark of the Sunia tulee mieleen, että skippaisko ja hevittelis vielä enemmän ?
Mutta mahtavaa kamaa siis.
Mitä pitäisi ostaa studio julkaisuista? Jotain klassikkoa like Iron Maiden´s the Number of the Beast?
Älysin näet äsken omistavani RAHAA ja sehän mulla palaa tähän musiikkiin kaikki tyyni, joten huamenna kauppaan.
Eli studio lättyä haeskelen... (Monikossakin uskallan puhua. Rahaa tähän tarkoitukseen 40 €
)^Suosittelen erityisesti tutustumaan levyihin Excalibur ja Rheingold. Nuo kaksi ovat mielestäni kokonaisuuksina tasavahvimpia Grave Diggerin studiolätyistä. Excalibur on enemmän power metal tyylisempää kamaa, mutta ihan omaan makuuni parasta sellaista. Rheingold puolestaan sisältää hieman hevimpää matskua, tiukoilla riffeillä ja loistavilla kertosäkeillä varustettuna.
Edellä mainittujen lisäksi suosittelen myös Knights Of The Cross levyä, jolta löytyy useita bändin parhaimmistoon lukeutuvia biisejä. Muutamat tasapaksummat suoritukset jättävät levyn niukasti kolmanneksi parhaaksi Grave Digger-kiekoksi.
Edellä mainittujen lisäksi suosittelen myös Knights Of The Cross levyä, jolta löytyy useita bändin parhaimmistoon lukeutuvia biisejä. Muutamat tasapaksummat suoritukset jättävät levyn niukasti kolmanneksi parhaaksi Grave Digger-kiekoksi.