Extreme/Hurtsmile

Keskustelua korkeakulttuureista, taiteesta ja lähinnä brutaalista jazz-musiikista.

Moderator: The Killer Krew

Extreme ?

Toimii.
4
80%
Ok.
0
No votes
Ei toimi.
1
20%
 
Total votes: 5

scorpions
Youtube Specialist
Youtube Specialist
Posts: 3905
Joined: Sat Apr 16, 2005 12:57

Extreme/Hurtsmile

Post by scorpions »

Jassoo aikaisempi Extreme topiikki on kadonnut taivaan tuuliin, jotan laitetaan uudenvuoden kunniaksi uusi pystyyn!

Extreme on pändi joka varmasti herättää kuulijoissa paljon tunteita ja luultavasti joko puolesta tai vastaan, muttei välttämättä mitään siltä väliltä. Itse kuitenkin kuulun niihin joka kokee pändin suhteen ihastusta että vihastusta. Herrathan ovat itse aikoinaan nimennyt musiikkinsa Funkmetalliksi ja itselleni tuo funk on ollut jonkin sortin kirosana, joskin esim Glenn Hughesin kautta on löytynyt tuostakin musatyylistä toimivaa tavaraa.

Extremehän on pändi joka on perustettu jo vuonna 1985 ja debyytti albumi ilmestyi 1989. Varsinaiseen maailmanmaineeseen pändi nousi kakkoslevyllään Pornograffiti vuonna 1990, jolla namiskoja käänteli tunnettu kaveri nimeltä Michael Wagener. Suurin syy Pornon suureen suosioon oli varmasti balladi nimeltä More than words, joka oli yksi 90-luvun suurimmista palladeista. Pändihän esiintyi tuolloin 90-luvun alussa myös Freddie Mercuryn muistokonsertissa, joka taisi olla allekirjoittaneelle ensikosketus pändiin. Pändin laulaja Gary Cheronehan on armoton Queen/Freddie Mercury diggari ja kyllähän sen pändin musiikista kuulee mistä suunnalta vaikutteita on nappailtu.

Kakkoslevyllä III Sides to Every Story:lle (1992) tuli mukaan ehkä eniten noita Queen vaikutteita ja sehän oli tuo oiva kehityssuunta, kun itse kuningaskin oli poistunut keskuudestamme. III Sides ei enää yltänyt Pornograffitin huimiin myyntilukemiin, mutta ainakaan musiikin laadusta se ei voinut johtua.

Seuraavaa albumia saatiin odottaa aina vuoteen 1995, jolloin julkaistiin siihen mennessä Extremen viimeiseksi studioalbumiksi jäänyt Waiting for the Punchline. Jälleen kerran musiikkiin tuli uusia sävyjä ja niinhän sen pitääkin mennä. Ajat kuitenkin muuttuivat ja Garyn mukaan pändin jäsenten musiikilliset mieltymykset rupesivat menemään liiaksi erisuuntiin toisistaan ja sen johdosta Gary suostui ottamaan pestin vastaan Van Halenissa.Halenhan julkaisi Garyn kanssa yhden albumin nimeltä 3 Tuolla levyllä hän on kyllä niin elementissään, etten voi kuin ihmetellä sen huonoa mainetta ja menestystä myynnillisesti. Pesti jäi kuitenkin lyhyeksi ja jo levyttämään aloitettua kakkos Van Cherone albumia ei koskaan ilmestynyt ja niimpä Gary tekikin pestin loputtua mm. Tribe of Judah nimen alla albumin Exit Elvis vuonna 2002 ja 2005 tuli 4 biisin Need I Say More julkaisu. Väistämätön kuitenkin tapahtui ja vuonna 2004 pändi teki ekat keikat vuosiin yhdessä ja siitähän seurasi tietysti pikkuhiljaa uusi studioalbumi kun kokoonpano saatiin vakiinnutettua muotoon Gary Cherone laulu, Nuno Bettencourt kitara, Pat Badger basso ja uutena tulokkaana rumpupallille istutettiin Kevin Figueiredo. Uusin Extreme levy on Saudades de Rock (2008) ja kyllähän tuo Extremeltä kuulostaa, joskin jonkin sortin pettymys oli ilmestyessään allekirjoittaneelle.

Tässä yksi makupala Extremen tuotannosta. Tämä on aina ollut yksi suosikeistani pändin tuotannosta, uskomatonta kitarointia Nunolta ja Gary vetää armottomat vokaali suoritukset!

Extreme - Am I Ever Gonna Change
http://www.youtube.com/watch?v=vCv3h34K2kw" onclick="window.open(this.href);return false;

Image

Image

Image

Image

Image

http://www.facebook.com/extremeband" onclick="window.open(this.href);return false;
http://extreme-band.com/site/" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.myspace.com/extreme" onclick="window.open(this.href);return false;

Yksi syy miksi juuri nyt tuli mieleen perustaa Extreme topiikki on se, että vihdoin sain tutustuttua Gary Cheronen uudehkon pändin Hurtsmilen debyyttiin joka ilmestyi aiemmin tänä vuonna. Pändissähän on Garyn lisäksi mm. hänen veljensä musisoimassa ja täytyy sanoa että suuri yllättäjä tämä debyyttilevy pändiltä oli. Ehdottomasti parempi levy kuin esim Extremen viimeisin albumi. Hurtsmilen levyltä löytyy erittäin maukasta kitarointia ja ennenkaikkea hyvää groovea monessa levyn biiseissä. Suosittelen vahvasti tutustumaan tähän albumiin jos monipuolinen ja hyvin rullaava rock yhtään maittaa!!

Image

Tässä yksi maistiainen levyltä :
Hurtsmile - Stillborn
http://www.youtube.com/watch?v=OTZuHkxIsLo" onclick="window.open(this.href);return false;
^Äänenaatu ei valitettavasti ole tässä paras mahdollinen.

Playssa näyttäisivän löytyvän 12.55e hintaan.
http://www.play.com/Music/CD/4-/1793121 ... fer=search" onclick="window.open(this.href);return false;

Tässä yksi arvostelu albumista:

HURTSMILE: Hurtsmile (Album Review)
By Aniruddh Bansal
Metal Assault
Release Date: February 8th, 2011
8/10

Extreme frontman Gary Cherone took advantage of the band's long gap between the recording and touring cycles, and decided to launch his own band Hurtsmile in collaboration with brother Mark Cherone on guitar. The line-up is completed by Joe Pessia on bass and Dana Spellman on drums, thus making it more or less a "band of brothers", as all these musicians are connected to the Extreme family in one way or another. Gary Cherone has always been a frontman with a degree of swagger and flourish in his singing as well as persona, and I was curious to find out how he would carry himself on his own.

"Just War Theory" provides the album a fun, rock 'n roll beginning and should turn out to be an enjoyable sing along tune. Mark's guitar riff and solo have a very 70s feel to it, giving the song a demeanour that typified bands like The Scorpions back in the day. "Stillborn" comes as an interesting follow-up, as it's more of a grungy Alice In Chains-like tune that explores a vocal style that's different from Gary's earlier work in Extreme and Van Halen. "Love Thy Neighbor" is a slower, darker hard rock song that offers a great contrast from its preceding track. The chorus and guitar solo are the highlights of this song, specially the chorus which should catch on among listeners rather quickly.

"Kaffur (Infidel)" had me curious even before I heard it, as it's based on the beheading of Daniel Pearl. The music is as interesting as the subject itself, as the main riff reverberates along with some delightful bass licks. Gary has done an excellent job on vocals by holding some rather high notes in this one. Overall the track sounds quite exotic and stands out as the most unique composition on the entire record. "Painter Paint" keeps up with the trend of contrasting its predecessor, and is a short and slow, stripped down acoustic number with Gary's vocals and Mark's guitar being the dominant components. It adds a soft flavor to an otherwise rock 'n roll album, and leads into the next track "Tolerance Song", a dark but enjoyable mid-tempo tune. "Set Me Free" is a very bass-heavy tune and is another one of the more modern sounding tunes on the album. Bands like Audioslave come to mind while listening to this one, which more than anything proves the musical diversity from song to song.

"Jesus Would You Meet Me" is probably my favorite track on the album, as it has the most old school , country-type sound, consisting of fast acoustic guitar strumming and vocals with a Southern touch. It's delightful from start to finish and an instant classic in my opinion. "Slave" is perhaps an apt follow-up, as it's as far removed from country rock as you could possibly imagine. It varies from down-tempo to quiet and ultra-slow, and is almost single handedly carried by Gary Cherone. "Beyond The Garden/Kicking Against The Goads" is the most downbeat track on the album in which Gary expresses great emotion through his voice. The album comes to an end with "Just War Reprise" and "The Murder Of Daniel Faulkner (4699)", the former being a slow and soft tune with a tropical flavor, and the latter an endearing rendition that tells the story of Daniel Faulkner's murder. It's a haunting yet strangely delightful ending to the album.

Overall, Hurtsmile's self-titled debut is a roller coaster ride through a wide range of musical styles, from classic rock 'n roll to modern rock to country rock and even some exotic touches here and there. Half way through it you won't even feel like you're still listening to the same album, such is the diversity. While it's based on rock 'n roll roots, it takes the listener through a different side of Gary Cherone and co, one that's never been brought to light quite like this before.

With an entertaining debut that excellently portrays a plethora of musical styles executed with aplomb by four seasoned musicians, Hurtsmile is here to stay.

http://www.facebook.com/Hurtsmile" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.hurtsmile.com/" onclick="window.open(this.href);return false;
Finnish Eddie
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1001
Joined: Tue Jun 13, 2006 21:05

Re: Extreme/Hurtsmile

Post by Finnish Eddie »

Juu Extreme toimii mulle :) . Kaikki Punchlineen saakka. Sausades oli kyllä pieni pettymys...
Jyyd
Viimeinen voitelija
Viimeinen voitelija
Posts: 1885
Joined: Fri Jan 04, 2008 17:47
Location: East
Contact:

Re: Extreme/Hurtsmile

Post by Jyyd »

No mitä helvettiä, olisihan minun tämä topic pitänyt aiemmin huomata.

Ei minulta löydy kuin kaksi levyä Extremeltä mutta niidenkin perusteella voi jo sanoa että onhan se mielenkiintoinen bändi täynnä talenttia. Pornograffiti ei vielä ole mielestäni yhtä hyvin koottu levy kuin suorastaan mestarillinen III Sides to Every Story. Toki onhan Pornograffitilla hyvä nimikkobiisi ja balladien balladi More Than Words. Myös It's (A Monster) rockkaa pirun hyvin, Gary Cherone osoittaa tässä monipuolisuutensa More Than Wordsin ja Monsterin kanssa. Bettencourtin kitarointi on jo maininnan arvoista Pornolla myös. Akustispainotteinen Hole Hearted on myös hyvä mainita tältä levyltä.

Mutta mennäänpä siihen suosikkilevyyni eli III Sides to Every Story. Levyn monipuolisuus on ehdottomasti levyn suola. Extreme osoitti todelliset lahjansa tällä levyllä, jota ei tainnut suuri yleisö tajuta (yllätys yllätys) aikoinaan kun tämän jälkeen ei laadukasta kamaa tullut. Starttibiisi Warheads on kaikuja Pornograffitin rockimmasta linjasta, kyseessä on onnistunut startteri mutta best is yet to come. Rest in Peace iski minuun jo heti ekalla kuuntelukerralla, uskomattoman tiukka biitti ja Bettencourtin huikea riffi pitää biisin kasassa loppuun asti. Politicalamity ja Color Me Blind lisäävät höyryä. Näistä etenkin jälkimmäinen on levyn ässäbiisejä, luvassa on oivallisia ja ilmavia laulumelodioita a la Gary Cherone. Mainitaan sitten muutkin kovat vedot tältä levyltä: Tragic Comic, Stop The World, Rise 'n Shine ja ehkäpä levyn ja Extremen paras biisi eli Am I Ever Gonna Change. Näiden vanavedessä tulevat Peacemaker Die ja Our Father. Bettencourtin kitara sahaa hemmetin hyviä riffejä tossakin biisissä ja Cherone on elämänsä vedossa. Kaiken lisäksi pitää sanoa että levy soundaa vielä 20 vuoden jälkeenkin hyvältä ja tasapainoiselta, vaikkakin Seven Sundaysin alakuloiset soundit ovatkin kärsineet vuosista. Huikeeta kamaa tarjoaa parhaimmillaan siis tämä lätty, suosittelen hankkimaan rockin ystävät!

Waiting for the Punchlineä en ole hankkinut grungeen siirtymisen takia, ehkä vielä joskus tuokin tulee tsekattua.

Tuubilinkkejä lisää:
Color Me Blind
Rest in Peace
It('s a monster)
Stop The World
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change

Rumpucovereita & muuta mukavaa: http://www.youtube.com/user/Judezki92
http://www.last.fm/user/Siksak
http://www.freewebs.com/mywasp-bootlegs/
Post Reply