Millaisia ylipitkät albumit olisivat voineet olla?

[Starstruck]

Nickorules listasi tuolla "seuraava studioalbumi"-topicissa Maidenin levyjen kestot The X Factorista lähtien. Totuushan on, että kaikki Dickinsonin lähdön jälkeiset levyt kärsivät mammuttitaudista. Tämä näkyy sekä kokonaisuuksissa että yksittäisissä biiseissä. Ajattelin huvin ja urheilun (sekä jatkuvan sairauden aiheuttaman tekemisen puutteen) vuoksi järjestää nämä levyt uuteen uskoon.

Toimintasuunnitelma:

Ensinnä karsin biisejä niin, että kesto on siellä vanhan kunnon albumimitan rajoissa (Maidenin tapauksessa n. 40-50 minuuttia). Mietin lisäksi mahdollisuuksien mukaan biisikohtaisia editointeja. The X Factorin kohdalla otan mukaan myös singlebonukset vaihtoehdoiksi. Lopuksi järjestän biisit mielestäni mahdollisimman toimivaan järjestykseen - vinyyliformaatti huomioiden.

--

Aloitettakoon The X Factorilla, joka toki omasta mielestäni on täydellinen juuri sellaisenaan. Yritin kuitenkin muokata siitä jollain tavalla normaalimman Maiden-albumin.

Poistin aika rankalla kädellä biisejä, esim. kaikkein synkimmät raidat (Blood on the World's Hands ja Fortunes of War) sekä töksähtelevimmät vedot (Look for the Truth ja The Unbeliever). 2AM jäi pois puhtaasti tilasyistä, joskin myös biisin ensimmäisellä lauseella on vähän asian kanssa tekemistä. Turha kieltää, etteikö Man on the Edgen lyriikat olisi myös aika köpöiset, mutta sävellys ja energia onkin sitten huippuluokkaa, joten sen raakkaaminen ei oikein tule kysymykseen.

Biisijärjestyksen mietin sanoitusten ja tunnelman mukaan, erityisesti silmällä pitäen kunkin vinyylin puolen yhtenäisyyttä. Kaikkein tärkein asia tuota järjestystä miettiessä lienee aina se kuuluisa "flow". Biisin lopun ja seuraavan biisin alun pitää toimia sulavasti yhdessä.

The X Factor (45:37)

A (23:15)
Judgement Day 4:06
Lord of the Flies 5:03
Justice of the Peace 3:33
Man on the Edge 4:13
The Aftermath 6:20

B (22:22)
The Edge of Darkness 5:53 (edit: viimeiset sanat "heart of darkness")
Judgement of Heaven 5:12
Sign of the Cross 11:17

--

Tähän topiciin sopii tietysti muidenkin osallistua omin ehdotelmin ja pohtia tätä "more is more"-ideologiaa, joka on heikentänyt tuolta 90-luvun alusta asti niin monen muunkin bändin tuotannon laatua.

[Vekkuli]

En mä kaipaisi niinkään biisiluetteloita, ennemminkin tiettyjen kappaleiden hiomista sovituspuolella. Tuollainen osien toistelu ja loputon kertaus ilman sovituksellisia jippoja ei toimi. Jotkut bändit pystyy soittaan yhden riffin sisältäviä biisejä mielenkiintoisesti, mutta Maiden ei ole näitä.

Tosin: Wildest Dreams hittoon niin Dance of Death olisi varsin kova albumi. Nyt tuo biisi pilaa aina itselläni levykokonaisuuden.

[Starstruck]

ennemminkin tiettyjen kappaleiden hiomista sovituspuolella. Tuollainen osien toistelu ja loputon kertaus ilman sovituksellisia jippoja ei toimi. Jotkut bändit pystyy soittaan yhden riffin sisältäviä biisejä mielenkiintoisesti, mutta Maiden ei ole näitä.

Tämähän tietysti on se helmasynti. Ja tarkoitukseni onkin ajatusleikeissä pureutua juuri biisirakenteisiin, etenkin seuraavien levyjen kohdalla. The X Factorin muokkaaminen napakammiksi onnistui helposti biisivalinnoilla.

On totta, että maailmassa on monia bändejä, jotka pystyvät soittamaan yhtä riffiä vaikka puoli tuntia niin, että homma pysyy kiinnostavana. Esim. Circle, Can, Magma, Sonic Youth, The Grateful Dead, Agitation Free ja miksei myös AC/DC livetilanteessa osaavat jauhaa loputtomiin samaan riffiin pohjautuvia juttuja. Iron Maidenilta vain puuttuu - etenkin nykyään - täysin mielikuvitus ja improvisaatio-osaaminen. Toisaalta myös soiton dynamiikka on ollut ihan sieltä 90-luvun alusta asti retuperällä.

[A.Kivi]

Toisaalta myös soiton dynamiikka on ollut ihan sieltä 90-luvun alusta asti retuperällä.

Mr. Gers?

"En pidä jammailusta."

Lähdettä en tuohonkaan neronleimaukseen nyt jaksa muistaa, enkä etsiä.

Mua enenevässä määrin rassaa sen ylimielisen mulkun koko vitun asenne. Se ei ole Maiden, vaikka muut bändin jätkät eivät sitä uskalla -tai ehkä edes tajua- itselleen myöntää. Tai ehkä ei sitten vaan kiinnosta koko asia.

Kai se sitten on niiden oikeiden Maidenin jäsenten kaveri ja kaverin puoliahan pidetään loppuun asti, eikä kaveria -tai tässä tapauksessa voitaneen puhua jo "perheenjäsenestä"- tietenkään sovi hylätä. Pointti toki siinäkin.

Voih, kun niillä olisi kuitenkin munaa ja arvostelukykyä heivata se saatanan pomppija vittuun koko bändistä. Olen sitä mieltä, että sen kusipään välinpitämättömyys, lahjattomuus ja sieluttomuus syö jotakin kokonaisuudesta. Muidenkin jätkien asenteesta, yrittämisestä ja fiiliksestä. Se on kyyninen runkku, joka myrkyttää muuten niin luovan ja mainion ympäristönsä.

Ei sitä vapaamatkustajaa sillä tavalla kiinnosta, kuin pitäisi. Mun mielestä se on tässä viitekehyksessä valtava epäkohta.

Ja Harrisilla ei kai sitten ole enää voimia tai näkemystä lähteä asioita vielä kerran uusiksi laittamaan, kuten nuorempna, kunnianhimoisena ja nälkäisenä, olisi aivan varmasti ollut. Ymmärtäähän tuon toisaalta. Miksi rakentaa myytäväksi hienoa palatsia, kun puuliiteristä saa kuitenkin käytännössä saman hinnan. (jeesus, mikä vertaus).

[Starstruck]

^Onpas kirjailija kiukkuisella tuulella!

Tuosta ei voi enää olla ihan varma, onko tämä joku käänteinen Gers-hehkutus vai totistinta totta.

Itse en ole tosiaankaan mikään Gers-fani, vaikka mies jotain ihan hyvääkin on saanut aikaan sävellysrintamalla ja se poikkoilukin ärsyttää vähän vähemmän vuosi vuodelta. Hämärintä tässä kaikessa on se, että Janick improvisoi, mutta tekee sen ihan päin helvettiä. Soolot ovat aivan karmeaa kuraa ja riffit/pohjasoinnut lyödään niin ärsyttävän puolivillaisesti "näyttävyyden" mennessä edelle.

En tiedä, oliko kyse tyylitajuisen ja jämäkän Smithin vaihdosta räpeltävään Gersiin, Dickinsonin kiinnostuksen väheneminen vai mikä. Mutta kyllä koko bändi alkoi pikkuhiljaa mennä perseelleen - monessa suhteessa - heti SSoaSS:n jälkeen.

[Dino]

En tiedä, oliko kyse tyylitajuisen ja jämäkän Smithin vaihdosta räpeltävään Gersiin, Dickinsonin kiinnostuksen väheneminen vai mikä. Mutta kyllä koko bändi alkoi pikkuhiljaa mennä perseelleen - monessa suhteessa - heti SSoaSS:n jälkeen.

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Sitä paitsi vähissä ovat ne biisit, joissa kolmen kitaran tarve on oikeasti perusteltua. Livenäkin kaksi kitaraa riittäisi, riittihän se 80-luvullakin. Paitsi jos toinen niistä kahdesta olisi Gers, niin silloin tarvittaisiin kolmatta paikkaamaan soiton aukkokohtia... Gersiltä kun puuttuu se ominaisuus, joka esimerkiksi Paul Stanleylla on: kitara tuuttaa tiukkaa komppia, vaikka kädet ovat metrin päässä kielistä, pään päällä taputtamassa tahtia.

Niin, otsikon mukaisesti yksi ehdotelma. Powerslavesta saisi oivan mini-lp:n. Toiselle puolelle nimibiisi ja 2 Minutes, toiselle Mariner. Kokonaiskesto 26 minuuttia ja rapiat. Japanin bonukselle Aces High.

[asa]

Gers on tehnyt kolmen viime levyn parhaat/mielenkiintoisimnmat biisit, joten en sen valossa yhdy tuohon Kiveksen manifestiin.

[Starstruck]

Minusta Gersin sävellystyö on enemmän kuin ailahtelevaa. Toisaalta hänen kynästään on lähtenyt loistavia biisejä (esim. Montsegúr, The Legacy, Fear Is the Key ja The Pilgrim). Ja välillä aivan karmeaa huttua (Dance of Death, Dream of Mirrors, The Mercenary ja The Apparition). Eli itse joudun tässä asiassa jakautumaan kahtia.

[Lappis]

En tiedä, oliko kyse tyylitajuisen ja jämäkän Smithin vaihdosta räpeltävään Gersiin, Dickinsonin kiinnostuksen väheneminen vai mikä. Mutta kyllä koko bändi alkoi pikkuhiljaa mennä perseelleen - monessa suhteessa - heti SSoaSS:n jälkeen.

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Sitä paitsi vähissä ovat ne biisit, joissa kolmen kitaran tarve on oikeasti perusteltua. Livenäkin kaksi kitaraa riittäisi, riittihän se 80-luvullakin. Paitsi jos toinen niistä kahdesta olisi Gers, niin silloin tarvittaisiin kolmatta paikkaamaan soiton aukkokohtia... Gersiltä kun puuttuu se ominaisuus, joka esimerkiksi Paul Stanleylla on: kitara tuuttaa tiukkaa komppia, vaikka kädet ovat metrin päässä kielistä, pään päällä taputtamassa tahtia.

Hiton hyvä vertaus.
En mäkään tuohon Gers-dissaukseen voi yhtyä, mies on aina tehnyt kovia biisejä. Pari kovaa sooloakin löytyy katalogista. Tosin siinä olen samaa mieltä, että Gersin improvisointi on jotain sellaista, mitä en kyllä hiffaa. Välillä soolot ovat kauheata kuultavaa. Puhumattakaan miehen saundista.
Vertaa vaikka Daven improvisointiin, siellä sentään pysytään järkevässä skaalassa. Gers niputtaa oman skaalattoman räpellyksen improvisoinnin piikkiin, vaikka kyse on jostain ihan muusta. Siis päättömästä räpellyksestä, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Mammuttitauti on kyllä ollut Maidenin synti pitkän aikaa. Onhan noita eepoksia ollut levyillä kautta uran, mutta levyllinen 9-minuuttisia biisejä on kyllä liikaa, jopa Dream Theateriltakin. Ja DT kuitenkin laittaa joka levylleen niitä lyhyempiäkin biisejä.
Eepos on mun korvissa perusteltu, jos sieltä löytyy tarpeeksi riffinvaihtoa, rytminvaihtoa Etc. jotain koukkua, mikä kantaa sen alusta loppuun. Saman riffin kierrätys koko biisin ajan ei ole kovin luova tapa duunata eeposta.
Vaikka siellä Shirley on tuottajaksi merkitty, niin lienee selvää, että mies ei muuta tee kuin punanappia painelee. Harriksen auktoriteetti määrää. Ja se on se asia, mihin pitäisi puuttua. Mies lienee niin sokeutunut jo omille "eepoksilleen", että ei huomaa tätä riffikierrätysongelmaa. Tuottajan pitäisi tähän puuttua, mutta kuka uskaltaa Harrikselle rähistä?

[asa]

Mulle on pienempi paha se, ettei Shirley puutu sovituksiin (johon kyllä olisi paikoitellen syytä), mutta kun ne saundit on käsittämätöntä mössöä ja tuhnua. Kaikki kyllä erottuu ja kuuluu ihan ok, mutta kuunteleminen käy aika raskaaksi kun ei ole ilmavat ja selkeät saundit. Rummutkin kuullostavat pahvilaatikoille, mikä sinänsä on jo suoritus, sillä rummut ja kalvot ovat varmasti laadukkaat, eikä livenäkään ne saundaa noin pahasti pahville. Myös Black Country Communionin ekalla on vähän samansorttiset pahvisaundit, joskaan ei ihan näin pahat. Siis kyseesä lienee Shirleyn "tavaramerkki"-saundi.

[IndianaJones]

^ Eikös McBrainin rummut ole aina nauhoitettu ämpärit -> mikit -> nauhalle-periaatteella ilman yhtään mitään kommervenkkejä siinä välissä? Näin joskus muistan vastauksen kuuluneen kun ihmiset halusivat päästä mahdollisimman lähelle Nickon rumpusaundia. Noh, kaipa siinä mikkien asettelussakin on huikeita eroja äänittäjien välillä.

Oma vaatimaton mielipide on, että 2000-luvulla on ollut ihan ok saundit, mukavan luonnollisen kuuloiset rosot. Vaikka oikeastaan kaikki Brave New Worldin jälkeiset kuulostavat hieman autotallikamalta, niin mieluumin sitä kuuntelee kuin vaikkapa Judas Priestin uusimman levyn muovisuuksia. Digitaalivehkeillä saadaan kyllä pahimmassa tapauksessa tapettua kaikki elävä saundista pois. Tai sitten toisena ääripäänä superhyperturboahdettu metallikitaravalli, eipä toimisi sekään. Tietenkin jos tuon sotkuisuuden saisi pois ja saundin pysymään silti orgaanisena ja dynaamisena olisi paketti tästä vielä valovuosia parempi.

Sanottakoon nyt taas kerran että Iron Maidenin jätkät treenikselle hiomaan järkyttävän huono tatsi takaisin BNW/DoD/AMoLaD-kuosiin, niin parantuisi bändin ilme jo ihmeesti. Ja ylipäätään laiskuus ja ennalta-arvattavuus pois, kai niitä biisejä tehdessä voisi oikeasti katsoa edes hieman paria (noh viittä) edellistä levyä ja hivenen tiukentaa itsekritiikkiä. Ideoistaanhan bändi saisi vaikka mitä rakennettua, mutta edellinen levy oli kyllä niin puolivillaisesti toteutettu että pahaa tekee jopa näin vahvat fanilasit omaavalla.

[Starstruck]

^ Eikös McBrainin rummut ole aina nauhoitettu ämpärit -> mikit -> nauhalle-periaatteella ilman yhtään mitään kommervenkkejä siinä välissä? Näin joskus muistan vastauksen kuuluneen kun ihmiset halusivat päästä mahdollisimman lähelle Nickon rumpusaundia. Noh, kaipa siinä mikkien asettelussakin on huikeita eroja äänittäjien välillä.

Oman bändin kanssa äänitettiin juuri pitkäsoiton rummut treeniksellä. Mitään editointeja, triggereitä, sampleja tai muita kikkailuita ei ole mukana. Ja tulos on omasta mielestä aika hemmetin hyvä kaikin puolin. Mikkien asettelu, tila ja sen soundin käyttö, EQ, balanssi, rumpujen vire, rumpukamojen laatu, soittotatsi - kaikki vaikuttavat lopputulokseen. Kysymys on lähinnä siitä, mitä halutaan ja mitä sen eteen ollaan valmis tekemään. McBrain ei ole tällä hetkellä ainakaan halukas harjoittelemaan eikä treenaamaan. Siitäkin tulee jo suuri ero normaaleihin rumpaleihin verrattuna.

1970-luvulla ei ollut mitään sen suurempia kikkoja käytössä, paitsi ne mitä itse luovasti keksittiin. Nämä liittyivät juuri mikkien asetteluun, tilavalintoihin ja niin edelleen. Joku paremmin asiaan perehtynyt voisi selostaa Zeppelinin Nelosen rumpuäänityksistä. Mahtoiko siellä olla peräti kaksi mikkiä koko huoneessa ja Bonham löi joitakin rumpuja hiljempaa, ettei tulisi liian kovia piikkejä. En ole itse ainakaan koskaan kuullut kenenkään valittavan kyseisen levyn rumpusoundeista.

[asa]

Bonhamiltahan (tai siis Jimmy Pagelta) on peräisin "Bonham-mikitys", jossa rummut tallennetaan kahdella mikillä. Toinen basarissa, ja toinen kahden rumpukapulan mitan korkeudella snaresta. Poimii hienosti koko setin symbaaleineen, jos vaan mikrofoni on laadukas.

[Starstruck]

Bonhamiltahan (tai siis Jimmy Pagelta) on peräisin "Bonham-mikitys", jossa rummut tallennetaan kahdella mikillä. Toinen basarissa, ja toinen kahden rumpukapulan mitan korkeudella snaresta. Poimii hienosti koko setin symbaaleineen, jos vaan mikrofoni on laadukas.

No siinähän se tuli. Näin vähän muistelinkin, että yksi basarissa ja toinen tavallaan tilamikkinä. Ja tosiaan, mikrofonien laatu on toki hyvinkin olennainen asia noin yleensä. Monet "äänittäjät" eivät edes tajua, minkälaisella mikillä mitäkin pitäisi äänittää...

[Dino]

Jumalauta sitä When The Levee Breaksin rummutusta... Luonnollista, isoa, tarkkaa mutta hengittävää. Ei siihen soundiin pääse enää kukaan, koska Bonzo on kuollut. Siihen suuntaan voisi kumminkin moni soittaja ja bändi pyrkiä. Ilmaa, tilaa - ei tukkoon ahdettua, tiivistetyn kuuloista geneeristä paskaa. Anteeksi vain, mutta suurin osa musiikista kuulostaa nykyisin järkyttävän huonolta verrattuna vaikka nyt Zeppelinin soundeihin. Mutta sitä musiikkiapa ei oltu tarkoitettukaan radion äänitapetiksi, vaan kuunneltavaksi.

[IndianaJones]

Oman bändin kanssa äänitettiin juuri pitkäsoiton rummut treeniksellä. Mitään editointeja, triggereitä, sampleja tai muita kikkailuita ei ole mukana. Ja tulos on omasta mielestä aika hemmetin hyvä kaikin puolin. Mikkien asettelu, tila ja sen soundin käyttö, EQ, balanssi, rumpujen vire, rumpukamojen laatu, soittotatsi - kaikki vaikuttavat lopputulokseen.

Kyllä, näillä yksinkertaisilla tempuillahan on kuitenkin luotu aika helvetin laaja saundimaailma jo ennen digitaalisten editointien kuppaista maailmaa. Enemmän itse ainakin nautin juurikin tuollaisesta naturellimmasta saundista, mutta kyllähän esimerkiksi EQuttamalla saa jo aikamoisia eroja aikaan. Haastattelusta sai mielestäni juurikin kuvan, että McBrain ei oikein ikinä ole jaksanut panostaa rumpusaundiin, vaan on pistetty mikit kohdilleen ja pistetty tavarat purkkiin ilman sen kummempia koekiluja, että mikä toimisi ehkä paremmin. Eli juurikin kuten itse sanoit:

Kysymys on lähinnä siitä, mitä halutaan ja mitä sen eteen ollaan valmis tekemään. McBrain ei ole tällä hetkellä ainakaan halukas harjoittelemaan eikä treenaamaan. Siitäkin tulee jo suuri ero normaaleihin rumpaleihin verrattuna.

Sillä erotuksella, että ei mielestäni McBrainin soitossa ole niin silmiinpistävää laadun putoamista tapahtunut kuin vaikkapa kitaristien tympeässä renkuttelussa. Jotenkin uskomatonta miten Matterin ihan ok-tiukasta soitosta tipahdettiin uusimman levyn selkeään löysäilyyn. Voisihan Nicko soittaa paljon mielenkiintoisemmin toki, muttei onneksi sentään ihan kuralle herran tekniikka ole mennyt. Ainakaan niiden McBrain Damage-pätkien perusteella.

Tiedä sitten puhuiko Caveman vain omista kokemuksistaan Nickon kanssa, onhan noilla vanhemmilla levyillä selkeästi eläväisempi ja aidompi saundi rummuissa.

[Starstruck]

Sillä erotuksella, että ei mielestäni McBrainin soitossa ole niin silmiinpistävää laadun putoamista tapahtunut kuin vaikkapa kitaristien tympeässä renkuttelussa.

Väittäisin että on. Nickon soitto laahaa aivan tolkuttomasti ja kaikki fillit ovat samanlaisia. Ja raidiin on pakko lyödä koko ajan sitä trademark-rytmitystä...

[Jussi K]

Toisaalta hänen kynästään on lähtenyt loistavia biisejä (esim. Montsegúr, The Legacy, Fear Is the Key ja The Pilgrim). Ja välillä aivan karmeaa huttua (Dance of Death, Dream of Mirrors,)

Mulle molemmat ovat albumiensa parhaat biisit! eli ansio Janickin sävellystyölle, kun Blaze-ajallakin oli joitakin loistavia melodiaosumia Como Estais Amigosin tapaan.

[Dino]

Ihan mielenkiintoista lukea tätä ja muutamaa muutakin ketjua täällä. Kun yhdistelee hieman kirjoittajien mielipiteitä, tulee siihen lopputulokseen että ihmisten mielestä Maidenin olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten...

- Uudet levyt ylipitkiä. Biisit liian pitkiä ja huonoja, soitto tökkii. Laulu ei toimi. Kannet perseestä, tuotanto perseestä. Levyjä ei tarvita enää.
- Keikat huonoja. Samoja biisejä vuodesta toiseen, joka kerta huonommin. Laulu ei toimi livenä, soitto ei toimi livenä. Keikat yllätyksettömiä ja tylsiä.
- Historiakiertueet ei ole hyvä idea. Eivät kuitenkaan soita niitä biisejä mitä pitäisi, ja jos soittavat niin huonommin kuin Live After Deathilla.
- Livelevyillä samat biisit vuodesta toiseen. Live-deeveedeet huonoja, soundit ja soitto tökkivät. Leikkaus liian nopea tai hidas.
- Kokoelmalevyt ihan turhia, samat biisit eri paketissa. Jos taas on jotain uutta, niin sen varjolla pakotetaan ostamaan samoja biisejä eri paketissa.

Eli eläkkeelle vaan ja mahdollisimman äkkiä.

[QazKFD]

Live After Deathin jos vaihtaa Maiden Englandiin niin sitten voiskin jo kysellä, että where do I sign?

[jar^]

Ihan mielenkiintoista lukea tätä ja muutamaa muutakin ketjua täällä. Kun yhdistelee hieman kirjoittajien mielipiteitä, tulee siihen lopputulokseen että ihmisten mielestä Maidenin olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten...

- Uudet levyt ylipitkiä. Biisit liian pitkiä ja huonoja, soitto tökkii. Laulu ei toimi. Kannet perseestä, tuotanto perseestä. Levyjä ei tarvita enää.
- Keikat huonoja. Samoja biisejä vuodesta toiseen, joka kerta huonommin. Laulu ei toimi livenä, soitto ei toimi livenä. Keikat yllätyksettömiä ja tylsiä.
- Historiakiertueet ei ole hyvä idea. Eivät kuitenkaan soita niitä biisejä mitä pitäisi, ja jos soittavat niin huonommin kuin Live After Deathilla.
- Livelevyillä samat biisit vuodesta toiseen. Live-deeveedeet huonoja, soundit ja soitto tökkivät. Leikkaus liian nopea tai hidas.
- Kokoelmalevyt ihan turhia, samat biisit eri paketissa. Jos taas on jotain uutta, niin sen varjolla pakotetaan ostamaan samoja biisejä eri paketissa.

Eli eläkkeelle vaan ja mahdollisimman äkkiä.

Se on sitä kun ei mikään kelpaa. Voisi ne asiat huonomminkin olla...

[Risto Malinen]

Bonhamiltahan (tai siis Jimmy Pagelta) on peräisin "Bonham-mikitys", jossa rummut tallennetaan kahdella mikillä. Toinen basarissa, ja toinen kahden rumpukapulan mitan korkeudella snaresta. Poimii hienosti koko setin symbaaleineen, jos vaan mikrofoni on laadukas.

No siinähän se tuli. Näin vähän muistelinkin, että yksi basarissa ja toinen tavallaan tilamikkinä. Ja tosiaan, mikrofonien laatu on toki hyvinkin olennainen asia noin yleensä. Monet "äänittäjät" eivät edes tajua, minkälaisella mikillä mitäkin pitäisi äänittää...

Jumalauta sitä When The Levee Breaksin rummutusta... Luonnollista, isoa, tarkkaa mutta hengittävää. Ei siihen soundiin pääse enää kukaan, koska Bonzo on kuollut. Siihen suuntaan voisi kumminkin moni soittaja ja bändi pyrkiä. Ilmaa, tilaa - ei tukkoon ahdettua, tiivistetyn kuuloista geneeristä paskaa. Anteeksi vain, mutta suurin osa musiikista kuulostaa nykyisin järkyttävän huonolta verrattuna vaikka nyt Zeppelinin soundeihin. Mutta sitä musiikkiapa ei oltu tarkoitettukaan radion äänitapetiksi, vaan kuunneltavaksi

Tuontyyppistä mikitystä käytettiin Bonzolla varsin usein, mutta käsittääkseni EI WTLB:n äänityksessä. Se nimittäin oli vieläkin YKSINKERTAISEMPI.

Tuon rumpusoundin, josta tuli sämplätyin rumpubiitti ikinä, keksimistä Andy Johns kuvasi näin: Muut olivat syömässä ja olin Bonzon kanssa talossa. Bonzo valitti, että soundi ei ollut sellainen jonka hän halusi. Viimein sain idean ja siirsimme Bonzon koko setin rakennuksen isoon aulaan ja ripustin sitten kaksi mikkiä puoliväliin portaikkoa suunnaten ne kohti Bonzon settiä. Bonzon juuri tehtaalta tullut uusi setti oli todella hyvä ja sen kaikki osat olivat tasapainossa toistensa kanssa eli ne soivat sopivalla voimakkuudella toisiinsa nähden. Rekassa pistin Bonzon kahdelle raidalle ja kompressoin rummut. Jimmyllä oli tämä italialainen kaikulaite, nimeltään Binson, ja päätin käyttää myös sitä, koska siinä oli erityislaatuinen soundi. Kun Bonzo alkoi soittaa, muistan istuneeni siellä autossa ja kuunnelleeni tuota uskomatonta ääntä. Pian juoksin ulos autosta ja huusin Bonzolle – Tule kuuntelemaan tätä. Kuultuaan soundinsa, Bonzo totesi Se on siinä! Tämä on se soundi, jota olen halunnut.”

Ja enemmän kirjoittamaani "juttua" IV:stä löytyy tuosta.

[Pertti Keinonen]

Sillä erotuksella, että ei mielestäni McBrainin soitossa ole niin silmiinpistävää laadun putoamista tapahtunut kuin vaikkapa kitaristien tympeässä renkuttelussa.

Väittäisin että on. Nickon soitto laahaa aivan tolkuttomasti ja kaikki fillit ovat samanlaisia. Ja raidiin on pakko lyödä koko ajan sitä trademark-rytmitystä...

Mikäs tämä raidi olikaan?

[Karpaasi]

Ihan mielenkiintoista lukea tätä ja muutamaa muutakin ketjua täällä. Kun yhdistelee hieman kirjoittajien mielipiteitä, tulee siihen lopputulokseen että ihmisten mielestä Maidenin olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten...

Huom! Bändi on helvetin väsynyt: Bruce laulaa liian korkealta kireästi; kitaristit ovat väsyneitä ja tekevät unohdettavia sooloja; Nicko soittaa löysää komppia paskojen fillien säestämänä. Stevella huonot bassokuviot.

Mutta onhan näissä totuuden siementä, vaikka aika raa'an kuvan antavatkin bändistä.

Näin yleensä minusta olisi jees, jos Bruce hoitaisi vaikka kokonaan lyriikkapuolen, niin näillä 2000-luvun levyillä kuin tulevillakin. Helvetin monitahoisia ja mielenkiintoja tekstejä tulee mieheltä, joten Steve voisi jättää tämän puolen samantien Ruucelle. Ehkä samalla vähenisi yhtä lausetta toistavat kertosäkeet.

[Summerganon]

Näin yleensä minusta olisi jees, jos Bruce hoitaisi vaikka kokonaan lyriikkapuolen, niin näillä 2000-luvun levyillä kuin tulevillakin. Helvetin monitahoisia ja mielenkiintoja tekstejä tulee mieheltä, joten Steve voisi jättää tämän puolen samantien Ruucelle. Ehkä samalla vähenisi yhtä lausetta toistavat kertosäkeet.

Kelpaisi. Ainakin enemmän saisi Brucelta tulla juttua. Esim. tällä viimeisimmällä oli jälleen osoituksia Brucen kynän terävyydestä; El Dorado on "konseptina" mainio idea, The Alchemist on ihan jees myös ja Starblind onkin sitten joka suhteessa mestariteos. Minusta ehdottomasti albumin helmi, vaikka laulun puolesta kireäksihän se menee... Lyriikoidensa puolesta Starblind on myös todellinen täysosuma. Jokainen rivi potkii ja kovaa.
"Seen your past and future
All the same and it cannot be bought!"