Iron Constable wrote:Vaan kun en ole tutustunut Something Wickediä vanhempaan materiaaliin, niin en voi sanoa...
Sitten ei muuta kuin The Dark Saga ja Days Of Purgatory hankintaan. Siinä on kolme levyllistä varsin laadukasta hevimetallia, eikä hintakaan päätä huimaa, kun noita tuntuu nykyisin saavan yhdestä jos toisesta paikasta n. 10e pintaan.
Aces High wrote:Tänään ostin Horror Show levyn ja kyllä jäi hyvä maku suuhun. Päätin tätä topiccia selaillessani , että seuraavat IE hankinnat ovat Live in Athens , The Glorious Burden , The Dark Saga sekä Something Wicked.
Hieman olen kuullut tuota The Glorious Burden:ia ja vaikutti kyllä todella lupaavalta. Nyt ostos lista alkaa kasvaa jo liiankin isoksi.. Kärki päässä kuitenkin Anthrax ja Iced Earth. Jos koko listan tähän laittaisin , niin sormet sulaisi näppikselle .
Np. IE - The Pantom Opera Ghost
Mahtavaa vuoropuhelua
Night of the Stormrider hyllyyn vaan seuraavaksi. Semmoiseen riffimyllytykseen ei Schaffer ole ikinä pystynyt. Levyltä löytyy myös kovin Iced Earth biisi ikinä, eli TRAVEL IN STYGIAN.
Aamen. Travel In Stygian on aivan käsittämätön biisi, Ateenan liveversio toki vielä kovempi. Muutenkin voi Night Of The Stormrideriä suositella, jos haluaa tutustua vähän raskaampaan ja synkempään Iced Earthiin. Burnt Offeringsin jälkeen on kuitenkin menty astettain kevyempään suuntaan koko ajan, joten parin uusimman levyn kuunneltuaan ei kannata bändiä tuomita. Tosin tämän laudan hehkutuksen perusteella sitä ongelmaa tuskin onkaan.
Eipä pudonnut tuo Lappiksen hehkuttama A Question Of Heaven, ainakaan näin liveversiona. Aika puuduttuva biisi, lopussa oli kovasti kaikenlaista joihkaamista, mutta... Se ei tuo Barlow vaan kuulu mun suosikkeihin, vaikka hyvä laulaja onkin. Jokin herran artikuloinnissa painaa kääk-nappulaa siinä määrin, että hän on minulle vain hyvä laulaja. Ja poolille sinne ylös sen verran, että IE-hankintojen edellä on muutama kymmenen mielestäni tähdellisempää levyä, uutta ja vanhaa.
Something Wicked ja Glorious Burden eksyvät silloin tällöin kuunteluun, Horror Show ei niinkään. Mutta, ympyräähän nämä kiinnostuksen kohteet kiertävät, joten IEnkin aika taas joskus tulee.
^ Sitten joskus kehoittaisin preferoimaan The Dark Sagaa, paras albumi tiiviinä kokonaisuutena kuitenkin (yhdellä hutibiisillä tosin, mutta SWTWC onkin sitten ylipitkä), & sillä on se studioversio tuostakin. Ei nuo livet kuitenkaan aina kerro joka kappaleesta lopullista totuutta. Poikkeuksia mahtuu aina, mutta enemmän näin päin.
Jussi K wrote:^ Sitten joskus kehoittaisin preferoimaan The Dark Sagaa, paras albumi tiiviinä kokonaisuutena kuitenkin (yhdellä hutibiisillä tosin, mutta SWTWC onkin sitten ylipitkä), & sillä on se studioversio tuostakin. Ei nuo livet kuitenkaan aina kerro joka kappaleesta lopullista totuutta. Poikkeuksia mahtuu aina, mutta enemmän näin päin.
Hyvä tarina, neljä mahtavaa kappaletta, loput sitten näitä "tarina eteenpäin"-kappaleita. Lopputrilogia on keskinkertainen, ainoastaan levyn viimeinen kappale pelastaa trilogian lähes täysin.
SWTWC taas ei ole mielestäni yhtään ylipitkä. Levyllä on yksi hutikappale, loput mielenkiintoisia. Levyn yllätyksettömyys on mielestäni levyn suurin virhe/ärsyke. Nopea/puolihidas-menetelmä ei ilokyyneliä tuo, juuri kun on päässyt nauttimaan levyn "vihaisuudesta", niin palataan lähtöasetelmiin lähes kokonaan. Levyn viisi viimeistä kappaletta on parhaiten onnistuneet, ei välttämättä kappaleellisesti, mutta järjestykseltään ylitse muiden. Kokonaisuutena kuitenkin kappaleellisesti tasapainoinen.
Ps. Questinin live veto Athensilla on hiukea. Voittaa levyversion 10-5.
Nyt tuli sellainen tälli päähän ja tämä ei todellakaan ole mikään yhden hetken tunne.Vaikka omasta hyllystä löytyy vain albumit Alive in Athens (3cd box) , Something Wicked This Way Comes , The Horror Show ja The Glorious Burden , niin Iced Earthin musiikki alkaa jo valloittaa itseäni todella nopeasti. En yhtään ihmettelisi jos olisin pian jo kunnon fani. Tämä bändi on todellakin löytänyt paikkansa sydämmessäni (voipi olla hieman naurettavan kuuloista , mutta tuo nyt tuli ekaksi mieleen )
Nyt asian laita on niin , että Aces High kerää Iced Earthin koko tuotannon heti hyllyyn.
Alive in Athens soi juuri ja ette te ole turhaan sanoneet tämän olevan huippu luokan live tallenne setti. Yleisö tietää osansa ja antaa kaikkensa bändille. Aivan loistavan kuuloista menoa joka levyllä. Ja tietenkin itse paketti on ulkonäöllisesti todella hieno. Kolme levyä komian pahvi kotelon suojissa.
^ Et ole ainut, nimittäin samanlainen IE-kärpänen on iskenyt moneen laudan faniin, mukaanlukien allekirjoittanut. Tosin itse eroan tästä siten, että minulle riitti yksi kappale koko discographyan keräämiseen. Suosittelen kaikkia muita paitsi depyyttiä (Iced Earth). Kappaleista löytyy lähes kaikki joko Alive in Athens-liveltä tai Days of Purgatory-kokoelmalta, Barlown laulamana tietty. 8)
Iced Earth-Live In Athens 3DVD
Iced Earth-HorrorShow
Iced Earth-Tribute to the Gods
Iced Earth-Iced Earth
Nytten Earth kokoelmasta puuttuu enää Melancholy
Kaikkiihan noista ovat jumalattomia ralleja, paitsi ehkä horror show hiukan heikompi muista, erityisesti tuo Tribute To the Gods oli yllättävä, ihan hyviä koverita bändiltä lähti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (Ne raiskas Maidenin ja kovaa).
-Ilman mutkia tie on suora
-On vaikea aivastaa kun pitää lintua kädessä
-Vesi on tärkeää. Ilman vettä kukaan ei oppisi uimaan ja kaikki hukkuisivat'
Ipe wrote:^ Et ole ainut, nimittäin samanlainen IE-kärpänen on iskenyt moneen laudan faniin, mukaanlukien allekirjoittanut. Tosin itse eroan tästä siten, että minulle riitti yksi kappale koko discographyan keräämiseen. Suosittelen kaikkia muita paitsi depyyttiä (Iced Earth). Kappaleista löytyy lähes kaikki joko Alive in Athens-liveltä tai Days of Purgatory-kokoelmalta, Barlown laulamana tietty.
Jos saa udella , niin mikä oli kappale , joka räjäytti herran tajunnan ?
Ipe wrote:^ Et ole ainut, nimittäin samanlainen IE-kärpänen on iskenyt moneen laudan faniin, mukaanlukien allekirjoittanut. Tosin itse eroan tästä siten, että minulle riitti yksi kappale koko discographyan keräämiseen. Suosittelen kaikkia muita paitsi depyyttiä (Iced Earth). Kappaleista löytyy lähes kaikki joko Alive in Athens-liveltä tai Days of Purgatory-kokoelmalta, Barlown laulamana tietty.
Itseasiassa eka levy kannattaa hankkia jo pelkästään loistavan Curse The Sky:n takia. Ja muutenkin löytyy paljon eroavuuksia niihin Purgatory-versioihin verrattuna. Pikkujuttuja ( When The Night Fallsin intro, Funeralin "vokaalit", Written on The Wallsin/Cast in Stonen sanotuserot, joissa jännä piilomerkitys + paljon erilaisia soitannollisia juttuja), jotka tekee levystä ostamisen arvoisen. Laulaja on mitä on, mutta levy on kuitenkin tärkeä osa IE:n historiaa. Ja täytyy ottaa myös huomioon, että kun levy ilmestyi kukaan ei edes tiennyt vielä Matt Barlowsta. Mitä olisitte ajatelleet 90-luvun alussa levyä kuullessanne? Olisitteko dissaneet, että onpa paskaa, miksei ne pyydä Matt Barlowta laulamaan? Matt Barlown liittyessä bändiin monet alkuajoista asti bändiä seuranneet jopa vaativat, ettei mies saisi edes laulaa parin ekan levyn biisejä, ettei ne tule raiskatuksi. Helppo nyt on haukkua ekan levyn vokaaleja, mutta silloin ne olivat osa bändiä.
Terminator X wrote:
Matt Barlown liittyessä bändiin monet alkuajoista asti bändiä seuranneet jopa vaativat, ettei mies saisi edes laulaa parin ekan levyn biisejä, ettei ne tule raiskatuksi. Helppo nyt on haukkua ekan levyn vokaaleja, mutta silloin ne olivat osa bändiä.
Juu, näitä ns. tosifaneja tuntuu olevan bändillä kuin bändillä. On aina mielenkiintoista kuulla, kun fanit kertovat mitä bändi saa ja ei saa tehdä.
Ipe wrote:^ Et ole ainut, nimittäin samanlainen IE-kärpänen on iskenyt moneen laudan faniin, mukaanlukien allekirjoittanut. Tosin itse eroan tästä siten, että minulle riitti yksi kappale koko discographyan keräämiseen. Suosittelen kaikkia muita paitsi depyyttiä (Iced Earth). Kappaleista löytyy lähes kaikki joko Alive in Athens-liveltä tai Days of Purgatory-kokoelmalta, Barlown laulamana tietty.
Jos saa udella , niin mikä oli kappale , joka räjäytti herran tajunnan ?
Muistaakseni ensimmäinen biisi oli: Burning Times. Ne riffit ja Barlow. Seuraavia kappaleita oli ainakin; The Hunter ja Phantom of the Opera Ghost. Silloin tiesin viimeistään mitä autotallia olen sormeilemassa.
^^Asian voin nähdä niin monella tavalla. Hieman eri asia haukkua ekan levyn vokaaleita, jos on eilen alkanut kuuntelemaan IE:tä, kuin jos on jo niihin aikoihin digannut bändistä ja tottunut tuon tyylin vokalisointiin. Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä, että Barlow oli IE:n paras laulaja ja odottelen hänen comebackiä jo tosissani Silti kuitenkin myös eka levy on helvetin kova ja mielellään sitä kuuntelee, vaikkei vokaalit samanlaisia olekaan.
Terminator X wrote:Itseasiassa eka levy kannattaa hankkia jo pelkästään loistavan Curse The Sky:n takia. Ja muutenkin löytyy paljon eroavuuksia niihin Purgatory-versioihin verrattuna. Pikkujuttuja ( When The Night Fallsin intro, Funeralin "vokaalit", Written on The Wallsin/Cast in Stonen sanotuserot, joissa jännä piilomerkitys + paljon erilaisia soitannollisia juttuja), jotka tekee levystä ostamisen arvoisen. Laulaja on mitä on, mutta levy on kuitenkin tärkeä osa IE:n historiaa. Ja täytyy ottaa myös huomioon, että kun levy ilmestyi kukaan ei edes tiennyt vielä Matt Barlowsta. Mitä olisitte ajatelleet 90-luvun alussa levyä kuullessanne? Olisitteko dissaneet, että onpa paskaa, miksei ne pyydä Matt Barlowta laulamaan? Matt Barlown liittyessä bändiin monet alkuajoista asti bändiä seuranneet jopa vaativat, ettei mies saisi edes laulaa parin ekan levyn biisejä, ettei ne tule raiskatuksi. Helppo nyt on haukkua ekan levyn vokaaleja, mutta silloin ne olivat osa bändiä.
Saatana, tämä on fiksu jätkä! Täyttä asiaa, en vain olisi itse sitä noin hyvin onnistunut pukemaan sanoiksi. Mie löysin IE:n vasta SWTWC:n ilmestyessä mutten silti ole koskaan väheksynyt Gene Adamin 'wannabe-Halford' (se oli kehu ) -suoritusta. Written On The Walls on bändin parhaita kappaleita, itse asiassa. Kerran se Barlow häviää jossakin.
^En minäkään ole koskaan tykännyt miehen suorituksesta IE:n debyytillä, mutta kuunnelkaas miehen oman bändin uusin demo. Voi jukutuku että mies vetää hyvin!!! En nyt muista bändiä, mutta linkki taisi löytyä tästä topikista (about vuoden takaa ).
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Ipe wrote:^ Et ole ainut, nimittäin samanlainen IE-kärpänen on iskenyt moneen laudan faniin, mukaanlukien allekirjoittanut. Tosin itse eroan tästä siten, että minulle riitti yksi kappale koko discographyan keräämiseen. Suosittelen kaikkia muita paitsi depyyttiä (Iced Earth). Kappaleista löytyy lähes kaikki joko Alive in Athens-liveltä tai Days of Purgatory-kokoelmalta, Barlown laulamana tietty.
Jotenkin vahva mielikuva, että sulta puuttuu debyytti?
Official saitti 8th May wrote:After a long quiet period, Jon Schaffer has posted a new update at the Band Board. Currently, Jon is busy with the writing for the long-awaited full concept album of the Something Wicked story line.
Eli toisin sanoen kohtahan tässä pääsee livenäkin todistamaan?!?!!!!!
Nyt kekkas miksi Ernie Caletti oli niin tuttu nimi, mutta mieshän on vissiin aikamoinen velho kitaran varressa. Ei toudellakaan huono valinta soittelemaan sooloja.
Trooper69 wrote:Mistä Iced Earthin levystä suosittelette aloittavan kun kuuntelin pari samplea ja iski ihan pirusti?
The Dark Saga
Itselle ainakin helpoin levy, Glorious Burdenia en omista.
Levyltä löytyy tappobiisejä tyyliin Dark Saga, Violate ja Question of Heaven. Oli myös aikaisemmin lemplevyni mutta nyt on ajaneet Bunt Offeringsit ja Stormriderit ohi, niistä ei ehkä kuitenkaan kannata aloittaa.
Omistan Glorius Burden levyn joka on aivan mahtava albumi. Mielestäni tämän vuosituhannen puolella ilmestyneistä levyistä ehdottomasti paras. Ripperin loistavat ja monipuoliset vokaalit nostavat hänet parhaitten laulajien listan top kymppiin. Aivan mahtava levy. Pitäis hankkia Dark Saga ja SWTWC kanssa. Tribute to the gods löytyykin jo.
.
Silti kuitenkin myös eka levy on helvetin kova ja mielellään sitä kuuntelee, vaikkei vokaalit samanlaisia olekaan.
) -suoritusta. Written On The Walls on bändin parhaita kappaleita, itse asiassa. Kerran se Barlow häviää jossakin.
