Pitkä tauko on arvioinneissa ollut, mutta nyt huomasin vapaata tilaa ja päätin ottaa seuraavan levyn arvioitavaksi. Muistan, että tämä levy oli minulle tosi positiivinen yllätys. Siis Kuoleman tanssi vaan soimaan.
1. Wildest Dreams
Noniin, siitä se lähtee! Tosi vauhdikkaasti lähtee levy liikkeelle! Taas näitä Adrianin legendaarisia riffejä. Brucekin kuulostaa hienolta kun alkaa laulaa ja säkeistö on todella loistava. Kertosäe puolestaan ei ole niin hieno kuin säkeistö, mutta tunnelma silti nousee hyvin ja tuleepa sitten vielä hieno soolo-osuuskin. Kyllä tämä biisi hoitaa kunnolla tehtävänsä. Hyvä levynaloitusbiisi.
4
2. Rainmaker
Vou, kun hienonkuuloinen kitarakuvio! Jeah, kyllä se Davey-boy osaa! Biisi tempaisee heti alusta lähtien kuuntelijan mukaansa ja kaikki etenee enemmän kuin sujuvasti. Bruce on todella hyvässä vireessä. Säkeistö on tosi hieno, puhumattakaan uskomattomasti kertsistä. Soolo-osuuskin on aivan mahtavaa kuultavaa, Dave on tosi hyvässä vireessä. Todella mahtava biisi ja jos edellisessä biisissä fiilis nousi korkealle, nyt se nousee sananmukaisesti kattoon asti! Ehdoton nopea Maiden-helmi, muiden joukossa ja täysien pisteiden arvoinen.
5
3. No More Lies
Hienosti, hieman hiljempaa lähdetään liikkeelle. Meikäläinenhän tunnetusti tykkää hienoista aloituksista, joten nyt mua taas hellitään. Kolmen kitaran harmoninen ja sujuvaakin sujuva yhteistyö on todella hienoa kuultavaa. Sitten viimeistään kun Bruce aloittaa laulamisen on tunnelma katossa. Ja oujeaa, tätä kertsiä!! Todella yksinkertainen, mutta sitäkin toimivampi ja iskevämpi. Tämä biisi todella toimii! Kuulostaa tosi hienolta. Ja puhumattakaan sitten tulevaa hienoja, erittäin hienoja sooloja. Mahtava biisi, mutta ehkä hieman yllätyksetön. Joo, ei tuo minkäänlaista uutta. Mutta pitäisikö siitä rankaista pisteiden vähennyksellä. Nojoo... ihan vähäsen. Mutta silti todella hieno biisi, toistaa vain liikaa itseään.
4½
4. Montségur
Jeeah!! Mahtipontisella riffittelyllä liikkeelle. Ja ennenkaikkea
raskaalla sellaisella! Juu, tästä mä tykkään! Mahtavn kuuloista! Säkeistö kuulostaa hienolta, todella hienolta, mutta mikään ei vedä vertoja sen jälkeen tulevaan mahtipontiseen kertsiin, todella mahtavaa. Ja tämä soolo! Sopii kuin nenä päähän. Mutta... mutta, mutta olin vain sanomassa, että tämä on mahtavan kuuloinen biisi, mutta miksi ei sitten täysä pisteitä? No, yksinkertaisesti jää taas se kuuluisa koukku puuttumaan. Ei muuta. Tosi hyvä biisi silti.
4
5. Dance Of Death
Noniin, siitä se eepos lähtee liikkeelle. Tästä biisistä olen aina pitänyt. Alku on taas kolmen kitaran ilmiömäisen hienoa harmoniointia. Sitten tuleekin mukaan jo Bruce ja muita soittimia ja tunnelma kasvaa tasaisesti biisin edetessä. Kunnes alkaa aivan toisenlainen osuus. Nyt se biisi vasta kunnolla alkaakin. Oi ja voi, tätä ilmiömäistä fiilistä ja tunnelmaa, mikä tästä biisistä heijastuu kilometrien päähän. Ja sitten alkaa ne meikäläisen suosikkiosuudet, eli soolot. Ja tässä biisissä ne ovat tunnetusti aivan ilmiömäiset. Mahtava eepos tämä biisi, yksi Maidenin parhaista pitkistä biiseistä ja samalla nimikkobiiseistä. Aivan uskomaton fiilis. Ehdottomasti levyn yksi monista helmistä ja parhaimmista biiseistä, ellei jopa paras. No, sitä ei tarvitse onneksi nyt päättää. Pääasia, että tämä on mahtava. Täydellinen.
5
6. Gates Of Tomorrow
Lord Of The Flies ja Tail Gunner ovat ne biisit, jotka tulevat ehdottomasti mieleen tämän biisin alkua kuunnellessa. Mahtava, heiman poikkeuksellinen alku kuitenkin ja mikä tärkeintä, toimiva sellainen. Säkeistökin toimii moitteitta ja kuulostaa tosi hyvältä, soundi on todella hyvä, samoin kertsi kuulostaa todella hyvältä. Mä olen aina pitänyt tästä biisistä. Ja ylipäänsä koko tämän levyn saundeista. Saundit ovat ehkä raskaammat kuin koskaan, tosin edellinen BNW on kyllä aika lähelle samanlainen. Mutta tämä biisi oli hyvä. Ei aivan ehkä klassikko, mutta turvallisen hyvä.
4-
7. New Frontier
Todella hyvin taas liikkeelle ja säkeistökin kuulostaa ihan perushienolta, mutta ehkäpä jokin jää puuttumaan tällä kertaa. Mutta sitten tuleekin tämän biisin ehdoton valtti, eli todella hieno kertosäe. Ja todella hieno soolo myös tässä biisissä. Mutta kokonaisuus ei ole aivan niin vahva, että ihan täydelliseen arvosanaan yllettäisiin, mutta ajoittain biisi kuulostaa heinompaakin hienommalta. Todella mahtavalta. Mutta ikävä tosiasia on se, että klassikoiden kastiin tästä ei aivan ole nousijaksi.
4
8. Paschendale
Noniin, nyt se alkoi jo. Tämän levyn toinen todellinen "eepos". Sotabiisejä Maidenilla tosin on jo paljon, mutta mikäs siinä, että niitä tulee lisää jos ne kaikki ovatkin näin hienoja. Aivan mahtavan mystinen ja uskomaton tunnelma tästäkin biisistä heijastuu. Varsinkin tästä alusta mä pidän yli kaiken. Ensin nikon tyylikäs ja hiljainen "naputtelu" peltiin, sitten hiljainen kitaramelodia, Brucen laulu ja...
BANG!!! Kun kerran soitin tätä mun kaverille se melkein säikähti. Ihan tosi! Minusta tuo on eräs Maidenin hienoimpia "räjähdyksiä" koskaan. Niitä on tosin aika paljon, joten niitä on siksi aika vaikea vertailla, mutta tämä kuulostaa ainakin joltain hyper-hienolta. Aivan samoin kuin koko biisi. Todellisia levyn helmiä, joita onkin jo todella paljon. Mahtava sota-eepos Maidenilta, minkä kruunaa sitten alkava instrumentaali ja soolo-osuus, jossa valehtelematta soitetaan koko levyn hienoimmat soolot, nimibiisin lisäksi. Fiilis on vähintäänkin jossain toisen asteen stratosfäärissä, niin hienolta tämä biisi kuulostaa. Kahdella sanalla sanottuna: täydellinen eepos.
5
9. Face In The Sand
Vou, kun taas kuulostaa niin hienolta! Perkele! Miten voikaan olla näin hieno aloitus?! Ja mitenköhän mulle tulee niin epäilyttävästi mieleen Blood Brothers tästä alun melodiasta? No, hittoako me siitä välitetään! Voihan aina vähän oman biisin ideaa lainata. Sitten kun säkeistö alkaa on pakko todeta, että fiilis valitettavasti laskee jonkin verran. Mutta ei mitenkään erityisen paljon. Mutta kuitenkin niin ratkaisevasti, ettei nyt mihinkään huippuarvosanaan ylletä. Mutta todella hyvään silti. Mutta sitten vielä kaikkien aikojen ensimmäinen noottini Nickon suuntaan: miksi helvetissä tuo tuplapedaalikokeilu?? Mienaan vaan, että... kun se ei toimi. Harmi vaan joudun pudottamaan sen takia arvosanan tyylikkäästä nelosesta, neljään miinukseen. Sen takia heikoin veto tähän mennessä.
4-
10. Age Of Innocence
Aah! Todella mystisen kuuloisesti liikkeelle. Mä tykkään myös tällaisista. Sitten Brucen laulu alkaa, eikä onneksi riko tunnelmaa vaan päinvastoin, syventää sitä. Sitten kun rummut ja raskaammat kitarat tulevat mukaan tunnelma pysyy vieläkin samana ja armoton kertsin odotus alkaa. Ja sieltä se tuleekin. Voi, miten hieno kertsi onkaan! Miksi tätä biisiä on parjattu?! Ja paskattu turhaan? Minusta tämä on oikein hieno biisi. Tai no... oikeastaan voisi sanoa, että kertsi ja ne instrumentaaliosuudet ovat biisin suola. Säkeistöt eivät henk. koht. miellytä niin paljon. Ja sitten tuleekin vielä ihan hauskan kuuloinen raskaampi kohta. Nojoo, ei tää silti levyn parhaimmistoon kuulu, mutta jotenkin mä pidän tosta kertosäkeestä. Vähän sama juttu, kuin esim. The Mercenaryn kohdalla. Mutta kertsi pelastaa paljon. Tosi hyvä biisi taas kerran.
4+
11. Journeyman
Ja sitten meillä onkin vielä se yksi siellä sokerina pohjalla. Mitäs tästä nyt alkuun sanoisi? Olin kyllä aika hämmentynyt, kun kuulin tämän ensimmäisen kerran. Jotenkin vaan mielessä oli, että kohta räjähtää ja lähdetään menemään oikein kunnolla. Mutta biisi vaan eteni ja eteni ja sitten yht'äkkiä loppui ja meikäläinen jäi huuli pyöreänä paikoilleen ja ajatteli, että "mitäs helvettiä?" Eihän... eihän Maiden tee tällaista musiikkia? No mutta... tosiasia kuitenkin oli, että pidin tästä biisistä aika järjettömästi. Todella mahtava akustinen balladi. Ja pidän vielä yhtä paljon. Tämä on ehdottomasti levyn parhaimpia biisejä ja samalla Maidenin tunnelmallisimpia biisejä. Kyllä ne Maidenin äijät osaa näköjään fiilistelläkkin (ollaanhan se nähty jo aiemminkin), mutta tämä nyt jos mikä viimeistään vahvistaa sen kylmän tosiasian. Todella hieno biisi. Täydellisen mahtava, ellen sanoisi. Mahtava päätös mahtavalle levylle ja samalla Maidenin parhaimpia levynlopetusbiisejä.
5
Keskiarvo levylle:
4,39
Huhhuh, kun tuli todella hyvä keskiarvo. Taitaa muuten mennä vitossijalle, heti tiukasti Powerslaven jälkeen. Mutta täytyy myöntää, että kyllä mä myös korkeaa keskiarvoa odotin, joten eipä tuo mikään erityinen yllätys ollut. Brave New World jäi siis taakse 0,09 pisteellä, eli ero kummankin 2000-luvun tuotoksen välillä on tosiaan pieni. BNW:n biisikokonaisuus ja arvosanojen yhtenäisyys heittää enemmän kuin DOD:lla, joten siitä varmaan tämä pienehkö ero levyjen keskiarvojen välillä. Mutta viides sija on todella kunnioitettava saavutus, ottaen huomioon, että arvostelematta enää X-levyt, joista ainakaan Virtualin en missään nimessä usko hätistävän ainakaan kärkinelikkoa. X-Factorista saattaa olla haastajaksi hyvän fiiliksen satuttua päälle, mutta jos kuitenkin katsotaan nekin ihan rauhassa, sitten kun teen niistä aikanaan arvostelun.
Ranking tähänmennessä:
1. Somewhere In Time
4,88
2. Seventh Son Of A Seventh Son
4,75
3. Piece Of Mind
4,50
4. Powerslave
4,44
5. Dance Of Death
4,39
6. The Number Of The Beast
4,31
7. Brave New World
4,30
8. Fear Of The Dark
4,29
9. Iron Maiden
4,28
10. Killers
4,20
11. No Prayer For The Dying
4,08
