No ei kyllä kyseinen genre iske, sori vaan pojat.
En ole koskaan moista örinää voinut sietää vaikka kuinka hyvin soittaisivat (saa haukkua).
Niin mielipiteensä kullakin.
Death Metal
Moderator: The Killer Krew
Nunslaughterilta ei ole tullut kuin kaksi kokopitkää vaikka ensimmäinen demo tuli jo vuonna 1987. Mutta, itse lähtisin liikkeelle siittä ensimmäisestä eli Hell's Unholy Fire - levystä. Vihaista paiskontaa alusta loppuun.DiTerlizzi wrote:Kiinnostus tuota bändiä kohtaan on minulla herännyt, kun monet ovat sitä hehkuttanee. Mikä levy kannattaisi heiltä ensimmäiseksi laittaa ostoslistalle? Tällähetkellä minulta ei löydy muita levyjä (tai itseasiassa 7'ep) kuin Centinex:sin kanssa tehty splitti.Lappis wrote:Jumaliste, unohdin ite mainita Nunslaughterin?! On kyllä kova bändi.
Myös bändin uusin levy Goat on hyvä sekin vaikka ei pärjää ensimmäiselle. Niin ja lopuksi voisin suositella kaikkia live - levyjä (Devil Metal, ja One night in hell), eipä niistä moitteen sanaa löydä.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Hivenen ku lukee, nii just tämmösten takia laitoin tonne alkuun maininnan, että jos ei genre kolahda, älkää sanoko mitään. Täällä olis sota, jos mää olisin jokaisen powermetal-bändin topikin alla dissaamassa ja huutelemassa. Eli ei nyt aleta provoamaan näissä musajutuissa kauheesti, eiks jee?Prodical Son wrote:No ei kyllä kyseinen genre iske, sori vaan pojat.
En ole koskaan moista örinää voinut sietää vaikka kuinka hyvin soittaisivat (saa haukkua).
Niin mielipiteensä kullakin.
"To be alive is more than just breathing"
Re: Death Metal
Veit sanat suustani. Hain pari biisiä ihan vaan kokeeksi netistä ja 1000eyes biisi iski ihan saamarin kovaa. Nyt on tuota biisiä tullut luukutettua vähintään joka toinen aamu töihin mennessä. Eli ei auta kuin lähteä levykauppaan! Mikä levy kannattaa ensimmäisenä hankkia?Clairvoyant wrote:Olen alkanut kiinnostua kyseisestä genrestä Deathin kautta.
Oon aina pitänyt Deathia täysin päättömänä örinämusiikkina, mutta muutaman kerran biisiä kuunneltuani aloin diggailla sitä aivan älyttömästi. Loistava bändi, ainakin näiden parin biisin perusteella. Siksi kiinnostusta onkin hankkia niiden levy.
You´ll take my life,
but I´ll take your´s too!
but I´ll take your´s too!
Re: Death Metal
Scream Bloody Gore!miinus wrote: Mikä levy kannattaa ensimmäisenä hankkia?
Bändin ensimmäinen kokopitkä on henkilökohtainen suosikki. Murskaavat riffit, vokaalit, rummut jne jne.
Varsinkin Chuckin brutaali vokalisointi ansaitsee erikoismaininnan ! Mutta jos kunnon mörinä ei iske
niin lähtisin liikenteeseen bändin myöhemmistä tuotoksista jotka ovat teknisempiä eivätkä
niin sairaan (loistavan) kuuloisia, vaikka kyllä sieltäkin raakuutta löytyy !
Symbolic on varma valinta (scream bloody goren lisäksi, heh) . Samaiselta levyltä löytyy tuon 1000
eyesin lisäksi kaikkien tuntema CRYSTAL MOUNTAIN!
Last edited by Gravehill on Sun Mar 20, 2005 18:58, edited 2 times in total.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Niin hyvä levy kun SBG onkin en suosittelisi sitä ensimmäisenä jos on tykästynyt Symbolicin biiseihin. Mieluummin Symbolicin lisäksi vaikka Sound Of Perseverance tai Individual Thought Patterns ensin. On lähempänä samaa tyyliä.
Ainakin minä jäin Deathin pauloihin kun ostin koko tuotannon alkaen uusimmasta vanhimpaan. Pikkaisen mentiin koko ajan rankempaan suuntaan laadun silti kärsimättä.
Leprosy on noussut suosikki Death-levyksi. Biisikolmikko Left To Die, Pull The Plug ja Open Casket on melkein parasta metallia mitä olen tähän päivään mennessä kuullut. Aivan järjettömän kovaa tavaraa.
Ainakin minä jäin Deathin pauloihin kun ostin koko tuotannon alkaen uusimmasta vanhimpaan. Pikkaisen mentiin koko ajan rankempaan suuntaan laadun silti kärsimättä.
Leprosy on noussut suosikki Death-levyksi. Biisikolmikko Left To Die, Pull The Plug ja Open Casket on melkein parasta metallia mitä olen tähän päivään mennessä kuullut. Aivan järjettömän kovaa tavaraa.
Jos Deathista puhutaan, silloin Mr. Lappiksen täytyy olla mukana keskusteluissa.
Scream Bloody Gore -87
Tuskin uppoaa vasta Deathiin tutusteneille ihmisille, varsinkaan, jos tutustuminen on tapahtunut teknisen Deathin parissa. Mutta tämä on kyllä täyden kympin levy. Murskaavat riffit, raivoa ja se Chuckin vokalisointi. Se pieksee vielä nykyäänkin kaikki tämänhetken vastaavat kilpailijat. Myös lyriikat kunnon gorekamaa. Ensimmäinen Deathmetal-levy, mikä on äänitetty Ns. Kaupallisesti.
Leprosy -88
Tämän kuulin vuonna -88 ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Tästä alkaa jo kuulemaan Chuckin nerouden biisintekijänä. Kertakaikkiaan toinen toistaan upeampia klassikkoriffejä levy täynnä. Myös Chuckin toinen tavaramerkki eli loistavat lyriikat alkavat tällä levyllä nostaa päätään. Mulle SE Deathin levy, nyt ja aina.
Spiritual Healing -90
Yleiseti ottaen Deathin Ns. välilevy. Biisit hakevat muotoaan teknisen kaman ja brutaalin kaman välissä. Ehkä Deathin heikoin albumi, mutta jokaisella toisella vastaavalla orkesterilla tämä levy olisi ylivoimaisesti paras. Kertoo vain Deathin tasosta. Lyriikat loistavia, Esim. Altering the Future. Toista kitaraa vinguttaa James Murphy. Eli ensimmäistä kertaa Deathin historiassa kuullaan loistavia sooloja muustakin kitarasta kuin Chuckin.
Human -91
Tässä levyssä yhdistyy deathmetallin rankkuus ja teknisyys täydellisesti. Nykyaikaisen deathmetallin yksi tärkeimmistä paalukivistä. Aloitusbiisi " Flattening of emotions" Vie jalat alta joka kerta. Maailman raskain biisi. Mukana myös Deathin ehkä tunnetuin viisu Suicide Machine ja Lack of Comprehensive. Lyriikat pelkkää timanttia, samoin soolot. Toisessa kitarassa siis tällä kertaa Paul Masvidal. Tunnetaan myös edesmenneestä Cynic-orkesterista. Sama orkesterin mies rummuissa eli Sean Reinert. Bassossa ensimmäistä kertaa Saduksen Steve DiGiorgio.
Tämä levy on deathmetallia parhaimmillaan.
Individual Thought Patterns -93
Deathin teknisen musiikin urahuippu. Biisit ovat vaikeita soittaa mutta kuulostavat helpoilta. Rummuissa Gene " Tuhatkäsi" Hoglan, kitarassa Andy Laroque ja bassossa itse Steve DiGiorgio. Tällä levyllä on maailman hienoimmat bassokuviot. Tältä basson pitää metallissa kuulostaa. Ns. Superkokoonpano tällä levyllä siis ja jälki on sen mukaista. Toinen toistaan hämmästyttävimpiä biisejä, joihin ei ajan hammas kykene. Tunnetuin levyn biisi ehkä The Philosopher. Lyriikat, jälleen kerran, silkkaa namua.
Symbolic -95
Tälle levylle biisit ovat ehkä hivenen yksinkertaistuneet verrattuna edelliseen levyyn. Toki, puhutaan edelleen Deathista eli ei näitä biisejä soita kukaan amatööri. Puhdas tappolevy. Avausraita Symbolic kertoo pelin hengen ja pelihän on deathmetal. Ei voi kuin ihmetellä, mistä Chuck aikoinaan ammensi ideansa näihin tapporiffeihin. Rummuissa edelleen Tuhatkäsi-Hoglan. Kitarassa joku tuntematon Chuckin koulukaveri ylä-asteelta. Tarina kertoo, että Chuck etsi kuumeisesti kitaristia, muisti tämän hepun kouluajoiltaan ja päätti vain soittaa. " Moro, täällä Chuck. Olis nauhotukset edessä, soitatko vielä kitaraa? Hyvä. Tule studioon soittamaan!".
. Ja mies tuli. Vallan persoonallisella tyylillä soolot soittaakin, mikä on vain hyvä asia.
Kuten Human, myös todellinen merkkipaalu
The sound of perseverance -98
Jos joku levy ilmestyessään löi mua turpaan ensi kuuntelulla, se on tämä. Käsittämättömät rumpuintrot, Chuckin kitarataiturointi, riffi liikkeelle ja sit....Chuckin ääni?! Meinasin tuolilta tippua:" Jumalauta?! Onko toi Schuldiner?!". Chuckhan se ja miehen ääni on tällä levyllä parasta antia sit Scream Bloody Goren. Käsittämättömän vihaista tulkintaa, mistä paras esimerkki levyn tunnetuin biisi, jo legendan statukseen Lahdessa noussut " Spirit Crusher". Sitä kertosäettä... Ja tältä levyltä löytyy siis se Judas Priestin Painkiller-cover. Suosittelen kaikille Priestin ystäville, Chuckin tulkinta ei jätä ketään kylmäksi...
Tämä on kunnianhimoisin Deathin levy ITP:n kanssa. Progea paikoitellen mutta Chuckilla oli käsittämätön kyky saada vaikeimmatkin biisit toimimaan. Mutta kyllä tämä levy vaati muutaman kuuntelun avautuakseen. Eli vaikein Deathin levy oli itselleni. Mutta paranee vieläkin, tänä päivänä, joka kuuntelulla.
Chuck jälleen etsi muusikkoja tälle levylle. Rumpali löytyi seuraavasti: Chuck oli istunut paikallisessa kahvilassa sumpilla, lukien Metal Hammeria samalla. Mr. Christy oli kävellyt sisään, huomannut Chuckin ja kysynyt välittömästi:" Olet Chuck Schuldiner? Etsit kuulemma rumpalia? Tässä olisi yksi.". Mr. Schuldiner oli luonnollisesti hivenen hymyillyt itsekseen tyyliin " Ai sä vaan tuut ja soitat meidän kaikki biisit tosta vaan". Noh, biisilista sovittiin, paikka sovittiin, Etc. Näissä reeneissä Chuck oli kuulemma muutaman minuutin soiton jälkeen vain katsonut taakseen kohti Richard Christya ja ajatellut" ei jumalauta mikä rumpali?!". Ja näin siis Mr. Christy sai pestin. Itsevarmuus ei ole aina pahasta.
Death oli käsittämättömän kova bändi. Aina, kun muut bändit luulivat julkaisseensa jotain kovaa ja innovatiivista, tuli ulos uusin Death-tuotos, mikä palautti aina kaikki muut lähtöpisteeseen. Chuck teki, muut seuras. Poikkeuksena, ainoana sellaisena, Morbid Angel.
Valitettavasti se menee aina niin, että pientä ydinryhmää lukuunottamatta juuri kukaan ei löydä bändiä vasta kuin sen kuoleman jälkeen. Niin myös tässäkin tapauksessa. Mutta hyvä että ihmiset löytää edes joskus. Musiikki ei kuole koskaan. Ja jos joku ei tiedä, Chuck siis kuoli aivokasvaimeen vuonna 2001, 13.12. Mies oli syntynyt -67 eli hivenen päälle kolmikymppisenä tuli kuolema. Pitkän taistelun jälkeen. Oli jo kuulemma toipumassa mutta sit tuli noutaja nimeltään viikatemies eli Death. Ironista melkein...Voin sanoa, että silloin Mr. Lappis oli herkkä, otti kännit ja tirautti Torven tiskillä kännissä kyyneleen Chuckin muistolle.
Nimim. Fani sice -88
Rest in peace Chuck. Hail To GOD!
Lisäinfoa Deathin virallisilta sivuilta www.emptywords.org
Sieltä löytyy kaikki tarvittava, myös Deathin viralliset musavideot. Ovat siis vapaasti imutettavissa. Jane Schuldiner on mukana sívuston kehittämisessä ja kertoo uusimpia kuulumisia aina tarvittaessa. Kyseessä siis Jumalan äiti.
Let the metal Flow!
Edit: Typo-korjailua
Scream Bloody Gore -87
Tuskin uppoaa vasta Deathiin tutusteneille ihmisille, varsinkaan, jos tutustuminen on tapahtunut teknisen Deathin parissa. Mutta tämä on kyllä täyden kympin levy. Murskaavat riffit, raivoa ja se Chuckin vokalisointi. Se pieksee vielä nykyäänkin kaikki tämänhetken vastaavat kilpailijat. Myös lyriikat kunnon gorekamaa. Ensimmäinen Deathmetal-levy, mikä on äänitetty Ns. Kaupallisesti.
Leprosy -88
Tämän kuulin vuonna -88 ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Tästä alkaa jo kuulemaan Chuckin nerouden biisintekijänä. Kertakaikkiaan toinen toistaan upeampia klassikkoriffejä levy täynnä. Myös Chuckin toinen tavaramerkki eli loistavat lyriikat alkavat tällä levyllä nostaa päätään. Mulle SE Deathin levy, nyt ja aina.
Spiritual Healing -90
Yleiseti ottaen Deathin Ns. välilevy. Biisit hakevat muotoaan teknisen kaman ja brutaalin kaman välissä. Ehkä Deathin heikoin albumi, mutta jokaisella toisella vastaavalla orkesterilla tämä levy olisi ylivoimaisesti paras. Kertoo vain Deathin tasosta. Lyriikat loistavia, Esim. Altering the Future. Toista kitaraa vinguttaa James Murphy. Eli ensimmäistä kertaa Deathin historiassa kuullaan loistavia sooloja muustakin kitarasta kuin Chuckin.
Human -91
Tässä levyssä yhdistyy deathmetallin rankkuus ja teknisyys täydellisesti. Nykyaikaisen deathmetallin yksi tärkeimmistä paalukivistä. Aloitusbiisi " Flattening of emotions" Vie jalat alta joka kerta. Maailman raskain biisi. Mukana myös Deathin ehkä tunnetuin viisu Suicide Machine ja Lack of Comprehensive. Lyriikat pelkkää timanttia, samoin soolot. Toisessa kitarassa siis tällä kertaa Paul Masvidal. Tunnetaan myös edesmenneestä Cynic-orkesterista. Sama orkesterin mies rummuissa eli Sean Reinert. Bassossa ensimmäistä kertaa Saduksen Steve DiGiorgio.
Tämä levy on deathmetallia parhaimmillaan.
Individual Thought Patterns -93
Deathin teknisen musiikin urahuippu. Biisit ovat vaikeita soittaa mutta kuulostavat helpoilta. Rummuissa Gene " Tuhatkäsi" Hoglan, kitarassa Andy Laroque ja bassossa itse Steve DiGiorgio. Tällä levyllä on maailman hienoimmat bassokuviot. Tältä basson pitää metallissa kuulostaa. Ns. Superkokoonpano tällä levyllä siis ja jälki on sen mukaista. Toinen toistaan hämmästyttävimpiä biisejä, joihin ei ajan hammas kykene. Tunnetuin levyn biisi ehkä The Philosopher. Lyriikat, jälleen kerran, silkkaa namua.
Symbolic -95
Tälle levylle biisit ovat ehkä hivenen yksinkertaistuneet verrattuna edelliseen levyyn. Toki, puhutaan edelleen Deathista eli ei näitä biisejä soita kukaan amatööri. Puhdas tappolevy. Avausraita Symbolic kertoo pelin hengen ja pelihän on deathmetal. Ei voi kuin ihmetellä, mistä Chuck aikoinaan ammensi ideansa näihin tapporiffeihin. Rummuissa edelleen Tuhatkäsi-Hoglan. Kitarassa joku tuntematon Chuckin koulukaveri ylä-asteelta. Tarina kertoo, että Chuck etsi kuumeisesti kitaristia, muisti tämän hepun kouluajoiltaan ja päätti vain soittaa. " Moro, täällä Chuck. Olis nauhotukset edessä, soitatko vielä kitaraa? Hyvä. Tule studioon soittamaan!".
. Ja mies tuli. Vallan persoonallisella tyylillä soolot soittaakin, mikä on vain hyvä asia.Kuten Human, myös todellinen merkkipaalu
The sound of perseverance -98
Jos joku levy ilmestyessään löi mua turpaan ensi kuuntelulla, se on tämä. Käsittämättömät rumpuintrot, Chuckin kitarataiturointi, riffi liikkeelle ja sit....Chuckin ääni?! Meinasin tuolilta tippua:" Jumalauta?! Onko toi Schuldiner?!". Chuckhan se ja miehen ääni on tällä levyllä parasta antia sit Scream Bloody Goren. Käsittämättömän vihaista tulkintaa, mistä paras esimerkki levyn tunnetuin biisi, jo legendan statukseen Lahdessa noussut " Spirit Crusher". Sitä kertosäettä... Ja tältä levyltä löytyy siis se Judas Priestin Painkiller-cover. Suosittelen kaikille Priestin ystäville, Chuckin tulkinta ei jätä ketään kylmäksi...
Tämä on kunnianhimoisin Deathin levy ITP:n kanssa. Progea paikoitellen mutta Chuckilla oli käsittämätön kyky saada vaikeimmatkin biisit toimimaan. Mutta kyllä tämä levy vaati muutaman kuuntelun avautuakseen. Eli vaikein Deathin levy oli itselleni. Mutta paranee vieläkin, tänä päivänä, joka kuuntelulla.
Chuck jälleen etsi muusikkoja tälle levylle. Rumpali löytyi seuraavasti: Chuck oli istunut paikallisessa kahvilassa sumpilla, lukien Metal Hammeria samalla. Mr. Christy oli kävellyt sisään, huomannut Chuckin ja kysynyt välittömästi:" Olet Chuck Schuldiner? Etsit kuulemma rumpalia? Tässä olisi yksi.". Mr. Schuldiner oli luonnollisesti hivenen hymyillyt itsekseen tyyliin " Ai sä vaan tuut ja soitat meidän kaikki biisit tosta vaan". Noh, biisilista sovittiin, paikka sovittiin, Etc. Näissä reeneissä Chuck oli kuulemma muutaman minuutin soiton jälkeen vain katsonut taakseen kohti Richard Christya ja ajatellut" ei jumalauta mikä rumpali?!". Ja näin siis Mr. Christy sai pestin. Itsevarmuus ei ole aina pahasta.
Death oli käsittämättömän kova bändi. Aina, kun muut bändit luulivat julkaisseensa jotain kovaa ja innovatiivista, tuli ulos uusin Death-tuotos, mikä palautti aina kaikki muut lähtöpisteeseen. Chuck teki, muut seuras. Poikkeuksena, ainoana sellaisena, Morbid Angel.
Valitettavasti se menee aina niin, että pientä ydinryhmää lukuunottamatta juuri kukaan ei löydä bändiä vasta kuin sen kuoleman jälkeen. Niin myös tässäkin tapauksessa. Mutta hyvä että ihmiset löytää edes joskus. Musiikki ei kuole koskaan. Ja jos joku ei tiedä, Chuck siis kuoli aivokasvaimeen vuonna 2001, 13.12. Mies oli syntynyt -67 eli hivenen päälle kolmikymppisenä tuli kuolema. Pitkän taistelun jälkeen. Oli jo kuulemma toipumassa mutta sit tuli noutaja nimeltään viikatemies eli Death. Ironista melkein...Voin sanoa, että silloin Mr. Lappis oli herkkä, otti kännit ja tirautti Torven tiskillä kännissä kyyneleen Chuckin muistolle.
Nimim. Fani sice -88
Rest in peace Chuck. Hail To GOD!
Lisäinfoa Deathin virallisilta sivuilta www.emptywords.org
Sieltä löytyy kaikki tarvittava, myös Deathin viralliset musavideot. Ovat siis vapaasti imutettavissa. Jane Schuldiner on mukana sívuston kehittämisessä ja kertoo uusimpia kuulumisia aina tarvittaessa. Kyseessä siis Jumalan äiti.
Let the metal Flow!
Edit: Typo-korjailua
Last edited by Lappis on Fri Jul 09, 2004 16:07, edited 1 time in total.
"To be alive is more than just breathing"
-
Clairvoyant
- Roudari
- Posts: 470
- Joined: Tue Jan 13, 2004 11:17
- Location: Hyvinkää
No nyt on hommattu Deathin Symbolic ja Sound of Perseverance on matkalla CDONesta. Symbolic on muuten aivan helvetin upea levy, lähes täydellinen, kuulostaa paremmalta joka kuuntelun jälkeen. Tämä nousee kyllä mun all time fav. albumeihin top 10 listalle, ostakaa, jokainen, joka vähänkin Death metallia diggaa, on nimittäin sen verran jumala levy.
Lisäksi olen alkanut kuuntelemaan Morbid Angelia, Malevolent Creationia, sekä Possessedia. Morbid Angel on helvetin kovaa Death metallia, kuvaa genreä hyvin. Hankintalistalle tuli nyt ainakin Blessed Are the Sick, sekä Malevolentin The Will To Kill, ja miksei se Possessedin debyyttikin?
Death-Metalliin kannattaa kyllä tutusta, aivan loistokamaa!
Lisäksi olen alkanut kuuntelemaan Morbid Angelia, Malevolent Creationia, sekä Possessedia. Morbid Angel on helvetin kovaa Death metallia, kuvaa genreä hyvin. Hankintalistalle tuli nyt ainakin Blessed Are the Sick, sekä Malevolentin The Will To Kill, ja miksei se Possessedin debyyttikin?
Death-Metalliin kannattaa kyllä tutusta, aivan loistokamaa!
I believe in nothing, least of all in the word of shit
So hide in your shroud of urine, because I can't take the smell of it
- Exodus- Shroud Of Urine -
So hide in your shroud of urine, because I can't take the smell of it
- Exodus- Shroud Of Urine -
^^^Kiitoksia Lappis mahtavasta paketista! Tuli hommattua tuo Symbolic, mutta en ole vielä ehtinyt sitä kuunnella. Jos joku olisi tullut sanomaan vuosi sitten mulle, että sä tuut ens kesänä ostamaan Deathin levyn niin olisin todennäköisesti nauranut päin näköä. No, näin se maailma heittelee.
You´ll take my life,
but I´ll take your´s too!
but I´ll take your´s too!
^ Kuuntele muutaman kerran levy läpi ajatuksella ja keskittyen ja tulehan antamaan kommenttisi kyseisestä lätystä. Deathin levyihin ei kannata tutustua ihan taustamusiikki-periaatteella. Sen verran kinkkistä matskua paikoitellen.
Kiinnitä huomio eritoten sooloihin. Symbolicillä soolot ovat pelkkää tunnetta.
NP- Symbolic
Kiinnitä huomio eritoten sooloihin. Symbolicillä soolot ovat pelkkää tunnetta.
NP- Symbolic
"To be alive is more than just breathing"
-
KingOfTwilight
- Viikonloppusoturi
- Posts: 254
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:08
- Location: Jääli, Oulu
Tämä meni nyt vähän Death-keskusteluksi mutta eipä se mitään 
Tänään olen kuunnellut ahkerasti Human:ia ja se taitaa nousta Deathin levyistä ykköseksi. Tuplat jytisee kivasti ja kitarat sahaa tosi hyvin niiden tahtiin, siitä minä tykkään
Together As Onen alku kertoo kaikki asiat mistä minä tässä levyssä pidän.
Ainiin, vielä piti mainita tuo psykedeliapläjäys "Cosmic Sea", sekään ei ole lainkaan hassumpi
Tänään olen kuunnellut ahkerasti Human:ia ja se taitaa nousta Deathin levyistä ykköseksi. Tuplat jytisee kivasti ja kitarat sahaa tosi hyvin niiden tahtiin, siitä minä tykkään
Together As Onen alku kertoo kaikki asiat mistä minä tässä levyssä pidän.
Ainiin, vielä piti mainita tuo psykedeliapläjäys "Cosmic Sea", sekään ei ole lainkaan hassumpi
Heh, vasta muutama päivä sitten sanoin, ettei Death Metal maistu samalla lailla kun pari vuotta sitten. Sitten kuuntelin pari kertaa läpi Death Angelin The Art of Dyingin ja Deiciden Scars of the Crucifixin ja täytyy sanoa, että mielipide on vaihtunut. Kaikki, jotka vähänkin Death Metallista pitävät, niin hommatkaa nuo kaksi levyä.
-
NightTrain
- Viikonloppusoturi
- Posts: 298
- Joined: Tue Jan 06, 2004 19:18
- Location: Joensuu
Tuon Lappiksen esitelmän ja väsymättömän hehkuttamisen jälkeen päätin imutella tutustumismeilessä vähän tuota paljonpuhuttua Deathia. Klasun legendaarisessa Metalliliitossa olen "joutunut" kuuntelemaan örinää ja murinaa viikoittain, mutta neljän vuoden aikana yhtään mielenkiintoista tai kuuntelukelpoista bändiä ei ole kuologenressä tullut vastaan.
Death (bändi) ei sen sijaan ole tusinan MP3:n perusteella ainoastaan kuuntelukelpoista, vaan aivan helvetin kovaa matskua. Eli vähän sama homma minulla kun miinuksella, en olisi koskaan uskonut minkään death metal bändin kolahtavan näin kovaa. Riffit ovat täyttä rautaa ja muutenkin osaavia muusikoita tuntuisi bändiin eksyneen. Mahtavaa kuultavaa.
Seuraavan levyrahani satsaan kokonaan Deathiin, heh.
Schuldiner vaikutti kuulemma myös Control Denied -nimikkeen alla? Informaatiota?
Death (bändi) ei sen sijaan ole tusinan MP3:n perusteella ainoastaan kuuntelukelpoista, vaan aivan helvetin kovaa matskua. Eli vähän sama homma minulla kun miinuksella, en olisi koskaan uskonut minkään death metal bändin kolahtavan näin kovaa. Riffit ovat täyttä rautaa ja muutenkin osaavia muusikoita tuntuisi bändiin eksyneen. Mahtavaa kuultavaa.
Seuraavan levyrahani satsaan kokonaan Deathiin, heh.
Schuldiner vaikutti kuulemma myös Control Denied -nimikkeen alla? Informaatiota?
Kissa on isompi kuin päästäinen.
Chuck oli aikeissa pistää pisteen Deathin toiminnalle jo Symbolicin jälkeen ja soittaa samaa teknistä meteliä Control Denied nimen alla tosin. Nuclear Blastilta tuli sopimusta mutta se myös velvoitti tekemään sen viimeisen Deathin eli The Sound Of Perseverance. Noh, se levy tehtiin ja vihoviimeinen kiertue Deathin nimissä myös hoidettiin. Heti vuonna 1999 tuli sitten eka Control Denied "The Fragile Art Of Excistence". Itse en ole tuohon pahemmin edes tutustunut (levy puuttuu vielä) mutta sen pitäisi jatkaa siitä mihin Perseverance päätti. CC:ssä on myös eri vokalisti, Chuck ei hoida niitä hommia, ainoastaan kitara.NightTrain wrote:Schuldiner vaikutti kuulemma myös Control Denied -nimikkeen alla? Informaatiota?
Toinen Control Denied levy ehdittiin pistää jo suunnittelypöydälle ja tekovaiheeseen ennen Chuckin kuolemaa. Saa nyt nähdä tuleeko sieltä koskaan ulos mitään...
Lappis varmaan jakaa propagandaa enemmän ja paremman infon kera.
^ Juu, eli Chuckin haave aina oli tehdä Death-musaa puhtailla vokaaleilla a'la Priest, Maiden Etc. Voi tulla monelle yllätyksenä, Mutta Chuck oli tolkuton Maiden-fani. Legenda kertoo, että Individualin nauhoituksissa Chuck oli oikein masentunut, ku Scott Burns vinkkas että " Chuck, pitäs murista vokaalit purkkiin!". Chuck olis aina halunnu Deathista Maiden-tyylisen bändin. Eli samaa musaa mitä Death on mutta puhtailla vokaaleilla. Ja aasinsilta...
CONTROL DENIED
Lopultakin Chuck pääsi tavoitteeseeen. Mariner kertoi oikein asiat yllä, se vaan, että Death laitettiin telakalle Control Deniedin ajaksi. Chuck halusi olla vain biisintekijä, soolokitaristi. Ei vokalisti.
Ironista, CD:n levy ilmestyi vuonna -99 ja levyn nimi on The Fragile art of existence. Ai miksi ironista? Koska noi biisit on Chuck tehnyt ennen Symbolicin biisejä, sanat myös. Ja miten Chuckin kävikään? Mies ennusti oman kohtalonsa...The Fragile art of existence...
Toinen levy, " When man and machine collide" saatiin valmiiksi ennen Chuckin kuolemaa. Mies oli sairaalassa hehkutellu uusia riffejä Steve DiGiorgiolle ja Steve oli otettu. Kuulemma tolkuttoman kovaa kamaa. Chuck myös ehti äänittää omat kitaransa ennen kuolemaansa.
Homman nimi on se, että Schuldinerin perikunta tappelee oikeuksista. DiGiorgio ja kumppanit odottaa vain lupaa päästä viimeistelemään levy. Sitä lupaa on odoteltu jo n. 3 vuotta. Ja perikunta sun muut jatkaa tappelua....
Mielenkiinnolla odotan, miten käy.
Ainoat viralliset kuulumiset asiaan liittyen löytyy myös www.emptywords.org :sta.
" Support Music, Not rumours!".
Yksi Chuckin kuolemattomia kommentteja
CONTROL DENIED
Lopultakin Chuck pääsi tavoitteeseeen. Mariner kertoi oikein asiat yllä, se vaan, että Death laitettiin telakalle Control Deniedin ajaksi. Chuck halusi olla vain biisintekijä, soolokitaristi. Ei vokalisti.
Ironista, CD:n levy ilmestyi vuonna -99 ja levyn nimi on The Fragile art of existence. Ai miksi ironista? Koska noi biisit on Chuck tehnyt ennen Symbolicin biisejä, sanat myös. Ja miten Chuckin kävikään? Mies ennusti oman kohtalonsa...The Fragile art of existence...
Toinen levy, " When man and machine collide" saatiin valmiiksi ennen Chuckin kuolemaa. Mies oli sairaalassa hehkutellu uusia riffejä Steve DiGiorgiolle ja Steve oli otettu. Kuulemma tolkuttoman kovaa kamaa. Chuck myös ehti äänittää omat kitaransa ennen kuolemaansa.
Homman nimi on se, että Schuldinerin perikunta tappelee oikeuksista. DiGiorgio ja kumppanit odottaa vain lupaa päästä viimeistelemään levy. Sitä lupaa on odoteltu jo n. 3 vuotta. Ja perikunta sun muut jatkaa tappelua....
Mielenkiinnolla odotan, miten käy.
Ainoat viralliset kuulumiset asiaan liittyen löytyy myös www.emptywords.org :sta.
" Support Music, Not rumours!".
Yksi Chuckin kuolemattomia kommentteja
"To be alive is more than just breathing"
Aziaa! Death is GOD!NightTrain wrote:Tuon Lappiksen esitelmän ja väsymättömän hehkuttamisen jälkeen päätin imutella tutustumismeilessä vähän tuota paljonpuhuttua Deathia. Klasun legendaarisessa Metalliliitossa olen "joutunut" kuuntelemaan örinää ja murinaa viikoittain, mutta neljän vuoden aikana yhtään mielenkiintoista tai kuuntelukelpoista bändiä ei ole kuologenressä tullut vastaan.
Death (bändi) ei sen sijaan ole tusinan MP3:n perusteella ainoastaan kuuntelukelpoista, vaan aivan helvetin kovaa matskua. Eli vähän sama homma minulla kun miinuksella, en olisi koskaan uskonut minkään death metal bändin kolahtavan näin kovaa. Riffit ovat täyttä rautaa ja muutenkin osaavia muusikoita tuntuisi bändiin eksyneen. Mahtavaa kuultavaa.
Seuraavan levyrahani satsaan kokonaan Deathiin, heh.
Schuldiner vaikutti kuulemma myös Control Denied -nimikkeen alla? Informaatiota?
"To be alive is more than just breathing"
-
tailgunner
- Hang-Around
- Posts: 143
- Joined: Sun Apr 04, 2004 20:10
- Location: joensuu
Deathin Symbolic levy kannattaa ehdottomasti ostaa tutustumiseksi. Itse aloitin tuolla ja nyt setä tahtoo lisää Deathin levyjä. En osaa mitään muuta lisätä tuohon Lappiksen kommentiin levystä.
GLAM stands for Gay LA Metal. I mean, if you have to dress up like a chick on stage to get people comin to check you out, you gotta ask yourself. First, you got unsolved issues. Second off, is your music really that good? -Dave Mustaine
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Sehän on Lappis aloittanut täällä oikean lumivyöryn... Olisiko Death-forum mitään vai onko sellainen kenties olemassa ?
Meikäläinen äänitti tuon Scream Bloody Goren älppäriltä silloin joskus 1987. Muutama vuosi tuli ihmeteltyä mitä tämä on ja viimeiset 15 vuotta on saanut olla rauhassa. Samalta ajalta löytyy myös Morbid Angelia ja Possessedin olikos se nyt Seven Churches ym. Useampi vuosi tuli luukutettua 80-luvulla kun olin nuori ja vihainen. Sitten pyörä pyörähti ja innostus meni ohi, eikä ole jostain syystä palannut
Viime aikoina DeathMetal kuunteluni on rajoittunut lähinnä radioon (Metalliliitto) ja aina välillä on tullut vastaan erittäin mielenkiintoisia sävelkulkuja. Koska itse pidän kuitenkin nykyään "normaalista" laulusta yli kaiken, on tämä laji kaikkien ymmärtämästä syystä jäänyt vähemmälle.
Kun nyt on 21 vuotta tullut heavyn eri tyylilajien kanssa pulattua niin jälkeenpäin tarkastellen on aika hauskaa huomata, millä tavalla oma maku on muuttunut vuosien saatossa. Ehkäpä siinä oppii jotain itsestään ?
Meikäläinen äänitti tuon Scream Bloody Goren älppäriltä silloin joskus 1987. Muutama vuosi tuli ihmeteltyä mitä tämä on ja viimeiset 15 vuotta on saanut olla rauhassa. Samalta ajalta löytyy myös Morbid Angelia ja Possessedin olikos se nyt Seven Churches ym. Useampi vuosi tuli luukutettua 80-luvulla kun olin nuori ja vihainen. Sitten pyörä pyörähti ja innostus meni ohi, eikä ole jostain syystä palannut
Viime aikoina DeathMetal kuunteluni on rajoittunut lähinnä radioon (Metalliliitto) ja aina välillä on tullut vastaan erittäin mielenkiintoisia sävelkulkuja. Koska itse pidän kuitenkin nykyään "normaalista" laulusta yli kaiken, on tämä laji kaikkien ymmärtämästä syystä jäänyt vähemmälle.
Kun nyt on 21 vuotta tullut heavyn eri tyylilajien kanssa pulattua niin jälkeenpäin tarkastellen on aika hauskaa huomata, millä tavalla oma maku on muuttunut vuosien saatossa. Ehkäpä siinä oppii jotain itsestään ?
Nykyään melkein kaikki on jännää.