Bruce Dickinson levyarvostelut osa 3: Skunkworks

[Summerganon]

Huh huh, kyllä nykyään iskee Skunkworks ja kovaa. On iskenyt jo ainakin puoli vuotta lähes yhtä kovaa, kuin tuo Kolmen Suora. Brucen äänenäkäyttö on mahtavaa ja jopa kahden levyn julkaisun bonusbiiseistä löytyy hienoa materiaalia, esim. Re-Entry, joka toimisi ehkä vähän paremmin muhkeammilla (Maidenmaisemmilla...) soundeilla ja vähän potkua lisäämällä. Toisaalta, se tappaisia tuon country-hengen.

Ainoat heikot biisit itse albumilta ovat I Will Not Accept The Truth ja Headswitch. Skunkworks Livellä Bruce kyllä laulaa ensiksi mainitun korkeat kohdat aika hienosti. Albumillakin toki, mutta fiilis puuttuu. Back From The Edge, Inertia, Solar Confinement, Dreamstate, Innerspace ja Strange Death ovat parhautta, pari lähes yhtä kovaa eivät hiihdä kovin kaukana perässä. Kaksi huonoa kappaletta jo mainitsinkin.

Loistava albumi.

[Lane]

Löin nelosen tauluun. Upea levy, joka on sopivan erilainen Brucelta. Hienoa työtä, todella enkkulainen fiilis lätyllä. Kuka muistaa keikoilta Brucen ihanat pyöräilyshortsit tyyliin Axl Rose?

[scorpions]

Bruce Dickinson Interview & Live - Stuttgart, Germany05.08.1996.
http://www.youtube.com/watch?v=AZZmynGZ_zY" onclick="window.open(this.href);return false;

[Summerganon]

^Ohhoh, harvemmin on tuon aikakauden livepätkiä silmille pomppinut, siis ihan Skunkworks-livevetoja, ei Dickinson & Dickson akustisten kanssa pubissa/kaupassa tms.

[scorpions]

Seuraavanlaisia arkiston aarteita putkahtanut nettiin!

Bruce Dickinson - interview + inertia acoustic at Jyrki
http://www.youtube.com/watch?v=ohVlNJI75OQ" onclick="window.open(this.href);return false;

Bruce Dickinson - Inertia acoustic + interview @ top 40 lista
http://www.youtube.com/watch?v=KeMn_bv3WWA" onclick="window.open(this.href);return false;

[scorpions]

STORM THORGERSEN (1944-2013) RIP
CHRIS DALE'S METAL MELTDOWN1 May 2013

http://www.metaltalk.net/columns/20100835.php

[Identity]

5. Dickinsonin paras soolo levy, ei yhtään huonoo biisiä. Aika timanttia alusta loppuun.

[Jupi]

5. Dickinsonin paras soolo levy, ei yhtään huonoo biisiä. Aika timanttia alusta loppuun.

No huh! No, kukin tyylillään.
Ei siinä, munkin mielestä Skunkworks on kyllä hyvä levy (4/5) ja monet remasterin bonuslevyn biiseistä ovat kans tosi rullaavia, mutta The Chemical Wedding on kokonaisuutena niin jäätävä että sille ei haastajia Dickinson muista levyistä löydy.Skunkworksilla on tosin hienompi kansi.

Mitäs porukka muuten tykkää Skunkworksien The Prisoner -vedosta? Mun mielestä kyseinen esitys on aivan täyttä priimaa, aivan ässä meininki!

[IndianaJones]

^ Eikö tuossa sanottu, että levy on kirjoittajan mielestä vasta viidenneksi paras Dickinson levy? Näin mie sen ainakin luen...

Itse Skunkworksia, tai mitään muutakaan Brucen soolomatskua en ole kyllä kuunnellut pitkään aikaan, seuraavaa kierrosta odotellessa. Skunkworks oli kyllä positiivinen yllätys, kun vertasi itse levyä ja siitä kuultuja mielipiteitä. Ei ihan sataprosenttisesti meikäläisen ominta diggailualuetta musiikillisesti, mutta hyviä biisejä silti ovat. Accident of Birth taas jäi pettymykseksi samasta syystä: levyä hehkutetaan Brucen parhaaksi, vaan ei kyllä toiminut mulle niin hyvin. Chemical Wedding tosiaan se paras hetki.

[On the worlds hands]

Skunkworkskin kun onnistui tässä männä viikolla juhlimaan kolmekymppisiä, lienee lyhyesti syytä todeta että onpahan vuan suorastansa maanmainio plättynen. Oikeastaan kunnolla alkanut arvostamaan vasta nyt kun cd-soundeilla kuullut viitisen kuukautta, kannatti ehdottomasti marssia syyskuun 20.päivänä Tampereen äxään ihmettelemään mitä sitä niinsanotusti kalatiskiltä löytäisi.

Sitä mieltä toki olen ollut jo vuosia että itse soundit, siis jopa ilman cd-laatua, ja laulu on huippuluokkaa ja ehkä jopa parasta koko miehen soolotuotannossa. Lisäksi tuo futuristinen kansilehtinen on huikea ja se ei saa rypistyä sitten vähääkään. Jos itse levyn sisältöön mennään niin ainoa vähän pliisu veisu on tuo Headswitch, ja kakkoslevynkin ekstroista löytyy niinikään maanmainiota kamaa vaikka tuo Italian drummer -vitsi vanheneekin aika nopeasti. Re-Entry ja Rescue Day olisivat ehdottomasti kuuluneet itse pitkäsoitolle.

Kun Bruce seuraavan kerran saapuu soolokiertueen merkeissä Eurooppaan, niin saa kyllä luvan esittää ainakin kaksi rallia tältä albumilta ja kaivamaan arkistoista kun nyt tuo pää on saatu avattua parin vuosikymmenen soolorintaman hiljaiselon tiimoilta. Harmi että kriitikot niin penseästi suhtautuivat tähän pitkäsoittoon silloin ysikuus, Bruce taisi itsekin surkutella ysärin lopulla että nyt kun kehuja satelee niin missähän nuo ylistävät äänet olivat julkaisun aikoihin. Vaikka epävarmuuksia ehkä olikin musiikin ulkopuolella noihin aikohiin, niin itse levyltä sellaisia ei saata aistia sitten millään.

Sanotaan kokonaisarvosanaksi vahva kasi kymmenestä. Ei se nyt Tattoeed Millionairelle pärjää, mutta mikä pärjäisi (vastarannan kiiskenä on hyvä olla).

[Pertti Keinonen]

^Strange Death in Paradise olisi hienoa saada settiin mukaan, vaikka en tosin ole ihan varma, että miten toimisi keikoilla. Alun hidas osiohan saattaa olla melkoinen kuselle & kaljalle -efektin aiheuttava spektaakkeli, mutta henkilökohtaisesti tämä on paras biisi albumilta. Loppuosan nostatus päättää albumin juuri niin kuin se kuuluukin tehdä ja lopun hiljaisuus on biisin aiheen vuoksi jotenkin käsin kosketeltava.