Maiden todistettu:
06.07.05 Hellsinki 14.11.06 Hellsinki
15.11.06 Hellsinki 20.06.07 Rooma
01.07.08 Pariisi 02.07.08 Pariisi
18.07.08 Hellsinki 19.07.08 Tampere
Sivulla 2 topicin perustaja Ipe wrote:Ok mä olin laittanut näköjään vähän liian epäselvän Aiheen kun aika moni ei sitä tajunnut..
Tarkoitus oli se, että mikä on levyn (ei livelevyn yms.) paras lopetus biisi!
Itse olen tähän vastannut joskus aikoja sitten, ja silloin tuli muistaakseni vastattua To Tame a Land. Mainio biisihän sekin on, kuuluu ehdottomasti Maidenin parhaimmistoon, mutta nykyään tykkään huomattavasti enemmän Alexander the Greatista joka mielettömine väliosuuksineen on tällä hetkellä mielestäni Maidenin paras biisi Seventh Sonin kanssa. Ei toisaalta Rime of the Ancient marinerissakaan mitään vikaa ole, puhumattakaan Only the Good Die Youngista, Hallowed Be Thy Namesta tai The Legacystä. Fear of the Darkin studioversio ei pahemmin uppoa, vaikka se onkin paras livebiisi ikinä. Jotenkin aina odottaa kuulevansa ne yleisön hoilaukset kun tuota biisiä kuuntelee, sopii siis paljon paremmin livetilanteeseen.
Kyllä se varmaankin on tuo Only The Good Die Young, se on niin hienon kuulonen kun se loppuu siihen Seven deadly sins.. -"runoon". Journeyman on kans kyllä kaunis.
"Look, there's an albatross! ...Oh, I'm sorry, but it's a seagull."
Hallowed By Thy Name
Koskettavine sanoineen täydellinen lopetus melkein täydelliselle levylle. Kilpailee jopa Maidenin kaikkienaikojen parhaan biisin tittelistä, löytyy vähintään top 5 joukosta.
Kova kamppailu ollut Alexander the Greatin, The Legacyn ja Hallowed Be Thy Namen välillä, mutta kyllä se kallistuu lopulta tuon viimeisen puolelle. Lähiaikoina noussut taas omalla kohdallani parhaimmaksi biisiksi minkä olen kuullut. Se taitaa olla se mieletön tunneside. En vaan voi ikinä unohtaa sitä, hetkeä, kun kuulin sen upean intron ensisävelet. Tässä vain on kaikki niin täydellistä, sanat, instrumentaaliosio, soolot... Kyllä vituttaa kun en ole vielä päässyt kokemaan tätä livenä.
Niitä on monia. Voisin heittää ainakin Journeymanin. Loistava tunnelma, ja DOTR-livellä ihan silkkaa parhautta. Myöskin Como estais amigos koskettaa ja päättää loistavan levyn. Mutta, täytyy loppujen lopuksi sanoa, että Muinaisen merimiehen runo vie voiton. Ihan silkkaa parhautta, ehkä Maidenin paras biisi.
Only the Good Die Young. Tämä toimii parhaiten lopetusbiisinä, aivan kuin Moonchild parhaiten aloitusbiisinä. Näitä lopetusbiisejä on hienompiakin, kuten Hallowed Be Thy Name, Fear of the Dark ja Journeyman, mutta tämä vain on oikea valinta lopetusbiisiksi, eikä vähiten "Seven deadly sins..."-outron takia. Muita hyvin lopetusbiiseinä toimivia ovat Fear of the Dark hiljaisen "I am the man who walks alone..."-lopun takia ja Como Estais Amigos, joka jättää hyvän jälkimaun varsin keskinkertaisesta levystä. Journeyman on myös hieno kuin mikä, ja toimii parhaiten juuri lopetusbiisinä.
Jännä, mun mielestä Only the Good Die Young oli aika huono valinta levyn lopettajaksi. Olisi jotenkin Seventh Sonin kaltaiselle konseptilevylle sopinut lopettajaksi ehkä jokin massiivisempi biisi, vaikkapa nimibiisi. Ei sillä etteikö OtGDY olisi hyvä biisi, aivan loistavahan se on, mutta jotenkin tuommoinen nopea rockeri ei sovi minusta levyn kliimaksiksi.
Pöpi Profeetta wrote:eikä vähiten "Seven deadly sins..."-outron takia.
Olenko ainoa, kenestä tuntuu että nuo outro & intro (Moonchildissa) oltaisiin voitu liimata ihan minkä tahansa SSOASS:in biisien alkuun tai loppuun; mitkä nyt startteriksi ja lopettajaksi oltaisiinkaan vaihtoehtoisesti laitettu?
En nyt tarkoita, etteikö noihin olisi tottunut, eli ei mitään "en osaa muualle kuvitellakaan noita" -fiiliksiä, vaan ihan vain sitä kontrastia noiden tunnelmointien ja ak. varsinaisten biisien välillä. Samaten, kuten Glenn Tipton on useasti todennut ettei The Hellion sen kummemmin 'kuulu' Electric Eyen kylkeen, vaan oma juttunsa & kappaleensa (lyhyenä) kokonaisuutena, ja miten noilla on melkoisesti sävel -tjsp.- eroakin jonka pitäisi kyllä erottua.
Kyllä Journeyman on vaan reilusti paras lopetus biisi. Akustinen ja tunnelmallinen biisi on mahtava lopetus biisi Dance of Deathin vertaiselle levylle ja en ole ikinä edes kyllästynyt siihen, vaan sanat kajahtavat, joka kuuntelu kerralla suoraan sydämmeen.
Jännä, mun mielestä Only the Good Die Young oli aika huono valinta levyn lopettajaksi. Olisi jotenkin Seventh Sonin kaltaiselle konseptilevylle sopinut lopettajaksi ehkä jokin massiivisempi biisi, vaikkapa nimibiisi. Ei sillä etteikö OtGDY olisi hyvä biisi, aivan loistavahan se on, mutta jotenkin tuommoinen nopea rockeri ei sovi minusta levyn kliimaksiksi.
Ei se minulla olisi toiminut. Ehkä muuten, mutta lyriikat toimivat biisissä helvetin hyvin. Päättää albumin teeman hyvin.
Pöpi Profeetta kirjoitti:
eikä vähiten "Seven deadly sins..."-outron takia.
Olenko ainoa, kenestä tuntuu että nuo outro & intro (Moonchildissa) oltaisiin voitu liimata ihan minkä tahansa SSOASS:in biisien alkuun tai loppuun; mitkä nyt startteriksi ja lopettajaksi oltaisiinkaan vaihtoehtoisesti laitettu?
Et ainakaan minun kanssani ole samaa mieltä. Ainoastaan The Clairvoyant tai Infinite Dreams olisi sopinut hommaan. On siinäkin, mutta Only the Good Die Young sopii vain lopetusbiisiksi. Ja tuo Moonchild on ainoa sopiva startteri. Muissa on introt omasta takaa, niihin ei voi mitään lisäillä (Can I Play With Madnessin alkuhuudosta ei puhuta).
Hallowed Be Thy Name. Tämän biisin tunnelma on sanoinkuvaamaton,saan kylmiä väreitä joka kerta kun kuuntelen, varsinkin alussa. hienot lyriikat, vaikkei OTGDY tasolle nousekkaan.
2. Only The Good Die Young
3. Alexander The Great
4. Rime Of The Ancient Mariner
5. Mother Russia