Overkill

[Jeeves]

Vanha Overkill-topikki ilmeisesti kadonnut. Kyllä tämä bändi oman langan ansaitsee, varsinkin näin uuden levyn julkaisun kynnyksellä, joten ei muuta kuin uutta pystyyn.

Bändi tuskin hirveämmin esittelyjä kaipaa, jonkinasteisesta klassikkobändistä kuitenkin kyse. Poppoohan on ensimmäisiä tyylinsä edustajia, mutta jäänyt vaille megatason menestystä ja Overkill yleisesti mielletään juurikin "B-luokan" thrashpumpuksi. Itseäni ei ainakaan vittuakaan kiinnosta moiset luokittelut, vaan bändi edustaa meikäläiselle ihan sitä terävintä kärkeä lajissaan. Toki laajaan diskografiaan mahtuu ne muutamat puolivillaiset levyt, mutta on bändi julkaissut jokusen ihan huikean kovankin albumin.

Feel the Fire (1985)
Taking Over (1987)
Under The Influence (1988)
The Years of Decay (1989)
Horrorscope (1991)
I Hear Black (1993)
W.F.O. (1994)
The Killing Kind (1996)
From the Underground and Below (1997)
Necroshine (1999)
Bloodletting (2000)
Killbox 13 (2003)
ReliXIV (2005)
Immortalis (2007)
Ironbound (2010)
The Electric Age (2012)

Omaan makuun levytyshistoria noudattaa hyvinkin perinteistä kaavaa: uran alkuvaiheessa, 80-90- lukujen taitteessa muutama erinomainen klassikkoley. 90-luvulla taso aika selkeään laskuun ja nyt vanhoilla päivillä uuteen, erittäin väkevään nousuun.

Viittä ensimmäistä levyä pidetään yleisesti kovimpina Overkillin tuotannosta ja sieltä varsinkin Taking Over ja The Years Of Decay on meikäläiselle ihan 5/5 -kamaa. Kolme muutakin tuosta osastosta on hyviä, mutta UTI itselle ehkä pienoinen väliinputoaja. 90-luvun suora edellä mainittua Horrorscopea lukuun ottamatta on jäänyt itsellä melko vähälle kuuntelulle ja muistaakseni ihan syystä. Ei paskempia levyjä, mutta aika vahva tasapaksuus niitä vaivaa. Necroshine sieltä nousee esiin ihan käypänä albumina.

2000-luku menee aika pitkälti samoissa tunnelmissa. Hyviä biisejä tukku, mutta levyt kokonaisuuksina eivät millään nouse sinne klassikko-osastoon, vaikka päteviä ovatkin. ReliXIV aika selkeä väliinputoaja tuossa ryppäässä.

2010 sitten räjähti Ironboundin muodossa. Todellinen yllätys ja oli kyseisen vuoden kovin pommi. Mielettömän kova levy ja varsinkin levyn avauskaksikko meni heittämällä sinne kovimpien rallien joukkoon.

Elikkä ensi viikolla ilmestyy bändiltä uusi levykäinen, joka kantaa nimeä The Electric Age. Ennakkotilaus on toki vetämässä, mutta en millään malttanut olla kuuntelematta tuota ennakkoon. Heikko on ihmismieli. Sen verran voin paljastaa, että jumalauta hommatkaa tämä levy, varsinkin jos Ironbound upposi. Kokonaisuutena heittämällä kovempi ja jälleen avausbiisissä napataan luulot pois, ihan tolkutonta settiä. Pientä koukkua löytyy jatkuvasti sieltä jyräyksen lomasta, mikä pitää homman mielenkiintoisena alusta loppuun.

Livenähän bändi on tänä päivänä ihan oma lukunsa. Viimevuotinen Tuska-rykäys meni ihan heittämällä aivan sinne kovimpien keikkakokemusten joukkoon, maagisen kova veto. Ihan uskomaton intensiteetti oli ainakin tuolla keikalla. Bobby "The Blitz" Ellsworth on vuodesta toiseen aivan jumalattomassa tikissä, respect.

No, johan tuli taas fanipoikailtua. Sana vapaa.

E: Äänestys lisätty. Heitin muutaman nipuissa nuo, jotka todennäköisimmin saavat vaatimattomamman äänisaaliin.

[Iron Constable]

^Pitkälle samat mietteet, bändiä on tullut fanitettua + 25 vuotta, eikä loppua näy. Aikoinaan oli jossain From The Underground And Belown ja Killbox 13:n välillä viiden vuoden hiljainen hetki bändin uusien tekeleiden seurannassa, toki vanhat maistuivat edelleen. Killboxista lähtien on tullut taas fanitettua tosissaan ja kaikki hiljaisella kaudellakin väliin jääneet levyt tuli hankittua.

Overkillin levyt pystyn laittamaan heittämällä jonkinlaiseen järjestykseen, on kuitenkin niitä harvoja bändejä, joilta on hyllyssä fyysisessä muodossa kaikki julkaistu materiaali. Olenhan mä jaksanut bändiä hehkuttaa säännöllisesti muutaman muun kovan ohella. Mutta, jos äkkiä pitäisi koko laaja matsku heittää järjestykseen, sanoisin:

1. Taking Over
2. The Years Of Decay
3. Under The Influence
4. Feel The Fire
5. Horrorscope
6. Killbox 13
7. I Hear Black
8. W.F.O.
9. Ironbound
10. The Killing Kind
11. Immortalis
12.-14. Bloodletting, Necroshine, From The Underground And Below
15. ReliXIV

Uutuus on vielä mysteeri, tottakai. Ironboundin sijoitus saattaa nousta pari pykälää, mutta levy on minulle vielä kovin tuntematon, koska kuunteluiden määrä on murto-osa vanhojen levyjen vastaavista. Kuten huomaatte, alkuajat ovat minulle ne rakkaimmat ja vuodet 1997-2000 niputtuvat samaan hieman sumuiseen läjään. I Hear Black on minulle yllättävänkin rakas, vaikkei yleisesti ole kovin arvostettu levy. Selkein pettymys oli varmaan ReliXIV, josta puuttuu se henki, mikä vaikkapa Ironboundilla ja Immortaliksella jo on. Levy ei missään nimessä ole huono, mutta näin kovassa seurassa ei voi hurrata kovasti. Ironboundin ohella Bloodletting ja Necroshine tarvitsisivat lisää kuuntelua, ihan selvästi. From The Underground And Belown paras puoli on sen kansitaide. Itse levyä kuuntelin aikoinaan paljonkin, asennetta sillä on ja kourallinen kovia biisejä, mutta koko albumin mittakaavassa biisimateriaali on liian köykäistä.

Viiden kärki on kova, pieniä viilauksia vaille täydellistä tavaraa.

I DON´T CARE, WHAT YOU SAY, F*CK YOU !!!

[Sir]

Poppoohan on ensimmäisiä tyylinsä edustajia, mutta jäänyt vaille megatason menestystä ja Overkill yleisesti mielletään juurikin "B-luokan" thrashpumpuksi.

No mutta sitähän se on, jos katsotaan juuri sitä menestystä. Ei ollut koskaan edes lähellä nousta isojen sarjaan, vaan jäi monen muun jenkkithrashryhmän jalkoihin. Musiikillisesti se kai loppujen lopuksi on ihan pätevä bändi, vaikka en ole koskaan isommin tutustunut. Pari levyä mulla oli joskus vuonna puukko. Siksipä en kommentoi enempää...

[Iron Constable]

^Kannattaa sivistyä lisää.

Nopea Bring Me The Night parin vuoden takaiselta Ironboundilta -> http://www.youtube.com/watch?v=3AnXxcqW ... ure=relmfu

Hidas ja ääriraskas Horrorscope samannimiseltä 20 vuoden takaa -> http://www.youtube.com/watch?v=f3TIHEHO ... re=related

Eipä ole vauhti hiipunut parinkymmenen vuoden aikana, päinvastoin ? Kitaristit ja rumpali ovat vaihtuneet, mutta D.D.Verni bassossa ja Bobby Ellsworth laulussa pysyvät. D.D. on tänä päivänä habitukseltaan "uskottavampi" kuin aikoinaan, Blitzin naama on mennyt ryppyisemmäksi, mutta ääni on samassa tikissä ja kroppa on timmimpi kuin aikoinaan. IHME UKKO, ei voi muuta sanoa.

Kovaa kamaa. Grrrr. Eiköhän tänne tule häröiltyä, kun taas vauhtiin päästään. Minä armahdan, Overkill ei

[Salamalla ratsastaja]

Myyntiluvuista viis, Overkill on ehdottomasti planeetan top3 thrash-orkesteri! Itse tutustuin uuden polven fanina bändiin Ironboundin kautta. Ehdottomasti yksi laajan tuotannon helmiä. Immortalis on oikeastaan jäänyt mulle ihan vieraaksi, mutta sitä edeltäneet RelixIV ja Killbox13 ovat myös jotakuinkin tuon vielä hetken aikaa uusimman levyn tasoisia. Todella freesiä ja pirteää ei liian modernin kuuloista thrash-jytkettä. Jaksaa kuunnella milloin hyvänsä. Electric Agea kohtaan luonnollisesti kovat odotukset.

Levyhyllyn lievän Overkill-vajauksen takia (Olen todella huono kuuntelemaan musiikkia koneelta) tietoisuuteni tuotannosta on mustia aukkoja pullollaan. Varhaisista klassikkolevyistä kolme ekaa on vähän heikolle kuuntelulle jäänyt, mutta Years of Decay on tietysti kasarirässin klassikko ja merkkipaalu. Ysäriltä osaan ainakin sen verran sanoa, että I Hear Black on ehkä ainoa levy bändiltä, joka ei pyöri soittimessa säännöllisesti. Seurannut W.F.O. on jo huomattavasti vahvempi kokonaisuus. Necroshine rokkaa myös.

Overkillin suurin vahvuus lieneekin tuotannon varma tasaisuus. Mitään kaupallistumiskokeiluita ei bändiltä löydy, ja se on yksi harvojaa yhtyeitä jonka varhaisen "klassikko"materiaalin voi asettaa samalle viivalle uusien julkaisujen kanssa. Tämä on aika hämmästyttävää ottaen huomioon sen kuinka tiuhaan miehistö on ryhmässä vaihdellut. Kyllähän se Bobby G. oli guru aikoinaan, mutta hyvin ovat DD ja Blitz pitäneet ryhmän tiukasti ruodussa näihin päiviin asti, ja varmasti pitävät jatkossakin!

Jo jonkin aikaa tässä onkin tullut pohdiskeltua, että pitäisikö sinne Tuskaan tänä kesänä vaivautua. Olisi ensi kerta Overkilliä allekirjoittaneelle, ja jotenkin tuntuu ettei bändin hehkutettu livekunto ole pelkkää legendaa...

[Hammer]

Yksi oman genrensä kovimmista, vaikka tuotanto jossain määrin epätasainen onkin. Blitzin vokaaleissa on jotain sellaista omaperäisyyttä, jota en muiden vokalistien lauluista löydä (no okei, on siinä äänessä jonkin verran vaikutteita Halfordilta ja UDO:lta). Parhaimmillaan ihan tappokova vokalisti ja karismaattinen show-mies yhden livenä nähdyn keikan sekä hyllystä löytyvän DVD:n perusteella.

Levyistä kovimmat ovat Immortalis (!!!), Horrorscope ja Taking Over. Erityisesti olen aina ihmetellyt, että miksei Immortalisin monipuolisen upeaa biisimateriaalia ole enemmän hehkutettu. Eihän se levy kuulosta välttämättä trademark-Overkillilta, mutta ehkä juuri siksi se onkin kovempaa kuin bändin perus rässijyystö. Blitz vetää kirpeämpien vokaaleidensa lisäksi matalampia Peter Steele -äänialan lauluja, jotka ovat helkkarin tyylikkäitä ja osoittavat Blitzin pystyvän monipuolisempaankin äänen käyttöön. Pari '90-luvun loppupuoliskon/puolivälin lättyä on itseltäni vielä tsekkaamatta, mutta jos ovat yhtä ankean keskinkertaista tavaraa kuin The Killing Kind, niin eipä juuri innosta kuunnella.

Ääni meni luonnollisesti Immortalisille, vaikka onkin huutava vääryys, että levy on niputettu samaan kategoriaan parin selvästi heikomman pitkäsoiton kanssa. Killbox 13 on toki pääosin tiukka levy sekin.

P.S. Ironbound ei vain ole täysin auennut, vaikka sellainen hyvä 3½-tähden rykäisy onkin. Aavistuksen puuduttava ja ylipitkä - ylihehkutettu kuin mikä.

[IndianaJones]

Oho, vai että Immortalis... itselle ei ole vieläkään auennut kyseinen levytys, vaikka se taitaa olla jo parisen vuotta hyllyssä majaillutkin. Sen sijaan Hammerin parjaama The Killing Kindhan sisältää parin heikomman kappaleen vastapainoksi monta todella mainiota rykäisyä rivakoista turpaanvedoista, kuten aloituskaksikko, aina hempeään pianoballadiin (!) The Mourning After/Private Bleeding. Ainoastaan Bold Face Pagan Stomp ja ehkä hieman myös Let Me Shut That For You ovat kehnompia vetoja. Pagan Stomp nyt on tosiaan yksi bändin huonoimmista vedoista.

Ja kovinta kamaahan ovat ensimmäiset viisi levytystä. Erityisesti Under the Influence ja Horrorscope ovat tehneet hurjan vaikutuksen, The Years of Decaytä olen hieman yliarvostettuna aina pitänyt, vaikka toki äärimmäisen kovaa tykitystä parhaimmillaan tarjoaakin. Ehkä se tempojen hitaus niissä parissa pidemmässä biisissä ei niin kauheasti nappaa, tämä tehtiin Under the Influencella paremmin napakan Drunken Wisdomin myötä. Tiukkaa lyriikkaa Ellsworth parhaimmillaan suoltaa, juurikin Drunken Wisdom, Brainfade ja I Hate malliesimerkkeinä.

Kauheasti olisi bändissä vielä tutustumistakin, mutta ei jostain syystä ole napannut noiden 90'-00'-levyjen hommaaminen. Ja Taking Overia ei mistään meinaa oikein löytyäkään, sekin pitäisi vielä debyytin ohella hommata. Mutta ehdottomasti kovaa rässijyystöä, kaiken tässäkin lirpakkeessa annetun suitsutuksen arvoinen yhtye. Toistetaan nyt itsekin vielä: on se Bobby Blitz helkkarin kova äijä!

[maidenpoker]

Overkillin levyt eivät ole vähään aikaan soittimeen eksyneet mutta silti kyseessä on yksi parhaista bändeistä omassa tyylilajissaan. Levyistä eniten soitossa ovat olleet Under The Influence, The Years Of Decay ja Horroscope. 90-luvun tuotanto ei ole yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta olleenkaan tuttua, joten siihen en voi sanoa mitään. Uudemmista tuotoksista hyllystä löytyvät Killbox 13 ja Ironbound, joista jälkimmäinen osoittaa, että bändi on edelleen kova tekijä. Puuttuvista studiolevyistä hankintalistan kärkipäähän kuuluu ainakin Taking Over.

Valitettavasti yhtyeen paljon hehkutettu livekunto on jäänyt omalta osalta todistamatta,joten pitää vain toivoa, että tulevat Suomeen vielä jatkossakin ja toivottavasti silloin omalle täyspitkälle klubikeikalle. Sitä odotellessa voisi hankkia tuon Wrecking Everything-DVDn, joka näyttää ainakin settilistan osalta todella hyvältä paketilta.

[Journeyson]

Mites uusin levy toimii täälläpäin? Edellinen Ironbound on itselläni edelleen kuuntelematta muutamaa (tappo)biisiä lukuunottamatta, mutta tämä uusin The Electric Age ainakin on täyttä tappoa! Uskomatonta miten yli 50 -vuotiaat vääntävät tälläistä matskua, jo aloitusbiisi Come And Get It potkasee aivot pihalle, tasokkaan levyn varrelle mahtuu myös mm. sellaisia huippubiisejä kuin Electric Rattlesnake, Drop The Hammer, Black Daze, 21st Century Man ja All Over But Shouting. Viimeinen biisi Good Night on ehkä yksi yllättävämpiä vetoja koko yhtyeen hitoriassa. Herkkä mutta omituinen alku herättää ajatuksia jostain balladista, jonkinlaisen pahan tunnelman ollessa silti läsnä koko ajan. Tämä vaikutelma häipyy kun yksi bändin historian nopeimmista ja pahaperseisimmistä riffeistä piiskaa biisin liikkeelle. Uskomaton veto.

Ihmetystä on herättäny myös vokalisti Bobby "Blitz" Ellsworthin äänenkäyttö. Ennen, kasarilla mies viljeli paljonkin täysin puhtaita vokaaleja kirkumisen ohessa, mutta nyttemin siitä on päästy kokonaan... Blitz kirkuu nykyään enemmän ja muutenkin äijän ääni on huomattavasti ilkeämpi mitä ennen. Ihan uskomatonta yli 50 -vuotiaalta laulajalta, tämä todellakin vain parnee vanhetessaan!

Kuten Nyt Soi -topikin (harvoista) posteistani voi päätellä, Overkill soi itselläni nykyään tiuhaan ja onkin yksi lempiyhtyeitäni. Hyllyssä toistaseksi pelkästään Under the Influence ja The Years of Decay, mutta lisää tulen hankkimaan ennenpitkää, ainakin Feel the Fire, Taking Over (!), Horrorscope, W.F.O. (koska Bastard Nation -kappale, murhaava!), Killbox 13, Ironbound ja tietenkin uusi The Electric Age!

[Iron Constable]

Kyllähän tämä uusin haastaa Killbox 13:n uusien aikojen kovimpana levynä. Kuuntelijalle ei anneta armoa yhtään, mutta ajatus pysyy silti kasassa läpi levyn. Tasaista matskua ja joukossa tarpeeksi monta (mustaa) helmeä. Electric Rattlesnake, Black Daze ja tietenkin vastustajan heti eliminoiva aloitusraita Come And Get It hyppäävät ekana mieleen tähän astisten kuunteluiden perusteella.

Sanoisin, että harva, tuskin yksikään, tämän ikäinen ja näin "kokenut" bändi pystyy ulostamaan näin raikasta ja railakasta materiaalia tässä vaiheessa uraansa. Suurista musiikillisista rakkauksistani Metal Church on jo heittänyt pyyhkeen kehään, mutta Overkill vaan porskuttaa ja vahvistaa asemaansa kenties suurimpana suosikkinani, Iron Maidenin ohella.

[IndianaJones]

Tuli itsekin ostettua puolivahingossa tuo uusin plätty, kun citymarketissa olivat (vahingossa?) laittaneet hinnan 12.90 kylkeen. Saas nähdä missä välissä kehtaa kunnon pyöräyttelyt pistämään, mutta kyllähän tämä jo pienten testiajojen valossa vaikuttaisi ainakin nopeusrajoituksia rikkovan. Vielä edellinenkin plätty hankkimatta, samaten kuin monet monet muutkin uudet levyt kaikenmaailman Anthraxien, Acceptien (näitähän on jo kaksi hommaamatta) ja Dream Theaterien kanssa.

^ Mites Konstaapelille putoaa tuo toiseksi uusin, onko korkeallakin sijoituksella listoilla? Ironbound ainakin parin syynätyn kappaleen avulla menee helposti vähintään yhtä mielenkiintoiseksi omissa kirjoissa kuin tämä uusin, mutta tosiaan kumpaakaan en oikein kunnolla ole kuunnellut. Enkä ihan allekirjoita Killbox 13:sta parhaaksi uudeksi lätyksi, vaikka hyvä levy onkin.

[Iron Constable]

^Tuolla mulla on ylempänä listaus, jolla on sijalla 9. Eli jos Electric Age menee edelle, niin ihan kunniakas sija 10. tällä hetkellä. Ironbound on hyvä levy, kuitenkin, jollain tavalla vaikeampi sulateltava kuin tämä uutuus, joka kaahailee sydämeen jotenkin helpommin. En tiedä, missä kohtaa ero on, koska kumpikin on aika tuima tapaus. Olisko tämä uutuus hivenen enemmän asian ytimessä ja hieman tasaisempi, ynnä samalla myös monipuolisempi. Ironbound on jostain syystä jäänyt hieman yksiulotteiseksi, mutta luulen, että alla on edelleen liian vähän kuunteluita.

Nää vaatii kypsyttelyä aika pitkään nää Overkillit. Ei mulla taida yksikään levy From The Underground And Belown jälkeen olla aivan 100% plakkarissa, Killbox ehkä parhaiten. Sinänsä tilanne on kova, koska laittaessani soimaan minkä tahansa vuoden 1999 jälkeen tehdyn levyn, on kuin suht uutta tuttavuutta kuuntelisi Laatua on siis luvassa vuosiksi eteenpäin. Nyt on parhaillaan menossa uuden ansioista taas pikku buumi, Ironbound, Immortalis ja uutuus on vedelty läpi viime päivinä, luulen, että tänään on Killboxin ja RelixIV:n aika.

OVERKILL - OLD SCHOOL -> http://www.youtube.com/watch?v=FNuvJK1-UdE

[IndianaJones]

^Tuolla mulla on ylempänä listaus, jolla on sijalla 9. Eli jos Electric Age menee edelle, niin ihan kunniakas sija 10. tällä hetkellä. Ironbound on hyvä levy, kuitenkin, jollain tavalla vaikeampi sulateltava kuin tämä uutuus, joka kaahailee sydämeen jotenkin helpommin.

Kah, niinpäs onkin, ei ilmeisesti viitsinyt edes langan ainoaa sivua kelata taaksepäin. Tosin hieman ihmetyttää tuo sija edelleen, vaikka mulla ei ole oikeastaan Killing Kindin jälkeisiä hallussa varmaan sitäkään vertaa... kaksi uusinta nyt vaikuttavat vaan oikeasti selkeältä "paluu ruotuun" meiningiltä, vaikka tuossa tosiaan on jokunen hyvän oloinenkin lätty välissä julkaistu. Tosin mulla on tosiaan moni levy kokonaan kuulematta, ja toinen puoli sitten jokusen kerran pyöräyteltynä kirjastosta lainattuna. Imnmortalis, kuten jo tullut tässä haukuttua, on jäänyt todella etäiseksi ja jopa epämiellyttäväksi levyksi, vaikka se ihan hyllyyn asti on tiensä löytänyt. Oisko joskus halvalla tullut vastaan.

[Jeeves]

kaksi uusinta nyt vaikuttavat vaan oikeasti selkeältä "paluu ruotuun" meiningiltä, vaikka tuossa tosiaan on jokunen hyvän oloinenkin lätty välissä julkaistu.

Näillä fiiliksillä itsekin hyvin pitkälti. Ironbound on mun kirjoissa kovinta Overkillia sitten vuoden 91 Horrorscopen, ja uusin jatkaa hyvin vahvasti samaa linjaa, ollen kokonaisuutena jopa kovempi kuin edellinen.

Hyviä levyjä sinne väliin mahtuu paljonkin, mutta olihan Ironbound ihan selkeä tasonnosto niihin verrattuna. Aidosti iskeviä biisejä, joissa bändi soittaa tiukemmin yhteen kuin koskaan ja sounditkin pelaa erinomaisesti.

Immortalis löytyy omasta hyllystä, ja hiukan puolivillaiseksi se on kieltämättä jäänyt. Hyvää meininkiä siitä löytyy paljonkin, mutta ei tuossa ole sävellyskynä ihan terävimmillään ollut. Epämiellyttävä levy ei kuitenkaan ole, vaikka aniharvoin soittimeen eksyykin.

[Jeeves]

Laitetaan nyt oikein bändin omaankin:

30.11.2012 09:00

Amerikkalainen thrash metal -pioneeri Overkill palaa keväällä Suomeen kiertueelle, joka lähtee käyntiin Tampereen Pakkahuoneelta keskiviikkona 17. huhtikuuta, tuo yhtyeen Helsingin Tavastia-klubille seuraavana iltana ja Seinäjoen Rytmikorjaamolle sunnuntaina 21. huhtikuuta. Lipunmyynti kaikille keikoille alkaa lauantaina 1. joulukuuta.

Vokalisti Bobby “Blitz” Ellsworthin luotsaama Overkill perustettiin Yhdysvaltain itärannikkolla, New Jerseyssä, vuonna 1980 ja bändi on edelleenkin yksi maailman merkittävimpiä thrash metal -yhtyeitä. Yhtyeen viimeisin julkaisu on alkuvuodesta ilmestynyt, seitsemästoista studioalbumi, “The Electric Age”. Edellisen kerran yhtye nähtiin Suomessa viime kesänä Tuska-festivaaleilla.

Ke 17.4.2013 Tampere, Pakkahuone
Liput alk. 28,50 €, K-18
To 18.4.2013 Helsinki, Tavastia
Liput alk. 28,50 €, K-18
Su 21.4.2013 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
Liput alk. 26,50 €, ikärajaton / anniskelualue K-18

Lipunmyynti alkaa la 1.12.2012 klo 9.00

Vihdoin saadaan bändi klubikeikoille Suomeen. Kelpaa todellakin ja Tavastialle on jo luonnollisesti lippu hommattuna.

[IndianaJones]

^ On kyllä mennyt täysin ohi, toivottavasti vielä tässä viikolla saa lippuja tuonne, vaikuttaisi että kalenteriin tuo torstai juuri ja juuri sopisi. Kovinta shittiä vähään aikaan tämä uutinen!

[Iron Constable]

Katohan. Ikuisuuden kesti saada bändi festarikeikoille ja sitten kun siellä vetivät tarpeeksi vakuuttavasti, niin johan uskaltavat tulla klubeillekin. Hienoa ! Tähän sopii parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanonta täydellisesti.

[IndianaJones]

Jaahas, viikko enää tappokeikkaan, pelottaa melkein tässä Electric Agea kuunnellessa että miten pahasti tuolla itsensä tappaa.

Mutta on kyllä tasavahva tämä Age, vaikka vähän tasapaksuakin jyystöä sekaan mahtuu. Joitakin oikein maukkaita kertosäkeitä heitetty paahtoa tasottamaan, ja skittasoolot parissa biisissä ihan priimaa. Jos yksi biisi pitäisi valita ylitse muiden, olisi se varmaan Black Daze, pysyy parhaiten kasassa ja sisältää tuollaisen jo mainitun maukkaan kertosäkeen. Aloituskaksikko todella tiukkaa tavaraa edelleen, samaten viimeinen raita. Toivottavasti saadaan keikoille myytyä tarpeeksi piljettejä, että saadaan herrat vielä uudemmankin kerran rundille. Halpaahan tämä huvi on, joten kannattaa ostaa lippu vaikkei keikalle tulisikaan.

[Gravehill]

Kovahan se oli ja Blitzin kuntoa ei voi kuin ihailla, kun tietää miehen vastoinkäymiset terveyden osalta.

Eipä bändin livekuntoa ole turhaan kehuttu siis. Energinen show alusta loppuun, muutamaa latistajaa lukuunottamatta. Väkeä ei tosiaan ruuhkaksi asti ollut, mutta eipä tuo yllättänyt, kun keikka on keskellä viikkoa ja onhan tuo pakkahuone turhan iso bändille.

muutama video pakkahuoneelta:

Wrecking Crew

Infectious

Hello From the Gutter

Thunderhead

Who Tends The Fire

Coma

[Iron Constable]

Hyvää kuvaa ja ääntä. Bändi täydessä tikissä, edelleen. Who Tends The Fire oli murskaava jopa näin Tuubin välityksellä. Kiitos teille jotka vaivauduitte paikalle, kyllähän tämä nakersi omaatuntoa kun Overkill oli tuolla ja minä täällä. No, tällä kertaa en olisi päässyt vaikka olisin oikeasti halunnutkin. Tulipa kaikki videot katsottua ja nautittua. On se KOVA !

[Jeeves]

Tämän bändin livekunnossa ei ole näköjään mitään rotia. Huikea veto. Blitzillä alkaa ikää olla mutta vetää paremmin kuin koskaan. Vähän röökiä ja lisähappea pullosta sopivissa paikoissa ja meno jatkuu. Uskomaton jätkä.

Onneksi oli tavastialla mukavasti porukkaa ja meininki ainakin edessä oli todella jees, minkä myötä koko bändikin vaikutti nauttivan olostaan.

[IndianaJones]

Tämän bändin livekunnossa ei ole näköjään mitään rotia. Huikea veto. Blitzillä alkaa ikää olla mutta vetää paremmin kuin koskaan. Vähän röökiä ja lisähappea pullosta sopivissa paikoissa ja meno jatkuu. Uskomaton jätkä.

Onneksi oli tavastialla mukavasti porukkaa ja meininki ainakin edessä oli todella jees, minkä myötä koko bändikin vaikutti nauttivan olostaan.

Asiaa joka sana, Bobbyn livekunto oli melkoisen järkkymättömän kova. Olisko parhaiten säilynyt korkealta ja kovaa-tyylinen laulaja? Settilista oli todella kova, bändi soitti hyvin ja vaikutti ihan ok otetulta vastaanotosta. Oikeastaan kaikki biisit toimivat, niin vanhat kuin uudetkin, vaikka toki ne omat suosikit (Under the Influencen, The Years of Decayn ja Horrorscopen biisit) nousivatkin ehkä kovimmiksi jutuiksi. Kahden uuden levyn biisit eivät kyllä paljoa laadussa vanhoille vedoille häviä. Jopa Save Yourself, joka ei Electric Agelta mitenkään parhaana biisinä jäänyt mieleen, toimi livenä moitteettomasti. Toivottavasti eivät hirveästi ota taloudellisesti nekkuun kiertueesta, aika monta keikkaa kuitenkin vetävät, harmi ettei pysty venymään useammalle. Tiedä vaikka tätä herkkua ei vastaisuudessa enää festarien ulkopuolella näe. Lämppärikin oli oikeasti hyvä, vaikken kyllä ennakkohehkutteluista huolimatta bändiä ennakkoon tsekannutkaan. Hyviä Anthrax-riffejä ja sopivan skitsofrenisiä biisirakenteita.

Jos jotain negatiivista pitää etsiä, niin helkutin ruma skitta oli Dave Linskillä.

[Iron Constable]

Bobby on vuoden nuorempi, vajaan, kuin Bruce. Täyttää muutaman viikon päästä 54v. Kieltämättä, kun kuvaa ja ääntä katseli noista Gravehillin vedoista, on pakko myöntyä, että ikäisekseen on ehkä, jopa, se parhaiten säilynyt vokalisti maailmassa. Jos vertaa noita videoita vaikkapa 11! vuoden takaiseen Wrecking Everything-liveen, Bobby on joutunut antamaan periksi todella vähän, jos ollenkaan. Käsittämätön äijä. Bändin peruskokoonpano on myös pysynyt stabiilina jo vuosia, mikä on hyvä merkki. Rumpali vaihtui viimeksi, mutta hyvänen aika, perustajajäsenten Ellsworthin ja Vernin ohella kitaristikaksikko on ollut mukana jo, hetkinen, Linsk vuodesta 1999 ja Tailer vuodesta 2002, rumpali Lipnick korvasi erinomaisen Tim Mallaren jo vuonna 2005. Siis, ei henkilöstömuutoksia viimeiseen kahdeksaan vuoteen. Grreeeiiitt.

Blitzistä pari riviä, kertoo paljon:

In 1998, Ellsworth was diagnosed with a very aggressive form of nose cancer and underwent immediate surgery. It was caught before it spread.

Ellsworth suffered a stroke in Germany in June 2002, right in the middle of the song "Necroshine". Ellsworth commented, "The beauty of a stroke is that you don’t remember. I don’t know what it changed, because I forget how it used to be(laughs). Occasionally I piss my pants when somebody turns a microwave on(laughs). I’m riding my motorcycle. I still swim, I work out. The idea is that when you have a problem, there’s two ways to look at it – you can live in the problem or you can live through the problem. For me, I just lived through it. I thought very soon afterwards if it had actually killed me, I said “Wouldn’t it be something to die in the middle of an Overkill show? (laughs).”

[Iron Constable]

Tossa vähän kontrastia äskeisille keikoille, äärimmäisen hyvälaatuista kuva-ja äänimatskua vuodelta 1985, siis 28 vuoden takaa, minusta Bobby on nykyään paljon parempi laulaja kuin tuolloin, vaikka oli vasta 26v.

Hammerhead vuodelta 1985 -> http://www.youtube.com/watch?v=FJKQE-tZEZ8

Katselin myös alkuperäisen In Union We Standin vuodelta 1987 ja heti perään tämän Wackenin version vuodelta 2005, ja mitä hittoa, pidin enemmän jälkimmäisestä... On se KOVA -> http://www.youtube.com/watch?v=ftyS_KSBpdI

Sama biisi viime vuodelta, kova on edelleen, mutta kyllä 7 vuotta tuossa välissä vaikuttaa, kieltämättä -> http://www.youtube.com/watch?NR=1&v=YGI ... =endscreen

[IndianaJones]

Infot uudesta levystä julki.

On kyllä Overkill myös mennyt tuohon saman kannen toistamiseen levystä toiseen, mutta on tuo kyllä ihan tyylikäs:



Toivottavasti maestroilla jatkuu hyvä putki ja saadaan hattutemppu tiukkoja rässilevyjä. Täytynee laittaa kauniin päivän kunniaksi Electric Age soimaan. On kyllä hyvä tämä levytystahti, tokkopa monikaan yhtye näin ahkerasti levyjä tekee. Lost Society sentään aitoon 80-luvun henkeen pistää levy per vuosi-vauhtia, mutta ne onkin nuoria ja innokkaita