Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Jussi K]

Deep Purple - King Of Dreams

vaikka löydän molemmin puolin tätä (siis Battle Rages Onilta ja House Of Blue Lightilta) '90-tuotosta paljon hyvää, on Slaves & Masters silti (varmaankin ainiaan) ihan liian aliarvostettu. Pelkästään JLT:n vuoksi? Törkeää... Ritchien kanssa ollut ennenkin elementissään, eikä tämä upea avausbiisi ole poikkeus. Pitäisi kai hommata se Hughes-Turner Projectin live, että saisi kuulla tätä helmeä + muitakin myös liveversiona.

[Iron Constable]

Tässä on nyt tullut tuota 3 Inches Of Bloodia kuunneltua. Advance And Anquish on erittäin hyvä levy, mutta kyllä tämä Fire Up The Blades menee sellaiseksi huutamiseksi, että ei oikein jaksa kuunnella. Paska mikä paska, loppujen lopuksi. Liikaa rääyntää ja liian vähän Pipesiä, biisitkin nojaavat enemmän siihen suuntaan, mistä en niin välitä. Vetäisen tuon uutuuden tajuntaan vielä lähipäivinä, katsotaan sitten. Kaippa se sysipaskaksi haukuttu sitä edellinenkin täytyy kuunnella, luultavasti tykkään siitä valtavasti

[IndianaJones]

Deep Purple - King Of Dreams

vaikka löydän molemmin puolin tätä (siis Battle Rages Onilta ja House Of Blue Lightilta) '90-tuotosta paljon hyvää, on Slaves & Masters silti (varmaankin ainiaan) ihan liian aliarvostettu. Pelkästään JLT:n vuoksi? Törkeää... Ritchien kanssa ollut ennenkin elementissään, eikä tämä upea avausbiisi ole poikkeus. Pitäisi kai hommata se Hughes-Turner Projectin live, että saisi kuulla tätä helmeä + muitakin myös liveversiona.

Jaa, pitäisikö sitä sitten vielä kuitenkin antaa Slaves & Mastersille ja Battle Rages Onille uudempi mahdollisuus... pariin otteeseen tullut kyseiset teokset kuunneltua, ja on kuulostanut niiiiin b-luokan tavaralta ettei ole sen koommin parin kolmen euron hinnoistaan huolimatta jaksanut soittimessa viihtyä.

Joku Funcadelic tuossa äsken soi, vähän ohi meni että mikä

[Iron Constable]

^Paskan marjat. Sekä Slaves & Masters että The Battle Rages On, ovat loistavia levyjä. Jos pannaan tuotokset tiukkaan Deep Purple-muottiin, ovat varmaan ihan paskoja, mutta omilla ansioillaan melodisina pläjäyksinä ovat ihan silkkaa mannaa. Kummaltakin levyltä voisi luetella vaikka kuinka monta mahtavaa biisiä, täytebiisejä ei ole kummallakaan.

Maistuneet jo pari vuosikymmentä, maistuvat edelleen, säännöllisesti. JLT ja Gillan suoriutuvat levyillä myös vallan mainiosti.

Anya !!!

Solitaire -> http://www.youtube.com/watch?v=v94e-VRD ... re=related

[IndianaJones]

^ Mulle nuo kaksi ovat kuulostaneet tosiaan parin kolmen pyöräyttelyn perusteella todella löysiltä läpsyttelyiltä. Verrattuna vaikkapa Perfect Strangersiin, josta tykkään kovastikin (no kai se on yleisesti kovin arvostettu myös), ovat nämä pari levyä ihmeellisen laiskoja. Hyviä biisejä toki jokunen, muttei ollenkaan samanlaista draivia ja tekemisen meininkiä mukana. Kovin kuulostavat epäinspiroituneilta Deep Purplen herrat näillä levyillä.

Esimerkiksi Too Much Is Not Enoughin sirkussynat nostavat ihon kananlihalle, eivätkä missään nimessä hyvällä tavalla. Kai näihin pitäisi suhtautua enempi harmittomina AOR-läpsyttelyinä tosiaan kuin Deep Purplena...

[Iron Constable]

^Nimenomaan näin. Deep Purple siellä yllä hämää, omina levyinään, harmittomana ja menevänä hard rockina whatever, toimivat oikein hyvin ilman valtavien ennakkopaineiden kasausta. Vertailu esim. lähes täydelliseen Perfect Strangersiin on aika epätoivonen teko

[Bahamut]

Blind Guardian - Imaginations From The Other Side



Taas kerran. Pakkohan se on myöntää, koko levy on kyllä niin täyttä timanttia kuin vain voi. Jotenkin tuntuu että bändi löysi sen kaikkein omimman tyylinsä juuri tällä levyllä, ja valitettavasti vain tämän ainokaisen ajaksi *mielipide*. Imaginations on valehtelematta pyörinyt soittimessa moninkertaisesti enemmän kuin bändin koko muu diskografia yhteensä. Sitä on vaikea selittää, mutta kaikki yksinkertaisesti toimii. Levyllä on omanlaisensa synkähkö, raskas, mutta samalla myös toiveikas tunnelma, ja kappaleiden yksityiskohtaisuus on päätä huimaavaa (muistan kuinka kuuntelin tämän varmaan ainakin ~50 kertaa ennen kuin aloin edes muistaa miten jokainen kappale suurinpiirtein eteni alusta loppuun. Silti jokainen kerta jätti haluamaan aina vain uudemman pyöräytyksen).

Lähin vertailukohta tälle levylle on mielestäni ehkä jopa hieman yllättäen Brucen oma The Chemical Wedding. Yhtä synkkä, kaunis, raaka, hiottu ja kunnianhimoinen kokonaisuus jollaiseen törmää aniharvoin. Ne, jotka eivät ole vielä uppoutuneet Kuvitelmiin toiselta puolelta, sanon teille vain että tehkää se. Ette kadu.

Tulipa mainostus.

[womenintheuniform]

Tulipa mainostus.

Joskin täysin oikeutettu, molemmat ainutlaatuisia levyjä.

[Sir]

[Jussi K]

^^ Ihan totta IFTOS:sta; Tales... on 1. BG-levyni ja henkinen suosikki, mutta kyllähän tämä se paras levynsä on, ei voi mitään. Pitää vain silti ottaa 1991 levyn kansi mukaan Siljalle huomenna, kun tuossa peilikuvatuksen paljoudessa ei hopeatussikaan paljoa näy

ns: Nocturnal Rites - Avalon

Perjantaina sitten NR ekaa kertaa livenä! Enforcer & H.E.A.T. molemmin puolin, ei huono synttäripv ollenkaan, varsinkin vaihtoehtona olisi paiskia toimistolla _töitä_!
Kuka tätäkin mollasi, mahtimeisinkiä 2004 New World Messiahilta, katsokaas nyt kun Century Media on kustantanut musavideonkin ja kaikkee.

[Jyyd]

np: Accept - Stalingrad
Pakko fiilistellä uutta levyä, toistaiseksi vaikuttaisi että ainakin edellisen levyn tasolla on pysytty, tämä aiemmin tuttu nimikkobiisi toimii erittäin hienosti kakkospaikallaan. Uljaasti lähtee biisi käyntiin ja bändin tatsi on hienoa kuultavaa. Kolmen minuutin jälkeen alkava kitarasoolo kun alkaa niin kylmiltä väreiltä ei säästytä.

[Hese]

^ Kerran tuli pyöräytettyä ja kuullosti kyllä hyvältä, ostoonhan tuo menee.

Manowar - King Of Kings

Hetkeen ei olekaan tullut Gods Of Waria kuunneltua lävitse, uutta levyä odotellessa.

[Wasted]

Savatage - Hall of the Mountain King

Gutter Ballet on Savatagen ykköslevy, mutta onhan tämä Hall of the Mountain King lähes yhtä kovaa kamaa. Vahva kokonaisuus. Suurimpina helminä nimikkobiisi ja Devastation. Olivan veljekset ovat molemmat omilla instrumenteillaan aivan suvereeneja. Ei kyllä jää moitteille sijaa.

[Karpaasi]

Shinedown - Miracle

Hyvältähän tämä uusi Shinedown kuulostaa ja minun makuuni on juuri sopiva määrä sekaisin leppoisampaa kamaa sekä mättöä. Melodiat toimivat kovaa, mutta toisaalta vielä ei ole tullut Second Chancen tai Diamond Eyesin kaltaista hittiä. Toistaiseksi tämä kappale pääsee kyllä lähimmäksi. Hyvää settiä.

[IndianaJones]

Savatage - Hall of the Mountain King

Gutter Ballet on Savatagen ykköslevy, mutta onhan tämä Hall of the Mountain King lähes yhtä kovaa kamaa. Vahva kokonaisuus. Suurimpina helminä nimikkobiisi ja Devastation. Olivan veljekset ovat molemmat omilla instrumenteillaan aivan suvereeneja. Ei kyllä jää moitteille sijaa.

Ei ole omissa korvissa noussut Gutter Ballet siihen paljon hehkutettuun lentoon, vaikka onkin ainoa Savatage joka fyysisenä löytyy. Oikeastaan toinen kahdesta Savatage-levystä, joista uskaltaa sanoa että ovat vähän jo tutumpia, toisen ollessa Streets (joka melkein toimii paremmin kuin Ballet...). Tiedä sitten mistä johtuu, mutta hivenen hajanaisen oloinen levy, vaikka pari ässäbiisiä löytyykin ja hyviä biisejä niidenkin seuraksi paljonkin.

Helloween - Time of the Oath

Taino soi tuossa päivemmällä, mutta pakko nyt pienet hehkutukset pistää, oli niin freesin kuuloinen levy taas pitkästä aikaa. Melkein uskaltaisi väittää, ettei uusimmalta löydy yhtään biisiä joka pärjäisi tässä seurassa, mutta siitä tulisi joku kuitenkin ulisemaan miten upeaa tavaraa uusimmallakin on... 7 Sinners on kyllä jäänyt kohtuuttoman pahasti alkukuuntelujen jälkeen hyllyyn, vaikkei mikään täysi huti olekaan. Jotenkin laiskan ja innottoman kuuloinen, jää edellisten kahden levyn jalkoihin auttamattomasti. Vähän samaa kastia The Dark Riden kanssa itselle, ei vaan oikein jaksa innostua. Time of the Oathilla Deriskin teki sentään todella tappavan toimivaa materiaalia niiden nykyisten iänikuisten hittirenkutusten tilalla.

[Karpaasi]

^Pakko itsekin sanoa, että en ole tajunnut tuon Gutter Balletin hienoutta. Nimibiisi on hieno, ja Of Rage and War, Summer's Rain sekä When the Crowds are Gone toimivat myös kuin häkä, mutta ei tuo loppu ole mitään messias-materiaalia. Joku Mentally Yours pahimpana ripuliryöpytyksenä ääliömäisine kertseineen. Streetsiä en myöskään oikein hiffaa, vaikka Tonight He Grinds Again, If I Go Away, Believe ja Jesus Saves ovatkin mainioita.

Pitäisi vissiin ostaa joku kokis, jos sellaista olisi tarjolla.

[Bahamut]

Kilpi - Lautta

Mitäs helkuttia, Kilveltä uusi biisi? Mennyt ihan ohi. Hyvinhän tämä meikäläisen korvaan toimii, pukkaakohan ihan levyäkin lähiaikoina. Ei ollut meinaan kuulunut taas bändistä viimeaikoina juuri mitään.

[Hese]

Unisonic - King For A Day

Toimii!

[Risto Malinen]

JOE BONAMASSA : A New Day Yesterday

Juur ialoittelin ja kyllä ainakin ensimmäinen biisi saa kipeänkin jalan tutajamaan.

[darealjyra]

Shinedown - Miracle

Hyvältähän tämä uusi Shinedown kuulostaa ja minun makuuni on juuri sopiva määrä sekaisin leppoisampaa kamaa sekä mättöä. Melodiat toimivat kovaa, mutta toisaalta vielä ei ole tullut Second Chancen tai Diamond Eyesin kaltaista hittiä. Toistaiseksi tämä kappale pääsee kyllä lähimmäksi. Hyvää settiä.

Toi on näiden kuuntelujen jälkeen kyllä levyn paras biisi, mielettömän simppeli ja toimiva kertsi. Samaa mieltä melodioista, levy on kyllä aika juhlaa etenkin niiden osalta. Tosta Diamond Eyesistä en ite koskaan niin hirveämmin tykänny, mut ehkä The Sound Of Madnessin hittien kaltaisia biisejä ei vielä ole noussu esiin.

np. Tietokoneen tuuletin - Hurina

[Jyyd]

Savatage - Hall of the Mountain King

Gutter Ballet on Savatagen ykköslevy, mutta onhan tämä Hall of the Mountain King lähes yhtä kovaa kamaa. Vahva kokonaisuus. Suurimpina helminä nimikkobiisi ja Devastation. Olivan veljekset ovat molemmat omilla instrumenteillaan aivan suvereeneja. Ei kyllä jää moitteille sijaa.

Ei ole omissa korvissa noussut Gutter Ballet siihen paljon hehkutettuun lentoon, vaikka onkin ainoa Savatage joka fyysisenä löytyy. Oikeastaan toinen kahdesta Savatage-levystä, joista uskaltaa sanoa että ovat vähän jo tutumpia, toisen ollessa Streets (joka melkein toimii paremmin kuin Ballet...). Tiedä sitten mistä johtuu, mutta hivenen hajanaisen oloinen levy, vaikka pari ässäbiisiä löytyykin ja hyviä biisejä niidenkin seuraksi paljonkin.

Kyllä itse nostan Gutter Balletin ja Streetsin jopa HOMK:n edelle, ainakin mulla nuo kaksi ensin mainittua ovat olleet vuosien saatossa kovemmassa kuuntelussa. Jos White Witchin saisi paikattua HOMK:lla johonkin parempaan niin silloinhan tuo olisi aika virheetön lätty.

Gutter on monien mielestä se Savatagen kirkkain helmi mutta tosiaan nostan itse Streetsin tuohon rinnalle, ajoittain Streets menee Gutterinkin edelle. Gutterilta esiin voi helposti nostaa The Unholyn, Summer's Rainin ja Houndsin jotka ovat aina kuuluneet suosikkeihini tolta levyltä. Etenkin Hounds on erinomaisen fiiliksen omaava biisi.

Streetsiä on pakko arvostaa siksi että vaikka levyllä on peräti 16 biisiä niin White Witchin kaltaisia väliinputoajia on suht vaikea löytää, Olivan veljesten ja Paul O'Neilin sävellyskynä oli siis tuolloin 90-luvun vaihteessa terävimmillään. Jos on pakko jotain heikompia vetoja tältä nostaa esiin niin yleensä skippaan Sammy and Textin ja Heal My Soulin, mutta siinä ne sitten ovatkin, muut biisit ovat kauttaaltaan hienoa kuultavaa. Esimerkiksi Tonight He Grins Again, Ghost in the Ruins ja vaikkapa Can You Hear Me Now? ovat niin tiukkaa menoa että oksat poies. Ja päätösbiisi Believehän on kasvanut viimeistään Crissin kuoleman jälkeen aivan uusiin sfääreihin.



np: Tyketto - Forever Young
Vaikka tämän debyyttilevyn kaksi parasta biisiä ovatkin ne kaksi ensimmäistä (tämä ja Wings), niin eipä näihin koskaan väsy, huikeita biisejä molemmat. Danny Vaughn on kyllä genren kärkipään solisteja, vahvaa suorittamista tässäkin. Pitäisi varmaan vihdoinkin ottaa se bändin kakkoslevy (Strenght In Numbers) kuunteluun.

[Wasted]

Savatage-keskusteluun täytyy vielä ihmetellä, että miksi kukaan ei koskaan mainitse Thorazine Shufflea Gutter Balletilta? Itselleni tuo on aina ollut bändin kirkkaimpia helmiä, ellei jopa kirkkain. Jon Oliva vetää biisissä ehkä uransa parhaimman ja hulluimman laulusuoriksen ja Crissin vinksahtaneet riffit ja sooloilut ovat aivan parhautta.

Täytyy kyllä myöntää, etten itsekään pidä Mentally Yoursista. White Witch on myös juurikin Hall of the Mountain Kingin heikoin lenkki. Streets ei ole koskaan toiminut itselleni läheskään yhtä hyvin kuin nuo kaksi mainittua levyä. Keskinkertaisia kappaleita on turhan paljon, eikä teemakaan ole kovin kiinnostava. Parhaat biisit toki ovat upeita.

UFO - Mechanix

Spotifysta pientä kokeilua. Ihan mukavan kuuloista sooloilua nyt meneillään.

[Hese]

Unisonic - Souls Alive

Kokoajan toimii paremmin ja paremmin, mielellään näkis keikallakin tämän orkesterin.

[Jyyd]

np: The Truth - The Edge of Town
Ei saatana, on tässäkin erinomainen biisi joka henkii jokaisella sekunnilla sitä 80-luvun fiilistä. Jumaleissön mikä sarja (Miami Vice) tämä onkaan kun soundtrackeiltä löytyy tällaisia helmiä (vaikka tiesinkin biisin jo aiemmin), helvetin hienoa! On muuten rikollisen aliarvostettu bändi ja biisi.

[Wasted]

Judas Priest - Turbo

Mainettaan parempi levy. Eikä tämä nyt loppujen lopuksi niin erilainen bändin aiempiin levyihin verrattuna ole kuin yleensä annetaan ymmärtää. Suuntaus on kevyempi, mutta bändin musiikin ominaispiirteet löytyvät kyllä tältäkin. Turbo Lover on bändin radio-hiteistä ehdottomasti paras omasta mielestäni ja levyn paras kappale. Myös ainakin Locked in, Private Property ja Out in the Cold ovat maininnan arvoisia.

Vielä ei ole tullut yhtään huonoa albumia Judas Priestiltä vastaan. Enää Points of Entry, Ram It Down ja Ripperin aikaiset kuulematta.