^ mie taisin nähdä sinut jossain vaiheessa, jonkin keikan kohdalla kun kiinnitin keppeihin, E-KKS:n apuvälinelainaamon tarralla varustettuina (asiakas muiden joukossa tuo sairaala, mun pitää vain aina miettiä etelän kohdalla että mikäs kaupunki se tämä ja tämä olikaan
) huomioni. Mietin vielä että pitkä matka ollut lenkata lappeenrannasta, heh.
Olikohan Queensryche kyseessä, kun siellä oli rauhallista ihan edessäkin (varjossa)? Tosiaan Jet City Woman -plektrakin tuli napattua Eddie Jacksonilta eli niillä paikoin oltiin tsorlin kanssa, ja kuten toisaalle lautaa kirjoitinkin niin yksi kolmesta parhaasta tuo olikin. Vintage-biisien ("liikaa uutta" -paskat: kaksi uutta [paskaa] ja mulle heikompi Damaged vielä ysäriltä) ja Taten äänen todella yllättävän kunnon takia. Empire, Eyes Of a Stranger, I Don't Believe In Love; ihan timanttia.
Mutta joo, kiitos ja anteeksi kaikille, ketä tuli tavattua... varsinkin
kuuntelijoille, onpahan naama nyt 51% tutumpi uusvanhoille tuttavuuksille, oivoi. Ian Hillin kanssa otettua kuvaa voi edelleen tuijotella että onpas sitä känninen spede herrasmiehen vieressä, kumpi on kumpi, ei tarvihe kauaa miettiä. Tiptonin kanssa tuli vain paiskattua kättä ja kehuttua panostaan Demolitionin aikaansaamiseksi, jonka biisitoiveisiin heitti Glenn vain että
'koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tehdään'. Belladonnasta otin vain muiden pyynnöstä kuvia näistä, huonoin Anthrax-laulaja kaikista levyttäneestä kolmesta = not 4 me. Mutta kun tällä pe-roosterin jatkoklubilla Dreamtalen Seppänen heitti Caught Somewhere In Timeä niin olipahan hienoa! DT oli muuten Priestin ja em. QR:n jälkeen viikonlopun kolmen parhaan joukossa, Yo-talon lauantain & samalla koko SOA:n päättäneellä keikallaan. 0330 asti vedettiin täysillä!! Upea päätös ja upeita biisejä aina yhtä loistavalta bändiltä. Hankalaa varmasti kähinää/vinkunaani pe-la kuunnelleiden uskoa, mutta mie sain sitä Priestistä huolimatta vielä takaisin, jopa power metallin kirkumiseen asti.
Uusi Kiuas oli siellä NKM:ssä myös todella lupaava, vaikka vain gloryhunter-hitit kävinkin seuraamassa ja fani-Asamaelilta kyselemässä loput. Tämä (ihan 101% hyvällä) 'mamu-Dio' oli ihan loistava, melkoinen fani itsekin (kuten Asim keikan jälkeen kertoi ja harmitteli miten ei itse koskaan tavannut "mestariaan"), ja vaikka hyppääkin isoihin saappaisiin niin mie ainakin näen bändin tulevaisuuden varsin kirkkaana.
Niin, vaikka tosiaan Judas Priestin ylipäätään parhainta, The Sentineliä rääkyessäni onnistuin selkääkin muljauttamaan, ihan paikallaan pysyessä (Voimiksen & Asan takana), ei hyvin mene... Blood Red Skies, Night Crawler, Judas Rising.. olihan tuo ihan mahtava keikka. Onneksi näen vielä Wackenissa ainakin, vaikka vähän skeptisesti tähän "maailmankiertueiden lopettamiseen" suhtaudunkin. Ja kaikkeen dramatiikkaan, kuten Rob lopuksi:
"we love you. goodbye.". Aiemmin la tuli Accept tsekattua hyviltä paikoilta, Wolfin puolelta (yhden pitin verran heiluvan räkäkännisen keski-ikäiskolmikon takana) mutta se taas hävisi puolestaan edelliselle nähdylle, FME:n keikalle. Kun ei tullut siihen nähden yhtään uutta biisiä ja yksi kitara aiheutti luonnollisesti soundiinkin eroja. Monsterman on silti aina kovin, tullut jokaisella kolmella A-keikallani. Akseptista tuli mieleen Battle Beast, joka veti hyvän ja tiukan keikan, yhdellä non-album raidallakin (Stay Black) varustettuna. Oli näkemistäni parhaansa, sitten viime kesän Qstockin paviljongin, 20-30 hengen yleisölle vedetyn Wacken Metal Battle -suomifinaalivedon. Saman lavan Dio's Disciples oli myös luvattua laatua, vaikka turhan usein tämä Jepson omaan makuuni kävikin kääntymässä, eihän tätä olisi tarvittu kuin pariin (Catch The) Rainbow-kohtaan omasta mielestäni. Belladonna ei käynytkään vierailemassa, vaikka Rautaneidon sedät niin kertoivatkin aiemmin
mutta toisaalta, miekin vakuutin nuoremmilleni Priestin 2. encoren jälkeen että
"ei se Living After Midnight sieltä tule, näillä on sentään munaa jättää oma [paska] numberofthebeastinsa pois!" -ja mikäs sieltä vielä Halfordin toimesta spiikattiinkaan la lopuksi
Perjantain nousuissa meinasi festarit katketa puoleenväliin, kun
melkein taitoin nilkkani Cavalera Conspiracyn pitissä. Todella lahjakkaasti yritin astua sen vinoon ja poikki, mutta jokin tolkku tai tuuri sai siirtämään painoa toiselle kintulle wall of deathin(! -kaikkea sitä vanhoilla päivillään pitääkin kokeilla) jälkeen. Teineistä löytyi onneksi tolkun väkeä sitä typerää circle pittiä vastakarvaan mennessäni, ihan perinteisen mukavaa peruspittiä yrittämään mm. Refuse/Resistin ja The Doom Of All Firesin aikana. Ankkarockissa '09 pettymyksen aiheuttanut CC oli nyt omimillaan ihan kivana, vuoden ainoan urheilusuorituksen taustana. Doro tuli (yllättäen puhuttua ohitse) anniskelualueella, All We Area ja Für Immeriä parhaina hetkinään vähän höristelin. nuori lupaus Saxon ei edelleenkään ole pääesiintyjäkapasiteettia, katsotaan sitten tulevaisuudessa. Mitä nyt 3 hyvää biisiään soittivat, I've Got To Rock, 747 (ihan liian lopussa) ja jokin kolmas sitten vielä.
Ozzy oli onneksi todella virkeä ja virne näkyikin kai keskustaan; kuten Olli sanoi, eihän Oz ole koskaan osannut oikeasti laulaa mutta mitä tai ketä se haittaa?? Hienoja biisejä uusimmillaan vm. 1992 ja loistavat kitara- ja rumpusoundit! Tommy Clufetos paiskoi tosiaan suorilta käsiltä jokaisen iskun ja se kuului, eipä lie Blizzardilla ollut koskaan noin lujaa mäiskivää rumpalia edes Aldridgessä tai Castillossa. Onneksi Taage Laihon yllättävän hyvä coverbändi soitti samana iltana roosterissa ainakin 3 saman (kuin äsken eteläpuistossa siis) biisin lisäksi mm. Desiren (ehkä paras!), Perry Masonin ja Waiting For Darknessin niin oli spesiaalimpaakin kamaa. Sitä lämmitellyt Evil-Lÿn oli muuten todella positiivinen yllätys ja lykkäsi samalla itsensä Jalometallin kolmen odottamisen arvoisen, hyvän bändin joukkoon samana päivänä julkistetun Merging Flaren & Entombedin jäärien kanssa!! Nätti ja karismaattinen tyttö laulamassa Medusaa hakkasi Belladonnan punanahan mennen + tullen, mitähän coveria mie ehdottein seur. päivänä basistille Jalometallin settiinsä Rvnning Wildilta... oevoe kun ei tule edes mieleen. Noloa tämmöinen.
Torstain aluksi (Moonsorrow soitteli kun saavuttiin ja meni ohi) Helloween oli melkoinen pettymys, vaikka ainahan ne suosikkibändin biisit hyviä & mukavia ovat, mutta odotuksia on enempäänkin sattuneista syistä ja ainakin OLI edes yhteen joulukuussa Tre-Hki -keikoilla kuulemattomaan biisiin, mutta sinnehän ne World Of Fantasyt yms. jäivät haaveisiin. Keikan parasta antia oli Steel Tormentorin ja March Of Timen (jossa huomasi miten Deris ei ollut ollenkaan parhaassa terässään) lisäksi seurata ilmeisesti todella v ä s y n y t t ä Weikathia, joka laittoi ekstrafelgmaattisuutta peliin erityisesti I'm Aliven taustalauluja näytellessään
onhan se persoonallinen ollut aina, mutta parin-kolmen viime rundin aikana Weiki oli ihan ihmeellisenkin energinen. Mitäs muuta, Grosskopf seurasi Osbournen keikan lavan vas. puolelta joka ainoan sekunnin ajan, nenä punaisena Koffia litkien ja mukana laulaen, ilmeinen fani! Ja Dani Löble oli leikannut Gerstnermäisen pillukeisaritukan ponnaristaan.
Mutta saisi 'ween kyllä settinsä ottaa remonttiin, Wackenissakaan ei paljoa tarvitse olla kummoinen bändi että menen mieluummin katsomaan muualle, ja tämä on vielä se suosikki (GammaRayn ohella)! Nytkin olin 3. viimeisen biisin aikana ostamassa jo olutta, FW:n huudatusten jälkeen ei I Want Out ja Dr Stein enää jaksanut napata, tylsän K-medleyn ja uuden levyn (paskan) Where The Sinners Go:n -saatanan venytetty intro, ei tuo ole edes oikea kappale!!!- ja oikeasti-ei-edes-hyvän Are You Metalin jälkeen. Vittu sitäkin juhojuntunen-lookalikea joka jälkimmäisen kertsiä ammui mukana
"AAJUU, AAJUU!". Alkoi melkein vituttamaan festarin aloitus tyynen rauhallista jannuakin. Mutta olivathan nämä todella upeat festarit, 3 päivää 30 asteen porotuksessa, mahtava kesänalku ja reissu ylipäätään!
ns: Cinderella - Through The Rain '94
