Wonderin klassikkokauden 72-76 ehkä se vähiten arvostettu levy Fulfillingness' First Finale siis soimassa. Erittäin hieno albumi tämäkin, ei siitä mihinkään pääse. Tämä kyseinen biisi on todella komea, aika kolkko tunnelma. Kokonaisuutenakin biisi on Wonderin parhaimmistoa, mutta varsinkin c-osa on hienoimpia kohtia ikinä.
Uuden Pandemoniumin paras biisi on ehanan ällön tarttuva video-negativerokkipoppiralli. Onneksi tulee varmasti keikalla 26. pv, vaikka koneet napsuukin. Sitä vartenhan se Sandager on bändissä?
Piru kun en ole lippua ehtinyt hakemaan, kohtahan tämä on pienellä puolella Teatrialla kun se kriittinen yksi ennakko uupuu joukosta!
Vois laittaa parit piisit The White Stripes:iä taustalle: Blue Orchid, Black Math, I Just Dont Know What To Do With Myself, Fell In Love With A Girl & Dead Leaves And The Dirty Ground
Last edited by S.R. on Sat Feb 05, 2011 1:04, edited 1 time in total.
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
Soinu tiuhasti 90- loppupuolen ja '00-luvun RW-levyt. Tuntuu kevyesti kovemmilta levyiltä kuin mitä silloin, kun tuli ostettua. Esimerkiksi tämä Firebreather, järkyttävän kova! Michael oli suhteellisen armoton patteristi myös Running Wildissä.
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
Now Do U Wanta Dance -levy muutenkin huippu, mutta kyllä tämä biisi on ihan omassa luokassaan, ihan naurettavan kovaa meininkiä. Larry Graham pistää ehkä kovinta fuzz-bassoa ehkä koskaan.
Älkää unohtako klassikoita! Parhain Scheepers-ajan GR-albumi ja ikihitti soimassa, melkein tekisi mieli katsoa (leikkauksillaan I Want Outin vastaavan mieleentuovana) musiikkivideokin samaan syssyyn. Victoryn Fritz Randow (myöh. Saxon) ränkyttää muuten virvelirumpua tässä nerokkaassa "päämelodiassa" -harvoin et noteeraa mitään riffiä tms. kielisoitinmelodiaa biisissä.
The Spirit on kuitenkin Sigh No Moren parhain raita, jos Rich & Famous tulee hyvänä kolmosena. Mitkähän seuraavaksi, Start Running ja Changes?
I can try to believe, but I feel it's like a view into the sun
blinded by the light, everything will look so fine, but still I feel the rays are burning my soul
np: Journey - One More
Todella aliarvostetulta Trial By Fire albumilta tämä unohdettu helmi. Toki avausbiisi Message of Love on vielä tykimpää melodista rockkia, mutta kyllä tämäkin on hieno teos. Neil Schonin levyillä yleensä soundit on kohdillaan, näin oli myös Hardlinen ekalla levyllä.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Uutta scourgea odotellessa soi ysäricomebackin jälkeinen 2. levy, The Age Of Mastery (1998). Todella hyvä kokoelma erisävyisiä kappaleita ja viulukin sopii näihin rauhallisempiin paremmin kuin esim. kotoisella Silentiumilla koskaan.
Jyyd wrote:np: Journey - One More
Todella aliarvostetulta Trial By Fire albumilta tämä unohdettu helmi. Toki avausbiisi Message of Love on vielä tykimpää melodista rockkia, mutta kyllä tämäkin on hieno teos. Neil Schonin levyillä yleensä soundit on kohdillaan, näin oli myös Hardlinen ekalla levyllä.
Täälle peesataan... Juuri lähti Message Of Love ja Arnelista huolimatta, on olemassa vain 1 STEVE PERRY
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Juuri lähti ensi kertaa soimaan uusi, kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt Branded-albuminsa. Hyvältä kuulostaa, eivät Lessmanin & Zillerin biisintekotaidot ole kadonneet ainakaan tämän perustella mihkään. Rumpuja paukuttaa ensi kertaa sitten '87 alkuperäisrumpali Dominik Huelshorst. Kansi on ihan helevetin ruma:
Platinum Collectionin ykköslevy kuuntelussa. Sattuu vaan olemaan pirun hieno läpileikkaus miehen hevimmästä urasta. Moore oli ensimmäisien tuttavuuksieni joukossa, kun heavya aloin kuuntelemaan. Sattui olemaan n. v. 1983 hyvinkin ajankohtainen, kuten koko loppuvuosikymmenen.
Bluesin pariin lähdettyään tiemme hieman loittonivat, mutta kyllähän siltäkin saralta löytyi muutama mukiinmenevä veisu. Kasarin hienot levyt eivät täällä lakkaa soimasta koskaan, vaikka miehen sormet otelaudalla liikkumisen lopettivatkin. Öitä vaan, Gary Moore.
Empty Rooms, ´84 Remix
Sattuu olemaan yksin hienoimpia balladeita koskaan. Helposti.
Juuri lähti ensi kertaa soimaan uusi, kaikessa hiljaisuudessa ilmestynyt Branded-albuminsa. Hyvältä kuulostaa, eivät Lessmanin & Zillerin biisintekotaidot ole kadonneet ainakaan tämän perustella mihkään. Rumpuja paukuttaa ensi kertaa sitten '87 alkuperäisrumpali Dominik Huelshorst. Kansi on ihan helevetin ruma:
Jaa, enpä ois uskonu että tuo on todellakin albumin kansi, jösses mitä kuraa. Pari biisiä kuuntelin randomilla tubesta ja liian hitaalta vaikutti meno, haluan Ready 4 Actionin kaltaisia napakoita vetoja, ei tämä bändi osaa balladeja vääntää enään IMO.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Megadeth - 44 Minutes
Nyt vasta tuli kunnolla kiinnitettyä huomiota tähän kappaleeseen ja biisi nostaa sijoitustaan rankingissa nousten bändin parhaiden biisien joukkoon tältä vuosituhannelta. Hyvää sooloilua ja kovat lyriikat!
Lisää rakkaita ja muistorikkaita perusasioita musiikin saralla. Tämä taitaa olla tuolloisen basistin Jan Rubachin paras kontribuutio (san. Hansen) bändille, myöhemmin tuotantopuolelle urautunut häiskä ehti kuitenkin parissa helmessä olemaan mukana lyhyehköllä n. 1993-96 taipaleellaan. Tribute To The Past & Afterlife tämän muassa.
edit: Farewell
Mie olen ihan mutuna täysin varma, miten Dirk Schlächter oli tässä klassisessa balladissaan suunnitellut Hansi Kürschin eeppisen vierailukohdan itselleen jotenkin lähtee aivan samaan tapaan kuin uusimmalla No Need To Cryn kaamea Dirk-c-osa! Pitää kyllä kysyä seuraavan kerran bändin kenties tavatessani, että liekö Kai keksinyt vierailijan idean vastustaessaan tätä aiheesta vai kuinka lie se mennyt.
Pathfinder - Vita Reducta: Through The Portal / Pathway To The Moon
No jopas! Viime vuoden puolella testatessani tämä ei myspaceen tarjollelaitettujen biisien perusteella vielä innostanut kauheasti, mutta nyt albumimitassaan kyllä toimii. Jopa siinämäärin että voisi mastercardin laittaa hyötykäyttöön ja polakkien esikoislevyn tulemaan fyysisenä sieltä jostakin. Sopraanovierailija toimii hienosti mausteena ja kiippareissa pistetään melkoista virtuositeettia, kuten tämänkin pianojutut alussa. Myös vokalisti on häpeämättömän korkealle yltävä, mikä aina hienoa.