JSS onnistui meikän mielestä paremmin Axel Rudi Pellin kanssa 1992-97, tuon Ynkän (kuten 80% instrumentaali-ekankin) jäädessä jopa kolmenkin seuranneen jalkoihin. Trilogy & Odyssey omaavat vain enemmän koukkuja, vaikka klassikkonsa tuolla MO:illakin. Eclipse taas on Facing The Animalin kanssa paras Malmsteeni kokonaisuutena minulle, hiton hyvä ja turhan unohdettu levy.Hippo wrote:Yngwie J. Malmsteen's Rising Force - Marching Out
Vähään aikaan ei ole tullut tätäkään pyöriteltyä ja perhana kun iski taas lujaa. Jeff Scott Soto aivan älyttömän kova laulaja ja maestro itsekin on kovassa vireessä.
ns: Primal Fear - Wings Of Desire
Sugar Daddylta taannoin kiitettävän hyväkuntoisena (ja halvalla!) ostettu digibook-painos lopuillaan; melko heikko biisi tämä. Vakioriimittelytkin käyvät melkein jurppimaan. Tämä levykokonaisuus-tasonnotkahtamiset korvattiin kyllä seuraavalla Seven Sealsilla monin verroin!