Bruce Dickinsonin soolot vs. Blaze Bayleyn soolot

[The Prophet]

Jotakin live-levyä taisin joskus viime syksyllä kuulostella Blazelta. Kyseinen taltiointi ei oikeastaan ihastuttanut tai vihastuttanut; melko lailla peruskamaa siis, jossa meininki oli aika raskaan kuulosta. Tällä samalla livellä siis olivat myös joitakin Iron Maidenin Blaze-aikakauden biisejä sekä jonkinlainen cover jostakin Led Zeppelin -kappaleesta. Mitään studio-albumeita en ole Blazelta siis kuullut.

Bruce Dickinsonin soolotuotannosta ovat tunnettuja levyjä: Tyranny of Souls, joka taisi olla minun ensimmäinen Brucen soolo-albumi; Tattoeed Millionaire, Accident of Birth sekä Balls to Picasso. Tietenkin olen jonkin verran kuunnellut myös The Chemical Weddingiä sekä Skunkworksia, mutta vaikea on kuitenkaan tässä vaiheessa mitään syvältä luotaavampaa analyysiä niistä sanoa. Kuten jo kuuntelu-topicissa sanoin, Tyranny of Souls on tähänastisista Brucen sooloista paras ja sitten tulevat Tattooed Millionaire, Accident of Birth, Balls to Picasso, The Chemical Wedding sekä Skunkworks. Lisäksi omistan Brucelta Anthology-dvd:n, joka on mainio läpileikkaus miehen muusikon urasta.

Olen todella vakuuttunut Brucen soolotuotannosta, sillä hän ei vain ole toistanut samaa kaavaa kuin Maidenissa ollessaan vaan on oikeasti yrittänyt tehdä omanlaistaan musiikkia. Brucen soolotuotannossa juuri parasta ovatkin hänen tummempi tulkintansa sekä monenlaiset tunnetilat, joita hän muuntelee sekä esittää oivasti. Lisäksi täytyy vielä korostaa Dickinsonin tarinankertojan kykyä, sillä moni mahtaviinkin mittoihin hänen soolotuotannossaan instrumentaalisesti nouseva biisi olisi vain varsin köyhä metalliviritelmä ilman Dickinsonin monitunteista laulamisentaitoa. Muutenkin yleisesti kappaleiden teemat kosiskelevat enemmän scifi-aiheita sekä muutenkin kaikenlaisia salatieteitä kuin Iron Maidenilla.

Lempibiisejä Dickinsonilta ovat:

1. Mars within + Abduction

2. Power of the Sun

3. Son of a Gun

4. Born in 58

5. Tattooed Millionaire

6. Taking the Queen + Darkside of Aquarius

7. Man of Sorrows

8. Accident of Birth

9. Laughing in the Hiding Bush

10. Tears of the Dragon

Pitäisi varmaan joskus laittaa omiakin arvosteluita Dickinsonin soolotuotannosta tänne Urizeniin. Kyseessä kuitenkin on ainakin minun suurin idolini. Minuun siis iskee eniten dramaattinen tenori.

[Salamalla ratsastaja]

Balzen soolot hakkaa Brucen soolot mennen tullen. Ei asiassa minun mielestä ole vertailun varaa. Kyllähän Bruce laulajana voitta BBn, mutta äijän soolotuotanto on jotain niin uskomatonta, että huhhuh!

[Vekkuli]

Pistetääs tämä teksti oikeaan karsinaan

Annoin ääneni lievästi Blazen puolelle kallistuen. Molemmilta on kuultuna kaikki levyt, poislukien Blazen live. Lisäksi molemmat sooloartistit on tullut livenä nähtyä.

Sinällänsä tässä ei minusta(kaan) ole mitään syytä mihinkään lapselliseen vastakkainasetteluun, tilannehan on optimi kun molemmat hyvää tavaraa vääntävät. Jos nyt jotenkin syitä purkaa niin kokonaisuutena Blazen/Blaze Bayleyn tavara on minusta keskiarvoltaan parempaa. Brucen alkupään kokeellisemmat tavarat haukkasivat minusta suurilta osin paskaa. Toki moinen irtiotto on silti täysin arvostettavaa, mies/bändi saa tehdä mitä haluaa. En vain pitänyt monista biiseistä edes omissa genreissään ja minä nyt kuitenkin kuuntelen paljon muutakin kuin metallia. Lisäksi myös Accident of Birth ja Tyranny of Souls ovat poteneet molemmat lievää inflaatiota joidenkin biisien osalta.

Yksittäisistä soololevyistä ykköseksi minun on kuitenkin nostettava Brucen Chemical Wedding, joka on omasta mielestäni varsin jumalainen levy. Napakymppi suorastaan. Livenä Blaze puolestaan pieksee, koska viime vuotinen Tampereen keikka oli omissa laskuissani yksi viime vuoden kovimmista, ellei jopa kovin. Ja kuitenkin livenä nähtyjen bändien lukema lieni viime vuonna jossain sadan ja kahden sadan välillä. Eipä siinä, ihan hyvä oli yksi näkemäni Brucen keikkakin silloin joskus. Eli hienoisilla eroilla liikutaan joka osa-alueessa. Kyllä maailmaan aina hyvää musiikkia mahtui, teki sen kuka tahansa.

Rauhaa, veljet

[IronBrother]

Brucen on parempia, tykkään niistä enemmän. Toisinaan taas en ole kuunnellut Blazea paljoa Maidenin ulkopuolella.
Sanoisinko että molemmilla meni paremmin Maidenin vuosina?

Taidanki mennä katsastamaan lisää Sooloja

[puolisukeltaja]

Sanoisinko että molemmilla meni paremmin Maidenin vuosina?

Kannattaa kyllä tutustua Blazen sooloihin, voittavat kyllä Blazen aikaiset Maiden-levyt helposti (tai The X Factorin kanssa menee tiukille). Helvetin loistavaa modernilla otteella toteutettua heavy metalia.

Oikeastaan Brucenkin viimeisimmät sooloalbumit ovat miun makuun parempaa kamaa kuin nämä Maidenin 2000-luvun levyt (AMOLADia lukuunottamatta), ainakin Chemical Wedding.

[SPD10]

Kannattaa kyllä tutustua Blazen sooloihin, voittavat kyllä Blazen aikaiset Maiden-levyt helposti (tai The X Factorin kanssa menee tiukille). Helvetin loistavaa modernilla otteella toteutettua heavy metalia.

Tästä olen kyllä samaa mieltä. Vaikka Blaze-aikaiset Maiden-lätyt ei toimisikaan, niin kannattaa kyllä tsekata äijän soolot. Saakelin kovaa tavaraa.

[Omar]

Itselleni iskee deickinson enemmän. En voi sille mitään että en edelleenkään voi sietää blazen ääntä/laulutyyliä. Äijän kaikki soolot löytyvät hyllystä, ostin siinä toivossa että levyt avautuisivat ja mielipiteeni ehkä muuttuisi, mutta ei, kun ei iske, niin ei iske. Brucen soolot taas sopivat minulle täydellisesti. Ainoa levy joka ei minulle brucelta iske niin kovaa on skunkworks, jolta myös löytyy muutama jees biisi mutta muuten ei kyllä toimi. aob, chemical wedding,tos. lyömätön kolmikko.

[Summerganon]

Kyllä se on Bruce. Blazea on ole tosin läheskään yhtä paljon kuunnellut, mutta kyllä miehen tuotanto menee paikoin todella koviin sfääreihin, joskaan ainakaan vielä en osaa nostaa miehen biisejä The X-Factorin teoksien tasolle.Virtualia tosin viedään aika useaan otteeseen. Tosin Blazen sooloilut ovat Virtual XI:n kanssa kyllä melkein kuin eri planeetoilta, joten vertailukaan ei ole helpointa mahdollista.

Mutta Bruce.. aivan tolkuttoman upeaa jälkeä. Tattoeed Millionairella on hiukan täytebiisejä, mutta esim. nimibiisi, Son of a Gu ja Born In '58 ovat melkoisia timantteja. Balls To Picassolla on pari sellaista biisiä, jotka eivät missään olosuhteissa erityisemmin iske: Cyclops ja Fire. Hell No, mainiolla kertsillä ja sanoituksilla varustettu 1000 Points of Light ja Shoot All the Clowns taas ovat jo aika hyviä tekeleitä. Gods of War Laughing in the Hiding Bush ovat jo astetta parempia kun taas Change of Heart on verrattavassa sellaiseen Maiden-biisiin, joka ei olem ikään Infinite Dreams tai Hallowedi, mutta pahuksen hyvä silti, kuten esimerkiksi Flight of Icarus.

Ja levn päättäjät, Sacred Cowboys ja Tears of the Dragon ovat aivan uskomattomia teoksia, varsinkin Tears, jonka ottaisin mukaan kaikkien aikojen parhaimpien biisien listalle. Tearsin oreksteriversio, joka löytyy uusintajulkaisun kakkoslevyltä on myös hienoa kuultavaa. Skunkworks-albumilla on pari täysosumaa: Back From The Edge, Inertia (joka pitää kuulla ainakin kerran päivässä), Solar Confinement ja Strange Death in Paradise. Monien kehuma Innerspace taas ei herätä sen kummepia tunteita, vaikka kelpo biisi onkin. Oikeastaan Headswitch, Octavia ja Meltdown ovat ne biisit, jotka eivät iske millään... Seuraavat levyt, eli legendaarinen AoB, CW ja ToS kolmikko, ovatkin kauttaaltaan aivan uskomattoman hienoja teoksia! Welcome to the Pit ja Believil ovat ainoat huonot biisit. Että aika uskomatonta jälkeä on Bruce saanut aikaan. Yhtän Blazea dissaamatta täytyy sanoa, että ei Dickinsonin voittanutta. Se ääni, ne sanat, ne jutut...

[QazKFD]

Balls To Picassolla on pari sellaista biisiä, jotka eivät missään olosuhteissa erityisemmin iske: Cyclops ja Fire.

Fire oikein, mutta Cyclops!? Mitä saatanaa, oikein mestariteos IMO. Tunnelmallinen pala.

Shoot All the Clowns taas ovat jo aika hyviä tekeleitä.

Tässä mielestäni toinen joka olisi saanut albumilta tipahtaa. Rutkasti parempaakin kun olisi ollut tarjolla. Fire tosiaan samaan kastiin.

[Summerganon]

^No tosiaan, kyllähän niiden bonuksien joukosta paljon kovempaakin matskua löytyy. No Way Outit ovat esimerkiksi aika hyviä.
Tuohon Fireen (eikun siis Cyclopsiin) voisi kyllä perehtyä nyt tarkemmin, kun tunnelmalliseksi kehuit. En olekaan pitkään aikaan kuunnellut...
[/off-topick

[Omar]

^ tarkoitat kai cyclopsia?

[QazKFD]

^ tarkoitat kai cyclopsia?

Nimenomaan Cyclops!

[Summerganon]

Niin, siis Cyclopsiin juu
Siinä nyt sentään pelittää hyvin riffit ja kaikki, mutta se kertsi vedetään toistolla vähän överiksi...
"Kuuntele, eiköhän se pikkuhiljaa aukene"-tekniikkaa pitää siis jatkaa...

EDIT: Hitto kun olen ollut aasi, Cyclops on jotakuinkin silkkaa parhautta.

[Imperator]

Sitä vaan piti, että jos kuulun johonkin 25% joukkoon, niin hyvä vaan. Yleensä kuulun alle 50% joukkoon, vielä useammin 1%-25% joukkoon. Näille mennään.

Bruce Dickinsonin sooloista olen kuulut kaikki n. kerran-kaksi. Niistä iski eniten ehkä uusin (2005) ilmestynyt albumi, jonka nimeä en nyt muista. Accident at birth ja The Chemical Wedding olivat sellaista samantyylistä keskenään, ihan keskinkertaisia, jos minulta kysytään. Tosin pakko myöntää, että noiden levyjen kohdalla lisäkuuntelu voisi olla paikallaan(!) Balls to Picasso oli outolintu ja mielestäni huonompi kuin mikään Maidenin levy tai oikeastaan mikään Blazen/Blaze Baylen levykään (sama pätee kyllä muuhunkin miehen soolotuotantoon). Skunworks suorastaan oli aika paska ja Tattoed millionaire-levyltä en löytänyt hyvällä mielikuvituksellakaan kuin muutman kuunneltavan raidan. Kokoelma levy ei myöskään napannut (ihmekös tuo). Sanoisin kuulemani perusteella, että Dickinsonin matskuista kolisi ehkä n. 5-15%, eli arvosanaksi tuotannosta voisi antaa korkeintaan 5/10. Kun taas Blazen kamoista diggaan miltai sen 75% edestä. Aikamoinen ero.

Blazen soololevyistä/bändin tuotoksista olen pitänyt kaikista. Heikoihin ehkä Blood and belief, jolle antaisin arvosanan 7. Muut levyt ovat sitä 8-9 tasoa, joten Blazelle napsahtaa keskiarvoksi 7.8.

Pyöristettynä Bruce 5 - Blaze 8.

Tuntuu siltä, että Brucen sooloja ei edelleenkään tule ainakaan väkisin lisäkuunneltua. Iskee enemmän, ei voi mitään!

Jos taas kysytään, että kumpi on parempi laulaja niin ääni menisi siinä tapauksessa Brucelle. Onhan hän sentään laulanut muun muassa Children of the damnedin 1982 ja Where eagles daren 1983. Vois sanoa, että heittämällä jo noiden levyjen voxeilla paras hevilaulaja koskaan. Mutta tässä ei ollut kyse laulutaidoista, eikä niin?