Painiskelinkin itseni kanssa, että noin yhden katsontakerran perusteella tämä adaptio oli minun mielestäni TODELLA HYVÄ, muttei kuitenkaan erinomainen. Ainakaan vielä, katsotaan miten jatkossa kasvaa.
Alusta lähtien istuin hymy pyllyssä, kun vastikään joulun alla häämatkalla ostin & aika tehokkaan pikaisesti luinkin tämän nerokkaan sarjakuvateoksen, niin lähes jokaisen sekunnin ja kuvan pystyi tästä ennustamaan, todella vaikuttavasti tehtyä työtä ohjaaja Snyderiltä! Sitten, suurimmat plussat menevät ehdottomasti Comedianin & Rorschachin castingistä, ei voisi paremmin kuvitella kenenkään näiden hahmojen kenkiin sopivan, kuin mitä
Jeffrey Dean Morgan &
Jackie Earle Haley (järjestyksessä) nyt meille esittivät!
Puolivälin jälkeen alkoi kuitenkin nopeuttaminen & oionta, että saataisiin edes vähän alle 3 h ajassa pakettiin. Mikä on aika loogista, pitäähän alussa selvittää ja selittää enemmän kuitenkin aika lailla taustoja kaikelle.
Mutta se mikä on ongelmana tässä, on tosiaan kenties epäreiluhkokin vertaaminen (kuten todettua, tuoreessa muistissa oleviin) sarjiksen yksityiskohtiin, eikä tässä nyt mitään monen muun epäonnistuneen filmatisointiesimerkin tavoin ole mitään radikaalia muutettu. Ehkäpä lopputulokseen vaikuttaneita syyllisyyspäätelmiä piti tässä osoittaa random-katselijoille aika tavalla, kuten myös karsia synkkyyttä (! -mistä vaimo yllättyi perustummaa supersankari-elokuvaa odottaessa, vaikka mie patistin että lukisi tekeleen kun hyllyssä kerran on).
Tämän oltua aika pitkälle juuri niin väkivaltainen kuin novellikin, mutta esmes. alkup. Night Owl-papan halloweenina kuoliaaksi hakkaava huumejengi puuttuu. Samaten lukiessa jo melkein hermoille käynyt Dr Manhattanin ihmisrodun elämisen oikeutuksen moraalidilemmapohtiminen ja neekeripsykiatrin avio-ongelmat & lehtikioskilla jatkuvasti tappeleva lesbopariskunta merkittävimpinä (ja pisimpinä..) puutteina eivät sinällään kauheasti haittakaan, niin silti niiden mukana meni paljon esimerkiksi Rorschachin vaelteluja & ajatuksia kaupungilla liikkuessaan.
Mainiossa Farrellyn veljesten & Ben Stillerin
pettäjäsika-leffassa jo tissejään yhtälailla näytellyt Malin Åkerman ei vain osaa kauheasti näytellä Smile Silk Spectre II:ena siis tässä, ja Carla Gucino "67-vuotiaana" ei kauheasti myöskään vakuuttanut, mutta nehän ovat sivuseikkoja.
Eli Summa summarum ainasekavasta sepustuksestani, tiivistäminen haittasi loppupuoliskolla, mutta paha sitä on tosiaan mennä (aika absurdeinekin sivujuonineen, esmes. em. perhe-elämän ongelmat sivuhahmolla) lisäämään tai tämä olisi 6,5 -tuntinen poukkoilu, jota ei jaksaisi katsoa kuin 42 sarjisnörttiä.
Pitää muuten lisätä, että siinä missä sarjiksen kylmäävin hetki oli Comedianin ratkaisu vietnamin USA-voitonjuhlissa, kun raskaaksi panemansa tyttönen vain halusi mukaansa amerikkaan; niin tässä senkin ohittaa alun sotilaspataljoona (kai Nixonin komennossa hajottamassa 1960-70 -lukujen vaihteen mielenosoitusta) kun Bob Dylanin The Times They Are a-Changin'in pauhatessa hippityttö laittaa kukkaa kiväärin piippuun ja sitten...