Iron Maiden @ Helsingin Olympiastadion 18.7.2008

[Mr. Hetson]

Ei menny kaikilla keikka ihan putkeen

Kaverilta kuulin tästä jo eilen. Istui samassa bussissa jonkun kaveriporukan kanssa joiden eteen tuo kyseinen äijä oli pudonnut. Epäilivät että olisi kuollut siihen paikkaan, mutta onneksi pysyi hengissä, ainakin toistaiseksi. Olivat kuulemma turvamiehet joutuneet elvyttämään kaveria paikan päällä.

Todella surullinen tapaus! Kaikki stemppi toipumiselle!
Keikasta sen verran että oli aivan helvetin hyvä! En osaa sen hienompia analyysejä kirjotella joten en edes viitti yrittää.
Mutta KIITOS MAIDEN!

[Tolppanen]

Olis varmaan sopiva hetki tehdä paluu foorumille nyt. On tässä kuukausitolkulla tullut oltua kirjottamatta, no nyt sitten..

Olihan se kova keikka perkele. Jos vertaa vaikka -06 keikkoihin, niin itse ainakin tykkäsin huomattavasti enemmän, johtuu varmaan osittain siitäkin että päästiin tällä kertaa aika etukarsinaan ja vielä aika eteen, kyllä siinä äijien ilmeet ja kaikki erotti selkeästi. Lavasta katsottuna oikealla viistossa oltiin, katsomosta katottuna vasemmalla siis. Melko hyvin sieltä näki, vaikka pituutta on 175 cm. Vuosikausiin ei ole tullut senttejä lisää, eikä kyllä enää ole tulossakaan, noh..

Biislista nyt oli tietenkin suht yllätyksetön, mutta ei siitä siinä tilanteessa jaksanut välittää. Kaikki RTTH:n ja CIPWM:n kaltaset 5000 kertaa kuullut olivat myös pirun loistavia ja fiilis pysyi korkealla koko ajan.

Kyllä siellä yleensäkin tupakanpoltto häiritsi ihan kamalasti.

Anteeksi vaan omasta puolestani tästä. Parisen savuketta tuli Maidenin aikana vedettyä, tarjosipa joku ystävällinen jätkä meille tultakin, kun takana seisoi. Tuskimpa ketään liiemmin haittasi.. Meidän vieressä oli joku jätkä jonka olkapäillä oli joku nainen, joka ehti kuvata pienen hetken ja järkkäri tuli sitten heti vittuilemaan. Eipä vaan mulle mitään sanonut, kun kännykällä aika useasti taltioin tapahtumia.

[Monni]

Järkkärit näyttivät puuttuvan myös aika hyvin noihin olkapäillä pitämisiin ainakin sillä paikalla missä olin. Itseäni ei niinkään tupakansavu häirinnyt, kun siihen on muutenkin tullut totuttua. Tuo olkapäillä pitäminen ainakin jos se tukkii näkökentän sitten alkoikin häiritsemään jo huomattavasti enemmän.

[Tulenarka]

Meikäläistä ei se tupakansavu häiritse niinkään mutta kun on porukka tiiviisti ja jotkut alkaa tönimään niin joku saattaa tumpoata röökinsä vieressä/edessä olevan käteen tj.

[Peke]

Hesan reissusta kotiuduttiin tänäänä iltapäivällä. Tässä on nyt nukuttu ja voideltu kroppaa kondikseen. Alkaa saadaa jotain kirjoitettuakin keikkatunnelmista.

Puolituntia ennen keikkaa päästiin kentälle ketään tönimättä siihen miksauskopin viereen. Aces High aikana tuli pientä painetta ja tönimistä edestakaisin, kun muutamat yrittivät väkisin lihamuurista läpi. Tilanne normalisoitui kuitenkin melko nopeasti ja pääsimme nauttimaan oikeesti keikasta.

Bändi oli minusta ihan liekeissä ja veti hyvin. Daven ja Adrianin skittatyöskentely oli aivan fantastista. Bruce oli hyvissä tunnelmissa ja sen hän myös toi ihanasti julki. Upeita fiilistä nostavavia spiikkejä ja tilannekomiikkaa oli minusta normaalia enemmän. On se vaan paras keulakuva, ikinä.

Soundit omalle mestalle olivat todella hyvät, selkeät.

Kentän näkökulmasta yleisö oli minusta ihan hyvin mukana, kädet näkyivät ja jengi taputti myös istumakatsomoissa. Tarvittaessa ääntä lähti niinkuin 44 000 suusta voi kuvitella lähtevän. Ei valittamista.

Tuttuja tuli bongailtua laudalta ja sen ulkopuolelta, nice

Aces High, Revelations, Wasted Years, Rime Of The Ancient Mariner, Powerslave, Moonchild, Hallowed Be Thy Name ja The Clairvoyant olivat minulle ne odotetuimmat kuultavat. Muutkin kelpasi vaikka spekulaatio SIT ja SOASS levyjen loistobiisien kayttämisestä klassikoiden tilalla oli puheenaiheena keikan jälkeen meidänkin porukoissa.

Mamma Mia tarjosi hyvät pizzat, taksiasema hyvät jonotukset ja Hotelli Ava rauhallisen ja huokean majoituksen.

Todella hyvä reissu! Kiitoksia mukana olleille ystäville, Iron Maidenille ja stadikalla olleille faneille.

[Bruusbruus]

[quote="Karpaasi"]Aika jees keikka, vaikka olisi varmaan Hartwall Areenalla toiminut paremmin.

Kehut:
-Aces High Churchillin puheineen. On se vain kaunis biisi.
-Rime of the Ancient Marinerin keskiosa, jolloin kattovalot laskeutuivat alemmas, ja taisi aavelaivataustakangas ilmestyä (huomasin sen vasta myöhemmin), ja usva täytti lavan ja kattovalot heiluivat sivulta sivulle. Jumalauta tämä olisi toiminut pimeässä!
-Powerslave. SCREAM FOR ME HELSINKI! SCREAM FOR ME FINLAND!!!
-Brucen hyväntuulisuus. Aikasempiin keikkoihin vaikutti jotenkin puheliaammalta ja tuntui, että kontakti pysyi paremmin yleisössä, mutta se saattaa olla myös screenien takia. Lokkijuttu oli hauska.
-visuaalisuus periaatteessa, mitä nyt valoisuus haittasi. Pyrot olivat komeat, ja Eddie oli mainio molemmissa muodoissaan. Repesin aika kovasti SIT-Eddien tekemälle runkkausliikkeelle Murrayn soolon aikana

Moitteet:
-ei yllätyksiä Moonchildia lukuun ottamatta settilistassa. Powerslave miinus fillerit oli aika odotettavissa, ja eikö Heaven Can Waitia olisi voinut jättää vaikka Stranger in a Strange Landin sijasta pois? Aika perusongelma Maidenilla tämä settilista.

Yo. osalta olen aika lailla Karpaasin kanssa samaa mieltä. Maidenhan on aina takuuvarma bändi, kirjoitan tästä nyt 24 vuoden kokemuksella, jonka aikana olen Maidenin nähnyt. Ongelmiahan on aina tällaisissa isoissa stadionkeikoissa, moni ei näe riittävän hyvin ja soundit vaihtelee riippuen missä päin itse on. Itse näin kyllä hyvin A12-katsomosta, missä meno oli myös kaikkea muuta kuin apaattista. Soundit oli loppuun asti hyvät Maidenin aikana (lämppäreitä en aikonutkaan katsoa), mutta kuulemma D-katsomossa takakaarteen lähellä oli aika häiritsevää delayta. Totta kai valoisuus aina haittaa myös, eihän Rimen pommit näyttäneet miltään; tuo Maidenin nykyinen teatraalisuus tulisi parhaiten esiin pimeissä sisätiloissa.
Jännä juttu myös miten tietyt biisit, joita ei millään enää viitsi levyiltä kuunnella (kuten Run to the Hills ja Revelations) edelleen kolahtavat livenä. Huippuja mielestäni olivat Aces High ja ehdottomana kliimaksina Rime, settilistasta vaihtaisin pois Can I play with Madnessin, joka ei ole koskaan iskenyt; Heaven Can Waitin, joka on yksnkertaisesti tylsä sekä The Clairvoyantin, joka ei ainakaan tuolla encorepaikalla toimi. Korvaavia biisejä kyllä löytyisi samoilta levyiltä, joilta nuokin ovat. Ja aina täytyy muistaa mainita tämän Janick Gersin turhuus, sen harvan kerran kun hän sooloa "soitti", niin olihan se semmoista kitaran pahoinpitelyä, ei tietoakaan herrojan Murray ja Smith tyylitajusta. Nicko sen sijaan hoiti hommansa niin kuin ammattimies vaikka taisi olla kanuuna päällä. Ainakin siihen Bruce parissa spiikissä viittasi.
Mutta yo. on pieniä murheita. Keikka oli parhaita näkemiäni Maiden keikkoja (eihän tuolla biisilistalla kuitenkaan voi epäonnistua), ja tämä sekä viikko sitten esiintynyt toinen Bruce näyttivät, että itse todistamani tämän kesän parhaat keikat molemmat tapahtuivat Olympiastadionilla. Ei se keikkapaikka vaan se esiintyjä on joka ratkaisee.

[Emeritus]

Onko muuten rasittavampaa ilmiötä, kuin teinit jotka väkisin tunkevat eteen, eivätkä tiedä edes biisejä kunnolla?

Onko ärsyttävämpää kuin eturiviin rynnivä teini joka eikä edes tiedä biisejä ja vielä polttaa tupakkaa takanasi. Ihan helvetin typerää toimintaa...

On. Tai vähintään samaa luokkaa ovat henkilöt jotka tunkevat eturiviin ja siinä samalla muita sivulle. Kun jalkatilaa on sen verran ettei sivuaskeltakaan voi ottaa, paha on siinä minnekään siirtyä (paitsi taakse, mutta sehän ei tule kysymykseenkään!). Takaapäin työntävät ovat myös oikein kivaa lahkoa. Minne siinä pääset lavan edestä? No et ainakaan sivulle kun sieltä työntää toinen urpo jos huono säkä käy!
^ Näin siis Blazen keikalla vanhalla. Sen kerran kun eturivissä olin, sieltähän en lähtenyt. Ei nyt mitään jatkuvaa urpoilua, mutta voisi sen vähänkin jättää väliin.

Ja kun ei tuo tupakinpoltto ole koskaan kuulunut harrastuksiini, ärsyttää tuo erityisesti keikoilla missä on yleensä täysin olosuhteitten ja kärhääjien armoilla. Murphyn lakien mukaan vielä tulee aina naamalle vieressä polttavan savut, seisoi sitten millä suunnalla tahansa.
Hyviä ovat pienemmillä klubeilla olevat keikat, paremmin henkilökunta puuttuu korsteenien puuhiin, ja sitten ne keikat joilla meininki on sellaista ettei yleisön joukossa pysty tupakkaa sytyttämään (tai vielä parempi, kukaan ei halua).
Tuskassa tuli muutaman kerran tuskasteltua kun yleisössä seisoskellaan tuijottamassa bändiä ja poltetaan ketjussa.

Mutta taas asiaan...
Stadikalla olin ihan katsomossa, E46:ssa. Suuri osa porukasta tuntui seisovan ja olevan mukanakin ihan hyvin, mutta kyllä tunnelma lähempänä lavaa on ihan eri maailmoista.
Olisin kyllä mieluummin ollut keikalla Hartwallilla tai vastaavassa sisätilassa, jos senkin takia että valot ja pyrot eivät näytä juuri miltään ulkona Suomen valoisassa kesässä. Ja toinen on tunnelma.

Jos oikein laskin, oli kolmas kerta kun Maidenia olin väijymässä, eikä se taaskaan pettänyt. Settilistoista nyt voi nillittää loputtomiin, mutta kuin jo mainittukin, kyllä loppujen lopuksi taitaa riittää että on katsomo täynnä ja Maiden vetämässä Maidenin biisejä niin tunnelma on taattu.
Rime Of The Ancient Mariner oli kyllä ehdottomasti yksi keikan huippukohtia. Lokkien ilmestyminen stadionin ylle ei olisi voinut juuri parempaan aikaan osua.

Albatross!

[Pluto]

Oli kyllä helvetin kova keikka. Tosin itse olin kentällä se verran kaukana, että lavatoiminnasta ei omin silmin nähnyt juuri mitään.

Soundit olivat ihan ok, kitaroista vaan oli välillä vaikea saada selvää. Plussaa todella maltillisesta volumesta, ilman tulppia pärjäsi mainiosti.

Mielestäni Powerslave oli keikan helmi. Maidenin kenties paras biisi, heti Sign of the Crossin jälkeen.

Näyttikö Nicko kenenkään muun mielestä intiaanipäälliköltä ilmeineen?

Yhden tauon aikana stadikan päältä pyyhälsi mediheli. Ensimmäinen reaktioni sen kuullessani oli, että Edge of Darknessin introhan sieltä alkaa, mutta ajatus (toive?) pyyhkiytyi aika nopeasti. Huomasiko kukaan muu samaa?

[Ozzy.The_Great]

En ala biiseistä sen enempään kertoilemaan, koska kaikki oleelinen tullu sanottua muilta. Kommentoin sitävastoin naurettavia teinejä siinä etukarsinassa jotka pittas keikan aikana! Niin helevetin naurettavan näköstä touhua siis Fear Of The Darkin aikana oli pitti, Number Of The Beasitin, ja monen muun aikana kanssa. Tällänen ''JEE OON HEVIKEIKALLA PAKKO PITATA'' meininki on niin perseestä, pisti vihaks teki mieli vaan mennä ja lyödä jokasta pitissä olijaa. Tulihan sielä kommenttia: Lopettakaa nyt toi helvetin pittailu, tai jotain tollasta.

Barbara oli hauska olin ihan siinä vieressä keikan ajan, lippu toimi varsin epäkäyttänöllisesti se oli koko ajan ihmisten naamoilla, otin sit suosiolla pois muutaman biisin jälkeen ku en viittiny pilata muitten keikka nautintoo.

[Polunimuri]

^No elähän nyt, sanoo yksi teini täältä päin Eipä nuo pittailut kovin itseäni haitanneet sillä tulihan siinä itselläkin kauheissa fiilareissa vähän itsekkin pompittua.

Juuh ja kotona ollaan vihdoin ja viimein. 44:ssä tunnissa Oulusta stadiin ja takas eli melkoinen turboreissuhan tuossa tuli tehtyä, mutta kyllä oli mahtavaa kun ensimmäistä keikkaani (ja vielä Maidenin!) pääsin todistamaan. Meinaa tulle oikein haikea fiilis tässä kun seuraavaan kiertueeseen tuntuu olevan nyt julmetun pitkä aika...

Mutta asiaan. Keikka oli elämäni ensimmäinen ja yksi hienoimpia hetkiä tämän viisitoista vuotiaan teinipojan elämän vaiheissa. Ei vaan pysty sanat kuvamaam sitä fiilistä kun Bändi juoksi pyrojen ja meikäläisen karjunnan saattelemana lavalle Aces High:n tahtiin tai kun Murray aloittaa ensimmäisen soolonsa Powerslavessa.... Meinaa kylmät väreet tulla pelkästä ajatuksesta Oli hauska nähdä kuinka hyväntuuliselta bändi itsekkin vaikutti ja täytyy kyllä kehua eritoten Dickinsonia. Ei ole mies turhaan maailmanluokan nokkamiehiä! Ja Harriksen bassottelut, Smith&Murray parivaljakko, darrainen McBrain, Gerssin temppuilut, Eddie... Jotain sanoinkuvaamatonta.

Sounditkin olivat yllätyksekseni todella hyvät ainakin tuossa etukarsinassa, jossa itse olin. Suosikkivedoiksi nousi näin jälkeenpäin ajatellen Aces High, Rime ja The Clairvoyant, joka tuntui kymmenien studioalbumi kuuntelukertojen jälkeen lifenä aukeavan täysin uudella tavalla. Myös välispiikit olivat hauskoja, erityisesti se Albatrossi-juttu. Maiden!

[Meadow]

No niin, onpahan Maiden nyt ensimmäistä kertaa livenä todettu. Ei sitä oikeastaan voi vielä itse sisäistää. Ihan VITUN KOVA. Ääneni huusin käheäksi, kädet puutuivat nyrkin puimisesta ja niska on jäykkänä pään heilutuksesta. Sain ihan hyvät paikatkin kolmen tunnin jonotuksella: olisi ollut mahdollisuus päästä vielä etukarsinaan, mutta päätin jäädä takakarsinaan eturiviin. Mahtava näkyvyys. Oli se vaan helvetin hieno hetki kun ukot tulevat lavalle ja Aces High räjähtää. Olihan se parempaa kuin seksi nähdä Daven soittavan niitä soolojaan, samalla kun stadion osoittaa kunnioitustaan. Settilistasta ei juuri keksinyt vedon aikana mitään valittamista, mitä nyt Heaven Can Wait olisi voinut jäädä (ei ole koskaan iskenyt mulle). Keikan aikana vitutti eniten, kun joku kaljupäinen mulkku rupesi tunkemaan itseään väkisin eturiviin ja uhkaili joitakin lähelläni. Siinä tulikin vähän intiimit tunnelmat joissain vaiheissa. Lisäksi mun takana seisoi kaksi äijää, jotka näyttivät joiltakin pyhäkouluun menijöiltä ja seisoivat koko keikan ajan kädet ristissä ilmeenkään värähtämättä. Sama juttu katsomossa oli paljon porukkaa jotka istuivat paikoillaan käsi leuassa. Mikä järki?

Fear of the Darkin livenä todistaminen oli niin hienoa kuin sen oletinkin olevan.

Lauren Harrisin esiintymistä olisin mielelläni seurannut ilman ääntä (erottiko joku niitä biisejä toisistaan?), ja Avenged Sevenfold oli oikeastaan parempi kuin odotin. Jyräkohdat toimivat hyvin, mutta laulajan nasaalivokaalit ja rumpalin kiekuminen ei.

[Ruttujumala]

Oli eka Maiden-keikkani ikinä ja paras ehkäpä paras keikka millä olen ikinä ollut.
Stadikan edustalle saavuin kolmen maissa, kaveri oli kuitenkin venttaamassa semmoisella lippusiimalla ympäröidyllä alueella ennen ensimmäisiä portteja.
Etukarsinaan pääsyn eteen ei tarvinnut siis todellakaan telttailla.
Järjestäjät ovat selvästi oppineet sitten viimekesän.
Ainoa asia mistä pitää napista järjestelyiden suhteen on se että sieltä karsinasta ei päässyt kuselle/ostamaan ruokaa jne. varmaan tuntiin.
Lauren Harris oli vielä kuumempi ilmestys kuin kuvissa niissä nahkahousuissaan.
Hyvää musaakin neidin orkesteri soitti vaikkei se mitään uutta auringon alla ollutkaan.
Avenged Sevenfold oli aika kuraa, parasta antia keikassa oli se siisti demoni-lakana ja toisella kitaristillakin oli ihan makea keppi.
Piinaavan pitkä odotus päättyi viimein ja Doctor Doctor räjähti soimaan.
Churchillin puhe ja Aces High alkaa pauhaamaan.
Settilista ei juurikaan yllätyksiä tarjonnut.
Helvetin kova se jokatapauksessa oli.
Itse oisin Children of the Damnedia ja Phantom of the Operaa kaivannut mutta ei makeaa mahan täydeltä.
Brucellako muka flunssa, no ei se ainakaan siltä pahemmin vaikuttanut.
Albatrossi-spiikki oli aivan loistava.
Lavasteet olivat aivan huikeat, varsinkin se saatana oli aika veikeä.
Pommejakin oli enemmän kuin tarpeeksi.
Saako semmosia Anubis-patsaita muuten Ikeasta?
Muutama Killer Krew-paitainen äijä tuli muuten bongattua etukarsinasta...

[Trooper_87]

Ei helvetti mikä keikka! Neljäs näkemäni Maidenin konsertti, (aikaisemmat -03, -03, 05 eka) ja kirkkaasti itselleni se paras. Hieman tajunnanvirtaa:

-Suurimman osan keikasta vietin siellä "teinipitin" reunalla (eli aika lailla keskellä etukarsinaa), mistä näki aika helvetin hyvin tällainen 170-senttinen tappikin. Soundit kentällä kohdallaan, fiiliksen taso jossain niiden kuumailmapallojen yläpuolella ja meno oli ympärilläkin kerrassaan liekehtivää.

-Bruce. Perkele vieköön mikä showmies. "The Mexican Way" ja se stadionille eksynyt lokki. Vaikka ääni ei enää entiseen malliin kuulukaan, niin ainakin karisma tuntuu kasvavan vuosien myötä. Ei hirveesti tarvinnut hymyä peitellä, oli todella viihdyttävää katseltavaa miehen toiminta. Miten helvetissä joku onnistuu pyörittämään aaltoa pitkin areenaa vain sormeaan osoittamalla. "FOLLOW THE FINGER!!"

-Aces High, Rime of the Ancient Mariner, Moonchild. TOLOKUTONTA!!! Varsinkin sen "then down in falls comes the rain" -kohdan jälkeiset hunajat. Siinä oli allekirjoittanut polvillaan kyyneleet silmissä kun pommit paukku ja mielettömät liidit & riffit kaikuivat korvissa. Ei ole koskaan aikaisemmin tämä biisi yhtä voimakkaasti vaikuttanut meikäläiseen. Ja sitten encorekaksikko Moonchild & The Clairvoyant. Ei siinäkään muu auttanu kun tuijottaa hymyssä suin lavalle ja koittaa käsittää, että mitä helvettiä tässä on tapahtumassa. Aivan uskomatonta. Ne Moonchildin kertsin harmoniatkin, ei helvetti. Eikä tietoakaan huonoista soundeista.

-Can I Play With Madness ja The Number of the Beast ei oikein jaksanu innostaa, mutta pakkohan se oli jossain välissä hieman hengähtää, heh. Muuten ei valittamista, kyllä ne muutkin hitit kiitettävästi endorfiini/adrenaliini-sekakäyttöluomuhuuruissa toimivat niiiiiiin hyvin. Ja kun kerta Fear of the Darkia soittelevat, soittaisivat edes hieman nopeammalla temmolla, heh. Kuta kuinkin totta sekin, että Janick jäi hieman varjoon, mutta joutui siinäkin hieman enemmän henkeään haukkomaan kun Adrianin ja Daven sooloja kuunteli. Mutta kyllä koko kuusikon seuraamisesta nautti, ai että. Aivan uskomaton kokemus tuo keikka. Äänijänteiden tuho viimeisteltiin keikan jälkeen huutamalla Maidenia vielä Stadionin ulkopuolella

-Sitä luuli, että keikan jälkeen mikään ei tunnu enää miltään. Sitten "puolivahingossa" kaverin kanssa eksyttiin Mollyyn, ja voi hyvää päivää sitäkin fiilistä, kun itse henkilökohtaisesti tapasi STEVEN ja JANICKIN! Parit suttuiset kuvat tuli otettua ja muutama lause vaihdettua kyseisten herrasmiesten kanssa, niin helvetin hienoa ettei oikein vieläkään tahdo todeksi uskoa. Suurkiitokset myös Tipille, Ipelle, CharlottetheHarlotille (sie reservin vänskä saatana!) ja Paimiolle, joita myös tuli moikattua samassa kuppilassa.

Kiitos Maiden!!

Terveisin
"Se partasuinen menninkäinen 'teinipitin' reunalta"

[Roskisdyykkari]

Pitkästä aikaa tuli taas Maiden nähtyä eilen, mutta täytyy kyllä todeta että konsertti ei vastannut odotuksiani . Toisaalta isoimmat ongelmat olivat aivan muussa kuin itse Maidenissa.

Ja se isoin ongelma oli varmaankin päivänvalo. Show oli ehkäpä hienoin mitä olen Maidenilla koskaan nähnyt, mutta auringonpaiste Rime of the Ancient Marinerin hiljaisen kohdan aikana on kyllä melkoinen tunnelmanpilaaja.
Lisäksi oma paikkani oli melko kaukana lavasta eikä näkyvyys ollut kehuttava, ja osittain tästä syystä ympärillä ollut yleisö ei ollut oikein mistään kotoisin. Sääli että Maidenistakin on pikkuhiljaa kehittynyt tällainen stadionbändi, jonka keikoille tulee kaikenmaailman Radio Rock -hevareita mölyämään Trooperin aikana välittämättä pahemmin harvinaisemmista biiseistä.
Soundit olivat hyvät, basso ja laulu erottuivat hyvin, kitarat olisivat tosin voineet olla kovemmalla.

Setissä oli hyviä sekä huonoja puolia. Oli hienoa todistaa ensimmäistä kertaa livenä biisejä kuten Rime of the Ancient Mariner ja Wasted Years, mutta muuten setti olikin jopa Maiden-tasolla harvinaisen hittipitoinen. Ja ei voi kuin ihmetellä, että MITÄ IHMETTÄ FEAR OF THE DARK TEKI SETISSÄ?? Vaikka pakkobiisit omalla tavallaan ärsyttivätkin, täytyy myöntää, että ainakin Number of the Beast ja Trooper toimivat melko hyvin. Iron Maidenista ja Hallowedista puhumattakaan.

Revelations oli mukava lisä, mutta hieman kyllä ihmettelin, että Piece of Mindilta soitettiin yhtä paljon biisejä kuin Somewhere in Timelta. Olisi ollut edes se Stranger in a Strange Land setissä... Muutenkin noilta kolmelta levyltä valittiin juuri ne "todennäköisimmät" vedot (mitä nyt Moonchild The Evil That Men Don sijasta).

Parhaimpina mieleen jäivät varmaankin Powerslave ja Rime of the Ancient Mariner hyvin pitkälti pommiensa sun muiden ansiosta.

EDIT: Ja tosiaan, Heaven Can Wait toimi jopa odotettua kehnommin. Taino, olisihan se varmaan ollut ihan kiva jos olisi lavalle päässyt hillumaan.

[Trooper82]

Komppaan Infinite Dreams-haikailua! Heaven Can Waitin olisi voinut mielestäni surutta heivata sinne missä pippuri kasvaa ja korvata sen ihan millä muulla kultakauden biisillä tahansa. Joo joo, onhan ne fanit ihan kivoja siellä lavalla ja varmasti ikimuistoinen kokemus niille, jotka pääsee sinne hyppimään, mutta tämä oli ainoa kappale koko setissä, jonka aikana meikäläinen ei jaksanut juuri innnostua, ja kun ympärilleen katseli niin aika moni yleisössä näytti olevan samaa mieltä...

En kyllä ymmärrä marmatusta tuosta yleisöstä noin muuten; vaikka nyt ei ihan jokainen katsomossaolija pompikaan koko keikkaa pystyssä niin ei se tarkoita, etteikö yleisö olisi mukana.

Infinite Dreams olisi saanut minunkin puolestani olla vielä setissä joukossa ja tuota heaven can waitia täytyy kanssa kompata. Sen ois saanu jättää pois kokonaan, tuntuu että tuo temppu on nähty jo tuhat kertaa vaikka vasta kymmenisen vuotta käynyt keikoilla. En minäkään a-katsomossa aivan perse penkissä koko keikkaa ollut, eikä siinä vieressäkään mitään hissukoita hirveästi ollut. Kaikin puolin upea keikka, vaikka tuleekin näin päivän viiveellä kehuttua.

Toivottavasti tuo pudonnut kaveri selviää vielä kaikin puolin ok.

Edittiä sen verran, että unohtui mainita oma oudoksunta kanssa tuosta fear of the darkista, ei omasta mielestäni sopinut yhtään settiin. Olisi vaikka voinut vaihtaa evil that men do:hon tai sitten infiniteen, mutta mielipiteitähän tässä vaan jaellaan.

[corppa]

Rime of the Ancient Mariner

Parhautta

[Asamael]

Itse oisin Children of the Damnedia ja Phantom of the Operaa kaivannut mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Siinä on muuten semmoset biisit että saisivat tulla joka kiertueella. Infinite Dreamsin haikailuun auttoi onneksi tuo Maiden Hellin keikka. Kuinka helevetissä homo sapiens pystyy säveltämään täydellistä musiikkia?

REVELATIONS ja WASTED YEARS. Ne pelasti mun illan näin itse Maidenin osalta. Niitä eniten odotin, ja jumal-biiseiksi osoittautuivat myös livenä. Can I Play With Madnessia dissaavat voisivat vaikkapa syödä omat kakkansa.

[Biometalli]

Kolmas kerta kun näin Maidenin livenä ja ensimmäinen kerta kentällä. Aivan tajuttoman kova keikka ja todellakin kokonaisuudessaan 14h junassa istumisen arvoista!

Stadikan edustalle saavuin kolmen maissa, kaveri oli kuitenkin venttaamassa semmoisella lippusiimalla ympäröidyllä alueella ennen ensimmäisiä portteja.
Etukarsinaan pääsyn eteen ei tarvinnut siis todellakaan telttailla.
Järjestäjät ovat selvästi oppineet sitten viimekesän.

Porukka ei ilmeisesti tajunnut että tuonne etukarsinaan on täysin vapaa pääsy tietylle määrälle ihmisiä ja näin päästiin kavereiden kanssa noin 5 metrin päähän lavasta, mikä on melko hyvin kun stadionille saavuttiin noin 17:15. Toivottavasti suurin osa pitkään jonottaneista tajusi ettei ollut kyse mistään FTTB aitauksesta kuten kuulin jonkun sanovan.

[Drifteri]

Voisi sanoa, että täydellinen keikka! Voiko se tuosta
enää parantua, setti oli täynnä kohokohtia ja huippu kappaleita.Erirtyisesti Revelations, Rime, The Clairvoyant ja Hallowed Be Thy Name olivat parhautta. Pahempia miinuksiakaa ei ollut.
Up the Irons!

Lauren Harrisin esiintymistä olisin mielelläni seurannut ilman ääntä (erottiko joku niitä biisejä toisistaan?)

Täysin samaa mieltä, kuulosti vielä siltä, että olisi laulanut nuotin vierestä...

[pasaati1]

Ensimmäisen kerran Maiden stadiolla nähtynä oli upea kokemus,sää suosi mutta valoa liikaa,sille ei voi mitään.

Moonchild oli loistava yllätys,muutenhan setti oli aika perinteinen.

Vaikea sanoa,kummin toimii paremmin hallissa vai stadionilla.

Tunnelma oli helvetin hyvä kuten aina Maidenin keikoilla,täytyy olla ylpeä suomalaisista(ja itsestään) faneista!

[Paddy]

Can I Play With Madnessia dissaavat voisivat vaikkapa syödä omat kakkansa.

Sieltä se tuli! Samaa mieltä.

[Deathrace King]

Diggasin kyllä kympillä. Muutama kulunut hitti ei innostanut(Run to the Hills ja Number of the Beast), mutta ei nyt vituttanutkaan. Odotetuimpia biisejä oli Rime ja Moonchild ja ne kyllä toimivat hienosti. Hallowed be thy Name oli parhautta, ei vittu kun toimi vaan niin hienosti! Ja vaikka ymmärränkin tavallaan joidenkin marinaa Fear of the Darkista, niin itse kyllä huusin kurkku suorana kaikki melodiat yms., yks maailman kovimmista livebiiseistä!

Bändi oli hyvässä vedossa ja Bruce vaikutti olevan todella hyvällä mielellä, lauloi hyvin ja välispiikit toimi. Lavan taustoihin oli todellakin panostettu ja molemmat Eddied olivat siistejä! Soundit olivat ihan ok ainakin siihen miksauskopin vasemmalle puolelle(perkele kun edemmäs ei oikein enää päästy). Eka biisi, eli Aces High tuli kyllä liian hiljaa, mutta volumetasoa onneks nostettiin. Pari biisiä olis saanu olla pidempi keikka, mutta hyvä näinkin. Järjestelyt toimi, ei tarvinnu pahemmin jonotella sisään eikä ulos.

Seuraavaks Wacken, siellä varmasti lähtee kympillä! Valoshowkin pääsee paremmin oikeuksiinsa Saksan pimenevässä yössä. Ainakin viime vuonna In Flamesilla oli hienoin näkemäni valo/pyro/ilotulitus -show ikinä.

[p_perkele]

Kyllä oli taas kova tuo helsingin keikka. Kävi loistava tuuri että pääsin armeijasta lomailemaan ja näkemään keikan.
Itse keikkahan oli aivan mahtava. Tietysti joitain biisejä olisi voinut vaihtaa pois ja ottaa uusia tilalle. Rime oli luonnolisesti todella kova, Revelations myös. Ja muutenkin kaikki nämä vähemmän tunnetut biisit iskivät parhaiten. Yleisö oli hyvin mukana ja koko bändi oli uskomattomassa vedossa. Ainakin Bruce ja Nicko. Sedät jaksaa heilua ja se on hyvä se.

Kiitos kaikille keikalla olleille tunnelma oli mahtava. Kaikkein suurin kiitos menee tottakai bändille

[Viper]

Pari päivää keikasta kulunut ja sen verran selviydytty, että alkaa fiilikset jo asettua.
Noin puoli vuotta onnistuin pitämään setin itseltäni piilossa ja sitten pari päivää ennen keikkaa sain sen selville yhdeltä toiselta foorumilta. Aluksi luulin sitä ihan spekulaatioksi (Fear Of The Dark ja Moonchild - joo, just ). Mutta kun keikka sitten oli menossa ja yksi toisensa jälkeen setin biisit osuivat maaliinsa alkoi pieni epäilys heräämään. FOTDin alkaessa tulikin sitten sellainen "ei vittu" -fiilis. Tässä kohtaa tuo tuntui vielä aikamoiselta pettymykseltä. Mutta nopean toipumisen seurauksena menivät niin FOTDit kuin Iron Maidenitkin mukana huutaen. Encoren alkaessa alkoivat fiiliksetkin taas nousta: ne oikeasti soittaa Moonchildin! Ja olikin komea veto akustisine introineen. Aikamoista euforiaa. Setin viimeisten kappaleiden etukäteen tietäminen harmitti keikan loppuun saakka, mutta onneksi se ei itse vetoja huonontanut pätkääkään.

Ja kyllähän näin kahden päivän päästäkin keikka oli LOISTAVA! Bändi oli kovassa vedossa, varsinkin Bruce joka veti koko setin vaikene lauluosuuksineen ilman taukoja. Komea suoritus ottaen huomioon että mies on 50! Kitaristikolmikko oli tuttuun tapaansa liekeissä, varsinkin Davelta tuli upeat soolot. Adrian oli oma itsensä - ÄIJÄ! Paikoitellen Janickin soraäänet ottivat hieman korvaan, varsinkin Rimessa, mutta mies oli muuten todella energinen ja pisteli hyvin menemään. Nicko hakkasi rumpuja kuin viimeistä päivää ja Steve juoksutteli komeita bassomelodioitaan upeasti. Kasarituotannossa riittääkin miehelle luritettavaa, hieno oli sitä kuunnella. Rime Of The Ancient Mariner, Wasted Years ja Moonchild olivat keikan kohokohtia ja tunnelma oli upea läpi koko konsertin, aina sieltä Aces Highn alkuräjähdyksestä saakka. Jos nyt jostain pitää marmattaa niin ne Fear Of The Darkit, Number Of The Beastit ja Run To The Hillsit olisi tosiaan voinut jättää pois. Olisin myös toivonut, että SITiltä olisi tullut enemmän kuin ne kaksi biisiä. Mutta eipä sen väliä kun molemmat halkoivat kalloa. Wasted Years on yksi Maidenin kovimmista vedoista ja Heaven Can Wait nostin tunnelman taivaaseen, etenkin siinä hoilauskohdassa.
Lavarakennelma oli taustakankaita myöten aivan mahtava ja Eddiet suoraan kasarilta revittyjä. Varsinkin Clairvoyantin aikana tullut SIT-Eddie oli upeaa nähdä (samoin HCW:n aikainen SIT-taustakangas). Jumalauta sitä tunnelmaa Rimen hiljaisen kohdan aikana, joka sitten lähtee nousemaan aina sinne Brucen RAAAIINN!!-räjähdykseen ja sitten Nickon rumpufillit. Olin taivaassa.
Melkein vuoden tuli tätäkin tapausta odotettua, joten ymmärrettävästi oli hieman tyhjä olo pois kävellessä. Mutta olihan se sen arvoista.

KIITOS MAIDEN!!
UP THE FUCKING IRONS!!

[S.R.]

Juuri kotiuduttu keikoilta.

Helsingissä jonoon menimme noin klo 12 ja keikka tuli nähtyä noin 4-5 rivistä. Tampereella FTTB:n turvin eturivissä koko keikka, Janickin kohdalla. Heti Aces High tienoilla tähtäili kitaralla suoraan miuta kohti ja ilmeili. Oli kyllä uskomattoman kovat keikat. Kuten Asakin puhui että eturivissä on oma tunnelma faneille. Katsekontaktia monta kertaa suoraan Gersin ja Harrisin kanssa, suorastaan uskomatonta laulaa/huutaa piisejä kun samalla Harris bassottelee aivan vieressä ja katselee kohti.

Huh huh...taidan laittaa lisää kommenttia myöhemmin.