Astral Doors + N-P Johanssonin muut kujeet
Moderator: The Killer Krew
^^Mutta digipakki on aina karvalakkia komeampi.
Joo-o, en tiedä montako kuuntelua nyt on takana, mutta suurinpiirtein tauotta olen tätä iltapäivästä lähtien pyörittänyt. Joten kaippa tämän aika hyvä täytyy olla.
Luulis uppoavan bändistä jo ennestään pitäneille ja kaikille muillekin loistavasti lauletun melodisen hevin ystävillä.

Joo-o, en tiedä montako kuuntelua nyt on takana, mutta suurinpiirtein tauotta olen tätä iltapäivästä lähtien pyörittänyt. Joten kaippa tämän aika hyvä täytyy olla.

Miten uusi AD näin vähällä lätinällä, missä kaikki selkääntaputtelijat
Tuossa eilisen ajatuksia pari kuuntelukertaa nykyhetkeä vähemmällä kokemuksella;, ei se New Revelation ainakaan huonompaan suuntaan ole pyörityksen myötä menossa..

Tuossa eilisen ajatuksia pari kuuntelukertaa nykyhetkeä vähemmällä kokemuksella;, ei se New Revelation ainakaan huonompaan suuntaan ole pyörityksen myötä menossa..
Nyt viimein on kaikessa levyjenjulkaisutulvassa ja muiden kurjan aikaaviepien toimien ohella ehtinyt jokusen kerran uutukaista kuunnellakin.
Taas voi vain myhäillä, miten AD on liittynyt viimeistään näin 4. täyspitkällään siihen ikävän harvalukuisten bändien joukkoon, jolta voi ostaa uuden tuotoksen täysin laatuun luottaen. Niin tasaista on jälki tähän asti ollut (toki hankintapoliittinen tilanne on ollut meikän kohdalla yhtä sinisilmäinen jo debyytin jälkeen..eikä ole tarvinnut katua.)
New Revelation, kas kun ei Religion, on edellistä levyä tiiviimpi 11 biisin kokonaisuus (jolta olisi siis voinut pari heikointa karsia poiskin); nyt ainoa muita heikommaksi jäänyt on ollut Waiting For The Master. Aiempaa melohevisemmin (parilla ekalla rallilla) alkavan levyn yksityiskohdista voisi mainita Nils Patrik Johanssonin lisääntyneen laulutapojen & -sävyjen määrän. Nyt on otettu esmes. Wuthering Heightsin levyiltä tutumpia keveämpiä sfäärejä mukaan, kuten myös aiempaa enemmän kurkkua kurittavaa runttausta (uusin Lion's Share). Tämmöistä rankennustarkennustahan löytyy myös parista biisistä, kuten Planet Earthista. Mutta oikeastaan melko yllättävästikin siitä kaikkein ilmeisimmästä "kuin RJD parhaina päivinään" -emulaatiosta (jolla kestää todentotta buustailllakin, kukapa muu lähtisi samalle viivalle päinkään?) Johansson pysyttelee nyt pois, ikäänkuin kykynsä todistaneena. Nyt kaiketi uskaltaa tehdä mitä huvittaa ja laajentaa spektrejään.
Ei sitä olla sentään liian kaukana omimmasta soundistakaan, Bride Of Christin -hurrilestatragedian jatkoksi tarkoitettu Pentecostal Bound huudattaa hammondia taattuun 70's henkeen, kuten totuttua. Bastard Sonilla bändi teki sitten kertaheitolla mahtiballadinsa, lisäksi melko harvinaisesti levy vain tiukkenee puolivälin jälkeen, em. heikon lenkin ollessa yhtälailla kovan alkupuoliskon tahrana. Erityisesti Quislingista eteenpäin ei heikkoa raitaa löydykään, Mercenary Man -päättäjän ja Cold War Survivorin (saatana mitkä verset!) määrittäessä sitä 'esimerkillisintä Astral Doors-helmeä'.
np: The Gates Of Light
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Jaa, tässä ollaan vielä vaiheessa. Julkaisutulvan keskellä Astral Doors on vähän jäänyt jalkoihin, johtuen osaksi siitä, että edelliset levyt eivät sittenkään ole liikauttaneet itseäni debyytin malliin. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta kuuntelukynnys on ollut viime aikoina ihmeen korkealla. Eiköhän tässä ennen vuoden vaihdetta tule tuo hankittua ja syvennyttyä kunnolla. Until then, something else.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Ainakin meikäläiselle tuo New Revelation on kolahtanut aivan tajuttoman kovaa. Nyt on vasta 7-8 kuuntelukertaa takana, mutta uskallan nostaa levyn yhdeksi tämän vuosikymmenen parhaista heavy metal -äänitteistä. Levy on sopivan monipuolinen ja tunnelmallinen kokonaisuus. Riffivarasto, Johanssonin vokalisoinnit, kitarasoolot ja tietenkin itse biisit ovat äärimmäisen laadukasta kuultavaa. Levyllä toimii oikeastaan aivan kaikki.Jussi K wrote:Miten uusi AD näin vähällä lätinällä, missä kaikki selkääntaputtelijat![]()
Suosikkibiisini on toistaiseksi täydellisyyttä hipova Cold War Survivor. New Revelation on Astral Doorsin paras startteri pelkästään jo upeiden riffiensä ansiosta. Bastard Son tarjoaa sitä tunnelmapuolta niin tyylikkäästi, että on noussut yhdeksi kaikkien aikojen slovareista. Shores Of Solitude on levyn 80-lukuhenkisin biisi, joten voitte arvata, että meikäläisen tapaiselle kasaridiggarille uppoaa. Edellä mainittujen lisäksi Freedom Warin huudatusosio, Pentecostal Boundin kertosäe, Waiting For The Masterin kitaroinnit jne. on pakko mainita. Kohokohtia löytyy jokaisesta albumin kappaleesta, joten jätän tarkemmat analyysit vielä tekemättä. Nils-Patrikin vokalisoinnit ovat monipuolistuneet ja parantuneet entisestään. Mies vahvisti asemiaan hevilaulajien parhaassa A-luokassa taas tämänkin lätyn myötä. Luulin, että bändi ei parantaisi enää Evil Is Forever -albumista, mutta onneksi olin väärässä. 5/5 -tähteä.
Lyriikkapuolelta Pentecostal Bound toimii kuin junan vessa. Mikäs mies tuo Quisling oli, kun muistelisin lukeneeni miehen olleen joku merkittävä henkilö Ruotsin historiassa. Olikos peräti tässä topicissa jotain puhetta asiasta? En itse äsken nopeammalla etsimisellä löytänyt Quisling-lyriikoihin liittyvää pohdintaa.
Tuli tosiaan itsekin tartuttua Astral Doorsiin ensimmäistä kertaa tämän uuden albumin myötä, vaikka on pitänyt jo monesti tutustua tähänkin pumppuun kaikkien hehkutuksien perusteella. Siitäkin huolimatta, että meinaan aina kirjoittaa Astral Romance Nightwishin kappaleen mukaan Astral Doorsin sijaan.
Ja melkoista timanttiahan sieltä näin parin kuuntelun perusteella on paljastunut. Jo pelkät vokalisoinnit ovat jotain ihan käsittämätöntä ja kun Astral Doors ei muutenkaan sorru mihinkään puolivillaisuuksiin, toimii koko paketti lajissaan todella hyvin. Todellakin parhaita aikoihin kuultuja heavy-metal albumeita ja lajissaan melkoisen varmasti vuoden paras levytys. Sen verran muikeaa riffittelyä, tyylitajuista melodiaa ja ennen kaikkea vaihtelevaa menevyyttä löytyy. Parasta on ehkä kuitenkin se, että mukana on ihan tajutonta fiilistä koko ajan. Tunteella soittamista, tunteella laulamista ja niin edelleen, ei mitään kliinistä scheissea, kuten näiden bändien tapauksessa yleensä.
Arvostan.
Ja melkoista timanttiahan sieltä näin parin kuuntelun perusteella on paljastunut. Jo pelkät vokalisoinnit ovat jotain ihan käsittämätöntä ja kun Astral Doors ei muutenkaan sorru mihinkään puolivillaisuuksiin, toimii koko paketti lajissaan todella hyvin. Todellakin parhaita aikoihin kuultuja heavy-metal albumeita ja lajissaan melkoisen varmasti vuoden paras levytys. Sen verran muikeaa riffittelyä, tyylitajuista melodiaa ja ennen kaikkea vaihtelevaa menevyyttä löytyy. Parasta on ehkä kuitenkin se, että mukana on ihan tajutonta fiilistä koko ajan. Tunteella soittamista, tunteella laulamista ja niin edelleen, ei mitään kliinistä scheissea, kuten näiden bändien tapauksessa yleensä.
Arvostan.
| http://www.inferno.fi" onclick="window.open(this.href);return false; | http://www.imperiumi.net" onclick="window.open(this.href);return false; |
-
- Bändäri
- Posts: 216
- Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02
Muistelisin, että kaveri olisi ollut Norjan natsihallituksen johtaja Saksan miehityksen aikana toisessa maailmansodassa. Tiedä sitten, että kertooko tuo kappale juuri siitä, kun en ole levyä vielä paljoa kuunnellut. Ja näköjään wikipedian mukaan quisling sanaa käytetään tuon norjalaispoliitikon mukaan petturia kuvaamaan, ja esim. Saksan miehittämissä maissa oli toisen maailmansodan aikana "quislinghallitukset".Hammer wrote: Mikäs mies tuo Quisling oli, kun muistelisin lukeneeni miehen olleen joku merkittävä henkilö Ruotsin historiassa. Olikos peräti tässä topicissa jotain puhetta asiasta? En itse äsken nopeammalla etsimisellä löytänyt Quisling-lyriikoihin liittyvää pohdintaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Quisling
^ Siitähän se nimenomaan; Johansson ei ole koskaan kuulostanut noin ilkeältä, kuin ko. nimeä sylkiessään
"TRAITOR! -notorius liar.."

Hyvä! Eli aiemmat 3 vielä kuulematta? Sitten voisi todeta ilon hetkiä olevan tulossa erityisesti kahden ekan kohdalla, jotka tehneet täällä(kin) kai suurimmasta osasta bändin tuntijoita niitä faneja.Akiman wrote:Tuli tosiaan itsekin tartuttua Astral Doorsiin ensimmäistä kertaa tämän uuden albumin myötä, vaikka on pitänyt jo monesti tutustua tähänkin pumppuun kaikkien hehkutuksien perusteella. Siitäkin huolimatta, että meinaan aina kirjoittaa Astral Romance Nightwishin kappaleen mukaan Astral Doorsin sijaan.
Ja melkoista timanttiahan sieltä näin parin kuuntelun perusteella on paljastunut. Jo pelkät vokalisoinnit ovat jotain ihan käsittämätöntä ja kun Astral Doors ei muutenkaan sorru mihinkään puolivillaisuuksiin, toimii koko paketti lajissaan todella hyvin. Todellakin parhaita aikoihin kuultuja heavy-metal albumeita ja lajissaan melkoisen varmasti vuoden paras levytys. Sen verran muikeaa riffittelyä, tyylitajuista melodiaa ja ennen kaikkea vaihtelevaa menevyyttä löytyy. Parasta on ehkä kuitenkin se, että mukana on ihan tajutonta fiilistä koko ajan. Tunteella soittamista, tunteella laulamista ja niin edelleen, ei mitään kliinistä scheissea, kuten näiden bändien tapauksessa yleensä.
Arvostan.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Jaa, omia kommentteja levystä ei vielä ole, korjataanpa se seikka. Ehdottomasti vuoden paras levytys, laadun takana on entistäkin monipuolisempi kokonaisuus, Johanssonin käsittämätön ääni, koko levyn kattava järjetön riffimylly, melodioita- ja kappalekokonaisuuksia unohtatta.
Suosikiksini levyllä on noussut kuusikko: Cold War Survivor, Shores of Solitude, Freedom War, Mercenary Man, Planet Earth ja New Revelations, yhtään muiden kappaleiden mahtavuutta unohtamatta. Parhaat vokalisoinnit nähdään Bastrads Son -slovarissa, jonka laulusuoritukset pistävät kenet tahansa hiljaiseksi.
Hammerille iso komppi, todella suuresti mennään samoilla mietteillä eteenpäin.
Vielä loppuun bändin levyjen arvosanat:
Of The Son And The Father 2003 4+/5
Evil Is Forever 2005 5/5
Raiders Of The Ark EP 2005 5/5
Astralism 2006 4/5
New Revelations 2007 5/5
Suosikiksini levyllä on noussut kuusikko: Cold War Survivor, Shores of Solitude, Freedom War, Mercenary Man, Planet Earth ja New Revelations, yhtään muiden kappaleiden mahtavuutta unohtamatta. Parhaat vokalisoinnit nähdään Bastrads Son -slovarissa, jonka laulusuoritukset pistävät kenet tahansa hiljaiseksi.
Hammerille iso komppi, todella suuresti mennään samoilla mietteillä eteenpäin.
Vielä loppuun bändin levyjen arvosanat:
Of The Son And The Father 2003 4+/5
Evil Is Forever 2005 5/5
Raiders Of The Ark EP 2005 5/5
Astralism 2006 4/5
New Revelations 2007 5/5
Olipa pakko taas heittää soimaan tämä uutukainen. Tuli soitettua niin pirusti silloin kun sain promon käsiini! Sitten alkoi tulemaan niin paljon kamaa samaan aikaan. Tuli loputkin Astral Doorsit, tuli Tarottia niin perkeleesti, Tuli Helloweenin & Gamma Rayn uusin siis Promot. Joten alkoi kuuntelu levitä käsiin.
Tämä uutukainen on vaan niin täydellinen levy että ei mitään rajaa. Toinen joka on noussut suosikikseni on tuo Cloudbreaker (siis Japskina toi levyn nimi) Aivan saakelin kova levy. Astralism ja Evil is For Ever tulevat Ep:n kanssa sitten. Mutta ei noita voi hirveesti laitella eri kastiin, kun kaikki vaan ovat niin Saakelin hyviä että sladdi bygessä kuunnellaan koko ajan
Tämä uutukainen on vaan niin täydellinen levy että ei mitään rajaa. Toinen joka on noussut suosikikseni on tuo Cloudbreaker (siis Japskina toi levyn nimi) Aivan saakelin kova levy. Astralism ja Evil is For Ever tulevat Ep:n kanssa sitten. Mutta ei noita voi hirveesti laitella eri kastiin, kun kaikki vaan ovat niin Saakelin hyviä että sladdi bygessä kuunnellaan koko ajan

Maiden Ukot nähty: -88, -90, -92, -95, -98, -03, -05, -05, (4x)-06, -07, (8x)-08, -09, (5x)-10, (13x)-11, (10x)-13 ja....jatkuu
-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Astral Doorsin settilista jo ohi olevalta headline-kiertueelta.
Sääli etteivät Suomeen tulleet mut jos sitte keväällä niinku oli puhe...

Ei yhtään paha kun funtsii tulevaa(?) liveDVD:a. Tosin vahvistuksia noihin liveDVD ja CD -puheisiin ei ole tullut....
Sääli etteivät Suomeen tulleet mut jos sitte keväällä niinku oli puhe...
EVP-biisiä jäin kaipaamaan. Toisaalta, mun mielestä AD sais soittaa KAIKKI biisinsä...New Revelation
Freedom War
Bride of Christ
Tears from a Titan
London Caves
Of the Son and the Father
Quisling
Hungry People
Bastard Son
Slay the Dragon
Evil is Forever
Time to Rock
------------------------
Black rain
Cloudbreaker

Ei yhtään paha kun funtsii tulevaa(?) liveDVD:a. Tosin vahvistuksia noihin liveDVD ja CD -puheisiin ei ole tullut....
Aika jäätävän kova alku :
"New Revelation
Freedom War
Bride of Christ
Tears from a Titan
London Caves
Of the Son and the Father
Quisling "
Yks kaveri läheltä Haminaa
kommentoi bändiä, että Musiikki kun on noin mahtipontista niin laulajan ääni ei kanna ja jää jotenkin musiikin alle!
Mutta mieli"paheita" on monta
Vitun kova settilista saakelin kovalta bändiltä!
"New Revelation
Freedom War
Bride of Christ
Tears from a Titan
London Caves
Of the Son and the Father
Quisling "
Yks kaveri läheltä Haminaa


Mutta mieli"paheita" on monta

Vitun kova settilista saakelin kovalta bändiltä!
Maiden Ukot nähty: -88, -90, -92, -95, -98, -03, -05, -05, (4x)-06, -07, (8x)-08, -09, (5x)-10, (13x)-11, (10x)-13 ja....jatkuu
-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
LOL!Make#34 wrote: Yks kaveri läheltä Haminaakommentoi bändiä, että Musiikki kun on noin mahtipontista niin laulajan ääni ei kanna ja jää jotenkin musiikin alle!

Kaikenlaista mä olen kuullu mut en vielä tollasta!
No, tänään vihdoin sain käsiini New Revelationin Japani-version.
Sikäli hieman pettymys että ainoa biisi jota mulla ei jo jossain julkaisussa ollut on Lament of the East (Mika Itärannan tekemä "biisi") joka osoittautui siis lähinnä bassosooloksi, joskin hienoksi sellaiseksi, koskettimien kera. Itämainen fiilis tosiaan, parikin bassoraitaa päällekkäin soitettuna.
Pettymys siis siksi että elin täysin siinä luulossa että normaalin bonusraidan tasoinen veto sieltä tulee. Toisena bonarina oli jo Astralismilta tuttu 21st Century Medieval, vanhana miksauksena tosin.
Onko muuten KOTKA lähellä HAMINAA?


-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Kivat teille kaikille. Nyt on pakko laittaa kädet alas ja todeta, että Astral Doors haastoi New Revelationilla debyytin Of The Son And The Father oikein tosissaan.
Harva bändi pystyy tekemään näin tasaista levyä. Levyn notkahdus, Freedom War, on omalla asteikollani jotain 8½ luokkaa, hyvänen aika. Nils Patrik Johansson nyt joka tapauksessa tekee parhaan suorituksensa ikinä, levyn äänenlaatu on aivan käsittämätön ja laulaja suorastaan paiskataan naamalle, Nils Patrik all over my face !
Yksi Evil Is Foreverin ja Astralismin ongelmista oli juuri Johanssonin laulu, joka juuttui hieman liiaksi sinne Dio-uralle. Nyt tulee niin monipuolista tavaraa, että oikein hirvittää. Parhaat biisit ovatkin järjestään ne, joissa laulumelodiat ovat tavallisuudesta poikkeavat.
Aivan lyhyesti, alusta loppuun:
New Revelation on erinomainen aloitus, tiiviit ja napakat riffit, homma mahtavasti kasassa alusta loppuun, lähes debyytin Cloudbreakerin tasoinen aloitusraita. Freedom War on periaatteessa aivan yhtä hyvä, mutta kokonaisuudessa jokin selittämätön seikka tökkii, eikä mielenkiinto riitä tämän kohdalla samalla tavalla. Mutta kuten todettua, lähes kiitettävää tasoa tämäkin.
Pentecostal Bound hinaa arvosanaa taas hieman ylöspäin, biisi on ajoittain hienoa herkkua, täydellisyydestä jää puuttumaan pieni silaus, joka osaltaan johtuu varmasti biisin lyhyydestä. Melkein täydellinen. Bastard Son päräyttää peliin täyden kympin, Johanssonin laulusuoritus on niin täyteläinen, että mykistää kuulijansa ihastuksesta. Todellinen voimaballadi. Waiting For The Master jatkaa uskomattomalla kymppilinjalla. Biisin aloitus on jäätävä, laulumelodiat kautta linjan mahtavat, viimeiseen säkeistöön puristuu biisin sielu, kuunnelkaa Johanssonin ihmeellistä äänenkäyttöä.
Planet Earth jyräyttää löysät pois ja jyrää hurrikaanin voimalla. Kahden edellisen jälkeen tämä mahtipontisen raivoisa tykitys joutuu kuitenkin antautumaan puolen pisteen verran. Puoli pistettä täydellisyydestä ? Ei paha sekään.Quisling menee sinne levyn keskikastiin, esittämättä mitään maata mullistavaa. Tämän levyn keskikasti vaan on arvosanaltaan n. 9, eli kiitettävää luokkaa. Eniten biisissä huomio kiinnittyy kertosäkeen alustukseen, joka ei levylle tyypillisesti ole mitään, mitä on aikaisemmin kuultu.
Cold War Survivor palauttaa levyn sitten sinne kympin luokkaan, jo kolmannen kerran, varauksella neljännen, sillä nimibiisi on vähän hetkestä riippuen täydellinen sekin. "And the band played on", "Mr.President, we don´t need your stupid lies". Huomio kiinnittyy taas laulumelodioihin, jotka eivät ole tältä planeetalta. Piste. Silkkaa heavy metallia, mutta ah niin tuoreen kuuloista. Kertosäe on huikeimpia pitkiin aikoihin kuulemiani. Täydellinen biisi, mitäs siitä enempää.
The Gates Of Light muistuttaa fiiliksensä puolesta Quislingia, eli on erinomainen omaamatta sellaisia ominaisuuksia, jotka nostaisivat sen fiiliksen asteella noiden täydellisien joukkoon. Tasaisen tappava, mutta hieman enemmän otteesta luiskahtava kuin nuo helmet. Lopun laulumelodiat nostavat biisin arvoa ihan kalkkiviivoilla. Huimaa. Shores Of Solitude iski n. kymmenennellä kuuntelulla puun takaa. Yhtäkkiä tajusin mahtavat laulumelodiat ja biisin oudon tunnelman. Jotain jännää biisin hengessä on, jotenkin tuntuu siltä, että ehkä nimeltään ja tunnelmaltaan parhaiten sopusoinnussa tällä levyllä. Siis biisin nimi = tunnelma. Ei osaa selittää. Sanoinko jo, että täyden kympin biisi. Juu-u.
Mercenary päättää levyn lähes seitsemän minuutin täydellisyyteen. Sanoituksissa liikutaan Libanonissa ja Somaliassa ja muutenkin fiilis on epätoivoinen ja raastava. Tätä voisi jo nimittää eepokseksi, vaikka kestoltaan ei ehkä niihin sfääreihin menekään. En usko itsekään, kun joudun toteamaan, että levy päättyy täyden arvosanan biisiin. Alun urut luovat sellaisen pohjan tälle biisille, että siihen on Johanssonin helppo heittäytyä mukaan ja antaa sopalle tarvittava viimeinen mauste. Levyn paras laulusuoritus, yhdessä Bastard Sonin kanssa. Monipuolisin kyllä, kuunnelkaa ensimmäiset kolme-neljä säkeistöä, joissa laulaa jokaisessa eri mies, vaikka sama onkin. Uskomaton äijä.
Äkkiä en muista, milloin olen antanut 11 biisin levyllä viidelle epäröimättä täydet pisteet, yhdelle melkein ja lopuille viidellä pisteet välille 8.5-9.5
Voi hyvää päivää. Oman vitkuttelun takia tämä nousi aika myöhään vuoden parhaimpien levyjen joukkoon. Sanoisin, että Cagen Hell Destroyerin kanssa ihan samoille viivoille. Tosin, Cage ja Astral Doors ovat näillä levyillä liikkeillä hieman eri aseilla, mutta sanotaan, että omissa leireissään kaksi vuoden täydellisintä levyä.
Astral Doors rating by IC:
Of The Son And The Father 10
New Revelation 10
Evil Is Forever 9
Astralism 8
Harva bändi pystyy tekemään näin tasaista levyä. Levyn notkahdus, Freedom War, on omalla asteikollani jotain 8½ luokkaa, hyvänen aika. Nils Patrik Johansson nyt joka tapauksessa tekee parhaan suorituksensa ikinä, levyn äänenlaatu on aivan käsittämätön ja laulaja suorastaan paiskataan naamalle, Nils Patrik all over my face !
Yksi Evil Is Foreverin ja Astralismin ongelmista oli juuri Johanssonin laulu, joka juuttui hieman liiaksi sinne Dio-uralle. Nyt tulee niin monipuolista tavaraa, että oikein hirvittää. Parhaat biisit ovatkin järjestään ne, joissa laulumelodiat ovat tavallisuudesta poikkeavat.
Aivan lyhyesti, alusta loppuun:
New Revelation on erinomainen aloitus, tiiviit ja napakat riffit, homma mahtavasti kasassa alusta loppuun, lähes debyytin Cloudbreakerin tasoinen aloitusraita. Freedom War on periaatteessa aivan yhtä hyvä, mutta kokonaisuudessa jokin selittämätön seikka tökkii, eikä mielenkiinto riitä tämän kohdalla samalla tavalla. Mutta kuten todettua, lähes kiitettävää tasoa tämäkin.
Pentecostal Bound hinaa arvosanaa taas hieman ylöspäin, biisi on ajoittain hienoa herkkua, täydellisyydestä jää puuttumaan pieni silaus, joka osaltaan johtuu varmasti biisin lyhyydestä. Melkein täydellinen. Bastard Son päräyttää peliin täyden kympin, Johanssonin laulusuoritus on niin täyteläinen, että mykistää kuulijansa ihastuksesta. Todellinen voimaballadi. Waiting For The Master jatkaa uskomattomalla kymppilinjalla. Biisin aloitus on jäätävä, laulumelodiat kautta linjan mahtavat, viimeiseen säkeistöön puristuu biisin sielu, kuunnelkaa Johanssonin ihmeellistä äänenkäyttöä.
Planet Earth jyräyttää löysät pois ja jyrää hurrikaanin voimalla. Kahden edellisen jälkeen tämä mahtipontisen raivoisa tykitys joutuu kuitenkin antautumaan puolen pisteen verran. Puoli pistettä täydellisyydestä ? Ei paha sekään.Quisling menee sinne levyn keskikastiin, esittämättä mitään maata mullistavaa. Tämän levyn keskikasti vaan on arvosanaltaan n. 9, eli kiitettävää luokkaa. Eniten biisissä huomio kiinnittyy kertosäkeen alustukseen, joka ei levylle tyypillisesti ole mitään, mitä on aikaisemmin kuultu.
Cold War Survivor palauttaa levyn sitten sinne kympin luokkaan, jo kolmannen kerran, varauksella neljännen, sillä nimibiisi on vähän hetkestä riippuen täydellinen sekin. "And the band played on", "Mr.President, we don´t need your stupid lies". Huomio kiinnittyy taas laulumelodioihin, jotka eivät ole tältä planeetalta. Piste. Silkkaa heavy metallia, mutta ah niin tuoreen kuuloista. Kertosäe on huikeimpia pitkiin aikoihin kuulemiani. Täydellinen biisi, mitäs siitä enempää.
The Gates Of Light muistuttaa fiiliksensä puolesta Quislingia, eli on erinomainen omaamatta sellaisia ominaisuuksia, jotka nostaisivat sen fiiliksen asteella noiden täydellisien joukkoon. Tasaisen tappava, mutta hieman enemmän otteesta luiskahtava kuin nuo helmet. Lopun laulumelodiat nostavat biisin arvoa ihan kalkkiviivoilla. Huimaa. Shores Of Solitude iski n. kymmenennellä kuuntelulla puun takaa. Yhtäkkiä tajusin mahtavat laulumelodiat ja biisin oudon tunnelman. Jotain jännää biisin hengessä on, jotenkin tuntuu siltä, että ehkä nimeltään ja tunnelmaltaan parhaiten sopusoinnussa tällä levyllä. Siis biisin nimi = tunnelma. Ei osaa selittää. Sanoinko jo, että täyden kympin biisi. Juu-u.
Mercenary päättää levyn lähes seitsemän minuutin täydellisyyteen. Sanoituksissa liikutaan Libanonissa ja Somaliassa ja muutenkin fiilis on epätoivoinen ja raastava. Tätä voisi jo nimittää eepokseksi, vaikka kestoltaan ei ehkä niihin sfääreihin menekään. En usko itsekään, kun joudun toteamaan, että levy päättyy täyden arvosanan biisiin. Alun urut luovat sellaisen pohjan tälle biisille, että siihen on Johanssonin helppo heittäytyä mukaan ja antaa sopalle tarvittava viimeinen mauste. Levyn paras laulusuoritus, yhdessä Bastard Sonin kanssa. Monipuolisin kyllä, kuunnelkaa ensimmäiset kolme-neljä säkeistöä, joissa laulaa jokaisessa eri mies, vaikka sama onkin. Uskomaton äijä.
Äkkiä en muista, milloin olen antanut 11 biisin levyllä viidelle epäröimättä täydet pisteet, yhdelle melkein ja lopuille viidellä pisteet välille 8.5-9.5
Voi hyvää päivää. Oman vitkuttelun takia tämä nousi aika myöhään vuoden parhaimpien levyjen joukkoon. Sanoisin, että Cagen Hell Destroyerin kanssa ihan samoille viivoille. Tosin, Cage ja Astral Doors ovat näillä levyillä liikkeillä hieman eri aseilla, mutta sanotaan, että omissa leireissään kaksi vuoden täydellisintä levyä.
Astral Doors rating by IC:
Of The Son And The Father 10
New Revelation 10
Evil Is Forever 9
Astralism 8
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
...kuulostaa pahalta!Iron Constable wrote:Nils Patrik all over my face !

Mä olen samoilla linjoilla IC:n ja IPEn kanssa.
Välillä jo pelotti kun AD:n leiristä huutelivat että "tulleepi monimuotoisempi levy". Aattelin että nyt lähtee homma lapasesta ja "Dream Theater meets Yngwie Malmsteen". Mutta järkyttävän hyvä levy vaan tuli.
JOS Astral Doors sattuisi tulemaan (viimein) ensikeikalleen suomeen, kuinka moni bändin ystäväfanaatikoista saapuisi näin HYPOTEETTISESTI paikalle? 
Edit VV: ei EHKÄ (= toivottavasti) tarvitse edes niin pitkään..
Edit lähes kk myöhemmin, jota kukaan ei edes näe
: SE on VARMA nyt!!

Edit VV: ei EHKÄ (= toivottavasti) tarvitse edes niin pitkään..
Edit lähes kk myöhemmin, jota kukaan ei edes näe

Last edited by Jussi K on Mon Mar 10, 2008 12:10, edited 2 times in total.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
-
- Bugstomper
- Posts: 2423
- Joined: Tue Jan 06, 2004 18:44
- Location: Vantaa/Finland
- Contact:
Ja saa jo huudellakin: Astral Doors tekee ensimmäisen keikkansa koskaan tässä maassa ensi elokuun Jalometallissa! Voisi sanoa että looking forward to that
http://www.jalometalli.net/

http://www.jalometalli.net/
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma