Bruce Dickinson levyarvostelut osa 5: Chemical Wedding

[Stratocaster]

Provoan varmasti Chemical Wedding-diggareita yksinkertaisella toteamuksella, että levy on yliarvostettu. Brucen omintakeinen ääni sopii paljon paremmin kevyemmän heavyn pariin, minkä todistaa koko Maiden-tuotanto ja esim. miehen soolouran alkuvuosien rauhallisemmat vedot.
Chemicalilla on toki hetkensä, ja Adrian erityisesti lisää tunnelmaa levylle. Kitarat murisevat alavireissä, ja jumalattoman raskas tausta kuin onkin, ei ole ihan omiaan Brucen äänen seuraksi. Laulumelodioissa myös parantamisen varaa?

Kaksi kuulemaani kappaletta Tyranny Of Soulsilta ovat olleet loistavia. Abduction ja Kill Devil Hill. Niissä raskauden seurana laulumelodiatkin hanskassa. Pieni miinus Adrian "Jumala" Smithin poissaolosta.

Näin.

[Pertti Keinonen]

Provoan varmasti Chemical Wedding-diggareita yksinkertaisella toteamuksella, että levy on yliarvostettu. Brucen omintakeinen ääni sopii paljon paremmin kevyemmän heavyn pariin, minkä todistaa koko Maiden-tuotanto ja esim. miehen soolouran alkuvuosien rauhallisemmat vedot.
Chemicalilla on toki hetkensä, ja Adrian erityisesti lisää tunnelmaa levylle. Kitarat murisevat alavireissä, ja jumalattoman raskas tausta kuin onkin, ei ole ihan omiaan Brucen äänen seuraksi. Laulumelodioissa myös parantamisen varaa?

Kaksi kuulemaani kappaletta Tyranny Of Soulsilta ovat olleet loistavia. Abduction ja Kill Devil Hill. Niissä raskauden seurana laulumelodiatkin hanskassa. Pieni miinus Adrian "Jumala" Smithin poissaolosta.

Näin.

Miten se on yliarvostettu? Puhutaanko nyt myyntimääristä, musiikin laadusta vai levyn punaisen langan löytäneiden hehkutuksesta? Valaise vähän, että mitä tarkoitat yliarvostamisella, kun puhutaan Chemical Weddingistä. Olen aivan eri linjoilla kanssasi mainitsemasi äänen sopivuuden kevyempään musiikkiin ja laulumelodioiden heikkouksien suhteen. Anna esimerkki, jossa laulumelodiassa on parannettavaa.

Edit vielä sen verran, että mahtavaa, kun joku on kanssani aivan päin vastaista mieltä henk. koht. tärkeästä levystä. Saadaan vähän keskustelua aikaiseksi.

[Made of Iron]

Onkos Strato kuunnellut levyn enemmän kuin kaksi kertaa? Minulle se vaati ainakin reilusti enemmän kuuntelua kuin yksikään Maiden-albumi. Chemical Wedding on ehkäpä yksi tasavahvimmista levyistä ikinä, ihan sama mistä biisistä kuuntelun aloittaa, aina toimii. Olisi kyllä hienoa saada Brucelta vielä yksi levy, missä raskausaste on suunnilleen samaa luokkaa kuin Chemical Weddingillä. Onhan Tyranny Of Soulsillakin paikoitellen hyvinkin raskasta tavaraa, kuten esimerkiksi Soul Intruder tai Believil.

[Brain Damage]

Onkos Strato kuunnellut levyn enemmän kuin kaksi kertaa? Minulle se vaati ainakin reilusti enemmän kuuntelua kuin yksikään Maiden-albumi. Chemical Wedding on ehkäpä yksi tasavahvimmista levyistä ikinä, ihan sama mistä biisistä kuuntelun aloittaa, aina toimii. Olisi kyllä hienoa saada Brucelta vielä yksi levy, missä raskausaste on suunnilleen samaa luokkaa kuin Chemical Weddingillä. Onhan Tyranny Of Soulsillakin paikoitellen hyvinkin raskasta tavaraa, kuten esimerkiksi Soul Intruder tai Believil.

Itsellänikin The Chemical Wedding vaati aikaa avautuakseen useita kuunteluja. Mutta sitten kun se aukesi, niin kyllä kolahti ja kunnolla. Ei siis Brucen helpoiten avautuva albumi. Accident Of Birth ja Tyranny Of Souls sen sijaan iskivät heti täysillä.

[Jazzë]

The Chemical Wedding-levyä on tullut kuunneltua tänä syksynä TODELLA paljon ja pakko se on todeta: hakkaa jopa mielestäni parhaimmat Maiden-levyt. Koko levy on täydellinen, täynnä toinen toistaan uskomattomampia biisejä, kitarariffejä, sooloja, melodioita jne. Levyn aloituskolmikko tappaa niin talossa kuin puutarhassakin ja samanlainen tappo jatkuu myös siitä eteenpän, aina levyn loppuun asti. Ainoastaan Killing Floor on hieman heikompi veisu, mutta sekin ansaitsee vähintään 4-4½/5 pistettä.
Kaiken tämän hehkutuksen lisäksi on pakko nostaa vielä enemmän esille levyn keskiosan materiaali ja nelikko Book of Thel, The Gates of Urizen, Jerusalem ja Trumpets of Jericho. En yksinkertaisesti osaa/kykene löytämään näistä mitään huonoa tai tasoittavaa tekijää. Täydellisyyttä ja parhatta... ja kun levyn päättää vielä kaksi erinomaista zipaletta: Machine Men ja The Alchemist, liitää koko levy soljuvasti läpi ilman haukottelua tai pitkästymistä.
Kansikuva ja levyn ulkoasu kaiken kaikkiaan on mitä mainiointa katseltavaa ja korostaa The Chemical Wedding-kiekon... noh, jyräävyyttä ja synkkyyttä. Yksinkertaisesti jos pitäisi tätä levyä kuvailla yhdellä sanalla, hieman ontuvasti tosin, niin se olisi Taidetta.

Edit 4. (5.) 11.

King in Crimson 5
+ Intro ja sitten starttaava kitarariffi
+ Säkeistöjen ja kertosäkeen musiikillinen tausta
+ Kertosäe
+ Dickinsonin vokaalit
+ Kitarasoolot (varsinkin Adrianin )

The Chemical Wedding 5
+ Pääriffi
+ Perussäkeistöjen aikainen "suvantotausta"
+ Kertosäe
+ Kitarasoolo
+ Raskas ja synkeä tunnelma

The Tower 5
+ Jälleen intro (basso & rummut)
+ "Nousu kohti kertosäettä"...
+ ...ja sitten itse kertsi! ("Lovers in the tower, the moon and sun divided...jne.")
+ Adrianin soolo
+ Bruce

Killing Floor 4
+ Intron "räyhäävä" kitarariffi
+ Perusäkeen musiikkitausta
+ "Satan has left his killing floor..."
+ Väliosa
- Muuhun levyn materiaaliin nähden lievästi heikkotasoisempi

Book of Thel 5
+ Hämyinen ja synkkä intro...
+...sen aikana kuuluvat lyhyet ja hallitut kitararevittelyt
+ Siirtyminen nopeaan kitarariffiin
+ Brucen "sisääntulo"
+ Kertosäettä edeltävä nousu...
+... ja sen jälkeen voimalla iskevä itse kertsi
+ Väliosan kitaroinnit ja soolot
+ "Kuoro" (en parempaakaan sanaa tähän keksinyt)
+ Kappaleen lopussa oleva "pidennetty" kertosäe
+ Hämyinen ja synkkä outro

Gates of Urizen 5
+ Intro
+ Tunnelma
+ "As above so below..."
+ Kertosäe
+ Kitarasoolot

Jerusalem5
+ Intro
+ Kansanmusiikkimainen yleisfiilis
+ "From the frozen water the king will raise again"
+ Kitarasoolot... jälleen kerran; tuovat sopivasti omanlaista väriä kappaleen kulkuun

Trumpets of Jericho 5
+ Intro/riffi
+ Brucen mukaantulo
+ Kertosäe (varsinkin kappaleen lopussa oleva venytetty versio)
+ Väliosa ja Brucen todella ilkeän kuuloinen laulu sekä nauru
+ Paluu väliosan jälkeen pääriffiin

Machine Men 5
+ Kappaleen alun riffi
+ Groovaava kitarariffi ennen kertosäettä
+ Itse kertsi ("Machine Men, cannibal of rust...")
+ Eipä sooloissa ole tässäkään biisissä valittamista
- Vaikka hyvä kappale onkin, ei silti yllä aivan levyn kärkipään teosten tasolle

The Alchemist 5
+ Kappaleen alussa vaan on jälleen sitä jotakin: hieman hämyinen ja arveluttava
+ Kertosäe (jälleen)
+ Väliosa, ennen kun kertosäe lauletaan vimeisen kerran...
+...ja sitten siirtyminen vaivihkaa nimikkobiisin kertosäkeeseen
+ Kappaleen (ja samalla koko levyn) viimeisillä sekunneilla tuleva jonkin asteinen "huh huh" -fiilis

Keskiarvo: 4.9
Jopa parempi kuin odotin Tai sitten ei, yhtä hyvä kuin osasin odottaakin. Kova levy siis meikäläisen mielestä kyseessä.

[QazKFD]

Olen aivan eri linjoilla kanssasi mainitsemasi äänen sopivuuden kevyempään musiikkiin ja laulumelodioiden heikkouksien suhteen. Anna esimerkki, jossa laulumelodiassa on parannettavaa.

Niin muuten olen minäkin. Itse näen asian sillä tavalla, että lyyrikoiden kierouden ohella myös laulumelodiat ovat lähes jokaisessa kappaleessa mielikuvitukselliset ja soljuvat kuin puro konsanaan koko levyn läpi. Aivan loistavaa.

Heh, ja jos levyä sanoo yliarvostetuksi, niin ei voi tietää mistä puhuu. Tasoonsa nähden pikemminkin aliarvostettu, eihän edes Maiden-diggareista tunnu kuin marginaalinen osa tuntevan ko. levyn. Saatika muista metallipäistä sitten.

[Stratocaster]

Hyvä että keskustelua saadaan aikaan. No, mun mielestä Chemical Wedding on musiikilliselta tasoltaan hieman yliarvostettu. Lähdin silloin ensimmäistä kertaa levyä kuunnellessani vähän sillä mielin liikenteeseen, että "tämä todella ON mestariteos", ja lopputuloksena levy tarjosi hyvää, joskaan ei edes parasta Brucea. Mielestäni ei ylistyssanojensa arvoinen, huomasin puutuneeni menoon jo levyn puolivälin jälkeen. Mä en osaa Pera sanoa noista laulumelodioista vielä mitään, kun ei ole levyä pitkäääään aikaan kuultu. Tuollainen ajatus vaan jäi levystä päähän.

Otankin kuunteluun lähipäivinä ja kommentoin vähän tänne.

[MoonPowerslave]

King In Crimson 5

+Raakaa revittelyä
+Bruce
+Rummut
+Kitarat
+Kertosäe
+Brucen eläytyminen
+Soolo jossain 2.57 kohdassa ja siitä eteenpäin
-/+Jotenki räkästä lauluntaa Brucelta, joka ärsyttää, mutta se sopii tähän biisiin.

Chemical Wedding 5

+Bruce, Bruce, Bruce, ja vielä kerran Bruce
+Kertosäe
+Alku
+"And all the lighthouses"-kohta
+"And so we lay, we lay in the same grave"-kohta. Kuuluu tohon kertoon, mutta se vaan on hyvä kohta.
+Raskaat rummut ja kitarat
+Ns. "toinen ääni" Chemical Wedding-kohdassa

The Tower 4,5

+Alku kitarat
+Rummut
+Kertosäe
+Bruce
+Soolo 2.59 etiäppäin
+"Korkeat" kitarat
+Ja taas se ns. "toinen ääni"
-Brucelta koko ajan jotenkin ärsyttävän huutavaa laulua.

Killing Floor 4

+Alku
-/+Brucen taas jotenki "räkänen" laulu
+Kitarat
+Rummut
-/+Kertosäe, ärsyttää mutta silti hyvä
+"Kuoro" jossa Bruce kai yksin laulaa.
-3.38 Brucen laulu kuulostaa että sillä olis röyhtäys tulossa

Book Of Thel 5-

+Raskaat kitarat
+BruceBruceBruceBruce
+Kertosäe
-/+"Huutava" laulu taas. Sopii kylläkin tähän biisiin.
-/+Agressiivinen laulu. Tää biisi toimii vaikka vitutus-biisinä ton agressiivisuuden takia.
+Noin 4.15 ajassa alkava oooo-ooo-ooo-ooooo-kohta.
+Lopun piano vai mikä onkaan.

Gates Of Urizen 5-

+Alku
+Brucen rauhallinen ja jopa hiljanen laulu
+Rummut
+Kitarat
-/+Olis voinu laulaa koko biisin melko hiljaa, ninkuin alussa, mutta toisaalta toi Brucelle tyypillinen voimakas laulu sopii tän biisin kitaroihin.
+Kertosäe

Jerusalem 5

+Hiljanen alku
+Brucen ekan säkesitön laulu
+Let it rain-kohdasta eteen päin
+Bring me my bow of burning gold----> etiäppäin
+Joku ihme rimputirimputi-"kitara" taustalla
+Can Jerusalem, be rebuilded here-kohdasta eteenpäin..
+Kohtaan oooo-oo-oo-ooooo....
-/+Ärsyttää taas se ns. "huutaminen" joka alkaa niinkuin "TUM!". Sen olis voinu alottaa voimistamalla eikä tolla "TUM!"-tekniikalla.

Trumpets Of Jericho 5-

+Alun kitarat
+Brucen laulu VARSINKIN alussa
+Kertosäe
-Kaipais jotain täydennystä kertosäkeessä....
+....mutta on hyvä silti.
+NAURU!!
+Huomasin että ainakin yhdessä lopun kerosäkeessä on sellanen toinen "taka ääni".

Machine Men 5-

+Outo alku
-Alku
+Brucen mukaantulo lyhyen intron jälkeen
+KERTOSÄE. Aivan parhautta.
+Viimenen kertosäe johon on lisätty yks lause. Parhautta.

The Alchemist 5+(ja niin pieni miinus että sitä ei näe.)

+Alku
+Alun laulu, jossa Bruce ei laula omalla äänellä.
+Alun laulu taas jossa herra laulaa omalla äänellä.
+KERTOSÄE ON TAAS PARHAUTTA.
+Bruce, Bruce, Bruce ja vielä kerran Bruce. Bruce is in fire!
+Aaa-aa-aa--aaaaa-aaaaaa-kohta.<3
+Viulut taustalla.
+Tunnelma.
+Chemical Wedding-kertosäe keventää tunnelmaa, sopii aivan täydellisesti tän biisin loppuun, Bruce laulaa sen USKOMATTOMAN MAHTAVAN HYVIN!
-Liian pitkä odotus sen runon loppuun. 2minuuttia on hiukka liika aika biisissä olla hiljaa.


LEVY KOKONAISUUDESSAAN: Uskomaton. Silkkaa parhautta, The Alchemistissa meinaa tulla tippa linssiin Brucen laulusta. Kaks parasta biisiä tältä levyltä, ehdottomasti Chemical Wedding ja The Alcemist. TÄTÄ LISÄÄ!

Edit: Tuli vähän pitkä arvostelu. Mutta eipä kait se mitään.

[Pertti Keinonen]

Meidän 2 hv sinappikoneella alkaa olla musiikkimaku kohdallaan: "Isi, mitä toi Satan has left his killing floor tarkottaa?". Tuossa vielä The Towerin suht helppo Adrianin soolo. Huom. jalka monitorilla.

[MoonPowerslave]

^ No kyllä
Mä en ole tienny edes mistään hevistä vielä varmaan 7-vuotiaanakaan.

Voisin tässä kuunnella tuon CW-levyn, sen verran pitkään aikaan en ole kuunnellu.

[_maiden_]

^^Hehee, pikku jätkällä on kyllä todellakin asenne kohdallaan heti pienestä pitäen!

[Fender]

^^Hehee, pikku jätkällä on kyllä todellakin asenne kohdallaan heti pienestä pitäen!

Ei voi kyllä muuta sanoa. Kahdehdittavaa miten hyvän musiikkimaun pikkujäbän vanhemmat omaavat omiinii verrattuna.

[Peke]

Meidän 2 hv sinappikoneella alkaa olla musiikkimaku kohdallaan: "Isi, mitä toi Satan has left his killing floor tarkottaa?". Tuossa vielä The Towerin suht helppo Adrianin soolo. Huom. jalka monitorilla.

Selvää tulevaisuuden musamiesainesta

[OsmaGunner]

Bruce Dickinson - The Chemical Wedding

Alkemia ja William Blaken runous ovat siis kaksi pääteemaa tällä Bruce Dickinsonin järjestyksessään viidennellä sooloalbumilla. Kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen kohdalleen kansitaidetta myöden, joka sekin on lainattu Blakelta ja tottelee nimeä "The Ghost of Flea". Albumin kappaleiden tunnelma vaihtelee hienosti ja ne on sijoitettu levyllä hyvään järjestykseen, alun rankempaa materiaalia tasoittavat balladimaiset Gates of Urizen ja Jerusalem jonka jälkeen mennään taas. Sinne tänne albumia on ripoteltu myös Blaken runoutta jonka lausujaksi Bruce on saanut lapsuudensankarinsa Arthur Brownin. Tässä muutamia katkelmia Blakelta:

“Lo, a shadow of horror is risen
In Eternity! Unknown, unprolific!
Self-closd, all-repelling: what Demon
Hath form'd this abominable void
This soul-shudd'ring vacuum?--Some said
"It is Urizen", But unknown, abstracted
Brooding secret, the dark power hid."

-The first book of Urizen-
William Blake, 1794

Tuo tummennettu katkelma siis kuullaan levyllä "Book of Thel" -kappaleen lopussa,
ikään kuin johdatteluna seuraavaan kappaleeseen joka tietenkin on "Gates of Urizen".

“I also stood in Satans bosom & beheld its desolations!
A ruind Man: a ruind building of God not made with hands;
Its plains of burning sand, its mountains of marble terrible:
Its pits & declivities flowing with molten ore & fountains
Of pitch & nitre: its ruind palaces & cities & mighty works;
Its furnaces of affliction in which his Angels & Emanations
Labour with blackend visages among its stupendous ruins
Arches & pyramids & porches colonades & domes:
In which dwells Mystery Babylon, here is her secret place
From hence she comes forth on the Churches in delight
Here is her Cup filld with its poisons, in these horrid vales
And here her scarlet Veil woven in pestilence & war:
Here is Jerusalem bound in chains, in the Dens of Babylon”

-A poem in two books-
William Blake, 1804

Katkelman tummennettu osa siis kuullaan Jerusalem -kappaleen lopussa, jonka jälkeen
vaihdetaan valtakuntaa ja rantaudutaan tarunomaiseen Jericoon.

Of the primeval priests assum'd power
when eternals spurn'd back his religion;
and gave him a place in the north,
obscure, shadowy, void, solitary

William Blake

Tätähän ei lausuta The Chemical Wedding -albumilla missään vaiheessa, mutta nämä sanat kuultiin Brucen suusta
kyseisen albumin kiertueella 1998 ennen Chemical Wedding kappaleen alkua ja ovat kuultavissa mm. Scream for me Brazil -liveltä.

Tuossapa muutama säe Blakea, jotka laitoin siksi että ne ovat oleellinen ja tärkeä osa albumia

------

Okei, sitten itse albumin kimppuun. Tämä lienee ainoa kuuntelemani albumi (musiikkimakuni ei ole kovin laaja mutta koitan parantaa) jonka kaikki kappaleet ovat huikaisevan mahtavia. Toki löytyy levyjä joilla ei ole heikkoja lenkkejä, mainittakoon esimerkiksi vaikkapa Iron Maidenin Somewhere in Time, mutta yhtään toista albumia en ole vielä löytänyt jonka kaikki kappaleet saavat minut henkiseen orgasmiin. AoB:lta löytyy heikkouksia, kuten myös ToS:lta ja 7th Sonilta, mutta tältä ei saatana hakemallakaan (ja haettu on).

Laitan mukaan arvosteluihin myös hieman netistä poimimiani taustatietoja kappaleille koskien lähinnä sanoituksia, koska albumin tekstejä on jokseenkin vaikea ymmärtää. Eikä nuo nettipoiminnat Dickinsonin lausumisia lukuunottamatta ole välttämättä mitään absoluuttisia totuuksia, mutta onpahan jotain.

Siispä kappale kappaleelta:

1. King In Crimson (Dickinson/Roy Z)
Moni bändi jota olen kuunnellut pyrkii avaamaan albuminsa nopealla ja heti mukaansa tempaavalla "hittibiisillä", mutta King in Crimson ei ole sitä, ei pienessäkään määrin. Mulla tulee aina tämän kappaleen ensimmäisistä riffeistä mieleen ikäänkuin joidenkin porttien aukeaminen tai toisaalta tervetulotoivotus. Jos tähän on pyritty niin siinä on kyllä onnistuttu täydellisesti. Brucen tummahko laulu sovitettuina näihin todella tummiin riffeihin ja siihen päälle pelottavat sanat niin johan alkaa sydän pamppailla. En osaa maallikkona sanoa kuka soittaa ja minkäkin soolon mihinkin väliin, mutta sekä Roy Z että Adrian tykittävät mahtavasti menemään, Ingrahamista ja Casillacsesta puhumattakaan. Helvetti, näin pitää levy aloittaa. Avauskappale on tärkeä sillä se antaa jo jonkinlaista kuvaa siitä mikä on tulossa ja nyt mentiin nappiin. Arvatkaas paljonko pisteitä?
5 / 5

"The “Raven’s Head” mentioned in the first verse is a term used in alchemy to describe the stage of putrefaction."

-"Ancient Mariner"-

“King in Crimson is actually an alchemical term. King Crimson is a metaphor for Devil or Satan, but at the same time it's also a metaphor for one of the statures in the purification of man and the purification of mankind soul towards union with God and with Infinite, which is the philosophical aim of alchemists. Blake was also very into alchemy and alchemical symbolism, and that's where to be a reference to King in Crimson. But knowing the background of the band, I'm sure that King Crimson had a definite grounding in it.”

-Bruce Dickinson-

2. Chemical Wedding (Dickinson/Roy Z)
Raskaan alun jälkeen siirrytään hieman rauhallisempiin tunnelmiin eli nimikkoraidan kimppuun. Päästäessä ensimmäiseen säkeistöön Brucen laulun taustalla soivia kitarariffejä voisi kuvailla sanoilla "raukea", "hyväilevä" ja "tunnelmallinen". Kertosäe on kerrassaan mahtava ja raidan todellinen kliimaksi alkaa sanoilla "And all the lighthouses...". Soolot ovat jälleen kerran huikaisevia ja sanoitukset (totuttuun tapaan) mahtavat. Tässä biisissä sävellyksen ja sanoituksen yhteensopivuus kohtaavat ennenkuulumattoman mahtavalla tavalla, ja loppu onkin historiaa. Pisteet?
5 / 5

"This song is packed full of imagery and symbolism, mostly alchemy based. The song chorus is “And so we lay, we lay in the same grave, our chemical wedding day” which seems to match up with a definition of the term from the book Alchemy by Titus Burkhardt which describes a chemical wedding as “…closely related to the symbolism of marriage is that of death. According to some representations of the “chemical marriage” the king and queen, on marriage, are killed and buried together, only to rise again, rejuvenated. That this connection between marriage and death is in the nature of things, is indicated by the fact that according to ancient experience, a marriage in a dream means a death, and a death in a dream means a marriage. This correspondence is explained by the fact that any given union presupposes an extinction of the earlier, still undifferentiated state.” From this, it seems that the song is about a king and queen rejuvenated from the dead and risen again, travelling happily and freely to their “home”, whatever it be."

-"Ancient Mariner"-

3. The Tower (Dickinson/Roy Z)
Casillas (basso) - Ingraham (rummut) -intro on todella upean kuuloinen ja biisi suorastaan räjähtää käyntiin kitaroiden tullessa peliin. Koko biisiä oikeastaan värittää tuon alussa mainitun kaksikon loistava työskentely kitaroiden ja laulun taustalla. Bruce kuulostaa mahtavalta ja kitarariffit ovat huikeita, erityisesti kertosäe suorastaan hyväilee kuulijan korvaa. Sanoitukset ovat Brucea parhaimmillaan, ihmiskohtaloita ja liittoja on puettu Tarot-korttien, Raamatun, jne. muotoon.
5 / 5

“I was trying to think about Romeo and Juliet as the lovers and the sun and the moon and everything... You know, the star-crossed lovers, doomed by fate. No matter what happens, how in love they are, it's gonna end up as a tragedy. So that's was "The tower". In fact, that what the tower symbolises, is that somebody who was falling out of the tower has been struck by lightning. The tower symbolises that you can never look safe and secure and solid. It means something is gonna happen but you don't know what.”

-Bruce Dickinson-

"The Tower is based directly on Tarot, but has lots of symbolism from other forms as well.
Twelve commandments refers to The Bible. The ten which Moses brought down in Deuteronomy and two transcendal commandments in the Esotericism of Moses. The “twelve divisions” are the twelve signs of the Zodiac taken from Chinese astronomy. The “octave at the end of time” possibly refers to a feast at the end of time but it doesn’t suggest who is at the banquet. The fountain is on most tarot cards as Temperance, a card symbolising good health. The trinity is the Tree Of Life which the last ten tarot personality cards are based on. The pilgrim is a detail at the centre of Dante’s cosmos, the pilgrim turning upside-down on the hide of Satan derives from the blending of a passage in Plato’s Timaeus, the one Platonic work that Dante might have known directly, with a commonplace Christian motif. The lovers is a tarot card, either symbolising love or choice and decisions. The tower in tarot indicates a sudden reversal in fortune. The moon without the sun stands for fear. With the sun it indicates enlightenment. The hanged man tells the best way to do something is not necessarily the easiest but it is one of the most mysterious cards in the deck. “Let the fool decide” could mean that the reading is determined by the Fool card. With the hanged man the fool means go with the flow, rather than do something to try and alter the outcome. The magician implies that the forces of creativity are yours if you claim it with concentration. With the hanged man it means suspended action. With the priestess it means inaction."

-"Ancient Mariner"-

4. Killing Floor (Dickinson/Smith)
Jälleen lähdetään seikkailemaan raskaammissa tunnelmissa ja sen mukaiset ovat sanoituksetkin. Kitarat ja rummut jyräävät vahvasti ja Brucen laulu sopii kappaleeseen kuin nenä päähän. Se tästä tulee kun ei ole kukaan selän takana huutelemassa miten pitää laulaa. Kuten King in Crimsonista, tulee tästäkin sellainen vahva tunne että Wanha Vihtahousu on tulossa kyläilemään. "Hell fires burn no more..", toteaa joku nähtyään sen itse ja sitten tuleekin pelko perseeseen että mitähän seuraavaksi tapahtuu kun Pimeyden Ruhtinas ei olekaan vankityrmissään kiduttamassa kuolleita vaan on lähtenyt saalistusmatkalle panssaridivisiooniensa kera. Smith ei paljoa ole sävellystyötä tälle albumille tehnyt mutta sitäkin varmempaa se on, kerrassaan upea kappale.
5 / 5

"A Killing Floor is a place in an abbatoir where the cattle, hogs, sheep etc. are skinned and dressed.

The poem is inspired by Italian poet Dante Alighieri (1265 - 1321) who spoke of a 'frozen floor of Hell' where all the tears and suffering is frozen without love for all eternity.

The “Dreamtime” mentioned in the song refers to the time before Earth was created, and everything was spiritual as opposed to physical. “Panzer divisions” is a German army regiment formed in 1935 and seperated into many divisions and sub-divisions and fought in World War 2. The line "Panzer Divisions burning in the mud" refers to the German tanks getting stuck in mud during the Russian Winter in the Second World War.
The song could be about Satan rising from Hell and coming to Earth, and causing the Second World War. At the end of the song, "he's coming back for more" which means that there will be more suffering yet to come."

-"Ancient Mariner"-

5. Book Of Thel (Dickinson/Roy Z/Casillas)
Eeppisiä piirteitä saava, mielestäni hyvälle kohtaa albumia sijoitettu Book of Thel alkaa vähän samalla tavalla mystisesti kuin AoB:lta löytyvä Darkside of Aquarius ja varsinaisesti käynnistyessään onnistuu jälleen kerran räjäyttämään tajunnan raskaalla riffittelyllään ja Ingrahamin loistavalla rumputyöskentelyllä joka pesee monet "kuuluisat" wimp-rumpalit 100-0. Kappaleen sovituksessa on mielestäni onnistuttu nappiin ja eri osat tukevat toisiaan ja kuuluvat jokainen tärkeänä osana kappaletta. Loistavasti Bruce on sanoituksissa yhdistellyt niin Blakea, seksiä ja jopa Shakespearea (Macbethista lainatut lauseet "By the pricking of my thumbs, something wicked this way comes"). "Tulkoon kuoleman aamunkoitto nälänhädän ja sodan saattelemina", voisipa pikaisella silmäyksellä huomata tässäkin Darkside of Aquariuksen tapaan puhuttavan noista saatanan maailmaan lähettämistä ratsumiehistä, eli kaikesta mahdollisesta Bruce on pistänyt kasaan jälleen kerran mahtavat sanoitukset.
5 / 5

"The Book Of Thel is the first song on the album which is directly influenced by William Blake (1757-1827) and has a title taken directly from a William Blake book with the same name, written in 1789 and telling the story of Thel who was a virgin burdened by her sense of mortality. She seeks meaning for her life by talking with several creatures; a lily, a cloud, a worm and a clod of clay. These speaking symbols of life are satisfied with their lot because all believe themselves to be part of natural cycles related through self-sacrifice to a higher purpose. On the final plate of the poem Thel comes to her grave and hears her own unanswered questions full of both questions and fears of both death and sexuality.

The song is most likely about a virgin being raped by a “snake” which may well be a metaphor. But for what? It could be a metaphor for evil or, like the snake in The Bible in the Book of Genesis, it could be the Devil trying to lead someone into temptation. It seems like it could be open to a variety of interpretations and this is just one or two of them."

-"Ancient Mariner"-

"That's a bit of a barnstormer live actually. When the riff kicks in at the beginning when it really starts rocking, the place it looks like a tidal wave (laughs), halfway down the hall people just jumping! It's a really, really amazing song in that respect. Lyrically it's a bit of a mish-mash. It's about sexuality and betrayal, and kind of ritual sex basically and….oh it's kind of twisted stuff. (laughs).”

-Bruce Dickinson-

6. Gates Of Urizen (Dickinson/Roy Z)
Kaunis, tummanpuhuva Gates of Urizen on mulle henkilökohtaisesti yksi albumin ehdottomia huippukohtia. Todella upeasti Roy Z ja Bruce ovat onnistuneet sävellyksessään ja erityisesti soolot ovat kappaleen todellisia helmiä. Niin Brucesta kuin koko kappaleesta huokuu toveri-Taivalta lainatakseni eräänlainen nouseva myrsky ja sadepisaroiden voi kuulla ropisevan ikkunaa vasten. Maagista, ei tällaista tehdä kuin kerran vuosisadassa. Blake teki sen 1800-luvulla ja Bruce 100 vuotta myöhemmin joten seuraavaa odotellessa. "Eternal Twins" eli mielen kaksi
puolta, hyvä ja paha, löytyvät Blaken teksteistä totellen nimiä Los ja Urizen. Ja Brucen teksteistä löytyy vain se paha. Ja arvatkaapas paljonko pisteitä?
5 / 5

"Urizen is one of Blake’s many Gods and Goddesses but it might also be worth noting the book The Gates Of Creation by Philip Jose Farmer and written in 1966, in which a character called Wolff is confronted by his father Urizen one night and told that Urizen has kidnapped Wolff's girlfriend Chryseis and in order to recover her Wolff must do a series of trials. Travelling through a gate into his father's universe, Wolff finds himself on an oceanic world where he encounters his numerous brothers and sisters — each of whom is suspicious and hostile towards all the others. One of Wolff's brothers, the tragic Theotormon, has been cruelly transformed into a hideous fishlike humanoid. His sister, Vala, definitely has more going on behind her seductive smiles than she's letting on.
While this may not be directly related to the song it’s worth noting anyway, since I think it has at least some connection to the story above. Urizen was the creator of the Universes, and this song seems to go through all forms and beliefs in creation, be it “rooted in the ground” like a seed or “In every woman is a man” which could be a reference to The Garden Of Eden in which Adam turns his rib into the first woman, Eve."

-"Ancient Mariner"-

7. Jerusalem (Dickinson/Roy Z)
Albumin toinen akustishenkinen helmi alkaa joko kitaralla tai sitten jollain mulle täysin tuntemattomalla soittimella joka saattaisi etäisesti kuulostaa kitaralta, mutta kun en ole "soitin-ihmisiä" niin en tiedä. Mutta sellainen ei onneksi tarvitse ollakaan todetakseen alun olevan kaunis ja Gates of Urizeniin verrattaessa paljon iloisempi ja onhan iloisemmasta kappaleesta muutenkin kysymys. Noin puolet kappaleen sanoituksista on suoraa lainausta Blaken "Jerusalem" -runosta, johon Bruce lisäillyt sitten omia pohdintojaan tehden sanoituksista siten kiehtovammat. Royn ja Adrianin soitanta on jälleen kerran upeaa ja kuten havaittavissa oli jo edellisessä kappaleessa, tämäkin nousee loppua kohden koko ajan mahtavammaksi, alun tarinamaisesta kerronnasta kohti lopun kliimaksia. Ylisanoilta ei siis voi välttyä tästäkään kappaleesta puhuttaessa (kuten varmaan huomasittekin rakkaat lukijat). Sanoitus (tai lähinnä tuo runo) jakautuu osiin, jossa alussa pohditaan Jeesuksen ja Joosef Aramatialaisen vierailua Brittein saarella Jeesuksen ollessa vielä nuori kloppi (tämä on siis vaan legendaa) ja sitten siirrytään pohtimaan voitaisiinko Jerusalem rakentaa tänne "saatanallisten myllyjen" keskuuteen, eli nykyajan koneiden hallitsemaan maailmaan. Tämä(kin) kappale lyö laudalta (anteeksi nyt vain, mutta) kaiken maailman Journeymanit, Remember Tomorrowt, Nothing Else Mattersit, jne. akustiset kappaleet. On se Roy Z vaan äijä, ei voi muuta sanoa.
5 / 5

"The poem could be about the myth that Jesus visited Britain with Joseph Of Arimathea when he was a teenager but this is not backed up by fact, hence it being a myth. The poem also has political undertones, since Blake was a great admirer of the countryside and while writing the poem Britain was in the Industrial Revolution which was causing pollution, built up areas, smog, deaths and a destruction of the countryside.
Bruce took this song and added many of his own parts to it (as well as change the line “Among these dark, Satanic mills” to “On England’s green and pleasant land” and also change some words to make it more modern) and the music is also re-written."

-"Ancient Mariner"-

8. Trumpets Of Jericho (Dickinson/Roy Z)
Voi jumatsuikkeli, tätä juuri kaivattiinkin noiden kahden akustisen kappaleen jälkeen, nimittäin rankkaa vetoa joka päästää levyn ikäänkuin uudelleen "irti". Tässä on kappale josta olisi hyvinkin voinut tehdä neljän minuutin "huitaisun", mutta onneksi siihen ei olla tyydytty vaan parin säkeistön jälkeen kuullan hitaampi väliosa Brucen räkäisine nauruineen ja siitä lähdetään taas liikkeelle helvetillisellä tahdilla. Tulee mieleen urheilija joka paahtaa alun täysillä, sitten vähän hyytyy jonka jälkeen aloittaa huiman loppukirin ja hoitaa homman kotiin. Ja tuo ennen kolmatta varsinaista säkeistöä alkava "pahaenteinen" bassorumpu-kitara -yhdistelmä osoittaa että tullaanhan sieltä vielä. Biisin sanoitukset tuovat mieleen lähinnä sen, että yritetään saavuttaa jotain jota ei koskaan pystytäkään saavuttamaan ja siihen on otettu kuvainnollisesti mukaan nuo Jerikon pasuunat, mutta tällä kertaa muurit eivät murrukaan. Ja alempana myös Bruce toteaa saman omalla äidinkielellään. Voisipa tämän yhdistää vaikkapa jollain tapaa yritykseen tehdä raudasta kultaa, tms alkemiaan liittyvää. Siinä ei onnistuttu mutta tässä sen sijaan onnistuttiin, eli totuttuun tapaan:
5 / 5

“One of the songs is about failure and the song is caledl The Trumpets of Jericho. And in the story of the trumpets of Jericho in the Bible, the walls fall down when the tribes of Israel walk around the city and blow they trumpets. Except in this song they don't. It doesn't work. You're done everything right, everything's cool but the wall's still standing. And what do you do? How do you face up to that fact? And it's all part of the whole alchemy thing.”

-Bruce Dickinson-

9. Machine Men (Dickinson/Smith)
Mulla on ollut ja varmaan tulee olemaankin monen albumin kohdalla sellainen valitettava tapa, että en jaksa kuunnella kerrallaan koko albumia loppuun ja tästä seuraa se että kuuntelen haltioituneena uudestaan ja uudestaan levyn ensimmäisiä kappaleita. Näin kävi myös tämän albumin kanssa ja niinpä Machine Men oli se kappale joka jäi tavallaan muiden varjoon, kun taas esim. Trumpets of Jericho oli minulle tuttu Scream for me Brazilin avausraitana eikä se näin ollen kokenut samaa kohtaloa. Myöhempinä aikoina onneksi otin itseäni niskasta kiinni ja rupesin luukuttamaan repeatilla tätä raitaa josta nyt kirjoitan, eikä lopputulos ole hassumpi sillä tämä nousee ehkä jopa hieman yllättäen yhdeksi suosikeistani tällä albumilla. Dickinson/Smith -akseli toimii taas kerran kuin se kuuluisa junan vessa ja rankkoine riffeineen ja Brucen matalan laulu on mahtavaa. Sanoitukset ovat mulle jollain tapaa hämärän peitossa, mutta se ei nyt ole uutta. Toisaalta sanojen tajuaminen voisi antaa vielä uusia ulottuvuuksia tälle musiikillisesti mahtavalle kappaleelle. Onkohan mystinen muinainen merimies sitten hajulla? Jollain tapaa tämä liittynee myös alkemiaan sillä en usko että Bruce haluaisi rikkoa tätä koko albumin läpi jatkuvaa Blake - Alkemia -teemaa.
5 / 5

Machine Men seems to be about death and resurrection, the resurrection possibly being due to machinery. Alternatively, it could be based on the short story “In The Hills In The Cities” by British author Clive Barker, in which two male lovers are witness to a bloody battle in a village in Yugoslavia, which has the added extra of the losing side being turned into a large mechanical walking machine made entirely out of the flesh and remains.
Throughout the song, you hear faint mumblings by Bruce. This is him reading extracts from the Yellow Pages!

-"Ancient Mariner"-

10. The Alchemist (Dickinson/Smith)
Albumin viimeinen kappale ja todellinen mestariteos taas kerran, ehkäpä koko levyn paras kappale. Minusta tässä on hyvin paljon samaa kuin albumin nimikkoraidassa (muutakin kuin tuo lopun kertosäe) ja tämän sijoittaminen viimeiseksi on ehdottomasti paras ratkaisu sillä tuskin tämä olisi niin hyvin toiminut keskellä albumia. Kauniisti soljuvat säkeistöt ja kertosäe kuljettavat kuuntelijaa kohti viimeistä huipennusta päättäen kokonaisuuden ansaitsemallaan tavalla "And so we lay, we lay in the same grave our chemical wedding day...". Tämän hienompaa huipennusta ei albumille voi toivoa, ei todellakaan. Sanat kertoilevat taas kerran tarinaa alkemian kiehtovasta maailmasta, tällä kertaa kuitenkin hieman suoremmin kuin monissa aiemmissa kappaleissa. Hyvä Bruce, hyvä Adrian. Ja kiitos mahtavasta kuunteluelämyksestä. Ja vielä viimeisen kerran:
5 / 5

It is a creation story, but the creator rejects his creation, and lets all the life on it do as it pleases as opposed to looking after and cherishing all the creator has made.

-"Ancient Mariner"-

-------

Loppuun vielä vähän hehkutusta (ikään kuin sitä ei olisi jo ollut) levyn kokonaisuuteen liittyen. Bruce on jossain maininnut että kaikki albumin biisit liittyvät jollain tavalla alkemiaan, oli se sitten Blaken runoutta tai jotain muuta hyväksi käyttäen kirjoitettua. Enpä olisi uskonut että vaikkapa King in Crimson tai Trumpets of Jericho ovat jollain tapaa luettavissa myös alkemian kannalta, mutta niin se ilmeisesti sitten on. Eli kyseessä on selkeä teemalevy, jonka musiikillinen ja sanoituksellinen anti on maailman parasta. Musiikillisesti levy on nidottu yhteen hyvin biisijärjestyksen kannalta katsottuna, eli alussa tervetulotoivotus Purppuranpunaisen Kuninkaan tapaan, sitten muutama nopeatempoinen ralli jonka perään eeppinen Book of Thel. Tätä seuraa kaksi kaunista, balladinomaista kappaletta jonka jälkeen lisätään taas tempo mentäessä kohti albumin viimeistä huipennusta, The Alchemistia. Joka osa-alueella on siis onnistuttu täydellisesti nappiin, ainakin mun mielestä. Jos (ja kun) tämä levy ei tuo täyttymystä jolle kulle muulle, niin toivottavasti sillä henkilöllä on joku levy joka aiheuttaa samankaltaisia fiiliksiä kun mulla The Chemical Wedding tekee. Tällaisia albumeita syntyy yksi sukupolvessa, joten nauttikaamme siitä. Kiitos Bruce.

Levyn kokonaisarvosana siis täten:

5 / 5

Pari linkkiä vielä joiden kautta voi tutustua William Blaken runouteen:
Joitain koottuja pätkiä, mm. Jerusalem
"Eternal twins are damned"

[rocker]

^Loistava arvostelu! Ja levyhän on silkkaa timanttia todellakin.

[MoonPowerslave]

^Loistava arvostelu! Ja levyhän on silkkaa timanttia todellakin.

^^ Kyllä, todellakin älyttömän hyvä arvostelu!

[ipa]

Onko tässä nykyisin myynnissä olevassa The Chemical Wedding -levyn remaster versiossa muutakin eroa alkuperäiseen kuin bonus biisit (Return Of The King, Confeos jne.)? Onko alkuperäiset kappaleet siis jotenkin uudelleenkäsitelty? Eikai niitä vain ole tungettu kaikenmaailman filttereiden läpi ja soundia kirkastettu?

[Pertti Keinonen]

Osman Chemical Wedding arvio on sellaista luettavaa, että mielestäni olisi hienoa, jos haluaisit kirjoittaa aiheesta kolumni tyyppisen jutun pääsivulle. Vastaatko, jos asia kiinnostaa, niin pohditaan vähän juttua ja näkökulmaa. Arviosi voisi toimia mielestäni pohjana ja lisäyksillä ja pienillä muutoksilla siitä saisi hienon jutun. Ensi vuonnahan tuo levy täyttää 10 vuotta. Henkilökohtaisesti se on selkeästi tärkein levy hyllyssäni. Taidetta koteihin.

[OsmaGunner]

^Mielelläni kirjoittelen. Laitoin asiasta YV:tä.

[Peke]

^Mielelläni kirjoittelen.

Mielelläni lueskelen. Todellakin loistavaa settiä tuo arvostelu, varsinkin lainaukset valottaa asiaa ihan uuteen valoon. Nyt pauhaa The Chemical Wedding itse asiassa pitkästä aikaa ja ah... miten tyylikäs ja loistava tämä levy onkaan.

[OsmaGunner]

The Chemical Wedding - levy joka vain kasvaa kasvamistaan...kyseisen levyn kuuntelu on ollut nyt pikku tauolla johtuen koulu/työkiireistä, mutta taasen laitoin levyn pyörimään ja jo King in Crimson räjähti silmille kuin papatit uutenavuonna. Strato sanoi tuolla ylempänä että levyn laulumelodioissa olisi parantamisen varaa. Missä kohdin? Sano yksikin Maiden-levy jolla Bruce laulaa paremmin kuin tällä. Eipä siinä, mielipiteitä on toki monenlaisia, mutta odottelisin jotain Stratolta jotain samantyylistä arvostelua kuin mitä pyöräytit AoB:sta.

Levyn lyriikoista sen verran että osaavat olla pirun monimutkaisia, mutta kunhan niistä pääsee vähän jyvälle niin se kyllä palkitsee...Bruce on tavoilleen uskollisena ottanut nerokkaita juttuja sieltä sun täältä ja latonut niitä tasaisesti pitkin levyä, pysyen kuitenkin uskollisena alkemistien ja Blaken viisauksille. Yritän parhaillaan saada jotain selkoa niihin, että voin sitten jossain vaiheessa pistää Tonille hänen haluamansa jutun. Ei vaan kiireiden takia ole kerinnyt keskittyä juttuun enkä halua tuoda julki mitään juosten kustua, joten sori pikku viivästys.

Itse omistan levystä tuon uusintapainoksen josta siis löytyvät Return of the King, Real World ja Confeos -biisit. Juttu menee niin, että The Alchemistin jälkeen hypätään suoraan Return of the Kingiin, mutta olen saanut sellaisen käsityksen että alkuperäisellä levyllä viimeisen biisin jälkeen tulisi vielä katkelma Blakea. Pitääkö paikkansa? Mitähän siellä mahdetaan tilittää?

Pistetään tähän loppuun katkelma alkemistien maailmasta.

The Emeralda Tablet:

1. Tis true without lying, certain & most true.
2. That which is below is like that which is above & that which is above is like that which is below to do the miracles of one only thing.
3. And as all things have been & arose from one by the meditation of one: so all things have their birth from this one thing by adaptation.
4. The Sun is its father, the moon its mother,
5. The wind hath carried it in its belly, the earth its nurse.
6. The father of all perfection in the whole world is here.
7. Its force or power is entire if it be converted into earth.
7a. Separate thou the earth from the fire, the subtle from the gross sweetly with great industry.
8. It ascends from the earth to the heaven & again it desends to the earth and receives the force of things superior & inferior.
9. By this means you shall have the glory of the whole world & thereby all obscurity shall fly from you.
10. Its force is above all force, for it vanquishes every subtle thing & penetrates every solid thing.
11a. So was the world created.
12. From this are & do come admirable adaptations where of the means (or process) is here in this.
13. Hence I am called Hermes Trismegist, having the three parts of the philosophy of the whole world.
14. That which I have said of the operation of the Sun is accomplished & ended.

Huomioikaa erityisesti kohta 2.

[Viper]

Strato sanoi tuolla ylempänä että levyn laulumelodioissa olisi parantamisen varaa. Missä kohdin? Sano yksikin Maiden-levy jolla Bruce laulaa paremmin kuin tällä.

Kovin erikoisesti en voi Straton puolesta vastata, mutta sen verran huomautan, että laulumelodioilla ei ole mitään tekemistä itse laulun hyvyyden kanssa, esimerkiksi Juicen kohdalla.

[OsmaGunner]

No joo, tyhmyyttäni ilmaisin itseäni taas huonosti, mutta laulumelodiat ovat parhaimmillaan Brucen viimeisimmillä soololevyillä ja Brucen ääni mielestäni kovempi kuin koskaan. Vaan mun mielipide.

Juice rules

[Viper]

Juice rules

Piste.

[Pertti Keinonen]

Yritän parhaillaan saada jotain selkoa niihin, että voin sitten jossain vaiheessa pistää Tonille hänen haluamansa jutun. Ei vaan kiireiden takia ole kerinnyt keskittyä juttuun enkä halua tuoda julki mitään juosten kustua, joten sori pikku viivästys.

Johtaja Purppuranpunaisissa ottaa vaan aikansa, nou hätä. Kun hyvä väli ja oikea fiilis löytyy, niin jälkikin on paljon parempaa.

Itse omistan levystä tuon uusintapainoksen josta siis löytyvät Return of the King, Real World ja Confeos -biisit. Juttu menee niin, että The Alchemistin jälkeen hypätään suoraan Return of the Kingiin, mutta olen saanut sellaisen käsityksen että alkuperäisellä levyllä viimeisen biisin jälkeen tulisi vielä katkelma Blakea. Pitääkö paikkansa? Mitähän siellä mahdetaan tilittää?

Alchemistin jälkeen tulee parin minuutin hiljaisuus ja sitten sama hemmo, joka Jerusalemin jälkeenkin pauhaa, lausuu jotain, mitä en kyllä ulkoa valitettavasti muista.