päihittää DoD:in 18-0. ehdotonta maidenin parhaimmistoa. aika siirtyä DVD:n pariin
A Matter of Life and Death (yleinen keskustelu)
Moderator: The Killer Krew
-
Roskisdyykkari
- Lentäjä-Ässä

- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
Viittisikö joku äkkiä kertoa paljonko tuo AMOLADin DVD- versio maksaa Jäänsärkijässä?
Saan ehkä peruutettua playn tilauksen ja kiinnostaisi tietää tuo jäänsärkijän hinta.
Kiitos etukäteen.
EDIT: Ei helvetti, se siitä sitten. Play on jo lähettänyt paketin, tuli maili vähän aikaa sitten joten peruuttaminen on mahdotonta.
Saan ehkä peruutettua playn tilauksen ja kiinnostaisi tietää tuo jäänsärkijän hinta.
Kiitos etukäteen.
EDIT: Ei helvetti, se siitä sitten. Play on jo lähettänyt paketin, tuli maili vähän aikaa sitten joten peruuttaminen on mahdotonta.
Last edited by Roskisdyykkari on Fri Aug 25, 2006 17:17, edited 1 time in total.
Itseltäni löytyy tämä limited edition ja alkuun tietysti silmään pisti perkeleen hiano pahvi boxi ton päällä ja seuraavaksi shuffle valitsi minulle Out Of The Shadowsin soimaan ja johan on perkele loistava kipale kaunis alku, kuten myös hyvä biisi. Loistavalle kuulostaa kokonaisuutenakin, muita kipaleita en nytten kommentoin, mutta.
np: For The Greater Good Of God..
Kuunneltuani ne 10-30 sekunnin klipit (siis pätkät kipaleista) pari päivää sitten ajattelin, että ei tästä levystä nytten tulekkaan niin loistavaa, mutta KYLLÄ sieltä tulikin loistava plätty.
Harmittaa vaan pikkusen, kun eivät masteroineet tätä levyä, joutuu aina vaan voluumi nappulaa kääntään lujemmalle.
Roskisdyykkari: Ei se kait ole sen enempää kuin 25€.. Tai ei ainakaan sen enempää voi maksaa.
np: For The Greater Good Of God..
Kuunneltuani ne 10-30 sekunnin klipit (siis pätkät kipaleista) pari päivää sitten ajattelin, että ei tästä levystä nytten tulekkaan niin loistavaa, mutta KYLLÄ sieltä tulikin loistava plätty.
Harmittaa vaan pikkusen, kun eivät masteroineet tätä levyä, joutuu aina vaan voluumi nappulaa kääntään lujemmalle.
Roskisdyykkari: Ei se kait ole sen enempää kuin 25€.. Tai ei ainakaan sen enempää voi maksaa.
Last edited by Suotana on Fri Aug 25, 2006 16:52, edited 1 time in total.
-
Polunimuri
- Hang-Around

- Posts: 184
- Joined: Wed Aug 02, 2006 22:15
- Location: Pudasjärvi
-
rainmaker91
- Hang-Around

- Posts: 175
- Joined: Fri Sep 09, 2005 23:52
- Location: Helsinki
No tuskinpa se on keneltäkään pois vaikka levyn näin ensalkuun imutatkin. Ostat varmasti sitten kun saat rahaaEl Maco wrote:Mitäpä ihminen ei tekisi pakon edessä. . .
Eli pistän juuri kohta tuon lätyn soimaan . En siis ostanut. Pakko oli imuttaa. Ei voi mitään... Ei rahaa = ei levyä.
rainmaker91 mielikuvituksettomin nimimerkki jonka satuin keksimään.
Arvostelu siirretty toiseen topiciin.
Last edited by urho47 on Fri Aug 25, 2006 17:09, edited 2 times in total.
1996 - Nummirock | 1998 - Helsingin Jäähalli | 2000 - Ruisrock | 2003 - Hartwall Areena | 2005 - Hartwall Areena | 2006 - Hartwall Areena | 2008 - Olympiastadion | 2010 - Sonisphere | 2013 - Olympiastadion | 2023 - Nokia Areena
Kerran on kuunneltu tämä maidenin uutukainen. Helvetin hyvä levy ei siitä pääse mihikkään. En keksi edes mitään selviä väliinputojia levyltä. Bändikin on kovassa vedossa vaikka ikääkin on. Bruce laulaa kuin viimeistä päivää, Nicko takoo rumpuja varmalla otteella, kitaristi kolmikko on täydessä menossa ja basso kolisee tutulla hyvällä tavalla. Ostin tuommoisen CD+DVD hässäkän lappeenrannan levymusiikista ja kaupan päälle tuli hieno AMOLAD juliste. Oho, mitäs minä tässä vielä jauhan, miulla on uusi levy kuunneltavana...
En juo alkoholia uskonnollisista syistä... vaan ihan muista syistä.
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
A Matter Of Life And Death on postista noudettu, ja nyt on ensimmäinen kuuntelu takana.
Mitä voisin albumista sanoa ilman, että puhe menisi yltiöpäiseksi, pikkutyttötasolle alentuvaksi hehkutukseksi?
Iron Maiden on palannut. Biisit ovat aivan totaalisia tappajia sisältäen monenmoisia tunnelmia, synkän melankolisista jutuista pirteän energisiin melodioihin. Albumin yleislinja on Maidenin synkin, pohdiskelevin ja tunnelmallisin. Kyllä, tunnelmallisuudessaan tämä kipuaa jo klassisen Seventh Son Of A Seventh Sonin ohitse. Muutenkin minulta on alkanut Seventh Son vähän haalistua käytössä, ja en yhtään ihmettele vaikka ankaran luukutuksen tuloksena Matterista tulisi lempialbumini tältä bändiltä, kaikkien aikojen kovimmalta bändiltä.
Steve Harris on palannut kolinabassonsa kanssa, Nicko McBrain pesee soitollaan kaiken mitä on soittanut vuodesta 1990 vuoteen 2003. Kitaraharmoniat, melodiat ja soolot jyräävät tavalla, josta en albumia odottaessa osannut uneksiakaan. Bruce Dickinson on tällä albumilla ehkä parhaassa vireessä IKINÄ, miehen äänen ollessa arvokkaasti vanhentunut, syventynyt ja saanut tummempia sävyjä. Nuoruusvuosina kyllä lähti kovaa ja korkealta, ja kyllä vieläkin tarpeen vaatiessa, mutta nyt Bruce esittelee myös matalamman rekisterin vokalisointia, mikä luonnollisesti heittää ihan oman haasteensa kehiin.
Biisit ovat ensiluokkaisia. Levyllä ei ole yhtään filleriä, kaikki biisit toimivat jokaisella tasolla, ja tämä albumi kasvaa. Nyt on toinen kuuntelu menossa, Brighter Than A Thousand Suns soi.
Huom: tässä VASTA ENSIMMÄISEN kuuntelun fiilikset. Kirjoitan parhaan arvosteluni ikinä tästä levystä viikonloppuna, silloin kun olen kuunnellut levyn AINAKIN 10 kertaa lävitse, varmasti useamminkin. Näin fanipoijan erehtymättömän halveksittavalla hehkutus-tyylillä voinen yhtyä Akimanin sanoihin ja heittää tässä vaiheessa albumille puhtaat 5/5 pistettä.[
Mitä voisin albumista sanoa ilman, että puhe menisi yltiöpäiseksi, pikkutyttötasolle alentuvaksi hehkutukseksi?
Iron Maiden on palannut. Biisit ovat aivan totaalisia tappajia sisältäen monenmoisia tunnelmia, synkän melankolisista jutuista pirteän energisiin melodioihin. Albumin yleislinja on Maidenin synkin, pohdiskelevin ja tunnelmallisin. Kyllä, tunnelmallisuudessaan tämä kipuaa jo klassisen Seventh Son Of A Seventh Sonin ohitse. Muutenkin minulta on alkanut Seventh Son vähän haalistua käytössä, ja en yhtään ihmettele vaikka ankaran luukutuksen tuloksena Matterista tulisi lempialbumini tältä bändiltä, kaikkien aikojen kovimmalta bändiltä.
Steve Harris on palannut kolinabassonsa kanssa, Nicko McBrain pesee soitollaan kaiken mitä on soittanut vuodesta 1990 vuoteen 2003. Kitaraharmoniat, melodiat ja soolot jyräävät tavalla, josta en albumia odottaessa osannut uneksiakaan. Bruce Dickinson on tällä albumilla ehkä parhaassa vireessä IKINÄ, miehen äänen ollessa arvokkaasti vanhentunut, syventynyt ja saanut tummempia sävyjä. Nuoruusvuosina kyllä lähti kovaa ja korkealta, ja kyllä vieläkin tarpeen vaatiessa, mutta nyt Bruce esittelee myös matalamman rekisterin vokalisointia, mikä luonnollisesti heittää ihan oman haasteensa kehiin.
Biisit ovat ensiluokkaisia. Levyllä ei ole yhtään filleriä, kaikki biisit toimivat jokaisella tasolla, ja tämä albumi kasvaa. Nyt on toinen kuuntelu menossa, Brighter Than A Thousand Suns soi.
Huom: tässä VASTA ENSIMMÄISEN kuuntelun fiilikset. Kirjoitan parhaan arvosteluni ikinä tästä levystä viikonloppuna, silloin kun olen kuunnellut levyn AINAKIN 10 kertaa lävitse, varmasti useamminkin. Näin fanipoijan erehtymättömän halveksittavalla hehkutus-tyylillä voinen yhtyä Akimanin sanoihin ja heittää tässä vaiheessa albumille puhtaat 5/5 pistettä.[
-
Brain Damage
Yksi kuuntelukerta levystä takana ja kylläpäs on mahtava olo. Ei mitään pahaa sanottavaa, hipoo lähes täydellisyyttä jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Koviten kolahtivat biisit These Colours Don't Run, Brighter Than A Thousand Suns, The Longest Day, The Reincarnation Of Benjamin Breeg, For The Greater Good Of God ja Lord Of Light. Aika vaikea tosin sanoa parhaita, kun kaikki biisit iskivät todella lujaa. Jos nyt heikoin biisi tarvitsisi sanoa, niin se on varmaan tuo Different World. Jotain syvempää analyysia kirjoittelen levyn arvostelutopiciin, kun kuuntelukertoja kertyy lisää. Bonus DVD:tä en vielä ehtinyt katsoa, joten nyt sen kimppuun.
Up The Irons!
Up The Irons!
Toinen kerta menossa ja kyllähän tämä tykittää ja kovaa! Moni biisi vaatii vielä kuitenkin kuuntelua, koska ovat sen verran moni-osaisia. Tässä vaiheessa parhaiksi biiseiksi rankkaan These Coloursin, Lord Of Lightin, Greater Goodin ja ehdottomana helmenä The Longest Dayn. Parhaana levyn puolena voisin tässä vaiheessa sanoa kitaramelodiat, aivan upeaa kuultavaa.
Ja taas syventymään...
Ja taas syventymään...
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Alko jo autossa tämän kuuntelu ja on kyllä eka levy Maideniltä mikä tuntuis aukeavan heti ekalla kerralla, toki voi olla eri fiilis kun sen kuuntelee pari kertaa vielä, mutta ihan hiton hyvää kamaa (taas kerran). Kyllä kannatti taas kysyä julistetta tiskiltä ja irtoshan sellanen taas mukaan, tuli hankittua tuo DVD-CD versio ja 24,99e myllyn free recordsista.
Tuli alkupään biiseistä mieleen tuosta Dickinsonin äänestä että taas vähän muuttunut. Tuntui että jotain vivahdetta soolo -tuotannosta noihin olisi tullut mukaan, mutta mitäpä tässä sen enempää, replaytä kehiin.
Tuli alkupään biiseistä mieleen tuosta Dickinsonin äänestä että taas vähän muuttunut. Tuntui että jotain vivahdetta soolo -tuotannosta noihin olisi tullut mukaan, mutta mitäpä tässä sen enempää, replaytä kehiin.
Koulun jälkeen busilla Ouluun ja suorinta tietä X:ään. Kaupassa soi Out of the shadows. Levy kouraan ja sitten anttilaan ,jossa soi joku mahtava riffi siihen ajattelin että jos tuo on AMOLADilta niin !!!. Sitten alkoi kuulua brucen laulu ja odotukset kasvoivat 100 kertaisesti.
1 kuuntelukerta takana ja levyhän on parasta maidenia ehkä koskaan.
Brucen laulu on niin ihanaa että alta pois ja Nickon basari laulaa.
"uusista" biiseistä ekakuuntelukerran jälkeen hohtavat For the greater good of God ja The Legacy.
1 kuuntelukerta takana ja levyhän on parasta maidenia ehkä koskaan.
Brucen laulu on niin ihanaa että alta pois ja Nickon basari laulaa.
"uusista" biiseistä ekakuuntelukerran jälkeen hohtavat For the greater good of God ja The Legacy.
Kyllä tämä on jo näillä fiiliksillä se mitä pidin maksimina, kolmanneksi paras, kun Lecagyn saan toimimaan niin sitten voidaan jo alkaa Somewhereen ja Pieceen vertailemaan, tosin voihan ne sitten tuntua saastaisilta. Nyt on sitten toka kuuntelu menossa ja aivan loistavasti viimeisetkin vaikut lentää korvista! Kaikki näyttää toimivan. Oman arvostelun teen sitten kun olen päässyt lopputulokseen, en ainakaan tänään. Mitä kestoon tulee, niin vaikka lisääkin! Ainuttakaan kappaletta ei vaivaa ylipituus ja kestot täytetään järkevästi. Mihinkään toistoon ei sorruta 
Kerran kuunneltu AMOLAD läpi ja silloin tällöin biisejä vähän sieltä sun täältä. Mitään tarkkaa arvostelua en vielä ala kirjoittamaan. Vaatii aikaa vielä, että kaikki progeilut, kiemurtelut ja soolot avautuvat, mutta jotain tekstiä voisi jo naputella.
En ole löytänyt levyltä vielä yhtään huonoa kappaletta, mikä lupaa hyvää. Toiset ovat parempia kuin toiset, mutta susia ei ole löytynyt.
Sanoitukset ovat Brucen osalta erittäin hyviä ja Stevekin on pistänyt parit hienot lyriikat aivoistaan paperille. Niin sitä pitää. Musiikillisesti taasen... Todella mahtavaa. Riffit hyviä, laulumelodiat suurimmaksi osaksi upeita, hienoja sooloja, tunnelmallisia melodioita. Upeaa, kertakaikkisesti.
The Longest Day on alkanut pikku hiljaa kasvamaan. Aluksi tuntu ihan mukavalta kappaleelta (ei ihan Pashcendalen veroiselta, mutta mukavalta). Ei se oikein tunteteita pintaan nostanut tai kylmiä väreitä aiheuttanut, mutta nyt neljännen kerran jälkeen alkaa niitäkin tulemaan. Myös These Colours Don't Run on todella hyvä, vaikka perussäkeistön laulumelodia ei mikään huippu olekaan. Bridge menettelee, mutta kertosäe korjaa potin. Hieno on.
Muista kappaleista For The Greater Good Of God on osoittautunut parhaaksi Harrisin kappaleeksi pitkään aikaan. Sanoituskin on varsin mallikas, vaikka ei Pashcendalen tasolle päästäkään. Brighter ja Shadows ovat myös todella hyviä, eikä unohtaa sovia Benjaminiakaan. The Legacykin iskee kehtolaulumaisella laulumelodiallaan ja kitaran rämppäilyillään.
Tähän saakka olen päässyt, mutta avautumista tosiaan vaatii. Tarkka analyysi kuitenkin tulossa kunhan kerkeän.
P.S. Kiitokset Ipelle, joka kutsui levyn oston jälkeen kotiinsa, tarjosi kaakaota ja soitti Iced Earthin Gettysburg-trilogian. Hieno oli. Kotiin selvittiin ilman sen kummalisempia ongelmia, pieniä pyörimisiä lukuunottamatta.
En ole löytänyt levyltä vielä yhtään huonoa kappaletta, mikä lupaa hyvää. Toiset ovat parempia kuin toiset, mutta susia ei ole löytynyt.
Sanoitukset ovat Brucen osalta erittäin hyviä ja Stevekin on pistänyt parit hienot lyriikat aivoistaan paperille. Niin sitä pitää. Musiikillisesti taasen... Todella mahtavaa. Riffit hyviä, laulumelodiat suurimmaksi osaksi upeita, hienoja sooloja, tunnelmallisia melodioita. Upeaa, kertakaikkisesti.
The Longest Day on alkanut pikku hiljaa kasvamaan. Aluksi tuntu ihan mukavalta kappaleelta (ei ihan Pashcendalen veroiselta, mutta mukavalta). Ei se oikein tunteteita pintaan nostanut tai kylmiä väreitä aiheuttanut, mutta nyt neljännen kerran jälkeen alkaa niitäkin tulemaan. Myös These Colours Don't Run on todella hyvä, vaikka perussäkeistön laulumelodia ei mikään huippu olekaan. Bridge menettelee, mutta kertosäe korjaa potin. Hieno on.
Muista kappaleista For The Greater Good Of God on osoittautunut parhaaksi Harrisin kappaleeksi pitkään aikaan. Sanoituskin on varsin mallikas, vaikka ei Pashcendalen tasolle päästäkään. Brighter ja Shadows ovat myös todella hyviä, eikä unohtaa sovia Benjaminiakaan. The Legacykin iskee kehtolaulumaisella laulumelodiallaan ja kitaran rämppäilyillään.
Tähän saakka olen päässyt, mutta avautumista tosiaan vaatii. Tarkka analyysi kuitenkin tulossa kunhan kerkeän.
P.S. Kiitokset Ipelle, joka kutsui levyn oston jälkeen kotiinsa, tarjosi kaakaota ja soitti Iced Earthin Gettysburg-trilogian. Hieno oli. Kotiin selvittiin ilman sen kummalisempia ongelmia, pieniä pyörimisiä lukuunottamatta.
Last edited by Viper on Fri Aug 25, 2006 18:02, edited 6 times in total.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
Damned Children
- Hell Rat

- Posts: 380
- Joined: Tue Aug 08, 2006 15:27
- Location: From Hell To Valkeala
Siis aivan tajunnat räjäyttävää matskua!!!!! parasta mitä on 90- ja 2000-luvulla tehty. ja tulee hyvänä kakkosena 80-luvun teoksien jälkeen! Siis jumalauta miten hyvä Maiden levy, sain enemmän mitä odotin
Brucen laulut voittaa 666 kertaa CoD:in ja BNW:in laulut. Etenkin Out of The Shadowsin alku on aivan mahtava. Sounditkin on aivan parhaasta päästä. Mitä tähän nyt enään keksisi?
En löydä yhtäkään huonoa biisiä koko levyltä ja jokainen niistä on täyttä RAUTAA. Päätökseksi sanoisin että tämä levy on TÄYTTÄ HEVIÄ
----> Lisää kuuntelu kertoja vain putkeen.
EDIT: Pitääpä vielä lisätä että kyllähän tämä nyt kiilasikin kasariklassikoiden ohi
Paras Maiden levy!
En löydä yhtäkään huonoa biisiä koko levyltä ja jokainen niistä on täyttä RAUTAA. Päätökseksi sanoisin että tämä levy on TÄYTTÄ HEVIÄ
EDIT: Pitääpä vielä lisätä että kyllähän tämä nyt kiilasikin kasariklassikoiden ohi
Last edited by Damned Children on Fri Aug 25, 2006 18:05, edited 1 time in total.
Huhhuh! Onhan lätty. Korjaan mahtava albumi. Tätä ei voi sanoa lätyksi. Vaimo lähti vetämään spinningiä ja nyt saan luukuttaa oikein kunnolla tätä helmeä punaviini seuranani. Tämä nousee kyllä hyvin lähelle legendaarista Seventh Sonia ellei jopa ohi. Täytyy sanoa, että mulle toimii nämä eeppiset biisit ja niitä on albumi täynnä. Kun lempibiisi on ennen tätä levyä ollut Sign Of The Cross, niin tämä on eräänlainen unelmien täyttymys.
Muutama biisi nousee parin kuuntelukerran jälkeen silti ylitse muiden: Brighter Than A Thousand Suns, Longest Day, For The Greater Good Of God ja Lord Of Light. Täytyy kyllä sanoa, että jos levyltä ei löydy yhtään skipattavaa biisiä, sen täytyy olla hyvä. Tähän mennessä niitä on ollut jokaisella Maidenin levyllä, mutta tästä ei ainakaan vielä. Voi olla, että tämä on uutuuden huumaa, mutta tälläistä fiilistä ei todellakaan ollut vuonna 2003.
Odotan suurella mielenkiinnolla tuota tulevaa keikkaa. Tästä albumilta löytyy kyllä soitettavaa, se on varma.
Missä on My Man, Peke? Pistähän jotain mielipidettä kehiin!
Muutama biisi nousee parin kuuntelukerran jälkeen silti ylitse muiden: Brighter Than A Thousand Suns, Longest Day, For The Greater Good Of God ja Lord Of Light. Täytyy kyllä sanoa, että jos levyltä ei löydy yhtään skipattavaa biisiä, sen täytyy olla hyvä. Tähän mennessä niitä on ollut jokaisella Maidenin levyllä, mutta tästä ei ainakaan vielä. Voi olla, että tämä on uutuuden huumaa, mutta tälläistä fiilistä ei todellakaan ollut vuonna 2003.
Odotan suurella mielenkiinnolla tuota tulevaa keikkaa. Tästä albumilta löytyy kyllä soitettavaa, se on varma.
Missä on My Man, Peke? Pistähän jotain mielipidettä kehiin!
You´ll take my life,
but I´ll take your´s too!
but I´ll take your´s too!
-
puolisukeltaja
- Taka-ampuja

- Posts: 1136
- Joined: Sat Apr 01, 2006 22:58
- Location: Tampere / LPR
Toista kertaa pyörii uusi lätty soittimessa ja ei voi kuin sanoa että perkeleen kova levy, yltää helposti kasariklassikoiden kanssa samalle tasolle ja ehkä ohikin.
Päällimmäisenä jäi ekalta kuuntelulta mieleen parhaimpina kohtina These Colours Dont Runin kertosäe (mahtava tunnelma, joka kerta menee kylmät väreet kun Bruce kajauttaa "These Colours Dont Run, from cold bloody war.."
), The Pilgrim (Koko biisi loistaa, alkuriffi/melodia/mikä onkaan on mahtava, ja itämainen tunnelma... Aah), The Longest Day (Siis ei juma mikä intro, sana infernaalinen kuvaa tätä parhaiten.) sekä Lord Of Lightin pääriffi (Meinasin nukahtaa intron aikana, mutta kun riffi lähti käyntiin niin johan heräsi, parhautta!).
Heikoinpina paloina voisi mainita Different Worldin ja Out of the Shadowsin, joka ei miulle vielä oikein auennut. Paljon odotin biisiltä, ehkä liikaa mutta niin se vain on ettei yllä lähellekään Children Of The Damnedia tai Tears Of The Dragonia. Myös The Legacyn intro ja Brucen lauluääni kys. kappaleessa (jotain ihme efektihommaa?) ei vielä vakuuttanut.
Jossain vaiheessa voisi koittaa jonkinlaista arvostelua sitten tonne toiseen topicciin rustata, kunhan nyt alkushokki menee ohi.
Hemmetinmoinen albumi kuitenkin kyseessä, UP THE IRONS!
Päällimmäisenä jäi ekalta kuuntelulta mieleen parhaimpina kohtina These Colours Dont Runin kertosäe (mahtava tunnelma, joka kerta menee kylmät väreet kun Bruce kajauttaa "These Colours Dont Run, from cold bloody war.."
Heikoinpina paloina voisi mainita Different Worldin ja Out of the Shadowsin, joka ei miulle vielä oikein auennut. Paljon odotin biisiltä, ehkä liikaa mutta niin se vain on ettei yllä lähellekään Children Of The Damnedia tai Tears Of The Dragonia. Myös The Legacyn intro ja Brucen lauluääni kys. kappaleessa (jotain ihme efektihommaa?) ei vielä vakuuttanut.
Jossain vaiheessa voisi koittaa jonkinlaista arvostelua sitten tonne toiseen topicciin rustata, kunhan nyt alkushokki menee ohi.
Hemmetinmoinen albumi kuitenkin kyseessä, UP THE IRONS!
Paskaksi ja luontaantyöntäväksi en Brucen nykytulkintaa kuvailisi, mutta toki parhaat päivänsä ovat takanapäin. Sitä se viskin kittaaminen ja sätkänpoltto vanhemmalla iällä teettääscorpions wrote:Bruce kuulostaa SITTENKIN suurimmalti levyllä paskalta, henk. koht. en voi sulattaa äijän nykyistä korkealta laulua..tulee mieleen liitutaulun pyyhkiminen kuivalla sienellä, siis hyvin luotaansa työntävää kamaa.
Jotenkin vapautuneempi ja luonnollisempi soundi on äänessä sooloilla, ei liiallista yrittämistä tai saarnaavaa äänensävyä.scorpions wrote:Bruce on soolona 666 kertaa parempi laulaja kuin maidenissa, vaikka Tyrannylla myös korkeat vokaalit häiritsi.
Nykyään tämä pitää jokseenkin paikkansa, vaikka itse melko tyytyväinen levyn soundeihin olenkin. 80-luvun tuotanto oli kuitenkin mielestäni ensiluokkaista, Birch osasi hommansa.scorpions wrote:Myös levyn saundit ovat loppujen lopuksi aika paskat, mutta Maidenilta ei yksinkertaisesti voi odattaa hyvä saundista levyä, nyt se on fakta.
Kyllä soraäänia alkaa alkuhurmoksen laannuttua varmasti ilmaantua enemmänkin.scorpions wrote:Toivon että en tällä mussutuksella aiheuta mielipahaa kenellekkään, sillä nämä ovat vain henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka selvästi eroaa suuresti enemmistöstä.
Omalla kohdalla ainakin näin on käynyt, enää luokittelisin ainoastaan parin kappaleen olevan hanuristascorpions wrote:Toivotaan nyt että levy vielä rupeaisi vaikuttamaan paremmalta kuuntelujen saatossa, mutta tämä levy ei kyllä ole lähelläkään Maidenin parhaita.








