No jaa tuosta rohkenen olla erimieltä, mielestäni se ei ole kolmen kitaran hyödyntämistä että yksi vetää komppia ja kaksi muuta soittaa melodiaa ilman minkäänlaisia harmonioita. Edelleenkin mielestäni ainoa biisi missä Iron Maiden on hyödyntänyt edes vähän kolmea kitaraa on Brave New World, joka sekin sortuu säkeistöissä mielestäni hieman tuohon ns. raskausintoiluun.GODOFTHUNDER wrote:Joissain biiseissä sitä on jo hyödynnetty (esim. no more lies joissain kohti)..
Maiden ja The Three Amigos
Moderator: The Killer Krew
Half Lives... Eat But Never Kill
-
GODOFTHUNDER
- Hiippari
- Posts: 1614
- Joined: Wed Feb 08, 2006 22:35
- Location: 666 kilometriä Hellsingistä
- Contact:
Yrms_ wrote:No jaa tuosta rohkenen olla erimieltä, mielestäni se ei ole kolmen kitaran hyödyntämistä että yksi vetää komppia ja kaksi muuta soittaa melodiaa ilman minkäänlaisia harmonioita. Edelleenkin mielestäni ainoa biisi missä Iron Maiden on hyödyntänyt edes vähän kolmea kitaraa on Brave New World, joka sekin sortuu säkeistöissä mielestäni hieman tuohon ns. raskausintoiluun.GODOFTHUNDER wrote:Joissain biiseissä sitä on jo hyödynnetty (esim. no more lies joissain kohti)..
Tuota no more liesin alkuA lähinnä ajoin takaa! Joka on ihan kivan kuulonen ku pojat vetää melodian jokainen eri korkeudelta!
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Alan tässä vuosien saatossa tulla siihen tulokseen, ettei Maidenin tapaiseen melko yksinkertaiseen heviin kolmea skittaa edes tarvita.
Mun pääpointti 3-skitta odotuksiin ja hehkutuksiin on seuraava:
Vaikea niistä kolmesta amiigosta on ottaa jotain ihmeellistä glamour-hyötyä/-laatua irti, jos ei musarunko anna mahkuja kunnolliseen häikäisevään hyödyntämiseen. Ei nyt edes tule mieleen missä bändissä 3 skittaa olis yhtään selvästi parempi kuin 2. Olis vaikka 2 skepaa ja viulu, jumalauta
Ukot soittelee sooloja vuoron perään ja siinä se tulee olemaan. Kavereita kun ovat, niin ketään ei pois potkita. Smith otettiin takas, kun se on niin helevetin hyvä. Janick jäi kun se on kaikkien kamu, nice blocke
Janick on omalta osaltaa tuonut sävellyksissä kortensa kekoon ja on leipänsä ja suosionsa ansainnut.
Studiossahan hommat voi hoitaa yksikin kitaristi. Kuunnellessa keikkatallennetta Live After Deathia (Murray/Smith)havaitsee, ettei niihin live skittavetoihin ole kolmannella kitaristillä enää mitään lisättävää. Melko samalla linjallahan maidenin perustyyli on pysynyt. Tuskin A Matter Of Life And Death mitään mullistavaa muutosta asiaan tuo... eikä mun mielestä tarvikkaan.
Näin menee triplakitarat... vuoron perään.
Mun pääpointti 3-skitta odotuksiin ja hehkutuksiin on seuraava:
Vaikea niistä kolmesta amiigosta on ottaa jotain ihmeellistä glamour-hyötyä/-laatua irti, jos ei musarunko anna mahkuja kunnolliseen häikäisevään hyödyntämiseen. Ei nyt edes tule mieleen missä bändissä 3 skittaa olis yhtään selvästi parempi kuin 2. Olis vaikka 2 skepaa ja viulu, jumalauta
Ukot soittelee sooloja vuoron perään ja siinä se tulee olemaan. Kavereita kun ovat, niin ketään ei pois potkita. Smith otettiin takas, kun se on niin helevetin hyvä. Janick jäi kun se on kaikkien kamu, nice blocke
Janick on omalta osaltaa tuonut sävellyksissä kortensa kekoon ja on leipänsä ja suosionsa ansainnut.Studiossahan hommat voi hoitaa yksikin kitaristi. Kuunnellessa keikkatallennetta Live After Deathia (Murray/Smith)havaitsee, ettei niihin live skittavetoihin ole kolmannella kitaristillä enää mitään lisättävää. Melko samalla linjallahan maidenin perustyyli on pysynyt. Tuskin A Matter Of Life And Death mitään mullistavaa muutosta asiaan tuo... eikä mun mielestä tarvikkaan.
Näin menee triplakitarat... vuoron perään.
Into Iron Maiden Since 1983
Näinhän se käytännössä meni ja mielestäni hienoa että meni. En henkilökohtaisesti pidä kovinkaan paljoa Jannen kitara saundista, mutta biisinteon ja liveshown herra taitaa sen verran hyvin, että hienoa etteivät raaskineet dumpata miestä pois. Turhan paljon sitä Jannea morkataan, ymmärrän kyllä taas toisaalta miksi, mutta kyllä ne Maiden showt olisi huomattavasti vähäeleisempiä ja biisejäkin tulisi bändiltä "vähemmän" jos Jannea ei olisi.Peke wrote:Ukot soittelee sooloja vuoron perään ja siinä se tulee olemaan. Kavereita kun ovat, niin ketään ei pois potkita. Smith otettiin takas, kun se on niin helevetin hyvä. Janick jäi kun se on kaikkien kamu, nice blocke
Niin ja kyllähän se Janick vaikuttaa ainakin noin haastattelujen perusteella varsin rennolta/mukavalta jannulta, joten antaa sen vaan tehdä lavalla niitä piruettejaan
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Maidenin kitarapainotteisen rosvokoplan kyvyistä voisi varmaan sanoa muutaman sanasen uuden albumin ilmestymisen + kiertueeltaan todistetun keikan jälkimainingeissa.
Janick Gers on nostanut omaa egoaan enemmän esille tasaisesti Smithin paluun jälkeen, ja AMOLAD esitteleekin kiistatta parasta Jannea koskaan. Jos loistavia sävellyksiä ei sen enempää enää hehkuteta, kiinnittyy huomio yksinkertaisesti tehokkaisiin sooloihin, jotka eivät (enää) häviä millään tavalla Murrayn sooloille. Esimerkkinä Pilgrimin mahtava soolo, jossa Janick todistaa todellakin tietävänsä mitä tekee, oman leivoksensa äärellä kun työskentelee.
Livenä Janickin seuraaminen oli hieman hankalaa, sijoittuessani keskelle Brucen eteen, ja Adrianin kaapatessa katseet melkein väistämättä. Kaiken häröilyn seastakin huomasin Janickin saaneen live-esiintymiseensä huomattavaa varmuutta, ja varsinkin miehen omissa, uusissa sooloissa, pääsi miehen sisällä asuva Piru parhaiten esiin. Showmieshän se Janne kieltämättä on, mutta kitaranheittelykin on hieman lähivuosina rauhoittunut ja täten myös tarkkuutensa kasvanut.
Janick Gers on vasta lähivuosina, ja lopullisesti vasta AMOLAD:lla, noussut legendakaksikko Smith/Murray-tasolle, omasta tyylistään puhutessa siis. Jokaisen äijän persoonallinen tatsi hyökkää tilun seasta esiin selvästi, ja ukkojen soitto niin soolo/riffi/komppirintamallakin on hyvässä balanssissa, kenenkään ryöstämättä muilta. Vielä Rock In Rion aikaan Janick ja Dave hallitsivat lavaa, Adrian soittaa keikalla ehkä 4 sooloa joista jokusen vielä Janickin kanssa.
Dave Murray on aina Dave, ja miehen tyylistä tuskin kukaan Maidenfani voi olla liiemmin pitämättä. Toki lähivuosina pienoista tasautumista soolojen perustyylissä on ollut huomattavissa, mutta pohjimmiltaan samaa ainesta ne kaikki liruttelut ovat. AMOLAD:lla Adrian hallitsee koko pakettia, ja Janick kiilaa myös korkealle, ja täten Daven osuus levyllä on ehkä hivenen aiempaa vaatimattomampi. Silti innostuessaan Dave nappaa aina kaikki valokeilat kohti itseään, esimerkkinä mainio The Reincarnation Of Benjamin Breeg, joka ei olisi niin hyvä kappale ilman sooloa.
Vaatimaton kuin Perkele, mutta silti miehen seistessä Harrisin rinnalla lavalla, huomaa heti ketkä kaksi ovat vuosikausia pitäneet pakettia kasassa, läpi vaikeimpienkin aikojen. Dave se oli joka nosti Steven leuan pystyyn Brucen lähdettyä. Ilman Davea Maiden ei olisi Maiden, ja tämä tuskin jää kenellekään epäselväksi.
Kun allekirjoittanut puhuu Adrian Smithistä, tietävät viisaammat neitolaiset pistää netin kiinni.
Kyseessähän siis ehdottomasti maailmankaikkeuden yms. upein kitaristi, joka vahvistaa aina itselleni sen, mikä Maidenissa on niin hyvää. Vuosina 1990-1998 julkaistiin paikoin erinomaistakin Iron Maiden-musiikkia, mutta siitä puuttui se jokin. Ja ei, se ei X Factor & Virtual XI-levyilläkään ollut Bruce, vaan nimenomaan Mr. Karisma Himself, jonka loistavista sooloista saamme luojan kiitos tätä nykyä taas nauttia.
Kaikki oleellinen tiivistyy vaikka kuuntelemalla Stranger In A Strange Landin, Paschendalen ja vaikka Different Worldin Smith-soolot peräkkäin. Jokainen tietää mistä on kyse. Ja vaikka Smith ei henkilökohtaisesti olisikaan juuri Sinulle THE Maiden-kitaristi, ei miehen asemaa bändin historiassa voi kiistää kukaan. Kiitos hikinauhasta, Adrian. Pidän sitä kädessä kun yritän opetella taas joku päivä Strangerin sooloa.
Mitään päätähuimaavaa harmonian juhlaa ei Maiden kolmen kitaristin kokoonpanossaan tarjoa, vaikka linja toki ensimmäisen "yhteisen" albumin Brave New Worldin jälkeen onkin huomattavasti kehittynyt. Silti miesten tekemisistä paistaa se tekemisen ilo, ja ennen kaikkea sitä huomaa, että lavalla seisoo vierekkäin kolme parasta kaverusta. Kuten Smith ja Murray Infernon haastiksessakin jaksavat jauhaa, kaikessa on kyse siitä tuleeko toimeen ihmisenä. Ja nämä hemmot tulevat. A Matter Of Life And Death soittimeen ja sieltä The Legacy soimaan. Kun lopun kitaramelodiat alkavat, kuka jää kylmäksi? Nojoo, Yrms_ varmasti, mutta normaali-ihmisistä puhuessa?
No, ei mulla muuta.
Janick Gers on nostanut omaa egoaan enemmän esille tasaisesti Smithin paluun jälkeen, ja AMOLAD esitteleekin kiistatta parasta Jannea koskaan. Jos loistavia sävellyksiä ei sen enempää enää hehkuteta, kiinnittyy huomio yksinkertaisesti tehokkaisiin sooloihin, jotka eivät (enää) häviä millään tavalla Murrayn sooloille. Esimerkkinä Pilgrimin mahtava soolo, jossa Janick todistaa todellakin tietävänsä mitä tekee, oman leivoksensa äärellä kun työskentelee.
Livenä Janickin seuraaminen oli hieman hankalaa, sijoittuessani keskelle Brucen eteen, ja Adrianin kaapatessa katseet melkein väistämättä. Kaiken häröilyn seastakin huomasin Janickin saaneen live-esiintymiseensä huomattavaa varmuutta, ja varsinkin miehen omissa, uusissa sooloissa, pääsi miehen sisällä asuva Piru parhaiten esiin. Showmieshän se Janne kieltämättä on, mutta kitaranheittelykin on hieman lähivuosina rauhoittunut ja täten myös tarkkuutensa kasvanut.
Janick Gers on vasta lähivuosina, ja lopullisesti vasta AMOLAD:lla, noussut legendakaksikko Smith/Murray-tasolle, omasta tyylistään puhutessa siis. Jokaisen äijän persoonallinen tatsi hyökkää tilun seasta esiin selvästi, ja ukkojen soitto niin soolo/riffi/komppirintamallakin on hyvässä balanssissa, kenenkään ryöstämättä muilta. Vielä Rock In Rion aikaan Janick ja Dave hallitsivat lavaa, Adrian soittaa keikalla ehkä 4 sooloa joista jokusen vielä Janickin kanssa.
Dave Murray on aina Dave, ja miehen tyylistä tuskin kukaan Maidenfani voi olla liiemmin pitämättä. Toki lähivuosina pienoista tasautumista soolojen perustyylissä on ollut huomattavissa, mutta pohjimmiltaan samaa ainesta ne kaikki liruttelut ovat. AMOLAD:lla Adrian hallitsee koko pakettia, ja Janick kiilaa myös korkealle, ja täten Daven osuus levyllä on ehkä hivenen aiempaa vaatimattomampi. Silti innostuessaan Dave nappaa aina kaikki valokeilat kohti itseään, esimerkkinä mainio The Reincarnation Of Benjamin Breeg, joka ei olisi niin hyvä kappale ilman sooloa.
Vaatimaton kuin Perkele, mutta silti miehen seistessä Harrisin rinnalla lavalla, huomaa heti ketkä kaksi ovat vuosikausia pitäneet pakettia kasassa, läpi vaikeimpienkin aikojen. Dave se oli joka nosti Steven leuan pystyyn Brucen lähdettyä. Ilman Davea Maiden ei olisi Maiden, ja tämä tuskin jää kenellekään epäselväksi.
Kun allekirjoittanut puhuu Adrian Smithistä, tietävät viisaammat neitolaiset pistää netin kiinni.
Kyseessähän siis ehdottomasti maailmankaikkeuden yms. upein kitaristi, joka vahvistaa aina itselleni sen, mikä Maidenissa on niin hyvää. Vuosina 1990-1998 julkaistiin paikoin erinomaistakin Iron Maiden-musiikkia, mutta siitä puuttui se jokin. Ja ei, se ei X Factor & Virtual XI-levyilläkään ollut Bruce, vaan nimenomaan Mr. Karisma Himself, jonka loistavista sooloista saamme luojan kiitos tätä nykyä taas nauttia. Kaikki oleellinen tiivistyy vaikka kuuntelemalla Stranger In A Strange Landin, Paschendalen ja vaikka Different Worldin Smith-soolot peräkkäin. Jokainen tietää mistä on kyse. Ja vaikka Smith ei henkilökohtaisesti olisikaan juuri Sinulle THE Maiden-kitaristi, ei miehen asemaa bändin historiassa voi kiistää kukaan. Kiitos hikinauhasta, Adrian. Pidän sitä kädessä kun yritän opetella taas joku päivä Strangerin sooloa.
Mitään päätähuimaavaa harmonian juhlaa ei Maiden kolmen kitaristin kokoonpanossaan tarjoa, vaikka linja toki ensimmäisen "yhteisen" albumin Brave New Worldin jälkeen onkin huomattavasti kehittynyt. Silti miesten tekemisistä paistaa se tekemisen ilo, ja ennen kaikkea sitä huomaa, että lavalla seisoo vierekkäin kolme parasta kaverusta. Kuten Smith ja Murray Infernon haastiksessakin jaksavat jauhaa, kaikessa on kyse siitä tuleeko toimeen ihmisenä. Ja nämä hemmot tulevat. A Matter Of Life And Death soittimeen ja sieltä The Legacy soimaan. Kun lopun kitaramelodiat alkavat, kuka jää kylmäksi? Nojoo, Yrms_ varmasti, mutta normaali-ihmisistä puhuessa?
No, ei mulla muuta.
o/ mie kans!Stratocaster wrote:A Matter Of Life And Death soittimeen ja sieltä The Legacy soimaan. Kun lopun kitaramelodiat alkavat, kuka jää kylmäksi? Nojoo, Yrms_ varmasti, mutta normaali-ihmisistä puhuessa?
Levyn kaksi viimeistä ovat värittömyydessään edelleen
-luokkaa minulle. The Pilgrim on alkanut kiilaamaan melkein The Longest Dayn kintereille viime kuunteluilla, lähinnä upean bridgensä ansiosta.Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Noh, tullaan nyt mukaan tältä puoleltakin.
Niinkuin tuolla aikaisemmin onkin sanottu, Jannehan on puhunut näistä kolmen kitaran jutuista, yksi soittaa alempaa, yksi "tavallisesti" ja kolmas jättää soinnut soimaan. Noinhan se oikeastaan pitääkin hoitaa.
No, palataanpa sitten H:n ja Janickin paremmuuseroihin. Onhan tietenkin totta, että jotkun H:n soolot jotka Janne repäisee, eivät kuullosta samalta, mutta tarvitseeko periaattessa? Vaihtelua. No, mielipiteensä kullakin. Janick riehuu lavalla ja todella nauttii soittamisesta, sen kyllä näkee. H ei liiku paljoa, mutta karismaa on sitten muille jaettavaksi, ja muuttuisiko lavashow ratkaisevasti jos Adrian vaikka istuisi koko keikan? No eipä mahdottoman paljon. Entä jos Janick? Muuttuisi. Showpuolella Janick vie ylivoimaisesti voiton, ja soittokin on ihan mukavaa kuultavaa, soolot ovat selvästi hänen omanlaisiaan, ja se osittain räpellys jää kyllä miehen soittamisen ilon varjoon.
Testataanpa sävellyspuolta:
Tehdään niin, että otetaan yksi kappale tekijöiltä Gers/Harris ja Smith/Harris. Katsotaan kumpi vie voiton. "Kilpailussa" oli mukana:
The Pilgrim (Gers/Harris)
Helvetin tukevalla kompillahan se alkaa, ja sitä seuraava kitaramelodia on samaa luokkaa. Rock rock! Säkeistö ei (jos kuulin oikein) ole sitä E-C-G-D juttua, vaan jotakin muuta. Hyvä laulumelodia, loistava kertosäe. Mukaansa tempaava, ja pirun hyvin laulettava. Sitä osaa, joka kertosäkeen tulee,
Spirit holy life eternal
Raise me up take me home
Pilgrim sunrise pagan sunset
Onward journey begun
Joka menee jotenkin noin ainakin jossain kohdassa ( ) tulee vähän likaa. Loistavat soolot, hieno väliosa. Kouluasteikolla laitetaan 9½.
Kaksikolta Smith/Harris en viitsinyt ottaa Wildest Dreamsia, koska muuten turpaanotto Jannelta olisi ollut ihan varma, joten otin tämän:
The Fallen Angel (Smith/Harris)
Alkaa ihan keskivertoriffillä, ja sen jälkeen tulee helvetillisen raskas riffi, ja sen jälkeen säkeistö, joka jatkaa samalla linjalla. Hieno pre-chorus, ja mukaansatempaava kertosäe, kiva laulaa, muttei toimi livenä yhtään, toisinkuin The Pilgrim. Hieno juttu Smithiltä kertosäkeeseen se (en tiedä miten ilmaista) tilulilujuttu. Loistava soolo H:lta, ja Daven legato on myös paikallaan. Sitten Janickin soolo, joka on myös hienosti keksitty. Outro on ehkä vähän tekemällä tehty, "Eikai me voida sitä vaan kertsiin lopettaa?" No, hieno biisi silti. Kouluasteikolla laitetaan 8½.
No tämä oli nyt vaan häilyvä esimerkki, ja jokainen varmaankin olisi ottanut eri biisin, mutta koitin valita mahd. tuoreita biisejä, Wildest Dreamsia en viitsinyt (btw kaikkein tuorein Smith Harris juttu) ottaa, ja jokainen tietää miksi.
Adrian on paljon monipuolisempi säveltäjä kuin Janick, mutta teinkin tämän jutun maiden-lasit päässä. Ja ehkä vähän myös Janick-lasit päässä. Ennen olin Adrian-fani, mutta nykyään Janick iskee paremmin. Tiivistettynä tuo sekava höpinä, Janick on omasta mielestäni korkeammalla arvoasteikossa kuin H.
Kiitos ja anteeksi.
Ja jotta kukaan ei ottaisi liian vakavasti, pakollinen
Niinkuin tuolla aikaisemmin onkin sanottu, Jannehan on puhunut näistä kolmen kitaran jutuista, yksi soittaa alempaa, yksi "tavallisesti" ja kolmas jättää soinnut soimaan. Noinhan se oikeastaan pitääkin hoitaa.
No, palataanpa sitten H:n ja Janickin paremmuuseroihin. Onhan tietenkin totta, että jotkun H:n soolot jotka Janne repäisee, eivät kuullosta samalta, mutta tarvitseeko periaattessa? Vaihtelua. No, mielipiteensä kullakin. Janick riehuu lavalla ja todella nauttii soittamisesta, sen kyllä näkee. H ei liiku paljoa, mutta karismaa on sitten muille jaettavaksi, ja muuttuisiko lavashow ratkaisevasti jos Adrian vaikka istuisi koko keikan? No eipä mahdottoman paljon. Entä jos Janick? Muuttuisi. Showpuolella Janick vie ylivoimaisesti voiton, ja soittokin on ihan mukavaa kuultavaa, soolot ovat selvästi hänen omanlaisiaan, ja se osittain räpellys jää kyllä miehen soittamisen ilon varjoon.
Testataanpa sävellyspuolta:
Tehdään niin, että otetaan yksi kappale tekijöiltä Gers/Harris ja Smith/Harris. Katsotaan kumpi vie voiton. "Kilpailussa" oli mukana:
The Pilgrim (Gers/Harris)
Helvetin tukevalla kompillahan se alkaa, ja sitä seuraava kitaramelodia on samaa luokkaa. Rock rock! Säkeistö ei (jos kuulin oikein) ole sitä E-C-G-D juttua, vaan jotakin muuta. Hyvä laulumelodia, loistava kertosäe. Mukaansa tempaava, ja pirun hyvin laulettava. Sitä osaa, joka kertosäkeen tulee,
Spirit holy life eternal
Raise me up take me home
Pilgrim sunrise pagan sunset
Onward journey begun
Joka menee jotenkin noin ainakin jossain kohdassa (
) tulee vähän likaa. Loistavat soolot, hieno väliosa. Kouluasteikolla laitetaan 9½.Kaksikolta Smith/Harris en viitsinyt ottaa Wildest Dreamsia, koska muuten turpaanotto Jannelta olisi ollut ihan varma, joten otin tämän:
The Fallen Angel (Smith/Harris)
Alkaa ihan keskivertoriffillä, ja sen jälkeen tulee helvetillisen raskas riffi, ja sen jälkeen säkeistö, joka jatkaa samalla linjalla. Hieno pre-chorus, ja mukaansatempaava kertosäe, kiva laulaa, muttei toimi livenä yhtään, toisinkuin The Pilgrim. Hieno juttu Smithiltä kertosäkeeseen se (en tiedä miten ilmaista) tilulilujuttu. Loistava soolo H:lta, ja Daven legato on myös paikallaan. Sitten Janickin soolo, joka on myös hienosti keksitty. Outro on ehkä vähän tekemällä tehty, "Eikai me voida sitä vaan kertsiin lopettaa?" No, hieno biisi silti. Kouluasteikolla laitetaan 8½.
No tämä oli nyt vaan häilyvä esimerkki, ja jokainen varmaankin olisi ottanut eri biisin, mutta koitin valita mahd. tuoreita biisejä, Wildest Dreamsia en viitsinyt (btw kaikkein tuorein Smith Harris juttu) ottaa, ja jokainen tietää miksi.
Adrian on paljon monipuolisempi säveltäjä kuin Janick, mutta teinkin tämän jutun maiden-lasit päässä. Ja ehkä vähän myös Janick-lasit päässä. Ennen olin Adrian-fani, mutta nykyään Janick iskee paremmin. Tiivistettynä tuo sekava höpinä, Janick on omasta mielestäni korkeammalla arvoasteikossa kuin H.
Kiitos ja anteeksi.
Ja jotta kukaan ei ottaisi liian vakavasti, pakollinen
You're shit and you know you are
-
darealjyra
- Sateentekijä
- Posts: 2185
- Joined: Thu Mar 17, 2005 22:42
- Location: Jyväskylä
Ähä, miekin rikastutan keskustelua täysin perustelemattomalla mielipiteelläniViper wrote:Ja jos minulta kysytään niin Paschendale pyyhkii kaikilla Janickin töillä lattiaa, vaikka ne suurimmaksi osaksi hienoja ovatkin.
The Legacy todellakin pyyhkii Paschendalella lattiaa
(menipäs taas ala-arvoiseksi)
No chance.darealjyra wrote:Ähä, miekin rikastutan keskustelua täysin perustelemattomalla mielipiteelläniViper wrote:Ja jos minulta kysytään niin Paschendale pyyhkii kaikilla Janickin töillä lattiaa, vaikka ne suurimmaksi osaksi hienoja ovatkin.
The Legacy todellakin pyyhkii Paschendalella lattiaa
No niin, lopetetaan offtopic ja palataan aiheeseen.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
Näistä jutuistahan tosiaan voi kiistellä maailman tappiin saakkaViper wrote:No chance.darealjyra wrote:Ähä, miekin rikastutan keskustelua täysin perustelemattomalla mielipiteelläniViper wrote:Ja jos minulta kysytään niin Paschendale pyyhkii kaikilla Janickin töillä lattiaa, vaikka ne suurimmaksi osaksi hienoja ovatkin.
The Legacy todellakin pyyhkii Paschendalella lattiaa
No niin, lopetetaan offtopic ja palataan aiheeseen.
You're shit and you know you are
-
maidenpoker
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1279
- Joined: Tue May 01, 2007 16:07
- Location: Kerava
Mun mielestä kolmen kitaran mukanaolo ei ole parantanut Maidenia muiikillisesti mikä minua sinällään harmittaa sillä parhaimillaan tälläinen konsepti voisi saada aikaan aivan helvetin upeita kitaramelodioita. Mutta kannatan tietenkin nykyistä tilannetta, koska pidän sekä Janickin että Adrianin soitosta. Tietenkin vaikkapa AMOLADilla on upeat melodiat mutta ne olisi voinut toteuttaa kahdellakin kitaralla.