Ei ollut mitään hajua, mihin aikaan bändi aloittelee, joten saavuin Hellään jo yhdeksältä, ennen kuin kukaan muu oli edes ehtinyt siellä käätyä.
Sitten puoli kymmenen paikkeilla sain soiton, eräältä toiselta filosofian opiskelijalta, että hänen kaverinsa Iron Maiden-coverbändi vetää sinä päivänä keikan Hellässä. Ilmoittelin, että olen jo paikalla ja sovimme tapaavamme siellä. Bändin laulaja on kyseisen opiskelutoverini kämppis, jonka olinkin jo tavannut aikaisemmin.
Siinä sitten joskus yhdentoista aikaan opiskelukaveri ilmestyi paikalle, ja vähän sen jälkeen kyseinen bändi. Siinä tuli sitten jätkien kanssa heitettyä hieman läppää ennen kuin pojat siirtyivät backstagen puolelle keikkaa odottelemaan. Vielä ennen keikkaa kerkesin käydä hieman moshaamassa tanssilattialla For Whom The Bell Tollsin tahtiin.
Sitten alkoikin itse show ja olihan kovaa menoa. Bändi oli taitotasoltaan varsin korkea, etenkin Erkki (eli kyseinen laulaja) ja basisti Juha olivat todella kovassa iskussa.
Biisejä tuli likuhihnalta, eikä paljon päässyt välissä rauhoittumaan. Setti koostui tasapainoisesti tutuista klassikoista ja hieman harvinaisemmista helmistä.
En ihan tarkalleen settiä muista, mutta suurin piirtein näin se meni:
1. Different World
2. Public Enema Number One
3. 2 Minutes To Midnight
4. Wasting Love
5. Revelations
6. The Trooper
7. The Evil that Men Do
8. Afraid To Shoot Strangers
9. Fear Of The Dark
10. Where Eagles Dare (meinasin revetä rumpuintron kajahtaessa soimaan
)11. The Number Of the Beast
12. Phantom Of The Opera (Hienot bassottelut ja yleisön huudatukset Juhalta)
13. Hallowed be Thy Name
------------------------------
13. Children Of The Damned
14. Run To The Hills
Biisijärjestykset saattoivat olla paikoin hieman erilaiset ja joku biisi saattaa olla jo unohtunut, mutta suurin piirtein noin.
Jäin keikan jälkeen vielä hengailemaan baariin sulkeutumisajaksi, kun ei busseja mennyt ennen kello neljää. Jotain tuli vielä rupateltua Erkin kanssa ja lopuksi tarjouduin vielä auttamaan kamojen kannossa, mutta kohteliaan kieltäytymisen jälkeen moikkasimme hyvästiksi. Hakiessani takkini narikasta, narikkatyttö sanoi, että: "Sinäpäs viivyit pitkään". Kyllä kannatti viipyäkin.
.
Tiedossa minikeikka, joka on järjestetty vähän kaveripohjalta kun henkilökunta on tuttua väkeä. Artsi ei siis tuo sitä kokonaista Nicko-settiä, jota olette tottuneet ihmettelemään, vaan vedetään pienellä setillä. Näin saadaan soundit pysymään kunnollisina, kun kyseessä tosiaan pieni paikka.
Paikassa on yleensä hyvä hevitunnelma ja suht halpaa kaljaa joten menkää ajoissa vetämään pohjia!
