Rautaneito.com

Jokainen varmaan on kuunellut ukoloiden musasointia, itse olen ajellut sisään kavereita muutaman viikon oikeen urakalla ja mukavaa tekee.

Joten laittakaapa kommenttia tulemaan tarotista Antti Tuiskun kauhusta.
yhtyeessähän on semoista vanhaa vaikutetta, istuu minun korvaan kun veitsi voihin. Love's not made for my kind uskomaton kappale, hempee kuin naisen posket.

Vastakohtaa jossakin mielessä löytyy De mortui nil nisi benestä korva lepää perskele, aivan uskomatonta meininkiä ja kerrankin vokalisti on syrjässä vaikka onkin oleellinen osa kokonaisuutta. Tosin en sitä kyseiseen kappaeeseen kaipaakkaan.

Selasin kyllä topiskit läpi ja en löytänyt jos väärässä ni vidhu.

Mä muistelin, että Tarotista olis ollut omakin topic jo aikaisemmin, mutta enpä minäkään sellaista löytänyt, joten ei sitä vissiin sitten ole .

Sitten jotain asiaakin, eli helvetin kova bändi on kyseessä. Marcon tosi miehekkäät vokaalit uppoaa kuin veitsi voihin, ja soitto toimii. Voiko siinä silloin enää muuta toivoa? Harmikseni en tällä hetkellä kuitenkaan omista kuin tuon Suffer Our Pleasures levyn, kun ei noita vanhempia tahdo oikein cd muodossa mistään löytää. Tosin huhuja olisi, että koko alkupään tuotanto uudelleen julkaistaisiin tänä vuonna, ja silloin meikäpoika ryntää välittömästi kauppaan.

Tarot ei ole oskaan auennut minulle. Ostin aikoinaan sen 2CD:n kokoelman, jossa laaja kattaus Tarotin tuotantoon, mutta myin sen muutaman viikon päästä jo pois. Onhan ne ihan näppäriä muusikoita, mutta biisit ei olleet minun makuuni kovinkaan kummoisia.

Sama koskee Suffer our pleasuresia. vaikka Lappis on yrittänyt tehosyöttää sitä, en silti löytänyt levyltä kuin 1-2 ihan ok biisiä, muuten oli tylsää peruskauraa.

Mutta Marco on kyllä Suomen eliittilaulajia, ei siinä mitään.

Itse pidän joistakin vanhemmista Tarotin jutuista, mutta ei ole minullekaan kokonaisuutena avautunut. Omistin hetken aikaa Suffer Our Pleasuresin, mutta se oli/on edelleen mielestäni varsin paska levy, ja siksi lähti kyseinen vahinko aika liukkaasti kiertoon. Hirveää tuubaa verrattuna vanhempiin levyihin, joilla sentään hyvätkin hetkensä on. Spinefarmin munattomat/harmittomat soundit iskee, osa 666.

Sama juttu kuin asalla.
Perusasiat päällisin puolin kunnossa, mutta jotenkin biisi materiaali on vähän hampaatonta, eikä ole koskaan iskenyt, yksittäisiä biisejä lukuunottamatta, kovinkaan kovaa. Livenä on sitten kovempi meno

Kyllä on sufferin saundit kaukana munattomista. Ihan saatanan tykit saundit ja muistetaan, että siellä on vain se yksi kitara. Mutta muotiahan on seurattava ja haukuttava aina Spinen saundeja koska isommatkin pojat niin tekee. Luonnollistahan se vain on

Suffer oli vuotensa ehdottomasti paras levy. Ihan saatanan kova lätty kyseessä. Loistavia riffejä, saundipolitikka täydellinen, Pecu hakkaa rumpuja voimalla ja tunteella, Zacharyn todella loistavat ja tyylikkäät soolot Etc.

Ei mitään miinusta koko levyssä.
Ja jos sitä levyn lopetuskappaletta haetaan akustisena, työntäkää se Journeyman helvettiin ja kuunnelkaa Painless.

Tarot pesee Maidenin mun listoilla satanolla kaikilla muilla osa-alueilla paitsi basistipuolella.

Ja Marco on ilmiömäinen kultakurkku, The finnish metal God himSelf!

Suomen ykkösbändi ehdottomasti. Omistan vain Shining Blackin ja se riittäneekin minulle. Tolkutonta kamaa.

PS: Pyre of Godsin riffi on paras ikinä.

^^ Kuutelin Sufferii useaan kertaan tänään ja tulin itsekin tulokseen, että on lättyjen lätty.
Kerkesin jopa kehaista toveri Pekellekin tavaran menevän Maidenin ohi.. (sori ukko)

Levy on yksin kertaisessti aivan Timantti...

Maailman kovin bändi.

Lappis wrote: Tarot pesee Maidenin mun listoilla satanolla kaikilla muilla osa-alueilla paitsi basistipuolella.

Makuasioita, minun listalla jää aika kauas kaikilla osa-alueilla.
Onko sillä tarotilla oikeesti mitään kuolematonta hittiä?
Wings Of Darkness yltää aika lähelle ja on tarotin "paranoid". Mutta eivät mielestäni ole saaneet koskaan aikaan mitään sellaista mitä tultaisiin muistelemaan 30 vuoden päästä klassikko statuksella.
Hyvä suomalainen hevi bändi monen muun joukossa

^Musta ainakin tuntuu, ettei Tarotia olla edes perustettu sillä mielellä, että tehdään muutama kuolematon hitti ja nautitaan maailmanlaajuisesta maineesta viiden vuoden päästä. Tarotilla on omat kannattajansa, jotka ovat tyytyväisiä siihen mitä näkevät muutaman kerran vuodessa ja saavat kerran viidessä vuodessa ja sillä selvä.

Niin ja itse aiheeseen. Paras suomalainen bändi. Marco on Suomen kovin hevilaulaja ja omassa listassani pääsee keveästi TOP 3:een. Parhaimpia biisejä mm. koko Suffer our Pleasures, Love's Not Made for My Kind, Do You Wanna Live Forever ja ah, niin loistava herkistelybiisi: Guardian Angel.

trooper wrote:^Musta ainakin tuntuu, ettei Tarotia olla edes perustettu sillä mielellä, että tehdään muutama kuolematon hitti ja nautitaan maailmanlaajuisesta maineesta viiden vuoden päästä.

No offtopic, mutta kasattiinko Iron Maiden -niminen pumppu mainitsemillasi motiiveilla?

EDIT:

...ja toisaalta:

Moonchild wrote:Mutta eivät mielestäni ole saaneet koskaan aikaan mitään sellaista mitä tultaisiin muistelemaan 30 vuoden päästä klassikko statuksella.

Tarviiko yhtye välttämättä tuommoisen statuksen, että sitä voi tunnustaa jumaloivansa?

Moonchild wrote:

Lappis wrote: Tarot pesee Maidenin mun listoilla satanolla kaikilla muilla osa-alueilla paitsi basistipuolella.

Makuasioita, minun listalla jää aika kauas kaikilla osa-alueilla.
Onko sillä tarotilla oikeesti mitään kuolematonta hittiä?
Wings Of Darkness yltää aika lähelle ja on tarotin "paranoid". Mutta eivät mielestäni ole saaneet koskaan aikaan mitään sellaista mitä tultaisiin muistelemaan 30 vuoden päästä klassikko statuksella.
Hyvä suomalainen hevi bändi monen muun joukossa

Onko musiikin hyvyysmittari se, onko biisi hitti vai ei? Sittenhän Antti Tuisku on myös huomattavati kovempi kuin Tarot.
Mua ei kiinnosta kaupalliset näkökulmat pätkääkään musankuuntelussa eikä se, onko joku bändi hittibiisien tekijä vai ei. Musiikkimakunikin sen kait todistaa.
Warhead, Pyre of Gods ja Undead Son. Siinä pari biisiä, joista olisi saatu hitit milloin vain. Mikä sitten mättää? Se kuuluisa markkinakoneisto siellä bändin takana. Ilman sitä samaa koneistoa ei Maidenkaan olisi saanut yhtään biisiä koskaan yli Englannin rajojen.

Tarot on jotenkin aina tipahtanut siihen välikäteen, että bändiä ei ole noteerattu ollenkaan. Ei mitään väliä kuin vahvaa biisimateriaalia bändi tekee.
Tarot ei ole vielä tähänkään päivään mennessä päässyt edes ulkomaille?! Ihan käsittämätöntä.
Minä kyllä voisin väittää muistavani Tarotin varsin hyvin 30 vuoden päästä. Oletettavasti Undead son/ Pyre of Gods soi vielä silloinkin kämpässäni. Samaa en voi sanoa Maidenista, " Hiteistä " huolimatta.

Zachary Hietalaa on kyllä mahtava kuunella. Ne soolot ja lavaesiintyminen...Ihan loistavaa kamaa.
Zacharyn soolot ovat kyllä ihan loistavia. Persoonallisia. Mies soittaa todellakin omalla tyylillään, niitä sooloja oikein jopa odottaa tulevaksi. Harvinaista

Tässä on kyllä ehdottomasti suomen kovin pumppu Manitoun ohella, tosin näillä kavereilla tuo discografia on hivenen mittavampi ja uraa muutenkin takana ehkä aavistuksen enemmän . Tarottiin törmäsin ensimmäisen kerran For The Glory Of Nothing julkasun aikoihin ja kun Crawlspace tärähti styrkkareista ilmoihin olin myytyä miestä. Muutenkin koko albumi on täynnä todella hyvää materiaalia. Tämän albumin jälkeen alkoikin sitten pitkä hiljasuus, joka alkoi tuntua jo toivottoman pitkältä kunnes sitten tärähti ja tärähtikin oikein kunnolla. Suffer Our Pleasures on varmastikkin yksi parhaista levyistä mitä 2000-luvulla on tehty ja se ei ole ihan vähän se, ottaen huomioon kuinka paljon metallilevyjä julkastaan tänä päivänä. Tosin nämähän taas ovat niitä kuuluisia makuasioita .
For The Glory Of Nothingia edeltävistä albumeista en ole kuullut kun vain Spell Of Ironin, mikä löytyy MP3 formaatissa koneelta ja on kyllä aivan pirun kovaa tavaraa. Nyt vaan ne uudet julkasut kehiin noista vanhoista levyistä Rrrrkele.
Marco Hietalan ääni se vaan on jotain aivan uskomatonta kuultavaa, se on heavyä se. Tämä herra kamppailee kärkisijoista omalla listallani parhaan vokalistin tittelistä ja en siis tarkoita Suomen parhaan.

Myös mulle Tarot on ehdottomasti Suomen kovin heavybändi! Levyhyllystä löytyy Shining Black- kokoelma ja Suffer Our Pleasures, enkä todellakaan ole hankkiutumassa niistä eroon! Tarotissa toimii kaikki; Erinomaiset soittajat, upeat biisit ja mahtavat keikat. Marco yhdistää laulamisen ja bassottelun upealla tavalla ja Zachary on yksi suosikkikitaristeistani. Ja kun Pecu ja Jannekin vielä hallitsevat instrumenttinsa täydellisesti on kuuntelunautinto käsin kosketettavissa! Odotan kädet syyhyten Pellavarockia, jossa pääsen toimimaan bändin roudarina! (Elleivät halua roudata itse...)

Lappis wrote:
Onko musiikin hyvyysmittari se, onko biisi hitti vai ei? Sittenhän Antti Tuisku on myös huomattavati kovempi kuin Tarot.

Nythän en todellakaan puhunut hiteistä kaupallisessa mielessä, vaan puhuin kuolemattomista hiteistä. Esim nuo Antti Tuiskun hitit tuskin ovat kuolemattomia. Lähinnä tarkoitin biisi-osastoa joita esim sabbathilla ja maidenillä on setissään yllinkyllin. Tuskin ne markkinakoneistot hirveästi sabbathiakaan alkuaikoinaan veivät yhtikäs minnekkään.
Minä uskon siihen että tarotillakin olisi ollut ovet auki maailmalle, jos pojat olisi vääntäneet "ikimuistettavampia biisejä"="hittejä" koska kyllähän nyky päivänäkin vielä pomppii bändejä maailman tietoisuuteen ilman markkinavoimienkin apua.

Lappis wrote: Zachary Hietalaa on kyllä mahtava kuunella. Ne soolot ja lavaesiintyminen...Ihan loistavaa kamaa.
Zacharyn soolot ovat kyllä ihan loistavia. Persoonallisia. Mies soittaa todellakin omalla tyylillään, niitä sooloja oikein jopa odottaa tulevaksi. Harvinaista

mielestäni zacharyn lavaesiintyminen tuo mieleen jonkin verran Dave Murrayn, ja mies tunnustaakin hänet omaksi vaikuttajakseen. Eli live at rainbow't on katsottu. Soolot on mielestäni hyviä mutta ei mitään ylivertaisia. Persoonallisuuttahan löytyy janick gersiltäkin ,vaikka tämä onkin tässä kohdassa vähän huono vertaus.

off topickina:
En usko että se minunkaan musiikkimaku kovinkaan kaupallista on, ei noita kuuntelemiani bändejä kovin paljon listoilla näy, tosin rotten soundhan pomppasi aika korkealle.

Tässä on Suomimetallin eliittibändi. Harmi todellakin, ettei Tarot ole koskaan menestynyt,olisi se sen ansainnut.
Marco Hietala on mun laulajien top 10 listassa, helvetin mahtava ääni.
Äänestä löytyy mahtipontisuutta (Warhead), hempeilyä (Guardian Angel), ja kunnon heavyrevitystä (I RULE).

Zac Hietala on tosi hyvä kitaristi, tekniikka on hallussa. Hienoja riffejä on hänen käsistään lähtenyt.

Parasta levyä on aika vaikea sanoa, parilla ensimmäisellä on paljon vauhdikkaita kappaleita, luonnollisesti enemmän kitaravoittoisempia levyjä, kuin myöhemmät. Hietalan ääni on jo näillä aivan kohdallaan. Ehkäpä kuitenkin To Live Forever on Se Tarotin levy minulle.
Ensimmäistä kertaa koskettimet mukana ja tässä syntyi se soundi, joka kuvaa Tarotia parhaiten.
Biisit on aika raskaita, ehdoton suosikki on Iron Stars. Black Sabbath-mainen riffittely ja Hietalan upea laulanta pistää kylmäksi.

Suffer Our Pleasures on hyvä levy. Lempparibiisit on Pyre of Gods, Undead Son ja I Rule.
Marcon ääni tuntuu vain paranevan iän myötä. Jotenkin enemmän erilaisia vivahteita havaittavissa.

Sanoitukset on myös jääneet tältä uudelta levyltä hyvin mieleen, hyvänä esimerkkinä pätkä I Rule - kappaleesta:
I crawled into the moonlight.
The sky fixed me with its stare,
filled me with razorteeth
and covered me in hair.

Did you ever think that the stink
of the flesh I suck, would be you, sad fuck.

Uusintapainoksia vanhoista levyistä odotellaan täälläkin malttamattomana (olettaen, että ne ilmestyvät tänä vuonna ?).

Ps. Ei kannata myöskään unohtaa Tarotin tekemiä covereita, kuten Children of the Grave ja Kill the King. Tekevät kunniaa alkuperäisille kappaleille.

Vanha suosikkini. Parhaat levyt kaksi ensimmäistä Spell of Iron ja täydellinen Follow me into Madness.

To live Forever ja Stigmata ovat hieman epätasaisempia kokonaisuuksia, mutta pirun hyviä silti. For the glory of Nothing notkahti sitten hieman heikommaksi ja Suffer our Pleasures taistelee bändin heikoimman tuotoksen tittelistä, joka ei tee siitä vielä huonoa levyä. Ei vaan ole meikäläiselle auennut. Muutama hyvä biisi, mutta liikaa meteliä melodian kustannuksella.

Bändi on aina osannut tehdä minun kuuloistani musiikkia ja Marcon äänestä olen pitänyt aina todella paljon. Tällä bändillä on yhteen kerättyinä mahdollisesti maailman hienoimmat balladit (parhaimpina Things that crawl at Night, Shadow in my Heart ja Guardian Angel), siitä erityispisteet.

Kouluarvosanoin studiolätyt:

Spell of Iron 10-
Follow me into Madness 10
To live Forever 9+
Stigmata 9
For the glory of Nothing 8.5
Suffer our Pleasures 8+

Varmasti maailman heikoiten menestynyt bändi, jos katsotaan menestystä ja materiaalin tasoa ja pannaan ne eri vaakakuppeihin. Maailma on joskus niin outo, osaksi tämänkin takia en tiedä montaa henkilöä, joka olisi ansainnut menestyksen maistelemisen Nightwishin kera enemmän kuin mr. Hietala.

Ja lopuksi biisivinkki: Dark Star Burning levyltä For the glory of Nothing. Jumankekka.

mielestäni zacharyn lavaesiintyminen tuo mieleen jonkin verran Dave Murrayn, ja mies tunnustaakin hänet omaksi vaikuttajakseen. Eli live at rainbow't on katsottu. Soolot on mielestäni hyviä mutta ei mitään ylivertaisia. Persoonallisuuttahan löytyy janick gersiltäkin ,vaikka tämä onkin tässä kohdassa vähän huono vertaus.

Kylläpäs maailma onkin kaunis Maiden-lasien takaa.

Z. Hietalasta mieleen lavalla Murray? Zahcary on helvetin paljon energisempi, äijämäisempi ja ilmeikkäämpi lavalla kuin Murray. Puhumattakaan heavyposeerauksista jotka Z. Hietalalta lähtevät kuin oppikirjasta. Toisin kuin Murraylta, joka edelleenkin pysyy pihtikinttuna varsin vaisuna lavalla.

Sooloista ei kyllä löydy sitten mitään samaa Hietalalta ja Murraylta.
Vaikutteita varmasti on joskus mies Murraylta saanut, mutta eivät ne kyllä näy/kuulu millään muotoa miehessä nykyään.

Lappis wrote:Kyllä on sufferin saundit kaukana munattomista. Ihan saatanan tykit saundit ja muistetaan, että siellä on vain se yksi kitara. Mutta muotiahan on seurattava ja haukuttava aina Spinen saundeja koska isommatkin pojat niin tekee.

Kaikki kunnia hra. Lappikselle ja hänen musiikkimaulleen, mutta minusta tuo levy kuullostaa soundeiltaan (ja biiseiltään) hätkähdyttävän paljon samalta, kuin valtaosa Spinen pintaliito"hevistä", josta ei sen enempää. Ihmekös tuo, kun kaikilla bändeillä samat tuottajat, samat studiot ja osittain jopa samat jäsenet.

-Isojen poikien jalanjälkiä seuraava muotipoju-

Lappis wrote:
Kylläpäs maailma onkin kaunis Maiden-lasien takaa.
.

Maiden lasit on riisuttu jo vuosia sitten, mutta oletko koskaan kuullut Tarot laseista?
mitä tarotin kolme kertaa vuonna 2004 näin, niin zachary seisoskeli kuutiosentin alueella koko puolitoista tuntia.
mitä nyt sormet liikku, että näki, että hengissä oli

Tarot-laseja en ole hommannut, koska mun mielestä Tarotilla on vain yksi hyvä levy eli Suffer. Muut ovat liian kevyitä mun makuun.

Tavastialla Zachary ainakin oli tulessa, muuta ei voi sanoa

Dunadan: Huono sanoa mitään Spine-saundeista, koska Tarot sattuu olemaan ainoa Spinen bändi, mitä kuuntelen. Jos muutkin Spinen bändit samalta kuulostavat, pitänee ottaa kuunteluun nekin

Onhan tuo Suffer paljon eri tuntuinen kuin Esim Spell, jotenkin jälkimmäinen on pehmeempää tavaraa.

Kyllä minä silti Hiatalan ukolle hattua nostan perskele, olisi jättänyt Tarotin vain ekalle sijalle. Muutenkin luulisi jo suhde toiminnan olevan siinä kunnossa, että saisivat musalle kuuluvan arvostuksen maailmallakin.

Pari vuotta vanha Tarot & Marco Hietala haastattelu:

http://www.imperiumi.net/int_2.php?id=136

Minulle rakkain tarot levy on se, minkä ensimmäisenä ostin nuorempana poikana vinyylinä eli Spell of Iron. kyseisen levyn kiertueella näin bändin ekaa kertaa ja se on edelleen paras tarot keikkani. Pidin aina enempi kahden kitaran kokoonpanosta. Muutkin levyt olen hommannut, mutta mikään ei enää yltänyt itselläni samaan.
Suomi metallin uranuurtajia ja respectit siitä