Rautaneito.com

Juu, elikkä Dave Mustaine on äänittämässä virallisten megadeth-sivujen mukaan uutta Megadeth levyä, johon on tarkoitus tulla mukaan vanhempia julkaisemattomia kappaleita uudelleen äänitettyinä ja uusia kappaleita. Mustaine oli sanojensa mukaan pyytänyt Rust in Peace-eran legendaarista kokoonpanoa mukaan levylle, mutta jostain syystä tämä ei onnistunut, vaan levyllä soittaa kahdelta ensimmäiseltä megadeth-levyltä tuttu Chris Poland ja Vinnie Colaiuta sekä Jimmy Sloas.

Toisena uutisena Mustaine aikoo julkaista kirjan, jossa selitetään kaikki hänen lyriikkansa ja remix-versioita vanhoista Megadeth levyistä on tulossa bonusraitojen kanssa. Näiden uutisten jälkeen kysynkin, että mitä mieltä olette yleensäkin bändistä? Itselleni kolahtaa lujaa varsinkin Polandin ja Samuelssonin aikainen sekä legendaarisen Friedman-Menza-Ellefson-Mustaine-kokoonpanon aikainen tuotanto. Koviten levyistä kolahtaa itselleni Rust In Peace, Countdown To Extinction, Cryptic Writings ja Peace Sells.

Olen kuullut ainoastaan tuon countdown to extinction levyn, josta päällimmäisenä on jäänyt mieleen yllätys yllätys symphony of destruction. Tuo biisi kyllä sitten kolahtikin astetta lujempaa. Muistan edelleenkin tuon musiikkivideon, jota pikkupoikana tuli ihasteltua. LEvy löytyy itseltäkin, mutta on viime aikoina jäänyt vähemmälle kuuntelulle. Jostain syystä ei ole tullut hankittua lisää Megadethia missään vaiheessa. Enkä kyllä ole sitä missään kuullutkaan. Taitaa olla tuossa Youthanasia levyllä se loistava versio Paranoidista. Jonkun verran nopeutettu versio ja Mustainen ääni on siihen kuin tehty. Yksi niitä harvoja covereita, jotka on parempia kuin alkuperäinen.

miinus wrote: Taitaa olla tuossa Youthanasia levyllä se loistava versio Paranoidista. Jonkun verran nopeutettu versio ja Mustainen ääni on siihen kuin tehty. Yksi niitä harvoja covereita, jotka on parempia kuin alkuperäinen.

Itselleni kolahti tuo coveri lujaa myös. Löytyypi Hidden Treasures levyltä, mutta tuosta Youthanasiastahan oli versio, jolla oli Hidden Treasures mukana. Itseasiassa Megadethin coveri Black Sabbathin Never Say Diestä on myös todella hyvä.

Helvetin kova orkka! Sijoittuu top-listallani kakkoseksi heti Maidenin jälkeen.
Näin Megadethin livenä Oulussa 2001, loistava ja pitkä keikka!
Enemmänkin löytyis mielipiteitä Megadethistä mutta nyt tällanen tiivistelmä:

Parasta kokoonpanoa on vaikea mennä nimeämään, mutta levyistä parhaat ovat Peace Sells, Rust In Peace, Countdown, Cryptic, Hero.. äh, vaikea valita Peace ja Killing (hommatkaa se deluxe-versio - paaljon paremmat saundit) ovat omalla tavallaan helvetin kovia levyjä eikä niitä voi verrata oikein 90-luvun tuotantoon. So Far:ista minun on aina ollut vaikea muodostaa mielipidettä, joka tapauksessa lasken sen jonkinlaiseksi välivaiheeksi Peace:n ja RIP:n välillä.

Rust.. oli ehkä ensimmäinen kunnolla "tekninen" Megadeth-levy (Marty tuli ). Sen jälkeen tuli kova(taas )kolmikko Countdown, Youthanasia ja Cryptic.
Risk on selvä notkahdus alaspäin ja eroaa paljon muusta tuotannosta, mutta löytyy siltä hyvätkin hetkensä.

Uusin levy The World Needs A Hero palautti Megadethin totaalisesti takaisin kartalle. Levy on ehdottomasti yksi bändin parhaista, vaikka sisältääkin mielestäni heikkoja lenkkejä kuten Moto Psycho, nimikkobiisi, 1000 Times..

Livelevy löytyy multa vain DVD:nä. Mitä siitä sitten voisi sanoa - hyvää kitarointia, paikoittain huonoa laulua (kuten aina), esim. Train.. on aivan karmea

Kyllä se Peace sells.. taitaa viedä parhaan Megalevyn tittelin IMO
Ja ainiin; Megadeth on parempi kuin Metallica

KingOfTwilight wrote: Ja ainiin; Megadeth on parempi kuin Metallica

Samaa mieltä!

Vaikka levy hyllystä ei löydy muita kuin rust in peace (peace sells tilauksessa). Rust in peace tosi kovaa tykitystä koko levy, hangar 18 ja holy wars huippu hetket. Pelottaa ajatella kuinka kovaa matskua metallica ois saanu aikaiseks jos mustainea ei ois potkittu pihalle. Ja olihan megadeth maidenin lämppärinä -99 helsingissä, mutta silloin kyllä tuli petyttyä aika pahasti enkä varmasti ollut ainoa.

Ei ole koskaan kolissut. mitä nyt serkku pojalla kunneltu eli se siitä.

KingOfTwilight wrote: Näin Megadethin livenä Oulussa 2001, loistava ja pitkä keikka!

Oli todellakin aivan uskomaton keikka. Tuntui jopa aivan toiselta bändiltä tuolloin, kuin Maidenin lämppärinä 99. Kaksi kertaa olen siis itse nähnyt livenä bändin ja tämä Oulun konsertti on ehdottomasti yksi parhaista keikkamuistoistani. Niin juu ja kyllä Megadeth on kovempi kuin Metallica. Sitäpaitsi vielä Master Of Puppetsilla Metallica käytti Dave Mustainen sävellyksiä. Leper Messiah on ainakin Mustainen käsialaa Daven omien sanojensa mukaan. Näin hän totesi 2001 Jyrkissä. Samalla kerralla sainpi muuten Mustainen ja Pitrellin nimmarit koristelemaan Peace Sells ja Rust In Peace levyjäni. No se siitä.

Vuonna 1986 ostin Peace Sellsin c-kasettina ja siitä se lähti. Kaikki bändin julkaisemat levyt ovat olleet hyviä tai erinomaisia, lukuunottamatta RISKiä, joka ei ollut kummoinen. Oman versioni parasta antia oli mukana ollut bonuscd (No Risk Disk) jossa vanhoja klassikoita, se kai kertoo jotain.
Myöskään ensimmäinen levy Killing is my... ei ole koskaan oikein kolahtanut, mutta:

Peace Sells...but who´s buying
So far so good so what
Rust in Peace
Countdown to Extinction
Youthanasia
Cryptic Writings

on niin kova kuusikko, että oksat pois. Harvalla bändillä on esittää moinen joukko hienoja levyjä. Edellä mainituista suosikki on ehdottomasti loistava Youthanasia ja hyvänä kakkosena Countdown to Extinction. Viimeisin levy, World Needs a Hero on ihan ok, en vain ole vielä kuunnellut sitä tarpeeksi. Voisi melkein sanoa, että Risk oli Megadethin Virtual XI ja World Needs a Hero heidän Brave New Worldinsa. Hieman samaa fiilistä levyjä kuunnellessa.

Mielenkiintoista, jos Mustaine on taas rustaamassa uutta musiikkia. Kun lopetuspäätös tuli, en kyllä uskonutkaan päätöksen kestävän kovin kauaa, jotenkin jäi homma kesken. Tuo uutinenhan merkitsee varmasti myös sitä, että Mustainen käsi alkaa olla taas kunnossa. Toivotaan näin.

Hieno bändi, tervetuloa takaisin ??

Aivan loistava bändi! Ekaa lukuunottamatta seuraavat kolme albumia onklasreitsa. Rust In Peace on niitä "kaikkien aikojen" hevilevyjä. Levy kolis aikoinaan ekalta kuuntelulta ja kolisee yhä. Hienoa että tuli tällanen aihe, koska edellisestä kuuntelusta on liian kauan. Dave Mustaine on muuten Mika Häkkinen ja Häkkinen on Mustaine. Ihan saman näkösii äijii!

Joskus 90-luvun alkupuolella kuuntelin paljonkin, nykyään joskus satunnaisesti. Bändissähän ei mielstäni ole mitään vikaa.
Itse omistan levyt Countdown To Extinction ja Youthanasia, sekä Symphony Of Destruction-sinkun.
Itsellänikin tämä Symphony Of Destruction-biisi on juuri se minkä vuoksi aloin Megadethin tuotantoon tutustumaan ja pian löytyi myös muita hyviä kappaleita. Kaiken kaikkiaan hieno bändi.

itelläni on Megadethin kuuntelu aika samoilla linjoilla kuin Alice Cooperin...
mutta Megadethiä olen itseasiassa vissiin kuullut kaikki studiolevyt paitsi niiden ihan ekan levyn, nimeä en muista...
tuli kerran poltettua se kokoelma Capitol Punishment ja kyllähän se levy iski. kaikki levyn biisit iski.
myös poltettuna löytyy tuplalive Rude Awakening joka aivan mainio.
itelleni ei ole kolahtanut yksikään bändin studiolevy niin että kävisin sen ostamassa...mutta erittäin paljon hyviä biisejä bändiltä löytyy...
joitain omia suosikkeja: Symphony of Destruction, Dread and Fugitive Mind, Holy Wars, Hangar 18, Trust, Peace Sells jne...
ja kyllä sitä olis tarkotuksena ostaa tuo kokoelma ja tuplalive, sen verran hyviä ovat...
ei mikään lempibändi tai loistava, mutta hyvä kuitenkin

Hieno juttu, että Mustainen käsi parantui, vaikka lääkärit huonoa ennustivatkin. Mustaine on nero

Ihan hyvää heviä. Winampin soittolistalta löytyy parikymmentä biisiä. Rust in Peace ainakin on todella kova levy.

Loistavia levyjä kolme, muutkin on kyllä hyviä.
Rust In Peace on yli voimaisesti niistä paras.

Noihan on loistavia uutisia!!
Megadeth on ihan loistava bändi ja ihan hienoa jos aikovat julkaista lisää uutta materiaalia!!
Oisin kyllä noille remastereille kaivannut just tota Rust In Peace-eran aikaista kokoonpanoa Mustaine-Friedman-Ellefson-Menza, koska nämä neljä on omassa lajissaan maailman huippulaatua..
Hyllystä löytyy neljä levyä: Rust in Peace, Countdown To Extinction, Youthanasia ja Cryptic Writings..

Onhan toi Megadeth todella hyvä bändi, kuuluu omaan top 10.
Itse omistan vain : So Far, So Good, So What ja Killing Is My Business... and Business Is Good. Tosin olen kuullut kaikki Megadethin levyt kokonaan, lukuunottamatta Youthanasiaa ja Countdownia.
Mielestäni paras levy on ehdottomasti Rust In Peace.
Parhaat kappaleet ovat: Holy Wars, In My Darkest Hour, Into the Lungs of Hell, Hangar 18, Peace Sells, Wake Up Dead, Trust, Symhony of Destruction, Dread & The Fugitive Mind ja The Mechanix.
Toivottavasti seuraavasta levystä tulee hyvä, sillä nyt alkoi Megadeth taas pitkästä aikaa kiinnostamaan hieman enemmän.

Vuonna 1992 Megadeth oli hetken aikaa minulle ehdoton ykkönen. Aikaisemmin olin jostain syystä välttynyt perehtymästä bändiin, vaikka lähes kaikkien muiden saman kokoluokan bändien tuotanto olikin hallussa. Kun Symphony Of Destructionin -video tuli ruutuun ensi kertaa Headbanger's Ballissa, olin aivan myyty. Countdown To Extinction hain heti vinyylinä kotiini ja parin viikon sisällä loputkin levyt löysivät tiensä hyllyyni.

Killing Is My Businessin hehkutusta en ole koskaan ymmärtänyt. Kyseessä on mielestäni eräs heikoimmista heavy-levyistä, jonka olen koskaan läpi kahlannut. Yritin väkisin alkaa pitämään levystä, mutta ei onnistunut. Vein CD:n divariin jo aikoja sitten. Vinyyli tarvisi kyllä hankkia kokoelman täydennykseksi, vaikkei se pahemmin taitaisi soittimen kanssa olla kosketuksissa. Oma materiaali on luokatonta ja sitten vielä sekaan coverina These Boots...ei jumalauta!!!

Peace Sells...But Who's Buying ei enää onneksi kuulostanut kuivalta ö-sarjan metallilta. Tuskin koskaan mikään bändi on onnistunut parantamaan näin paljoa levyjen välillä. Klassikko on paras sana kuvaamaan tätä albumia, vaikka esim. cover-biisi I Ain't Superstitiousia kuvaa paremminkin esim. "kuuntelukelvoton". The Conjuring on noussut suosikikseni, mutta kaikki biisit lukuun ottamatta tuota coveria ovat loistavia.

So Far, So Good...So What! ei onnistunut jatkamaan nousua. Aika keskinkertainen ja varsinkin epätasainen albumi. In My Darkest Hour kuulostaa aina yhtä hyvältä, mutta muita biisejä en juuri nyt kovin mielelläni kuuntelisi. Huonointa levyllä kuitenkin on tusinarumpali Chuck Behler ja järkyttävät soundit. Harvemmin näin radikaalisti ollaan soundeissa astuttu takapakkia.

Rust In Peace jatkoi sitten hetkeksi katkennutta nousua. Tällä levyllä ei ole yhtään selkeää täytebiisiä, ellei Dawn Patrolia halua noteerata biisinä. Itse pidän sitä lähinnä välisoittona. Materiaali ei silti ole mitenkään tasaista, esim. Holy Warsin ja Poison Was The Curen välillä on aika iso kuilu. Tällä levyllä Menza kuulosti vielä tiukalta rumpalilta, mutta tempon hidastuessa seuraavalle levylle alkoi mielikuvituksettomuus paistaa läpi. Eräs genrensä merkkipaaluja, joka jäikin sitten bändin viimeiseksi thrash/speed metal -albumiksi. Omia suosikkejani Holy Wars, Hangar 18, Lucretia ja Tornado Of Souls.

Countdown To Extinction oli tosiaan v.-92 ehdottomasti tärkein levy maailmassa. Jälkikäteen monet biisit, kuten koko b-puoli lukuun ottamatta nimiraitaa, ovat menettäneet miltei totaalisesti tehonsa. Soundeista pidän edelleen ja Architecture Of Aggressionin kertosäe on eräs kaikkien aikojen nerokkaimmista. Vaikka ei tämä enää yhtä hyvältä kuulosta kuin aikoinaan, taidan silti loppujen lopuksi pitää tästä Megadeth-albumista eniten.

Youthanasian keskitempoisuus ärsyttää. Tarinan mukaan tuottaja päätti, että kaikkien biisien tempo on oltava 120 (tai jotain sinne päin), jotta levy saadaan myymään. Onhan Youthanasialla hyvätkin hetkensä, mutta harvemmin jaksan innostua kuuntelemaan, kun parempaakin on tarjolla. CTE:lle albumi on ehkä hieman liiankin selkeää jatkoa, vähän kuin Sentecedin Frozen oli Downille. Elysian Fields toimii tällä hetkellä parhaiten.

Cryptic Writings oli suuri pettymys, varsinkin haastattelujen perusteella nousseiden odotusten suhteen. Muistan, kun Mustaine sanoi jossain lehdessä, että "tällä levyllä panostimme Martyn kanssa sooloihin". Huonosti taisi äijä olla kamoissa. Pari hyvää hetkeä, paljon mitäänsanomatonta sontaa. Almost Honest toimii näin avoimesti wimpiksi tunnustautuneelle kympillä Trustin ohella. Muissa biiseissä on joko vain jotain hyvää, tai sitten ei mitään hyvää. Tässä vaiheessa lopetin bändin seuraamisen.

Riskin ostin joskus myöhemmin ja diggasin parista pop-rallista, mutta aika nihkeä albumihan on kokonaisuudessaan. Crush 'Em ja viimeisen albumin nerokas Moto Psycho taitavat olla huonointa Megadethiä alkupään covereiden jälkeen. Keskivertoa parempia vetoja IMO ovat Breadline, I'll Be There ja Prince Of Darkness.

Viimeiseen studiolättyyn en ole jaksanut tutustua. Moto Psycho oli riittävän hyvä osoitus bändin sen hetkisestä potentiaalista. Tähän kun vielä lisätään Vicin ja vanhan logon paluu kansitaiteeseen, Return To Hangar -niminen biisi ja yksi kolmella pisteellä kahtia jaettu biisin nimi, voi päätellä albumia "vanhat fanit takaisin" -projektiksi, joka tuskin sisällöllään hurmaa. Pakkohan tuokin lätty silti joskus on kuunnella läpi.

^Kannattaa ihmeessä tutustua uusimpaankin levyyn. Moto Psycho on huonoin biisi koko levyllä ja muutama helmikin levyltä löytyy. Liialliseen nostalgiatrippailuun ei ole sorruttu, vaikka biisien nimistä niin voi päätelläkin

Nähtäväksi jää mitä tuleman pitää. Megadeth kuuluu henk.koht. siihen osastoon jota diggasin 80-luvulla mutta sittemmin kiinnostus laantui eikä oikein mikään levy ole säväyttänyt kahden ekan lailla.

EDIT: Näin Megadethin livenä Lepakon pihalla Helsingissä 1988

Koko Megadeth iskee meikäläiseen. Odotan tulevaa levyä kuin kuuta nousevaa. Kaikki levyt iskee mutta ehdottomasti kovin on So Good..So Far..So What!

Tämä bändi on mielestäni trashin kuningas, jonka ehdoton huippu on Rust In Peace. Harvoin olen kuullut yhtä tasaisen hyvää ja tasapainoista levyä. Myös Youthanasia iski, vaikkei se enää trashiä ollutkaan. Viimeiset levyt olivat kieltämättä heikkoja, erinoten viimeinen levy oli minulle todellinen pettymys.

Tämä pätkii kyllä jokun Metallican 6-0.

Lionheart wrote:Myös Youthanasia iski, vaikkei se enää trashiä ollutkaan.

Päinvastoin, sehän alkoi olla jo sitä, koska aikaisemmat levyt oli lähempänä THRASH metallia

Kyllähän Megadeth vakituisesti stereoissa soi. Uusi levy on tosiaan todella hyvä. Muutama levyistä on heikoimpia kuin loput, mutta eihän se tarkoita että ne huonoja olisivat. Megadethin parhaat biisit löytyvät kyllä levyiltä Rust in peace ja Peace sells

Lionheart wrote:Tämä bändi on mielestäni trashin kuningas, jonka ehdoton huippu on Rust In Peace. Harvoin olen kuullut yhtä tasaisen hyvää ja tasapainoista levyä. Myös Youthanasia iski, vaikkei se enää trashiä ollutkaan. Viimeiset levyt olivat kieltämättä heikkoja, erinoten viimeinen levy oli minulle todellinen pettymys.

Tämä pätkii kyllä jokun Metallican 6-0.

Aika jännä juttu, koska mää en oo koskaan kyllä Megadethista sanu rässiä vaikka kuin oon yrittäny. Loistava bändi kyllä kysymyksessä muta ei tämä rässiä ole a'la Slayer

En ole koskaan oikein kunnollaa perehtynyt bändiin, mutta jonkun verran olen kuitenkin kuunnellut.Jotkut laulut kuten Symphony of destruction ja Shewolf kuuluvat mielestäni trashin parhaimmistoon.