Rautaneito.com

Elikkä tämmöstä olis sitte kyselyssä että, mitä mieltä ootte Deep Purplen raunioille perustetusta pumpusta?

Itsellä kyseinen bändi on aika kovassakin kuuntelussa aika ajoin varsinkin Saint&Sinners ja Slide it in. Lord ja Coverdale vakuuttaa minut henkilökohtaisesti aika lujaa! Voi sitä hammondin taikaa.

Hyvä bändi ja hyvä vokalisti. Tuo Saints and sinners oli aikoinaan minullakin kovaa valuuttaa. 1987 oli helkkarin hyvä levy, siinä taisi olla uudelleen sovitettu versio Crying in the rainista joka on lempibiisini.

Liian kevyttä kamaa mun makuun. Soittajissa tai laulajassa ei mitään vikaa.

Vähän liian AOR-tyylistä mun makuun. Legendaarisia soittajia kyllä ovat, mutta pidän enemmän siitä toisesta Purplen raunioille perustetusta bändistä, elikkäs Rainbowsta

Kuuntelin joskus paljonkin, nykyään jäänyt vähemmälle.
Samoihin aikoihin kun kuuntelin enemmän White Snakea oli kuuntelussa myös itse Deep Purple ja Rainbow.

Ihan hyviä biisejä. Onhan se sellaista "poppis-heviä", mutta silloin tällöin kuunneltuna ihan ok. Olihan niillä kohtuullinen kitaristikin yhdessä vaiheessa, eli Steve Vai...

Aikoinaan (80-luku) tuli paljonkin kuunneltua ja jopa keräiltyä Maidenin ohella. Nykyään hieman liian kevyttä mun makuun mutta välillä menee nostalgia mielessä ja onhan niitä hyviä biisejäkin runsaasti. Käytänpä tilanteen hyväkseni ja ilmoitan, että nämä on kaikki myynnissä. Tarjoukset ja kyselyt yv/maili.

On jäänyt hieman kesken bändiin perehtyminen, koska olen jumittunut Deep Purple+Related -materiaaliin-kronologisessa-järjestyksessä-perehtymis -projektissani v. 1978. Olen kuullut levyistä kokonaisuudessaan vasta kaksi ekaa, jotka julkaistiin David Coverdalen sooloina, mutta tavallaan ovat osa Whitesnaken tuotantoa. Aikaisemmin olen tutustunut albumeihin 1987, Slip Of The Tongue ja kokoelmaan Greatest Hits 1984-90 (vai mikä lie?). Tietysti joitain biisejä, kuten Walking In The Shadow Of The Blues ja alkuperäisversiot biiseistä Fool For Your Loving sekä Here I Go Again on tullut myös kuultua.

Periaatteessa kaikki tähän asti kuulemani on ollut hyvää/erinomaista. Tyylillisesti Coverdalen soolot jatkavat siitä mihin Purple jäi Come Taste The Bandilla. 80-luvun kama on aina säväyttänyt mahtipontisine melodioineen. Eräs parhaista city streets -metal bändeistä kyseisellä vuosikymmenellä.

Nyt tarvisi ilmeisesti saada taas tuo Purple-projekti taas käyntiin, kun hyllyssä odottaa jo valmiiksi lähes kaikki 'Snaken levyt oikeaa ajankohtaa. Ainoa syy, miksi en kuuntele niitä vielä on se, että välistä saattaisi jäädä joitain loistavia levyjä kokonaan hankkimatta. Toisaalta myös bändin uran seuraaminen kronologisessa järjestyksessä on äärimmäisen mielenkiintoista.

Nyt taisi hullun leima iskeytyä otsaani ikuisiksi ajoiksi. Poistun ostamaan Whitesnaken Snakebite-albumia, joka on ohjelmassa seuraavana.

Kyseessähän on aivan käsittämättömän loistava bändi, siis aivan äärimmäisen erityisen loistava, oli musiikki sitten suhteellisen kevyttä tai popahtavaa tai mitä vaan... Turhan popiksi poppoo onkin mielestäni leimattu, ehkä syynä juuri nämä tunnetuimmat kappaleet (kuten juuri Fool For Your Loving, Is This Love ja Here I Go Again). Hieman hevimpääkin kamaa bändiltä löytyy, mutta vain "hieman"... Minun kohdallani asialla ei kuitenkaan ole mitään väliä.

Olen aina lähtenyt siltä pohjalta liikkeelle, että Coverdale on mielestäni maailman paras laulaja ja omalla kohdallani äärimmäisen nostalginen Slip Of The Tongue menee kaikkien aikojen levyt -listallani helposti top vitoseen. Onhan siinä tosiaan Vain Stevekin. Muutenkin koko bändin tuotanto (etenkin Slide It in ja nimikköalbumi) iskevät musiikkimakuhermooni jokaisella osa-alueella aivan satasella. Nostalgiaa, nostalgiaa...

Olen kuunnellut jonkin verran, mutta pääsääntöisesti kuuntelu jäänyt tälle Here I go Again ja Fool for your Lovin asteelle. Kiinnostusta ei ole löytynyt enempään. Ei sytytä. Musiikki sinällään ihan ok, mutta ei vaan nosta minkäänlaisia tunteita.

Loppujen lopuksi hieman liian kevyttä ja tasapaksua matskua. Kompaten edellistä ettei herätä mitään suuria tunteita mutta monta loistavaa biisiä niillä on ja bändihän on itsessään erittäin hyvä.

Suosikkikipale Love ain't no stranger. Sitä on tullut jonkin bändin kanssa soitettuakin monta vuotta sitten.

Vanhoja suosikkeja. Levyjä ei ole jostain syystä kertynyt niin kauheasti, taitaa olla nuo yleisimmät eli 1987 ja Slip of the Tongue + Greatest Hits. Niitä vanhempia olen kuunnellut, mutta mukaan ei ole vielä tarttunut. Varsinkin tuota 1987 tuli aikanaan kuunneltua todella rankasti. Viimeisin Whitesnake/Coverdale ostos on vuonna 1997 ilmestynyt Restless Heart, joka on yllättävän hyvä.

Tämä on yksi niistä bändeistä, joissa minulla on vielä paaaljon työsarkaa levyjen hankkimisessa. Mutta kaikkiaan, iskee kyllä, jos ei ihan täysillä, niin aika kovaa kuitenkin.

Parhaat biisit ovat selkeästi:
Still of the Night
Don´t Break my Heart Again
Crying in the Rain
Here I go Again
Fool for your Lovin´
Restless Heart

Whitesnakekin kuuluu sarjaan että tunnen biisejä mutta en ole omistanut koskaan heidän levyjään eli ei ole rakkaimpia bändejä. Ei se huono ole mutta ihan kaikkeen ei taivu.

whitesnake on ihan mukavaa kuunneltavaa
Mulla taitaapi olla kaikki studiolevyt cd:nä

Mun suosikkilevyt:
SLIDE IT IN
READY AND WILLING
SAINTS AND SINNERS

ja coverdale on mahtava laulaja, oli jo purplessa (burn)

eihän whitesnake mitään metallia ole, mutta ei kaiken tarvi ollakaan

mun suosikkeja, ehdottomasti

Niin ja Stormbringer oli myös Coverdalen aikainen purple kuin myös Come taste the band.

mä ainakin diggaan tästä bändistä... tai niistä muutamista biiseistä mitä oon kaverilta kuullut.. Laulajan äänessä ei ole kyllä mitään moitittavaa

Minullekkin Whitesnake on kylä vähän liian hempeää kamaa.. Olen kyllä kuunnellut mutta ei oikein sytytä.. Haluaisin kyllä kuulla jos joillakin on tietoa onko bändin biiseistä tehty vähän rankempia covereita

asa wrote:Liian kevyttä kamaa mun makuun. Soittajissa tai laulajassa ei mitään vikaa.

Nimenomaan.

Muutaman kappaleen olen kuullut ja ei oikein iske. Ehkä jopa liian popahtavaa...

Kokoelma löytyy. Ihan kiva laittaa soimaan jos haluaa vähän popimpaa mutta toimivaa 80-luvun heviä. Laulaja miellyttää korvaa.

Liian pehmoista tavaraa kuitenkin että faniksi voisin tunnustautua.

Oli erinomainen bändi ekoilla levyillään. Ready 'N' Willing on "tolokutonta tavaraa". Myöhemmät hairspray-kukkoilut eivät ole iskeneet.

Kyl mun mielest ainaki David Coverdale ihan hyvä laulaja.En kyl oo kuullu ku mm.Still of the night,Is this love,Now you're gone ja here i go again.Whitesnake on kyllä yksi legendaarisimmista bändeistä.Omistan yhden levyn ja se on the one and only:1987

Kyllähän Coverdale on hyvä laulaja, ja materiaali ihan ok, mutta vähän liian kevyttä nykymakuuni. Toisaalta, välillä, pieninä annoksina toimii kyllä.

Vinyyliä myynnissä keräilijöille

Sama virsi täällä. Alkupään tuotanto puree mutta uudempi ei.
Coverdale/Page levy tuli hommattua mutta jotenkin siitä hommasta puuttu kipinä. (Vaikka Coverdale laulaa kun enkeli)

Vielä varmistamaton tieto MTV3:n tekstisivuilta kertoo, että Whitesnake konsertoi Suomessa 20.9.2004 ja paikkana on Helsingin Jäähalli. Tarkempaa tietoa kokoonpanosta, teemasta (=setti) tms. ei vielä ole, mutta otetaan selvää.

Jos tuo pitää paikkansa, muusta viis, Jäähalliin käy matkani siis