Rautaneito.com

Huomasin, että yhdestä mun suuresta suosikkibändistä ei ole yhtään topicia täällä.

Mun mielestä AC/DC on hienoin hard rock/ rock/ rock ´n ´roll bändi mitä koskaan on ollut. Mulla miltei kaikki eiskadeiskan levyt + muutama DVD ja elämästä puuttuis jotain iloista ilman niitä

Jätkä on veivannu miltei samoilla riffeilla 30 vuotta ja yhä toimii.

Itse diggaan eniten Bon Scottin aikaisesta materiaalista, mutta Brian Johnson on myös loistava ja kaikki toimii mulle.

Kommentteja AC/DC :stä tänne. For Those About To Rock We Salute You.

Kiitos

Peke

ai mun suosikkibiisi? no se on Bad Boy Boogie

Mulle ei muutamaa hittiä lukuunottamatta putoa juuri lainkaan, liian kepeää musaa mun makuun. Mielummin kuuntelen Acceptia, joka on mun mielestä AC/DC:n hevimpi pikkuveli.

Moi
Accept on jo selvästi metalliosastoa ja hyvä bändi sekin.
AC/DC taas rock ja sillä saralla mulle huippubändi

Tosiaan pojat painanu 30 vuotta tiukoilla rock riffeillä!
Tykkään noista Bonin aikaisista biiseistä kuten esim:High way to hell.
Tarkotus ois vielä nähä bändi livenä.

Kovin bändi ikinä heti Maidenin jälkeen! Tästä bändistä lähti rockin kuuntelu kun olin 12 vuotias!

AC/DC iskee tietyin väliajoin ihan kohtuullisesti, mutta ei suinkaan aina. Hyviä kappaleita löytyy uran varrelta lukuisia, mutta mitään yhtä ei pysty nimeämään. Ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut ylivertaisiin suosikkibändeihini. Liian yksinkertaista ja itseään toistavaa, että pystyisin diggaamaan kokopäiväisesti.

eiskadeiska iskee silleen että yksinkertaisuus on käännetty lahjaksi....

sen kanssa tekee mieli bailata, hikoilla, soittaa ilmaskebaa, laulaa........ rokata, juosta kadulle, baariin..... tai sitten vaan tsiigaa dvd:ltä kun veljekset hikoilee.... ja yleisö hurraa

Kun tämän kutsumuksen löytää ei tarvi päivitellä musiikin yksinkertaisuutta, siinä on voimaa perskutarallaa

En todellakaan ymmärrä kuinka joku voi sanoa Eissareita liian kevyeksi.
Mutta mielipiteistähän pitää kiistellä, vai
Anyway. Tasavirta/Vaihtovirta kuuluu kuitenkin altime suosikkeihini.

Kyllä, toimii meikälle kuin Dildo naiselle. Tosiaan samat riffit on 30 vuotta, jos ei kauemminkin, tehneet tuhojaan. Mutta meikä diggaa, ja ihan Shikana... 2 viimeistä suomen keikkaa oli aivan mahtavia, vaikka settilistoissa ei vaihtunutkaan kuin 3 biisiä. En edes muista minä vuonna aloin AkkaDakkaa kuuntelemaan mutta tais olla joskus ala-asteella.

ARE YOU READY??!!??

Tämä bändi menee mun top 5 helposti. Meiltä löytyy himasta(en tiiä onklo enään) Flick of the switch kasettina. Eniten pidän levystä back in Black. Silti luulen että Bon Scott on se oikea laulaja

Tää on se bändi mistä kaikki alkoi. Eli vuonna 1995 kun olin 14-vuotias niin heräte ostoksena lähti anttilasta Ac/dc - Ballbreaker, ja kyllä kolahti heti! Vähän sen jälkeen löytyikin Maiden ja moni muu. Ite omistan seuraavat levyt:

Dirty Deeds Done Dirt Cheap
Powerage
Highway to Hell
Back in Black
For Those...
Flick of the Switch
Fly on the Wall
Who Made Who
Razor's Edge
Ballbreaker
Stiff Upper Lip

Parhaiten mulle iskee noista Back in Black, For Those... ja Ballbreaker. Muutenkin pidän enemmän Brian Johnsonin "laulusta" kuin Bonin, vaikka Bon aivan perkeleen karismaattinen äijä olikin. Livenä olen bändin nähnyt 2000 vuonna Hartwallilla ja voi jumalauta että toimii! Helvetin kova live bändi. Pääsimpä silloin jopa kättelemään Brian Johnsonia kun aivan eturivissä oltiin.

Aikojen alustahan tätäkin on tullut kuunneltua. Kasettikopioina noita pääasiassa löytyy, taitaa Flick of the Switch olla original-kasettina ja ainoa cd on For those about to rock. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa hankkia Back in Black, mutta siinä se taitaa ollakin. Muutama biisi silloin tällöin menee, mutta ei sen suuremmin.

Kävin minä aikoinaan sitä Jäähallissa katsomassa joskus mitä, oliko 1996 vai ? Pirun kova keikka olikin. Viime vuosina tuotanto on tasapäistynyt sen verran, että suurempi kiinnostus on mennyt. Legenda silti.

PS. Topicciin kuulumaton chattailu poistettu, yksityiskeskustelut voi hoitaa sellaisina. OK ?

Toimii.

Maailman kovinta salimusaa. Piste.

Lappis wrote:Toimii.

Maailman kovinta salimusaa. Piste.

Tuosta asiasta olen täsmälleen samaa mieltä. AC/DC toimii parhaiten juuri punttitreeniä tms. tehdessä. Ensimmäiset hard rock/heavy yhtyeet joista rupesin diggaamaan olivat Rainbow ja AC/DC, siitä koko homma lähti liikkeelle. Musiikkimaku on kehittynyt tuosta hieman rankempaan suuntaan, joka tapauksessa tärkeä bändi tämäkin on edelleen, vaikkei tulekaan enää kovin usein kuunneltua. Omistan levyt: High Voltage, Highway To Hell ja For Those About To Rock (Back In Black ja Razors Edge löytyy poltettuna ). Bon Scottin aikainen materiaali putoaa parhaiten ja suosikkilevy on joko Highway To Hell tai Back In Black.

Kokonaisuutena ei kovin erikoinen bändi, mutta yksittäisiä hyviä biisejä löytyy paljon, ja varsinkin livenä näyttää dvd:eiden mukaan toimivan upeasti, hienoja riffejä, vaikkakin ''hieman' kuluneita. Munakasta ja erikoista laulua. Toimiva bändi, jota pitää välillä ottaa kuunteluun.

journeyman wrote:Tosiaan pojat painanu 30 vuotta tiukoilla rock riffeillä!
Tykkään noista Bonin aikaisista biiseistä kuten esim:High way to hell.
Tarkotus ois vielä nähä bändi livenä.

Täysin samaa mieltä. Kyllä ois upeeta nähdä livenä !

Tarttuvia riffejä , loistava laulaja... Tykkään bändistä erittäin paljon, mutta levyjä en omista ku vain Back in Blackin
Lisää täytys tietty jossain vaiheessa hankkia, koska hyvältä kuulostaa. Ja oishan se kiva joskus AC/DC livenä nähdä!

Tämä kuuluu nipinnapin ok kastiin. Muutama levy löytyy hyllystä ja hyviä biisejä on jonkin verran. En vain jaksa innostua, liian tasapaksua tavaraa loppujen lopuksi. Ei ole pitkään aikaan tehnyt levyä mikä uppoaisi meikäläiseen.

Hyvää musiikkiahan tämä on, mutta ei kuitenkaan mitään sen suurempia tunteita herätä. Toimii parhaiten taustamusiikkina, kun tekee jotain muuta esim. läksyjä. Ei ole tullut pahemmin viime aikoina kuunneltua. Levyjä en omista, mutta lainasin kerran kirjastosta Who Made Who -levyn. Muutama hyvä biisi, mutta hieman epätasainen levy. Ei sitä tiedä vaikka joskus innostuisi ihan levyjäkin ostamaan. Parhaita biisejä AC/DC:ltä niistä mitä olen kuullut: Back in Black, You Shook Me All Night Long, Hells Bells, Highway to Hell ja For Those About to Rock ja varmaan joku vielä unohtui mutta menköön.

Hitto, 30 vuotta hikeä, likaa ja rokkenrollia. Ei sitä voi olla ihailematta, miten ukot on itsepäisesti samaa omaa juttuaan vääntäneet. Kovia biisejä, kovia esiintyjiä. Salute!

Rokkifiiliksen iskiessä tulee kuunneltua, vähän sama kuin Motörheadin kanssa. Eikkareiden levyjä löytyy hyllystä peräti kymmenen.

AC/DC on alkanut minun kohdallani toimia vasta nyt hiljattain, parin vuoden sulattelun jälkeen. Samoja riffejähän äijät hyvin pitkälti kierrättävät, mutta eipä ole ainakaan vielä ruvennut kyllästyttämään. Hyllystä löytyy ainoastaan Ballbreaker, Stiff Upper Lip ja Blow Up Your Video, eli ne suurimmat alkuaikojen klassikot on vielä hommaamatta. Annettakoon vielä erikoimaininta Anguksen loistavalla kitaroinnille, johon bändissä ensimmäisenä ihastuin.

AC/DC on mielestäni ehdottomasti paras hard rock bändi jota ei tarvii ottaa liian tosissaan. Loistavaa parin tunnin annoksissa sillon tällön

^Puhut asiaa!

Aika jees, aika jees. Toimii aikas hyvin meikäläiselle. Jos hyvää hardrokki yhtyettä haetaan, niin on ac/dc aikas kova luu. Eikai sitä kauheen kauan jaksais kuunnella peräjälkeen, mutta silloin tällöin. Anguksen kitaroinnitkin on aika jees, harmittaa vaan kun se toinen kitaristi ei ikinä soittele minkään näkösiä soolonpätkiä. Jos se kaverille tosiaan kelpaa, niin ei siinä mitään vikaa ole, mutta mukavaa olisi kuulla jotain päristelyä. Ehkä se basistikin voisi olla jotenki tasokkaampi, mutta ehkäpä semmoinen ei sovi tähän bändiin. Jotenkin vaan toimii pirun hyvin loppujen lopuksi. Vois ehkä viimeinkin ostaa yhtyeen levyjä....