Dagoba

[Pertti Keinonen]

Onkos tämä ranskalainen metelöitsijä kenellekään tuttu? Tuli Hellfestissä tänä vuonna tutuksi ja siitä lähtien soinut ahkerasti, aika veikeää menoa. Kansa tykkäsi kovasti omistaan festareilla, mutta kuinkahan suosittu on muualla maailmassa.

[Pertti Keinonen]

Tästä Dagobasta on tullut viime aikoina meikäläisen suosikkibändi, taisi olla viime vuonna Spotifyn tilastojen mukaan eniten soitossa ollut yhtye. Eilen kusti polki 2000-luvun alkupuoliskolla julkaistun ensi EP:n Release the Furyn, jota ei ole Spotifyssä. Lisäksi mukaan tarttui esikoisalbumi What Hell is about, joka on todella kovaa kamaa. Myös uusin albumi Black Nova on erinomainen. Noista kannattaa aloittaa tsekkaus, jos tämä yhtään kiinnostaa. Sen verran aikaa meillä CD levyjen soittamisesta, että en muistanut, että minkä näköinen CD soittimen kaukosäädin on ja miten koko vehjettä käytetään. No, ehkä mukana oli raskaan viikon ja todella pitkän ja paskan perjantain mukanaan tuomaa lisäuunoutta. Laulajapoitsu Shawter on innokas somettaja etenkin näin karanteeniaikoina ja sen verran vielä pienestä yhtyeestä kyse, että vastailee ihan fiksuja kaikille faneille. Musapuolesta sen verran, että tämä menee genrenä vähän meitsin asteikolla yläpäähän, kun on niin vitusti kaikenlaista huutamista, mutta onko tässä nyt käynyt niin, että kun tarpeeksi rumaa niin se on jo kaunista? Toisaalta tämä viimeinen puolitoistavuotta on ollut vähän henkisesti paskempaa aikaa, kun Östermalmin kanssa erottiin ja sellaista pahaa oloa ja kuonaa on sisällä niin tulisko se vaikka tällä pihalle? Tähän ykkösalbumilta löytyvään kauniseen tarinaan on helppo samaistua...

Dagoba - The Things Within

I still feel the touch of your skin on mine
Still got the sound of your voice in my mind
I walk alone, as everyone...
I never thought this road's so long

The war within
And other things...

I walk away, as everyday
I never saw the sky so grey

Yeah I run away
Our world collapses, the end is near
I cannot stay
Yeah I fade away
And I leave the best of us, the war within...

We ate the fruits, protected by the leaves
Carved our names on this tree that died
The river we'd cried drowned the memories
I walk alone... to the other side

The war within
And other shit

Yeah I run away
Our world collapses, the end is near
I cannot stay
Yeah I fade away
And I leave the best of us, the war within...