Rautaneito.com

Suotta laittaa enää Slashistä Gunnari topiciin mitään mielestäni, koska ukolla menee sen verran aktiivisemmin ja vahvasti. Viikon päästä toinen albumi Myles Kennedyn kanssa kaupoissa. World on Fire. Viimeisin oli sen verran kova lätty, että odotukset ovat tosi korkealla.

Toi World on fire on kyllä hyvä biisi. Ainoa napisemisen aihe on liian modernit rumpusaundit. Ne kun olisivat samanlaiset kuin Gunnariaikoina, niin johan lähtisi. Multa on mennytkin nämä Slashin viime vuosien musaviritelmät ihan ohitse, mutta tähän voisikin taas tutustua paremminkin.

Edit: Kuuntelen tätä Slashin viimeisintä eli Apocalyptic Love-levyä. Hieman on tyhjäkäyntiä joissain biiseissä, tai jotenkin tasapaksua, mutta välillä homma kyllä toimii erinomaisesti esim. Halo-biisissä. Slashin soolojahan kuuntelee aina mielellään tässä nykypäivän "katsokaa ja kuunnelkaa kuin mä lirutan ilman mitään tolkkua, punaista lankaa tai ideaa, mut pääasia, et olen sairaan nopee"- ilmapiirissä.

Lappis wrote:Ainoa napisemisen aihe on liian modernit rumpusaundit. Ne kun olisivat samanlaiset kuin Gunnariaikoina, niin johan lähtisi.

Eikö tuo World On Fire juuri lähde kolmella (3) aika autenttisella cowbell-iskulla Ei, vaan mutta kumman rumpalin Gunnariaikoina?

No jos cowbellista saa jotenkin jotain muuta kuin autenttisen, niin aika sankari saa olla. Ei taida edes nämä nykyajan tuottajatkaan siihen kyetä; Trigattu cowbell

Kyllä mä olen aina Sorumin puolesta liputtanut, diggailin sen tyylistä enemmän kuin Adlerin. Toisaalta ei nyt niin väliä, rumpusaundit ovat hyvät sekä Appetitella että Illusion-levyillä.

^ Mulle Matt Sorum on jäänyt mieleen jotenkin todella tympeänä rumpalina, ehkä lähinnä sen Jaappanin liven surkeiden rumpusaundien takia. Adlerista olen taasen aina digannut, menee miehen Appetite-rummuttelut jotenkin niin samoilla raiteilla kuin vanhan kunnon CLive Burrin rumpuraidat Maidenin ensimmäiillä. Yksinkertaista, mutta tiukkaa groovea, joka istuu biiseihin erinomaisesti.

Itsellä on tosin myös tämän Slashin post-GNR aikojen tuotanto ikuisuusprojektina, ikinä tunnu saavan kipinää tarkempaan tutustumiseen.

Itse asiassa, nyt kun tämä World On Fire lähti juuri riffillä + em. lehmänkelloilla radio Cityllä soimaan, niin tuo kuivan napakka rumpusoundi on kyllä aika lähellä Matt Sorumia tuolla UYI-Livetuplalla.

Biisejähän tällä on ns. vitusti, kun uusimmassa Classic Rockissa Slash sanoi ettei nyt halunnut kikkailla kahden edellisen tapaan eri versioiden bonusten kanssa, vaan lyödä kerralla kaikki äänitetyt (17, ml. instru) peruspakettiin. 30 Years To Life oli kuulemma takapenkkiraatina toimineiden poikiensa suosikki.

Kyllähän tämä uusin on niin vitun pitkä, että menee tovi ennen kuin sisäistää, mutta tehosoitossa ollut muutaman päivän ja selvästi alkaa jo biisit erottua. Soundit on kyllä kohdillaan. Vanhan liiton hevanderille olis melkein sopinut pari 10 biisin levyä vuoden välein tai jotain.

Onko muita Slashin kanssa fiilistelleitä viime aikoina?

Eka soittokerta loppuu juuri, vaikka lauantaina jo hain talteen, mutta tämän jo huomasin itsekin olevan totta, tässä kajareiden edessä. Mm. Rattin viimeisimmällä, Myles Kennedyn Alter Bridgen (suosittelen btw, Ipekin jäi koukkuun Hellfestissä?) lisäksi tuottajana toiminut Michael 'Elvis' Baskette on tehnyt melkoisen työn:

Pertti Keinonen wrote:Soundit on kyllä kohdillaan.

Onkohan äänitystekniikassa jotain perinteistä meininkiä vai mikä noihin soundeihin vaikuttaa, on niin dynaamiset, erottuvat soittimet jne aivan helvetin lämmin meininki.

Katselin kanssa Äxän sivuilta, että voisi vinyylin ostaa, mut toi 17 biisiä vei ostohalut aika nopeasti. Siellä on täysin satavarmasti joka toinen biisi filleri, keskimäärin. Turha tuhlata rahojaan vinyyliin, missä puolet on turhuketta.
Mutuna heitän, mutta näin se menee joka bändillä genreen katsomatta, jos ei pidetä biisejä siellä 8-10:ssä.

Pertti Keinonen wrote:Onkohan äänitystekniikassa jotain perinteistä meininkiä vai mikä noihin soundeihin vaikuttaa, on niin dynaamiset, erottuvat soittimet jne aivan helvetin lämmin meininki.

Uudessa, naamansa kannessa kantavassa Classic Rockissa oli aika pitkäkin juttu (lähes vuoden muistiinpanot) levyn teosta. Jäi mieleen vain, kuinka neurootikko-Slash oli antanut tämän kaverin hyvin poikkeuksellisesti soittaa kitaroitaan, eli poikkeuksellisessa arvossa pitää Baskettea -pitää kaivaa vielä numero esiin ja skriivailla jotain tuosta asiasta.

edit: Nauhalle, ei digitaalisesti on ainakin äänitetty, se muistui mieleen kun mr Hudson oli esitellyt itsensä "I'm a tape guy, you know that, right?"

^ Kuinkahan paljon noita oikeasti fyysiselle nauhalle äänitetyjä levyjä nykyään on, taitaa olla nykyään kovin kallista ja hidasta puuhaa. Tai hidasta toki verrattuna digihommiin. Mulla on ollut pitkään semmoinen käsitys, ettei tuo analoginauhoittelu ole enää kuin harvojen ja valittujen hommaa, jo ihan hintansa puolesta, enemmän tietävät korjatkoot. Neil Youngin ja ruotsalaisen Graveyard-yhtyeen lisäksi en ole pannut merkille muita analogiäänittäjiä, olisiko Bon Iver teoksensa tallentanut nauhalle myös? Melkein uskaltaisin väittää että omat puurokorvanikin jotain eroa äänityksien soundissa olisi huomannut, mutta vain melkein.

Yes! Slash keikalle Helsinkiin 28.5.2015.